Viikonloppumerkintöjä 2015, syyskuu

26 pv lauantai

Ilma on hyvä, 12 astetta lämmintä, ½pilvistä ja tuulen henkäykset käyvät lännen-luoteen hujakoilta.

Kyökkäsin melkein kokopvn pihasalla. Talikoin perunapellonpläntin nurin ja keräsin rikkakasvien juuret pois, harasin lopuksi mullikon tasaiseksi. Mantsikkapenkeistä nipsin rönsyt pois ja muokkasin sipulipenkit josta löytyi vielä muutama sipulikin. Istutin 3 omenantainta ulos kouliintumaan. Ne ovat alkukasvunsa saaneet kasvihuoneessa ja aika terhakkaasti kymmensenttisinä jo taivaita kohti halajavat.

Ajelin vähäiset nurmikot ja samalla jauhautuivat lannoitteeksi ensimmäiset maahan pudonneet puiden lehdet. Seuraava puista lankeava lannoitekarike haravoidaan pottupellon päälle talveksi. Myös naapuri Riston vaahteroiden ja koivujen tuotokset. Niitä saa olla 20-30 sentin kerros, mutta niin vain matojen käsittelyssä ne muuttuvat mullaksi maan. Kun perustin kasvimaan tälle tontille, matoja ei paljoa ollut, mutta nyt saisi pitkääsiimaa laskea järveen kilometrien matkalle eikä ainakaan matosyöteistä pulaa olisi.

Tontille lintujen ja oravien ripottelemista auringonkukansiemenistä kasvoi kesän aikana melkoisia varsikoita jotka vasta nyt alkavat olla kukassa. Yksi mahdottoman paksuvartinen ja moninuppuinen auringpnkukka kasvaa töröttää keskellä porkkanapenkkiä. Siitä aukesi eilen yksi nuppu täyteen keltaisuuteensa.

Keskiviikon Kainuun Sanomista luin kulttuuritoimittaja Seppo Turusen arvion Sofi Oksasen uudesta dekkariluonteisesta Normasta. Turunen lyttäsi tuotoksen heti otsikossa ja kritiikkinsä aloitusriveillä: " Mistä ihmeestä Sofi Oksanen oikein kirjoittaa? >Olen vähintäänkin kummissani. Olen juuri lukenut 304 sivua menestyneen kirjailijan tekstiä, enkä lainkaan ymmärrä, mitä olen lukenut?<

Saattaa olla, että Oksanen käyskentelee itselleen täysin oudoilla, kirjallisilla laitumilla nyt. Mutta sama se, en ole aikonut muutenkaan enää Oksasta lukea. Hän on ansiokkaimmat ja tärkeimmät työnsä tehnyt. Tästä eteen päin hän tiristelee vain menestyksen ja kuuluisuuden nostattamaa kusta vankasta tukastaan. Ikävä juttu. Olisi tehnyt pari muksua, pannut töräkät tissinsä niille kuuluvaan hommaan ja maistellut itsekin tavallista elämää muutaman vuorotteluvapaavuoden ja astunut sitten uusin ajatuksin kirjailijan saappaisiin. Vilkaisin äsken Areenlta Nybergin ohjelman sitä kohtaa, jossa Sofi esiintyy, mutta ei se enää osaa sanoakaan mitään mistään.

Eilisiltainen Teeman elokuva Poikani Kevin jäi mieltä jäytämään. Se oli kuvaus useita koulutovereitaan ja isänsä ja siskonsa ampuneen pojan perheen "kasvutarina" joka päättyi kaiken tuhoon.

Täysi on kuu. Maanantaina hieman ennen päivän sarastusta sen ylle lankeaa täydellinen maan varjo. Joutavien harrastajat ovat nimenneet tapauksen Superkuuksi. Luulisi mystisyyden olevan moisista ohitse koska tiedetään  tarkkaan, mitä ja miksi tapahtuu.

Venäjän "humanitaarinen" aseapu Syyriaan on saanut melkoiset mittasuhteet. Mitä merkitystä YK:lla enää on kun murhaajat ja rauhantekijät samassa pöydässä ruokailevat? Vai koskaan voinut puhua rauhantekijöistä? Rynnistihän USA:n laivueetkin tekemään rauhaa Irakiin YK:n mandaatilla, mutta rauha taisi paeta autiomaahan edellä. Balkanin sotakin saatiin loppumaan vain pommeilla, japanilaiset rauhoittumaan Hirosima-Nagasaki ydinpommitömäyksillä, mutta ei edes napalm saanut rauhankyyhkyä laskeutumaan Vietnamilaisiin viidakoihin.


27 pv sunnuntai

Tänään nettisää oli valheellisella tuulella. Sadetutka näytti sateetonta, mutta jatkuvasti puhalsi kuuroja taivaalta ja liinavaatepyykit kerkesivät kastua. Nyt ne on ripusteltu pitkin ja poikin sisätiloja. Hyvä tuoksu niistä kyllä huusholliin leviää, olivathan ne eilisestä lähtien ulkona.

Kävin 10 km:n pyörälenkillä ja samalla kaupassa. Öljyä, voita ja tarjousleipää vain hankin. Nyt on rahat kaikki. Torstaihin saakka jos jotenkin keplottelisi. Ei ole Puutarhurillakaan yhtään.

Joku pöljä tyyppi lähetteli kommentteja joiden julkaisua pitää tarkoin miettiä ja jos julkaisen, niin vain sen vuoksi, koska tulkitsin ainakin yhden selkeäksi uhkaukseski sekä yksityisyyttäni kohtaan että läheisilleni tarkoitettuina epämääräisyyksinä joiden tarkoitus voi olla mikä tahansa. Eilenkin niitä tuli. Ne olivat kuitenkin selkeitä sontalähetyksiä joiden kanssa ei tarvitse yhtään mitään puntaroida; delete!

Hesari on vajahtanut lööppientehtailuissaan samalle tasolle iltalehtiaamupaskannusten kanssa. Huvittavaa huomata, että niin myös kristillisten Kotimaa-lehti. Kaikki on yhtä Haloo, Lue, Katso kuvat-huutelua. Hyi helevetti, että piti tämmöinenkin aikakausi elää.

E tuli Kemissä ja Kemijärvellä tapahtuneista jalispeleistä ja joukkue toi Kainuuseen piirimestaruudet molemmista. Sanoivat jopa, että tehtiin historiaa tällä reissulla. Poika ainakin oli hymyä korvasta korvaan.

Olisin kirjoittanut seuraavan postauksen ykkösen puolelle, mutta tuli muuta mietittävää. Ja oli sekin Silta-sarjan avauajakso joka ei kuitenkaan enää tuntunut kovinkaan kummoiselta. Isosti ne niitä hehkuttavat, mutta kököksi se kykähtää tämäkin kymmenosainen jakso. En usko jaksavani seurata koko tapausta.