Vasen polovi ärtyilee. Myös vasemman käden kämmenpohjan sidekalvon kovettumien kohoumat käyvät kipeää kun johonkin tartun.
Viime yön unen kirjoitin unessa valmiiksi muistiin, mutta paperilappunen hävisi enkä sitä löytänyt kun heräsin ja vähän aikaa mietittyäni, huomasin, etten ole sittenkään herännyt. Kirjoitin huomion muistiin uudelle paperilapulle ja vasta sitten heräsin. Piti kyllä melkein potkaista itseään, ennen kuin olin varma hereilläolosta.
Aamulla ensiksi E:n verikokeet Kaksin labrassa. Heti sen jälkeen P:n hampilääkäri ja iltapäivällä G:n asioiden hoitoa koululla.
Kävelin jonkun verran; Kaksille E:n kanssa ja takaisin, koululle, kirjastolle, Rantapuiston lenkin ja takaisin koululle josta P:n kanssa hampilääkäriin. P:n suuhun ei muuta kuin pikainen peilikurkkaus. Suuhygienisti kirjoitti ajan marraskuulle jolloin oikomislääkäri tarkistaa yhden pienen purentavirheen.
Hampin jälkeen kävelin poliisilaitokselle juttelemaan muutamasta häiriköstä langoilla ja netissä. Hokkanen sattui olemaan päivystämässä. Kävin kaupasta maitoa ja leipää. Kassalla edelläni meni hyvin lyhyt nainen, joka ei ylettynyt ottamaan keppiä ostosten väliin. Kurkotin sen hänelle. Virnuili itse lyhyydestään joten uskalsin kysyä, etteivätkö ne lapsena lantatunkiossa seisottaneet niin kuin meillä päin oli tapana. Tajusi se vitsin. K rahasti pirteänä, pari lausetta vaihdettiin. Kaupan välikössä asteli vastaani harmaapää joka ei nähnyt eteensä, hapuili seinäviertä pitkin ja osasi näin Alkon puolelle. Katsoin ulkopuolelta viinakaupan ikkunasta kuinka puolisokea pyysi kassahenkilöä hakemaan pullollisen punaista viinaa.
Iltapäivällä luen kirjoja, kirjoitan muutamat lauseet, korjaan eilisiä. Torsin myös pv-kirjaan jonkun sanan. En raatsi vielä viedä kirjastoon Paavo Haavikon Puut, kaikki heidän vihreytensä runoteosta. Siinä on pari sivuntäytettä joita haluan vielä tarkastella. En kai niistä tämän hurskaammaksi tule, mutta vaikka mielenpörhistelyn vuoksi.
Nitistelin varret uunin päällä kuivumassa olleista sipuleista, säilöin ne kangaskasseihin ja laitoin sähköpääkeskukseen ilmastointikoneen suodatinkannen nuppeihin roikkumaan. Melkein 10 kiloa niitä on.
Medioiden suuntaan vilkaisut masentavat: Jotkut älyttömät laskevat pakolaisista huhuja liikkeelle, toiset vajaat höystävät niitä ja kolmannet käyvät kiivaaseen levitystyöhön. Huhupyramidit ovat pian korkeuksissaan eikä niiden kaatamiseksi kukaan mitään voi. Mutta ne, jotka nöyrinä apuaan tarjoavat, eivät sellaisita hätkähdä. Jatkavat uurastustaan palkkanaan ehkä jonkun autetun kiitollisuus.
Kuuntelin päivän lopuksi Areenalta Kuusi kuvaa-ohjelman. Tällä kertaa oli vuorossa Kimmo Oksanen ja sen vuoksi käynnistin vielä tietokoneen ja laitoin kirjastovarauksen Kasvoton mies-kirjaan jonon jatkoksi.
29 pv tiistai
Vanhempainyhdistyksen hallituksen jäsenet pommittelevat toisiaan sähköpostiviesteillä. Koko rimpsu näkyy omassa postissani. Panin jatkoksi, että luettu on, ja ymmärretty.
Tänään kävin muutamat tunnit listoittamassa R:n osakkeen sisäovienpieliä. Saranoiden kohdalla oli ahdasta ja jouduin emeroimaan, siksi hidasta. Huomenna jos saisin laipiolistat jiirattua niin sillä hyvä se homma.
Nyt iltapäivällä luen ja kirjoittelen. Välillä lämmitin takkaa, tein ruokaa, panin pöytään lautasia, haarukoita, veitsiä, laseja, maitoa, leipää, voita, juustoa. Samaa touhua päivästä päivään, viikosta viikkoon. Imuroinkin kun tuli puiden mukana hienojakoista toukanjältettä ja levisi karvalankamatolle. Samalla pöydäanalusen, leivänleikkuulaudan ritilän välit ja jätevaunun takuset. Saunassakin suutinta juoksutin, ja eteisessä. Lopulta kaikki lattiat vaikka en meinannut.
Sitten tulivat mummi ja Aila. Keitin kahvit ja Puutarhuri toi töistä tullessaan kaupasta kahvileipää vaikka mummilla oli tuomisina pannariakin. E:n koulukaveri Edin oli myös. Se on iso poika ja syö kahden edestä. Se on lähtöisin Kosovosta, ollut Suomessa äitinsä ja isoveljensä kanssa kahdeksan vuotta. Edinin äidinkieli on Turkki koska sen isän puolen suku tulee sieltä. Poika osaa myös englantia ja suomenkieli sujuu takeltelematta. Joskus ollut puhetta, että kävisin haastattelemassa sen äitiä.
Illalla katsoin Tenderness-nimisen elokuvan. Olen sen jo aiemmin katsonut, mutta juutuin nyt kuitenkin toistamaan; se on just niitä elokuvia.
Nyt klo on puoli yö, ulkona hyvä kuutamo joka on vajenemispuolella. J:lta tuli viesti kuutamosta myös. Se näkee kuun paremmin koska asuu maalla, täällä täytyy mennä varta vasten pihalle etsimään, minkä katulampun takaa se killottaa. Se ei ole yhtä mukavaa.
30 pv keskiviikko
Elämä jälleen yhtä syystä lyhyempi.
Kävin napsimassa ne kattolistat ja parit ikkunapielet paikoilleen. Meni siellä kymmenestä kolmeen.
Sitten tuli åggelbyläinen vieras kylään. On käymässä kotoseuduillaan. Olin hieman ymmälläni keskustelunaiheistamme. Ne koskivat maahanmuuttoa, holokaustia, politiikkaa, valtioiden toimia kansalaisiaan kohtaan, Ukrainaa, Venäjää, Syyriaa, Amerikkaa, siionisteja ja salaliittoja joita vieras näkee kaikkialla. Ukrainassa alasammutun matkustajakoneen taustaltakin sellainen löytyi ja holokausti on valhe, maailmaa hallitsee siionistit ja kun he saavat kaikki alistetuksi valtaansa, ovat he päämäärässään. Siinä vaiheessa ihmisiä on enää 500 miljoonaa ja niitä on helpompi hallita ja käyttää pelkästään orjatyövoimana.
Semmoinen tulevaisuus maapallolla ihmisineen.
Nyt illasta alkoi nenä vuotaa, sitten yskittää ja päätä särkeä. Ehkä on kuumettakin.
Olin fb:n kautta yhteydessä Amariniin. Sen mies Sam ei ole saanut vanhemmilleen vielä Ranskaan oleskeluviisumia, eikä Suomeenkaan joten muuttaa vasta ensi vuonna Treelle jossa A asuu ja käy töissä. Vanhempi sisko ja sen mies Ali olivat saaneet töitä ja sekä äidin työ vakinaistettu. Velipojasta en muistanut kysyä, se valmistui keväällä automaalariksi. Isän selkä on huonossa kunnossa eikä hän ole oppinut vieläkään suomenkieltä joten työllistyminen on melko toivotonta. Ikääkin on 60. On se kuitenkin marjoja jälleen poimanut aikatavalla. Se osti jo täällä ollessa varrellisen poimurin ettei tarvitse kumarrella. Mutta täysien marjasankkojen kantaminen metsästä pois ei enää onnistu. Amarith tulee Yhdysvalloista joulukuussa käymään ja junailevat ehkä meillekin kylään.
Laitan kuulokkeista Radioateljeen ohjelman Koska kuulumaan ja yritän päästä uneen. Luen samalla jos jaksan. Viimeinen muualle tätä ennen kirjoittamani lause koski Kalervo Palsaa ja hänen Getsemaneaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti