sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Huuto!

1.5.2024 keskiviikko

Vapunpäivä ei ollut muita päiviä kummempi. Päivit vain muuttuvat vuosi vuodelta kummemmaksi. Tai ainakin vanhenevat. (Tunnen 3 Päiviä.)

Oli aurinkoista ja pyykit pystyi ensi kerran tällen keväällen kuivattamaan ulkona.

Uutisissa vapunjuhlinnoista videonpätkiä sieltä ja täältä ympäri tän planeetan. Päälimäisenä jäi mielen merille kellumaan muoviroskamatot joita tämä hännätön apinalaji jälkeensä kaikkialle levittelee.

Yksikään vappupuhuja ei sanonut puheensa lopuksi, eikä aluksi, että elekeepä roskatko ja paskannelko pitkin ja ja poikin nurmikoita! 

2.5.2024 torstai

Tojotan rotteloon kesäkumit; nypin kuluneet nastat talvirattaista.

G ollut kipeänä jo useamman päivän.

Kävin Jormulassa katsomassa pienen remppakohteen. Iltapäivällä kaupungissa muutamia reikiä seiniin ja pari kalustetta.

Nyt illasta maha sekaisin.

Pimeitä aseita kaupitellaan pian hämärillä kujilla "vornasina".

Poliisista rikolliseksi muodonmuutoksen kokenut jojensuulainen kansanedustaja Vornanen sai potkut ps:n eduskuntaryhmästä. 

Persujen "imagoon" olisi mies muuten sopinut, mutta se savuava ase Helsingin yössä meni aiemmin sallittujen tökeryysrimojen yli. Jos olisi tyytynyt vain naisten käpälöitsimisiin, muutamiin tukanpöllyytyksiin&muksimisiin niin pikkuisen vain olisi Riikka pollarin kelleksiä puristanut ja sillä hyvä.

3.5.2024 perjantai

Vesisateinen klo viiden aamu.

Unenjeepillä ajelua. Aika pahoista paikoista harmaa, kolhuinen rumilus mennä mönki kun vain kaasua painoi. Tehtäväni oli hakea konekivääri kauempaa taimikon takaa liejuisten teiden päistä, mutta perille en ehtinyt kun uni hyytyi.

Sarjakuvataiteilija Ville Rannasta Hesarin etusivujen pilailupiirtäjä. Hitusen herkempi kynä kuin Jarlan jäykät viivat. Näköislehden haastattelu on otsikoitu "Terävä kynä ei säästä ketään", mutta jutusta selviää, ettei asia ihan niin ole. Pari aihetta piirtäjä on luvannut jättää pilailun kohteiksi ottamatta.

Otsikon väittämä vuotaa valhetta. Miljardien aiheiden kuonakasoista ei yhden Villen kynä jykerrä kuin murenia paperille. Hiki siinäkin tulee kun se sanakupla, tai pari, pitää piirroksen lomaan säveltää.

Muuten yksistään Ville Rannan sotkuinen piirrostyyli on jo aikaamme ja lajimme kuvaa vahventava. Mitä tämä kaikki muuta on kuin sotkuisia viivoja historiaan vetelevää kiireen tyrskettä? 

Rannan piirrostyylistä paras vertaus on purkautunut lankakerä.

Pilapiirtäjä Kari Suomalaisesta oli HS:n hankala päästä eroon vaikka aikansa sovinistille senkin aika vääjäämättä koitti. Jälkikäteen rankattuna puolet sekundaa hänelläkin. Karlsonin tyyli on jäänyt ehyimpänä mieleen.

Päivä meni Jormulassa vanhan vessan korjailuissa. Polviin sattuu lattialla konttaamisen jälkeen. Sain homman kuiten tehtyä.

Oikeasti paikka on Jormua, mutta mukavempi sanoa Jormulaksi. Siitä tulee mieleen maailman turhin ja saastuttavin urheilulaji formulat.

4.5.2024 lauantai

Puutarhurin kummitäti on kuollut. Viime kesänä vielä kävi poikien kanssa poimimassa sieltä mantsikoita.

Hesarissa tiedejuttu: "Ihmiskuntaa lähestyy uhka, jonka mittaluokkaa on vaikea ymmärtää -Tätä tarkoittaa, kun vesi loppuu"

Suomalainen tuhahtaa jutun ääressä, että vesikö muka loppuu!

Mutta kun tekstiin paneutuu, niin ehkä joku herää olemaan samaakin mieltä. Pistävät ainakin kaikesta rahastajat suomalaista vettä muovisiin pulloihin ja myyvät kovaan hintaan maailman markkinoille.

5.5.2024 sunnuntai

Aloitin varhaisaamuni vaatteiden silityksellä. 

Palkkamurhaajaelokuva Leon eräässä kohtauksessa pyssymieskin silitti vaatteitaan, mutta miksihän se silti pukeutui kovasti nuhjuisesti? Minne se silitysraudan ja -laudan sekä ne vaatteet tunki kun muuttokuormassa oli vain yksi kantikas vanerisalkku joka sekin täynnä pyssyjä? 

Entä sen vehkakasvin kohtalo jota Leon viimeiseen saakka vaali, puhdisteli ja huolehti sille happea ja auringonvaloa ja toivoi sen lopulta päätyvän kasvattamaan juuria jonnekin puistoon? Eihän sen lajin huonekasvi nurmikkoon tonkaistuna selviä elossa päivääkään. Elokuvien tekijät pilaavat kelvollisiakin tekeleitään valehtelemalla turhissa asioissa.

Viisikymmentä vuotta kulunut siitäkin, kun Portugalissa sotilaskiväärien piippuihin tuikkasivat neilikoita vallankaappauksen merkiksi. Romanttiselta ajanjaksolta tuo nyt kuulostaa, mutta ei se tappamatta ja särkemättä mennyt sekään.

Neilikkavallankumouksen jälkeen diktaattorit yksi toisensa jälkeen ovat sairastuneet allergiaan ja aivastaneet ruutisesti nähdessään toreilla kukkien kantajia.

Nyt illalla Unimäessä mökin ja saunan  lämmitystä, kolakan kevätilman kuuntelua ja katselua. Tie oli kuivahtanut jo parempaan kuntoon kuin viime tiistaina Kniin lähtiessä. Toin kauranjyvää kyyhkyille ja auringonkukkaa muille tinteille. Muuttomatkalla olevia järripeippoja oli iso parvi ruokailemassa.

Sinisuohaukka teki näyttäytymissyöksyn pikkulintuparveen. Tyhjän harasi ja kiukuissaan se lennähti kuusikkoon odottamaan uutta yritystä. (Ossaavatkohan havukat olla kiukkuisia?)

Tullessa metso soitimella keskellä tietä. Steppaili satoja metrejä auton edessä ennen kuin nousi siivilleen ja kurvasin Issakassa Raiskiontielle. Oli mukava katsella sen keekoilua. Taakseni kerkesi tulla joku iso Audi jonka kuski hermosteli ja väläytteli valoja kun hidastelin metson takia. Ei kuitenkaan pyyhältänyt ohitse ennen kuin kevätkiimainen kanalintu häipyi.

Kajaanin ja Iisalmentien ristauksen kurvissa ajoi joku iltakuuden aikaan tieltä pois. Kuulin ambulanssin ja paloauton pillit. S laittoi kohta kuvaa onnettomuuspaikalta. Volvo melkoisesti ruttaantuneena kietoutunut sähköjohtoihin, muuntajapylväät katki ja muutenkin ikävän näköistä kolarikuvaa. Kuski kuiten selvinnyt miltei naarmuitta.

6.5.2024 maanantai

Aamupuuroa tässä kitaan lappaessani satuin katsomaan metsänrajaan jossa jänes mennä vumpsi puiden lomassa. Kun se oli häipynyt näköpiiristä, juosta vinttasi jäljessä ketturepolainen. Onkohan saanut pupun kiinni?

Eilisen kolarin aiheuttaja, nuori romanimies oli lähtenyt kylältä paahtamaan "lainaamallaan" autolla Iisalmeen jossa sen toveria ammuttu vatsaan Pohjolankadulla. S kertoi huhun: Auton vauhti edeltävällä suoralla 180 km/h. Kuski puolentoista promillen humalassa ja vammat hyvin lieviä. Turvatyyny lie pelastanut.

7.5.2024 tiistai

Penttisaarikoski-uni. PS laittoi mulle kännykkään viestin: "Illalla saunoin, sitten vitun villoihin nukahdin." Mitähän tuo kirjailijavainaalle aikoinaan tyypillinen lause oikein tarkoitti. Sitten muistin; Sellaisen lauseen se kirjoitti Tjörnin saaren päiväkirjakirjaansa.

Ei ollut Penan eläessä kännyköitä eikä siten tekstiviestejäkään, mutta kerkesihän tuo näin postuumisti ainakin yhden minulle lähettää.

Oli se hänenkin aivoliittonsa (ihan oikein luit; aivo-) Mia Bernerin (s.1923 Norja) kanssa melkoista jytäkkää muistiinpanoista päätellen. Siinä välillä viinipullokin paukahti Penan päähän ja välillä "vitun villoihin" hänet tuuditeltiin.

Kuvittelikohan Mia kun Penan (s. 1937) haastatteluretkellä Keravalle mukaansa "kaappasi", että kyllä hän runoilijaneron alkoholismista parantelee?

Olen lukenut myös Mian version tapahtumain kulusta (PS: Merkintöjä suruvuodelta 1985). Aloitin kirjan lukemisen  linja-autossa Tampereelta Orivedelle huhtikuussa 1997. 

Tulipa päivä jälleen rehkittyä. Päivän päätteeksi rakentelin kattilallisen kasviskanakeittoa. Nyt en maustanutkaan valmiiksi jauhetulla kurkumalla vaan parilla raa´alla kurkumamukulalla jotka pilkoin, kiehautin ja lopuksi kypsennin öljyssä ennen keittoon lisäämistä. Saas nähdä, millaisen äjjäyksen antavat. En yötä vasten enää ota edes maistiaista.

8.5.2024 keskiviikko

Oli tynkäolo kun heräsin; Juurieni perään unessa haikailin; Mitättömäksi käypäläiseksi itseni tajusin. 

Koleaksi heittäytyi kevät vaan ei se tavaton asia ole.

Mielessä Pekka Ruuskan Rafaelin enkelistä persevetaatio: "... viime yö veti routaan tämän maan, ja se maa on käärmeitä mustanaan ..."

Runoilijat voivat tietenkin runoilla miten lystäävät, mutta fakta näidenkin sanojen kohdalla on, ettei routaisen maan kamaralla käärmeet viihdy. Toisaalta uittaahan sanoittaja laulussa krokotiilejakin New Yorkin viemäreissä...

Saadakseni Ruuskan  vaikenemaan laitoin Eppu Normaalia soimaan, ... ja se se vasta mieleen alkoi lykätä elämisteni muistojen tahroja Hollolan puoleisen Vesijärven rannasta saakka...

"Vain tahroja paperilla, elä siis suutu ei niistä asiat miksikään muutu... elä huoli siitä sillä meillä oli retkemme... tuuli kylmästi kutittaa selkää ... elä huoli se eteen päin työntää..." !!

Nyt ovat ensi talven saunapilkkeet pinoissa. Katerungon tein kuusirangoista ja "lukitsin" pellit päälle toisten kuusirankojen ja nostoliinanpätkien avulla niin ei tarvinnut alkaa ruuvailemaan eikä painojen kanssa värkkäämään. Omanlaisensa kötös jälleen kuten tällä tontilla vuosikymmenten aikana on totuttu tolskaamaan. Sitä perinnegenreä ei pidä unhottaman. Kaiken täytyy olla sinne päin. Lintupöntötkin vinossa.

Valtiovalta sanoo olevansa kusessa valtiovelan vuoksi, mutta taitavat valtikanpitelijät vain nauttivan tilanteesta kun saavat syytellä edellisiä valtikanpitelijöitä. Kehujen kohteiksi vedetään hatusta Kekkosen ja Mannerheimin haamut jos muuta ei keksitä.

Purra sen enempää kuin Orpokaan ei filosofiasta sen enempää kuin psykologiastakaan ymmärrä yläasteella päntätyn vertaa. Koiviston Manun funtsailukykyä niiltä ei löydy pätkääkään. Eikä keltään nykyisistä valtaa edustavista hahmoista sen enempää oppositiossa kuin hallituksessakaan. Koskaan ei kuule poliitikkojen enää pohtivan kirjallisuuden/kirjailijoiden opastuksia, vain itseään tai puolueohjelmiaan. Finanssipolitiikka on heidän katekismuksensa.

Kulorastaskin saapui. Se singutti nurmen reiästä matoa hissuksiin ja sai kuin saikin nokkapalansa katkeamattomana nieltäväksi.

9.5.2024 torstai

Klo neljän seitsemän asteen pakkasaamuun havahduin. Aurinko kiipeilee jo idän taivaalle selluliemikuusikoiden takaa.

Hela pitäisi kirjoittaa tämän torstain etuliitteeksi, mutta nimityksen tausta ei käsitykseeni helasta ja heloista passaa, niin enpä kirjoita. Sitäpaitsi ruotsalainen sanahan se on. Hela=koko ja siitä suomalaiset ovat vääntäneet kokohelahoitonsa vaikka koko hoito ruotsiksi onkin storleksbehandling.

Heloittanut olen kyllä monien rakennusten ovet ja ikkunat, kalusteet ynnämuut. Hela on myös putkenliittimissä käytetty nimitys, ja vaikka minkä. Vaikka vihkisormuksen. Käy kai se sitten torstainkin korkonimeksi.

Extra-rapsiöljypullo oli niin haprasta muovia, että rutistui kourassa kun siitä koetti otteensa pitää. Siksi lirutin sen sisällön vuonna 1998 Oskarisedän kanssa tyhjäksi ryyppäämääni Chevelef-vodkapulloon joka on säilynyt ukki Uapon tekemässä lasivitriinissä tuhoutumatta. Pullo on hauskan vino ja käy muihin elämisen vinoumieni esimerkiksi oikein hyvin. Ehkä sisällöstäkin tuli aikanaan hieman vino olo. Ainakin kallella kypärin vietetty krapulapäivä, tai kaksi. 

Eilen tekemäni kanakeitto mausteineen on oikein maukasta.

Hakkuuraiskiolta löytyi vielä yksi kokonainen kuusenrunko jota ei koneet olleet edes karsineet. Pätkin sen pölkyiksi, kannoin peräkärryyn ja ajoin pihaan.

Uusi "Huuto"-iteteos on valmistumassa. Sille valikoitui myös tolpannenä hakkuuraiskion viereen jääneestä kuusentorsosta ja kiipeän naulaamaan sen ehkä ensi viikolla. 

Yksityisiä, mihinkään vaikuttamattomia mielenosoituksia metsien tehokäyttöä vastaan, mutta jotain vuosikymmeniä kasvaneita tuskanlustoja minä kaiten näilläkin sisältäni puran.

Valmistelin multapenkin varhaisperunoita varten ja katoin sen mustalla mantsikkamuovilla. Tökin huomenna siihen aikasta pottua tulemaan. Niitä on sen alan verran iduillaan.

Ruotsin Malmössä raikaavat euroiset viisut vaikka musiikin kanssa on koko revohkalla hyvin vähän tekemistä. Kaikenlaisilla seinästä revityillä rytkyillä, palleja vilkuttavilla farkkushortseilla, näkymättömillä kalsareilla ja helevetinmoisella byroräiskeellä niissä mittelöissä etusijansa on. 

Sotaisa Lähi-Idän politiikka Malmöhön tuotiin kun mielenosoitukset Israel-Palestiina sodan takia katuja värittävät.

Näkevätkö osallistujat mielessään ne kymmenettuhannet lapset joiden mieliä sodat kaikkialla hajalle raastavat? Ymmärtävätkö sen toden, että miltei kuka tahansa lajimme edustaja mielenosoittajien joukoissa on valmis samoihin hirmutekoihin jos tyranninvalta omiin käsiin ajautuisi? 

Yhtään sotilasta kulkueisiin ei osallistu, vain siviilejä joita samojen siviiliäitien pojat ja tytöt ovat murhaavan koulutuksen saatuaan milloin tahansa, epäröimättä valmiita murskaamaan koneistonsa voimin allensa kun sotahulluus mihin tahansa kollektiiviin iskee.

Satatuhattuhtapäinen on Israelin armeija joka Gazan kaistaleella teräshirviöineen siviili-infraa ja elävää lihaa alleen murjoo. Onko kantautunut tietoa, että yksikään panssari olisi takaisin kääntynyt, tai yksikään sotilas ampumasta lopettanut?

Satojatuhansia tavallisista oloista olevia venäläistäkin on kolmatta vuotta jauhanut niin omasta kuin Ukrainan armeijan sotilaista ja siviileistä jauhelihaa ilman, että merkittävää purnausta ja kieltäytymistä jatkamasta mieletöntä sotaa olisi esiintynyt.

Oli aurinkoa tulvillaan koko päivä vaikka Pohjoinen kolakasti puhaltelikin. Nukkumaan on hyvä alkaa saunan pehmittämin lihaksin vaikka ne kipeät ovatkin.

Lukemisenani Michel de Montaignen Esseitä 1500 luvulta.

Kaksi tikkupyrstöä (puukiipijä) ilmestyi maisemiin. Niillekin pitäisi tehdä omanlaisensa pönttö.

Ruokinnalla kaksi käpytikkaa. Toinen on joko likainen tai sitten sillä on höyhenissään bigmenttihäiriö. Tai palokärki on käynyt sutaisemassa pienempäänsä...

10.5.2024 perjantai

Klo paksahti vasta kahden ylitse kun jo havahduin ja nousin ylös. Melkoisen pimeää on, mutta kevät kaijottaa valoa kuiten niin, ettei ulos mennessään lamppua tartte.

Unen muistan: Sirkkeliin (tai raivaussahaan) piti terä vaihtaa. Taisi sitten jäädä terä vaihtamatta kun tuli muuta tärkeämpää eteen. Ihmiset käyttäytyivät vallan veikeästi koko unen ajan.

Lueskelen netistä jotain, mutta mieleen ei mitään jää. Iltainen Montaigne kummittelee taustakankaassa. Mitättömiä minun ja kenenkä vaan pohdinnat kun periaatteessa kaikki ajattelu, mihin ihminen aivoineen kykenee, on jo 1500 luvulla ylös kirjoitettu.

Ajatuspajojen kierrätyskeskuksia ovat minua viisaimpienkin aikalaisten pohdinnat.

Tänään sähköiset teslat ajelevat kaiken ajattelemisen ylitse ja muutamat elonmuskit ovat ylimpiä auktoriteetteja murhaavien tyrannien rinnalla. Pienten kansojen massoille jumaloitavaksi riittää jopa Sauli Niinistö-niminen lajitoveri. Tai se yksi puhujapönttöön nostettu "mestari" jonka sukunimi pääkaupungin eiralaiseen eliittikortteliin liitettynä pilkkaa niitä, jotka hallaisilta ahoilta nauriinsa ovat aikanaan metsänkuoppiin talven varalle säilöneet.

Nouseeko tästä ajasta yhtään historiaan jäävää ajattelijaa? Yuval Harari?

Viime vuoden kirjallisuuden Nobelin voitti Jon Fosse, mutta ohitse on ajanut jo aikoja sitten Karl Ove Knausgård kallepäätalomaisilla teksteillään.

Entä nykykirjallisuuden ajansietokyky? Lukeeko kukaan tätä aikaa 500 vuoden kuluttua kirjoista? Kiinnostaako silloin ketään se, mistä tullaan, minne ollaan menossa?

Jos planeetta pyöreänä ja elinkelpoisena pysyy, ihmislajista kehittyy pelkkä merkkijonoilla ja hymiöillä herjoja toisilleen heittelevä tekoälyn striimi.

Moskovan Zaatana on puhunut jälleen ydinaseidensa valmiinaolosta. Ja hänen zaatanallinen puna-armeijan kuoronsa toistaa Isä Maailmanlopun liturgiaa. Joten tämäkin tekoälyllinen kehitys voi päättyä hyvinkin nopeasti eikä Hararin Homo Deusta enään tarvita.

Iltasella

Aamupäivästä paiskoi kovan tuulen kera välillä lunta, välillä vettä. Pilkoin 20 isoa kuusipölkkyä pinoon, ruokailin ja läksin karsimaan virolaiskaksikon viime kesänä kaatelemat tienvarren paksummat puiden rangat. Peräkärry tuli kukkuroilleen.

Polttopuuta pitää olla kun ei tästä maailmasta tiedä, miten se muuten käyttäytyy.

Potut pistelin mustan muovin alle mustaan multaan. Harkitsen, että laitanko tälle kesälle yhtään enempää perunaa tulemaankaan. Porkkanaa ja muita juureksia sipulien lisäksi vain. Valkosipulien viisisenttiset varret paljastuivat jo lumen alta ja terhakoilta näyttävät.

Huomenna ajelen Kniin äitienpäiville. Elias on tullut eilen Oulusta. Hänen opiskelujen jatkosuunnitelmat etenivät seuraaviin pääsykokeisiin. Vaihtoehdot ovat Aalto-yliopisto Hesassa sekä Tampere Oulun lisäksi.

P:n ylioppilastulokset varmistuvat 14 pv.

Soila laittoi viestin, että Alina on vetäissyt pajunkissan henkitorveensa. Keuhkoihin jos meni, niin sitten saattaa olla vakavampi juttu.

11.5.2024 lauantai

Heräsin ensimmäisen kerran yhden aikaan yöllä. Revontulia ei näkynyt vaikka "magneettimyrskystä" otsikoivat. Huomasin suuren kuunsirpin sellaisesta kulmasta jossa en muista sen koskaan näkyneen; metsää aina edessä ja harvoinpa sitä siihen aikaan kuukaudesta yöllä sattuu juuri sinne päin vilkuilemaan. Puunrunkojen välistä sen näki Pohjoisen alataivaalla kaari itään päin olla kellottavan.

Kuudelta aloitin ja aamupv kului rankojen pätkimisessä ja pinoamisessa, iltapvllä tulin Kniin. Vinha meni heti piiloon kun näki minun kantavan autoon sellaisia tavaroita, jotka merkitsevät liikkeelle lähtöä.

Sirkkelöin ja kokosin Eliaksen kanssa kelopeilin jonka tahtoi Oulun kämppäänsä. Hyvä siitä tuli vaikka ei kauaa nokat tohisseetkaan sen värkkäämisessä. Tukijalat jäivät vielä tekemättä kun seiniin siellä ei saa kiinnikkeitä porailla.

Käytiin sitten ruusukaupoilla, ja kahvittelutarpeet huomiselle hommattiin. Gaiusta ajatin. Ei ole enää kuin reilu kuukausi kun inssinajoa yrittää.

Viikon piästä to-pe-la lupauduin erään ok-talon ikkunoiden vaihto-operaatioon. Otan vanhat ikkunat itselleni jos saisin niistä Unimäkeen kasvihuoneen värkättyä. Niitä on kyllä aikasten monet neliöt.

K soitti Savonlinnasta: Iisalamessa maalausurakka jonka lupasin aloittaa ma 20.5.

Alinaan ei ole kuume noussut, ehkä pajunkissa ohjautuikin ruokatorveen.

Peilit ovat hankalia valokuvata. Pitäisi laittaa pahvi peiliosan päälle. Soppiikohan tuo Puutarhurin EMUun jos Paulus vaikka lähtisi viemään?

12.5.2024 sunnuntai

Äetienpäeväen uamu ja aurinko paestaa. Pakkasen puolella vielä kuudelta.

Kunhan kotojuhlallisuuksista on selvitty, menevät muut mummilaan Ristijärvelle, minä ja Vinha lähetään takaisin Um.

Muuten maailman äitien hädät näyttävät ikiaikaisilta. Gazasta välittyy kuvaa siitä, kuinka isoveli Israel sinkoaa pienempiensä sekaan pommeja tankkereistaan, lentokoneistaan ja helikoptereistaan ja pakoon yrittäviä äitejä istuu kaikenlaisilla rattailla tavaravuorien keskellä pidellen pienokaisiaan sylissään...

Onko julmempaa elukkaa maailmassa kuin ihminen: Minä tässä ja sinä siellä jotka kitisemme pikku harmeillemme, arvostelemme sotaa ja sen ylläpitäjiä, mutta kuitenkin hyväksymme kaiken näkemämme tapahtuvaksi olkiamme kohautellen koska ei se meidän arkeamme hetkauta?

Jos nuo kuvat oikeasti järkyttäisivät niin kuin sodan tapahtumat järkyttävät sen kokijoita, emme kopkoontuisi lippujen alla velloviksi jonoiksi kaupunkien kaduille vaan menisimme ja hirttäytyisimme suurlähetystöjen porttien pieliin ja puistojen puihin kollektiiveina, satoihin tuhansiin, miljooniin jäseniin karttuvina laumoina.

tiistai 30. huhtikuuta 2024

110 vuotta kuusena

19.4.2024 perjantai

Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja on käynyt Sivukadulla kellarin märkyyksiä mittailemassa. Märkäähän siellä... 

Puutarhurin EMUn hinautin Manauspalvelu Hinnelinillä (Hinauspalvelu Mannelin) Sähköässille.  Nelospytyn puola oli zipannut. Kun Paulus tänään käytti EMUn katsastuksessa tuli hylky takajarrujen takia.

Pölkkyjen pienimisiä ja pinoamista. Kolakasti jo tuuleksii.

Sauna ei hassummalta tuntunut kovan rehkinnän jälkeen. 

Joku nimetön, naaraspuolinen lajitoveri soitti kaukaa etelästä. Halusi puhua julkimerkintöjeni sisällöistä, sodista ja ihmislajin pahuudesta. Lajimme tragikoomisesta kompastelusta kaiken typeryyden keskellä. Älykkyys paistoi sanomistensa takaa.

20.4.2024 lauantai

Kohtalainen lumimyräkkä pistäysi ilmakehästä maan pinnalle.

Joinain aamuina sanon ääneen: Huomenta, Uappo-ukki. 

Olen laittanut  läppärini näyttökuvaksi hänen mustavalkean kuvansa. Nytkin ajattelen, että olen ollut jo 4 v ukin kuollessa, että ehkä jotain voisin muistaakin jos olisimme kunnolla pitäneet yhteyttä.

Mökkien välinen matka oli ja yhä edelleen on vajaa kilometri eikä se sen aikaisille metsänpolkujen juoksijoille ole ollut matka ei mikään edes pienimmille. Juostiin sitä toiseenkin mummilaukkilaan alvariinsa vaikka sinne oli jo hieman pitempi matka. Siellä syntyneet muistot paukahtavat ihan milloin vain mieleen: Uatu-ukin naurisjälte ja kessuröyhtäisyt ja Annimummin keitetyt kananmunat ja kirnuvoinokare niiden samanvärisessä keltuaisessa.

Rakentamiimme fiktiivisiin, siis olemattomiin sieluihin ei yhteyttä saa kuin raunileenat, ja sekin Luukkainen on jo itsekin kuollut. Siksi Uappo ukki vieraaksi jää kun ei edes muistirantua aivojen fornix-käytävässä puoliskosta toiseen sujahda.

Iltasella Knissa 

Lumipyryn tukkimalla väylällä, kärry täynnä kuivaa uunihalkoa luistelin tänne Sivukadulle. Millennium-lapseni TaruMaaret tuli iltapvllä käymään.

Nyt tuvan pöydän kahtapuolen kehi puhetta hänen syntymäänsä johtaneesta, ihmissuhteensa sotkeneiden aikuisten kohtaamisista. Kerroin, missä hänen alkuunsa sysänneet lappilaiset makuukset, kirjaimellisesti savusaunanlauteet sijaitsevat.

USAn parlamentti äänesti Ukrainatuen (60 miljardia) puolesta ja se takaa, että ruumiit eivät sillä rintamalla lopu. Tosin eivät ne olisi loppuneet ilman tuota apupakettiakaan. Ilmakehä ei säästy sodan myrkyiltä missään. Kulkevat ne öljyjalostamoiden ja muun infran tuhoamiskäryt tänne Pohjolaankin.

Moskovan Zaatanan zombiarmeija on tietenkin saatava pysähtymään, järki ei sille stoppia saa.

Ei sotia järkeä käyttäen aloitetakaan sanovat sotastrategit mitä tahansa. Lopettaminenkin vasta, kun järjettömyyden käyttö on tuhonnut niin paljon, ettei kannata enää jatkaa.

21.4.2024 sunnuntai

Iltapvllä takaisin Um. Häikäisevää, kirkastavalkoista hanki auringossa.

Väsyttää enämpi kuin jos olisin halkorantteella kirvestä heilutellut. Mielessä TM:lle kertomani muistot ja varsinkin ne, joita en kerennyt kertoa. Ehkä niillekin aikansa tulee.

Ajattelu on raskaampaa kuin ruumiillisen työn tekeminen, siksi maailmassa ajattelua on niin vähän. Pian sitä ei tarvita lainkaan tekoälyalgoritmien marssiessa näyttämölle.

22.4.2024 maanantai

Aamu valkenee aurinkoisena.

Hesarissa pitkällä ingressiotsikolla varustettu artikkeli kuolemasta: 

"Toisinnäkijä/ Monella ei ole käsitystä kuolemasta, sanoo syöpälääkäri - Tämän hän toivoo kaikkien ymmärtävän elämän päättymisestä"

Omaiset ja kärsivät sairaatkin toivovat, jopa vaativat, ylitse järjensanelunkin hoitoja hoitojen päälle vaikka selvää olisi, ettei kuolemaa voi selättää.

Viittasiko leikkaussaksien kanssa heiluva hallituksemmekaan saattohoitojonoihin päin?

Ei.

KD-kansanedustaja Päivi Räsäsen kirjoitukset eutanasiakeskustelussa ovat absurdeimuudessaan luokattomia. Siinä on ihminen, jolla on yliopistotason lääketieteellinen koulutus sekä ura takana ja silti se syntymää ja kuolemaa käsitellessään kykenee vetämään jumaltarustoon perustuvan kortin esiin, jota heiluttelee totena ohitse tutkitun faktatiedon!

Kuoleman saapuminen aikanaan on yhtä kirkas totuus kuin sitä varten tänne syntyminen. Kuoleman jälkeen ei synnytä minnekään uudelleen. Ehkä elottomina atomeina päädymme jonkun syntyvän soluihin, sammakon kutuun tai talitintin munankuoreen. Hautausmaiden yllä leijuvat atomimolekyylipilvien näkymättömät autereet.

Kerkesin sahailla rungot pätkiksi ennen märkää lunta viskovien pilvien purkautumista.

Ankarat päivät koittivat mustille rastaille, kyyhkyille, peipoille... Niiden eväät on pakkasen kovettaman hangen alla. Vinhan ruuantähteitä nokkivat kaikkiruokaisimmat. 

Unipuron varresta kalanperkeiden jäinen läjä hävisi korppien tarpeiksi (niillä on jo poikaset). Kamera oli tallentanut niistä liki 200 videonpätkää.

Toin kameran pois.

Ei ole minkään isomman eläimen raatoa laittaa sijaan että jos se jokakeväinen karhu saapuu tähän lähelle.

23.4.2024 tiistai

Unessa ehtii: Olin yhtä aikaa Kuopion Ilveksellä ja Maaningan Kasinolla. Tanssiuni johtui ehkä eilisistä viestitteyistä.

Mukavaahan humpalla oli univirtuaalinakin. 

Klo on nyt 04.34 ja olen ollut jo tunnin hereillä.

Lumisateet muuttuivat vedeksi. 

Puutarhurin EMU on nyt kunnossa ja katsastettu. Pysyisi vain.

24.4.2024 keskiviikko

Räntää rätkii. Kirveenvarsi lipsuu kourissa.

Teroitin jälleen pari puukkoa, kirveet. 

Ronteloin vankasta ilmastoinninsäleikköritilästä arinan saunankiukaan tulipesään. Kestää se yhtä hyvin kuin valurautaiset kauppojen hyllytavarat. Edellinen tuhoutui vuodessa.

Kirjoitin Hesarin kolumnistin Marjo Valtavaaran "Pelastuuko velkainen Suomi mineraaleilla?" -tekstiin turhan pitkän kommentin: 

"Kolumnisti painottaa: Se tekee tulosta, työllistää, kehrää verotuottoa ja on maineeltaan puhtoinen.

Miten tuo "maineeltaan puhtoisuus" on aikaan saatu?

Sulkemalla ensinnäkin silmät siltä valtavalta luonnontuhonnalta jonka yksin jo kaivoksen tarvitseman pinta-alan raivaaminen, tiestön ja muun infran rakentaminen keskelle Lapin todella arkaa luontoa. Nuo jäljet eivät tule koskaan ennalleen palautumaan vaikka räjäyttely ja kaivaminen joskus loppuukin.

Entä valtavan, 22 kilomtriä pitkän purkuputken tarvitseman uoman halkaisu lävitse paksujen kunttajänkien Loukusajokeen? Miten rumaa jälkeä sekin on kun aapasoille räjäytetystä kaivosmontusta dronen kuvaamasta maisemasta silmänsä irti saa.

Eikä ne purkuputkesta Loukusaan ryöppyävien ja lopulta Ounasjokeen ja siitä aina Perämereen saakka valuvien kultakaivoksen jätevesien tyrskähtelyt ihankaan varmasti turturipurojen raikkauden veroisia lirittelyjä ole. Se on koettu jo Talvivaaran purkuputken Nuaseen ja aina Oulujärveen (Perämereen nekin lopulta) saakka mm. ammattikalastukselle ongelmia aiheuttaneiden päästöjen kohdalla.

"Menetetty maa"-elokuvalle olisi kaikessa Lapin luonnon tuhonnassa turismi mukaan otettuna, jälleen filmatisoinnin paikka."
Yksityinen huomio: Kommenttikentät ovat mediatalojen sisällöntuotannon bulkkitavaratoreja.

Ben Zyskowiczin kirjoitukseen opiskelijaköyhyyden erillisyydestä värkkäsin tämän raa'an banaanin:

Sosiaalipolitiikan periaatteet, joka oikein tulkittuna sisältää myös opiskelevat yhteiskunnan jäsenet, ei tunnetusti ole koskaan ollut kokoomuksen eikä siten myöskään edustaja Ben Zyskowiczin vahvimpia osa-alueita. Eivät he lähtökohtaisesti politiikanteossaan sitä millään tasolla edes halua ymmärtää. Saatika että ottaisivat ohjenuorakseen Matti Kuusen 1960-luvulla kirjoittamat teesit tästä kaikkia kansalaisia koskettavasta aiheesta ilman, että ajattelisivat jonkun ihmisryhmän olevan irrallaan yhteiskunnan kokonaisuudesta.

Itse olen koettanut vähentää suomalaista "lapsiköyhyyttä" parikymppisestä aina tänne eläkeikään saakka jälkeläisten määrällä (kolme äitiä, kuusi lasta ja kymmenen lastenlasta) ja yhä edelleen olen kolmen opiskelijaikäisen isä, joista kaksi kotona, joten kokemusasiantuntijana voin kertoa, ettei opiskelijan vähävaraisuus mitään erillisköyhyyttä ole. Kyllä se edelleen lähiomaisten laihassa kukkarossa tuntuu huolentunteista puhumattakaan. Ainakin silloin, jos on säilyttänyt vastuuntunteet, rakkauden ja huolenpidon jälkeläistensä alkutaipaleen polkujen päissä.

Tällä tahdon ilmaista, ettei yhdenkään ihmisen, olipa opiskelija tahi mikä, oleminen ja eläminen yhteiskunnassa ole niin yksiniittistä kuin sieltä norsunluutornista katsellessa näyttää.

Näillä elämänkokemuksin rikastuttamilla silmilläni kun katselen nykyistä menoa, en ihmettele yhtään, jos yhä harveneva joukko kansalaisia haluaa enää lisääntyäkään tällaisessa, jopa vihamieliseksi lapsiperheitä kohtaan muuttuvassa ilmapiirissä. Enkä uskaltaisi lastenhankintaa edes suositella jos minulta joku sitä kysyisi.

Iltapalaksi muutamat letut puolukkahillon kanssa.

26.4.2024 perjantai

Eilen kaadoin kaksi pihakoivua. Perustelin kaadot itselleni aurinkokennon varjostajina. Molemmissa oli lahosydämisyyden alut jo pitkällä. Jos muutaman euroedustajan katkaisisi tyveltä, niin lahovikaa sieltäkin löytyisi jo. Tai ehkä lahoytimen sijainti on yläpäässä.

Läheisellä, rumaksi murjotulla aukkohakkuu-raiskaus-työmaalla on polttopuutavaraa niin paljon kuin kantaa jaksaa.

Kaponsa ja myötäjuoksijansa tarvittiin ihmisholocaustiinkin, niin sama se pätee luonnonraiskauksessakin. Ne pääsivät ääneen Hesarin metsissä töitään tekevien haastattelussa. Vain Mikko-Pekka Heikkinen kirjoitti siihen kritiikin kolumnissaan.

Mitä sanoisi Ponsse, jos niiden konearmeijoita alettaisiin kutsua sonderkommandoiksi?

Jos metsähakkuita koskeviin Hesarin juttujen jälkirimpsuihin (kommenttiin) sanan holocaust kirjoittaa, se menee hylkyyn. Olen kokeilllut.

M-PH kirjoitti viimeisimpänsä loppukaneetiksi "Veikkaanpa, että sellupomojen korviin tunnepuhe kuulostaa vätyksien kitinältä. Sitä tarvitaan kuitenkin lisää, jos metsiä halutaan pelastaa."

Kritiikkienkin tulisi siis koventua. Siihen toiveeseen holocaust-vertaus metsiemme jatkuvasta murhaamisesta sopisi vallan hyvin. Ei olisi kitinää vaan sanallista suoratoimintaa, perkele!

Peruutin DigiHesarin tilauksen. Kirjoitin palautteeseen mainosten ylitsevuotavan häiritsevyyden, mutta on se 20€ kuussa ylimääräinen meno sekin kun ei tämä maailma ostetusta tiedosta viisastuvan näytä. Peruutus astuu voimaan 23.5.

27.4.2024 lauantai

Nukuin pitkään (½7).

On tyyntä. Muutama aste lämmintä. Sumusade on poissa, utuisessa piliviverhossa on taevas.

Poliisista rikolliseksi muuntuminen tapahtuu joskus nopeasti. Kansanedustaja Timo Vornanen (ps) leikki lännen nopeinta vetäjää ja ammatin vaihto oli siinä. Median julkaisukiima yltyi orgastisiksi otsikoiksi.

Iltapvllä

Saunoin polttopuurevohkan jälkeen. Sitten torkahdin toviksi. Harkinnut Napikselle lähtöä.

28.4.2024 sunnuntai

Klo on 02.16. Veteli suonella jalkoja.

Kuuntelin tullessa Leonard Cohenia korvanapeilla.

Heräsin muutaman tunnin nukuttuani. Aamuyöstä kirjoitin pitkän tarinan olosta, jota kutsuin "oudoksi", mutta siitä se laantui siksi samaksi minuksi jota karkuun en pääse. Deletoin analyysini joka ei rehtiä analyysiä edustanut.

Mutta jonkin hajanaisen rivin ajatusten selkeytymisen jäljiltä kirjin vielä:

Muistoista kumpuavien musiikkipilvien alla sentimentaaliset mielenliikkeet sekoittavat järjen.

Mitä varten on perustettu sotilassoittokuntia? Miksi rumpujen tahtiin sotiin kuljetaan?

Kuinka syövyttävää aivopesua reaalielämää haitaten on musiikinsyöte lajillemme aikojen saatossa aiheuttanut? Entä kun sitä tungetaan kuuloluihin suoraan eikä mitään ole välissä. Ei edes asemia tarvitse hakea kun klikkaa soittojonon alkamaan.

Millainen tekoälyalgoritmien ohjailema ihminen on, kunhan se Yoval Hararin homodeukseksi on korvanappeineen ja antenneineen muuntunut?

Elokuva Peltirumpu: Miten sävelkorvaa pärisyttävä kuvaus sodan kaikkialle uletttuvasta mielettömyydestä se onkaan.

1960-luku: "Good morning Vietnam!" 2020-luku: Good Morning Ukraina! Доброе утро, Украина!

Vinha herätti nuolemalla kämmentäni.

Viimeisimmässä unessa istuin suonlaidan puolukkamättäällä, perse märkänä, jalat syvällä sammaleessa, ilman vaatteita. Juuri kuolleen Kaj Chydeniuksen tanssiva karhu soi niittyvilloissa. 

Vinhalla oli kova kusihätä, se syöksyi portailta suoraan sohjoiseen hankeen liruttelemaan.

Aamurutiinit; Kahvia kuppiin ja puuro hautumaan.

Ikkunasta näen lintuja, lintuja, lintuja ja mieleeni tulee teksti kaikki minun lintuni.

Linnut eivät ole "minun". Ne ovat vain. Nekään eivät mene omimaan minua. Minä en ole mitään niiden  mielestä. Ei niillä sellaista "mieltä" edes ole. Ne eivät edes ajattele/tiedä olevansa lintuja. Linnut ovat vain. 

Pilkoin aamupvstä edellisen keruureissuni pölökyt ja pinosin. Perjantaista kanakeittoa oli vielä tällen päivällen.

29.4.2024 maanantai

Rakentelin jo ennen viittä maidottoman kuhakeiton. Paljon juureksia pottujen lisäksi, sekä sipulia. Maustoin vahvalla yrtti-pippuriliemellä.

Tänään löytyi risukoista muutama kokonainen koivu- ja kuusipölli jotka pätkin kannettavan kokoiseksi. Tein monta matkaa ennen kuin ne olivat kärryssä ja lopulta pihassa. On se kokoköpö tuo ihiminen lihasvoimineen. 

Vinhalle oli roskaista vahdittavaa; Purukasojen ja lastunryönän seassa vilkehti useampikin myyrä.

30.4.2024 tiistai

Olokapiäkipuja yöllä. Niiden säestämään uneenkin heräsin. 

Odotin sinistä bussia nro 21. Ohitse soljui vain keltaisia jokaisessa samat ihmiset kyydissään. Soila ja Sonja olivat pieniä ja rallattelivat punaisissa kurahaalareissa ja kumikkaissaan asvaltinkuopan rapakossa. Kun yritin nostaa pienempää tyärtä rapakosta pois, sivalsi kova kipu kättä ja tyttö luiskahti monttuun ilmestyneeseen hornanpyörteeseen ja hävisi näkyvistä.

Aamupalalla seurasin metsänreunan pyypariskunnan lisääntymisriittejä.

Pilkoin vankan kuusentyvipätkän. Lustoja laskiessa tuntui hurjalta oman syntymävuoden kohdalle pysähtyä. Puun läpimitta on ollut silloin toistakymmentä senttiä. 

Kuusen syntymävuosi on ollut jotakuinkin ensimmäisen maailmansodan syttymisaikaan 1914. Minun syntyessäni se on ollut 44 v. Ja kun äkuusi nyt on kuollut 110 vuoden iässä, minä jatkan vielä elämää jonkin aikaa, en kuitenkaan koskaan yhtä vanhaksi. Ja jos lajitoverini metsänraiskausponssen ohjainten takana ei olisi katkaissut kuuselta elämänlankaa, se olisi voinut elää toiset 110 vuotta, kenties enemmänkin.

Jäi vajaaksi viimeisin pilkepino.

Tänään on lähdettävä Kniin. Huomenna vappu. Ei silläkään mitään merkitystä elämässäni enää.

Torstaina käyn Jormulassa jonkun vessan lattiaa remontoimassa. Tuli myös eräiden kalusteiden kiinnityshomma kaupungissa.

Kiinassa komennuksella oleva Hesarin toimittaja oli kokeillut viikon ajan elää pelkän tilausruuan voimalla. Tulos oli jo yhden ihmisen kohdalla kammottava. Jätevuori, joka päivittäisistä ovelle toimitetuista eväistä jälkeen jäi, oli valtava. 

Kun tuon hirvittäviin typeryyksiin eskaloituneen elossapysymiskeinon kertaa maapallon laiskoilla ihmisillä, emme ikinään pääse minkäänlaisiin saavutuksiin ilmastomuutostorjuna-aikeissamme.

Yksistään Kiinassa näitä laiskoja löytyy puoli miljardia!

Roskaruoka- ja pakkausteollisuus juhlii, eikä ne välitä, vaikka muutama yksilö pahvin ja muovin seassa ymmärtäisikin Titanicin kallistuvalla kannella olevansa.

Sinulle jossakin siellä 2 runoa nuoruuden tekeleestäni, jota en ilkiä koskaan kenellekään enään näyttää: 

1.

lapset laittavat voikukkaseppeleen

päänsä ympärille

suuret lapset ydinohjuksista

maailman ympärille

2.

kovakuoriainen lensi jostakin

tuohon pöydälle

se suojasi heti herkät siipensä

panssarilla

minäkin olen herkimmilläni

lennossa

torstai 18. huhtikuuta 2024

Kaalitunneli

12.4.2024 perjantai

Mustienrastaiden parvi ruokinnalla.  Pyrstöt töräkästi pystyssä soidintakin jo harjoittelevat innokkaimmat urokset.

Viime viikolla kuoli kovaleukainen Tennilän Esko Juhani Rovaniemellä. Arkadianmäelle ei hänen jälkeensä ole noussut veroistaan Lapin puolesta puhujalahjakkuutta kuin hän oli. Irtopisteiden kerääjiä ja toisilleen räksyttäjiä kaikkialta vain. Onko Lappi politiikan lahjakkuuksista kuiviin jo imetty? 

Paavo Väyrysestäkään ei ole enää vuosikymmeniin ollut muuhun, kuin oman itsensä edustajaksi. Nuorena hän oli vaikuttava esiintyjä eikä se perustunut mututuntumiin vaan tietoon jota päähänsä oli imenyt. Mutta miksi, kuin tieten tahtoen, piti hänenkin yhteiskuntaa palvelevan lahjakkuutensa ja uransa lässäyttää roskamedian lööppitavaraksi?

Se, ettei EJT eläessään tuominnut selväsanaisesti kommunismin mustaa historiaa sen lopulta avauduttua yleiseenkin tietoisuuteen, ei se hänen työtään kansansa edustajana mitätöi. Poliittisen "kotinsa" osalta hän oli aikansa lappilainen lapsi. Oliko aatteensa korpikommunismin mustanpuhuvuutta vai pikemminkin Lapinkairojen ruskanpunaisena hehkunutta jänkäkommunismia?

Lapista on tällä hetkellä kuusi kansanedustajaa ja jos äkkiä kysyttäisiin, niin yhdenkään nimi ei mieleen heti nuljahtaisi. Paitsi ehkä Katri Kulmunin, mutta ei hänenkään siksi, että olisi ravakoita puheita eduskunnassa pitänyt. Ulkoisesti hänellä on lempeän äidin olomuoto, kauniit hymykuopat ja muhkea rintavarustus. Hänen syliinsä olisi helppo nukahtaa, mutta se ei politiikan karkeilla kentillä auta yhtään. Kuivan luiseva Eeva Kuuskoski-Vikatmaakin jätti periksiantamattomamman muiston politiikassaolostaan vaikka ei lappilainen ollutkaan.

No nyt ui rovaniemeläinen Markus Lohi-niminen uroslohen pullukka muistin suvannosta esiin, mutta millä tavalla hän on erityisesti edustamaansa maakuntaa puolustamaan noussut? Ponnetonta kepulaista yleisjargonia valuu hampaiden rakosista vain kun hyvinvoinnissa lelluvien poskilihasten ympäröimän suunsa avaa.

Tennilän serkun Lassin tunsin. Tai ainakin hän oli samasta Tennilän kylästä ja saman sukunimen omaava. Lassilla oli silmän alta poikki suupielen aina leukaan saakka ulettuva arpi naamassa. Paljon pahempi kuin Al Pacinolla elokuvassa "Scarface". Sen oli aiheuttanut takapotkusuojaton moottorisaha kuusentarrin alaoksia karsiessa nuoruudensavotoillaan. 

Lassi oli joko siitä syystä tai jo synnynnäisen luonteensa vuoksi kovasti katkera kaveri. Naishommissa oli kovaa yritystä, mutta ei vain onnistanut. Seurauksena oli sitten ikäviä asioita, mustasukkaisuutta ja nyrkit edellä juttelemaan pyrkimistä.

Lassia näin viimeisen kerran Saarenkylän Kitumarkein eteisaulan peliautomaateilla kun olin elokuussa 2010 menossa polkupyörällä Kittilään. Vaisusti vastaili kun kyselin kuulumisia. Oli alkon orjana varmaan jo pitkään ollut. Kuolemastaan kuulin sitten vähän myöhemmin Tapiolta joka oli Lapin Kansasta ilmoituksen havainnut.

Muakotka kaarteli matalalla idän puoleisen selluliemipuuston yläpuolella, mutta ei ihan tullut mökin päälle. Minkki pintteli tien ylitse kun kävin Vinhan kanssa alapuolisen tien päässä katsomassa, saiko aamulla ennen viittä ajanut rekka kaiken puutavaran kyytiinsä. Vielä siellä on tukkeja ja liemikuusia pinot. Tien pinta halkesi jo aamuisen yhdistelmän alla, että eiköhän ne joudu oottamaan rospuuton ohitse menemistä.

Paistoin keräkualia, erilaisia sipuleita ja purjoa. Lopuksi laitoin sekaan keitettyjä pottuja, porkkanaa ja lanttua. Koristeeksi paistoin kaksi kananmunaa vain toiselta puolelta niin, että hitaasti hyytyvät keltuaiset valuivat lautaselle kokoamani kuuman ruokavuoren kylkiä kuin keltainen laava.

13.4.2024 laavantae

Heräsin "lievään" dystopiapainajaiseen: Sosnovyi Borissa Venäjällä räjähti tuhannen pirstaksi ydinvoimala. Siitä seurasi Moskovan ja Pietarin alueilla tuhojen kimarat ja kuolleita alkoi "laskuriin" ilmaantua miljoonia. Valtavat pakolaisaallot heittäytyivät Suomen itärajan aitauksia vasten jolloin alkoi tykki- ja konetuliaseiden taukoamaton papatus ja jyske päin ihmismassaa jonka rivistöt sortuilivat läjiin Karjalan männiköihin.

Pikkuisen pakkasta. Kävin jo ennen neljää lumentallustimilla Unipuron riistakameran kortin vaihtamassa. Jo toisessa videonpätkässä viidestäkymmenestä kömpi paikalle ilives. Aikamääre 10.4.2024 klo 02.42. Koska kamerassa ei ole kesä-ja talviaikojen automaattista vaihtoa, oikea aika on ollut 03.42. 

Ei komeasta kissasta ollut tallentunut kuin perspuolta muutaman sekunnin pätkä, mutta vähästä lapsen mieli hyvä!

Vasemmanpuoleisen huusinkuusen puolivälissä oravalla pesä. Se joutui rakentajiensa hylkyyn jo silloin, kun tulin tänne muutama viikko sitten koska liikettä sinne ja takaisin ei ole ollut. Harmi, olisihan pesän asukkaiden tormistumista ollut mukava seurata. Olisin käynyt tarkistamassa pesän tilanteen, mutta jatkettavat alutikkaani eivät ylettäneet pesän lähellekään ja alimmat oksatkin jäivät kourieni ulottumattomiin.

14.4.2024 nussuntai

Isotorvinen gramofoni sellin nurkassa soitti Irwin Goodmanin kalteritangoa. Minut napattiin rautaisesta ovesta käytävälle ja kohta olinkin jo tuomittavana. Sanoin piruilevalla aksentilla lihavalle nuijamiehelle ruskean pöydän takana: Häistkääpä päskä, mä en tän enämpiä jeä tännen välehtelemään, sitten kipaisin seinään repeytyneestä aukosta portaisiin ja alaovesta betonin kattamalle pihalle jossa kaksi ketaletta yritti ottaa kiinni, mutta murjaisin ne potkulla kanveesiin.

Olisihan tuo uni saanut jatkua vaikka se ahdistava olikin. Nyt en tiedä, miksi minut oli pidätetty ja selvisinkö pakomatkastani kun salillinen "veljiä" jäi vielä lihavan nuijamiehen tuomittavaksi (ehkä jopa kuolemaan).

Klo on vähän päälle 3 aamuyöstä. Olisi nukuttanut, mutta en jäänyt unen aiheuttamaa ahdistusta sänkyyn vellomaan. Päähänkin koskee aika lujaa. Otin buranan ja keitän nyt kahvit. Piti laittaa hellaan tulet kun kaasu loppui liedestä. Ulkona sataa ropistaa ja kosteus tuntuu sisälläkin viileytenä.

Kunhan aamu enämpi valkenee, lähden ajeleen Kniin. Siellä on kellarissa tuluva. Uppopumppu on lopettanut toimintansa ja Puutarhuri pahalla päällä kun vettä on nilkkaan saakka lattialla. Muistin juuri kotivakuutuksen olemasaolon joka korvannee kastuneet tavarat ja kuivatuksen.

Lähi-Idässä saattaa alkaa suursota. Inarista ovat laukaisseet jo lenokkeja ja ohjuksia kohti Israelia kostoksi sen aiheuttamista prenikkaherrojen taposta Damaskoksen suurlähetystössä.

(Myöhempi huomautus: "Inarista"? En korjaa virhettä, sillä tuli yksi Inariin liittyvä vitsi mieleen, heh ja heh.)

Kun näitä mitalinliparein koristelluita jumalienkuvia kuolee, koston maksavat tavallinen vihanneskauppias sekä sen asiakkaat perheineen kun torille paukahtaa kymmeniä, jopa satoja kaksijalkaisia kerralla lihaluumassaksi roiskauttava ohjus.

Nyt saapi sitten Hamaksen aloittaman ketjureaktion pelossa kyyristellä miljoonat hiekkaerämaiden ihmiset eikä maapallolla muuallakaan ole kolkkaa, jonne tuon jytäkän seuraukset eivät ulettuisi tavalla tai toisella.

Mennään tuttua kierrettä myötäpäivään niin kauan, että pohjamudista mukamas jotain uutta pintaan nousisi.

Mutta paskat se mitään uutta ole. Vanhan kertausta niin kauan kuin maapalloa alisteisessa asemassa pitävä lajimme täällä mekkaloi.

15.4.2024 maanantai

Eilinenpäivä meni uuden uppopumpun asennuksessa kellariin ja muussa vesivahingon aiheuttaneessa korjausyrityksessä. Motonetistä haettiin uusi pumppu (80€). Puutarhuri teki vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen. Kaippa ne jotain korvaavat olihan tämä yllättäen ja arvaamatta sattunut, tilaamaton vahinko.

Ajelin iltapäivällä takaisin tänne Um. Pääsin perille saakka vaikka luulin, että täytyy rospuuton takia jättää auto Tikkasenpurolle. Ehkä routaa ei juurikaan ollut ja se jo sulaa holahti kun vesiä sateli?

Aamulla, lähtiessäni Kniin, kuulin ilveksen kiimarääyntää kun se kutsui naarasta pantavaksi. Olisi tehnyt mieli lähteä kaveriksi etsimään, oli se niin inhaa kuunneltavaa. Vähän myöhäistä ilveskiimaa, vai nämä koleat ilmatko ovat sitäkin siirtäneet "tunnilla" eteen päin?

16.4.2024 tiistai

Unessa kirjoitin sujuvaa tekstiä josta valmistui lopulta romaani nimeltään Kunniattomuuteni päivät.

Kunnian päivistä on niin paljon tämä omahyväinen laji kirjoja, elokuvia ja dokumentteja suoltanut, että aika olisikin jo kolikon toisen puolen esiin käännön.

Kyyhkysiä tuli kolme nokkimaan automaatin ympärille. Ei ole ohran-, ei kauranjyviä laittaa, mutta jotain ne näyttävät tuolta löytävän kupuihinsa kuitenkin. Tikat sämppäävät sen verran raivokkaasti auringonkukan siemeniä, että niitä roiskeita kyyhkytkin nokkinevat.

17.4.2024 keskiviikko

Olisiko sitsontiaisia olemassa ilman vain ihmislajille hyödyllisiksi kesytettyjä nautalaumoja? Olisivatko kottaraiset muuttolintuja lainkaan, tai räystäspääskyt, jos ihmisen rakentamia taloja räystäineen ei maapallolle olisi ilmaantunut? Näitä mietin kun kirjoittelevat perinnemaisemien suojelusta.

Mitä me silloin suojelemme kun perintö-, tai perinne-nimisinä jotain olemme suojelevinamme? 

Perinteitä ja perintöjä kantavat kaikki elolliset geenistössään johon saumattomasti kuuluu myös kaikki ulkoinen ja näkyvä, eikä mikään muu elävä organismi kuin ihminen siitä numeroa tee. Koska ihminen kuitenkin on tuon "numeron" siitäkin tehnyt, kaikenlaisten perintöjen, ja etenki perittävien, puolustamisesta on tullut sille verinen missio hamaan olemassaolonsa loppuun saakka. Elikä siihen, kun kaikki perinnöt ja perittävät on tuhlattu.

Ecce homo, katso ihmistä

Padasjoen Vesijaolla on luonnosuojelualue jota nimitetään kielletyksi metsäksi. Siellä on malli eräänlaiselle perinnemaisemalle. Siellä ei ole ihmisen kirves kuusentyveen iskenyt eikä metsien nykyisiäkään raiskureita sinne koneineen päästetä. Pyöräilin noiden metsäalueiden sivuitse syyskuussa 2012, mutta silloin minulla ei tainnut olla tietoa aarnimetsän olemassaolosta. Muistan kuitenkin erään hiekkatietaipaleen, jonka toista puolta reunustivat vanhojen kuusikoiden komeus. Ehkä se oli sitä aarnimetsää?

HS kirjoittaa vaikuttavassa artikkelissaan "Kielletty metsä" 27.10.2019 heti alkuun: "Tähän metsään on pääsy kielletty. Se tarkoittaa, että tästä eteenpäin ei kulje yksikään traktori, metsäkone eikä edes retkeilijä. Tässä metsässä ei kaadeta puita, mutta ei myöskään sienestetä, metsästetä eikä käydä patikoimassa. Jokamiehenoikeudet eivät ole täällä voimassa."

Mielikuvitukselle voi antaa vallan kun lukee tuon jutun ja ajattelee sen alussa olevaa väliotsikkoa: "Tältä  Suomi näytti 1000 vuotta sitten"

Minä haluaisin mennä tuhannen vuoden taakse katsomaan ja elämään niihin maisemiin. Olen niin väsynyt nykyisten, raiskattujen maisemien katselemiseen jo.

18.4.2024 torstai

Nimipäiväonnittelujako mulle lie ollut toimittamassa, mutta niin vain oli klo 04.35 ihan itse Ilves pihassa! Eipä siihen kameraa ehtinyt hakea kun oli jo poissa Vinha perässään.

Eilen söin viikon vanhaa kalakeittoa ja se sekoitti mahan. Ihmettelin jo illalla maate laittautuessani oksettavaa oloa, mutta en ajatellut asiaa sen kummemmin. Näyttipähän sitten vattaa vääntäviä unia palkinnoksi.

Halkorantteella ajattelin  paria ystävääni, joille ei tullut tiheämmin soiteltua ja nyt he ovatten kuolleita. Katan Pekka soitti yöllä johon puheluun en kerennyt vastata sormien ja kämmenien puutumisen takia (rannekanavan oireyhtymä) enkä soittanut heti takaisin ja huomenna hän oli kuollut. Tikkasen Heikki taasen oli kuollut tietämättäni Keravalla mökkiinsä. Yhteydenotot Heikin kanssa harvenivat polkujemme erkaantuessa Siilinjärvi-kauden jälkeen, mutta koska viimeisimmän puhelun ansiosta tiesin, ettei kaverilla terveys enää ollut hyvällä tolalla, olisi sitä voinut useammin  pirhautella.

Kenellekäs nyt voisin soittaa ennen kuin tämä kuolee? Heimosedälle tietysti, täyttäähän hän tänä vuonna 90 ja kuolema saattaa kopaista ihan koska vain niin kuin itse viimeksikin soiteltuamme toisteli.

Pakkasta yli 10 astetta.

Parantelin hakkuuallasta niin, että ruuvasin kansiruuveilla (täkkipultit) alimpaan renkaaseen kokoisensa paksun filmivanerin ja molemmat renkaat samoin toisiinsa kiinni vanerin paloilla kyljistä ruuvit läpitte. 

Halkosouvista siirryin jo pienempien hella- ja saunapilkkeiden tekoon. Niitäkin pitäisi kymmenkunta mottia pinoihin saada. Ja tänne mökille vähintään toinen mokoma, eikä täällä lämmityspuitakaan liiemmälti enää ole.

Soila pyysi laittamaan uuden liesituulettimen liitinputket, mutta eihän siitä mitään tullut kun vaatimattoman varastoni  osat eivät sisältäneet sopivia. Sanoin, että hakevat muutamat putkenkurvit lvi-liikkeestä tai jostain niin otetaan uusiksi.

Tuulikannel-kaalitunnel, siinä ehdotukseni joskus rakennettavan Helsinki-Tallinna-tunnelin nimeksi.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Satiaispilli

29.3.2024 perljantai 

Ensimmäinen mustarastas tällen keväällen.

Kertaanpa jälleen tähän vuodenaikaan liittyen kuin uskonnot tarustojaan: Pääsiäisen(kään) uskonnolliset rituaalit eivät merkitse minulle mitään. Eilisen torstain eteen liitetty "kiiras" kuten tämänkin perjantain kynnykseksi liimattu "pitkä" sanat ovat vain sanoja joita voi käyttää milloin huvittaa ja millaisissa yhteyksissä hyvänsä, mahdollinen merkityksensä on siten tapauskohtainen.

Nuorempana käytiin yksillä pitkillä baarissa jota yleensä seurasi jonkinmoinen kiiras olipa päivä mikä tahansa. Yleensä se oli sunnuntai -tai muanantae jos lipsahti liian pitkäksi.

Ajattelevia leipäpappeja enimmäkseen vituttaa kun on tullut alennettua itsensä moisten, hiekalle rakennettujen kulttien saranoiden rasvaajiksi manalan oville. Ainostaaan markkinavoimalahkot  jäsenistöineen ovat aidosti sitä mitä ovat; rahaa palvovia, mammonaan uskovia. Niille piäsiäestenkin ajat ovat rahankerjuun kulta-aikoja mämmeineen, suklaisine munineen ja silmiä särkevine koristeineen, trulleineen ja trolleineen; Pahempia kuin minunlaiseni mihinkään uskomattomat, jumalattomat.

Iltapv jo. Lähen tästä Kniin ja sitten illalla tuas Napikselle. C:n ja M:n piti lähteä myös, mutta ei sittenkään. Vinhalle laitoin sen verran sapuskaa tarjolle, että se puoli vuorokautta taas selviää mökinvahtina.

30.3.2024 lauantai

Um kolmelta. Puutarhuri tuli myös. Napiksella oli vissiin 900 lipun ostanutta. Komiat esiintyivät komiasti eikä se toinenkaan, Yli-Sikkilän orkesteri toiseksi jäänyt. Tuli hypättyä kuin entivanhaan ja siksi alkoivat kovat koipien suonenvetokivut kun nukkumista yritin. Piti mennä karkealumiseen hankeen muniaan myöten tököttämään, että helepotti eka kohtaus. Toinen olikin sitten niin raju, että jätin nukkumisyritykset sikseen, laitoin aamupalan kahdelle: Keittelin kahvit, haudutin puuron, keitin munia; Kaksi 7:n minuutin ja kaksi 9:n.

Klo on ½7, Puutarhuri nukkuu takahuoneen kapeikossa vielä. Itse vääntelehdin nuo kivuliaat nukkumisenhetkeni tuvan sohvalla.

Iltasella

Eipä mitään hyödyllistä tullut tehtyä. Sateli räntää koko päivän. Sonjan porukka toi eilen 30 kiloa fileoinnista jääneitä lohiroippeita styroxlaatikoissa jotka hautasin hankeen. Laitoin jo Vinhalle uuniin padallisen hautumaan. Voisi niistä keittää itselleenkin lohiliemikeiton. Massaksi jauhettuna ne voisi pakastaa, mutta kun ei ole "jauhinkiviä". Eikä Unimäessä pakastinta kuin talvipakkasella ulkona.

Robinista loppui bensa. Piti vielä näin illasta käydä Torakorvelta hakemassa kun ei muuten kaivosta vesi nouse. Paitsi jos kaivelisi kannen näkyviin hangesta ja kapalla nostelisi.

31.3.2024 sunnuntai

Veivasin jälleen kelloja tunnilla eteen päin. Kaekkeen se tämä homodeukseksi evoluutioituva laji viisauttaan käytteleekin. Ohjatusta joukkosuggestiosta tämä esimerkkinä. 

Heräsin joka tapauksessa vielä vuoden vanhaan aikaan klo viisi, tein aamuaskareeni, join kahvit, tarjoilin Vinhalle pehmeäksi ruotoineen hautunutta lohta (vein padan yöllä ulos jähtymään) ja nytten istun tässä mökkini pöydän ääressä ja katson ulos nousevaan päivään, jossa pilvet kattavat taivaan ja tinttitiparvet levottoman näköisesti jyväateriaansa tuhoavat. Puutarhuri nukkuu hänelle tarpeellista unta, äsken kuului vieno kuorsaus.

Iltasella

Aamupäivästä kahlattiin lumentallustimilla pulkka perässä Ruunanrinteen tienhaarasta Nimettömälle Mummolanrantaan. Lammella oli hyvä jääkeli, ei vettä, ei sohjoa vain sentin kerros kohmeista lunta kohvan päällä. Jäätä oli kairan kierteitten verran (80cm). Reikiä tein varmaan 50 ja saalis oli 5 ahvenaa ja 1 vastarannan kiiski.

Tehtiin tulet Uotilanrannalle tuulen nuriman petäjänjuurakon sisään ja paisteltiin Kivikylän löylylenkkiä. Kerroin Puutarhurille kuinka matala, mutainen Uotilanranta oli syvemmän Mummolanrannan ohella uimarantojamme lapsena. Kun Kellomäen kylän kaikki penakat sattuivat samaan aikaan uimaan, oli koko lahti yhtenä mutaisena vellinä. Silloin ei hiekkarannóista osattu edes haaveilla.

1.4.2034 maanantai

Yksi vanhimmista tyttäristä kahlannut jälleen ajassa yhden vuoden eteen päin. 42 nyt. Laitoin onnittelutekstarin jo varhain.

Sataa rankasti vettä. Pitää lähtä Kniin ja yrittää huomenna saada hampilääkärille aika. Ja pitäähän se toi Puutarhuri kotiuttaa. Millaisiahan bileitä pojat ovat sillä aikaa hommailleet...

2.4.2024 tiistai

Sivukadulla oli siistiä, bileitä ei ole isommasti ollut. Tai sitten siivousvälineet ovat olleet ahkerassa käytössä. Tupasohvalla oli joku nukkunut: Sohvatyyny tuoksui naarasparfyymille ja keltainen torkkupeitto oli sylttääntynyt selkänojan ja istuinosan uomaan. Montakohan lie yläkerran huoneissa, patjoilla ja sängyissä nukkunutkaan?

Ei kantsi kysellä, ei ne asia aikuisille niin kauan kuulu, kun hommat muuten hanskassa.

En saanut mistään päivystysaikoja hammasasialleni. Vasta torstaiksi "Hohteelle" klo 11 (hyvä ettei Jack Nicholsonin "Hohto"...). Soten tarjoaman palvelusetelin avulla hampaan korjaus tulee maksamaan korkeintaan "vain" 88€. Kävin kaupassa ja ajelin takaisin tänne Um.

Kun starttasin Sivukadun pihasta, alkoivat uutiset ja siellä kerrottiin taas ikäviä asioita tapahtuneen: Vantaalaisessa koulussa 12 v poika ampunut kolmea luokkatoveriaan, yksi kuoli, kaksi vammautui vakavasti. Ampujan ovat saaneet heti kiinni.., ei tällaisiin osaa heti äännellä mitään. Mieleen nuljahti vain, kuinka omatkin pojat ihan äsken olivat 12 v.

Saunoin. Mielessä velloo Vantaan tapaus. Oma, joskus niin sekasortoiselta tuntunut lapsuuskin syöksyy ajatuksiin. Ajattelinko koskaan kiusaajistani, että niiltä olisi ollut oikeus ja kohtuus pamauttaa isän haulikolla sisälmykset hangelle? En muista. Luultavasti väkivaltafantasiat olivat "vain" nyrkillä nenään-tinttaamisia tai että "vihollisille" sattuisi jotain muuta kamalaa ilman, että itse tarvitsisi kättä pidempään tarttua.

Yhtä julmaa kansakoulunopettajaa Per Olle Lilierosia pelkäsin niin hirveästi, etten hänelle osannut, tai oikeastaan uskaltanut, kuvitella tapahtuvaksi mitään ikävää sillä se olisi kuitenkin kääntynyt itseäni vastaan.

Nyt, kymmeniä vuosia myöhemmin ymmärrän kuinka suurin osa syrjäisen pitäjän korpimökkien köyhistä lapsista perheineen voi erittäin pahoin. Monilla oli paha olla kotona ja koulussa. Itkua väännettiin siellä ja täällä, mutta enimmäkseen räkäisiin hihansuihin ja hirsisten mökinnurkkien takana useammassa mökissä olevan pystykorvakoiran turkkiin. Kouluun kuljettiin liasta mustiksi pinttyneet pikku kätöset nyrkissä, ja uhma kasvoi, tai mursi mielen.

Koulukuraattoreista ei ollut hajuakaan. Saatika että opettajilla lasten henkisen puolen ymmärrystä. Lapsuutta ylipäätään. Sodista ei ollut kulunut kuin huokauksen verran päiviä ja pahimmin niissä kolhiutuneet isät ja yhteiskunnan auktoriteetit mieleltään ja ruumiltaan yksiä perkeleitä.

Sotimaan joutuneet urokset tulisi kastroida, aniharvasta niistä isiksi arkeen on.

3.4.2024 keskiviikko

Näin Vantaan ampumistapauksen höystämää painajaista. Heräsin katsomaan "verisiä" käsiäni.

Aamulla varhain jäneksiä kahtapuolen mökkiä. En kerennyt kaikkia laskemaan, mutta viisi-kuusi ainakin.

Unipurolla olevaan kameraan on tallentunut monen jäniksen käynti pajunkuoria kiskomassa. Kun vein sinne pulkallisen myös M:n tuomia fileointitähteitä, ovat oravat ruvenneet käymään päivällä niitä repimässä jäisestä klimpistä. Tulipahan tietoon, että lohi kelepaa niillekin. Kunhan lohenroippeet alkavat kevään lämmössä haista enämpi, paikalle saattaa ilmaantua myös kettu, tai ahma. Riistakamerani on kyllä niin kehnolaatuinen, ettei sen videoilla voi isosti elvistellä.

Hakkasin halakoja aikasten läjän tänäänkin. Peukaloon ja vasempaan olkavarteen särki kovasti aamun aluksi.

Särki on kala, miksi se on otettu kuvaamaan myös kipuja?

Tai niin kuin yksi turkulainen "Ruoto" tapasi sanoa rikki menneestä kamppeesta: "Se on särki, sitä ei voi ehjätä." (Vanha vitsi, mutta kun kuulin sen eka kerran, nauratti oikeasti: Vuosi oli 1981 Rovaniemellä.)

4.4.2024 torstai

Mönkään meni tämänkin pvn hampikorjaus kun liäkäri oli sairastunut. Ehättäydyin aamulla varhain Kniin ja juuri kun olin perillä (klo 08) soi puhelin ja sairastumisesta tuli ilmoitus sekä ajan siirtämisestä ensi viikon tiistaiksi. No, tulipahan vietyä kuivaa takka-uunipuuta kärryllinen mennessä kun niistä alkaa tulla uupelo.

Lämmitin uunin ja laitoin porukalle vuokaan ruuan. Sovittelin G:n paistamaan kunhan koulusta tulee. Kirjoitin lähtiessä vielä muistilapun keittiöntasolle pilapiirroksen kanssa. Semmoinen tapa on ollut niin kauan kuin muistan.

Kävin Prismassa. Kun tulin sieltä pois, muistin unohtaneeni pari pientä asiaa joten kävin vielä Kitumarketissa. Siellä hörppäsin kahvionurkkauksessa kofeiinia paperimukillisen, söin jäätelötuutillisen aulan istuimella Sudanista karkuun lähteneen pojan vieressä joka ei osannut "kuin" ranskaa, englantia ja jotain Sudanin perän omaa murretta; Swahilia? Minä vain suomea savoksi murtaen ja "little english", ajoittain myös "någro ord svenska". 

Olin täällä Um takaisin jotain kahden maissa.

En jaksanut enää halakorantteelle astella vaan otin tunnin nokoset sohvalla ja käpsehdin muuta. Kirjoittelin Hesariin pari kommenttia jotka julkaisivat.

Aurinkoa on ollut sen verran näkyvillä, että akut latautuvat, mutta eivät aivan täyteen.

Otsikko-otsikolta, artikkeliartikkelilta jauhavat median myllynkivissä Vantaan tragediaa eikä se sen somemmaksi tule.

Syämiä jäytää kautta valtakunnan ainakin lasten vanhemmilla, mummoilla ja papoilla.

Toisaalla suuret valtiot siunaavat aseistamiensa pikkuvaltioiden kouluampumiset laidasta lukien. Ovat moittivinaan sormet selän takana ristissä.

Meillä valtionhallinnon päät veivaata gramofonistaan samaa leikkaussävelmää. Pienet edeltä, äidit eritotenkin leikkausjonoon mars. Paitsi sairaalan-.

Nyt valtionvarainministerin Purran purentaelinten jauhinkivissä krahisevat kansalaisten eläkemiljardit seulottavaksi. Suurinpiin ei tietenkään isketä lovea eikä veropakolaisille laskuja aiota lähetellä. 

5.4.2024 perjantai

Heräsin jo 04.23. Jäneksiä oli pajujen kuoria nyhtämässä lintujen ruokinnan luona. Näkyivät hyvin vaikka oli melkoisen hämärää vielä. Olisivat helppoja ampua, mutta eipä huvita vaikka Vinhalle olisivatkin tervetullutta vaihtelua ruokavalioon. Kevväinen kiimajänesuros ei oikein saaliina kiehdo ja naaraalla saattaa olla jo poikaset kohdussa.

Iltasella

Saatana kun pihapiirin erästä isoa leppää kaataessa se rymähti pihlajan oksanhuarukkaan ja tyvi kimposi naamaan! Olisi siinä leukaluut murskaantuneet jos leuan alle osui. Oli kypärä päässä ja sen visiiri ja etulippa suojasivat sen verran, että nyt on vain poskipäässä ammottava haava, vasemman silmän alla musta verimollukka ja silmässä itsessäänkin verenpurkaumia. Nenästäkin veri tursuaa. Löiköhän Muhammad Ali milloinkaan samalla momentilla Frazieria kanveesiin?

Oli niin kova tälli, että lensin selälleni ojaan ja kypärä kimposi kauas kuusikkoon. Tuntui, että koko naama halkesi. Verimäärästä päätellen niin  kävikin, mutta kun pyyhin enimmät pois, ei se niin paha ollutkaan. Soila toi kylältä liimalaastaria jolla saunan jälkeen paikkasin haavaa minkä pystyin.

Nyt jomottaa puolta päätä, mutta tajuntaa ei riivi, joten kaippa tästäkin elossa selvitään. Täältä ei ihan vähässä kummassa päivystykseen viitsi lähteä; Kuopion KYS 110 km.

Sähköpostiini tuli Trafilta myönteinen päätös Gaiuksen 17 v. ikäpoikkeuslupaan. Sittenpä on juhannuksen jälkeen nuorimmallakin lapsellani ajokortti eikä sellaisista tarvitse enää eläessään huolehtia.

6.4.2024 lauantai

Unessa särki päätä vallan perkeleesti (oikeastikin). Hakeuduin poppamiehen (oviaukon yläpuolella kyltissä luki niin vaikka nainehan sisällä nahkapäällysteisellä pallilla istui nahkarimpsuhameessaan) tiipiihin apua särkyihin hakemaan. 

Nainen käski paidan pois ja istutti minut poronvuodalla vuorattuun keinuun. Tyrkkäsi jalallaan sen hiljaiseen liikkeeseen ja alkoi kuljettaa lämpimiä sormiaan kasvoillani siirtyen sitten kaulalle ja rintakehälle johon piirsi laajan, sydämenmuotoisen kuvion aina napaan asti. Seuraavaksi tuo salaperäinen shamaaninainen kaivoi hameensa poimuista pillin joka oli kuin pieni, kirkasmetallinen huilu. Hän nosti sen huulilleen, puhalsi hiljaa ja majaan alkoi nousta taustan pimeydessä lymyävistä lapsuuden muistoista tuttu sävelmä. Katsoin keskitolppaan kiinnitetystä peilistä itseäni ja näin, kuinka  housunkauluksesta alkoi nousta vihertävänä mattona pikkiriikkisiä hyönteisiä. Satiaiaisia, meinasin parahtaa, mutta nainen sanoi hys hys jatkaen soitantaansa. 

Tuo satiaismatto levittäytyi keholleni piirretyn sydämenmuotoisen "aitauksen" sisään, ja kun se oli aivan tingaten täysi, soitto loppui pehmeään puhahdukseen johon heräsin.

Päätä ei särkenyt enää. Olo oli kuin pumpulissa. Sytytin taskulamppuun valon. Seinäkello raksautti taululle lukeman 03.23.

Hauska oli tuo unen pillipiipariparodia, mutta jos se kerran kaikotti päänsäryn, niin lisää sellaista.

Katsoin ikkunasta ulos lampun valokiilassa ja jänis oli kaivelemassa lintujen ruokinnalla tähteitä hangesta. Lunta häpsii pikkuhiljaa, pakkasta on vain 5,5 astetta (eilenaamulla 17).

Poski ja silmän seutu on turvoksissa, lievä värisilmä lienee odotettavissa. Punaisia verisuonenkatkeumia silmänvalkuaisessakin. Ja tosiaan; päätä ei särje lainkaan!

Iltasella

Kolotti vähän paikkoja, mutta hakkasin silti halkoja aimo läjän. Sitten kävin Vinhan kanssa hankikannolla ilman lumentallustimia Karisuon eteläpään teerien soidinpaikalla. Eivät ne vielä ole alkaneet teerenpelejään. Katkoin vesurilla ohuita mäntykeloja parin metrin mittaisiksi ja toin sylissäni pihaan. Niistä teen Eliakselle raamit peilille hänen eteiseensä Ouluun. Se lupaukseni muistui mieleen yöllisestä unenpeilistä.

7.4.2024 sunnuntai

Pakkasta 13¤

Pölkkypinojen lumi/jääkerroksiset hännät tuntuvat jatkuvan loputtomiin hangen alle.

Aamupv oli mukavan kuiva vaikkakin tuulinen. Iltapäivällä alkoi sataa lunta joka illan hämärtyessä muuttui vesisateeksi.

Piti lattiamatto pestä kun Vinha oli oksentanut yöllä sen päälle. Kun vanha, Satun1980-luvulla kutoma riepumatto oli lionnut päivän vesisaavissa, puhdistui se lopulta isommitta ongelmitta vaikka raskashan sitä on märkänä ahtaissa saunaoloissa nostella ja huuhdella. Ponnistelin sen vettä valuvana naruille tiputtelemaan ja lisäsin kiukaan tulipesän täyteen pilkkeitä että lämpöä riittää kuivattamiseen.

Tuulen käänsi etelään. Oli mukavan leppoisa ilma kun saunasta tullessa ilkosillani jäin sateeseen sitä tunnustelemaan. Ilma tuoksui nyt siltä, että kevät alkaa joutua vaikka puolestani sillä ei saisi mitään kiirettä olla. Kaikki on muutenkin aina liian pian ohitse. Niin kuin nyt viikon verran kestäneet hankikannotkin.

Helsingin Pitäjänmäellä kuoli jälleen nuori äiti (20) puukoniskuihin pikaruokaravintelissa. Naisella oli ollut vauva vaunuissa mukana. Puukottajan saivat melko pian kiinni. Nuori mies hänkin.

Mikähän pimeiden aivonosien liikkeelle sysäämä tapaus lie tuokin? Huumeet, viina ja vitutus, nykyisin myös annostelematon internetin sometulva ja väkivaltapelit maustavat keskeneräistä elämänkeitosta nuorten päissä.

8.4.2024 maanantai

Lie sadellut vettä koko yön, mutta ei rankasti.

Unessa yrittelin taivutella sanoja joita ei oppikirjoista löydy. Kotukselta toki voisi aina kysyä olivat sanat millaisia tahansa.

Itsetyydytyttää, masturboituttaa, käteenvedätyttää, nussituttaa ja kun ne eivät oikein tuntuneet luontevilta, murjaisin lopulta savoksi: runkkuututtaa!

Heräsin. Panetti!

Vinha kuorsasi isosti sängyn vieressä lattialla. Voikohan koirakin sairastaa uniapneaa jos se kuorsaa kuin ihminen?

Kävin kusella. Hankalaa sekin kun kusetin pystyssä tököttää. Äkkinäinen kullia omistamaton varmaan luulisi, että silloin kaari on komea, mutta erektiossa virtsaputki on verisuonten turvotuksesta niin ahtaalla, että katkostellen vain ruikkii. Ripeksi vettä paljaaseen nahkaan kylmästi, herkesi seisomasta, herkesi panettamasta. Klo oli viittä vaille viisi.

Romanien kansallispäivä. Liputtaako Suomi kun sitä suositellaan tällenkin päivällen? Saamelaisillekin liputetaan.

Iltasella

Hakkasin aamusta halkoja pari-kolme tuntia, lepäsin hetken ja sitten käynnistin saunalla Robinin ja teroitin rontelin virsikirjalaikalla pulkallisen kirveitä, vesureita ja puukkoja. Korjasin myös Robinista irronneen pakoputkensuojan. Sitten muistin, että saunallahan oli joku ilta piipussa nokipalo, että pitää torvi nuohota. Karstaa pölähteli hangelle niin paljon, että saunan ympärystä meni mustaksi.

Iltapalaksi paistoin munan jonka laitoin reissumiespyöreiden väliin raejuuston kanssa. Vinhalle kaadoin hankeen padasta loput jauheliha-riisi-lohipaistokset. Se söi jonkin verran ja peitteli loput.

Lohiroippeet ovat tinteille ja tikoille mieluisia nokittavia. Ripustelin niitä raitapajun huarukoihin useampia ahavoitumaan. Heti tuoreeltaan eivät oikein taho nokkia, mutta kun muutaman päivän ovat "kapakaloittuneet", alkaa ruodoissa kiinni olevat pehmytosat kupuihin kadota.

Eka peippo hangella.

9.4.2024 tiistai

Koko pv Knissa. Kävin hampiliäkärissä ja nyt kärsii leipää jälleen pureskella. On se arvokasta touhua. 15 minuutin homma ja pelkkä omavastuu 88 euroa. Se on vähintään yhtä arvokasta kuin Motonetissä myynnissä olleet hellanpilkkeet: 40 litran verkkokassi 11,90€ elikä 300€/kuutio. (Laskinko oikein?)

Minulla olisi siis tuossa mökkini pihamaalla koivuhalkoa  vähintään 6000 euron arvosta jos joku tulisi ostamaan Motonetin hinnalla.

Onko oikeasti hammaslääkäreiden ja lääkäreiden tienattava niin paljon, että he työtään viitsivät tehdä? 

Jos heidän yksityispraktiikkansa tuottaa yksittäiselle lääkärille satojen tuhansien vuosittaiset palkat ja yhtiönsä osingot päälle, niin ihan oikeasti onko se oikein?

Eivät ne mitään helppoja hommia ole, sen ymmärrän ja koulutus niihin hommiin kestää ja maksaa, mutta silti eettisesti ajatellen, kysyä voi joka setelin välissä, onko se oikein?

Kyllä rakennusmontussakin on raskasta vaikka koulutus ei niin kauaa siihen ammattiin viekään ja loput pitää oppia käytännössä, mutta koskaan ilman menestyvän rakennusfirman perustamista ei rakennusalalla lääkärien tienuiseen yllä kukaan.

Lääkärit jäänevät eläkkeellekin terveimpinä kuin luunsa ja lihansa pilalle kuluttanut rakennusmies joka eläkkeelle jäätyään kuolla kupsahtaa muutaman vuoden sisällä pois.

Lääkäreillä on se antiikinaikainen valansa, mutta moniko yksityisbusinekselle itsensä myynyt tohtori toimii sen periaatteen mukaisesti?

Jos useampi toimisi, ei pientenkään paikkakuntien terveyskeskuksissa lääkäripulaa olisi.

Onhan jo se lääkärietiikan vastaista toimintaa, että jos todella sairas köyhä kolkuttaa yksityispraktiikan ovea, mutta kun ei ole kynnysrahaa maksaa, hänet käännytetään sinne mistä paikalle pää kainalossa ryömikin. Tai nykyään jo silloin, kun yrittää aikaa varata ja hinnoista sekä maksamisesta puhe tulee.

Eikä tuo ole enää kaukana yhteiskunnan tuottamien terveyspalveluidenkaan kohdalla. Kun eläkkeistäkin uhataan leikata ja terveyskeskusmaksuja korotella, yhä useampi eläkeläinen kiihdyttää vain keinutuolinsa keinuntaa jotta tulisi kuolema nopeammin korjaamaan.

10.4.2024 keskiviikko

Tänään kiihdytin minä halkosouviani sellaiseksi, että melkein kaikki valmiit pölkyt ovatten "särki" hakattuina. Melkoisen sekaisen näköinen halkoauma kätteni jäljiltä tulikin.

Ja joka hemmetin kevät halkokasat ja -pinot ovat eri kohdassa!

Muutos on voimaa. Ei kyllästytä samalla lastukolla iäti työjely.

Pragmaatikoille moinen muuttelu olisi mielen päälle käyvää. Minä en edes ajattelisi asiaa jos en pragmaatikoihin lämityspuupinojenkin yhteydessä olisi tutustunut.

Kummanko mallisten ihmisten elämä sitten helpompaa lienee, niin siitä turha on kirveskättä vääntää. Ainakaan kirves kädessä. Molemmissa luonteissa on sekä hyvät että kielteiset puolensa. Ja silti nekin kielteiset saattavat olla oikeinkin hyvät. Riippuu siitä, keneltä kysyy.

Antipragmaatikko saa kyllä enämpi korvilleen hälläväliä tyylistään kun sen jäljiltä ei järjestelmällisyyttä tahdo silmiä hivelemään löytyä mistään.

Tiällä metän keskellä totuus on se, että mitä sekalaisempi ja hoitamattomampi luonto ympäriltä avautuu, sitä monipuolisempi on myös eläimistö. Kun en kerää nuita karsimiani lepikoiden alaoksia läjiin poltettaviksi, sitä enämpi niistä jää luonnon itsensä hyödynnettäväksi. Jos tämä hehtaarin mökin ympäristö olisi viisi milliseksi jyystettävälle nurmelle pyhitetty tanner, näkisinkö minäkään nyt tuossa parinkymmenen metrin päässä neljää oravaa, kolmea mustarastasta, sepelkyyhkyä ja kymmeniä pikkutinttejä, peippoja ja juttaurpilaisia hyppäämässä ruokinta-automaatin ympärillä hangella?

Eihän tuollaista ruokintasysteemiä saa kaupunkipihoihin edes asentaa siitä syntyvän rottaongelman vuoksi.

Maailmanpolitiikan arkipäivää: Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa jatkuu tauotta.

Kaikki järkevät ihmiset haluavat, että Moskovan Zaatanasta kätyreineen puristetaan ilmat pihalle, mutta yhdestäkään länsivaltojen pyhistä miehistä ja naisista ei sen järjestämiseen näytä olevan. Odottavat vain käden ristissä, että Venäjän omat kostonjumalat sen asian hoitavat. Turha odottaa, ne jumalat MZ murhasi jo ennen kuin aloitti erityisoperaationsa Kaukasuksella 1991. 

Moskovan Zaatanan presidentiksi virkaanastujaisissa olisi pommin pitänyt jo räjähtää, mutta tollukat Lännen eivät kovasti kehutuista tiedusteluelintensä olemassaolosta huolimatta sitä halunneet snaijata.

Netanjahun murhanyrkki eli Israelin armeija, jatkaa kouluampujaisiaan Gazassa. Ja korostan yhä edelleen, ettei mielessäni juutalaisuudella ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä koska homma on luisunut tavan ihmisen hallusta ihmisperkeleitten ja -saatanoitten päivätyöksi.

Amerikka on sairas mies (tai henkilö, ihan miten vain). Siellä ollaan valtioaivoja vaivaavan skitsofrenian kourissa. Kaksipuoluejärjestelmä panee tälle diagnoosille huutomerkin perään. Muuta ei asian todetessaan voikaan tehdä. Ei edes käsiä ristiä sillä senkin ne tekevät itse siunatessaan tilanteensa uudeksi normaaliksi.

Vituttaa vain, kun tuo sairaus ulottaa tartuttavat, kahlitsemattomat lonkeronsa tänne Pohjan perukoillekin.

Amerikoissa lääke kaikkeen on raha, täällä rahattomuus, ja molemmilla on sairautta vaikeuttava vaikutuksensa.

Kenelle pyllistät kun kumarrat Valkoista Taloa päin? Rajat ovat kiinni eikä Suomen persvako edes hajuaan Kremliin enää luovuta.

Yksityishenkilölle, olipa tämä jo julkisuuden kuluttama tai ei, terveysdiagnoosin tekeminen on uskaliasta eikä sitä sovi suositella. Mutta valtioiden sairauksia saa retostella ihan miten paljon haluttaa koska ne näkijöille näkyvät esimerkkienkin kohdalla. Siksi uskallan esittää näkemykseni niin amerikoiden kuin Venäjänkin umpihuulluuksista surutta. Jos joku pystyy sairauksien olemassaolot kieltämään, lienee itsekin psykoosin kourissa.

Tottakai valtioidenkin sairastumisten takana ovat valtioiden kansalaiset, mutta sitä massaa voi syyttää vain näköalattomuudesta ja kuvittelemikensa jumalien sekä lajitovereidensa katteettomasta palvonnasta joka sekin sairastuttaa.