maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kesäkuisia sipaisuja

To 7.6.2018

Parodiaelokuva Stalinin kuolemasta (The death of Stalin) oli jokseenkin hauska vaikka röhönauruja en minä, eikä harvalukuinen yleisökään päästellyt. Kalmanhaju, joka Stalin-historiasta lemuaa, tukkii edelleen tehokkaasti nauravat turvat. Ei siis elokuvientehtailijoillekaan helpoimpia irvailunkohteita. Putinin Venäjällä Isä Aurinkoisenaan tätä pyövelin haamua yhä pitävät. Lie inkarnoitunut nykyisiin vallanpitäjiinkin. Moskova (Kreml/Putin) kielsi elokuvan levityksen valtakunnassaan, eli jo se vihjaisee, missä ajassa georgialaisen pankkirosvon runnomassa maassa yhä eletään.

Puutarhatontun alkukesän hommat ovat tehdyt, odotellaan vain satoa vaikka kylmiksi ilmat kääntyivät. Aikaisin kaikki kukki tälle kesänalulle. Mansikkapenkitkin valkoisenaan pohottavat. Halla jos tulee, niin tervemenoa se herkku.

Tekaisin roskakatoksen vaikka ei se mikään katos olekaan. Puolentoistaneliön maitolaituria muistuttava "pömpöi", puuttuu vain porrasjalusta, hiekkapohjaisen maantien levike ja maitotonkat, lehmänammunta taustalta.

Äet lähti eilen reissuun. Täällä on ollut pari lisäsuuta majoittuneena.

Elias on ollut nyt tämän viikkoa elämänsä ensimmäisellä, "oikealla" työmaalla. Lunkan kortteliin nostavat uutta kerrostaloa ja siellä poika opettelee rakennustyömaiden "kieltä".

Poikulaiset toivat koulun päätyttyä sellaiset todistukset, että niillä voisi pyrkiä suoraan yliopistoon, vehnästelin minä.

Pe 8.6.2018

Tänään pyykkikone hyrskytteli monet kerrat ja ulkonarut ovat nyt rievuilla kirjavoitu. Satoi vettäkin päivällä, mutta illasta selkeni. Pidän pyykin ripustamisesta ulos ja tuoksun vuoksi myös poisottamisesta, mutta viikkaaminen ja sukkien parittaminen ei ole kovin herkistävää tointa.

Laitoin ruokaa isolla ajatuksella ja lettuja jälkimauksi. Yläkerran nuoret vein iltapvllä bussille joten sen puoleen voin huokaista.

Pojat maalasivat uuden kuistinlaatikon.


La 9.6.2018

Rassasikohan viimeöinen halla mansikankukat!

Kuistinlaatikkoon kansien saranat ja pohja.

Iltasella Napikselle. Vuokatissa on menossa kepulaisten puoluekokous, että saattaa se kyllä olla kepukeittoa koko humpallus kun niitä sinnekin muutama linja-autollinen änkeää.

Juolahti mieleen, että Satu täyttää tänään 59 v. Jaksaa yhä elää kituroida hänkin, paljon kärsinyt ihminen.

Su 10.6.2018

Heräsin jo ennen viittä. Aurinko oli jo melko korkealla ja änkesi näkyviin pilvenriekaleiden takaa kuin häveten heräämistään. 8 astetta lämmintä, ettei enää hallanvaaraa.

Unet olivat pitkästä aikaa monipolvisen sotkuisia. Kuin solmuista köyttä jota kurkkuun tungettiin. Paljon läheisiä ihmisiä siellä jonoili omille paikoilleen näyttämölle.

Napiksen keputungoksesta läksin pois jo 22.30.

Äet haettiin junalta alkuillasta. Hyvä se reissu oli ollut. Istutettiin omenapuun alle kakkukahville.

Ma 11.6.2018

Entrinkiin kärryllinen kierrätystavaraa. Ei niin vähävaraista taloutta, etteikö rojua nurkkiin kerry. Vaikka tehokkaaksi kehittynyt kierrätysidea on osoittautunut omituisen lajimme suosituksi harrastukseksi, en silti anna sen hämätä raaka-aine ja ilmastokysymysten todellisuutta. Tämä kaikki on vain kosmetiikkaa matkallamme ikävään tulevaisuuteen jossa linnunlaulu on harvinaisuus.

Ti 12.6.2018

Tuli ilmoitus "koukuttavan" viihderomaani kirjoituskilpailusta. Millä ilveellä ne romaanikoukkuun tarttuvat lukijat kalikkahivelykoukkuun hullaantuneiden joukoista luullaan löytyvän?

Hain kyllästettyä lankkutavaraa 16 jm. Pitää tekaista Unimäen kellariin ovi, entisestä pasahti jalka lävitse kiinni potkaistaessa. Oli mehinyt 25 vuotias lautaovi piloille. Paitsi että alunalkaen senkin oven pienentelin vanhan hirsitalon purkuovesta, että lie jo satavuotias ollut. Nyt teen niin jytäkän läventukkeen, että kellari murenee ympäriltä ensin.

Ke 13.6.2018

Masentavia asioita tapahtuu, mutta sellaisten parissa se suurikin maailma painiskelee.

Käärmeet rikastuttavat jälleen runsaudellaan Unimäen faunaa.

La 23.6.2018

Ihmismieli on tontiksi rajattu, joskus kaavoitettukin valmiiksi. Ei se kaikilla rannaton ole. Aina kuitenkin riittää niitä, jotka runnovat itsensä aitojen ja veräjien lävitse. Kyllästyttyään häipyvät sananselityksittä, jättävät kaivamansa montut täyttämättä, aidanseipäät ristronkkeliin, veräjätkin sulkematta.

La 30.6.2018

NykyStalin ja ennenkokematon Trump saapuvat parin viikon päästä Helsinkiin suutelemaan toisiaan poskille. Wanha Suomirouva valaistuu maailman silmille hetken kestävässä isännänosassaan Narrienlaivan luotsina. Häpeänpuna sen poskilla photosopataan aamu- ja iltadebateissa loputtomilla asiantuntijoiden puheilla ja toimittajien hymistelyillä. Ja ah, miten ETYK-hurmainen nousuhumala valtaakaan asioita muistavien mielet.

Unimäessä poikien kanssa tämä viikko. Tuulenkaatoja kärrännyt pihaan teiden varsilta. Oli nitä viimeisimmät myrskytuulet pätkineet teiden poikkikin. Jos kaikki lähiympäristön tuulenkaadot keräisi, olisi polttopuuta loppuiäksi.

Käärmeystäviämme lienee hehtaarille kymmeniä, ellei satoja; joka päivä heitä jollakin kulmalla moikkaan. Hyvin on mahduttu olemaan vaikka yhden päälle olin istahtamaisillani kun se otti aurinkoa aitan rappusilla.

Kirjoittamiselle ei ole ollut oikein aikaa, eikä halujakaan. Miksipä olisikaan kun saman soikean, rosoille jykertyneen tahkonkiven pyöritystä tämä kaikki on. Mieli suree, mutta minkä vuoksi, niin siitäkään ei ole haluja jatustella.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Sipaisuja

Ke 16.5.2018

Rahistelin illasta Anun ja Marin sepelipintaista polkua Unimäkeen. Ensimmäiseksi nenääni tunki tuomentuoksut ja korviin jokaiselta ilmansuunnalta käenkukunnat. Käkien määrästä on helppo tehdä  johtopäätös, että tälle, toisten pesiin munivalle lajille käypäsiä pikkulintujakin on runsaasti vaikkei  niitä kuulisi eikä näkisi.

Mustikkakin on kukalla! Halla tulee ja vie koska on liian aikaista; pölyttäjätkään mukaan kerkeä!

Unipuron vettä tien alitse ahdisteleva, liian pieni viemäriputki on taas tukossa ja vesi syö tietä poikki. Mutta eipä minun Kyntöläisen suuntaan välttämättä ajella tarvitsekaan.

On ollut tukahduttavan kuuma. Kiireinen päivä muutenkin enkä jaksa nyt enempää. Klo onkin jo 23.30. Kotiin jäi kipeä, äärettömän väsynyt ja siksi myös ärtyisä Äeti, mutta pakko minun oli tänne lähteä koska ensi talvenakin on uunia lämmitettävä.
To 17.6.2018

On myöhäinen ilta jälleen ja saunapuhtaana tässä aitan rappusilla istun ja kuuntelen viitakon metelöintiä. Panin kuulolaitteet korviin ja nyt kuulen koppakuoriaisten nivelten nakseenkin.  Ilma viileni päivän hellelukemista kun ukkosrintama vyöryi päälle.

Suht kova päivä; sahasin koivutukit ja pienemmätkin riu´ut pölkyiksi. On niitä sitten muutamaksi päiväksi kirvehtiä!

Sonja kävi Silvian ja Stellan kanssa. Toin Knin pakastimesta mehuja ja pari hillopurkkiakin annoin mukaan. Huolia ja murheita, niitä tyttärelläkin piisaa vaikka ei se paljoa niistä avaudu. Mutta paljonkos sitä isälle tarttee, että se tajuaa.

Vein päivällä kauppareissun jatkeeksi tulostimen ja käyttökykynsä hävittäneen läppärin Akulan Penalle huoltoon. E tarvitsisi koneen koeviikolle.

Pe 18.5.2018

Viileä oli tänäinen aamu. Atmosfääriä vasten vaaleanharmaa kupukansi jonka vankina ihminen kimpoilee. Kyllä se siihenkin reikiään puhkoo luullen, että avaruuden järkyttävät äärettömyydetkin se voisi valloittaa.

Kuin aikoinaan Kolumbus puista purteaan, nykyihminenkin harharetkilleen avaruuslaivaansa varustaa koska sille maapallo niin vastenmielisen ahtaaksi viljelyalustaksi on käynyt. Ja vaikka mistään muusta ei olisi kyse, kuin metelöimättömän elämän eläminen muiden lajien lailla niin suurten aivojensa ruokkiminen menee vatsankin edelle. Joka taasen tarkoittaa tulevaisuudessa pelkkää virtuaalia eivätkä aivot silti niin viisaaksi koskaan kuitenkaan kehity, että ymmärtäisivät, minkä kustannuksella itseään pelkillä mielikuvilla ruokkivat. Eikä se sitäkään tajua, kuinka suuria, koskaan maatumattomia ulostekasoja tuon näkymättömän mielihyvän tuottaminen planeetan pinnalle tuottaa.

Heräsin jo ½5, keitin kahvit, laitoin hellaan tulet ja puuron vesihauteeseen. Läksin sitten peräkärryn kanssa hakkuuraiskioille kokoamaan pinojen alus- ja tukiriukuja. Kärryllisen karsin melkoisen joutuisasti ihan vain vesurilla.

La 19.5.2018

Viime kerralla käydessäni jonkinlainen puhuri tyrkkäsi lumisen talven jäljiltä haurastuneen lintujenruokintasysteemin nurin ja säiliössä jäljelläolleet siemenet levisivät nurmelle. On siinä riittänyt tinttiä ja talttia penkomassa jyväkasaa kuin muorit alemyyntien ryöttäkoreja. Tikkojen seuraaminen on tämän kevään hauskin tapaus. Yksi tikka lienee pudonnut mutalikkoon kun ovat niin punervanlikaiset sen kyljet.

Pieksin ensimmäisen, 2x3,5x0,60 m (4 m3) halkopinon. Pölökkyjä riittää vielä huomisellekin ja sitten jää vielä lyhyemmät pilketarpeet toiseen kertaan. Kirves kimposi oksaisen koivuhalon jousimaisesta puristuksesta väkisin irti kouristani, teki pyörähdyksen ilmassa ja putosi nakka edellä päälakeeni. Kuhmu tuli, vähän vertakin.

HP ei ollut suostunut toimimaan. Niinpä Pena oli ajanut vanhaan Acerin läppäriin W 10:n ja saanut myös tulostimen ajurin siihen asennettua.

Sonja toi lohen. Se on nyt kellarissa imemässä suolausta itseensä. Loimotan sen huomenna.

Su 20.5.2018

Knissa olin myöhään illalla. "Miehet" ja Äet nukkuvat jo.

Sinnittelin Unimäen rantteella kaikki uuni- ja takkahalot pinoon. Olikin kovahko urkko, mutta ei se mielelle pahaa tee saada vaikka halkoja elämässään aikaiseksi. Kotonakin muutamat tekemättömät työt odottaneet tekijäänsä. Pyykkiäkin monet koneelliset. Nyt olen kyllä niin poikki, etten sanaa suustani saisi jos olisi kelle puhua.

Ma 21.5.2018

Äet jäi töistä kotiin. On se tosi kipeä joka puoleltaan. Henkinen olokin niin kurja, että lohduttoman olon seuraaminen kääntää minunkin sisuksia. Ei ole paljon tehtävissä kun eivät lääkärienkään konstit auta. Vain aika auttaa, jos auttaa. Kirjoittaakaan asiasta ei isosti osaa vaikka kokemusta sairauksista on enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä juuri se pelottaakin, kun tietää, mihin ne voivat myös johtaa.

Muutamat kurkuntaimet Agrista ja Prismasta Kekkilää 15 säkkiä. Tomaattientaimia ei ole vielä missään.

Samettikukat ovat jo kahdella sirkkalehdellä. Niitä on n. 80 kpl. Painelin siemenet tötteröputkien multaan viime keskiviikkona. Näilläkin toimilla oma merkityksensä elämässä selviämisessä.

Ti 22.5.2018

Äet meni aamulla töihin ja tuli umpipuhki iltasella kotiin. Päänsärkykään ei hellitä.

Elias tuli kokeiden jälkeen jo kymmeneltä koulusta. Ruvettiin siivomaan kuistin puisia laatikoita. Homma laajeni niin, että järjestin E:lle pensselin käteen ja se maalasi laatikoiden julkikupeet uuteen valkoisuuteensa. Tosin suunnittelin jo, että tekisin uudet, kapeammat ja sirommat säilytys/istuinlaatikot tilalle. Entiset tein joskus Katinkullan työmaalta hilaamistani lautojen jätepätkisä ja minusta ne ovat olleet hieman kolhot. Tosin ne ovat olleet juuri kaikenlaisen rojun ja tavaransäilytyksessä erittäinkin sopivat.

Viime hommikseni yöksi kuivumaan sivelin ruskealla terassiöljyllä portaat ja tasanteen. 3 ltran purkki riitti juuri ja juuri. Maksoi sekin juutas 25 euroa K-raudassa.

Oli erkikoinen keskustelu netissä. Vähän siitä mieli pökerryksissä, vaikka normaalit ihmisen perustoinnat olivatkin aiheena. Asian esittämiskulma oli kuitenkin yllättävä, ja kysymys. Saattaa tunkea vielä uniinikin, mutta ei se ainakaan haitaksi ole.

Ke 23.5.2018

Unessa korkealla tila-autolla liikkeellä paikassa, jossa unieni matkoilla olen aiemminkin käynyt. Siinä maisemassa on laakeaa kalliota, vettä notkoissa ja useimmiten aurinkoinen sää, ja olo. Vinha oli mukana ja yölliseen nettikeskusteluun kanssani osallistunut henkilö. Mitään kummallista ei tapahtunut, mutta tunnelmahan unisa on aina se vaikuttavin. Nyt tarvitsinkin nämä mieltä rauhoittavat näyt.

E:lla ei kokeita tänään. Alettiinpa siis roskakatoksen panelointi. Iltaan mennessä se, kaiken muun toheltamisen ohessa olikin melkein tehty.

Tokmannin puutarhapuolelta löytyi viimeinkin tomaatintaimia. Olisi niitä Ojavuolta ehkä löytynyt jo aiemmin, mutta eipä tullut mieleen.

Yritin katsoa elokuvaa jonka juoneksi oli kyhäelty vanhojen kamujen nuoruuden ravintolakierroksen uusinta, mutta en jaksanut sitä röheltämistä ja niitä "siniverisiä" avaruusolioita joilta päisät rupesivat kiskomaan ja pirstomaan.

Luin Kurt Vonnegut-vainaan viimeiseksi jääneestä teoksesta Maaton mies nykyisen maailmanmenon täysteilauksen josta olen ollut samaa mieltä, ja yhä olen.

Eilen Manhattanilla kuoli Philip Roth, 85 v. Minä, kuten miljoonat muut lukijatkin pidän hänen mieleen jäävimpänä kirjana Portnoyn tautia.

Iltapäivällä, keskellä Kajaania syttyi 105 vuotias Pekka Heikkisen leipomo tuleen. Katto ja ullakkotilat kärvähtivät kokonaan.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Sipaisuja

Ma 7.5.2018

Kuulopolilla meni nuljahti pari tuntia. Vasemman korvan kuulo on huonontunut rajusti, mutta oikealla parantunut niin, että sekös kuulonmittaajaa ihmetytti. Molempiin sen tietokoneen ohjelma silti määräsi kojeet joita täytyisi nyt opetella pikkuhiljaa käyttämään. Mukaan sain korvikelaitteet, korvilleni räätälöidyt sitten myöhemmin. Pieniä ne jo nykyään ovat eikä äänet enää kuulosta niin metallisilta kuin niillä vanhoilla joita en tosin ole oikeasti koskaan korvissa pitänyt. Tarpeelliset asiat on kuultu, tarpeettomilla ei niin väliksi. Pikkulintujen karjuntaan täytynee kuiten alkaa totutella jälleen.

Ti 8.5.2018

Heitti tässä jokin aika sitten keväinen "posttraumaattinen" tila reminsä päälle, mutta en siihen kuitenkaan hirttäytynyt. Ei siitä syväksi masennukseksi ollut. Panin mielenasiat pikkupakolla järjestykseen. Ehkä siinä jo elämänkokemus auttaa. Jos tässä vielä jonkun aikaa sinnittelisi tätä elämänteatteria. Monesko näytös lienee jo menossa.

Masennusdiagnoosista on tullut jo sellainen trendi, että jokainen riittaväisänen sitä sairastaa, tai on vähintään joskus sairastanut, että parempi niistä tuntemuksista on hiljaksiin olla.


Luin erään kovasti koetellun ihmisen elämäkerrallisuutta. Siellä lausuttiin jälleen: "... muista tämä ja kerro siitä muillekin, ettei sama toistuisi."

Jaloa ajattelua, mutta kuten maailmankuvasta näkijä näkee, kaikki on unohdettavissa ja siten myös toistettavissa.

Nyt kun juuri koetaan, mihin kuntoon ihmiskulutus elonkehää murjoo, muistaminen pitää tarkentaa kokonaisuuteen: "Näethän poikaseni tämän raiskatun kotiplaneettasi tilan, jäljiltämme sitä tuskin enää voidaan ehjätä. Varaudu tuhoon, varaudu siihen, että loppu tulee olemaan hidas ja tuskallinen."

On siis menossa elonkehän holokausti. Uhreina ja vainottavina kaikki se, mihin elollisen elollisuus perustuu. Se, mitä ilman mitään ei olisi.

Ke 9.5.2018

Näin Enemmistön tyrannia-käsitteestä poleemista unta. Unen pääosissa olivat Björn Wahlroos ja intialainen, luurangoksi kuihtunut nainen jolla oli 11 lasta.

Luen Paššan epäsuosiota. Matti Klingen Venäjä/Putin ihailevia tulkintoja ihmettelen. Putinin Syyrianpunaiset kauluksetkaan eivät hätkäytä professoria hereille.

Toisena luettavanani on Riikosen ja Laamasen Volga virtaa nyt Moskovaan. Siinä käydään lävitse Olavi Paavolaisen 1939 tekemää Neuvostoliittorundia. Jotain kai siitä irti saanen minäkin.

To 10.5.2018

Tapahtuuko maailmassa mitään jos Hesaria ei luettavana ole? Sen netistä luettavat otsikot alkavat olla pitkälti samaa huutomerkkigenreä kuin iltapaskojenkin. Ne kolme uutista, jotka se antaa ilmaiseksi lukea, eivät paljoa avarra.

Kainuun Sanomiin suhtaudun rukkaskätisesti. Se on ottanut näkyväksi linjakseen biojalostamojen ja kaivosten ylistämisen vaikka ne sananmukaisesti raastavat Kainuun muutenkin epäilyttävän "puhdasta" luontoa. Kritiikkiäkin se julkaisee, mutta huomattavasti pienemmällä fontilla.

Puhtaasta luonnosta ei pidä ihmisen enää puhuman. Sitä ei enää ole missään maailmankolkassa. Siitä on pitänyt huolen ilmakehässä vapaana kulkevat ilmavirtaukset ja se pitäisi jo nykyihmisen ymmärtää. Kirveltävin silmin on harhaa hokea poissa silmistä, poissa mielestä. 

Pe 11.5.2018

Unimäessä ovat tienvarren pölkkyläjät haloiksi särjettyinä pinoissa. Pihassa niitä vielä on. Milloinka pääsenen pirstomaan.

Ilmat herkeävät mukaviksi. Mielikin paranee.
Su 13.5.2018

Helteinen äetienpäivä. Toiset menivät mummilaan, jäin tekemään pihahommia. Lapioin vanhoja multia pois kasvihuoneen altaista ja muuta pientä. Uutta multaa ei riittänyt kuin pikku pätkälle, mutta kaipa sen kerkiää kun ei ole vielä tomaatintaimiakaan.

Ostin eilen Agrilta vaniljaruusun. Monena aiempana ä-päevänä olen ostanut K-raudan puutarhaosastolta runkoruusun ja niitä on vieläkin elossa viisi kipaletta. Nostelin poikien kanssa kellarin talvisäilöstä kaikki kukkaruukut pihalle. Niitä riittää ripoteltavaksi ympäri portaidenjuuria ja kivien päällyksiä.

Oman mummilan kiviraunioilta joskus pelastamani lastenkelkan (1950-60-luku) olen kunnostanut ja sen päällekin joku kukka laitetaan.

Ma 14.5.2018

Aamusta Kaksilla kipeätä käyttämässä.

Riston pihasta kaatamani koivunpökkelöt ovat nyt pilkottuna pinossa. Myös Arvon ja Anelman takapihalta lumen murjoman pihlajan ja paksummat Unkarinsyreenin rangat pätkin pihamme pinoon.

Arvon toivat kotihoitoon. Oli koko talven ensin sairaalassa ja sitten terveyskeskusten (Suomussalmi ja Kni) vuodeosastoilla heiteltävänä. Neljä kertaa käy kaksi hoitajaa (aina eri henkilöt, sic!) nostamasa sängystä, kohentelemassa ja hoivaamassa ja panemassa illalla petiin. On se ihmiselon viimehetket joskus sitkeitä. Arvollakin pää pelaa jota kuinkin edelleen, mutta fysiikka ei paljoakaan. Jalat eivät ota lainkaan muun ruumiin painoa päällensä ja käsistä on voima pois. Sohvalla istuu ja telkkarista kanavaa vaihtaa kun muuhun ei kykene.

Varjele elämä minua samalta kohtalolta! Tai sopivan ajoissa saapuva armollinen kuolema tietenkin.


E:n isovarpaidenkynnet kasvavat sisäkantiltaan lihan sisään. Sama vaiva kuin minulla samanikäisenä. Silloin niihin tehtiin kiilaleikkaus. Siilinjärveläinen lääkäri kaiveli muka "juuretkin" pois, mutta niin ne vain ovat vuosikymmenestä toiseen työntäneet irtosuikaletta kynnen viereen joka täytyy sitten säännöllisin väliajoin nyppäistä pinsetillä pois.

Poika käy lukion terveydenhoitajalla keskiviikkona, pitää sitten tilata lääkäri. Onhan se vakuutus, että voi mennä suoraan yksityiselle. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun vakuutusta käytetään, että kun laskee ne sadat ja tuhannet eurot, joita vakuutusmaksuihin 17 vuoden aikana on pantu, niin eipä se kovin taloudelliselta tunnu. Mikä luku viivan alla olisikikaan, jos laskisi kaikkien kolmen pojan vakuutukset?


Kohta on ½-yö. Nukahdin Paavolaisen Neuvostoliitto/Pietari/Leningrad-kuvausta lukiessani ja pian näin unta Stalinista, Leninistä ja Trumpista. Uneen sekoittuivat tuoreet ruumiit Palestiinan ja Israelin rajalla. Kysyin joltakin, että eikö vähemmillä kärsimyksillä nytkin  olisi päästy, jos yksi luoti olisi ammuttu jo toissa vuonna Trumpin otsaan kuin että niitä turskautettiin murhaamistarkoituksessa israelilaisten kivääreistä viiteenkymmeneen palestiinalaiseen kivilingon pyörittäjään.

Tämän päivän ruumiit tulivat Trumpian avuttoman Lähi-Idän suunnanmuutospolitiikan takia, mutta ei hän niistä vastuusen koskaan joudu sen enempää kuin israelilaiset goljatitkaan.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Sipaisuja

16.4.2018

Muanantae.

En päässyt lähtemään Unimäkeen. Tojotan näyttö katsastussonnille, ja ensin tietenkin se hemmetin nokka-akselin asentotunnistimen vaihto (113 €!). Sumuvalon sain korjatuksi. Vika oli peräkärrynvalojen pistokkeessa. Nyt eivät  hytässäkään vikavalot hehku! Etuakselin "koiranluun" vaihdoin jo viime vkolla.

Sitten meni muita asioita juoksennellessa iltapv enkä pimeällä viitsinyt suoriutua taipaleelle. Tulipahan katsottua Beck. Siinä ärsyttää se kauluri-parvekeukko viskilaseineen. Synkkiä murhajuttuja tonkivan trillerin kevennykseksikin täysin epäonnistunut syrjäkuja. Ja sitten nämä wallanderien ja beckien iänikuiset naissuhdekommellusten toteutukset ovat tyhjänaikaista juonimateriaalin tuhlausta. Ei luonnollisia, on ehkä lähelle osuvin arvio.

17.4.2018

P oli aamulla yök-taudissa, jäi kotiin. Laitoin lähtiessä Wilmaan opelle viestin. Kävin kaupassa. Jätin auton Tikkasenpurolle. Tavarat tulivat mukavasti pulkassa ja Vinha omin karvaisin tassuin tupsutteli. Sitä hanki kesti, sitten rupesikin vettä satamaan.

8 koivua kurnutin nurin. Suuntasin niiden kaadot tulvavetisen raviojan ylitse tielle. Pätkin mahlaa jo tirsuvat valkeat rungot pientareelle. Niissä oli muutama sydämeltään tyvilaho joka hieman tyynnytteli puiden kaatamispakosta harmistumaan pyrkivää mieltäni.

Jäseniin käy taas äkikseltään lumihyyhmässä ponnistelu. Mutta mitäpä tuosta.

Lämmitin saunan, ja sehän se parasta täällä on. Vapaana kahleista remeltävästä Vinhastakin näkee mikä se elämässä tärkeintä on. Nyt sillä olisi taas juoksuaika. Mitenhän kävisi jos innokas koiras koira paikalle hiihtelisi...

18.4.2018

Pitkien iltojen vastapainoksi lyhyet aamut. Auringosta näkyi vasta violetinkirjava enneviiru Nurmeksen suunnalla eivätkä teeret vielä pulputtaneet. Eli klo on vasta ½5.

Heräämiseen vaikutti unen katkeamisen lisäksi oikean jalan ja vasemman olkapään pakotus.

Uessa teki mieli lukea ääneen Aapelin, eli ensin Savon Lehden ja sittemmin Savon Sanomien pakinoitisijana jo ennen sotia aloittaneen Simo Puupposen elämäkertaa (Jukka Parkkinen 2018). Myös kirjailijana hänet tunnettiin, ja yhä ainakin tiedetään jos kuka kirjallisuuden parissa vielä tänä pänä vehkeilee. Pikku Pietrain piha, Meidän herramme muurahaisia, Vinski ja Vinsetti, Siunattu hulluus...

Unessa kuuntelijaksi valikoitui ensin äiti, mutta jonkin aikaa hänelle luettuani muistin, että äiti on kuollut, ei hänelle kannate lukea. Sitten tulivat tarjolle pojat E, G ja P, mutta ne nukahtivat heti. Kävin unenmutkan jonon tarkistamassa, mutta vain yksi oli jaksanut paikalle koska tie jonotuspaikalle oli lumisohjoinen.

Henkilö, joka oli "jonottamassa" unenmutkassa "kellui" kohta isolla kännykän ruudulla joka oli kuin kirjatelineenä tyynyläjän päällä johon kirjani yleensä nojaa lukiessani. Mutta ei luettavana enää Puupposen elämäkerta ollut. Kirja oli kyllä paksu, punavalkokansinen. Käsiä särki sen pitely.

Luin tarinaa niin kauan, että unessakin nukahdin sen lukemiseen. Sitten heräsin, kävin ulkona ja rupesin muistiinmerkkaamaan äskeiset.

Sytytin hellaan tulet, keitin kahvit, laitoin puuron hautumaan. Hajamielisenä piirtelen ukonkuvia vihkooni kun tekstaamiselle ei enempää aiheita päästä irtoa.

Ruokailen nyt. Kuuntelen samalla uutiset. Siellä ei kummempia kerrota. Puen sitten työvaaterytkyt ylle ja kampean pihalle aurinkoon. Sahan ketju pitää muistaa viilata.

Iltasella myöhällä.

Työteliäs, aurinkoinen päivä takana. Kaikki kaatotuomion saaneet rungot on nurin, ehkä jos pari laitimmaista vielä nurjautan huomenna. Kaikkia en jaksanut pätkiä enkä tienvarteen nostella. Ojassa on nyt vettä vyöhön asti; putosin kaksi kertaa pölkynpätkä sylissä sinne, että mitattua tuli.

Saunoin jälleen. Pakottaa jäseniä. Otin puolikkaan Buranan. Nukahdan varmaan heti kun alan lukea.

19.4.2018

Niin se painuu mailleen jälleen tämäkin aurinkoinen pv. Olen saunonut ja nyt kellin ilkosillani omalla petillä. Vinha on vielä pihalla, silmänvalkuaisia vain väläytti kun kysäisin, tuletko sisälle.

Husqusta katkesi kesken päivän käynnistinjousi. Piti käydä kylällä. Oivan pajalta löytyi sopiva jousipakka, maksoi 13,50. Hain Soilalta varuilta Sthilin lainaan ja hyvä olikin, sillä seuraavaksi omastani irtosi pakoputki eikähän mulla ollut sopivia avaimia, että olisin voinut korjata. Kestänevätkö edes aukoa moneen kertaan tulisiksi kuumuneet kiinnitys-"pinna"-pultit.

Nyt on kuiten tienvarren koivut pölkkyinä pientareella. Niiden haloiksi särkeminen jää toiseen kertaan. Huomenna jos jaksaisi pihassa olevia pölkkypinoja pätkiä.

On lähdettävä Kniin viikonlopuksi. Pojat ovat pärjänneet hyvin, mutta senhän arvaa, että kun ei ole aikuisia valvomassa, niin pelivehkeet kuumina siellä käy. Niiden vaikutuksenalaista maailmanmenoa en hyvällä katso minä, vanha jäärä. Oikeassa on lastenpsykiatri Sinkkonen todetessaan, että lapsilta jää lapsuus kesken näiden älyvehkeiden ansiosta. Toisaalta kun miettii, niin onko lapset koskaan saaneet elää lapsuuksiaan niin kuin kuuluisi? Omakin pätkäistiin aikuisten toimesta jo hyvin varhain, eikä epäonninen elämä (osaamattomuus elää) ole lapsuuden menetyksiä ehtinyt paikata. Ontto kohta tunteiden kammiossa vain kumajaa kun hautaani sorrun.

Radiossa sanoivat, ettei kemiallisten aseiden tutkijaryhmä ole Duman myrkkyteloituksia päässyt katsomaan vieläkään. Venäjä ja Syyrian hallitus hidastavat prosessia tahallaan ja pian sekin tragedia hautautuu uusien pommitusten raunioihin.

20.4.2018

Tänne Kniin ajellessa soitin Heimosedälle. On ollut taas lähellä, että edellinen puhelu olisi ollut viimeinen. Pääsiäsisen aikoihin oli tullut uusi sydänkohtaus, mutta olivat saaneet vielä miehen käynnistettyä. Malmilla oli ollut ensin ja sitten Meilahdessa olivat laittaneet tahdistimen. Heimo laulaa lurautti kännykkään säkeistön "Syysyönä synkkänä synnyin" -laulusta. Vielä oli melodia ja laululahjat tallella. Koko tunnin matkan ajan juteltiin.

Äeti tuli äärettömän väsyneenä ja kiukkuisena töistään. Korvia kuumotti, mutta yritin olla hermostumatta. Komensin puolestani pojilta älylaitteet kaniin loppupäiväksi.

Harkimon kokoomuksesta eroamisesta jauhaneet uutisissa. Mokomankin tympeys! Meinaa Jungerin kanssa ostaa kihlat ja purjehtia häämatkalle uudella, poliittisen liikkeen optimistijollalla ja jonka toivon uppoavan jo satama-altaaseen. Toistensa suutelu näiltä miehiltä luulisi kyllä käyvän niin ovat heidän huulensa kuin palapelin  osaset.., noh, ei ulkonän arvioinnissa ole mieltä kun asioita arvioidaan, se pitäisi aina muistaa vaikka kuinka olisi vastenmielisistä tyypeistä kyse. Ko. henkilöissähän julkisuuden kipeys on jokatapauksessa silmiinpistävimmin ärsyttävää ja asioiden hoito heidän agendallaan tulee vasta jossakin jälkirimpsussa, jos tulee.

Kuitenkin: Jos joitakin julkisuuden ihmisiä inhoan, niin Hjallis jakaa ykköspaikan Halla-ahon kanssa. Äänestäjiltä aikamoista arvostelukyvyn puutetta kun tällaisia, selkeästi julkisuutta itsensä julkisuuden vuoksi halajavia henkilöitä politiikkaan nostavat. Tuleeko historiantutkimus koskaan antamaan tämänkaltaisille "ilmiöille" suurtakaan arvoa muuten, kuin heidän harmien aiheuttaman työmäärän lisäyksenä ja ekstrana palkkioissa.

Hjalliksesta tulisi helposti pienimuotoinen kopio USA:n Trumpille ja Halla-ahosta Turkin Erdoganille jos valtaan ne päästettäisiin. Mikael Jungerille jos laittaisi punaisen nenän ja kalossit jalkaan niin pelleksi kävisi, mutta ei koskaan niin tärkeäksi ja aidoksi kuin oikea Pelle Hermanni oli. Parodiapelle korkeintaan.

Jungerin ja muidenkaan edellä mainittujen älykkyyttä tietyissä asioissa en epäile, mutta ei se kovin leveällä juotilla aivoissa sijaitse.

Mainittakoon, että itse teen ihmisarvioni enempi tunteella ja vaistolla kuin älykkyysosamäärällä: olen jäänyt geeneissä, kasvatuksessa ja koulutuksessa elelemään likemmäs alkukotimme perustaa, viidakkoa, jossa vain vaistot hallitisivat.

Kirjastosta varaukseni Rislakin "Mullistusten mies". Kerkeänköhän taas kertautuvien kevätkiireiden aikana enää kaikkia lukemaan. Neljä kirjaa on kesken nyt.

G:lla yökyläkaveri.

21.4.2018

Hesari lakkasi tulemasta kun en voinut maksaa tilausmaksua. Pienimpiä murheita elämässä semmoiset. Otsikot ja pari-kolme juttua siitä voi ilmaiseksi tavata netissä ja kirjastossahan se olisi ilmaista...

Korjasin Husqvarnan. Pinnapulttien mutterit aukesivat särkymättä akkukoneella. Oli palanut pieni reikä pultin juureen, mutta kun kiristin leveiden prikkojen kanssa mutterit paikoilleen, jäi rikkokohta niiden alle. Ja ei kun taas pelittää vanha saha. On 80-luvun  ruotsalaista laatua.

Eliakselle kavereita yökylään. On ne isoja ukkoja jo Santeri ja Verneri.

Akkukäyttöisen kuulema tekevät tästä maapallosta, ja niin, että kaikki nämä "saavutetut" (joku sanoi jopa että ihmisen "ansaitsemat") edut säilyvät. Yksinkertainen  laskutoimitus (koska minäkin sen osaisin) osoittaisi sellaiset haaveet harhaksi, mutta en jaksanut alkaa kinastelemaan koska jumalillakin on jo teknoäly ja siitä on propagoitu uusi uskonto eikä uskovaisten kanssa kinastelu toenna yhtään mittään.

Minun skenaariossani sadan vuoden päästä (jo!) jäljelleä olevasta ihmispopulaatiosta on muotoutunut älylaitteittensa kaltainen tunteeton olio joka ei enää linnunlaulusta ymmärrä mitään. Ja jokin sellainen ihme kuin vuodenkirron kääntyminen kevääksi on ammoisten esi-isien kehittelemää satua josta ei edes robottilapsille kannata tarinoida. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä että maapallolla ylipäätään mikään enää jäljiltämme liikahtaa.

En silti tunnustaudu maailmanlopun ennustajaksi koska ennustuksilla ei ole koskaan mitään virkaa ollut.

Maailma ei lopu, mutta elämänmuodot jotka evoluution hitaassa kehityksessä ilman näitä häikäilemättömiä, radikaaleja ihmistoimia olisivat antaneet luultavasti paremmat mahdollisuudet erilaisten eliölajien monimuotoisuuden kirjoon ainutlaatuisena elonkehän ihmeenä, eivät enää koskaan ole mahdollsia. Teräs ja muovi, kulta, hopea ja kaikki muu kiiltävä, kova ja tunteeton materiaali jota vain ihminen osaa rakastaa ovat syrjäyttäneet ainutlaatuisen planeetan ihmeellisen tulevaisuuden.

Ei ketään harmittaisi yhtään jos ihmislaji olisi jäänyt kokonaan mutatoitumatta tämän järjestelmän tuhoajalajiksi.

Merkillinenhän tähän astinen ihmiskummajainenkin on. Ylipäätään se, että me olemme ja käsitämme olevamme, ja että osaamme sanoittaakin olemisemme, on merkillistä, mutta ei kehityksemme lakipiste olisi saanut olla se, että meistä tuli suuruudenhulluja, kaiken muun elollisen (ja toistemme) alistajia, kaiken olemassaolevan materian ja elämän tyranneja jolle ainoastaan minä itse on tärkein ja hyttyset vain ihomme kartalle nitistettävä harmillinen veripläntti.

Olen itsekin jakautunut jo niin moneksi ja kun ajattelen, kuinka nuita pieniä jälkeeni jää toteamaan olemisemme traagisen (tragikoomisen) elämänripauksen olemassaolon ja sen häviämisen maapallon miljardisesta olemassaolosta, niin kevät ja sen ennen uutta elämää tarkoittanut saapuminen alkaa vuosi vuodelta (sekin) kääntymään alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Masentaa.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Sipaisuja

4.4.2018

Sana on teon varjo, sanoi aivojensa solmuja ikänsä aukonut (tai solminut) Antiikin Kreikan Demokratios.

2500 vuotta riitti sanan lihaksi muuttumiseksi niin, että viimein Samuli Suomessakin loihe lausumaan: Maailma on sana.

Välillä sana vaipui koomaan, oli kuolla. Sotien jälkeen Jerzy Lec havahtui: Alussa oli sana. Sitten tuli hiljaisuus.

Nyt, vuonna 2018 on menossa sanojen inflaatio: Miljardi twiittiä aamun ensitunteina, eikä niiden sisältö ketään hätkäytä.


TV-joutolaatikossa Doctor Fosterin viimeinen jakso lässäytti sarjan täysillä suohon. Kehtasivatkin kun megalomaanisten ongelmien parisuhdeteatteri sujui siihen saakka melko mallikkaasti.
5.4.2018

Kirvesmies isäni vehnästeli, että rakennukset on tehty virheistä, ja jos perustukset jo epäonnistuvat, niin mitään hyötyä ei ole vedottomista huoneitten nurkista eikä vuotamattomista katteista. Purkuun vain!

Ihmiselämäkin rakentuu virheistä. Ikävimmissä tapauksissa virheet rakenteissa monipuolistuvat, mutta lopun lohdukkeeksi voimme haudan partaalla todeta olevamme elämänrakennuksemme katonharjalla. Kivankäänteistä. Eikä ketään varpaidenvälien homeestakaan vastuuseen taluteta.

Ja jos oikein alkaa tomumaja kivuliaasti kallistella, niin eutanasia olisi järkensä säilyttäneelle armelias mahdollisuus.
6.4.2018

Uni: Nurmea, vihreää nurmea. Silmänkantamattomiin vihreää nurmea. Nurmilakeuden kohoumalla paksurunkoinen petäjä, pyöreä kello sen kyljellä naksamassa. Eikä pitkään aikaan mitään muuta. Kello ½6 petäjä vilkuttaa ja lähtee kävelemään kohti.

Herätessä vihreänrähmäiset silmänurkat.
7.4.2018

Yritin Eliaksen kanssa vaihtaa Tojotanrotteloon käsijarrun vaijerit. Mutta kun sain nostovivusta verisen runnun kaljuuni, lopetin yrittämisen.

Syyriassa kokeilivat lasten keuhkojen kestävyyttä myrkkykaasuilla, raukat al Assad ja Putin olivat myrkytysiskusta näin sopineet.

Ja YK sai jälleen taputtaa villakintaillaan!

En kyennyt katsomaan uutisia vaikka eivät kuulema pahimpia kuvia edes näyttäneet.
8.4.2018

Olisin käynyt elokuvissa, mutta eihän siitä mitään tullut. Rintakehää jäätää, ja kun ei voi kuin yksityisiinsä syitä rekisteröidä ja niitä edes yrittää käsittää, niin yhä enemmän vain kuuraan mieltä vetää. Silti pystypäin tässä on oltava. Se on työni ja velvollisuuteni. Tuskin koskaan loppuu rautaplootun tunkeminen selkärankaan.
9.4.2018

Areenan dokumenttiohjelman otsikko- ja alaotsikko kertovat jo paljon: Rotuopin kahdeksat kasvot/Suomessa steriloimislaki idiooteille ja imbesilleille. Vaikka kuinka vakavia kuuntelisin, niin nukahdan kertojaäänien tasaiseen pulputukseen. Unissa niiden sisältöjä pureksin. Nyt lompsutteli väljissä kumppareissaan kehitysvammainen Teuvo harmaiden verhojen välistä isoon saliin ja sanoi minulle "Dih". Muistin sitten aamulla, että olen kirjoittanut Teuvosta tarinan ja se piti etsiä, että onko kirjoitus vielä elossa, ja on se: http://kivaniemi07.blogspot.fi/2009/11/teuvo.html

Tojotaan korjaamolla jarruvaijerit. Ei se pihamaan jäisellä tantereella selällään auton alla maaten olisi omistamillani työkaluilla onnistunutkaan. 120 euroa siihen meni, että sen verran olisin omin  kourin murjoen säästänyt.
10.4.2018

Tojotan viimeinen katsastuspv. Tiesin vian nokka-akselin magnetoventtiilin "haistimessa", mutta kun en osaa saanut ajoissa tilatuksi, piti auto sen takia pompauttaa. Kuluja siitäkin.

Sunnuntain Hesarissa haastattelivat köyhää miestä joka väitti pahimpina päivinään kyykistyvänsä huoneensa nurkkiin häpeämään. Digiversiossa jutun jäljille tippui puolentoistasadan kommentin rimpsu joissa joukossa ne tavanomaiset vähättelijänsä. Pari sanaa lausahdin itsekin asiassa pysyen.
11.4.2018

Äetin kanssa Unimäessä päivä. Aamulla hankikanto, tulomatkasta upotti. Lämmitettiin uunia, juotiin eväsleipäkahvit aitanrappusilla. Aurinko paistoi koko pvn. Murheenpurkua mennen tullen.

Tuli karhukirje: HS jäänyt maksamati.
12.4.2018

Eikä se Tojotan osa sattunut vieläkään oikea! Sumuvaloa yritin toimivaksi korjata, mutta taitaa olla katkaisijan piirikortti sipannut. Ja paljonkohan se maksaa! Se on korjauskehotukseen myös merkattu.

Jos oikein tekisi hävittäisi autonsa pois, mutta... Ja sitten paljon selityksiä perään, että miksi ei!
13.4.2018

Syyrian julmuuksien taustoittamana Hesarin Heikki Aittokoski kirjoitti FB:n seinälleen:

"Päivän irrallinen ajatus: Yhdysvaltain presidentti käytti erisnimen kaltaista substantiivia Kaasutappajaeläin (Gas Killing Animal), mutta maailma on sellaisessa asennossa, ettei sanavalinta oikeastaan ihmetytä ketään."

Aikani harkittua laadin kommentin siihen:

Jos ihminen ulkoistaa (määrittää) itsensä joksikin muuksi (paremmaksi/ylevämmäksi) kuin eläimeksi, ei muita eläimiä pidä Syyriassa tapahtuviin, pöyristyttävän raakalaismaisiin tekoihin sotkea edes vertauskuvin. Eläimet eivät koskaan yllä meidän tekostemme tasolle. Emme me ole lajina kyenneet tyytymään vain ruuaksemme itsemme ja toisten eläinlajien hyödyntämiseen, tai että olisimme myöntyneet olemaan itse potentiaalista ruokaa. 

Kannibalismi on saatu kitkettyä melkein kokonaan lajimme käyttäytymiskirjosta pois. Sen säilyminen yhtenä hengissä pysymisen keinona olisi kuitenkin saattanut olla tuhat kertaa lempeämpi tapa jatkaa elämää maapallolla (omaa ja muiden lajien) kuin erinomaisen suuriksi kasvaneiden aivojemme typerryttävän mielikuvitukselliset keksinnöt tappamis- ja kidutusvälineiden kehityksessä muista, kyltymättömään ahneuteen perustuvista, kaiken tuhoamiseen päätyvistä keinoistamme puhumattakaan.

Akuutista Syyrian myrkkykaasuiskusta historiaan verrattuna pahinta ei tee sen hirvittävyys avuttomia kohtaan, onhan jo atomipommit, Vietnamin napalmit, venkileirien saaristot ja kaasutusuunit koettu. Pahimmaksi sen tekee lakien ja sopimusten kynnettömyys ja YK:n villakintasrooli jossa yksi sen jäsenistä saa käännellä järjestöä ja sen roolia karkeaksi hiekoitetun pyövelinrukkasensa sisällä miten tahtoo! Tämän tien päätepiste tulee todella olemaan uhkausten mukaisesti se, että ydinasetta jälleen tullaan käyttämään, ja pian! 

Minun uskoni ihmiseen ja ihmisyyteen, jos sitä koskaan on ollutkaan jo lapsena luettujen tosikauhukertomusten (sota- ym. historian-)jälkeen on tällä hetkellä pyöreä nolla.
14.4.2018

Miksi Syyrian lapset eivät voi asettua pelleilykuviin saunapuhtain hiuksin! Miksi heidän päitään myrkyin ja pommein voidellaan!! Ja miten niillä kuvilla maailman media onkaan jälleen jo 7 vuotta mässäillyt ja kirstuihinsa kolikot niistäkin nyhtänyt.
                                                        ( G n. 7 vuotta sitten)
15.4.2018

Ranska, Britannia ja USA lähettivät pommiterveiset Syyrian myrkkytehtaisiin. Sota tulee silti jatkumaan, lupaavat kaikki osapuolet.

Putin taas lupaa maailman suistuvan täyskaaokseen jos poskisuudelmaystäväänsä al Assadia ja hänen huviloidensa takapihoja, joilla myrkkykeittimet porajavat, edelleen pommitetaan.

Putinin uhkaukset tekee kammottaviksi se, että koska hänen henkilöhistoriansa kertoo, kuinka hän toimi jo nuorena nurkkaan ahdistettuna kuin rotta.

Kuinka ydinasein varustettu rotta sitten toimii, niin useammalla kai mielikuvitus loihtii näkyviin sen pahimman skenaarion.

Aseet eivät ole vaienneet lainkaan vuoden 1945 jälkeen vaikka siihen on pyritty. Mutta miten olisivatkaan, kun jo rauhanturvaajat, yksityiset miehet ja naiset konttorihenkilökuntia myöten on aivan ensiksi koulutettu tappamaan. Ja kun on sitten lähetetty asemapaikkoihinsa, heidät on vyötetty aseilla hampaisiin asti ja luvattu, että saa tappaa.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Sipaisuja

28.3.2018

Kohta taas ristejä Getsemanelle raahataan.

Ihmisen mielikuvitusta ei ole rajoilla rasitettu, mutta kun se jollekin polulle ohjautuu niin perääntymisestä ei puhettakaan. Valheen ja vilpin pyöreillä kivillä reunustettu Getsemanen tarinapolku on vain yksi niistä. Millaiset rokat lie tietöihin aikoinaan komennettu, mutta Anteron kapinahenkeä niissä ei ole ollut yhden hännänheilautuksen vertaa.

Elvis ja Jeesus, ei isoa eroa myytin synnyssä eikä sen hengissä pitämisessä.

29.3.2018

Kuuntelen Edith Biafia, kuinka tummat värinät hän chansoneihinsa saa ladatuksikaan. Ei onnistuisi jos ei olisi kokenut, mitä kipu on.

Murheen tuulikellot chansoneita säestää meidänkin kuistilla. Unessa pieni vauva ilkosillaan laakealla posliinilautasella. Koetin sanoa valkoisissaan hohtavalle hoitajalle, että käärii tuon pikkuisen lämpimiin, mutta vastaus oli, että "sikkiö on kuallu".
30.3.2018

Ammoin jo vainajoituneet ajattelijat ovat tiivistäneet kaiken, mitä ihmisluonteilla pönkitetystä maailmastamme ja päidemme sisällöstä tarvitsee. Tilalle on rakennettu ihmistä syrjemmälle tyrkkivää tekniikkaa, mutta kirjoitapa rosteriasussaan kolistelevasta robotista miete.

Mitä lausuisikaan Sokrates koeputkesta jossa puolivalmis ihmisalkio kelluu ja jonka kehittymistä tekoäly vahtii?

Tukaloittaa oloa, kun Äetiin koskee. G itkeskellen nukkumaan.
31.3.2018

Etsin valokuvista eilisiä, onnellisia hetkiä ja aurinkoa. Niitä on.

Luen päivän lehdestä raporttia vankileirien saaristoista pakoon yrittävistä. Nyt portinvartijavaltiotkin ovat alistuneet isompiensa käskyläisiksi, kapoiksi joiden virkojen luultiin jääneen Puolassakin historiaan.

Yhä edelleen suuren karhun turkkia tyydytään karhitsemaan tehottomilla diblomaattien karkotuksilla. Sitä paitsi prosessissahan vaihdetaan vain kellastuneet pahvit kirkkaampiin.

Amhat Elzujev sanoo: "En ole vielä sitä paikkaa nähnyt, jossa tsetseeniä rakastetaan."

Toisessa raportissa suomalainen, koulutettu työnhakija kertoo: "Kun työhakemuksen allekirjoittaa Hagert, työnhaku tyssää siihen, edes haastatteluun ei kutsuta."

Eräänä lauantaina Napikselle olivat tulleet avustajineen kolme pyörätuoleihinsa iäkseen sidottua invalidia musiikkia kuuntelemaan. Kasvoillaan loisti ilo, johon ei lahosuojatut kasvot koskaan kuroudu. Kuulin, kun yksi terve(tai turve-)jalkainen rähisi daamilleen että miksi noita könttyröitä on tänne raahattu tilanviejäksi, perkele! Itse heilui niin humalassa, että väylänsä vei kymmeneltä tanssiparilta tilan.

Esimerkit läheltä ja kaukaa kertovat koruitta, millaisia me olemme, ihmisiksi itsemme korottaneet, ihmisyydestä erityisen tehneet, sillä retostelevat.
1.4.2018

Toiseksi vanhin tytär 36 v. Sen kunniaksi torstaina 1.4.1982 käryyteltiin Hessun ja Tapanin kanssa Kopos Onnin ostamat pikkuhoffnarit linja-autoaseman kahviossa. Sitten menin isän ja äidin luokse Simonsaloon, juotiin pullakahvit. Jotain vitsaili isä, äiti kasteli kukkimaan yltynyttä kiinanruusua ja aurinko paistoi isoista ikkunoista olohuoneeseen. Sonja istui lattialla Hulaa rapsuttelemassa, vaihdoin vaipat ja sanoin, lähetään kottiin, huomenna haetaan sisko Kuopijosta.

Niin ovat isä, äiti, Onni kuin Hessukin jo kuolleet. Launos Tapsaa näin vuosia sitten kivikorujensa myyntikojulla Kuopion torilla, mutta lieneekö enää elossa hänkään. Oli alkoholisti jonka juomaputket katkaisujaksoineen olisivat kenelle tahansa hengenvieviä. Onnin hautakivi on lähellä isäni ja äidin hautaa, Hessun mainen maja hajoaa jossakin Vantaan tai Keravan maihin mullattuna.

Niin elämä ajassa kulkee kuolema parhaana kaverinaan.

2.4.2018

"Monet paratiisirannat ovat saaneet muovikuorrutuksen ja vedessä lilluvat muovikääreet käyvät jo lomailijoidenkin hermoon."

Varmaankin ufojen eväistä nekin kääreet lienevät...
3.4.2018

Uutisissa näytettiin kahta valtionjohtaja-kansanmurhaajaa halailemassa toisiaan. Isänmaalliset fanfaarit soi, liput liehui, suupielistä sotaisten puheiden liukasteveri tursusi.

Lueskelin paljon siteeratun nobelistin Albert Schweizerin ajatelmia. Sai kahlata melkoiset matkat lauseittensa kansoittamilla sivulakeuksilla, ennen kuin vastaan löntysteli mietelmän, jossa vielä henki pihisi:

"Totuudella ei ole erityistä aikaa, jolloin se olisi lausuttava. Totuuden aika on nyt ja aina, ja sen tosin aika on totisesti silloin, kun se näyttää huonoimmin sopivan vallitseviin olosuhteisiin."

Pistäydyin sitten 1500-luvulla. Montaigne on ruilauttanut silloiseen sotesoppaan tällaisia mausteita:

"Filosofia käskee meitä pitämään kuoleman alati silmiemme edessä, ennakoimaan sitä etukäteen, ja antaa meille sen jälkeen säännöt ja varokeinot, jotta tämä ennakointi ja nämä ajatukset eivät haavoittaisi meitä. Samoin tekevät lääkärit, kun he syöksevät meidät sairauksiin saadakseen tilaisuuden käyttää rohtojaan ja taitojaan!"

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Sipaisuja

22.3.2018

On sitä säillä päivitteleville puheenaihetta satanut tälle talvelle. Lumen tuiskutessa kenellepä ajatuksen makkaraan pullistumaa tekisivät valtamerien jätelautat, tai oman kulutuskäyttäytymisensä ääneen pohdinta.

Harva hätkähtää dokumenttia katastrofista, joka kertoo pikkulintukantojen romahduksesta, jonka aiheuttajaksi ovat paljastuneet maatalousmyrkyt tuhoamalla niiden ruuan, hyönteiset. Joku kurja huumejulkkis aiheuttaa suuremman kuhinan.

23.3.2018

Vanhemp.yhdistyksen järjestämä disco Keskuskoululla. Hain sinne valot "Holarilta" ja siellä ilta itselläkin kulahti. Muksuja oli mukavasti jytäämässä ja hauskaa taisi olla.

24.3.2018

Näin mukavan "hävettävää" unta.

Virginia Woolf kirjoitti 24.3.1941 elämänsä viimeiset päiväkirjamerkinnät. "Tämä tuulinen kolkka. Ja Nessa Brightonissa, & minä kuvittelen millaista olisi, jos sieluja voisi uuttaa." 

Neljä päivää myöhemmin hän lopetti jäähyväiskirjeensä Leonardolle: " En usko, että kaksi ihmistä olisi voinut olla onnellisempia kuin me."

Vielä hän piirsi paperin alalaitaan nimikirjaimensa, asteli päättäväisesti polkua pitkin vetten tykö, keräsi kiviä painoksi taskuihinsa ja kahlasi tulvivaan Ouse-jokeen.
25.3.2018

Perkon kirjassa Rudiger von der Goltz purjehtii 1918 "vapauttamaan" Suomea. Mannerheimia vituttaa taustalla.

Mitähän minäkin kaikkien lukemieni kirjojen tiedoilla enää teen? Välittyykö lukemisharrastukseni edes visuaalisena esimerkkinä penakoitteni päihin kun sillä ei enää huomisen maailmassa tule olemaan samanlaista merkitystä?

Väinö Kirstinän elämäkerran (Hosiaisluoma) lukemisen viimeistelin myöhäisillan viime tekosiksi. On se eri maailmasta kertovaa sekin vaikka ihan eilen hänkin vielä oli.

Kirjoitetaanko tulevaisuudessa (lähi)historiaa enää samalla tavalla henkilöiden kautta?

26.3.2018

Könysin katolla lapioimassa lapetikkaat esille. Tuli syvä polku savupiippujen luokse. Tilasin nokikolarin.

Uutiset pauhuavat nyt venäläisdiblomaattien karkoituksilla Englannissa tapahtuneen myrkytyskeissin vuoksi. Suomi karkottaa yhden, USA 60, muut maat siltä väliltä. Samaan aikaan Siperiassa 64 ihmistä kärvähti kuoliaaksi tavaratalon tulipalossa.
27.3.2018

Heräillessä sana "pinetti" mielessä.

Nuohoojan kotikäynti 63 €.

Otin Hédi Friedin "Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleireistä" esille. Esipuheen on kirjoittanut Sofi Oksanen. Siinä hän sanoo mm. näin:

"Kansanmurhaan johtavan tien alussa on aina jokaisesta yhteiskunnasta löytyvä vihan kipinä. Se kipinä on rasistisessa huutelussa. Se on homovihassa ja salaliittoteorioissa. Se kytee naisvihassa, juutalaisvitseissä ja etnisessä syrjinnässä, ja se alkaa aina vihjailuista ja huhupuheista, että jokin tiettyyn ihmisryhmään kuuluva on myrkyttänyt kaivon, raiskannut naapurin lapsen tai suunnitellut terrori-iskua. Se kytee hetkessä, jossa ihmiset eivät enää välitä, onko huhu tai väite totta, vaan päättävät uskoa valhetta. Vihan, ennakkoluulojen ja huhujen luoma vihollinen ei ole enää ihminen; hän on epäinhimillistetty olento, joku jota ei enää pidä kaltaisenaan -joku joka on helppo tappaa." 

Kun edelläolevan lukee, tajuaa, kuinka maailman ilmatilaa myrkytetään muillakin, kuin kasvihuonepäästöillä.

Mitä valtioiden välillä on jälleen tapahtumassa; Itä vastaan Länsi?

Kuka pian enää ottaa selvää, kuka on oikeassa?

Sanooko enää yksityinenkään sydän, kenelle sen sykkiä täytyy?
                                 (Valokuvissa on ystävieni käsiä, heitä muistan)