Elias purki kärrykuorman pinoon sillä aikaa kun kävin asioilla. Kaupungilla jututin yhtä hyvänpäivän tuttua. Siltä oli loma loppusuoralla. Sanoi käyneensä Kuusamossa ja Posiolla ja tulleensa juuri Oulun kautta koukaten pois.
Mummi haki mustikat. Läksin takaisin Um vasta 13 hujakoilla. En työskennellyt tänään, vein vain tarvikkeita.
Lämmitin saunan, makailin lauteilla, melkein nukahdin leppoisiin löylyihin.
Nyt olen pätkälläni. Ulkona yö vetää elokuista utua silmilleen. Saman taidan tehdä itsekin; luen ja nukahdan.
6.8.2019 tiistai
Kivulias yö takana. Heräilin olkapään juilimiseen, kolmen huitteilla kävin ulkona ja vasta aloitettuani kirjan luennan uudestaan, nukahdin ehkä syvempään uneen. Ennen aamun heräämistä kahlasin unessa kuin lumessa, tuttu nainen ajoi audinkeltaisella Mossella ja kuunteli autoradiosta humppaa. Hyppi ratin takana kuin lavatansseissa. Mossen takapuskurissa luki Ford Mäiskis. Kun se kiihdytti ohitseni kohti seuraavaa unenkohtausta, kuskin puoleisen oven välissä lepatti tervehdyksiään kirjavan kellohameen helma.
Työmualla käytöstä poistettavan ovireiän sokkelinpätkän teko ja muuta siihen liittyvää. Remonteissa vaatimattoman kokoistenkin työpisteiden äärellä kuluu joskus yllättävän monta tuntia kun niitä itseksensä vänkää tehdä. Pitää purkaa ja koota, ottaa huomioon sitä sun tätä. Betonivalun järjestelyssäkin menee aikaa vaikka ei kovin montaa kuuppaa muottiin tavaraa mahtuisikaan.
Ammatikseen hypistelyä tämä elämä, parhaimmillaan.
Hommista tultua kypsensin "hiilinielussa" lohen, tein sankollisen salaattia ja söin ulkopöydän ääressä saunan lämpiämistä odotellessa.
Vadelmia rasiallinen kellarin katolta. Pieniä ovat kuivuuden takia.
Kirjailija esseisti Matti Mäkelä on kuollut maksasyöpään. Hänen kirja-arvostelujaan sai lukea silloin tällöin Hesarista eivätkä muutkaan kirjoituksensa tyhjäntäytteenä olleet. Mäkelän viimeisin, muistelukirjaksi tarkoitettu oli muuttunut testamentiksi kun kuuli sairaudesta josta ei ole toivoa parantua. Pitää sekin hommata luettavakseen syssymmällä.
Olavi Paavolainen merkkaa muistiin Nordahl Griegin kuoleman joulukuussa 1943. Mainitsee sen yhteydessä tanskalaisen vastarintamiehen Kaj Munkin ja että näistä kummastakin tulisi aikojen saatossa kehkeytymään jonkinlainen sankaritaru joka elää pitkään sotienkin jälkeen. Kun katsoin Googlesta, niin kovin vaatimaton muistirantu heistä maailmaan on jäänyt. Kummankaan kirjoituksia ei ole suomentamaan vaivauduttu.
Sotia ja sankareita, niitä molempia on liikaa. Jos sotia ei olisi koskaan ollutkaan, puuttuisivat sankaritkin. Sankaruus on mahdoton ajatus ilman sotaa. Sankari-nimitys on sotien lainaa. Siviilisankari ei oikeasti ole sankari. Hänen kätensä harvoin tahriintuvat väkivalloin vuodatettuun vereen. Keksikööt sellaiselle uuden nimityksen.
7.8.2019 keskiviikko
Heräsin ½6. Syvän syksyn tuntua jo. Usvaa ja aamukasteenmärkiä pikkulintuja pölkyllä kyyhöttämässä. Yksi nyppii ohrantähkiä tai niissä olevia ötököitä. Ohraa on kasvanut lintujen ruokinta-automaatin alle jonkinlainen ryväs.
Nokkosensiemenet, joita keräsin ja kuivatin antavat rehumaisen maun aamupuuroon kun niitä lusikallisen sotkee voisilmään.
Jokin minulle tuntematon lintu uihki kaivonkorvella lujalla äänellä.
Työmaalla ovireiän runko, tuulensuojalevy ja koolaus. 6x9 ikkunalle aukko samaan tasoon saunanikkunan kanssa. Eristeet. Sisäpuolen höyrysulku ja levytys jäi vielä. Vanhan boilerihuoneen lattian valu. Siitä purettiin seinät ja nyt on käytävä olohuoneesta kodinhoitohuoneeseen saakka auki. Myös ruokailutilan kohdalta on seinälevytykset jo irti, on vain palkitettava aukon ylitys ennen kuin purkaa tolpatkin. Väljistyvät tilat nuin ikkään koverrellen.
Nyt illalla vielä betonin liippaus.
8.8.2019 torstai
Viimeinkin sadetta. Pikku ripsiminen ei tosin paljoa auta. Multa pölisee kuivana kun pintaa vähän kopaisee. Nauris ja lanttu epäonnistuivat täysin, mutta sipulit ovat hyötyneet kun olen päivittäin kaatanut kaksi sankollista vettä niiden juurille. Vaihdan näin joka päivä Vinhalle varjopaikkoihin varaamani sankolliset.
Tämän vuoden puutarhasadolla ei muutenkaan kerskata kuin marjojen osalta vähän. Mansikoita tuli talven tarpeet ja herukat riittävät, ehkä myös porkkanaa tulee puoleksi talvea kun se yksi ala meni "räteen" valtavan rikkaruohoinvaasion jäljiltä. Mysteeri sekin, sillä samana päivänä, samoista siemenistä, samoilla mullilla ja kompostilla se vierekkäisen istutusalan kanssa oli alkuun laitettu. Knissa tosin tulee hyvin porkkanaa, että ehkä ne sittenkin riittävät.
Soitti jälleen se AH kaukaa Lännestä. Sillä oli kaksi kysymystä joihin oli helppo vastata.
Vesimittarina käy hyvin kaivo jonka kahdeksasta renkaasta on jo neljäs paljaana. Edellinen hellekesäkään ei niin alas vedenpintaa vajuttanut.
Suomen järvet on ynnätty. Yli ½ hehtaarin järviä on 138 tuhatta; luin "vanhoja" hesareita.
Luin myös raportin Petsamon alueen Jäniskosken voimalaitoksen myynnistä Neuvostoliitolle v. 1947. Se ei siis kuulunut sotien aiheuttamiin alueluovutuksiin, mutta kova siitä on painostus ollut ja halvalla kai se meni.
Työmualla loput runkotolpat, rasioiden kiinnitykset ja Krisselle neuvoja oman huoneen tasoitteiden ja saumanauhojen laitosta. Eihän se taida onnistua, mutta pitää antaa yrittää.
Käytiin Kangaslahdesta puupalkki. Kävivät koululla höyläämässä ja nyt se on puun kirkas kuin kaupan hyllyltä haettu. Sinelmää oli aika kovasti sillä säilytyspaikkana pelkkä avokatos.
Vinhalle keräsin tieltä tuorelihaa, auton tappamaa.
9.8.2019 perjantai
Ykkösaamussa ilmastopolitiikasta haastateltavana Markku Kuisma. Hesarissa Halla-aholta mielipide, ettei mitään ilmastopolitiikkaa pidä edes aloittaa.
Ilmastonmuutos ei ole mielipidekysymys, mutta trumpilaiset ja halla-aholaiset eivät sitä ymmärrä.
Turvetuotanto, metsien hakkuiden raju rajoittaminen, liikenteen lopetus ja väestönkasvun pysäyttäminen olisivat ainoat keinot saavuttaa jotain, on selvä ja kirkas ajatus, mutta samalla mahdoton.
Välinpitämättömyyteen, laiskojen tietämättömyyteen ja ajattelun jaksamattomuuteen perustuu populistinen politiikka sukupolvesta toiseen. Heidän vaakunakseen sopisi kaksipäinen aasi jonka jalat ovat jätteistä kasatut (vrt savijalkainen jättiläinen).
Demokratialla kehumiseen ei ole aihetta. Vapautta ei saavuteta senkään avulla. Kukaan ei edes vaivaudu kysymään, mitä vapaus oikeasti voisi olla. Todentuntuinen illuusio se kyllä voi olla, mutta vain siinä tapauksessa, että sen kokija ei kykene ajattelemaan.
Ihmisen vapaus on yhtä suurta harhaa kuin vapaan kanan munat; miehillä sellaisia ei ole ollut koskaan ja naisilla vielä vähemmän. Vangitsemme toinen toisiamme keinoilla jos joillakin joka päivä. Jos sitä ei tapahdu yksilöiden välillä, niin kyllä yhteiskunta, erilaiset organisaatiot, uskonnot, työt ja politiikka jokaiselle nurkan näyttävät jossa sen töröttää pitää.
Nyt olemme ilmasto-ongelmilla kalteroidussa vankilassa josta karkaaminen on tehty mahdottomaksi. Näitä kaltereita olemme omakätisesti itsekukanenkin olleet hitsaamassa. Viila niiden katkaisuun olisi jokaisen elämänkakussa, mutta sitä emme tule käyttämään. Jokainen ajattelemaan kykenevä kyllä ymmärtää, miksi.
Nekin, jotka liitelevät kuvitellussa vapaudessaan, tekevät sen ankarien ehtojen alaisina (ehtojen olemassaolon he kieltävät kategorisesti). Tästä vapauden tunteesta, pelkästä illuusiosta, he maksavat itse ja maksattavat toisillakin kovan hinnan. Laskun kuittaa myrkkyinen tuuli joka kaiken ylitse käy.
Kysyä pitää aina vaan vaikkapa että mitä on se vastuuttoman vapauden illuusio, joka kiihottaa kansalaisen lentämään Scheyelleille vahingoittamaan tuhansien muiden koukkujen arpeuttamia kalojen leukaperiä vain, että saa tilanteesta valokuvan ja sen naamakirjaan tai twitteriin?
Olen tutustunut ihmisiin, jotka tätä tekevät ja minusta he ovat kaikessa älykkyydessään lajimme suurimpia tomppeleita. Muun muassa heidän kaltaistensa takia minkäänasteisista ilmastonmuutoshankkeista ei ihmiskunnan aloitteesta tule koskaan mitään.
15 000 thai-marjanpoimijan saaliit eivät ole heidän lentomatkojensa vuoksi ekoteko, mutta he kuitenkin tulevat tekemään jotain muuta kuin vastaavat 150 000 suomi-läskinsäkäristäjää Aasian lomakohteissa.
Vessan runko ja levytys, muutakin pientä. Kävin leipomolla kahvilla. Kari oli ja tarjosi pullan kanssa. Ostin piirakoita ja ruisleivän.
10.8.2019 lauantai
Aamuyö. Kuuntelin radiosta Bachia, Mozartia ja Shubertia. Nyt alkoivat soittaa Mahleria. Kättä särkee perkeleesti.
Aamulla. Aurinko ja puolipilvistä. Laurin päivä. Anu-vainaan aikaan rihmas- ja loukkumiehet ovat lähteneet poluilleen. Enää voi vain muistella, millaisia ovat metsät ja niiden sisällä polkuverkostot olleet. Niistä ei ole enää kuin pikkuisia pätkiä jos osaa etsiä. Metsistä ei mitään. Sitä ajatellessa kiroan jälleen tämän ahneen ihmislajin itseni mukaan lukien, joka tämän peruuttamattoman tuhon aikaan on saanut.
Tuo kyläläisten ampumaradalta kuuluva paukekin käy nyt hermoille. Kenellä riittää päivästä toiseen varoja ja intoa painella liipaisinta vain, että tulee reikä pahviin? Vitun pahvipäät!
Vinhalle toinen jänes tieltä. Nyljin, paloittelin ja vein kellarin kylmään. Moneen päivään ei tarvitse sen syömisistä huolehtia.
11.8.2019 sunnuntai
Aamulla ½6 hirvittäviin jalkojen suonenvetoihin heräsin. Konkkasin ulos ja oksensin. Puoli tuntia käveleksin ennen kuin helpotti. Ihmeekseni sain vielä nukutuksi ½8:aan.
Aamuisia hirsiä vedellessäni oli satanut aika kovasti; sanko puolillaan räystään alla. Nyt tuulee. Kunhan kuivahtaa, niin lähden vattumehtään.
Iltapvällä. Keräsin kuusi ½:n litran rasiaa vattuja. Sauna lämpiää. On mukava ilma eikä öttiäisiä minkäänlaisia. Yritin järjestellä paikkoja, mutta tarvitsisin siihen kokonaisen päivän, että sen huomaisi. Sonjan remonttitouhun takia omat hommat jäävät joten kuten rempalleen. Mutta ei se uutta elämässäni ole. Mitä ruohon leikkaamattomuuskaan haittaa? Ruohonjuuritason biotoopille hoitamattomuus on ideaali tila. Ihmisen silmä kun tasaisiksi ajelluilla nummilla tykkää vaellella, niin siihen ei aivojemme evoluution olisi koskaan pitänyt kehittyä. Taantumaa vain se ennustaa.
12.8.2019 maanantai
Khh eristystä oviseinustalla, muutama levy ja kahden ikkunan asennus. Huomisen työn arveluja (suunnitteluja). Pitäisi saada tietoon putkimiehen reitit putkilleen, suihkun ja altaiden paikat taustoitusten vuoksi. Osaan ne itsekin suunnilleen ookailla, mutta muutama mittoihin perustuva juttu ei ole selvillä. Jakotukki tulee varaajan viereen, mutta äiväseekö Körmitzä sen seinään vai lattiaan? Arvaisin, että seinään. Ja siitä kun lähdetään lämpimän- ja kylmän veden putkia jakamaan, niin montako niitä lähtee ja miten pitkä jakotukki yhteensä tulee olemaan. LVV-nurkkaus, jakotukkien ja mittarin taustat täytyy ennen niiden asennusta vesieristää ja laatoittaa.
Putki-Eskolle soittaisin, mutta kun se ei enää kuule siellä Suonenjoen haudassaan. Ajattelen usein sitä kaveriani ja aina voin hyrähtää, että velkaa jäin... kaikenlaista velkaa. Kuittaantuvatkohan ne koskaan sillä, että teen jotain itse kenen tahansa hyväksi? Siitä on nyt suurinpiirtein vuosi kun Esko lähti.
13.8.2019 tiistai
Työmaalla 9-18 enkä taukoja pitänyt kuin yhdet kahvitukset. Kylppärin koolasin ja levytin mikä ei suinkaan käynyt kuin sen kuvaus muutamalla sanalla. Ek-cybrock on aika painavaa tavaraa ja kun kannoin levyjä sisälle, niin hihkuin itsekseni, että nyt saapi saatana revennyt kiertäjänkalavosin kyytiä, perkules vieköön!
Tämän kesän kovahkot työskentelyt, humpallukset ja suht terveellinen ruokavalio ovat aiheuttaneet sen, että eipä ole vyötäröllä turhaa rasvakerrosta ja lihaksetkin kuin kävisin bodaamassa.
Tänään meinasin lähteä Kniin. Lastasin peräkärryyn halkoja, kävin saunassa, tiskasin astiat ja olin jo lähdössä, kun tuli Puutarhurin "myrskyvaroitus" whatsappiin. Panen siis pitkäkseni ja rupean lukemaan. Menenpähän sitten aamulla varhain. Huomenna pitää toimitella muutamatkin asiat taas ja onhan se mukava poikiakin nähdä.
