13.5.2025 tiistai
(19.5 Korjasin otsikon kun muistin jonkun lapsen lausahduksen väärin)
Tänään korkealla, pilvettömällä taivaalla valtavia hanhiparvia. Lie yksi niistä ollut kiljuhanhipartti kun kiljuivat vallan lujasti ja eri äänellä kuin metsähanhet. Ja ehkä niillä oli eväinä kiljukanisterit selässä.
Olisi pitänyt minunkin aikanaan ajatella asiat silviisiin, että pääsisin lähtemään silloin kun siltä tuntuu. Ei naimisiinmenoja, ei lapsia, ei mitään, mikä sitoisi yksille seuduille lyhyen elämän ajaksi.
Toisaalta, kun tuntee ja tietää ihmisiä, jotka ovat vapauden tien valinneet ja alkava vanhuus on vain onttoon loppuputkeen katselemista kun "kaikki on jo nähty" niin kovasti vähän eletystä viivan alle jää.
Onhan meitä muutamille aareille sidottuja ihmisiä muitakin. Kahdeksasta miljardista korkeintaan 1% voi sanoa olevansa vapaa käsittämättä ehkä kuitenkaan, mitä vapaus todellisuudessa on.
Vanki olet heti, kun ajattelet suolistosi vaatimuksia. Tai rikkaana sijoituksiesi tuottavuutta ja tappioita.
En elämässäni ole oikeasti vapaata ihmistä nähnyt.
T soitti Kittilästä. Oli tehnyt poikainsa kanssa kaupat aiemmin puhumastaan hirsikämpästä Kapsajoen varrelta, Hanhimaan kupeesta. Sinne ei ole tietä. Talvisin pääsee moottorikelkalla ja sulan aikoina veneellä Pokan puoleiselta suunnalta liruttelemalla. Koski on kuulema välissä, että saattaa ainakin tulvan aikoihin olla hankale paikka. Pääsenee tuonne jotain polkua pitkin? Letto jänkkä välissä, niin sen ylitykseen vanhan kansan suosukset alle. En osaa kuvitella asiaa kun seutu on vain ohitse ajamiselle jäänyt. Täytyy joskus hankkiutua tutustumisretkelle.
14.5.2025 keskiviikko
Vettä sattaa. Kuivaa on ollutkin. Eilen sain katteen pilikehönnään, että se on ainakin siänsuojassa. Ei siitä puutu kuin lattia- ja oven pielilaudat. Eilen illalla jaksoin saunaa lämmitellessäni ympäristöä siivota palikoista ja muusta rojusta jota rakennellessa syntyy. Harmittaa se, kun en älynnyt kiirehtiä halkopinon päälle uutta suojaa koska otin suorimmat pellit kattotarpeiksi. Mutta ei yksi sade näin alkukesästä mitään haittaa, kyllä kesä kastelemansa kuivattaa. Yhdeksään mennessä pitäisi sadepilivien olla jo muualla. Nyt klo 05.07
Näin pitkästä aikaa unta ensimmäisestä, jo vuosia sitten vainajoituneesta apestani Allusta. Se punoi rikkoontuneeseen riippukeinuun rautalankapaikkaa. Sanoi lähtevänsä penakoitten kanssa ongelle ja tarvitsee keinua sillä reissulla. Unen Allulta puuttuivat kaikki toisen käden sormet. Oikealta Allulta vain yhden etusormen pää ensimmäisen nivelen kohdalta. Se tapasi sanoa, että tällä voi kaivella vaikka kynnysten alusetkin.
15.5.2025 torstai
Olisivat Turkin diktaattorin tunteettomien kourien syleilyssä hieroneet rauhaa Ukrainan alueella käytävään Moskovan Zaatanan masinoimaan Suureen Isänmaalliseen Teurastussotaan, mutta itse Zaatana pelaa veristä peliään omin säännöin eikä se vaivautunut saapumaan tapaamiseen Zelenskyin kanssa. Huomenna ehkä valtuuskunnat varjonyrkkeilevät siellä, mutta se on vain teatteria, niin uumoilevat aisantuntijat. (Aisanylitsepotkijoita tässä sodassa riittää, siksi myös sen tutkijoita.)
Tänään tein niin paljon hommia, etten jaksa niitä luetella. Saunan ja pilkehönnän välisen kujan tasoittelu jäi vielä hieman kesken kun lopetin seitsemän jälkeen illalla. Saunoin, otin iltapalaa ja luulen, että vaikka olkapäiden särky on perkeleellistä, nukahdan isommin tutisematta kunhan petille heittäydyn.
16.5.2025 perjantai
Niin nukahdinkin, mutta heräilin särkyihin aamuyöstä useasti. Oikean olkapään kivut olivat sillä asteikolla, että nousin neljän kantturoissa kuuntelemaan kevään jorinoita, elikkä niitä ääniä, joita onnettomat korvani vielä kuulevat.
Karisuolta ainakin kuului hanhien mekkalointia jota sieltä ei tavallisesti kuulu. Olisivatko majavien patoaltaan kohdalla rypemässä. Muuten ilmanala on sellainen, että alavilla mailla hallaa.
Kolme oravaa, punatulkkuja, viherpeippoja, tikkoja, rastaita, jne. Siinä näkymä aamiaispöydästäni pihalle. Nyt lensi kyyhkynenkin kuuseen taustalla. Ehkä se käy katsomassa tarjottavat ruokinnallakin, mutta nyt sille ei ainakaan kauraa ole.... no nyt se sitten tuli tarkistamaan tilanteen ja näkyy jotain nokkaansa löytävän. Nieleneekö kokonaisina auringonkukan siemenet vai murenia muiden jäljiltä? Olisi se pitänyt yksi kaurajyväsäkki kyytiin nostaa kun Hommoojalla viimeksi kävin. ...nyt tuli toinenkin kyyhky!
Hommoojilla ja rautakaupoissa, ehkä prismoissakin, olen nähnyt niitä huvittavia hyönteishotelleja myynnissä. Tuskin ne minkäänlaista osaa näyttelevät siinä tarveluokassa jota luonto oikeasti tarvitsee. Säästäisivät esimerkiksi pajupuskia jokaisen pellonläimäreen, puiston ja metsäraiskioiden laidoille sekä taimikoihin sillä näin keväällä niiden kukinnoille olisi huutava tarve erityisesti kimalaisten ensiaterioiksi talvihorrostelun jälkeen. Perhoset ja monet pikkulinnutkin niissä käyvät aterioitsemassa.
Mutta kerropa tämä näkemys muualta (Viro mm.) alipalkatuille taimikoiden raivaajille, niin eivät ne asiasta ymmärtäisi höekäsen pöläytystä kun eivät sitä ymmärrä taimikoiden suomalaiset omistajatkaan. Saatika niiden tuhansien sijoitusmetsänomistajien kiilusilimät, jotka keräävät metsäplantaaseilta vain rahallisen hyödyn uuden ajan siirtomaapolitiikallaan.
Mutta kuinka on käärmeiden käynyt vähälumisen talven alla? Niitä ei ole yhden yhtä vielä näkynyt. Vuosi sitten tien varren kiviraunion kupeella Vinha haukkui yhtä aikaa ainakin viittä eri kokoista ja -väristä auringon lämmöstä nautiskelijaa.
Iltasella
Olipa ihan kelpo työpäivä. Se tietää jälleen kipujen yötä.
Kaivoin viimeiset kotilliset multaa viidestätoista saunankujaan, nakkelin kourasta auringonkukansiemeniä ja peittelin ne kolmella-neljällä kotillisella kompostimultaa. Ja harso päälle. Jos onnistuu itäminen, on syksymmällä sillä kohtaa muutama kukka poikineen.
Välillä narutin paikat aitan jatkeeksi tulevalle "ilotalolle". 7,5 metrin päähän aitasta sen pääty yltää, väliin jätän kujan, mutta katan sen niin on hyvä paikka pitää työkaluja ynnämuuta roinaa säidensuojissa. Mitoitin sen niin, että saan siihen ovenkin jos niikseen tulee. Esko-vainaa hitsasi olemassa olleeseen hevostalliin kaksoisoville raamit ja lehdet, pellityksetkin ehkä vielä kelpaavat ja nyt ne tulisivat käyttöön jälleen.
M&S toivat 20 tonnin tunkin ja kerkesin vielä yhden takaseinäkulman nostaa aitasta korkoonsa (15 cm) ennen kuin aloin lopetella klo 18.30. Saunaa lämmitellessä kynnin vielä koko kasvimaa-alan uudestaan, ripottelin auringonkukkaa vakoihin ja harasin piiloon. Tänä kesänä ei siis kasvimaa kukoista muuta kuin Ukrainan arojen väreissä jos itämiset onnistaa.
Katselin sitten tuvan ikkunasta pellolle, siihen tippui taivaalta punatulkkuja kuin punaisia omenia siementä etsimään. Oli seassa niitä harmaita naaraitakin. Mistä ne älysivät tuonkin? Ruokinnalla niitä on koko ajan, että seurasivatko ne, kun valkoisen sankon kanssa eestaas vakoja pitkin kuljin ja siemeniä rahisuttelin? Tuo sanko on sama, jolla käyn siemeniä automaattiinkin lisäämässä...
Viedessäni mahlapulloa koivunjuureen täyttymään, alkoivat kirjosieppourokset rajun tappelunujakan pesäpönttöpuun oksilla. Räpistelivät sitten metrin päähän viereeni kuloheinikkoon. Julmaa reviiristä kiinnipitämisen riitit niilläkin ovat. Päällepäsmäriksi osoittautunut hakkasi nokallaan häviölle jäämässä olevaa kilpakumppania niin lujaa päähän kuin nokasta irti lähti. Niskahöyhenet vain pöllysivät. Kun altavastaaja viimein pääsi irti, niin voittaja saatteli sen vielä pitkälle ennen kuin palasi rintaansa röyhistellen pönttöpuun oksalle livertelemään; "Naaraani, näitkös kuis Tunkeutuja Shemeikalle kävi!"
Nyt olen niin väsy, että en jaksa kissaa sanoa. Ja jos sellainen olisi, se jäisi kyllä ovesta kumpaankin suuntaan laskematta riippumatta siitä, missä se on.
Kissaa ei kyllä minulle koskaan tule. Pikkulintupopulaatiot harvenisivat jos sellainen kauan sitten laivojen rottaongelmista huolehtinut, muihin oloihin evoluution tuoksinassa kehittynyt elukka pihassa käyskentelisi. Niidenkin tapana on ollut sikiäminen kuin saalislajillaankin ja niinpä ylijäämäkissoja on sitten satamissa jaettu halukkaille ja laskettu ihan siltäänkin satamakaupunkeihin lisääntymään.
Vanhimmilla tyttärillä oli kissoja parikin eri kertaa. Kerran, kun se vaaleampi arimpaan pesintäaikaan raahasi lehtokurppaemon pihaan, otin ja tapoin kissan. Kaivonkorvella olleen pesän tiesin, ja kun kävin sitä katsomassa emotragedian jälkeen, oli juuri yksi poikanen munasta kuoriutunut ja pian ne kaikkikin, jos...
Kissa on tutussa pihapiirissä ja laajemminkin pahempi lajistotuholainen kuin minkki, mutta ei sitä suostuta edes ajattelemaan kun kivasti sylissä hyrräävää pehmolelua lemmikiksi ollaan hommaamassa. Ja mikä kiusa kissalle itselleen, kun niitä ihmisten kerroskolhooseihin elinkautisiin tuomitaan. Kaulapantakissat ovat asvalttiviidakoitten kauheimpia näkyjä.
Lemmikkiasioissa ei ihmisen tapaan osata järkeä käyttää. Vähiten sitä arkirealismiin nojaavaa. Ei mullakaan Vinhan hankinnan kanssa vakaan harkinnan kera toimittu vaikka mukava se oli kun oli hetken täällä seuranani. Pelastui sen elämä ainakin pomarkkulaiselta kerrostaloasumiselta...
17.5.2025 lauantai
Heräilin ennen kolmea saatananmoisiin olkapääkipuihin. Meinasin jo laittaa kahvit ja puurot, mutta sitten että ei helevetissä vielä ja painuin kusella käynnin jälkeen takaisin petille. Havahduin uudelleen nyt, kun klo on melkein 7.
Katselen ikkunastani jälleen joka keväisiä luonnontouhuja. Nytkin tuossa punatulkkunaaras nyhtää niska nutturalla ohutta ruohoa nokkaansa ja koiras jouten oottaa, että pääsee äskettäisen pikapanonsa uudistamaan.
Iltasella
Olipahan taas työpäivä!
Sain tien puoleisen seinän alle tulevat, vajaat metriä syvät pilasterimontut kaivettua kivirikkaaseen maankamaraan ja vaatrattua siltarumpuputkesta muotit. Niihin sekoittelen tiilenmurskalla maustetut betonivalut. Kun saisin vielä seinätarpeet raahatuksi paikalle.
Voi olla, että rakoliiteriin tulevat hoikemmat hirret jaksan yksi kerrallaan kantaakin, mutta aittahirret ovat sen verran tuhtia tavaraa, etteivät niin kauaa ole auringon paahdettavina, että niitä yksi äijänkäppyrä mihinkään käsivoimin liikuttelee.
Kun istuin aitan varjossa ja mietin rakentamisjärjestystä, seurakseni läheisen lepän kylkeen lennähti palokärki. Siinä se vain nakotti punalakkista päätään käännellen. Kymmenen minuuttia se minua ilahdutti, mutta kun liikahdin ja istuimena ollut muovinen johtokela rahahti hiekassa, se lopsautti siipiään ja häipyi.
Ilveksellä ja monella muullakin lavalla olisi avajaishumpat, mutta eipä huvita lähteä. "Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta..."
Saunoin kunnolla. Kun olin jo petillä, soi kännykkä. Tapsa sieltä Kapsajoen mökiltään kuulumiset soitteli. Oli poikansa kanssa raivannut joelle näkymää ja purkivat lahonnutta mökin porrasrakennelmaa nuotioon. Siellä on vielä jonkin verran lunta maassa.
Nousin syömään saunaa lämmitellessä paistamiani räiskäleitä ja nytten alan muate. Euroisiaviisuja ihmiset alkavat seurata, minua eivät kiinnosta vaikka hauska se KAJ:n saunalaulu onkin. Vikmanin kohdalla ei viisari edes värähdä saatikka että muiden maiden musiikkiesityksistä olisin millään lailla perillä. Israelin osallistumisesta kannattaisin miinusmerkintää jos sillä mitään merkitystä Gazan tilanteeseen olisi.
Sen verran vielä lukaisin maailman uutisia, että Saudi Arabia on ostanut USA:n Suuren Möliskön lemmikkikarsinaansa ilmoittamalla lahjoittavansa tälle uuden Air Force Onen (Boeing 747). Ja on se korruption kyllästämä businesmann tehnyt Qatarin kanssa muitakin biljoonien dollareiden arvoisia diilejä, että se amerikkalaisesta presidentti-instituution pyhyydestä.
Hyvästi amerikkalainen demokratia jos sitä koskaan on ollutkaan!