Ne perustavat nopeasti tuhoamisleirinsä. Jyrskyttävät metsäautoteiden levikkeillä laveteilta koneensa, huoltokoppinsa, polttoainesäiliönsä ja ryhtyvät säälimättömään toimeensa kuin sotakalusto jossakin toisaalla. Ilkiävät panna vielä pääsy kielletty kylttejä teiden suille ja taistelutantereiden äärelle, että niiltä, joilla ikiaikainen lupa on ollut käyskellä kuusiensa suojissa, iäksi vaimenisi halut kuulla korpeinsa kuiskintaa.
Hyvästi Unimäen viimeinen metsonsoidin!
Ja vaikka uutta tainta murskattujen vanhuspuiden sijoille istutetaan, ja vaikka kuinka nopeasti ne uudeksi metsäksi kasvaisivat, eivät puiden kuiskinnat kypsään ikään ehdi, ei metsä asettua aloilleen, kun jo uudelleen puimurit saapuvat ja jo lapsina ne tislauslaitoksiin ritustellaan.
Biotalous on markkinatalouden lopunjatke ja samalla luonnon oman biotalouden ja kaiken muunkin loppu.
20 pv sunnuntai
Olin eilen illalla Napiksella. Vain yksi polkka ja masurkka jäivät tanssimatta, ja sitten parit muut kun istahdin J:n seuraksi kahville.
Tänään on sellainen olo, ettei sitä osaa kuvata. Minua rakastetaan kuulema paljon. Ei aina vain vihata kuin mielipiteitteni takia muutamat maailman ihmiset. Rakastetuksi tuleminen vetää ihmisestä löysät pois, vihaaminen lykkää adrenaliinia suoniin, kiipeilytyttää barrikadeille.
Kävin Unikankaan ja -lammen maastoissa katselmassa puolukoita, mutta ei niitä sillä suunnalla esiintynyt. Hirvikärpäsiä tuhottomasti. Kun sitten läksin tarkistamaan entisen mummolan omenapuut, tapasin Pohjoismäen aikoja sitten autioituneessa pihassa sukulaispojan Eeron, joka oli istuttamassa muutamaa näreentainta aukkopaikkaan koivujen välissä. Juteltiin tovi lyhyestä ihmisenhistoriastamme josta siitäkin tarinoita riittäisi paksuihin kirjoihin jos uralle alkaisi.
Mummolassa ei ollut omenanomenaa puissa, jotka vuosi sitten notkuivat niiden painosta. Pölyttäjiä oli kukinnan aikaan vaivanneet kylmät sateet; näin herkässä epäonnistua ovat ekologiset mehiläispalvelut. Aiheellinen kysymys, josta paljon on ollut tutkittua juttua, mutta jolle ratkaisevassa osassa oleva populaatiomme osa ei korvaansa lotkauta, on siis: mitä sitten, jos ja kun mehiläiset katoavat? Sen sukupuuton rinnalla Sofi Oksasen paikallisten kyyhkysten katoamiset ovat pikkujuttu.
Juhanilan mullikat sanoivat minulle puiden juurilta "möö" ja "muu" kun potkaisin savusaunan rauniolla lakoheinikossa kumottavaa rautakauhan ruosteesta puhkikulunutta kuuppaa.
Vähän tuli alakuloinen mieli taas siinä mummolan lahoamisessa jo pitkällä olevan tuvan nurkalla katsellessani aitan luhistunutta päätyruotoa ja moneen suuntaan läjähtänyttä vaahterarykelmää joka lapsuuden mielikuvia kaivellessani tuntui paljon mahtavammalta kahisevine lehtineen. Muistan ukin vahvaan vaahteranoksaan ripustaman narukeinunkin. Keinujia oli talossa omasta takaa tädin lapset Auli, Jouni ja Ismo. Setä Heimo kävi lomillaan Helsingistä tyttäriensä Maaren ja Minnan kanssa; heistä pitäisi keinukuva albumista löytyäkin. Tiheään nurkissa jyrsälsivät myös setä Oskarin kakrut Pentti, Liisa, Pauli ja Pekka. Ja kun siihen lisätään meidät, alituiseen mummilan nurkissa pyörineet 7 veljestä ja kaksi siskoa, niin on sitä hektistä liikettä toisinaan pihassa riittänyt.
Ja yht´äkkiä sitten niin autioita, alakuloista, syksynpainamaa....
Tänään isä viettäisi 92-vuotis synttäreitään jos...
Iltapäivällä savustin jälleen lohen. Vähän mustaksi lepänlastujen tuottamasta savusta kerkesi toinen puolikas, mutta vain pinnalta. Sisus oli juuri sopiva. Söin sitä keitettyjen perunoiden ja raakana silppuamani, väkövän sipulin ja voin kanssa. Talvisen rouva ja se toinen, jotka jälleen lenkkinsä olivat Unimäen tielle suunnannet, jututtivat kun olin juuri sytyttämässä tulia savustimen alla. Muuten tällä kertaa on ollut vähän liikennettä vaikka metsästyskausi on parhaillaan. Yksi violetinruma henkilöauto kursaisi ohitse ja lentokone ylhäällä pilvien sisällä. Närhit vierailevat ahkeraan myllätyllä pottupellolla. Västäräkkien muuttoparvi, jossa kymmenkunta yksilöä kävi siinä myös tovin hyönteisillä herkuttelemassa.
Puutarhuri soitti ja kertoi, että kultaa oli tullut Eliakselle kun sen jalisjoukkue oli voittanut molemmat maakuntasarjat. Gaius oli omissa peleissään syyllistynyt kahdeksan maalin potkaisuun.
Lämmitän Hujjauksen, kylven ja lähden Kniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti