Elämänsä uusinnan kaipuu

10.9.2023 sunnuntai

Heräsin yhdeksältä utuisen unen kaarteessa jossa juuri käännyin muutaman henkilön keskiössä kulman taakse katsomaan, kuka on ensimmäisenä ottamassa vastaan jaossa olevat pokaalit. Mistä palkintoja avaruuden laidalla jaeltiin, ei kerennyt selvitä. 

Tulin vasta neljän kantturoissa Ilveksen päättäjäistansseista. Väkeä lava täysi. Tuttujakin ihan nokko. Vahvistuu vahvistumistaan tunne, että lavatanssiharrastus täytyy oikeasti lopetella jo. Käy se kukkarolle pitkien matkojen takia, mutta muutenkin.

Historiatutkija Teemu Keskisarjan politiikonpolun karttaan tuli "Stalinin peukalonjälki" kun se piti tässä jokunen pv sitten puheen eduskunnassa ja lupasi olla nielaisematta N-sanaa jos se sattuu mielenkielelle kuplahtamaan.

TK tiesi varsin hyvin jo puheluonnosta värkätessään, kuinka saisi huomiota jos asiallista asiaa ei päässä liiku.

Miten ne persut onnistuvat järkeviksikin luultujen manipuloinnissaaan? Miksi jonkinasteista arvostusta nauttinut ja tutkijan ammatissaan pärjännyt Keskisarjakin haksahti ala-arvoisen politiikan "tekijäksi"?

Arveliko epävakaista historianoloista kirjoja ja tv-dokumentteja laatinut tutkija, etteipä hänelläkään töitä olisi jos eivät eilisen persupoliitikot olisi epävakaita oloja maahan luoneet ja niitä ylläpitäneet, ja että täytyyhän töitä tulevaisuudenkin keskisarjateemuille järjestää...

Kun TK teki erään tv-dokumentin jossa ajeli kaverinsa kanssa Suomea poikkipäin siksakkia menneiden päivien murha- ja sotatatantereille, oli sen tekemisessä hapan sivumaku ja sarja jäi ainakin minulta pelkäksi sieltä täältä hampsimiseksi. 

Hapan kuplii kaikissa tv:n true crime-sarjoissa, etteipä sen puoleen; muumiot haisevat kun niiden kääreitä mennään availemaan.

11.9.2023 maanantai

HS:n 50 vuotta sitten kuvituskuvaksi on valikoitunut näkymä Helsingin teknisten messujen valmisteluista jossa timpuri ruuvaa kulissin lattiakiskoa kiinni. Mies on täydellisesti henkseleitä, kauluspaitaa, kaljua ja särmähousuja myöten isä Taunon näköinen!

Isä täytti 1973 50 v., minä olin 14v.. Muutettiin kesä-heinäkuussa Siilinjärven Kuuslahteen Säynesuolle. Isä kävi töissä ja oli entiseen tapaan joitakin viikkoja poissa ennen kuin sitten alkoi kulkea kotoa käsin Vuorelassa kepulaisten "Kunttaria" rakentamassa. Isällä oli tummanvihreä "monipuolikas" (Fiat 850) jonka rekisterinkin muistan: KAJ-924 (Edellisen punaisen "pompannapin" (Fiat 600) rekkari oli KXZ-62) .

"Kunttarin" kaksi-kolmivuotisen urakan jälkeen isän viimeiseksi jääneet työmaat ennen työkyvyttömyyseläkettä olivat Risulan rivitalot. Sitten teki vielä itselle omakotitalon Simonsaloon jota olin minäkin tekemässä armeijakesäaattonani 1978. Olin silloin itse asunut jo useamman vuoden omillani.

Iltasella

Generaattori temppuilee. Virtapuolelle vaihdoin tulpan jo viikko sitten ja nyt kävin varmuudeksi Oivalta yhden uuden, mutta ei auttanut. Puhdistin kaasuttimen perusteellisesti ja vaihdoin bensaletkun klemmarit, että jos riipii ilmaa siitä, mutta ei sekään auta. Käynnistyy hyvin ja pyörii minuutin-kaksi kunnes yskähtää ja sammuu.

Jännitteensäädin tai puola kait seuraavaksi on  vaihdettava, mutta jos hakuammunaksi menee, lopputulos on kalliimpi kuin koko vehkeen uusiminen. Tyyppikilvestä tulkitsin tuon Robin 20 EY kamppeen olevan vuosimallia1984.

Vinha juoksi äsken haukkuen Kyntöläiselle päin ja kun menin katsomaan, niin siellä oli naapurin neiti metsän takaa Kellomäestä koiran kanssa (suoraan n. 1,5 km). Menin hakemaan koiraa pois niin sittä siinä jutellessa meni tovi. 

Harvoinpa tässä kenenkään kanssa jutella saa vaikka tänään onkin kaksi muuta henkilöä edellisen lisäksi maisemissa käväissyt. Aamulla äidin puolen sukua oleva Eero ja sitten ihan pikaisesti Juhanilan Laari. 

Eerolta sain pari valokuvaa Äetistä (50-vuotis kuva 1972) ja Alliinasta sekä mustavalkean kuvan jossa kohtalainen sukulaisjoukko jonkun hirsitalon rappusten edessä. Yhdestä etualalla olevasta, pitkästä henkilöstä jäi vielä epäilyn varaan, että onko se peräti fundamentalistiukkimme Uappo? (Abraham Tuovinen)

Täytyy viedä valokuvaamoon fiksattavaksi ja suurennettavaksi nuo kuvat.

12.9.2023 tiistai

Iän karttuminenkaan ei aina mullista unien näkemisen aiheita. Erotiikkaunetkin yhtä seisottavia kuin ennenkin. Muttaettä edes unessa....

Iltasella

Klo 21.35, +18. Tähesä taevas. Idän taevaalla revontulia!🪐☄️

Liikettä piisannut koko päeväksi. Aamusta pottujen  säkitys ja kellariin, puolukassa muutamat tunnit ihan tuossa lähellä, ja saaliin siivous. Nämä menevät Kajaaniin. Eilen vein liki 100 kg välittäjälle.

Agregaatti ei suostu pysymään käynnissä kuin hetken joten imurin käyttö ei onnistunut.

Perjantaina on oltava Knissa. Meen katsomaan erään kaksiorempan. Aloittamispäivää ei ole sovittu, eikä muutakaan. Aikaa vievältä homma kuiten puhelimessa kuulosti.

13.9.2023 keskiviikko

Näin unta jonka loppua piti "korjata" puolivalveilla ollen, olisi muuten jäänyt murheellinen olo koko päiväksi. Kyse oli nykyisin paljon esilläolevista sateenkaaren väreistä: Esitin asiaa kiinaavan yleisön edessä, että kimarasta puuttuu  heteroiden musta väri. 

"Miksi musta?" huusi kiihtynyt toriväki. 

Perustelin, että me heterothan eniten olemme itsestämme poikkeaviksi leimaamiamme sortaneet...

Mustaksi rannuksi epäilemäni, vihaa tihkuvan toriyleisön keskelle heräämisen unenloppua siis yritin korjata. Kuvittelin meneväni torikahvilaan munkkikahveille, mutta onealtahan tuo edelleen tuntuu kun nyt mökkini pöydän äärellä kahvia ilman munkkia tai nunnaa tässä hörpin. Harmaantuvana vanhuksenalkuna harmaantuvan mökkini ikkunasta ulos harmantuvaan syksyyn harmain ajatuksin katselen.

Valehtelemalla unenlopunkin onnellisemmaksi vaellan siis sateentihkuista päivääni päin. Lämmintä edelleen +16.

Suomessa lintuinfulenssapandemiaa ounastellaan. Siksipä sen pelko on nyt auttamassa turkistarhauksen lopun tielle lähtemistämme. 

Järkyttävän teollista touhua se on kaikki nämä vuosikymmenet ollutkin. Kun ajattelee, millaisilla catavalkeilla häkkieläinten päältä riisuttuja, ihmislajille muokattuja turkisasusteita onkaan esitelty, niin puistattaa.

Miljardien kipua ja ahdistusta tuntevien, mihinkään rikolliseen syyllistymättömien häkkivankeuksien ajat ainakin yhdessä maassa tulevat pian loppumaan. Ei niiden kärsimystä ole ylläpidetty edes lajimme lämpimänäpysymisen vuoksi, vaan ihan vain sen massasta ohuimman kerrostumaviirun kulissitarpeiksi rikkaasta ja onnelliselta näyttääkseen.  

Markkinavoimat, jotka ns. länsimaisissa demokratioissa ovat turkiasalaa kannattavana pitäneet, ovat täysin verrattavissa totalitaristisen tunteettomiin, todellisuudelle sokeisiin ja kuuroihin systeemeihin joten ei sieltäkään synnintunnustuksia ja anteeksipyytelyjä tule tulvimaan.

Totalitaristisista maista eläinrääkkäyslaitokset ja keskitysleirit eivät tule loppumaan  vaikka millaiset pandemiat niiden rääkkääjiä uhkaisi. Ja sieltäpä sitten länsimaalaiset pian karvaisia hepeneitään hankkinevat...

Aamupäivällä tihkutti vielä hieman, mutta sitten illasta ei yhtään. Kävin tekemässä Unipuroon Villelän polulle sillan. Vein sinne nelimetrisen, 400 mm:n rumpuputken jonka päällystin jo möttelöitymään alkaneilla tuulenkaatopölleillä. Jos traktorivehkeillä ylitse yrittää, ei se tietenkään kestä, mutta nyt siitä pääsee tulvan aikaankin kuivin koivin ylitse.

On se siltaa odottanutkin yli sata vuotta. Ei isäkään siihen kuin joskus jonkun poikkipuun loiskaisi vaikka polku oli käytössä päivittäin. Ihan pieni kun olin, pelkäsin keväthölseessä puron ylitystä kun siihen saattoi vyötäisiään myöten upota.

Eihän tuota polkua nykyään käytä enää kukaan muu kuin minä. Eikä se oikeasti enää ole se sama polku kuin joskus on ollut. Suuret petäjät ja kuuset puuttuvat ympäriltä, metsäkoneet ovat moneen kertaan sen tuhonneet ja niiden jäljiltä renkainen ja telaketjujen urat ovat valtavan syvät. Jopa niin, että jos sadeaikoina lapsi niihin putoaisi, olisi hukkuminen hyvinkin mahdollista. 

Surullista kaikki tämän ajattelu jälleen.

Nyt illasta, ennen saunomista tyhjensin maakompostin kasvimaan siihen kohtaan, johon istutan valkosipulit. 

Kompostijärjestelmäni viimeinen vaihe oli valmistunut. Tunkiolieroja oli pohjalla ja paksuja, valkeita, lehtisarvisten elikä kuparikuoriaisen toukkiakin kourallinen. Vein toukat laatikkokompostiin josta ne seuraavaksi taas palautuvat tyhjentämääni kompostiin takaisin.

Siivosin myös mansikkapenkin rönsyistä ja muusta liikakasvusta. Muutamia kypsiä mansikoitakin löytyi sakeiden puskien suojista ja olivatpahan makeita! Nokkosen varret pistelivät kämmenet ja kämmenselät kihelmöiviksi, mutta kun kävin saunalla ja käytin pesuaineeksi mäntysuopaa, niin kihelmöinti helpotti välittömästi.

14.9.2023 torstai

Komeasti paistaa aurinko aamun sumuisuuden jälkeen. Tuuli kuivattelee syysmärkyyden päiväksi pois. Kävin riipimässä pari sankollista puolukkaa jo kellarissa olevien lisäksi. 

Kittiläläiset Tapio ja Tuomas (isä&poika) menevät tänään Joensuuhun hakemaan matkailuautoa ja moottoripyörää, ovat siellä yötä ja huomenna kurvaavat Kajaanin kautta niin saavat puolukkaa viemisiksi. Anelmakin tilasi marjoja ja yksi survossanko on itselle. Kittilässä ei ole puolukkasato onnistunut, mustikka ja hilla kyllä.

15.9.2023 perjantai

Aamulla tuli kiire puolukoiden siivoamisessa kun ne Kittilän "albatrossit" (lepäävät liitäessään) olivat lähteneet suoraan aamupalalta ajelemaan ylös päin. Viimeistä ritilällistä puhdistin kun kurvasivat pihaan. Juotiin hätäisesti kahvit ja heti neth hyppäsivät autojensa rattiin ja kaasuttivat tiehensä.

Iltapäivällä kävin katsomassa kaksioremontin. Ylen siisti niihin kerrostalokohteisiin verrattuna joita viime vuosina on tullut tehdyksi. Tapetteja pois, maalia tilalle. Keittiön puolipanelin uudistaminen ja makuuhuoneen lattiaan vinyylit. Käyntioven vieressä rakennukseen kiinteästi liitetyn kylmävaraston laipiosta joskus vuodon takia turvonnut lastulevy pois ja vanerilevy tilalle + maalaus. Yhden olohuoneen seinässä oli tapetin päälle vedelty maali, että se voipi olla tiukempi revittävä. Ehkä kannattaa laittaa maalattava tapetti päälle tms.

Kuistille lautalattian teko jäi vielä mietintään. Sovittiin, että aloitan remontin 25.10 (Sonjan  synt.pv).

Agregaatin puolan tilasin pienkonekorjaamon  kautta. Nuori neiti tiskin takana, aikansa nettiä pengottuaan löysi toimittajan jonka tuote maksoi 79€, ja eikähän mulle siitä postikuluja aiheudu (16€ jos itse tilaisin).

Hommoojalla oli jo syysistutukseen valkosipuleita. Otin neljä pötkylää joissa yhteensä suurinpiirtein 100 kynttä, ehkä enämpikin (24€).

16.9.2023 lauantai

P:n Tampereen airbnb-kämpänvuokrauksen lisälaskutus paljastui huijausyritykseksi kuten ounasteltiin. Onneksi eivät poijat ehtineet maksaa ennen kuin epäilys heräsi. Jos P:lla olisi ollut itsellä rahaa eikä olisi tarvinnut minulta pyytää, niin ei varmaan olisi kertonut koko jutusta mitään ja sinne mäni rahat huijareille! Jotain hyötyä kyynisestä minusta tällä kertaa.

Vein vanhat valokuvat Hynniselle kopioitaviksi.

Ilouutinen median eri kanavilla jos paikkansa pitää: Putinin yksi sylikoirista, Kadyrov on syvässä koomassa. 

Jokapaikan asiantuntijoiden mukaan epäily, että kyseessä voi olla huijaus jolla sekin massamurhiin osallistunut, liemissään turvonnut  pikkudiktaattori yrittää kiristää elämälleen jatkoa. Kiristyspanta kaulassaan ja talutusnuoran toinen pää Kremlissä takaa sillekin hirviölle ahdistuksen huokauksia jokaiselle päivälle joka oikein on, mutta siihen lankaan saisivat kyllä kytkeä voimalinjoista täyställin, että molemmissa päissä kuoleman kourissa sätkyttelisivät niin isännät kuin  heidän varjonsakin.

17.9.2023 sunnuntai

Kesken painajaisunen heräsin. Minua ammuttiin pistoolilla kolme kertaa. Kaksi kuulista meni oikealle puolelle plkapään alle ja kolmas sivusi vasenta kylkeä kainalokuopan lihaksia repien. Ampujana oli Golda Meirin ja Margaret Thatcherin kolhoakin kolhompi risteytys, konkonenäinen, särkyvällä äänellä kiljuva, sotilaspukuun sonnustautunut amatsoni. Se oli juuri pitänyt kansoja alistavan puheen torilla jossa kansa päät rinnalle taittuneina kuunteli tuomioidensa lukua ja puhujan pahkuraisen sormen osoittelua niitä päin, jotka seuraavaksi telotettaisiin. Minä yhtenä mielipiteitteni julkistajana olin sormelle luonnollinen kohde, ja sittemmin pistoolille.

Olkapäihin koskee ja käsiä särkee, että unenkuulien todentuntuisuus oli siten osuva.

Taevas on puotellut märkää jälleen. Sivukadun pihassamme rapakko laajenee. Muuttomatkalla olevat rastaat näyttävät olevan riemuissaan kuin ihmislapset järvien rannoilla. Peseytyvät oikein parvina ja kisailevankin näyttävät parhaista uimapaikoista.

Valtionpäämies Niinistö on toistellut viime aikoina ydinaseuhan todellisesta läsnäolosta. Minusta se on ollut niiden keksijäoppenheimerien olemassa olosta alkaen todellinen uhka. 

Miksi jotain ei käytettäisi kun se kerran on keksitty, ja päivitettykin? 

Hiroshima ja Nagasaki ovat jo unehtuneet, etteivät niiden kauhukuvien hologrammit kenenkään seinille enään siivilöidy. Kun holokaustillakin vitsailevat jo koomikotkin, niin antaapi planeetan pyöreiden kylkien alamäkien vain viedä.

"Täsmä-ydinaselataus": Mikä sen houkuttelevampi ihmiskoe jonkun hullun toteuttamishaaveen täyttymys se olisikaan.

Näistä täyskahjoista Moskovan Zaatana ja sen inhokkikamudiktaattori, läskiposki pohjoiskorealainen tulevat ensimmäisenä mieleen.

Kun sade iltapvllä hellitti, irroittelin omppuja kaksi sankollista Unimäkeen mukaani. Keittelen niistä joko mehuja tahika hilloja. Lähden kohta ajelemaan siihen suuntaan.

18.9.2023 maanantai

Piti muka ilman seljetä aurinkoiseksi, mutta paksujen pilvien alla aamuun heräsin. Ei sada kuitenkaan.

Keittelin hellalla kahvi- ja puurovedet. Eilen illalla jo sytyttelin hellaan tulet sillä kolkolta tupa tuntui vaikka ei mikään kylmä ilma ole ollutkaan. Uuniinkin pitäisi poppa ährätä sillä seuraava yö saattaa mennä jo hallan puolelle. Nyt on vielä 8 astetta lämmintä.

Tällä viikolla pitää saada porkkanat ryöpätyksi pakastuskuntoon ja jos nuiden metriä korkeiden lantunnaattienkin alta löytyisi kerättäväksi asti juurimukuloita, niin niitäkin lipsisin pataan ja tekisin puolivalmiita juureseineksiä talvea varten.

Huomasin unehtaneeni lasipurkit Kniin. Ei ole sitten muuta kuin pakastusrasioita eikä omppuhillo oikein niissä säily. Tai säilyy jos pakastaa, mutta luirua sisältö sitten sulatuksen jälkeen on...

"Tuleeko Suomesta EU:n raaka-ainepankki?" älähtää Hesarin otsikko. Jutussa pelko sanoitetaan siten, että poliitikot yhdessä markkinavoimien kanssa on lobbaroimassa pikakaistaa kaivosyhtiöiden kyrville tulla painamaan Suomineitoa edestä ja takaa säälittä niin kauan, kunnes sen leningin alla ei arvometallin jytystäkään enää löydy. Ei sieltä niiden mellastamisen jälkeen enää tule mitään muutakaan löytymään.

Kepulainen Mauri Pekkarinen kamuineen on yhtenä pahimmista luonnonvihollisista pehmittänyt puheillaan ja lobbaroimisillaan jo ainakin  kolmekymentä vuotta  sen eteen, että suomalaiset muuttaisivat etelän kasvukeskuksiin (mieluummin kehä kolmosaitauksen sisäpuolelle) kaikki ja muu maa olisi matkailu-, kaivos- ja puuraaka-ainereservaatti.

Löytyisiköhän Hesarin arkistoista tämä keskisuomalais-pikkumulkun haastattelu 90-luvun puolenvälin paikkeilta jossa hänen visionsa haastattelun muodossa olisi?

Iltasella

Ryöppäsin päivän aikana puolet porkkanasadosta lintteinä ulkohellalla ja laitoin pakastusrasioihin kun olivat jähtyneet. Kellarissa ne säilynevät tämän viikkoa kunnes kotiudun ja panen pakkaseen. Lantuille pitäisi tehdä sama homma vaikka aika pieniä niiden mukulat ovat. Varret kun olisivat syötäviä niin niitä riittäisi.

Knista tuomiani omputkin on hillottava. Lasipurkkeja löytyi, että onnistuu kunhan vain ilmaan vielä tällä viikolla sopisi. Vesisateita on luvannut koko maahan, pohjoiseen jo luntaräntääkin.

Kävin Vinhan kanssa metsälenkin suurin piirtein koko Unimäen kiertäen. Meni siinä pari tuntia ja oli jo pimeää kun tulin takaisin. Saunasta oli poppakin sammunut, mutta mitäpä se haittaa kun aina voi uudet tulet sytytellä.

19.9.2023 tiistai

Klo ½6 taivas paksussa pilvessä, 5 astetta lämmintä, tuuli käy koillisesta.

Vinha nullottaa ulkorappusilla ja katselee alta kulmain kun ohitse kuljen. Kirveleeköhän sen nahkaa vieläkin kun eilen kävin kirppuliuoksen apteekista ja voitelin sillä niskan ja hännäntyven? 

Unessa raskaan, mustan salkun kanssa kuljeksimassa. Istuin eräässä tutunoloisessa unenkaupungissa Sari H:n kanssa kahvilassa ja viereisen pöydän mulkosilmäistä jeppeä näytti salkku kiinnostavan. Potkaisin sitä leukaan kun mies kumartui avatakseen sen. Kerkesin ennen heräämistä harmitella, että turhaan salkun lastin takia menen ketään potkimaan, sisältöhän oli pelkkää kompostimultaa...

Iltasella

Koko päevä ulukona. Aamulla ensimmäiseksi vetelin matalat vaot valkosipulipenkkiin, asettelin kynnet niiden pohjille ja kun olin tasannut ravinteikkaan mullan, lipsin suurella "viitakkoveitellä" lanttujen naatit sipulipenkkien päälle tasaiseksi matoksi.

Lanttuja tuli sittenkin sen verran, että riittää keittojen höysteeksi ehkä koko talveksi. Pesin, kuorin, pesin uudestaan ja pilkoin ja ryöppäsin ne eilisten porkkanoiden tavoin pakasterasioihin. 

Ennen illan tummumista ja luvatun vesisateen saapumista ehdin keittää Sivukadun omputkin hilloksi. Nyt on pakaste- ja säilöketavaraa, perunaa ja muita juureksia kellari niin täynnä, että mitenhän ne saan autoon mahtumaan kun lähden kotio...

Vukelon Hannu kävi kun olin kokkailemassa edellämainittuja. Sanoin, että näinhän se Vukelokin (H:n isä) aikoinaan syksyisin säilykkeitä keitteli. 

Niin, ja pontikkoo, sanoi H. 

Annoin hänelle yhden ison purkillisen omppuhilloa Kuopioon viemisiksi.

Aamusta ympäristössä ajattivat jälleen jäniksiä. Isot ja lihavat metsämiehet kalliissa maastopuvuissaan ajelivat kännyköitään tiiraten tiellä edestakaisin. Ilman kännykkäseurantaakin minäkin, puolikuuro kuulin, missä päin koirat haukkuivat, etten edes halua ymmärtää näiden "metsästäjien" harrastusta enää lainkaan. 

Noiden lähellä olevien metsäautotien ristauksissakin ne istuivat autossa pitkään päät syliinsä päin kumartuneina ja kun kuulin, kuinka koiran haukku alkoi loitota Kyntöläisen suuntaan, jahtiurokset strattasivat avolavamaasturinsa ja ajoivat kiivaasti haukun perään. Siis kännyköistä näkemiensä signaalien nöyrinä orjina.

Naurettavaa olisi metsästäjien touhu jos siinä mitään nauramista olisi. Traagista se pikemminkin on. 

Kun nämä samat autoissa turvassa läsöttävät ihmislihaläjät sitten puuskuttavat yleisönosastoissa, ja yhtä vähän luonnon toimista tietämättömien toimittajien haastatteluissa, kuinka susia ja muita petoja on niin paljon, ettei metsään ihminen mahdu, niin vastenmielisyyteni yllä kuvaamani kaltaista metsästysharrastusta kohtaan ei ainakaan laimene. 

Mikähän kotka liiteli korkealla Unimäen yllä hämärän jo saapuessa? 

Maakotkaksi pyrstön malli ei sovi ja hiirihavukaksi liian suuri -eikä silläkään pyrstö ole näkemäni linnun mallinen. "Merikotkalla on kymmenen sormisulkaa siipien kärjissä joista nuorilla yksilöillä kolme heikosti erottuvaa. Pyrstö on pyöristyvästi kolmion mallinen..." 

Ehkä se oli nuori merikotka?

20.9.2023 keskiviikko

Heräsin starttia (...varttia!) vaille 2. Ulkona on "minun ilmani": etelästä puhaltava lämmin (+15) tuuli pyörittää ajatonta generaattoriaan lujaa, taivas on pilvetön ja niin täynnä tähtiä, että yhä edelleen se jaksaa hämmästyttää vaikka niistä jo niin paljon ovat tietoa jakaneet.

Unet olivat ahdistavia joten parempi nyt vähän aikaa valvoskella. Suodatin pari kupillista kahvia ja laitoin puuron hautumaan termokseen.

Murhaaviin asemiinsa lukittu azerbaidzanilaistappajakoneisto käskettiin armenialaisia listimään. Ensi-iskut lienevät lyöneet hengiltä jo tuhansia (kymmenistä vain uutisoivat) pienen etnisen väestön hengittelijää. Ja kenraalien karvaiset kädet taputtavat niin, että Vuoristo-Karabahin kukkuloilla kaiku kertaa läpsäykset rumputulen säestämälle oopperalle.

Pitää yrittää vielä nukkumista.

Uinuin sohvalla seitsemään. Öinen tähtitaivas on muisto vain; vettä ropistaa rankasti.

Isä tänään 100 vuotta, mutta vain mielikuvituksessani sillä hän jäi keskenkasvuiseksi kuoltuaan 59 vuotiaana. Voisin yksityisen synttärikahvitteluhetken rakennella jos olisi tarpeet täytekakkkuun, mutta niiden takia en erikseen kaupoille lähde. Ei olisi lähtenyt isäkään. Se viisveisasi vuosirenkaiden juhlinnoista.

Jäikö isän elämä oikeasti kesken? 

Lapsuuden köyhät ja kylmissä tuvissa vietetyt vuodet, sotakokemukset, viinankirot ja suurperheen siittäminen; kaikki se elämisenlieju ja siinä rämpiminen, niin eiköhän se riittänyt. 

Paitsi jos jossitellaan, että hänellekin helpompaan elämisenkimaraan herääminen (ymmärtäminen) olisi ollut mahdollista. Tai jos olisi lopulta itse tajunnut, että jälkeläistensä kanssa olisi litviikin teko ja virheiden anteeksi pyytäminen voinut jotain merkitä jos ei itselle niin elämässä käyntinsä aiheuttamille geeniensä kopioille.

En tiedä muista sisaruksistani, mutta minä ainakin tunnen, että paljon sanomatta jäi vaikka turpa kävi kuin puimakone.

Vaan ei sen aikaisilla ihmisillä psykologisointimössö päissä käymisääniä päästellyt. Eivät päiden venttiilit ainakaan ääneen pihahdelleet.

Iltasella

Sade hellitti iltapäivällä. Kuljeskelin lenkin Villelään päin josta kaarsin laajan silmukan Unilammille ja Nälkämäkeen päin ennen kuin oikaisin Unimäen alapuolelta pihaan takaisin. Vinha jäi ihan omasta päätöksestään pihavahdiksi.

Näin kaksi pyytä ja yhden jäneksen.

Metsässä tajusin jälleen, ettei minusta ole  kaupungeissa katujen huvikseen dallaajaksi. 

Metsään kun lähtee, tuntee, että sinne on aina asiaa vaikka ei mitään  näkyvää, minkä konkretialla tai sanoilla selittäisi. 

Tutuissakin maisemissa puiden siimeksissä löytyy aina jotain mieltä tervehdyttävää vaikka lapsuuden aikaiset mystisyyden tunnelmat, vanhat puut ja polut sieltä eivät enää löydykään korpikuusikoiden salaperäisyydestä puhumattakaan.

On sitä ollut pöljä isolla Pööllä kun kaupunkiin on pesänsä rakentanut!

Kaupungeissa on hetkellisesti mukava käydä, mutta että niissä asumaan eksyminen on yhtä kidutusta kuusenjuurelle syntyneelle vaikka tuosta syntymästä kuinka kauan olisi.

Ennen saunomista kärräsin hajanaisen pressun alla olleen läjän pilkkeitä saunan kuistille johon virittelin aiemmin pressuseinän viime talviseen tapaan. Pitää huomenna kärrätä lisää kuivemmista pinoista. 

Jos jaksaisi, katsoisi tabletilta jonkun elokuvan, vaikka "Lamb"-nimisen islantilaisen, mutta saattaapi olla, että jo alkuun olen syvässä unessa. Klo nyt ½22.

Istun kuitenkin vielä hetken kirjoittamassa kun ajatus ei asettunutkaan.

Psykologisointimössöistä kun olin rivin päivällä isämietteitteni yhteydessä kirjoittanut, oli siihen liittyvän henkilön 70-vuotiskirjoitus Hesarissa. Matkasaarnaajan (psykologiauskonto) korkonimen saanut Ben Fuhrman virnisteli jutun kuvassa. Olen melko varma, että yhden kerran olen hänen vastaanotollaan käynyt ja vuosi oli 1978 Kuopiossa. 

Kyse oli silloisen avioliittoni solmimisesta (1.8.78) ja psykologilla käynnille tuli peräti virallinen kutsu koska morsiollani oli epilepsia joka vielä 1970-luvun alussa esti naimisiinmenon. Siihen kieltopykälään sisältyi myös lisääntymisaikeet. (Tästä olen kirjoittanut muisteluksen enenkin, mutta ketäpä se haitannee.)

Tuota mietin nyt, että millainen neuvosto- tai jopa kansallissosialismia muistuttava järjestelmä ilman tietokoneiden kaikkivoipaa ihmisten rekisteröinnin helppoutta on ollutkaan kun tällaiseenkin se yksilöiden kohdalla kykeni taipumaan? Kuinka höllässä silloin olivat kansalaisten rekisteritiedot terveys ja sairauskertomuksineen? 

Eipä ole kukaan utelias tutkija moista valtion suorittamaa henkilörekisteririkosta tainnut vielä penkoakaan.

Mulle tuli nyt olo, että haluaisin elää elämäni uudestaan elettävänä yhä olevan elämäni kokemuksilla rikastettuna ja kokeilla, olisiko tulos yhtään sen kummempi!

Vituttaa kun muistaa asioita!

Post-mustasukkaisuustraumat julkkisten kirona

27.8.2023 sunnuntai

Heräsin kun aurinko alkoi ½6 tökkiä säteitään sumuun talousmetsien takaa ja kävin kääntämässä aurinkopanelin idän suuntaan. Siirsin jokunen pv sitten panelin käänneltävän tolpan nokkaan kauemmas seinästä jotta tällainen "säätö" onnistuu.

Jörn Donner-vainaan vaimolla post-mustasukkaisuustrauma. Lehdessä haastattelu hänestä uuden JD-elämäkerran esittelyssä. Pahin painajainen leskelle on aiheutunut 50 vuotta paljastumatta säilyneestä JD:n salasuhteesta erääseen sveamammaan. 

Voevoe leskiparka, eekusta kun terapiaan.

Jos kyseisen Donnerin takia joku mustsukkaisuutta potee niin paljon on itseään pitänyt sumuttaa elämässä siinä rinnalla.

Kovin kaksinen rakastaja naistenmiesjalustalla komeillut Donner ei ole ollut; esileikin päälle sillä on ollut hyvin vähän ymmärrystä. Liekö camelinkarstaista kieltäänkään osannut käyttää hän. Hän on ollut niitä nosto-pisto-ravistus rakastajia jotka yhdynnän jälkeen pyyhkivät kalunsa verhoihin ja häipyvät -vaikka useamman kerran saman naisen luota.

Kovasti on siis edelleen esillepantujen kansalaisten (julkkisten, jota sanaa ei voi kuin inhota) parisuhteet ja seksi ne tärkeimmät seikat joilla kirjoja yritetään kaupaksi saada. 

Yleiseen muistiin on tietenkin tatuoitunut Donneristakin vain välähdykset, joissa naisten tissit ja häpykarvoitukset vilahtavat, sekä roskalehti Hymyn julkeat otsikot.

Tämän päivän media "sotakenraaleineen" ja loppumattomine asiantuntijoineen mässäilee sodan hirvittävyyksillä ja on täten lisäämässä yhteiskuntien yleistä militarisoitumista. Parhaillaan vyörytetään esiin spekulaatioita spekulaatioiden päälle yhden venäläisen joukkomurhaajan alaspaukahtamisella lentokoneineen ja hoviväkeineen, joka kyllä oli aivan oikein niille massamurhaajille. 

Lukihäiriökin uhkaa sotaan liittyviä uutisia seuratessa. 

Olin lukevinani eräänkin kirjoituksen ingressistä, että koneen siipi ja Prigotzinin peräaukko löytyivät kilometrien päästä alas pudonneesta, tuleen syttyneestä rungosta. Se oli kuitenkin koneen peräosa...

28.8.2023 muanantae

Sipulit onnistuivat hyvin.

Savolainen olo; mahhoo viäntää  ja pörryytyttää.

Isävainaan nimipäivä.

Unessa surullinen, rikas mies ruudullisessa flanelliasussa, lievässä konjakkihumalassa. Oli ostanut ison kivitalon jossa ei ollut kattoa. Se halusi tehdä kiinteistöön täydellisen remontin. Seuraavassa kohtauksessa oltiinkin jo katselemassa rujoa rakennusta joka oli täynnä asukkaita. Ruokaa, koiria, kissoja, nautoja, hevosia ja sekasotkua oli kaikkialla. Rikas mies pyysi minua komentamaan talo tyhjäksi kasvottomista ihmisismassoista elukoineen-sotkuineen. Niitä piti huitoa hiilhangolla ennen kuin uskoivat.

Sitten istuttiinkin jo uuninpankolla piirustuksia selailemassa. Linnoitukseksi suunniteltavan kiinteistöön oli piirretty ulkoseinälle sijoitettava hissi ja katonharjaa myötäilemään "neliöputki" jota rikas mies kutsui runkkutunneliksi koska sinne rakennettaisiin porttola jossa kaikki saisivat ostaa ja myydä itseään sukupuolesta tai -puolettomuudesta riippumatta. Ulkoseinähissiinkin mahtui kerralla sata henkilöä. 

(Tuo "runkkutunneli" tuli uneen ehkä lukemastani Hesarin "Mummotunneli"-jutusta, mutta eiköstä tuo lie ihan sama asia.)

Tiedettä HS:ssa 50 sitten (1973): "Ehkäisytutkijan tavoite: Kierukka joka toimii vähintään 20 vuotta"

Jutussa kerrotaan myös muista ehkäisykeinoista, pitkäkestoisesta ehkäisyruiskeesta ja aborttipilleristä.

Kun jutun  1973 vuodesta ajattelen 7 vuotta eteenpäin ja vanhimman tyttäreni syntymään, niin hänhän oli tavallaan vahinko koska äitinsä käytti jo silloin ehkäisyyn kehiteltyjä minipillereitä, mutta siitä huolimatta hedelmöitys tapahtui.

Syyksi arvelivat äidin käyttämien epilepsialääkkeiden neutralisoivan vaikutuksen ehkäisypillereihin. Tätä yksittäistapausta ei kukaan tietenkään kiinnostunut tutkimaan. Ehkä se kuitenkin tilastoihin merkittiin muiden vastaavien tapauksien keralla ja joku älypää sitten on johtopäätöksiäkin tehnyt. En tiedä, en seurannut asiaa sen enempää.

Sitten kävikin niin kuin kävi. Toinen lapsi heti perään (suunniteltiinko sitäkään?), muutama vuosi monivivahteista perhe-elämää, äidin sairauden kliimaksi ja kaikki huteroille perustoille jo alkujaan rakennellut pirstaksi.

Sattuipa erään kansion välistä Karlsonin 1990-luvun laman aikoina julkaistu pila. Onko tuostaan mitkään politiikan ja talouden perusjutut muuttuneet? Hornetitkin uusinnassa parhaillaan....

Orpoteatteri kokoontuu neuvotteluihin. On niin erilaista hallitustouhua, etten tahdo saada sulatelluksi sen käänteitä mitenkään. Siitäkö lie tämä päiviä kestävä ripulikin aiheutunut...

Koomikkovainaasta (Jope) on tehty dokumentti. Sen buffeissa kertoillaan, kuinka yhtenä tekijänä kaverin lahjakkuuden suuntautumisessa koomikon uralle on ollut lapsena ja koululaisensa kiusatuksi joutuminen. 

Ruonansuus sai siitä hiivat elämänsä käymisseokseen ja sahti onnistui hyvin vaikka mies itse söi ja joikin elämänsuonensa tukkoon.

Sitten esillä olevista lapsuuskiusattujen ääripäistä se toinen, valtiomiehen irvikuvaksi puhemiehen aitioon noussut Jussi Halla-aho, otti käyttöön katkeruusmallin jossa kostetaan koko yhteiskunnalle lapsuusajan ilkeiden, isojen poikien aiheuttamat traumat. 

Hyvin näyttää sekin malli purevan kun samankaltaiset, iäisesti sukupolvikerroksissa uusiutuvat, aina olemassaolevat kiusaajaveikotkin asettuvat kiusaamisen kohteensa taakse kiusaamaan demokratiaa. 

Näin diktaattoreita on aina synnytetty, mutta toivottavasti palli nuljahtaa tämän kotimaisen nuljakkeen alta ja perkeleen äkkiä. Hän on jo kostonsa saanut. Hän myös tietää varsin hyvin, mikä on voimanlähteenä ollut. Jos kiusatuksi tulemisen trauma ei jo ala hellittää, tietää kyseinen henkilö kyllä varsin hyvin senkin, että mistä sisäisiin mustiin kierteisiin puhdistusrasvaa ja trasselia saa kun pyytää.

3.9.2023 sunnuntai

Olipa viikko! Mahatauti lienee nyt ohitse kun en kahteen yöhön enää tarvinnut muutaman tunnin välein kimpoilla paskalle. Näkkileipä ja kasvimaalta suoraan suuhun napsitut persiljan versot taittoivat lopulta taudilta niskat, tai sitten tuli vain aika viruksien väistyä.

Kävin Knissa muutaman päivän sairastelemassa, tulin tänne Um perjantaina.

Jälleen yhdeltä älykkäältä lajimme jäseneltä on päässyt sammakko syntymäpäivähaastattelussa pöydälle loikkaamaan: ”KOEN, että elämälläni on ollut ennalta laadittu käsikirjoitus, vaikka näytelmän roolisuoritus – elämänurani – on vaatinut, työtä, intohimoa ja onnistumista”, sanoo Ruuhinen"

Ihan kuin maailmanjärjestykseen ja ihmisten siinä toimimisiin näkymätön käsi kirjoittaisi kullekin jo ennalta elonpolkujen kulut. Tällaiset haastattattelujen detaljit vistottavat vaikka muuten mielenkiitoinen juttu olikin.

Ihmisen elämä kulkee siis hyvin jos sattuu hyvä ja ihana käsärintekijä, mutta vittumaisen sattuessa kaikki menee, tietenkin, perseelleen.

5.9.2023 tiistai

Panin merkkien maksimimäärän sisältävän kommentin HS:n artikkeliin joka käsitteli metsäyhtiöiden "taloudellisesti hyytävää" tilannetta.

Kun metsäyhtiöiden ahdingonajoista kirjoitetaan melko usein, voisi artikkeleita vahvistaa tutkivilla yleisjournalistisilla tiedoilla niiden historiastakin. Siitä, mistä niiden valtavat omaisuudet ovat kerrytetyt ja mitenkä voittovaroja on aikojen saatossa käytetty. Mistä on alunalkaenkin ponnistettu ja kuinka puhtaasta yritystoiminnan mullasta niiden juuristo ja taimettuminen on joskus alkanut.

Miten paljon metsäyhtiöiden kaapeista luurankoja oikeusaleihin kolisisi jo moraalisessa mielessä jos ne kaikki avattaisiin.

Yhtään todella ulkopuolisen tekemää, kaikki kivet ja kannot kääntävää historiateosta en ole metsäyhtiöiden toiminnasta vielä nähnyt.

Muutamia kysymyksiä on mielessä kiertänyt niin kauan, kuin olen metsiemme kouriintuntuvaa, sydäntä ja silmiä särkevää toimintaa seurannut. Olen 65 v.

Minkä verran metsäyhtiöt ovat rahalla mitattavista voitoistaan  suomalaista valtiontaloutta pystyssä olleet oikeasti pitämässä? Miten on ylipäätään mahdollista, että tällaiset rahamyllyt ovat vähän väliä "hyytävässä" ahdingossa?

Kuinka paljon Suomen maaperästä nyhdettyjä voittoja on soljunut esimerkiksi eucalyptystehtaiden perustamiseen halvan energian ja työvoiman maihin?

Haluaisin Suomen kansalaisena tietää, mikä on näiden suurmetsäyhtiöiden (UPM, Stora Enso) harrastama kuvio jossa ne myyvät omistamiaan, Suomessa sijaitsevia kiinteitä omaisuuksiaan, eli lähinnä maita metsineen, kasvottomille sijoitusyhtiöille joiden toimipaikat  ja verotuskunnat ovat muualla Euroopassa, tai peräti vain internetin kautta solmituissa liikemiesyhteisöissä, mutta samalla kotimaan yhtiöiden "jalkamiehet" hoitavat puunkorjuun yleispehtoroinnit.

Keitä näihin sijoittajiin kuuluu? Paljonko joukossa on samoja veropakolaisia, eli "Kutsetin miehiä" ja muita suomalaisia liikemiehiä kuin alkuperäisissäkin kokoonpanoissa?

Onko kyse siis pelkästä verokikkailusta jonka ylin klusteri on  esim. Luxenburgissa?

Kysymyksieni vastaukset lienevät julkista tietoa, mutta minulla ei ole kykyä niitä etsiä. 

7.9.2023 keskiviikko

Onkohan normaalia: Lantuissa metriä korkeat nuatit!

HS Natalia Salmela-juttuun kommentti:

Johonkin läjään taisi tarinan päähenkilö Natalia Salmela talikkonsa tuikata kun mielipiteitä sataa kuin palkka-armeijan osakkaita Idän taivaalta.

Kukaan ei ole tainnut kuitenkaan vero- ja perintösuunnittelukikkailuista vastaan ja puolesta kommentoiva muistanut mainita erästä kotimaista manimaailmojen "ukkelien ukkelia", elikä Björn "Nalle" Wahlroosia? 

Hänessä monelle olisi erinomainen esimerkki kuinka raha-asioita sillä tasolla, jolla hän operoi, hoidellaan. Ehkä sellainen malli toimisi pienempienkin miljoonien kanssa pelaillessa?

Eivät koirat eivätkä (vero-)karhut perään volise kun yltähypäten rikkaana elämän halki kiitää.

8.9.2023 perjantai

Aamun ilo on hyvin  pieni ilo: pystypyrstöinen, tulitikkurasiaakin pienempi peukaloinen ikkunasta näkyvällä halkopinolla hyppelemässä. Nyt se lennähti aurinkopanelissa lämmittelevän kärpäsen kimppuun. Kärpänen näyttää sen nokassa jättiläishyönteiseltä, mutta niin se vain ritustelee sen kitusiinsa ihan  ilman apuvälineitä.

Eilisessä Hesarissa negrologia mallaava uutinen valtakunnan ykköslintutuntijan Lasse J. Laineen kuolemasta. ( https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007998381.html )

Puutarhuri kipuilee edelleen sormensa verisuonikasvaimen kanssa, mutta sen kirurgointi on vasta 13. päivä. 

Onpa pipi piässä tae pikkuvarpaassa niin kyllä se kippee ossoo olla, sanoi joskus isävaenookin.

9.9.2023 lauantai

Aloitin eilen puolukoiden poimannan, mutta vituiksi taitaa niiden puhdistussysteemit männä. Isoja operaatioita sen puoleen ei kannata alkaa tekemään kun eivät maksa pudistetuista puoloista kuin 2€/kg. Olisi kyllä hyvä julkisuuteen saatella, millä tavalla suurimman työn tekijöiden, ts. marjankerääjien palkkiot määritellään kun ne näyttävät tänäkin vuonna indekseihinkin verrattuna vain laskevan?

Hintojen määrittelijät eivät varmaankaan ole itse edes puolukkakankailla käyneet saatika että olisivat keruuprosessiin edes sankollisen verran puhdistuksineen osallistuneet.

Yksinkertaista: 

Runsaalla puolukkaesiintymäkankaalla kuivalla kelillä voit kerätä poimurilla  nopeimmillaan 10 ltr:n sankollisen puolessa tunnissa, mutta koko päivän jos keräät, tulos on kolme varttia/sankollinen. Kymmenessä tunnissa (jos jaksat konttailla) keräät siis teoriassa maksimissaan 20 sankollista, mutta todellisuudessa 13-15 sankollista.

Jos sinulla on imuri-tai puhallinsysteemi apuna ja loppusimpsittelyt ritilällä, niin sankollisen puhdistukseen aikaa kuluu n. puoli tuntia.

Otetaan laskuriin siis otollisimpien olosuhteiden vallitessa saatu maksimaallinen saalis:

14 sankollista á 5 kg puhdistettuina.

Keruu mättäistä sankoihin 14 x ½ h = 7 h

Puhdistus 14 x ½ h = 7 h

7 + 7 = 14 h

14 x 5 kg x 2 € = 140 €

14 + 14 = 28 h

140 € :- 28 h = 5 €

Elikä viiden euron tuntipalkasta sitten kustannat puhdistusvälineet, sähkökulutuksen, keruuastiat, poimurit, ja mikä suurin kuluerä aina on ollut, myös puolukkamättäiden luokse ajelut jotka saattavat olla kymmeniä kilometrejä suuntaansa.

Lähetinpä kokeeksi aprikointejani eräälle vihreälle poliitikollekin, vaikka mitäpä ne mahtavat edes pitkässä juoksussa asialle jos tulisieluisuutta ei ala yhteiskunnan toimijoiden joukoissa esiintyä oikeiden asioiden esille tullessa.

En ole kovasti kirjoitellut päivieni kulumisia ylös. On masentavaa seurata päivänpolitiikkaakin kun äärivoimat ovat ottaneet eduskunnan temmellyskentäkseen. 

Rasismikeskustelu on ollut ala-arvoista vaikka ei aihe ole tarpeeksi maltillisinkaan voimin koskaan agendalla ollutkaan.

Eniten ottaa patiin W Rydmanin ja R Purran kohtalo joka oli heille edullisin mahdollinen kun vallallaolevien aivopesuohjelmien mukaisiin asemiinsa saivat jäädä. Suurin synkkyyteni aihe on kuitenkin, ja pysyy, Jussi Halla-ahon pollottaminen puhemiehen paikalla.

Eikö saatana kansakunnassa nähdä, mihin äärinationalisteilla ansoitetut politiikanpolut meitä vievät?

Ukrainassa tapahtuvat teurastukset olisivat yltähypäten riittäviä mielenmurskaajia niin vielä pitää ääriainessaastan nähdä tulvehtimassa pyhäksi paikaksi siteeratulla kukkulalla, Arkadianmäellä!

Mutta nyt alan lähteä jälleen puolukkakankaalle. Sinne ei tällä kertaa ole onneksi kuin kilometrin verran, että bensa-aseman kautta en tarvitse kiertää. Paitsi aggergaattiin joka jo tankin tyhjyyttään yskii...

Puolukkakankaalle mennessä löytyi ihan tienviereen katajapuskaan nakattuna kahden hirven kallot, muitakin luita, nahkaa ja karvoja, että lieköhän salaa kaadettuja nekin vai muuten vain jälkeenkäsin sinne tuotuja?

Erään teurastajazaatanan kuolema

19.8.2023 lauantai

Onpa viileä aamu: klo 05.00 +3,8.

Läksin eilenaamulla Kniin ja sillä reissulla meni iltapimeään kun kävin tullessa Mustanmäen tältä puolen metsäautotien varresta sankollisen kantarelleja. Samalla reissulla rinteikköiseen maastoon kuopaisin korvoon (90 ltr) ja mustaan jätesäkkiin (200 ltr) hylätyn kusiaispesän kuvetta huussin- ja kompostinkuivikkeeksi. 

Kun sitten jo hämärtyvässä illassa käännyin Unimäen tielle, oli Koljunpuron (karttaa erään kerran selatessani huomasin, että se onkin sen niminen puro vaikka ikäni olen kuullut sitä Pikku Karipuroksi kutsuttavan; sehän lähteekin Pikku-Karilammista) siltarummun huitteilla metsopoikueen. En lukumäärää kerennyt laskea, mutta enämpi oli kuin pari-kolme, ja tietenkin emokoppelo. Yksi nuori naarasmetso jäi valokiilaan ja olisi ollut helppo saalis jos olisi vähän puskurilla kopsauttanut kuten yksi koulutaksinkuljettaja muutamanakin syksynä aikoinaan teki kun metsopaistin halusi.

Kniin vein mehuja pakkaseen ja muistin ottaa tyhjiä pulloja uusia satseja varten. Gaiukselle annoin ensimmäiset ajo-opetustunnit ja ihan hyvin voisi jo ajokortin antaa. Ainakin liikennesäännöt ovat pojalla hallinnassa. Vähän vaihteitten kanssa vielä klonkrasi, mutta muuten en paljoa ohjeistaa tarvinnut. Yleistä, kokemukseen perustuvaa ennakoivan ajon puhetta pidin. G on vasta 16 v., että en kyllä kahta vuotta jaksa ajattaa vaan täytyy se aikaistettu kortti ensi vuonna hankkia kuten Pauluksellekin.

Paulus oli mennyt Äetin Emulla kaverien kanssa Blockfestareille Tampereelle.

Tilasin muutama pv sitten Telialta Puutarhurille syntymäpäivälahjaksi uuden kännykän kun se tuskailee paljon käytetyn entisensä kanssa. Paketti tuli jo eilen Ärrälle josta G viestissä laittamani koodin avulla oli sen hakenut. Sp on vasta 30.8, mutta onpahan valmiina. Elias lupasi piirtää kortin ja lähettää sen sitten postissa mulle jos ei itse pääse tulemaan. 

Soitin Hatunpyörittäjälle ja kerroin, etten voi ajella tapaamiseen Kuopioon vaikka olisi mukava pitkästä aikaa nähdäkin. Juteltiin kuiten ainakin 2 tuntia.

Saunaa lämmittäessäni soitti sitten Jouko Ylitorniolta ja heti perään Tapio Kittilästä.

Vähän järkyttää, sillä kaikki, jotka yhteyttä oikeasti ja ilolla pitävät ovat lappilaisia. Kainuun, tai täältä Savon seudulta, ei monasti Hantea lukuunottamatta kukaan pirauttele jos ei tyttärien, mummilan ja kodin  väkeä lueta.

Ystävien piiri pienenee ja pienenee, mutta eipä sitä 2,5x0,8x2,30 kokoiseen monttuun muita lopulta haudatakkaan. Saatika että samalla uuninlämmityksellä yhteen uurnaan tuhkattaisiin.

Joukkokompostointia ei ole vielä kuolleiden ruumiille alettu missään toimittaa kuin koemielessä, ja Moskovan zaatanoiden murhajaiskentillä siirrettävine krematorioineen.

Siilinjärvellä, Tampereella, Kittilässä (jne.) ja Kainuussakin alussa tuntui, että puhelin oli korvaan kasvanut. Nyt tämä tekninen korvakasvain on enää muutaman säikeen varassa.

Muksujen kanssa viestit ovat kyllä jokapäiväisiä eivätkä puhelutkaan harvinaisia ole.

Heimosedälle en itse ole soittanut moneen kuukauteen!

En lähtenyt humpallekaan tänä lauantaina ja mietin sen vaikutusta mielialaan.

Nuo ympäröivät metsät tuolla ovat nekin vieraiden puiden valloittamia. Vain harvoilla kohdin jossain  tunnistamieni maastokohoumien ja entisten polkujen huitteilla muutamilta siemenpuuasentoon jätetyiltä petäjiltä voin kysäistä, muistatteko kun tämä harmaaparta pikkupoikana ohitsenne kusiaispolkujen ylitse loikkien ja koholle maasta kasvaneiden, kuluneita juurakoitanne väistellen avojaloin vilisti (aina nämä samat jatustelut!). 

Tänään en keittänyt mehuja vaikka aikomus oli. Sen sijaan olin koko iltapäivän metsissä kuljeskelemassa. Löysin kantarelleja pari sankollista. En niitä varsinaisesti edes etsinyt, mutta sankot olivat kuiten mukana, että kaipa sitä niitäkin varten metsään läksin. 

Näin yhden nuoren naarasteeren joka pujotteli sakeassa kuusikossa melkein päin ja laskeutui sitten kymmenen metrin päähän josta jatkoi varvastellen matkaansa. Muitapa en sitten tavannutkaan pitkällä kierroksellani.

                                 Aitoristihämähäkki

20.8.2023 sunnuntai

Tänään itseään hillitsemään kykenemätön metsästäjäväki paukuttaa sorsia järviemme rannoilla. Muovikuulat+haulit, panosten muoviset välitulpat ja muoviset, sekametalliset hylsytupet lisäävät jälleen tuhansin tonnein luonnon jo ennestään saasteilla rasitettua ekologista järjestelmää. 

Unessa matkaanlähtöä valmisteltiin, mutta siihen koko aikomus jäi. Herätessä saamattomuutta osoitteleva lause toistui: Tässä sitä vain nilku-nilku-nilku-nilku-... kuin uraansa juuttunut levysoittimen neula.

Kesken katkeava sana oli tietenkin "nilkutetaan".

Sitähän tämä elämä on, nilkutusta. Samaa toistavaa kaavaa joka ei kehältään pois paiskaa vaikka kuinka kiivaasti pyörittäisi.

Olla elämänsä vanki! Sellainen olo on ollut jo pitkään.

                                       Horsmakiitäjäntoukka

21.8.2023 maanantai

Kylmiä ovat aamut, mutta ei kuurassa sentäs nurmikko ole. Kasvimaalla ei hallalle altista kasvavaa muuta ole, kuin yksi avomaankurkun varsi ja tillit. Porkkanat, lantut ja nauriit eivät ensikylmistä hätkähdä. Sipulien turpoaminen kyllä loppuu, paitsi valkosipulin, mutta niiden varsia ei enää pinnalla ole yhtään.

Unessa suuri, limainen ja kuuma kupla. Mietittiin sen "rannalla", jotta mittään tuolle nyt pitäsi osata tehä? Aurinko nousi vasemmalta sen takaa ja yritin siirrellä aurinkopanelia sen säteisiin. Sitten räjähti takanani kennon akku. Heräsin.

Oli vähän apea ja omituinen olo joten mittasin verenpaineet: 110/65/37! Epäilin mittarin menneen sekaisin ja kotvan kuluttua mittasin uudestaan eikä tulos siitään somentunut. Vähän oli pulssi nopeampi, mutta ei vieläkään edes neljääkymmentä.

Jospa se tästä kunhan alan touhuilemaan.

Pitää kirjoittaa vähän kun joku oli lähettänyt mulkunviestin jossa haukkui verbaaliköyhästi kirjoituksiani kyökki-semmoisiksi.

Kyökkipsykologia-sanan käyttö keskusteluforumeilla on tehokas tapa vaientaa yritykset ymmärtää elämää. Sen sanan paiskojat ovat yleensä sellaisia, joilla ei itsellään elämässä ole tapahtunut niin rankkoja asioita, joita tarvitsisi edes yrittää selittää. Tai sitten on tapahtunut, ovat niistä selvinneet, mutta kokemuksiinsa nojaten vähättelevät niitä, jotka eivät ole selvinneet tai vasta yrittävät ymmärtää, mitä ja miksi elämä vikaan vei.

Lyö lyötyä niin mieltäsi se nostattaa.

Kyökkipsykologialle pitäisi laatia oma, arvokas luokituksensa. Tukea niitä, jotka henkisessä hädässään edes yrittävät nousta järkyttävien kokemusten mustista syövereistä pinnalle.

Näistä mustista syövereistä nousuun pyrkiviä haastateltiin Ylen dokumentissa "Jäljet minussa". 

Tällä kertaa vuorossa oli viisi naista ("tyttöä") jotka olivat joutuneet lapsena ja teineinä miesten hyväksikäyttämiksi. Lopussa käännettin vielä lisälehtiä monista muista saman kohtalon kokeneista naisista, ja aivan lopussa oli jäätävä lause, että nämä ovat vasta jäävuoren huippua, sillä läheskään kaikki hyväksikäyttötapaukset eivät koskaan julki tule, saatika että niitä päivittäin käräjäoikeuksissa käsiteltäisiin.

Kyse oli ihan suomalaisista uhreista ja heidän suomalaisista hyväksikäyttäjistään. Tätä korostan siksi, että kun raiskauksista keskusteluja "somessa" tai missä tahansa näkee tai kuulee, niin syyttävät sormet osoittavat ensimmäiseksi maahanmuuttajiin.

Minunkin olisi jo aika purkaa sisintäni lapsuudessa tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäyttämisestä, mutta se on hirvittävän vaikeaa. Tähänkin kirjaan vain, että lapsuudesta saakka on erään savottalaisen peukalo perseessäni ollut. 

Olenhan näistä kyllä tainnut mainita ja kirjoittaa jonkun novellinkin, mutta pitäähän psykoterapiassakin useita istuntoja asiantuntijan pakeilla istua, ennen kuin edes alkuun pääsee.

Aamupuuroa syödessäni ja oman kasvihuoneen kurkkusiivuilla peiteltyä ruisleipää puraistessani sujahti mieleen vastenmieliseksi kokemani politiikkko (kaukana arvokkaasta valtiomiesmäisyydestä) Jussi Halla-aho ja hänen kiusattuna vietetty lapsuutensa. Siitä ei paljoa tiedetä, mutta entäs jos hänetkin on se kiusaajaporukka vaikka joukkoraiskannut? Itsekin kirjoituksissaan on hekumoinut hankalina pitämiensä toimittajien joukkoraiskauksilla, ettäjottatuota...

Jotenkinhan hänen, syntymässä saatujen älykkäiden aivojensa mustat kohdat täytyisi julkisanoittaa, että kansa ymmärtäisi, mistä johtuu hänen viehtymyksensä tietyllä kierolla, osittain nerokkaalla tavalla manipuloida kannattajat pysymään, ja jopa lisääntymään, ympärillään vaikka kaikki näkevät, kuinka valheellista propagandaa se sisältää. Tietyt faktat hänen ajattelussaan ja niiden esilletuomisissaan ovat toiseksi osoittamattomat, mutta kuinka hän ne valhekampanjansa tukipönkiksi asettelee siten, että porukka viehättyy, jää mysteeriksi.

Kolmatta kurkkusiivuilla päällystettyä leipäpalasta haukatessani tuli mieleen myös Riikka "riikka" Purra. 

Hänestä olen nähnyt ainakin yhden kirjoituksen jossa kerrottiin alkoholismin varjostamasta lapsuudesta joten eiliseen dokumenttiin liittyen tupsahti vastustamaton mielleyhtymä politiikan äärilaidoille ajautumisen yhdeksi syyksi mahdollinen lapsuudessa koettu hyväksikäyttö. Että jos joku hänen isänsä juopottelutovereista onkin alkanut viinahuuruissaan, isin sammuttua näpelöitsemään talon tytärtä sopimattomasti...

Persujen kielellä puolustaudun jo valmiiksi: Edelliset ovat siis ihan vain läpänheittoa ja likaisia arveluja vain, ei niitä vakavasti tartte ottaa. 

Iltasella

Poliitikkomme mokasivat jälleen ja parhaillaan niitä ruoskitaan "somessa" olan takaa. 

Eduskunnan "erä"kerho matkusti pyssyjen kanssa Kuhmoon ja ampui erauskarhun (luvallisen). Ei siinä mitään, mutta tarinan moka tapahtui, kun asettuivat ryhmäkuvaan (20-30 hlöä) ja pienenpieni karhunkalmo siihen mustikkamättäälle keskelle.

Yrittäväthän ne metsästysretkeään puolustella, ja ylensäkin metsästysharrastusta, mutta kyllä se laidasta lukien on koko touhu ollut yhtä surkeaa farssia.

Jos osaisin piirtää, piirtäisin pilakuvan, jossa pyssyntorrakoita, älypannoitettuja koiria, maastoautoja ja maastopukuisia homosapienseja olisi menosa metsään kuin Moskovan Zaatana-armeija naapurimaiden kimppuun kauhella panssarivolyymilla ja metsän pusikoista kiiluisivat muutamien jäljelläolevien eläinten säikyt silmät.

Yleensäkin: Millainen hinta (myös hiilitassunjälki) onkaan yhdellä hirvenlihakilolla kun kaikki sen saamiseen kulutetut varat yhteen lasketaan? 

Hintaan tulee laskea kaikki, mitä metsästysharrastukseen kukin hirviseurueen jäsen kuluttaa luvista alkaen.

Kun kyseisen eräkerhon laaja porukka mahdollisine avustajineen matkustaa Helsingistä saakka Kuhmon metsistä raiskatuille kunnaille, on se jo valtava menoerä niin lompakolle kuin elonkehällekin.

Tuon pienen karhun lihoille tuli hintaa valtavasti. Haittalisiksi kalliisti puettu eräkerho koirineen ja kissoineen majoittuu jossakin  kuhmolaisessa majatalossa ja ajelee paikallisten avustamina satoja kilometrejä pitkin metsäautotieverkostoja astumatta oikeasti autoistaan tienravista kymmeniä metrejä kauemmas kuviteltujen korpien suuntaan. Toisin sanoen talousmetsien lävitsepääsemättömien riukupuiden "siimeksiin".

Tuo saaliskuva vertautuu rysänpäältä kiinnijääneiden yläsavolaisten salaiseen, käräjiä odottavaan eräkerhoon joka ihan vain huvikseen tappoi vuosien ajan metsäneläimiä riippumatta useiden uhreiksi joutuneitten rauhoitettu-leimasta.

22.8.2023 tiistai

Kengästä irtosi eilenillalla pohjallinen Luikkokankaan reunamilla kun sieniä saalistelin. Keräsin nyt toisenkin saunan luona kasvavan alppiruusun juurelle jäkälää kun sitä niin runsaasti eteeni sattui. Ei niistä mahda pitkäikäistä hyötyä olla; hetken silmänilo kuin Puijonkadulla vastaantulevan neitokaisen minihameesta. (Jäkälä ja minihame.., hmh.., noh, aika jäkälähän taidan itse jo olla, vain minihameet ovat iättömiä.)

Mustille rastaille kelpaa näköjään karviaisetkin! Enpä montaa marjaa kerennyt suuhuni tästä erästä napsaista. 

Lähden  tällen aamullen jo ajeleen Kniin.

26.8.2023 lauantai

Olinpahan Knissa eiliseen saakka. Oli oikeita ja keksittyjä asioita. Eiköstä kaikki ihmisasiat ole pelkkää keksittyä tarinaa, kysyisi Pelle Hermanni.

Tämänkertaisen tarinaani kuului kuitenkin  myös yksi tosidetalji: meillä kävi keskiviikko-iltana Suomessa koulun jo aloittanut saksalainen lukio-opiskelija joka mahdollisesti asettuu marraskuussa taloksi opiskelijavaihtarina. Saapi ny nähdä. Rauhallisen tuntuinen tyär. P ja G keskusteli hänen kanssaa englanniksi hyvin sujuvasti.

Tulin eilen illalla takaisin Um. Kävin lenkin metsässä. Lisäsin viime talvena laittamani nuolukiven päälle uuden kiven kun sateet liuottivat ensimmäisen noin viiden sentin lintiksi tolpan nokkaan. Laitoin vanhan sirkkelinterän katoksi ettei jatkossa niin nopeasti kulu vaikka hirviä ei kävisikään. Monet myyrät ja jänekset ovat käyneet siinä juurella aiemmin jyrsimässä ja nuolemassa, ja kaipa ne linnutkin saattavat kivestä hivenhippusia nokkiinsa takoa.

Unikankaanlaidan näreikkösakelikosta läksi vierekkäisistä mättäiköistä metso- ja teeripoikueet. Niitä jäi puihin istumaan, mutta oli niin  oksaisia kohteiden ympäristöt, ettei järkkärin kohdennin niitä sieltä erotellut ja jäivät kuvat ottamatta. Haulikolla jos olisi "kuvannut" olisi pari-kolmekin ollut mahdollista paistiksi pamauttaa.

Isoja ovat jo kanalintujen poikaset, mutta pyyntiveret eivät kuumene enää. Hyvää se metsopaisti silti olisi jos joku sellaisen mullen pataan pantavaksi toisi.

Koetin etsiä luettavaa netistä. Pari tilaamaani kirjaa on kesken, mutta olisin nyt vailla jotain ärhäkkää kolumnia josta aivot alkaisivat kiehua.

Suomesta puuttuu taitavat sanansäilät, tai ne ovat sotkeutuneet yleiseen, jokaisen kansalaisen yksinoikeudeksi muotoutuneeseen sananvaltaan niin, ettei niiden ammottaviksi revityt kidat muista ammolleen revityistä erotu.

Jo monta vuotta sitten tulin huomanneeksi ihan muitten sanoittamatta, kuinka internetin algoritmihampaat ovat ahmimassa sananvapauslapsensa. 

Vai pitääkö asia ilmaista yksinkertaisemmin: Sananvapaus on syönyt lapsensa.

Olipa tuo niin tai näin, niin ei tuo nyt mikään neronleimaus ole enkä omi sitä itselleni.  

Vallankumouksetkin ovat aina nauttineet kruunajaisissa lapsensa. 

Joukkohaudat pitkin laajaa Venäjän maata toimisivat todisteena jos jälkiselvitykset olisivat saaneet jatkua. Nyt kaikki muistomerkit lanataan tasaiseksi, eikä edes arojen  tuulet kumpuihin kompastele murhattujen hautojen ylitse käydessään. 

Kun Erno Paasilinna kuoli 30.9.2000, niin hänen saappaisiinsa ei ole jatkajaa löytynyt. Eivätkä kaikki hänen tekstit tämän aikakauden kylkiluita murra jos joku niitä vielä vaivautuisi lukemaan. 

Ei kenelläkään uudella kynäniekalla ole tässä salaliittoteoriauskovaisten maailmassa edes halua ryhtyä omaa elämäänsä mustelmoimaan ryhtymällä kirjalliseksi soturiksi koko maailmaa vastaan. Viittaan tällä Ernon erään esseekokoelman nimeen "Riita maailman kanssa".

Hesarin kolumnistit, mitä he ovat? Kuukausipalkkalaisia, ja se jo kertoo heidän asemastaan niin paljon, ettei parhaankaan kirjoituksen äärellä voi olla sitä ajattelematta.

Vapaa, irrallinen (irtolainen) kaikkiin käsille sattuviin alustoihin merkintöjä (huomioita) tekevä, polkupyörän romua pitkin maanteitä työnnältävä Samuli Paronen puuttuu tyystin tästä valtakunnasta.

Osmo Soininvaara helsinkiläisenä älykkönä on kai jonkinlainen kirjallinen peikkolainen, mutta hänenkin kirjoituksista puuttuvat järkejään mieliä järsäisevät kulmat.

Surkein yritys olla aito oli se polkupyörällä tehdyn matkan (Tallinnasta Nizzaan) kuvaus joka kompastui narinaan siitä, ettei puhtaisiin lakanoihin voinut hyvän viini-illallisen jälkeen jokaisen sileillä asvalttiteillä vietetyn sadan kilometrin polkaisun jälkeen kääriytyä.

Jos Soininvaara olisi retkitoverikseni Venäjän Karjala-pyöräilylle (2014) erehtynyt, olisi se jo Kostamuksessa tilannut autokyydin takaisin rajalle. ( https://kivaniemi07.blogspot.com/search?q=Kostamuskokemus )

Mutta mitäs muuta valtavassa muutoksesa olevien markkinoiden pohtijasta, ammatiltaankin sosliaali/talousajattelijasta ja tilastotieteilijästä voisi kynän kautta paperille tursutakkaan kuin teorioihin nojaavaa tavutusta?

Olen yrittänyt Soininvaaran blogikirjoituksia lukea, mutta jostain syystä en saa niihin itseäni innostumaan. Liiaksi älykköä..köh vaikka kohtuullisen ymmärrettävillä, suomenkielisillä sanoilla ja lauseilla hän riveillään operoikin.

"Henki" puuttuu vaikka puuskutus kuuluu.

Iltasella

Enpä lähtenyt tällenkään lauantaillen humpalle. Jokohan irtautuminen siitä "elinikäisestä" säntäilyharrastuksesta alkaa todenteolla? Vannomatta paras.

Hesariin ilmestyi vielä tällen päivällen 80 v.-syntymäpäiväkirjoitus runoilija-kirjailija-kirjoittamisen opettaja Risto Ahdista. Panin kommenttikenttään onnittelutoivotukseksi muistuman Orivedeltä (1986), mutta sitä ei moderaattori jostain syystä hyväksynyt. 

"Sieluja palikoista vuolee hullu" oli lyhyen kommenttini ydin.

Tuo "aforismi" oli minun tehtäväni tulos kun piti kirjoittaa yhdellä lauseella arvio opettajasta. Tehtävään kuului myös se, että opettaja kirjoitti jokaisesta oppilaasta samoin yhden lauseen mittaisen luonnehdinnan.

Minun kohdalleni RA kirjoitti lauseen, josta muistan vain sen ytimen "Valtsu on nähnyt ... ...". On se päiväkirjani sivulla kyllä tallella jos tulisi kaivettua esille joskus...

Onnea joka tapauksessa vaikka et sinä Risto, näitä merkintöjäni koskaan luekaan etkä minua tietenkään edes muistaisi vaikka naamakkain torilla tavattaisiin. Merkityksellisiä sinullekin ovat vain ne oppilaasi, jotka ovat kolmimetrisen hyllyrivistön verran kirjoja julkaistuksi saaneet. Eikö niin?

Rakentelin nyt viimeinkin sen akkupuhaltimella toimivan marjanpuhdistimen, mutta on siinä vielä kehiteltävää. Kävin ruapaisemassa sankollisen puoliruakoja (tai puolikypsiä) puolukoita tuosta läheltä ja kokeilin. Hyvin roskat lentelivät laatikosta pois, mutta meni harakoille marjojakin litra-pari.

Jos puhdistimen yläosaan tekisi "huuvan" josta roskat menisivät kepeimpinä kapeasta aukosta pihalle...

No, sitä täytyy miettiä.

Puolukoita tulee runsaasti joka tapauksessa ja puhdistetuista marjoista saisi parhaimman hinnan.

Kun eräs venäläinen lentokone putosi taivaalta viime keskiviikkona, maa järähti, tärähti, syttyi pikku roihu ja koneessaolevat massamurhaaja, kokiksi naamioitu, kaikkien aikojen teurastajienteurastaja Prigozin ja muut hänen lähiteurastajansa saivat ansaitsemansa lopun. 

Ainoa viaton uhri oli lentoemäntä, mutta eivät lentäjät jotka kuuluivat johtajansa palkkalaisiin. Lentoemo olisi voinut tietenkin kieltäytyä kantamasta konjakkia kyydissäolijoiden laseihin jo rekryvaiheessa jos olisi yhtään omannut periaattellisuutta elämässään.

Sureeko näiden muistomerkkien luona kyykistelevät seppeleenlaskijat yksinkertaisimpia tollukoita lukuunottamatta oikeasti näitä kuolemia? 

Joitakin palkka-armeijaan pestautuneita psykopaatteja vituttaa sodalla ansaintamahdollisuuksien kaventuminen kun koko Wagner-murhaajakaarti säilötään Moskovan Zaatanan huusseihin, mutta aitoja surunkyyneleitä tuskin kukaan nyyhkää. 

Ehkä sen lentoemon perheessä itketään oikeastikin.

Vallankumouksia perstuntumalta

13.8.2023 sunnuntai

Puutarhuri jäi yöksi kun ei jaksanut enää lähteä jatkamaan Joensuusta/Liperistä tulomme jälkeen Kniin. Kyllä ne P ja G siellä pärjäävät, ja sitä paitsi viestissään G aikoi jäädä Annille yöksi. Klo oli jo 22 kun olimme täällä.

Eilen käytiin siis veljessarjan nuorimman 60-vuotiskahveilla Rummakossa. Kaikki 7 vellosta tuli paikalle + yksi siskoista. Vanhinta ei näihinkään juhliin ole kutsuttu, luulisin. Hänestä ei puolta sanaa lausuta kun me muut kokoonnutaan. Sukupolvemme trauma joka olisi hyvä joskus avata, mutta kenestäkään meistä siihen ei ole.

Miksi ei ole?

Siksi, koska tulisi käyttää ilmaisuja, joihin eivät kaikki olisi valmiita. Pitäisi kaivella muistinlaatikoita niin syvältä, ettei kenenkään lapioissa ja talikoissa varret riitä. Ei eniten koulutetuillakaan. Ta ehkä juuri heillä.

Itselläni pitkävartiset välineet ovat olleet käytössä jo kauan ja kun olen näytöksi kokkareen syvintä mustaa esille nostanut, on paha veri alkanut jonkun nenästä vuotaa. Eikä se joka kerta ole ollut edellä mainituilla syntymäpäivillä olleiden nenu.

Kierrellen ja kaarrellen täytyy nytkin ajatuksiaan ilmaista. Mutta mehän savolaisejuuriset se taito osataan. Mutta otappa nyt vastuu sinä, kuulija hyvä. Tai paha.

Persujen puoluekokous vilahti synttäreillä hetken verran estradilla. Joku sanoi, kun kysyin, eikö Antti (s.sankarin vanhin poika) ole paikalla, että hän on puoluekokouksessa Treella. Siihen minä, että ei saatana, siihenkö propagandaan sekin on haksahtanut. Keskustelu ei kuitenkaan jatkunut sen pidemmälle sillä uskovaisessa perheessä ei politiikkaa puheissa edes sivuta. Olisi pitänyt sanoa, että siksipä juuri pimeydenpoluille jälkikasvu helposti vaeltaa kun tiedon sijaan päihin tungetaan pelkkää hengellistä propagandaa ja raamatunlauseita.

Koskapa puoluejohtaja Riikka ("riikka") Purra on kirjoittanut julkisella foorumilla turkkilaisapinoista (tai yksikössä apinasta) niin voisikohan perussuomalaisten puoluekokoustamisestakin uutisoida otsikolla "Persuapinalaumat kokoontuvat Tampereelle puoluekokoukseen"?

Lisäksi Tampereella ei kokoonnu ainoastaan äärinationalistinen puolue vaan samaan aikaan sen "toimintaan" valmiiksi kasattu sisäkkäisjärjestö valmistelee vallankumouksiaan  perstuntumalta.

Sisu-karkkiaskilta nimensä ryövännyt, häiriköimään aina valmiina olevat kouhot tulihteeraavat puolueen laitamilla Koski- ja Sorsapuistikoissa, ehkä jopa Pispalan laitamilla tammien suojissa.

"Tie Tampereelle" tutkimus ja lukemattomat muut samankaltaiset Tiedonlähteet eivät ole tämän joukon yhdenkään luettavana koskaan ollut. Näin ollen samoista tietämättömyyden aineksista ja aivoitusten pimeyksistä halu väkivallalla hallitsemiseen kumpuaa.

Valonkantajien lyhdyt halutaan näissä piireissä puhaltaa sammuksiin. Enteistä olemme saaneet viime aikoina vihiä mediaa vastaan käynnistetyistä kampanjoista.

Montako persua lisää Ylen hallitukseen tarvitaan, että sen lampuista alkavat tiedontuikkeet yksi toisensa jälkeen simahtaa?

14.8.2023 maanantai 

Klo ½4 heräsin katselemasta satimeen jääneen unta. Kaupunginkatujen ristauksessa yritin tonkia retkipyörään juuttunutta, joustamatonta rautalanganpätkää jossa oli verisiä hiustukkoja. Se esti liikkeellelähdön jotenkin merkillisellä tavalla vaikka oli kiinni tarakan jousipidikkeessä. Uhkaavat elementit tulivat vasemman jalkakäytävän puolelta tötteröpäähineeseen pukeutuneen klovnin hahmossa ja oikealta juuri katua ylittävien, Dubont&Dubont-kaksoishahmojen taholta. Takaakinpäin  pomppamies lähestyi suuret putkipihdit rukkaskäsissään.

Minut aiotaan myrkyttää, oli aiemmin tulleen viestin sanoma: "Varo vaan!", ja piirrokset edellä mainituista hahmoista ilmestyivät tabletin näytölle uhkaustekstin jälkeen.

Aloitin Omasoten sivulle verenpaineenmittaukset. Pian tullenee kehoitus (yhtä kuin määräys) käydä jälleen ajokorttia varten hakemassa lääkärintodistus ja sitä silmälläpitäen tuon verenpaineenmittauksen seurannan teen muutamana päivänä. Viisi vuotta sitten tarkastuksen tehnyt liäkäri Kuopiossa epäili alkavaa verenpainetautia kun vastaanotolla mittaustuloksen yläpaine oli jotain  136.

Onhan se satunnaisesti huidellut kovempaakin, mutta yleensä asettunut maltilliselle tasolle. Nytkin 123/77/44.

Iltasella saunan jälkeen vp: 123/78/48

Yritin jatkaa eilisiä sukuun liittyviä pohdintoja, mutta sisäisen sensorin ääni on liian voimakas. Mikä meitä ihmispoloja pidättelee käymästä lävitse ongelmia, jotka eivät maailmanmitassa kuitenkaan ole kuin hyttysenkusta tulvivassa patoaltaassa? (Äskettäin Norjassa valtavat vesimassat särkivät ihmisen ikuisiksi luulemia patoaltaiden betonisia seiniä ja tavallisten kansalaisten pieniä maailmoja sortui hiekkana tulvien mukaan, siksi patovertaus eikä meri-.)

15.8.2023 tiistai

Näin "sisäpiiriunta". Minulla ei ollut siihen uneen oikeuttavaa osallistujaleimaa otsassani, mutta ovelan källin avulla pääsin tunkeutumaan miltei ytimeen ennen kuin minut huomattiin, köytettiin ja vietiin ammuttavaksi maitolaiturin taakse kuusikkoon.

Ammuttiinkohan minut?

Heräsin kuitenkin ihan ehjänä, sydän jyskytti kyllä, mutta kun mittasin verenpaineen, lukemat olivat 126/78/49.

Isossa ja pienessä mittakaavassa lajimme on napansa vanki. 

Napansa ympärillä pyörivät yksityiset ajatukset, haavet, toiveet ja teot siinä missä kylien, kuntien ja valtioidenkin. Puhumattakaan sisäsiittoisista hirviseuroista ja kalastuskuntien vesijaoista. Baltiassa Puola, Latvia, Viro ja Liettuakin parhaillaan käärivät omien napojensa ympärille Natolankaa ettei vain vieraat omia napojaan repimättä "meidän" napoihin nöyhtää ala kantamaan. 

Suomikin napansa varjelun aloitti jo koeaitaamalla hameenhelmansa alatakalaidan (Vaalimaa) kun Venäjän Zaatanan hyiset kouraisut tuntuivat jo uhkaavan pakaroita tulla puristelemaan.

Syynä edellämainittuihin valtaviin typeryyksiin on naapurimaa Venäjän yksinapaisuuden kuvitelmat. Tarkennettuna 140 miljoonan navan sisällä olevan tyrannin syyttömien verellä täytetty napakupura josta se kammottaviin toimiin kykenevät voimansa imeskelee.

Siitä sitten eri keskustelut, onko lajimme joukoissa yhtään mihinkään syyllistymätöntä olemassa. Syntyminenkin tälle yhdellä lajilla liikakansoittuneelle planeetalle on jo suuri virhe vaikka kukaan ei syntymisprosessiinsa syyllinen pysty olemaankaan.

Iltasella

Keräsin punaviinimarjoja joiden sekaan lipsin mahtaviksi turvonneita raparperin varsia. Kaksi satsia keitin ja sitten loppuivat pullot enkä hoksannut, että voisinhan tiputtaa mehua myös 10 ltr:n kanistereihin joita ainakin pari on aitan hyllyllä. Jatkan huomenna.

Hyvin toimi ulkohella eikä tarvinnut varoa lattioita jos vähän kuumaa loirahtelikin pienten maaneliöiden silmille ja kilville.

Koska ilma oli aurinkoinen, ajelin illasta Nurmeksen suuntaan ja tein päätieltä mutkan metsäautotien päähän josta kävelin rinnettä alas polkua pitkin Taivaljärven rantaan. Siellä oli kaksi venettä jätetty oman onnensa nojaan ja kun on tänä suvena ollut kaikkialla Pohjolassa vedestä runsaudenpula, ne olivat osittain upoksissa hetteisessä rannassa. Käänsin vielä ulottuvilla perätuhtonsa osalta olevan pienemmän veneen oikein päin ja nykäisin kauemmas mättäikköön. Sen puiset reunat ja airot olivat jo pahasti lahot, muuten ehyt lasikuiturunko.

Isompaan, kauempana rannasta olevaan tasaperäiseen veneeseen, joka oli vettä puolillaan oli tuotu kiuas, kamina ja savutorvet jotka tököttivät vedessä kuin kumisaappaiden varsiensuut. Mikähän senkin homman nimi lie ollut joskus 10-20 v sitten?

Kolmaskin vene oli, mutta se oli aseteltu kohtalaisen hyvin puita vasten kyljelleen, mutta ei sitäkään aikoihin ole vesillä käytetty.

Olisivatko omistajat, iäkkäät ihmiset kuolla kupsahtaneet eikä jälkipolvilla ole tietoa, mistä kaikkialta isien jäljiltä veneitä löytyisikään jos tietoa olisi.

Suomen salolampien ja suurempienkin järvien rannoilta löytyy unohdettujen veneitten raatoja tuhansin, ellei sadointuhansin kappalein. Kalaisan Älänteenkin rannoilta laskin jo kaksi-kolmekymmentä vuotta sitten kymmeniä kumoillaan olevia, sammaloituneita laskuitupaatteja eikä kai ne ole kuin siitään lisääntyneet kun pitäjän vanhat kalastajaukot ovat vainajoituneet. Minne lie jääneet vainajoitumisiensa jälkeen kalastajapari Vukelo&Onnin veneetkin joita heillä oli useammankin järven rannoilla?

Kun olin jo lähdössä pois, alkoi ruovikkoituneen lahden suunnasta lähestyä majava joka venerantaa lähestyessään sukelsi ja kohta sen pyöreä pää ilmestyi muutaman metrin päähän mättäiköistä, mutta kun siirsin kameraa sitä kohti, majava käännähti ja kuului vain kova latuskahännän läjähdys kun se sukelsi. Kotvan odotin, mutta ei sitä takaisin kuulunut.

Menomatkalla näin myös ison hirven joka tuli tielle, mutta en sitäkään ehtinyt kuvaamaan kun jo oli tiessään. Yhtä tuulihaukkaakin pysähdyin kyttäämään kun se istahti männynoksalle, mutta oli arka ja häipyi vaikka autosta varoen nousin.

On lämmintä, ja kosteaa. Pimenee mukavan kuhjuisesti ja siitäkös lepakot innostuivat. Yksikin hipaisi poskipäätä kun saunomaan olin menossa.

Vinha haukkuu talon alla. Käärmeellekö vai myyrille? Siilejä täällä en ole nähnyt vaikka haukun aksentti on samanlainen kuin Sivukadun siilejä haukkuessa.

Kävin ryömimässä rossipohjan alla, mutta en mitään haukuttavaa nähnyt. Komensin koiraa ja se lopettikin, mutta kun nyt tulin sisälle ja aloin lukea, räksytys alkoi uudestaan.

16.8.2023 keskiviikko

Vp: 123/77/44

Päätä särkee.

Aamusta hieno ilma jälleen.

Iltasella

Kukkurasankollisen (15 ltr) kävin hakemassa kantatrelleja ennen kuin alkoi satelemaan. Ei pilvet kuitenkaan kauaa päällä olleet, että ei olisi haitannut vaikka en metsästä pois olisi kiirehtinyt kun toinenkin sanko mukana oli. Vein sienet Smuralle ja sain kympit taskuuni.

Ihmetellyt olen, kuinka vähän on itikoita ja muita mäkäräisiä eikä hirvikärpäsiäkään ole vielä partaan lentänyt.

Isoja  ovat pyypoikueet. Teeripoikueita olen nähnyt vain muutaman. Metsojen kahden poikasen perheen. Jäneksiä on ruton alustaksi joukoittain.

Pihassa ei ole muita rastaita näkynyt kuin  musta-, mutta olivat ne melko vähiin ehtineet riipiä punaiset marjapensaat. Mustat eivät onneksi kelpaa, eikä valkeat joita ei kyllä ole kuin yhdessä pensaassa syöntimarjoiksi vähän. Karviaiset eivät ole vielä kypsiä.

Silppusin perunanvarret. Olivat jo mustumassa kaikki tuon nälkääkin Irlannissa joskus aiheuttaneen perunaruton takia. Mukuloissa se ei vielä näkynyt. Meinasin ensin kokeilla sumuttaa "rikkaetikkaa" perunanvarsiin ja kokeilla, tappaisiko se ruttobakteeritkin, mutta sitten ajattelin, että vaikka luonnonmukaiseksi kehuttu aine etikka onkin, se tappaisi väkevyydellään myös tähdellistä pieneläimistöä mullasta. Ja olisihan se linnuille, jotka kasvimaalla ruokailevat nokkaa poltteleva kokemus.

Puutarhurilta ovat päivällä leikanneet sormesta verisuonikasvaimen, tai jopa ihan oikean kasvaimen. Ehkä se ei ollutkaan ruusunpiikki joka märkivän, verta valtoimenaan vuotavan patin sormeen teki... Iso on monttu pienessä sormessa...

17.8.2023 torstai

Näin unta lähtemisestä jonnekin jossa en koskaan ennen ollut käynyt. Suurimpana unenongelmana oli, etten löytänyt lämmintä takkia eikä kukaan lainaankaan luvannut. Pakettiautostakin, jolla matkaan piti porukalla lähteä puuttui ratti. Nainen, joka istui jo valmiiksi etupenkillä, puraisi korvasta ja siihen heräsin. Jäi unenmatka tekemättä.

Kun minulla on taipumusta melankolinaan (melankoliaan!) ja pessimistisyyteen mm. maapallon kestokyvyn suhteen, niin voisi kai sitä lohdutusta dystopia-ajatusten turruttamiseksi hakea vaikka tiedeuutisesta jonka otsikkokin on kuin saattohoidossa olevalle läheiselle kauneimmillaan sanottuna; "Maailmankaikkeuden haikea loppu: kaikki haihtuu lopulta säteilynä".

Iltasella

Nyt on muutaman päivän aamu/iltaverenpaineet muistissa Omasotessa eivätkä ne pahalta näytä.

Riivin kasvimaanpuoleiset  neljätoista viinimarjapensasta tyhjiksi ja raparperitkin muutamaa ohuinta vartta myöten on mehuksi marjojen seassa keitelty. 15 litraa sitä nyt on ja lisää tulee kunhan saunan luona olevat 4 isointa pensasta tyhjennän. Kukahan ne kaikki juonee kun entisiäkin on pakastimissa monet pullot?

Hatunpyörittäjältä (Kittilä, Tepsa) tuli viesti "...kohta ollaan Kuopijossa...". Olisihan tuo mukava nähdä sitäkin kaveria, mutta mutta... Ovat Rauhanlahdessa sunnuntaihin.

Marjojen poiminnasta, tai oikeastaan siitä, kun samalla söin niitä tolkuttomasti, johtunee kovahko piänsärky. Ei se laimentunut saunassakaan.

Iltapalaksi hain pellosta punasipulin jonka silppusin lautaselle keitteyjen kananmunasiivujen ja ruisleipäpalasten keralla nautittavaksi.

Ulkona hämärtää jo kovasti, tai on oikeastaan pimeää. Kolakaksi muuttui nopeasti ilma.

Ruppeen muate vaikka maailmassa olisi hirveästi kommentoitavaa lehtienkin sivuille. Mutta miksipä nuo minun kommenteilla tulenevat. En paljon usko, että kenenkään pohdinnoilla vaikutusta olisi. "Antaa männä kun on alamäki tuas...".

                                                Palokärpänen

Punaisen Kiven Kyy

26.7.2023 keskiviikko

Nukuin pitkään, elikä 08aan.

Näin unia intiaaneista, ehkä muistakin alkuperäiskansojen edustajista. Viidakossa rymyttiin, mutta äkkiä kaikki puut ja pensaikot katosivat ympäriltä pois. Jäi vain lohduton autious, toisaalla mutavelliä, toisaalla tuuli pyöritti kuivaa tomua spiraalinmuotoisiksi patsaiksi. Herätessä ajattelin, että jos olisin lapsi, olisin intiaanipäällikkö Punaisen Kiven Kyy.

Eilen kerkesin käydä kolmella kanttarellipaikalla ja kaikissa keltaiset hatut olivat nousussa sammalen ja muun maapärtön seasta. En kerännyt vielä, antaa turvota muutaman päivän.

Käyn tällen päivällen keräämässä Perssilimälampien ympärystän lakat. Ehkä sieltä sankollinen irtoaa.

Uutisten mukaan avaruusäärettömyyden syrjäytyneimmän planeetan -Maan- kuivimmissa osissa maastopalot riehuvat ja märimmissä paikoissa elollinen ja eloton massa hukkuu tulviin ja mutavyöryihin. 

Ja siellä missä luonto ei omia voimiaan käyttele, siellä sen pinnalla piipertelevä ihmislaji moukaroi ja saastuttaa teollisuudella, kulkuvälineiden päästöillä, syömällä liikaa, alituisella uuden rakentamisella, asvaltilla, ruudilla, rautaromulla, räjähtämättömillä ja räjähtävillä ammuksilla, koskaan häviämättömillä sirpaleilla tämän ainutlaatuiseksi evoluutioituneen, magneettisen, tulisen metallisydämen kuorta koskaan ennen kokemattomin voimin jälkeen meterotiittipommitusten, jotka tziljoonia tiimalasin kumoamisia sitten auttoivat planeettaa sen synnytystuskissa.

Kaikilla tuhotoimillaan yksi maapallolla vuokralaisena oleva kolhoosilaji -ymmärtäen tai ymmärtämättään- hoitelee Maa-planeetan saattohoidon. 

Menossa on kautta orgaanisten eläväisten aikain massiivisin Poltetun Maan taktiikka poikkeuksena vain, ettei siitä polttajakaan pois kykene vetäytymään.

 Iltasella

Palokärki Kaivonkorvella, ja tikkoja. Kyyhkynen nurmella, ja mustarastaan lapset.

Keräsin päivällä puoli sankollista lakkoja. Metsäautotien kääntöpaikan ravista nostelin sankooni myös "kastikelihat" syömiseksi (kantarelleja siis). Uusia pottuja ei pellosta vielä irtoa vaikka kukkaan jo ovat puhkeamassa. En ole kyllä vielä kopaissutkaan. "Sissipotut" metsässä taisivat jumittua honteloon varrenkasvuvaiheeseen.

Mustikkaan ei tarvitse näillä kunnailla tällen syksyllen vaivautua. Puolukkaa kyllä tulee.

J.Suarikiven "Purraan mustaa säkkiä ja ehtoollisleipää"-kolumnin kommenttiosasto ryöpsähti laukkaan. Osallistuin dialogiin muutamalla kommentilla. Pitäisiköhän ne kopsata tänne muistojen luatikkoon?

Päätä jomottaa. Saunakaan ei helpottanut. Ja panettaakin.

 27.7.2023 torstai

Makoiluksi&lukemiseksi menee kun kaataa vettä.

Tuolla nelivuotiaalla kuusentaimikolla kaksi raivaussahamiestä sinnittelee, mutta he saavatkin siitä hyvät korvaukset jos on lähellekään samat taksat kuin ennen aikaan. Lienevät virolaisia kuten viime vuonna lähistön muilla taimikoilla vaikka rekisterikilvet valkoisessa autossaan ovatkin suomimallia.

Minäkin kykenisin vielä sahan kanssa tuonne murrokkoon kompastelemaan, mutta olisinko yhtä sitkeä enää, niin sitäpä en pääse kokeilemaan.

Hesarissa debatit rasismista ja maahanmuutosta yltyvät. Aamulla Timo Soini kirjoitti mielipiteensä otsikoiden sen "Purran perus­suomalaisten ideologia ei vastaa enää alku­peräistä", ja sen jälkirimpsuun piti itsenikin sohaista:

HS 8:50

Populistiselta politiikalta, jota vennamolaisuus ehdottomasti edusti, puuttui kestävä taikinanjuuri. Siirtolaispolitiikalle, jolla Vennamo esiin ratsasti, ei asioiden kuntoon saattamisen jälkeen enää ollut tarvetta joten uutta vakavasti otettavaa aihetta ei enää ollut näköpiirissä. Ainakaan sellaista, jota eivät "vanhat puolueet" jo kiitettävän hyvin hoidelleet.

Vasemmistolla, keskustalla ja kokoomuksella juuret ovat koetellut jo itsenäisyydenalun mylläköissä, joten ei niitä aivan helpolla poikki saada vaikka hieman nirhaantuvatkin poliittisissa mittelöissä.

Me näemme historiattoman vihreät-puolueenkin nyt oikeissa ongelmissa kun myös "vanhat puolueet" ovat ottamassa pakon edessä osansa "vihreistä arvoista" vaikka hirvittävästi haparoiden sen tekevätkin.

Vennamolaisuuden täyttökivillä sen ajan mukaan betonoiduille perustuksille valaa kötöstelty perussuomalaiset-puolue on leijunut ja edelleen leijuu puoliksi ilmassa ilman ravitsevaa mettä varteen nostavia juuria ja siksi erilaiset "ilmaveivit" tapahtuvat sutjakkaasti kuin Timo Soinilta sanomistensa mutjauttelut.

Ihan hyvin voi arvailla, että "armonlaukaus", joka keskustapuolueelle persujen puoluesihteerin suulla jo annettiin, kohdistuukin siihen itseensä nyt, kun puolue ihmis- ja luontoarvoja mustelmille mukiloi.

Keskusta sen sijaan nousee takaisin alkiolaisille juurilleen entistä vankempana poliittisena toimijana.

Huomionarvoista on sekin, että Vennamolaisuuden pesänselvitys on vielä tekemättä ja jos Soini sanoo Veikkoa poliittiseksi esikuvakseen (isäkseen), on isänmurhakin tekemättä.

28.7.2023 perjantai

Paskamainen puhelu tuli aamuyöllä. Joku murahteli luuriin uhkailevia joutavuuksia parin lauseen verran ja klik! Tuskin se mitään oli, mutta vituttaa silti.

Unessa olin Sanna Marinin kanssa Salessa. Se tuli käymään Um eikä mulla ollu mitä tarjota niin rouva sanoi, jotta käävään kaapasta hakemassa. Ison paperikassillisen Sanna kaikkea osti, mut minnehän lie pannut kun ei näy... Oesko vieny kellariin kun ei jiäkuappiin mahtunna...

Ei Sanna Marin puolta päivää kauempaa Unimäessä viihtyisi. Viimeistään kun pitäisi huussiin rykäisylle lähteä, se kutsuisi taksin ja painelisi lähimpään sisätoilettiin asialle. Saatika että jos kanttarelli- tai marjametsään mentäisiin ja pitäisi katajapuskan taakse kyykistyä ja sammaleeseen pyyhkäistä...

Niin ihminen tottuu hyvälle, mutta jos pakko olisi, tottuisi Marinin tapainen tyyppi kyllä selviytymään Gunilla-äidinkin oloissa. Ainakin jonkun viikon ennen kuin siviilisaatio-eroahdistukseen menehtyisi.

Vaikeuksien keskelle täytyy syntyä ja siinä lapsuutensa elellä, että sitten myöhemminkin, helpompien olojen jälkeen, elintason romahdettua minkä syyn takia tahansa, voisi jollakin tapaa elää kitkutella kuusenjuurellakin kun muistista pulpahtelisi vaikeiden aikojen oppeja käytännön tarpeisiin.

Lehdessä luki, ettei ihmiskunta enää sähköttä selviäisi hetkeäkään. Ei koko -kunta, mutta aina meistä joku, ja sehän darwinismissa oikeaaan osuukin.

Yhä edelleen on sähköttä miljoonia ihmisiä maailmanturuilla, mutta eihän heitä näe kun sähköiset värkit eivät välitä kuvaa sähköllä toimivia kapistuksia tollottaville ihmisille. Silloin tällöin nähdään joku rimppakinttudokumentintekijä rinkan kanssa kaatopaikkojen liepeillä lapsia kuvaamassa, mutta siihenpä se jää. Se vaikutus.

Ilman sähköä elävä tarvitsee sähköä välillisesti. Ei olisi kaupoissa ruokaa, ei vaatetta, ei mitään tarvittavaa kampetta. Ruokaa voi sähköttäkin yhä tuottaa kun vain on hallinnassa pala maata jossa pottu kasvaa, mutta jo siipikarjan pitoon tarvitsee sähköllä kuivattua rehua ainakin lyhyen tähtäimen sähkötön joka vasta alkeelliset olonsa aloittelee.

Olemme lajina ajaneet itsemme ja muun eliökunnan tielle, jossa ei kääntölevennyksiä ole. Tälle tietoisesti tuhoon päättyvälle paluuliputtomalle menolle on olemassa oma nimityksensäkin, mutta enpä nyt sitä muista.

Helppo resepti olisi, että jokaikisen ajattelevan yksilön olisi tyydyttävä sellaiseen elämään, jossa juuri ja juuri elossa selvitään tämä muutenkin rajallinen aika.

Mutta kuvittelepa, että rikkaan pitäisi heretä rikastumasta. Eituumittään!

Sehän on sen itse itsensä markkinavoimain avustamana aivoihin tatuoima elämänohje eikä sitä voi lakata noudattamasta vaikka tuhontulvat genitaaleja huuhtelee. Tai "tuli jo tukkaasi nuolee" kuten olen ennenkin Juicea siteerannut näissä yhteyksissä.

Iltasella

Kävin melkoisen pitkän lenkin Kellomäen suunnalla kiertäen sieltä Nimettömälle, Pohjoismäkeen ja Ruatosuon halki takaisin Um. 

Villelässä oli Reinonpoika Jouko (74v) käymässä Hesasta jossa elämänsä ja uransa kassakaappien hitsaajana sanoi eläneensä. En ole Reinon veljeksistä tätä nähnyt sitten 1970-luvun alun. Ulkonäöltä isäni äidinpuolen (isoukkini Unimäen Ananias mm.) Kainulais-suvun jäseneksi tunnistin, mutta etunimi piti kysyä. Heistä Jorman ja Pertin olen taannoisina vuosina tavannut, ja josta viimemainitun tuhkat ovat Villelän pottumuan takana kivin, kyltein merkattuna (aina näitä muistellessa tulee mieleen se murrosikäisen neitosen päiväkirjamerkintä "Villelän Jormalla on isompi mulukku kun Iekkilän Erkillä). 

Minut Jouko sanoi "tietävänsä" olenhan isäni näköön eniten meidän veljeksistä, ja koska kömmin Villelän pihaan Unimäen suunnasta vanahuuven polkua pihaan. Varsinkin nyt olen isä Taunon näköinen, kun harvat haituvani ajelin kaikki pois ja kalju kiiltää: Sattui eilenaamulla vahinko kun  oli tarkoitus tavalliseen tapaan sapluunan kanssa tasata hiuksia niin sepä olikin pudonnut laukun pohjalle ja kerkesin kurauttaa kallonkyljelle paljaan polun ennen kuin huomasin.

Vanhan Toimilan vesakoituneelta pihamaalta löytyi kanttarelleja sankonpohjan peitteeksi. Sitten vaelsin halki kuusikkotaimikon Vanhaan Mummilaan jossa Laari ja Kalle olivat eteisen perslankkuja asentamassa pilastereiden päälle. Muitapa ihmisiä en sittä reissullani nähnytkään, ihme että nämäkin.

Ilveksenpennun jäljet liejussa metsäautotiellä ja iso pyypoikue niillä samoilla paikkeilla. Muutamia kantarelleja oli vielä Nimettömän Mummolanrannassa, mutta siinäpä ne sitten olivatkin. Ruatosuolta noukin kypsiä lakkoja Ruunanrinteessä syömieni savipuolimustikoiden jatkeeksi. Että kyllä paskassa rantua sitten piisaa.

Ei ole vielä kanttarellihomma hankkeeksi käynyt. Ja tuntuu, ettei huvitkaan tänä syksynä rehkiä. Kunhan vain kuljeskelen.

Nytten alkoi sitten jälleen satelemaan. Ei tee mieli humpallekaan. Kajasteella olisi jotain... Saunon ja alan pätkälleni. Osallistun joihinkin "keskusteluihin" ainakin Hesarin sivuilla, sittä luen ja nukahdan. 

29.7.2023 lauantai

Voi vee että jaksaa sataa. Kävin silti katsastamassa tiedossani olevat Pohjoismäen takamaaston ja Luikkokankaan "Ruposen pysäkin" ympäristön kanttarellipaikat. Olivat vielä niin pieniä, etten yhtään poiminut. On niitä kyllä tulossa. Liika sadeko piinannee sieniäkin kun kasvuaan hidastelevat? 

Sonjan porukka (2-4 hlöä) on kyllä jo kerännyt kuvista päätellen koritolkulla ainakin tatteja toiselta suunnalta, mutta kun ne tietävät paikat. Minä en saa lähdetyksi "omilta" alueilta etelän- ja idänpuolen kankaille jossa niitä löytyisi. 

Jos autolla täytyy päivässä sata kilometriä ajaa tattien perässä, niin lyökö se leiville enää? Tai sitten niitä täytyy tosiaan olla peräkärryllinen päivää kohden eikä yksin  taitaisi sellaista määrää ehtiä poimia, kantaa autolle, lajitella ja siivota. Maksavat ykkösluokan tateista 6,60€/kg. Yksi iso kakkosluokan tatti saattaa painaa 250-450 gr, mutta ykkösluokan tatit josta tuon mainitun kilohinnan saa, ovat pieniä, 50-100 gramman painoisia.

Sonjalla on jo satakunta kiloa lakkojakin mennyt myyntiin. Se on hyvää tienestiä (20€/kg yksityisille suoraan) vaikka rankkaa hommaa suolla tarpominen on, että ihan oikeasta työstä siinä veloitetaan eikä taida silti hirmuista tuntia kohden tulos olla.

30.7.2023 sunnuntai

Pikkuisen on välillä aurinkoistakin, mutta sitten varoittamatta nousee mustat pilvet ja hulauttaa märkää niskaan.

Joutaapahan sittä lueskelamaan ja ajattelemaan, ehkä muutaman sanan kapuloiksi rattaisiin itsekin laatia. Ja julkaista jos moderaattoreiden seulasta selviää. Maailmanmenoon mitään vaikutusta mielipiteilläni en usko olevan.

Illemmalla

Kävin "reviirinrajani" rikkomassa ja ajoin kylän toiselle puolelle Riomualle ja siitä Järvenpiäntietä jonkin matkaa. Siellä on lupaavan näköisiä männiköitä, mutta vain yhden herkkutatin tapasin. Eikä muitakaan sieniä näkynyt mustikoista puhumattakaan. Kasteli aika märäksi kun olin kiertänyt yhden soisen lammen ja tulossa autolla takaisin.

Järvenpääntien ja Hankamäentien ristauksessa könöttää edelleen matala, mineriittivuorinen talolaatikko, ankea, hoitamaton pihapiiri autonromuilla koristeltuna. Siinä Oskarisetä asui vielä 60-luvun lopulla, ehkä jonkun matkaa 70-lukuakin kunnes eräänä juopotteluviikonloppuna yksi saunojista löytyi aamulla sankko päässä saunanlauteilta kuolleena (sydänkohtaus). Oskarin Ilonako lie sitten niin taikauskoinen ollut, että piti myydä talo pois ja muuttaa kirkolle kun se sankkopäähaamu alkoi talossa huhuilla. Vähän semmoista se setä haasteli pikkuisessa tirmoolissa ollessaan.

Sitten kylällä vuokralla asuessaan vanhin poika ampuikin itsensä (1981) ja paljon myöhemmin, 2000-luvun alussa alituisessa linnakierteessä ollut toiseksi vanhin nappasi tabuja huuleen kouratolkulla ja lakkasi huokumasta hänkin.

Oskaria elämä kopeloi joskus tuntuvasti. 18-vuotiasta siskoaankin piteli sylissä liejuisella Iisalmen tiellä taksi-Bopedan takapenkillä (1956) ankeana syyssateisena päivänä kun öljylamppu räjähtäessään poltti nuoren kehon niin, ettei viikkoakaan jaksanut sairaalassa elää vaan kuoli pois.

Myöhällä

Saunonut, ottanut iltapalaa. Pidin hellassa kytöä kun niin viileni mökki. Tulipahan samalla tiskivedet eikä saunalta tarvinnut kuuman sankon kanssa kallistella.

Hesarikin puhuu yhteiskunnan läpinäkyvyydestä, mutta pitäisi sen ainakin sen verran nöyrtyä selventämään omaakin läpinäkyvyyttään (lähdesuojaa tietenkään unehtamatta), jotta kertoisi joskus, millä kriteereillä moderaattorirobotti kommentteja karsii.

Synopsiksia Hesarin artikkeleiden häntärimpsuihin:

Kommenteistakin päätellen ministeri Wille Rydman-jutussa on jo joukkovoimaksi katsotulla enemmistöllä pompannut  epäilyttävään valoon myös perussuomalaisten Juho Eerola ja hänen sanoituksensa niin laululyriikan parissa kuin muuallekin loiskuteltuina.

Vaikka miehen tavat ja ajatukset on tunnettu yli puoluerajojen, niin laitanpa mietintään, että oliko edellisen eduskunnan kokoonpanon aikana Juho Eerolan varapuhemieheksi johdattelu hänen politiikkotovereiltaan jonkinlainen koepallo, että Jussi Halla-aho uskallettiin sitten uuden hallituksen myötä nostaa eduskunnan puhemieheksi vaikka häntä rasismiin kytköksissä olevien rikostuomioiden takia ei ministerin pestiin voitu asettaa? 

Yleensäkin: Kuinka on mahdollista, että eduskunnan arvokkaimpiin kuuluva pesti voi yht'äkkiä ollakin suht raskaista laittomuuksista tuomitun suojatyöpaikka jopa presidenttiyttä haaveilevalle ääripoliitikolle?

31.7.2023 maanantai

Taas joku kullinuama soitti yöllä klo 3. Viimeisimmän puolen vuoden aikana varmaankin  kuudes uhkaava soitto jossa ei edes mitään selkeää sanota, murahdellaan vaan ja annetaan ymmärtää, että tätä sitä riittää jos et...

Olenkohan vähän outo kun tykkään kiärmeistä? En niistä, jotka olohuoneiden lasikoppeihin vangitaan vaan ihan näistä luonnon omista ilmestyksistä.

Satelee. Aina väliin on muutaman tunnin tauko ja sitten taas...

Kävin Luikkokankaalta ja "Ruposenpysäkin" takaa tien toiselta puolen keräämässä kaikki isommiksi kasvaneet kanttarellit.

Luikkokankaan polunsuulla jututin koiraansa metsäpoluille ulkoiluttamaan tullutta tuttua neitiä Kellomäestä. Kovaääniseksi on iän myötä tullut vai onko se niin, että kun kuulo heikkenee itse kullakin, niin omakin aksentti kovenee?

1.8.2023 tiistai

Läksi aikaisin Kniin. Vein uusia pottuja. Niitä söin jo viikonloppuna itsekin. Pirun hyviä tuoreen sipulin, kanttarellien ja tillitujauksen kanssa. Kaupasta hoksasin joku aika sitten ottaa "voinmakuista", kylmäpuristettua rypsiöljyä josta sipulikastikkeen tekaisin ja kyllä se  makuhermoja hiveli. Sipelsin kanttarelleja paistaessa pikkuisen raparperia sekaan joka antoi hapanta kirpakkuutta, mutta ei mikään makuelämys sinällään. 

Knista tullessa kävin parit viimesyksyiset kanttarelliesiintymien paikat katsastamassa, mutta vain muutama pieni löytyi. Eivät tänä vuonna kasva samoilla paikoilla ja sato on paljon pienempi. Hankkeeksi ei tule sekään käymään. Tai sitten ne alkavat pompahdella valtoimenaa kaikkialla kunhan lämpiää.

Oli jo aikasten hämärää kun olin Um. Vinha liekutti häntäänsä ihan kuin olisi muka ikävä ollut. Ehkäpä olikin. Ainakin nälkäinen se oli ja annoin herkkupateeta jota väliin joskus raskin ostaa. Ei se yksi purkki kyllä maksa kuin 99 senttiä eikä kilohintakaan ole kuin pari-kolme euroa. Mitä eläinrehuteollisuuden oheiskinnakkeita se mössö sitten sisältää, niin tuoteselostetta ei passaa alkaa tulkitsemaan raakaruokaan tottuneelle koiralle.

Suomen rannikoilla riehuu nytten lintuinfulenssa. Uutiskuvissa suojavarusteisiin pukeutuneet avaruusoliot keräävät kuolleita lokkienraatoja hävitettäviksi. Kymmeniätuhansia, ellei jopa satoja-, turkiseläimiäkin uhkaa Honkajoki Oy:n polttolaitokset jotka sijaitsevat Kankaanpäässä. Siellähän se paljastui sekin äärioikeistolaisen radikaaliryhmän mätäpesäke ja saisivat köijätä nekin samaan tulipätsiin minkkien ja hopeakettujen kanssa.

Perhana! Tuo edellisen kappaleen viimeinen rivi sisältää ns. vihapuhetta, että olisi moderaattorin napattava se pois. Jos laittaisin sulkumerkkeihin, niin se olisi persuministerienkielellä  "sarkasmia" ja pelkkää "läppää"?

Tuosta huomaa, että jos kirjoittaa äkkiä toisen asian yhteydessä päähän pälähtävät ajatukset julki, niin niiden moodi muuttuu välittömästi toiseksi kuin mitä ne olisivat jos jäisivät oman pään sisällöksi ja unehtuisivat.

Ja tätä äkkiajattelua on tämä perkeleen "some" turvoksissa niin, että alkaa pitää jo itseään kontrollifriikkinä kun jokaisen lauseensa ja pilkunpaikkansa punnitsee ennen esille asettamista.

Rupesin jo pätkälleni ja taisin torkahtaakin keskelle lukemani kirjan lausetta, kun ikäänkuin korvan taakse olisi joku tullut muistuttamaan asian, jota kanttarellikankaalla mietin.

Niin, nyt on tiistai elokuun ensimmäinen. Jos olisin edelleen ensimmäisen vaimoni kanssa naimisissa olisimme olleet yhdessä 45 vuotta. Silloinen hiäpäivä oli myös tiistai, 1.8.1978. Juhlat järjestettiin sen takia, että siinä se mänis samassa hulinassa isän tupaantulijaisten kanssa. Ja oli siinä sekin lapsellisuus, että olimme tavanneet 1.8.76 ja menneet kihloihin siitä vuoden päästä 1.8.77.

Kaksi vuotta kestänyt seurusteluaika tuohon 45 vuoteen täytyy  siis laskea päälle. Saman verran kuin Souvarit-tanssiorkesteri on lavoja kiertänyt joilla mekin kerettiin ennen Sadun sairastumista 14 vuoden aikana käydä.

Miten tässä nyt tällen yöllen taas saa unen päästä kiinni kun kymmeniä vuosia sitten koetut elämäntapahtumat kalloa kiertävät?

6.8.2023 sunnuntai

Kävin eilenillalla Ilveksellä Mirren ja Crissen kanssa.  Yölintu oli piäesiintyjänä, mutta monipuolisempaa tanssimusiikkia soitti Afrikantähti. Väkeä oli ihan nokko. 

On kyllä alkanut tuntua siltä, että lopetan tansseissa kulkemiset. Onhan tätä jo tullut vaihtelevasti harrastettua 14 vuotiaasta saakka, ja kun yhä kalliimmaksi kulkemiset käy.

Mikään ympäristöteko ei lavatanssinharrastus olekaan ihan jo sen takia, että välimatkat ovan huimia ja ne enimmäkseen henkilöautoilla ja matkailuvaunuilla suoritetaan. Kuopiossa kulkee kaupunkilaisille bussi, mutta harvoin se täynnä on.

Miten sitten käynee jo kauan hiipumislinjalla olevan lavatanssikulttuurin kun yksityisautoilu loppuu? Ehkä luonnollinen kuolema n. 100 vuotiaalle perinteelle lienee normaali tapahtuma. Tai sitten se muuttuu takaisin pienten kokoontumistilojen tapahtumaksi. Latoihin ja seurojentaloille.

Aika aikaa kutakin.

7.8.2023 muanantae

Piti kimmota heti uamusta Kajaaniin. Sadevesi oli ujunut yhden pihavalopylvään sisään niin, että se oli oikosulussa ja toisenpään vikavirtasuoja esti sähkönkulun monelle tarpeelliselle laitteelle.

Kiersin pylvään pultit irti ja kuivasin sekä suojasin liittimet uudella konstilla ja panin takaisin enkä sähkömiestä tarvinnut kutsua. Homma pelaa nytten.

Puutarhuri on kyllä sen tulehtuneen sormensa kanssa kusessa. Siihen oli mennyt ruusunpiikkejä ja vaikka kirurgi sen leikkasi, se ei parane. Kesäloma pilalla hänellä.

10.8.2023 torstai

Ne aloittavat taas kyyhkyjahdin vaikka pesintä on kesken. Eikä innokkaimpia hillitse edes päällä oleva lintuinfulenssa.

Kyyhkyjä ei ole nyt Unimäen nurmella näkynyt, että minne lienevät viljapelloille lennähtäneet ammuttavaksi.

Joka päivä olen kuleksinut pitkin metsiä. Kanttarelleja on tullut jonkin verran ja rouskuilla olen kartuttanut hieman Sonjan porukan sienisaaliita. Niitä en itse ala myynttin keittelemään eikä niistä käsittelemättöminä juuri mitään  makseta.

Laitanpa tähän kaikki tällä pitkähköllä, julkaisemattomalla ajalla kommentoimieni Hesarin juttujen paljon puhuvat otsikot ylös. En kommenttejani viitsi kopsata kun ne sieltä löytyvät jos jotain kiinnostaa (tilloojathan niitä vuan piäsöövät lukemaan).

19.7. "Teuvo Hakkarainen nimittelee Helsingin pormestaria Pridea koskevassa kolumnissaan"

25.7. "Purraan mustaa säkkiä ja ehtoollisleipää" - Janne Saarikiven kolumni (useampi kommenttini)

27.7. "Purran perussuomalaisten ideologia ei vastaa enää alkuperäistä, kirjoittaa Timo Soini" (Soinin mielipide)

28.7. "Leviää ja lisääntyy kuin somali, oksettaa tää aavikkoapina -Ministeri Wille Rydmanin vanhoista viesteistä paljastuu toistuvaa rasistista kielenkäyttöä" (useampi kommenttini)

31.7. "Oikeusoppineet kertovat, miksi viestien julkaisu ei rikkonut kirjesalaisuutta" (useampi kommenttini)

3.8. "Demokratiat uhan alla" (Jukka-Pekka Raesteen kolumni)

3.8. "Tiitinen: Listalla on Tampereen yliopistolla ennen vuotta 1990 toimineita ihmisiä" (Useampi kommenttini.) (Juttu liittyy käytävään keskusteluun "Tiitisen listojen" julkaisukiellon purkamisvaatimuksista)

4.8. "Politiikan tutkija kuvaa Mika Aaltolan kampanja-avauksen tyyliä populistiseksi" (Useampi kommenttini. M.A ilmoittautui presidenttikisaan)

Suht pitkiä nuokin kommenttini, mutta on sitä tavaraa tarjolla niin monelta koneelta, että sinne ne hukkuvat kuin Alliinan lehmät Mustaan Karsikkoon.

Viime aikaisissa keskusteluunosallistumisissani on kuitenkin sisälläni oleva palava halu olla tukkimassa äärioikeiston nousua vallankahvaan. Jussi Halla-ahosta EI SAA tulla Suomeen presidenttiä seuraavassa eikä sitä seuraavassakaan kisassa. Valtakunnalle olisi parempi, jos se persoona halvaantuisi tai jopa menehtyisi kilpailukentälle. Sama Purralle ja muille persujen "kielen- ja mielienmuokkaajille" joilla on suuri vaara menestyä edelleen kuin trumpilaisilla amerikoissa.

Tuosta "kielenmuokkauksesta" on perusteellinen juttu Hesarissa 6.8 "Radikaalioikeisto pyrkii vaikuttamaan ihmisten ajatteluun kieltä muokkaamalla -ilmiö kansainvälinen"

Jutun ingressinä tämä: "Jussi Halla-ahon blogin vieraskirjasta alkunsa saaneella Hommaforumilla pohdittiin, miten kieltä muokataan maahanmuuttovastaisen aatteen edistämiseen. Nyt alustalla keskustellaan vilkkaasti tuoreen hallituksen alkutaipaleesta."

Minä olen tuntenut kylmiä inhonväristyksiä häntäluussani J.H-a:n ensimmäisistä esiintymisistä julkisuudessa ja tämä tunne pahenee aina vain enemmän kun hänen ympärillään tapahtuu näitä vallanväärinkäytöksiä. Tunnen luissani, kuinka tällä klikillä on aivan selvät sävelet siitä, mihin he kieroudella kullatulla, sisältä julmalla, säälimättömällä, valheita sisältävällä politiikallaan pyrkivät.

Persujen poliittinen paskaläjä on ihan samaa iljettävää ruskeanmustaa mönjää kuin muissakin autoritaariseen järjestykseen pyrkivissä historiallisisaa kokoonpanoissa. Tätä vaaraa ei silti oteta tarpeeksi vakavasti ennen kuin on myöhäistä. Eivät uskalla ajatella ne, joiden pitäisi. Esimerkkejä tällaisesta demokratioiden romuttamispyrkimyksistä on vaikka kuinka paljon, viimeaikaisista trumpilaisuus hirvittävyydessään näyttävin. 

Moskovan Zaatanakin pääsi aloittamaan Suuren Isänmaallisen Teurastussotansa vain siksi, että demokratiat sulkivat silmänsä.

Eikä meillä auta se, että JH-a on Venäjävastaiseksi ilmoittautunut. Hän käyttää sitäkin vain keppihevosenaan pyrkiessään valtaan.

Ensimmäiseksi hänet olisi saatava eduskunnanpuhemiehen paikalta poiskangetuksi. Toiseksi estettävä millä tahansa keinoin presidentiksi valitseminen.

12.8.2023 lauantai

Veljessarjamme (7) nuorimman 60-vuotisjuhlat Liperissä. Tässä heräsin jo aikasten aamupalalle. Puutarhurin pitäisi ajella tänne ja lähdemme sitten Emulla Juankoski-Kaavi-Outokumpu reittiä Ylämyllylle ja Rummakkoon. 

Ehkä sinne suurin osa meistä sisaruksista saapuu. Muitakin tietysti.

Sain peukaloisesta kuvan! Sillä oli kolme tai neljä poikastakin mukanaan.