Mitäs me hallanpanemat

26.5.2023 perjantai

Klo on nyt ½5. On ollut viileä yö, hyväettei halla ole alavilla paneskelemaan äitynyt. Mustikankukat ne vaarassa juuri nyt olisivatkin. On niin tyyntäkin, ettei edes kyyhkynuntuva, jonka kasvimaan laidalla kusella käydessäni näin, liikahdellut. 

Toissapäivänä ruudulta luettavina olleissa Ylen uutisisa hätäiltiin yläsavolaisten (Lapinlahti) salametsästäjien mielenterveyden säilymisen puolesta. Eivät ole poliisikuulustelujen perusteella muka ymmärtäneet, kuinka raskaista rikoksista on kyse. Niistä voi saada jopa neljä vuotta linnaa, menettää metsästysoikeutensa, aseensa ja ajoneuvonsa sekä nyt viimeisten laintulkintojen mukaan myös koiratkin voivat valtiolle joutua.

Jutun otsikko paljastaa olennaisen: "Salametsästysepäily on raskas taakka pienellä paikkakunnalla -poliisi on tarjonnut keskusteluapua Lapinlahden epäillyille"

Nii'in! Sitä suapi mitä tilloo.

Vaan entä me luonnon monimuotoisuuden puolesta sananvapauttamme käyttävät, susien, kyykäärmeiden ja kaikkien metsäneläinten elämänkunnioittajat?

Kraiveliin on käyty pikkukylilläkin ja on annettu ymmärtää, etteivät susiystävälliset puheet näillä kunnailla tarvitse raikua.

Missä meille tarjottava keskusteluapu viipyy?

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola on nostanut pinnalle 1800-luvulla synnytetyn käsitteen sodan sumu. Se näkyy nykyään väreissä ja vallitseva sävy on verenpunainen. Sodan sumu on laskeutunut kaikkialle salakavalasti kuin ääriliikkeiden pikkuhiljainen hiipiminen valtakuntien kärkipaikoille. Suomessa se hehkuu toistaiseksi Halla-ahon poskien pettävänä kainonpinkkinä, mutta jos sävy saa luvan jatkaa vahvistumistaan, ei siitä mitään hyvää seuraa. 

Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa vaikuttaa kaikkialla Euroopassa raaistavasti. Sen huomaa vaikuttajien puheissa, militaarien päivityksissä ja vaikkapa alaikäisten väkivallanteoissa, mutta myös oman itsensä välähdyksenomaisissa, väkivaltaan liittyvissä ajatuksissa kesken arkiaskareiden. Toisinaan myös yöllisten unien sotaisuudessa.

Kävin plaraamassa eiliseni kirjoituksia toisesta blogistani ja sattui kohdalle tällainen "rukous" jonka sanojen takana saatan seisoa häpeilemättä edelleen:

"Perseet kenttään" (7.1.2009) 

Ettekö te huomaa, ultrauskovaiset, että nyt alkavat jumalanne mennä tämän maailman tappotouhuissa liian pitkälle?

Minäpä neuvon teitä vanhana, jumalattomana rakennusmiehenä: Iskekää uskovaiset perseenne kenttään muutamaksi vuodeksi ja ruvetkaa uskomislakkoon. Kohottakaa tänä iltana viimeisen kerran kasvonne taivaisiin ja huutakaa sille pilvenveikolle, sille aralle sadomasokistille, joka tähtien takuisissa varjoissa piilottelee ja jota niin kovasti palvotte, että nyt riittää nämä kauheudet joita hänen ihmisruoskansa täällä toteuttavat.

Kertakaikkiaan perkele!

Riittää jo!!!

Tämä lasten murhaaminen!

Tämä koulujen pommittaminen!

Tämä kansainvälisten sopimusten halveksunta!

Tämä YK:n pykälillä perseiden pyyhintä!

Tämä on niin hirveää katseltavaa ja kuunneltavaa, että soisi atomilatausten tömähtävän omistajiensa syliin.

Eikö ihmiskunnalle sotimisessakaan tule mitta täyteen!!?

Sitäkinkö tämä elukkalaji ahnehtii silmät kiiluen kuin prenikoita sotaherrojensa rintapieliin, perintöjä, maailmanherruutta, rahaa, maita ja mantuja, mainetta ja kunniaa olipa se minkä laatuista ja millä tavalla kustannettua tahansa!

Sotimisen Nobel!

Guinnesin ennätyskirjaan kuolemaa kylvämällä!

Eikö teille saatanoille holokaustit riittäneet?

Eikö Kommunismin mustan kirjan kymmenmiljoonaiset murhaluettelot?

Vietnam?

Pol Pot?

Beirut?

Somalia?

Kongo?

Ruanda?

...???

27.5.2023 lauantai

Unessa asensin tummanruskeaa vinyylipintaa takahuoneen lattiaan. Tarpeet loppuivat kesken vaikka sitä oli aloittaessani valtavat läjät eikä huone ole kuin kymmenkunta neliötä. Otti päähän kun piti lähteä Kuopioon hakemaan lisää eikä matka edennyt Pikku Kervistä pidemmälle sillä keskellä tietä oli kaksi lihavaa homomiestä rakastelemassa. Ne olivat samat outokumpulaiset, jotka olivat työkavereina Kemiran kaivoksella armeijan jälkeisessä, vuoden mittaiseksi jäänessä työpaikassani.

Pakkas-Pete kolisteli paikalle Catepillarilla ja pyyhkäisi puskulevyllä miespariskon liejuiseen ojaan.

Eilinen Knissa. G:n "YsiGaalassa" oli mukava tanssiesitys peruskoulun päättäviltä luokilta. 

Loppupäivä asioita hoidellen. G:n skobaa tutkittiin ja luultavasti kampikammiossa jotain on tapahtunut; tulpan kärkiväli ihan lytyssä...

Ruohonleikkuristakin käynnistysnarun jousi poikki eikä se muutenkaan taida toimia. Kävin ostamassa akkuleikkurin. Tokmannilla maksoi halvin 36 v:n laite 190€.

Paulus kävi töistä tultuaan hakemassa Salokylältä siemenpottuja 8:n säkillistä. Meni puolilleöin Um takaisintuloni ja Vinha oli perin riemuissaan kun pihaan kurvasin. Oli sillä nälkäkin vaikka eräitä aamulla ruuaksi jättämiäni ruuanosia se olikin "lautasensa" reunalle kuonollaan tökkinyt.

Jo illalla ajellessani autonmittari kävi alavilla miinuksen puolella ja tänään aamulla viiden aikaan oli maa kuurassa! Eipä tarvitse loppukesästä mustikkaa sankkotolokulla näillä kunnailla metsistä raahata. Viimeöinen pakkanen on kurittanut myös pölyttäjien määriä ja se vaikuttaa seuraavien marjojen onnistumisiin. Mm. lakan ja puolukan.

"Pannaan jauhoihin puolet petäjäistä veihän naapurimme viljan halla", sanoi körttiläinen Suarijärven Puavo.

Olivathan ne kansankynttilät, pipit ja papit kovasti tosissaan kun edellämainitun kaltaisten tarinoiden kautta yrittivät opettaa suvaitsevaisuutta ja huolenpitoa myös muista kuin itsestä. Ei ne kovin kestävästi siinä onnistuneet, eivätkä minkäänlaiset saarnat mammonaa ylitse omien tarpeiden haaliviin ole milloinkaan tehonnut. Toisekseen elivätkö ihrakylkiset saarnaajat itsekään niin kuin opettivat.

Köyhä useimmiten toista köyhää auttaa, rikas rikkautensa piilottaa paratiisisaarten pimeille tileille.

Yltähypäten vauraat toteavat edelleenkin, että köyhän säkki on pohjaton, että jos sinne jotain kaataa ovat vain lisää vailla.

Totta se osin onkin, mutta niinhän se on rikkaitten rahavuorihuoneittenkin; ei niissä laipio vastaan tule milloinkaan. Eikä varsinkaan nykyisen järjestelmän aikaan kun ei virtuaalivaroille edes seiniä ole olemassa.

Piähän ja oikeaan jalkaan koskee.

Kasvimaa on kohta talikoitu nurinoikein ja pitäisi suunnitella seuraavaksi mitä siementä millekin läntille nakkelen. 

M&S kävivät hakemassa pottusäkkinsä. Olipa käynyt kehnosti autoa tankatessa: M oli lorotellut bensiiniä tankkiin vaikka diesel! Oli onnekseen älynnyt mitä teki eikä ollut ajamaan lähtenyt.

Illankoriste, hailakka kuunpuolikas korkealla talon yllä ja pakkasta enteilee Pohjoisen hento ilmavirtaus.

28.5.2023 sunnuntai

Oikean jalkaterän ärhäkkään suonenvetoon heräsin viideltä. 

Ei ehkä ole halla nyt ihan pihoille hiipinyt kun on kaksi astetta lämpimän puolella.

Viimeisimmästä unestani muistan tämän: Pappi (Siilinjärven krh, Seppo Laitanen joka tuli asevarikolle asevelvollisena sotilaspastoriksi kun olimme lähdössä siviiliin) oli linnoittautunut kirkkoonsa (rakennus muistutti Kangasalan "verikivin" koristeltua vanhaa pömpeliä) ja kyltissä, jonka  SL oli oven yläpuolelle rustannut, luki isolla LUOJANSUOJELUYHDISTYS RY.

Olikohan se huolissaan luojansa moni-vai monomuotoisuuden säilymisestä täällä sateenkaarenväreissä touhuavassa yhteiskunnassa?

Luultavasti viimeisimmästä sillä hänhän oli näitä viimeisiä pappismohikaaneja joille ei sukupuolia ollut kuin kaksi, ja niidenkin välillä se ero, että mies on se, joka määrää, akat pysykööt köökin puolella. Eikä naarailla ainakaan -Herran Nimessä!- ole mitään asiaa kirkon tehtäviin muuta kuin musta huivi piässä miessaarnoja kuulemaan ja nöyrinä penkkiin niiskuttamaan.

Ellääköhän ed.mainittu pappismies vielä? Eläkkeellä se jo on ainakin. Minä olin eronnut jo kirkosta, mutta hän se kastoi vanhimmat lapsenikin äitinsä mukaiseen lajittelurekisteriin...

Tulivatpa jälleen mieleen Siilinärvellä vietetyt nuoruusvuodet...

Ja kaikissa muistoissani soi surumielinen blues.

Lähenpä tästä kasvimuata mylleemään niin en ala märsyämään joutavia. 

Ukrainalaisilla, sudanilaisilla, syyrialaisilla jne. jne. on aihetta suruun ja murheeseen, mulla vähemmän kun en ala kaihostelemaan.

Illasta

Satelemaan alkoi joten vaihdoin kiukaaseen ne "suolakivet" jotka hain Pohjoismäen takaa. Nuohosin piipun ja imuroin kiukaan kanavat ja tulipesät. Pesin lopulta koko saunan kun nokihiukkasia leijaili siellä ja täällä. Itelläkin nuama ihan noessa.

Korotin metalliverkolla kivipesää parikymmentä senttiä ja olipa mukavat löylyt kun löylyvesi viipyili massan seassa kauemmin kuin vähäisessä kivimäärässä aiemmin.

Muisto lapsuuden "suolakivien" kipinäherkkyydestä ja otsonintuoksusta täsmäsi. Kun hämärässä saunassa kokeilin paukuttaa kiviä vastakkain, ne säkenöivät ja ilmaan levisi tuoksua joka oli kuin kuivaa sammalta olisi sytytellyt. 

Nyt nukkumaan männessä mieltä kalavvaa vitutukseen asti kun Turkissa sama saatanan Lattapiä voitti vaalit. Saapi olla varma, kuten Tom Kankkonen uutisissa pelotteli, että oppositiolle, elikäs lähes puolelle kansasta koittavat aina vain hankalammat oltavat.

Mutta niinkö se evoluutiossa kuuluukin mennä, että sadomasokisteja puolet lajistamme onkin ja sen tahtiin lopulta aina marssimme?

29.5.2023 muanantae

04.23 heräsin uneen, jossa olin auton kyydissä ja kuski, punatukkainen nainen, suuteli minua ajaessaan. Neiti pysäköi vaaleanvihreän amerikkalaisensa pelkällä laudalla katetulle talonkatolle josta aloimme liukua alas. Punaiset huulet työntyivät supattamaan korvaani, "mäne ja sassiin työntämään enneko puottaan." Ähisin vastaukseksi, etten voi kun mulla seisoo...

Toisessa unessa aiemmin G sanoi, ettei tarvitse matkarahaa muuhun kuin tikkujäätelöön, syöpi sen sitten "ootellessa" Helsingin rautatieasemalla. Samassa unenhäivähdyksessä oma isäni istui grogilla Elielissä...

G on lähdössä tänä aamuna 06.30 junalla luokkaretkelle, tai siis "leirikouluretkelle" kuten sitä täytyy joidenkin kummallisten opetushallituksen määräysten mukaan nimittää.

Niinettä eikö meillä muka harrasteta kiertoilmaisuja joissakin asioissa, että tuollainen kouluretki jollakin tavalla saadaan edes kuulostamaan koulöulaitosten työaikaan kuuluvalta? Ihan kuin koululaisten yhteinen virkistysretki jossa opet tarvitaan valvojiksi olisi jotenkin vallan väärin monen vuoden uurastuksen iloiseksi päätteeksi.

Ulkona viileä, sateen jälkeinen aurinkoaamu. Laulurastas lurittelee suurkuusen latvassa Kaivonkorvella, käet kukkuvat vähän jokaisella ilmansuunnalla... 

Pienemmän kuusen laulurastas oli joko hylännyt pesänsä tai hautojalle itselleen on sattunut onnettomuus. Jäänyt vaikka haukan saaliiksi. Kylminä munat nyt siellä muumioituvat jos närhi ei satu niitä hoksamaan. Pitäisiköhän ne tuoda tuohon pellon laidalle näytille niin olisivat edes kupujen täytteenä niille...

Laulurastas voipi olla yhtä tarkka pesänsä koskemattomuudesta kuin mustarastaskin. Minähän koskin sitä kun otin valokuvan...

Iltasella.

Piäskit taitavat tosissaan asettua tällekin kulmalle pesimään. Etelänpäädyn harjan alle ja aitanrappusten yläpuolelle ne ainakin kantavat rakennustarpeita. Edelliskesänä hommat jäivät niiltä kesken eikä yhtään poikasta täältä mualimalle lähtenyt.

Neljä 500 gramman istukassipulipussukan sisällöt ovatten mullassamaan, mutta eivät riittäneet kuin puolelle aikomastani alasta. Täytyy jostain hakea lisää. Porkkanoille tein penkit kasvimaan ylälaitaan. Onkohan niitäkin liian vähän?

G lähettelee kuvia ja videoita reissultaan Helsinkiin. Oodin etualalta ja Forumista viimeisimmät. Ensimmäiset hotellin parvekkeelta josta näkymästä kysyin, että kanalaako ne sinne ales rakentavat...

Aloin eilenillalla katsomaan Areenan arkistosta Peter von Baghin "Sinistä laulua"-dokumenttisarjaa (valmistui 2003). Sitä ei ole katsottavissa enää kuin neljä viimeisintä osaa. Nyt jatkan. 

Katsookohan kukaan "tavallisesta" kansasta näitä enää koskaan vaikka ne olisivat saatavilla iätajat?

Kiinnostaako yhteinen menneisyys kohta enää ketään kun jokaisen plarattavana ovat kaikki pilvipalveluihin tallennetut kännykkävideot jäätelönsyöntireissuista toreille ja puistojen skumbbajuhlat joista ei muuten mitään muistaisi?

30.5.2023 tiistai

Päänsärky on helevetinmoinen!

Keräsin heti aamusta rautaromukuorman peräkärryyn. Ne voi viedä kylällä olevaan kierätyssysteemiin tiistaisin ilmaisexi. Kummasti sitä rautaa tontille kertyy vaikka ei mikään metallimies olekaan.

Potut aurasin melkein kaikki tarvittavat peltoon. On kuohkea multa. Lannoitin Kekkilän kananpaskalla. Lähden nyt viemään rautaromut ja samalla reissulla kurautan vaikka Nilsiän Hommoojalle josta sipulit ja ehkä lantun- ja nauriinsiemeniäkin.

Iltaslla.

Sauna lämpiämässä. Päänsärky on ollut koko päiväistä ka invalidisoisi heikomman petin pohjalle.

Kun läksin ajelemaan Nilsiään, en muistanutkaan kääntyä Tiirinlahdesta kylälle vaan ajaa posotin kaikkien Nilsiä-tienhaarojen ohitse ennen kuin Sydänmualla vasta hoksasin, että olenkin menossa Siilinjärvelle. Päänsärkykö lie moisen unehduksen aiheuttanut vai Kaisa Pulakan Aikamatkat nappikuulokkeissa?

No, ajoin siis Siiliin ja kävin Tokmannilta ja K-Raudan puutarhapuolelta tarvittavat siemenet ja Lidlistä piimää, yhden korvapuustin ja Vinhalle lihaa. EiBiiCiillä kävin hörppäämässä kahvit, mutta ei sekään päänsärkyyn auttanut.

Tullessa radiosta Uutis-podcast Ruotsin "Natojumista" ja kerkesin kuulla myös Susanna Vainiolan Kissankehdon viimeisimpään musiikkikipaleeseen asti.

Tällaisessa piänsäryssä autolla ajaminen tulisi kyllä oikeastaan kieltää lailla, tai pitäisi itsellä olla stoppia sen verran, ettei ratin taakse lähtisi.

Otin särkylääkkeen ja kävin saunassa. Ehkä särky hellittää kun painun unten maille. Klo nyt 22.22.

31.5.2023 keskiviikko

Kolme on kello aamuyöstä. Päätä ei särje ja sitä nousin tähän tuvan pöydän äärelle kuulostelemaan. Mieli on tällaisten särkyjen jälkeen usein hyvin "herkässä" tilassa ja ns. järkiajattelua on vaikea punoa kontrolliinsa.

Pääkopassa tapahtuvat tuntemukset jonkin yliluonnollisen olemassaolosta ovatkin ehkä lajillemme tyypillisiä juuri silloin, kun kipu on jauhanut synapseja niiden kestämisen äärirajoille.

Päänsäryissä nähdyt unet ovat joskus merkillisen selkeitä. Kuin täsmällisen sarjakuvapiirtäjän laatimia ruutuja joissa edetään kohtaus kohtaukselta  kohti tarinan kliimaksia. Jos niistä herää keskelle "ruutua", on olo kuin lapsella, jolta joku toinen koltiainen on riistänyt tikkukaramellin.

Ei ole halla könynnyt Karisuolta pihaan, mutta ei paljon muutenkaan. Ulkona haisee sateelle ja se ehkä estää hallannousun.

Äsken ajoi kaksi valkeaa pakettiautoa aika lujaa kyytiä ohitse. Ovat varmaankin virolaisia taimenistuttajia jotka työmailleen oikaisevat metsätieverkostoja pitkin. 

On se hieman outoa, vaikka minulle muuten ihan sama minkämaalaiset niitä tulevia selluliemitarpeita kuntteikkoihin taimina nykyisin pistelee, että ulkomaalaisia täytyy taimenistutukseen rekrytoida kun suomennuoret eivät viitsi enää rahanansaisemiseen sillä tavalla ryhtyä. Tai ei heitä niihin opasteta. Eikä metsäfirmat ja mhy:t ota koska suomalainen työ on kallista.

Mutta on se perkeleellisen väärin, jos samasta työstä sitten maksetaan huonompaa palkkaa kauempaa tuleville! Heillehän kuuluisi ulkomaanpäivärahat ja kaikki... (En tosin tiedä metsäalan käytäntöä näissä asioissa...)

Ennen armeijaan menoa kuokin tai "putkitin" itse tuhansia ja taas tuhansia puidentaimia Siilinjärven, Maaningan ja Nilsiän vanhoista metsistä murskatuille, syville kynnöksille auratuille raiskioille ja palkkiot olivat tuosta uurastuksesta todella niin kovia, ettei suhteessakaan ole koskaan muusta hommasta niin paljon eläessään tienannut. Samaan yltävät varmasti ahkerimmat siinä hommassa edelleenkin, mutta eipä sinne minulla enää ole asiaa.

Samoin lienee taimikonharvennusten kanssa, että tiliä tekee se, ken kova on risukoissa kahlaamaan.

Minähän muutama kevät sitten yritin kainuulaisille istutusurakoille päästä poikiani opastamaan, mutta niin ei sinne päässyt kun paikat oli jo varattu "muualta tulleille" kuten rekrytoija asian ilmaisi.

Onkohan sama tilanne kuin mansikkayrittäjien kanssa, että he eivät ota suomalaisia nuoria pelloilleen "älyvehkeitään" räpläämään kun työstä itsestään ei kuulema enää mitään tule?

Entä jos se on vain veruke, että voi siten käyttää halpatyövoimaa hyväkseen kuten luonnonmarjayrittäjät jotka tuomioita ihmiskaupasta ovat saaneet?

Netistä äkkiä katsottuna yksityisyrittäjien hinnasto taimikonharvennuksessa on 320-1200 euroa per hehtaari ja metsänhoitoyhdistysten alk. 300€/ha. Elikä kyllä siellä palkan puolesta pärjää sillä ei yksikään päivä hehtaariin jää jos raivuri vain pelittää. Kulkuneuvoon tulee kovasti kilometrejä näissä hommissa, mutta ne kuuluvat korvattaviin kuluihin.

Käyttänevätkö metsäfirmat ja "-hoitoyhdistykset" sitten "kevytyrittäjiä", niin siitäpä ei taida tietoa tihkua herkästi.

Taimenistutuksen hinnat on mitoitettu puulajin ja menetelmän mukaisesti, mutta siinä se pyörii 20 sentin kplehinnassa. Palkoille pääsee kun jaksaa 2000 tainta päivässä maahan mykyttää -eikä se kovakaan homma ole hyväkuntoiselle jellukalle.

Ylen Finnair-uutisessa Olli-Pekka Kursi- niminen toimittaja. Elikäs sananmuunnoksena Kulli-Pekka Orsi. Uutinen itsessään jäi tarkemmin lukematta, mutta kyse oli siitä, mitä nyssäköitä matkustamoon saa nykyisellään mukaansa ottaa.

Olisinko vaihtanut nimeni jos siinä alunalkaen olisi sananmuunnoksena syntynyt jotain muuta kuin Heikki Valtonen? Nykyisellään nimeni ei kiänny järjelliseksi mitenkään.

Iltasella.

Ruohonleikkuria korjasin. Siitä oli jousi poikki eikä sen ehjääminen onnistunut kun käynnistinnarukiekon muoviosa, jonka koloon jousi normaalisti kiinnittyy, oli hörkkääntynyt isoksi enkä keksinyt sille mitään muuta kiinnityskonstia.

Otin koko käynnistinkopan vek ja panin 21 millin hylsyn kampiakseliin ja pyöräytin akkuporakoneella rakkineen hyrskäsemmään. Enkä tästä lähin sitä muulla tavalla yritäkään käynnistää. Täytyy vain peltiseen koppaan tehdä hylsyn mentävä aukko päälle, jotta jonkinlainen suoja säilyy pyörivän tuuletinlaitteen päällä.

Ottipa pattiin hetken verran, kun huomasin kotiloetanoita kolme kappaletta ruohonleikkurin ympärillä nurmella! Jäi laite puhdistamatta kun sen peräkärryyn kaupunkipihasta nostin. Saatana jos niitä kerkesi muitakin tipahdella tänne niin kohta juuttaita on jokaisella kulmalla. Ja kun olen nämä kaikki vuodet koettanut varjella Unimäkeä niiltä!

Potut, porkkanat, puna- ja keltasipulit sekä lantut ovatten mullassa maan. Huomenna perkaan vielä erillisen alan nauriille niin se puoli on tehty. Viittä varaamaani avomaankurkuntainta ei ehkä uskalla vielä istuttaa kun niin ovat kylmiä yöt. Persiljansiemeniäkin olisi, ja tillin. Niitä voin kyllä jollekin kulmalle tökkiä milloin vain.

Höystin keittoruokaa ruohosipulilla, valkosipulien varsilla, nokkosella ja suolaheinällä.

Nyt iltapalaksi keksin tehdä nokkospastamunakkaan. Tai munakasnokkospastan. Tai pastanokkosmunakkaan... Ihan miten vuan, mahassa ne sekasin jo ovat.

Piänsärkyjen jälkeisestä mielenherkkyydestäkö lie johtunut päivällä, että astioita tiskatessa kallon takaosasta lähti "sähköinen viiru" selkärankaa pitkin ujumaan ja tuli ihan hervoton olo. Samalla normiajatteluun tuli kuin aukko jossa vain tunteet liikahtelivat.

Ja juuri näitä tunteita on aina hankala sanoittaa. "Yliluonnollisia" on hankala verbi kuvaamaan sellaisen ihmisen tuntemuksia, joka ei yliluonnollisiin asioihin usko. Mikä se voisi olla, niin sitä olenkin miettinyt monasti.

Jokin lääketieteellinen termi sen kuuluu olla ja siitä pitäisi jotakin pragmaattista neuropuolen asiantuntijaa päästä jututtamaan.

Olen ehkä asiasta jotain lukenutkin psykologian puolelta, mutta juuri nyt ei mitään tule mieleen.

Ehkä se kuuluu samaan piiriin josta juuri Hesarissa olevassa jutussa ajan hidastumistunteista on haastattelu: "Filosofi Valtteri Arstila tietää, miksi onnettomuuksissa sekunnit hidastuvat ja ikääntyesä vuodet haihtuvat savuna ilmaan." 

Nyt jatkan sinisiä lauluja viimeisen raidan kohdalta.

1.6.2023 torstai

Heräsin pikkuista vaille 4. Päätä särki jälleen, mutta lakkasi kun join kahvit.

Vinha se tykkää olla ulkona. Ainakin näyttää siltä, että se on tyytyväinen oloonsa kun tuolla nurmella venytteleiksee. Ei se kyllä karvanalusnahkaltaan täysin terve ole. Kovasti ainakin hilsettä on ja mahan paljailla kohdilla käyttämättömiksi jäävien nännien väleissä on ihomuunnoksia sekä joitan kutiavia laikkuja. Anaalirauhasten ylituotoksetkin sillä ovatten vallan perseenhajuisia eikä kai sille vaivalle mitään ole tehtävissä. Näin olen lukenut ja kaverikin Kittilässä oli juuri käyttänyt koiraansa eläinlääkärillä eikä se muuta ollut tehnyt, kuin puristellut rauhaset tyhjäksi ja neuvonut tekemään sitä kotona myös. Vinhalta ei puristelemalla mitään irtoa, olen kokeillut. Eikä sitä hommaa oksentamatta pysty edes tekemään.

Jos tuokin koira olisi saanut synnyttää, olisivatko em. vaivat vähemmällä? Heinäkuussa se täyttää 7 v ja on jo myöhäistä niille hommille alkaa, luulisin. Ja antaiskokaan tuo minkäänlaiselle hurmuriuroolle enää...

Minulla oli aikoinaan pystykorvanaaras Hakki eikä sekään saanut pentuja eläissään. Se ei vain alkanut kiiman aikana lainkaan uroskoiran kanssa pelisille vaikka meillä oli eräänkin juoksujakson aikana iisalmelaisen C:n uros viikkokaupalla sen kaverina.

Eilen oli Hesarissa Mirkka Rekolan elämäkerrasta arvio. Juttu sattui samaan aikaan kun Rekola mainittiin myös "Sinisissä lauluissa" ja sieltä jäi mieleen yksi hänen teoksistaan "Kaikki naiset näkevät unia". 

Kaikki ihmiset unia näkevät, mutta jokaisen muisti ei vain aamulla niitä uusintaesitä. Tästä puhe ihan vastottain erään S:n kanssa. 

Mirkka Rekolaa olen lukenut joskus kuten Alex Mattsonia ym. ym. joita Baghin dokumenttisarjassa tasaisena virtana näytille kuljetetaan.

Kirjailijoista ja muista eilisen "äänistä" ja persoonista tulee perin merkillisiä takaumia tajuntaan. Noiden sarjojen anti on mieltä liikauttelevaa muistojen kavalkadia joihin kytkeytyy tietynlainen haikeus, mutta myös ymmärrys siitä, että jos vaihtoehtoja olisi itsellä ollut, ei elämä olisi mennyt niin kuin se meni.

Valintojen aikaa, pysähtymistä pohtimaan, ei kannustusta eikä mitään muutakaan minulle elämä suonut. Oleellisemmat kehityksen vuodet menivät pelkkään tolskaamiseen kuten isäni ajattelematon lausahdus lastensa tulevaisuuden suhteen kuuluikin: "Kuhan nyt jotennii elämäny tolskootta." 

Omille lapsilleni en sellaista ole tietääkseni koskaan sanonut vaikka vanhimpien kasvatuksen kohdalla vähän yksi jos toinenkin kasvatukseen liittyvä tärkeys kolisteli hatelikkoon.

Näiden nuorimpien kohdalla olen tehnyt sen minkä olen osannut ja koettanut välttää isompia virheitä, ettei heille ainakaan samankaltaisia lauseita kuin isältäni jäisi mieltä kalvamaan. Että heistä ja tulevaisuuksistaan on välitetty koko rinnanmitalta ja yhä edelleen välitetään.

En ole dystobioitani maailman tulevaisuuden suhteen heille saarnannut vaikka ne kirjoituksissani jatkuvasti esillä ovat olleetkin. Sitten joskus, jos he näitä lukevat, voivat vaikka kauhistella, että mitä se isi onkaan lajimme ja elonkehämme tulevaisuuden olemattomuudesta ajatellutkaan.

He elävät sitten tätä ennustamaani tulevaisuutta ja voivat päätellä, missä kohtaa väärässä tai oikeassa olen ollut.

Nyt he eivät näitä tietääkseni lue, enkä kannustakaan siihen. Tietävät kyllä, että jatkuvasti "kynä" kädenlihaan kasvaneena elän.

Yhdellä talitiaisella pesänteko vielä kesken. Nyppii kiivassa tahdissa mustanmullan turvekuituja mansikkapenkistä ikkunan alla. Taitaa olla Vinhan karvojakin seassa. On se ihme, miten paljon pikkuisen nokan puristukseen pesäntekotarpeita kerrallaan mahtuu. 

Katselin tovin eri ikkunoista muutakin elämää tonttini muhkuraisilla nurmilla. Päätyikkunasta näkyy juuri kyyhkyn ahkeraa nokkimista pöllinpätkillä rajaamassani kasvipenkissä johon istutin naurista ja päätyyn persiljaa ja tilliä. Noita samoja pöllejä hakkasi eilen tikka niin että sälöt ilmassa viuhuivat.

Liekö ollut sama tikka, joka tuli kasvimaallekin kun olin talikoimassa ja helppoja ruokatarpeita matojen muodossa nousi jokaisella pistolla pintaan. Yksi kyyhkykään ei enää viitsi siivilleen säikähtää kun kuselle ulos menen. Sitten ovat rastaat ja useanlajin pikkulinnut joille olen "tuo ukkeli on harmiton"-näkymä vain. Västäräkitkin melkein jalkojen välistä keikuttelevat menemään kärpästen perässä.

Pääskyset olivat kyllä eilen vihaisia kun istahdin aitanrappusille. Niillä on pesänteko meneillään räystäsharjan alla. Ilmavirta tuntui kasvoilla niin läheltä viistivät nuo siivekkäät. Luovutin ja siirryin muualle tollistelemaan.

2.6.2023 perjantai

Voeperkeleettätulituaspakkanen, mutisin nurmikolla kimaltelevaan kuuraan kustessani.

Eilenillalla kävin metsälenkillä ja mustikoissa oli vielä kukat tallella vaikka edellisen pakkasyön jälkeen noiduin niiden tuhoa. Liekö kestäneet viimeöisen hallan... Sonja laittoi jo muutama pv siten kuvan nevasuolta jossa lakkakin kukkii...

Evoluutiolla eivät osaset kyllä kohilleen naksahtele tai sitten satovaihtelut kuuluvat asiaan. Jos joskus aiemmin, ennen ihmislajin myrkytyskampanjoita, pölyttäjäpopulaatiot ovat kasvaneet liian suuriksi, hallayöt ovat nutistaneet liikakasvua kuin jäniskansoja rutto. Nyt ei pölyttäjiä kyllä tarvitsisi nitistää yhtään, varsinkaan ampiais-mehiläis- ja kimalaissukuja. Itikoista ei niin väliä vaikka hyönteissyöjille nekin ovat tärkeitä.

Typeriä ovatten jokatapauksessa ihmiset, jotka oikein myrkkyä suitsuttavin, sähköisten koneiden voimin niitäkin pihoissa ja retkinuotioillaan tuhoavat. Myrkkyjen ja laitteiden suunnittelijat ja tehtailijat ainakin pitäisi myrkyttää tuotoksillaan ihan ensiksi.

Unessa asioin apteekissa entismallista paperireseptiä rapistellen. Siinä oli Gunillan nimi (äitini) kirjoitettuna punaisella tussilla paperin ylitse vinoon tekstattuna. Unen lopussa heräsin paikalla olleen farmaseutin kanssa suihkussa.

Täytyy alkaa laitella mökkiä ja ympäristöä jonkinmoiseen järjestykseen. Lähden iltasella Kniin. Huomenna on G:n todistustenjako ja vanhemmatkin kutsuttiin. Onhan se sekin jotain kun yhdeksän vuotta on tullut viimeisimmänkin lapsensa peruskoulua seurattua kohtuullisen aktiivisena. 

Kuusi lasta kertaa yhdeksän vuotta. Sehän on liki kokonainen ihmisikä. Sattuneesta syystä Tarumaaret jäi minun kasvatusmetodien ulottumattomiin miltei kokonaan.

Olisihan sen tämänkin elämänlohkonsa voinut jotenkin toisin viettää. Vaikkapa ihan itselleen nuo vuodet kaikki...

En osaa kuvitella vaikka olen  kyllä tavannut ihmisiä, joilla niinkin on elämä mennyt. Moni heistä on aika itsekeskeiseksi kehittynyt, mutta eihän se ihme ole.

Sitten on heitä, joille ei vain lapsia ole siunautunut. Joillekin sekin on katkera pala.

On myös ihmisiä, joille omaisuus- ja urakehtojen tuudittaminen ovat olleet kaiken muun ohittavaa. Eikä niistä tyypeistä monikaan tunnusta, että valinta olisi pieleen mennyt vaikka perinnöksi jääville varoille ei ole kuittaajina muut, kuin ehkä jokin koti kissoille-yhdistys.

8:aan miljardiin maapallolaiseen riittää monenmoista taapertajaa.

Elonkehän kannalta onnenkantamoisimpia ehkä juuri ne, jota eivät ole suostuneet lisääntymään tai eivät yrittämisistä huolimatta lisäänny. Osalla ei pariutuminenkaan onnistu ja siihenkin on tuhansia syitä.

Käy niinkin, että joku vieras menee kopeloimaan munia niin kuin minä laulurastaan pesällä ja siihen loppuu kaikki yrittäminen.

Tulin keskipäivän atriapalalle.

Kaikenlaista puuhastelua. Saneerasin säiden armoilla olleen unimäkeläisversioni Edward Munchin maalauksesta Huuto ja ruuvasin sen lankunpätkäalustaan. Sitten könysin tienvarren petäjään jonne "itetaiteeni" kiinnitin ohitsekulkijoita säikäyttelemään.

Olen tämän kertonut aiemminkin, mutta kerrataan: Samasta kuusentyvestä tekemäni toinen "Huuto" on metsäyhtiöiden raiskaaman metsonsoidinmetsän siemenpuupetäjän kyljessä. Pitäisi sekin käydä saneeraamassa ja kiivetä niin ylös kuin jatkotikkailla pääsee, että näkisivät (tuskin ymmärtäen) sen tuskan joka silloin raastoi ja yhä raastaa kun sillä kulmalla kuljeskelen menetettyjen metsien puolesta.

Ensi kerralla sitten, tänään en kerkeä. Tai paskat, ihan varmasti kerkeäsin jos alkaisin.

Tiijä vaikka syötyäni alankin. (En alkanut.)

Illanalussa lähtötunnelmissa jälleen. Saunoin, ajoin parran ja peseydyin. Keräsin pyyhkeet likapyykkiin ja toin saunalta kuumaa vettä tiskiä varten. Suodatin vielä lähtökahvet jota nyt hörpin katsellen samalla sateentihkuun josta välittämättä kyyhky nurmella nyökkii. Heh! Juuri nyt tikka työnnälsi päänsä kirjosiepon pönttöön pajuraidan kyljessä ja meinasi jäädä siihen kiinni. Ei se pohjalle uletu munia särkemään tai poikasia noukkimaan, mutta läheltä piti tilanne silti. Siepot hyökkäsivät pöllyyttämään tunkeutujaa ja niin sen oli poistuttava tyhjän harasseena. 

Tikallakin on jo poikaset Kaivonkorven kolopuussa ja emoilla riittää kauhiasti töitä hommata sapuskaa niille. 

Siinä lahopuunsälöt ja multa lentää kun tikka hakkaa toukkaa, matoa, hyönteistä, kuoriaista etsiessään. Sillekin kelpaa miltei kaikki. Eilen näin, kun se kävi Vinhan ruokakupilta nappaamassa jauhelihaklöntin ja kiikutti pesäpuunsa suuntaan. Yhtenä päivänä yksi tikoista oli ehyen multasäkin kimpussa, mutta pettyi pahasti kun ei sieltä syötävää löytänyt. Kolon se multaan kaiversi kun ei ensi nokkaisulla uskonut.

En kyllä viittisi lähteä.

Ensi vkolla pitää aloittaa erään kuistin teko ja siinä varmaan menee parisen viikkoa. Sitten joku on hätyytellyt kerroskoloremottiinkin eikä sekään varmaan ilman kahden viikon työtunteja valmiiksi tule. En kyllä tiedä muuta kuin että aavistus on tapetointi- ja maalaushommista. Mutta niiden pohjustustyöthän ne vaivalloisia ovat. Mitä meinannevat kylppärin kanssa...

Onneksi seuraavat hommat ovatten Kainuussa ettei etäs tartte rahtautua.

Juvallekin pitäisi ikkunanvaihtoon kuulema joskus joutaa. En ole vielä luvannut.

Rahaahan ne työhommat tietävät, mutta kun alkaa tuntua, että mulle riittää. Kun piäsisi itelle (tai oikeammin pojille) uutta rakentamaan niin siinähän se tämnä löoppunuoruus mukavasti hautaan saakka kulahtaisi.

Vaan huaveeksi ne semmoset nyt jo jiävät. Miljoona tartteis irtorahaa taskunpohjalla olla ettei rautakaupassa piätä pakottaisi se entinen tunne, että mitäpä minä tiällä ramppaan kun ei ole millä mällätä.

Paneppas nyt läppärin kansi säppiin ja kone laukkuun, on lähettävä!

"Jotkut ovat niin köyhiä, ettei heillä ole kuin rahansa"

15.5.2023 maanantai

16.5.2023 tiistai

Oli eilenkin elämää, mutta tyhjäksi jäi päivityksen ruutu. Ainoat eiliset tekstinpätkät olivat muistutuslappu G:lle, että vie huomenna pahasti myöhässä olevan kirjan kirjastoon ja kännykällä myöhäiltainen viesti, jotta alkaapi tulla kotio sieltä "Lyseon pihalta". (Pelaavat korista siellä -kuulemma!)

Eilen aloitin Oulujärven rannalla. 

Turkin vaalitulokset olivat viimeisimpien kahdenkymmenen vuoden kaltaiset. Puolet 80-miljoonaisesta kansasta on pantu haluamaan Lattapään johtajuutta. Toinen puoli pelotellaan kakkoskierroksella ruotuun takaisin.

Pihassa siipirikko varis kävisi pian kädestä syömässä jos olisin koko ajan totuttamassa. Ei sitä roikkuva siipi näytä muuten haittaavan kuin "esteettisesti", mutta koskeekohan siihen? Siipivamma hankaloittaa linnun eloa niin, että oksalla istuessaan se koettaa kohennella lennintään kuin pyylevä rouva vinoon kiertyvää hametta.

18.5.2023 torstai

Pohjalaisjunkkarien helapääpäivä. Vai oliko se juuri tämä torstai pyhitetty sille ajanlaskun alussa maakuntia kierrelleelle, omituisia teitä neitsyen kohtuun eksyneestä siittiöstä alkunsa saaneelle suupaltille, joka yritti hillitä markkinatalouden mekanismeja eskaloitumasta temppeleiden sakasteista yleismaailmalliseksi, turmioilliseksi trendiksi joka pilaa elonkehän asumattomaan kuntoon...

Siinä ei se sandaalikulkuri onnistunut, eivätkä ole onnistuneet jälkeensä normaalisti siinneet opetuslapsensakaan. 

EXIT-norjalaissarjassa yksi inhottavimmista (Adam) rahankiärijöestä lohkaisee jotenkin että "Vihreäsiirtymä on uusi rahanansaitsemisen sektori, ei muuta." Mies on tunkeutumassa tuulivoimalabusinekseen ihan vain kahmiakseen lisää netottavaa paratiisisaarten tileilleen. Tämä elokuvassa esitetty repliikki paljastaa kyllä totuuden siitä, missä ilmastokriisin hoitelussa oikeastikin mennään: Markkinat ovat sen jo vallanneet eikä se hyvää ainakaan tiedä.

19.5.2023 perjantai

Puutarhuri muutaman päivän vapaalla. Menee vasta ti töihin. Alkoi siivoamaan. Ompeli eilen kangaspuiden tukkikankaan päärmettä joka tavallisella ompelukoneella on ylen vaivalloinen homma. 

Kangaspuut ovat vielä kokoamatta yläkerran aulassa, mutta kunhan kootaan, alkaa jynkytys joka aiheuttaa talon rakenteet läpäisevää, minullekin lapsuudesta tuttua ääntä. Jospa pojatkin innostuisivat kutomaan. Rövönkuteita on jo aika paljon leikeltynä ja jostain muutama säkki saatujakin. Loppuunnussitut lakanat käyvät siihen hommaan hyvin kaupaksi. Pestyinä, kiitos.

Ragni Malmstenin lauluun äidin riepumatosta on ujutettu monenlaista muistoa kangassuikaleiden entisistä olomuodoista, mutta lakanoiden historiasta ei vihjettäkään. Siksipä kirjoitin tuon rahvaanlaisen loppuunnussintaverbin näkyville. Ei kai se kauaksi ainakaan isien ja äitien lakanoiden kulutushistoriasta lipsahda vaikka enimmäkseen niiden päällä selät vastakkain olisi kuorsattukin.

Itsellä joka päivä aamusta iltaan hippasta kaikenlaisten tehtävien kanssa. Oulujärvenrantahomma jo nyt selevä vaikka keskiviikko olikin sateinen päivä. 

Kotiin kävin Käyttöraudasta sinkittyä, tukevaa metalliverkkoa (200€) ja tein kahdelle lehtikompostikehikolle 85x125x65 (senttejä) aihiot. Liitostarpeet, mm. aspit ja kyllästetty puutavara loppuivat kesken, joten seuraavaan kertaan jäi loput.

Tulin illasta tänne Um. Tuvassa oli hieman koleaa, joten poltin uunillisen halkoja ja pidin myös hellassa tulia. Hella savutti, uuni ei.

Lämmitin saunan. Nyt olen kylpenyt ja väsyttää.

Käenkukuntaa kuuluu jokaiselta kantilta ja kyyhkysten kurkkulaulantaa. Kaikkia muitakin ääniä, niitäkin, joita en kuule.

Saunan luona tuomi puhkeaa kukkaan lähipäivinä.

20.5.2023 lauantai

Nukuin kahdeksan tuntia. 

Kyyhkyjä pinojen takana kahdeksan "vierasta" siivekästä. Paikallinen pariskunta syöksyi häätämään ne pois ja lähtivät, ihme kyllä. Suurtappelua ei siis tullut. 

Päätä särki kun heräsin, mutta nyt, kun olen juonut kahvit, se lakkasi.

Aurinko paistaa. 

Hesarissa toimittaja Vesa Sirenin järisyttävä raportti Marokon laitamilta Nigerin Lagosista. "Väestöräjähdys"-otsikko ingresseineen panee kallon sisällä aivojen hyytelömöykyn tytisemään. "Afrikassa on kohta maailman kolmanneksi suurin maa, ja kelluvan slummin keskellä valkenee, mitä ihmiskunnalla on edessään"

Pienenä sisäsiittoisuuten taipuvaisena kansana ei Suomen silti pidä haaveilla väestönkasvusta. Täytyy pyrkiä vain siihen, että jatkossa syntyvyys ja poistuminen elonkirjosta stabiloituvat kutakuinkin samalle tasolle.  Reilut 5 miljoonaa pipoa tässä maassa on riittävä solukkoläjä sotkemaan paikat. 3 miljoonaa olisi sopivin määrä. Pentti Linkola sanoi eläessään, että 3000 ja se olisi luultavasti luonnon kestokyvyn kannalta sopivin. Tarkoin valittu, rajoitettu "seksiturismi" olisi vain sallittua. Pienenevälle väestölle geeninparantelu (vierasveri) olisi entisaikojen inuiittien tapaan tarpeen vaikka nykyisinhän sekin hoituisi kansainvälisin pakastekuljetuksin.

Paitsi että sitten tulisi kyetä vastustamaan globaalien markkinavoimien pelkäksi raaka-ainereservaatiksi joutumista.

Paitsiettä sitähän me jo olemme.

21.5.2023 sunnuntai

Klo on 02.23. Tulin äsken Ilvekseltä. Oli mukavat humpat vaikka alkuillasta päänsärky vaivasi. Porukkaa yhtä runsaasti kuin viikko sittenkin.

"Kaikilta löytyvät ne liskoaivot", sanoi tanssitettavanani kun puhe tuli Iisalmessa tapahtuneesta misogynistiaviomiehen tekemästä murhasta jonka käräjöinnistä media uutisoi eilen.

"Kolmiaivoteoria tarkoittaa aivojen jakautumisesta liskoaivoihin, limbiseen järjestelmään ja neokortikaaliseen osaan."

"Mantelitumake on saanut ilmeisen tärkeän roolin, koska se mainitaan usein kun selvitellään aivojen toimintaa tunne-elämän hallinnassa. Mantelitumake eli amygdala liitetään varsinkin pelkoreaktioihin. Mantelitumake, tai siis -tumakkeet, koska niitä on kaksi, sijaitsevat alueella, joka kuuluu niin sanottuihin nisäkäsaivoihin eli tuohon limbiseen järjestelmään, joka pääosin vastaa aivojen tunnetehtävistä. Niitä alempana ja primitiivisempinä sijaitsevat liskoaivot, jotka huolehtivat kehon perustoiminnoista, ja ylempänä myöhemmin kehittyneet isot aivot lohkoineen eli järkiaivot, jotka ovat sitten vain eläinkunnan korkeimpien lajien kruununa päässä älykkään elämänhallinnan komentokeskuksena."

Yhden eläinlajin liian suuriksi kasvaneista aivoista kirjoitti Kurt Vonnegut Galabagos-kirjassaan ja nyt tuo limbinen, älyn ja viisauden reseptoreita sisältävä ektoplasma pursuaa kaikkialle ulottuvana väkivallan aaltona kuin valtamerien tsunamit. Aseistaudumme (militarisoidumme) nyt vauhdilla valmiina kaikkialla tappamaan toisiamme ja se kertoo näkijöille, mikä hirvittävä tulevaisuus kaikella elollisella tällä maapallolla on toteutumassa. Syyt tällaiselle kehitykselle jokainen pikkuisenkin ajattelemaan kykenevä ymmärtää jos uskaltaa oikeasti myös nähdä mitä katsoo.

Nukuin puoli kahdeksaan.  Aurinkoinen porottelee. Saunan luona tuomi puhjennut kukkaan. Nyt kahvit juotu ja puurolautanen tyhjäksi nuoltu. 

Lehdestä luin Helsingissä vierailleen kirjallisuudennobelisti Annie Ernauxin haastattelun. "Voin muistaa, mitä luin, minkälaisia huhuja liikkui, mitä sanottiin. Niistä kaikista pystyn muodostamaan kuvan kollektiiviselle tunteelle. En tiedä, onko muistissani jotain erityistä, mutta se lähtee aina kuvista ja tunteista."  

Näin sanoo Ernaux ja sitäpä tässä lähden märehtimään kasvimaalle. Varsinkin tuota kuvista ja tunteista-loppulausahdusta. Ne ovat itsellekin tärkeitä olleet aina. Kyse ei ole kuitenkaan valokuvista tai muista painetuista, maalatuista tms. vaan niistä kuvista, jotka unien ja ajatusten kuvittajaksi jostakin aivojen syvyyksistä esiin ujuvat tahdoitpa tahi et.

Iltasella 23

Puutarhuri kävi. Käytiin saunan lämpiämistä odotellesa kävelyllä ja löydettiin kevväisen karhun tassunjäljet Unimäen pohjoispuolen pistotien liejuun tallottuina. Elikä otso on kömpinyt mitä ilmeisemmin Unipuron ja Villelän rinteen puolta etelää kohden jossa jälleen noussut Lepolan mailla takaisin tielle painamaan jälkensä maantiesoraan. 

Mikähän lie silläkin määränpäänä? Jos aiempiin havaintoihin vertaa, kaikilla talvipesästään lähteneillä kevätkarhuilla on suunta ollut sama. Silläkin, joka vuosia sitten kävi nostelemassa kompostinkantta ja hankasi kylkeään seiniin ohitse mennessään.

Jatkanpa ranskalaiselokuva Ellen parissa. Viimeksi olin nukahtanut siihen kohtaan, kun Elle raiskattiin kotinsa lattialla. Taloon parvekkeen ovesta sisään tunkeutuja oli naamioitunut, isokokoinen mies ja homma oli ohitse minuuteissa. Elokuvassa on kokolailla muutenkin poikkeava tunnelma. Toisaalta ei oikein ime puoleensa, mutta toisaalta taas on pakko katsoa, miten tarinassa käy.

Laulurastaalla pesä ja siinä viisi munaa kaivon viereisessä pienkuusessa.

22.5.2023 maanantai

Elle jäi edelleen kesken. Nyt olen nukahtanut draamankohtaan jossa ystävykset, työtoverit ja naapurit kokoontuvat Ellen luokse ryyppäämään ja syömään ja Ellen iäkäs diivaäiti ilmoittaa menevänsä nuoren miehen kanssa kihloihin, mutta kun äiti lähtee keittiöön täyttämään lasiaan, kaatuu hän lattialle tajuttomana. Ambulanssikyyti on viimeinen muistikuva ennen kuin liuin omien unieni elokuviin.

Äsken kun heräsin, oli tuo elokuva mielessä ja rinnalla itse juuri nähty uni, jossa pohdin jonkun kanssa, kuinka vähän unien rakenteisiin, "käsäriin", voi vaikuttaa itse.

Hieno, kesäinen aamu jälleen. Unista jatustelut saapi riittää, täytyy lähtä ulukohommiin.

Käärmeitä on näkynyt jokaiselle päivälle milloin milläkin tontinkulmalla. Kävin kaivelemassa keitonhöysteeksi aukkohakkiolta "horsmaparsaa" (horsmanjuuria) ja kun seisoin tiellä odottamassa Vinhaa pois murrokosta, mateli selän takaa tumma, vihertävään vivahtava, selästään selkeäkuvioinen kyy jalkojeni välistä tien poikki. En edes hätkähtänyt niinkin läheltä kulkevaa matelijaa. 

Käärmeisiinkin tottuu, mutta onhan se muistettava, että niiden puremassa on aina vaaransa vaikka viimeksi, kun kyy näykkäisi, ei minulle siitä koitunut edes itikanpiston vertaista kutinaa. Jätti varmaan myrkyn laskematta ukkovarpaan haavaan.

Kasvimaan yksi osa on nyt melkein kokonaan myllätty ja juurittu. Niillä kohden, joissa viime kesän potut olivat, tein juurimistyön jo pottuja nostaessa, mutta onhan nekin alueet vielä talikoitava kertaalleen nurin. Olisipa jokin helpompi konsti noiden ohdakejuurenjuuttaiden poistamisessa kuin joka keväinen ja syksyinen yksittäin poimiminen talikollinen kerrallaan.

Myrkkyjä rikkakasveihin kyllä löytyy, mutta sitten häviävät kaikki muutkin tarpeelliset elementit (mm. madot) ja vain kemialla sitten kaikki kasvu saadaan aikaiseksi.

23.5.2023 tiistai

Tänään sateli hetkellisesti kahvikupillisen verran/neliö. Ukkonenkin yritti isotella, mutta vähäiseksi jäi sekin. Sain yhden kaistaleen kasvimaasta juurittua.

Kävin nyt illemmalla Pohjoismäen takusen selluliemikankaalta viime syksynä merkille panemani "suolakiviesiintymän" lohkomassa pikkulekalla kahteen peltisankoon ja raahasin ne tienvarteen autolle. Etsiydyin muistinvaraisesti kohteeseen ja osuin siihen kuin eilen olisin paikan käynyt merkkaamassa. Mitään kännykkäsovelluskoordinaatteja saatika maastossa ennen metsänraiskaushakkuita (1970-80 luvuilla) olleita erityistuntomerkkejä ei ollut, "kartta" oli vain piirtynyt mieleeni sieniretkellä ollessani.

Kivet laitan saunankiukaaseen ihan vain niiden vaalean värin vuoksi. Tiijä sitten, miten kestäviä lämmönvaihteluille lienevät. Samanlaista kiveä minulla on muutamia jo ennestään kiukaassa ja siinähän nuo lohkeilematta ja räjähtelemättä ovat toimineet kaupasta ostettujen lailla.

"Suolakiviin" liittyy myös lapsuudenmuistoina se, että kun niitä syyspuolen illanhämärissä raunioiden kupeilla toisiaan vasten paukutti, syntyi sekä jonkinlaista tuoksua että salaperäistä kipinöintiä.

Rankempoo olj lapsuus kuin Juakko Tepon rallissa jossa "hiekkalaatikossahin olj vaen karkee sepeli". Ei ollut laatikkoa saatika että sepeliksi murskattua kiveä, pelkkiä kiviraunioita vain joiden raekoko ihan jotain muuta kuin 0-16 milliä.

Mietin tätä siellä hölmöä hommaa toteuttaessani, että se myllätty maapohja josta kaikki lapsuuteni aikaiset vanhat puut on nyhdetty ja kuljetettu ahneen maailman sulatusjärjestelmiin ja tuhottu atomeiksi jo moneen kertaan, on kuitenkin piirtynyt jonnekin minussa, että edelleen tiedän metrilleen missä olen vaikka en silmilläni seutua tunnista. 

Se on outo ja surullinen tunne samalla kertaa. Ja kun en voi sitä jakaa lapsillenikaan niin, että sen samalla tavalla tuntisivat.

Minä niin ymmärrän intiaaneja ja muita alkuperäiskansoja ja heidän syvää surua kun valkoinen mies saapui alkaen tuhota kaikkea sitä, mikä siihen asti oli niin tärkeää ollut.

Ken Saro Wiwa kirjoitti tästä nigerialaisten alkuperäisasukkaiden luontotuhon tuskasta viimeksi, mutta sitten hänet ja muut ogoniaktivistit hirtettiin Shellin öljyämiin köysiin.

Meidän henkistä hyvinvointia halveksivat Stora Enso ja UPM ovat jatkaneet kotoisen maaperän tuhoamisen jälkeen eukalyptysplantaasien ja tehtaiden rakentamisurakoissaan samaa siirtomaavaltojen raakaa politiikkaa välittämättä vähääkään Nigaraguan tahika Brasilian (mm.) alkuperäisväestöjen vastustuksesta. Sinne nekin murheesta ja surusta kertovat valitusäänet jonnekin ovat hiljaksiin sellukattiloiden kiehumisporinaan vaimenneetkin.

Ja halusinpa tahi en, olen itsekin noiden "valkoisten miesten" jälkeläinen ja osallistunut maapallon elinmahdollisuuksien tuhoamiseen jonka tuloksista kaikkialla nyt alamme toden teolla "nauttia". 

Hetken kestäneen vaurastumisen ja hyvinvoinnin hinta on hirvittävä; tajuatko tämän sinä, joka värikästä, mieltä kiihottavaa kuvastoa uusista sähköautoista juuri plaraat ja joka Elon Muskin tapaisia ääliöitä jumalanasi pidät? Toivon sinulle oksettavia oloja sen ratin takana sitten, kun semmoisen hommaat. Jonkun alkuperäisen luontomuodon jalkojen alta siihenkin tarpeet on kaivettu eikä tilalle kyetä mitään antamaan.

24.5.2023 keskiviikko

Kasvimaalla innostuin kuokkimisesta niin, että kaivoin ojatkin palstan kahdelle sivulle aloittaen jo kolmannellakin. Levitin ojamullat viereiselle nurmelle ja syydin kauransiemenet sekä peittelin ne. Lannoitin Kekkilän kananpaskalla. Kääntämättä ja juurimatta on vielä jonkin verran, enkä ole vielä päättänyt, mihin järjestykseen paalutan palstat porkkanoille, potuille, sipuleille...

Mylläsin myös pienen mantsikkapenkin. Katkoin rönsyt, lannoitin ja levitin säkkitavaraa, eli markkinavetoista mustaamultaa päälle. Huomiseksi lupailee sadetta ja ravinteet alkavat vaikuttaa paremmin.

Vinha käyttäytyi perin merkillisesti äsken kun tulin saunalta puita lisäämästä. Juoksenteli kuono erityisen pystyssä haistellen ja räkytti vähän jokaiseen ilmansuuntaan. Hirvi, karhu tai susi? Otin kameran ja kierretiin mökin ympäristö kauempaa Unipuroa myöten, mutta mahdollinen metsänelävä oli kaikonnut jo. Koira käyttäytyi edelleen levottomasti eikä kauaksi jaloista lähtenyt. Hirveä se ei pelkää joten kuvittelenpa mieleni viihdykkeeksi, että se oli karhu tahika susi.

Voihan se olla vaikka ahmakin.

Nyt on ½yö. Katsoin Norjalaisen Exit-sarjan kolmannen kauden viimeisen jakson loppuun. Jäi mielenpinnalle kellumaan törkeästi käyttäytyvien ökyrikkaiden ohella kodittoman&rahattoman, apua tarvitsevan "Magnalenan" sanat sokeutumistaan pelkäävälle, mutta silti avuntarjoamisesta kieltäytyvälle miljardööri-Henrikille: "Jotkut ovat niin köyhiä, ettei heillä ole kuin rahansa." 

Äveriäiden lajikumppaneidemme törkeyksistä kertova, "totuuteen pohjautuva" sarja kertakaikkiaan. Jo ensimmäisiä jaksoja katsoessani taisin kirjoittaa, että jos murto-osakaan kaikesta esilletulleesta on totta, täytyisi rahan kanssa öykkäröivät viedä enempiä käräjöimättä saunan taakse.

Voi olla, että totuus on vieläkin kauheampi kun tiedetään, kuinka multimiljardöörit ja muut multi-etuliitettä ceeveessään korostavat rahoittavat sotia ja säälimättömiä busineshankkeitaan muiden muissa kaivos- ja metsäteollisuuksissa. Niiden edessä lakoaa niin luontoa kuin muuta elollista ihmisistäkään piittaamatta vaikka joukoissa olisi omaisiakin.

25.5.2023 torstai

Heräsin ennen viittä oikean jalan suonenvetoon. Mutta oli viimeiseksi kanavillani näkyvä unikin vallan perkeleellinen. Siinä epämääräinen asejoukkio ajoi Unimäen pihaan ja alkoi määrätietoisen paikkojen särkemisen tulittamalla kivääreillä ja haulikoilla ikkunoita, ovia ja seiniä rei´ille. Vihastuin juuttaasti, kun ne pamauttivat aurinkopaneelinkin paskaksi! Vinha meni onnekseen piiloon aitan alle. Seurasin tätä näytelmää kaivonkorvelta suurkuusen takaa. Yritin soittaa hätänumeroon, mutta puhelimeen vastasi aina jonkin tuntemattoman firman keskus jossa monotooninen robotinääni kysyi, kuinka voimme palvella.

Mitenhän uni olisi päättynyt jos en olisi herännyt jalan suonenvetoon? Olen samantapaisia unia nähnyt ennenkin, ja varsinkin sen jälkeen, kun Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa alkoi.

Aiemmin aamuyöstä, klo kolmen maissa Sari tuli sanomaan: "Entäs jos ollaankin tavattu aiemmassa elämässä atomeina hautausmaan aidalla?" Omaan hihitykseeni hetkeksi havahduin siitäkin unesta ja siksi sen ehkä edelleen muistin. Hihitystä lisäsi se, kun muistin ottamani valokuvan tytöstä Isalmen vanhan hautausmaan kiviaidan päällä juhannuksen huitteissa 2008. Olin silloin tulossa pitkältä pyöräretkeltä ympäri keskisen Järvi-Suomen.

Klo on pian kahdeksan. Kohta pitäisi sadetutkan mukaan alkaa kaataa vettä maisemaan. En ole kopeutunut vielä pihatöihin enkä taida alkaakaan vaikka olisihan se...

En laita vielä sipuleita likoamaan sillä huomenaamulla täytyy lähtä Kniin kun G:lla on peruskoulunsa päättötanssit ja lupasin mennä katsomaan. Myös siemenperunat pitää tuoda itselle ja Sonjan porukalle kans.

Täytyy lähteä kuitenkin käymään kaupassa sillä ruokaa ei ole kuin hyllynperällä kuivamuonia, jääkaapissa muutamia oululaisen ruispalasia, kevytlevitekeijua ja piimää puoli purkkia. Niin ja yksi pakastelakkarasia joka ei tietenkään ole enää jäässä. Knissa keittämäni keittoruuat riittivät eiliseen, kuten olin laskeskellutkin paitsi että olisi pitänyt vielä yksi rasiallinen olla lisää.

Eilen kävin Torakorven "Essolla" kaasupullon vaihtamassa. Oli kympin kalliimpaa (33€) kuin Knissa vaikka yhtä syrjäseutulisien vaivaamaa kaupankäyntiä molemmilla peräkylillä kerrotaan harrastettavan.

Mustikkamättäissä runsaat kukinnot. Jos hyvin käy, tulee hyvä sato, mutta aina se on tuo "jos"...

Voe meitä kiärijöetä!

11.5.2023 torstai

Sivukadulla jälleen. Tulin eilenillalla myöhällä. Olo oli aikasten töttöröö eikä montaa lausetta kirjasta tajuntaan ole ehtinyt kun olen ollut jo unessa. Tupakanpoltosta näin unta ja heräsin käryjen  aiheuttamaan päänsärkyyn. Meni se ohitse kun hörppäsin aamukahvit ja söin kaurapuuroa lautasellisen. 

Unessa murha: "Mercedes" löi puuvartisella hakulla Trotskia päähän. Varsi meni poikki ja teräosa jäi uhrin kalloon. Hakku muuttui isoksi, pläkkipeltiseksi tratiksi ja alkoi täyttyä verellä joka oli vihreää. 

"Mies joka rakasti koiria"-kirjan, jonka tilasin äskettäin tabletille sekä lukemattomien muiden Trotskista kirjoitettujen elämäkertatietojen  mukaan Stalinin tilaama murha toteutettiin jäähakulla. Unessa murhaajan nimi oli melkein oikein. Hän oli Ramon Mercader.

Iisalmessa meni jälkiputsingissa pitkälle iltaan kun en sen takia viitsinyt enää yöksi jäädä. Kävi osakkeenomistajakin paikalla ja lastasi jätemattokuorman kyitiinsä.

Pyykkikone pyörii, uuni lämpiää. Pojat haluavat tehdä lasangnea niin siinäpä on sitten uuni valmis kun teolle alkavat. G ei mene tänäänkään kouluun kun flunssa on edelleen päällä. Ruotsin koe siirtyy, mutta ehtii kuulema vielä tämän kevään arvosteluihin ensi maanantaina tehtynä. P on ollut töissä joka päivä koulun ohella ja saanut jo tuloksiakin aikaan: takuupalkan päälle provikat niiden mukaan.

Saska Saarikoski kirjoittaa Hesarin kolumnissaan, että jälleen olisi Georg Wrightin ajatuksille käyttöä. Minusta hänen ajatuksilleen on ollut koko ajan käyttöä, mutta esitäpä niitä käytettäväksi hallitusneuvotteluissa! Filosofien ajatuksia ei niissä pöydissä esiinoteta vaikka ne, jos mitkä ilmastotieteisiin perehtymisen ohella tarpeellisia olisikin.

Menneen maailman poliitikosta Puavi Lipposesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta hän sentään edes silmänlumeeksi otti silloin tällöin ajattelunsarkojensa mielitiettyjen ajatuksia esille politiikan pölkkyjä veistellessään. Voipi se kyllä johtua siitäkin, että nuorikkonsa Päivi oli (ja lienee edelleenkin) filosofian maisteri. Stephen Toulmin taisi olla yksi Puavin jähmeisiin leukaperiin juuttunut ajattelija jota siteerasi. Ja kävihän se kankea jyhmäke Tampereen Suurilla Filosofiapäivilläkin 1990-luvun lopulla. (Minäkin kävin 2 kertaa ja molemmista kerroista oli tuloksena hyvin viisas olo.)

Petteri Orpoa saatika yhtäkään tämän hetken hallitusneuvottelujyystäjää en osaisi mielikuvitellakaan pitämässä alustusta jokin jämäkkä filosofinen teoreema selkärankaa tukemassa. Kaikki liitelevät pelkillä rahamaailman silittämillä ja saastuttamilla pinnoilla ja laskevat laskemasta päästyäänkin mikä summa mihinkin riittää, tai pikemminkin, että mikä(änhän) ei riitä. Ja kun se kaikki on "edellisen hallituksen vika".

Miljardit eurot vain viuhuvat ilmassa, mutta yhtäkään lauseenmittaista Wrightin ajatusta ei.

Vaihdoin Puutarhurin "EMU"un ja Tojotanrottelooni kesät alle. Paulus saapi tarkistaa ilmanpaineiden kalibroinnin uudemman tietokoneelta, minun rottelossani semmoisia ei tartte. Yhdestä renkaasta olivat ilmat pihalla karanneet, laitoin tilalle vararenkaan. Vaikka se on ollut takakontin kotelossa nykäisemättä niin kauan kuin auto on ollut olemassa (22 v), oli ilmanpaine pysynyt normaalina. Saattaa sen materiaali olla kyllä jo hapristunut, että se sitten lasahtaa jossain kohden kesken ajun.

12.5.2023 perjantai

Jälleen aamu Unimäen keväässä (klo on 04.44). Kun eilen illalla tulin, lunta oli vielä tientäyttönä niin, että Pikku Kervisen varjoisassa kurvissa sitä meni saappaseen, joten tavarat piti tuoda pulkalla tienvarresta. Pyykkikori ei mahtunut kun oli vain kaksi pientä pulukkaa jotka liitin peltikattoruuveilla toisiinsa kiinni. Joskus, kun isoja ahkioita en vielä omistanut, saatoin ruuvata pieniä peräkkäin jopa 5 letkaksi.

Puuron särpimeksi luin Hesarista poikkileikkauksen venäläisestä palkka-armeija Wagnerista (murhaajista ja raiskureista, roistoista ja ryöväreistä), joka Venäjän Moskovan Zaatanan johtaman tyrannivaltion hyödyksi ("muskeliksi") on sallittu mafian kaltaiseksi järjestöksi lihottaa. Sen toiminta on maailmanlaajuista ja kaikkialla se aiheuttaa kauhua raakuudellaan. Mitään ns. inhimillisyyttä sen toiminnassa ei ole. Jälki on kammottavaa niin sen sotilaille kuin Ukrainallekin jossa se nyt melskaa.

Tuo juttu on samalla poikkileikkaus koko lajimme pahuudesta joka on olemassa kaikkialla riippumatta siitä, vallitseeko valtioissa demokratia vai ei.

Olemme poistuneet viidakosta, mutta viidakossa selviytymiseen kuulunut luonteenpiirre säälimättömyys ei ole poistunut meistä. 

Me kykenemme edelleen elintilan, ravinnon ja vaikkapa vain nautiskeluoikeutemme säilyttääksemme puremaan samoja asioita tavoittelevilta lajitovereiltamme päitä poikki. Raamatuilla, lakipykälillä ja ruoskilla piiskattu sivistys on vain kuin vaha Bemarin konepellissä.

Pilkkeitä siirtelin koko päivän pinoihin. Aurinko helotti. Pärjäsi ihan hyvin uikkarisillaan ja taisi vähän jo hartiat kärähtää.

Semmoinenjoku Kiärijä meinaa voittaa Euroisetviisut. En osaa olla oikein mitään mieltä sillä sen kaltainen musiikki ei tunnu miltään ja muovinenvihreä garderoopi käy silmiin. Metelienergialla sekin sirkusjuna kulkee ja maailmojen massat menevät transsiin kuten uskonnollisissa tilaisuuksissa on tapana ollut. Epäilen kuitenkin viisuvoiton vyörähtävän vaikkapa Ruotsiin.

Viime maanantaina sattui käteeni Iisalmen Prisman vitosen alekorista Pentti Linkolan naisystävän Anneli Jussilan "Elämää toisinajattelijan kanssa" muistelukset. Ei mitenkään räväkkä teos. Toteamukseni nyt: Silitelty kuvaus kohteesta kun kolmanneksen olen sitä lukenut.

Minkä Pentti Linkola jo eläissään elonkehän tilasta ja sen kestävyydestä lajimme käsissä lausui, on konkretisoitumassa, osin jo täyttä totta ja heti huomenna loputkin toteutuu: ekokatastrofia eletään eikä asia paranemaan päin ainakaan ole.

Ei ole enää linkoloita. Elonkehän puolestapuhujien joukosta puuttuvat persoonat jotka lukeneisuutensa lisäksi edes yrittäisivät elää kuten opettavat. Rovaniemellä syntynyt, mutta syväkaupunkilaiseksi Helsinkiin juurtunut Orkku Mallikainen.., eekäkun Markku Ollikainen kutsutaan asiantuntijana paneelehin kertomaan ilmaston tilasta, mutta hän tekee sen teoriapölyn keskeltä joka sekin on toteen ja tutkimukseen perustuvaa oikeaa tietoa, mutta jostain kumman syystä ei siihen tule samaa vakuuttavuutta kuin Linkolalla joka jäisillä verkkoavannoilla ajattelemiaan tyrmäystippoja kuulijoilleen ja lukijoille pärskäytteli. 

Onhan maailmalla antilinkola Elon Musk, joka haluaa homo sapiensin muuttuvan nopeassa tahdissa Yuval Hararin luonnehtimaksi, digiälyhirviöksi Homo deukseksi. Hän saa kyllä äänensä kuuluviin ja on jo yksi jumalista, jota silmät ummessa palvotaan.

13.5.2023 lauantai

Lämmintä enteilee auringonsäteet selluliemimetsiköiden takana Idässä. Klo on 4.45 ja siirsin aurinkopaneelin tienpuoleiselle seinustalle. Se alkoi heti lataamaan akkuja vilihakkaammin kuin päätyseinällä joka on etelään päin.

Saisinpa hankituksi vielä kaksi 100 watin paneelia ja kaksi 100 Ah:n akkua niin voisi rakentaa melkein täydellisen sähköjärjestelmän kesäajoiksi jääkaappeineen päivineen. Tämä nyt oleva  parannus entiseen taitaa kuitenkin jäädä totuttuun tapaan puolitiehen. Mutta niinhän se lauloi Juha Vainiokin albatrossissaan miehestä jonka teot aina jää puolitiehen.

En minä ainoalaatuinen siinäkään lajissa ole. Ne, jotka elämänsä ovat valmiiksi saaneet, eivät välttämättä osaa olla tyytyväisiä hekään. Vai mistä sekin kielii, kun ylitsepursuavassa hyvinvoinnissa elävät kulkevat tappamassa turhautumisentunteitaan kalasta ja päästä-reissuissa ja muussa yhtä järjettömässä, eläinkunnalle (elonkehälle kokonaisuudessaan) kipua ja tuskaa tuottavassa  harrastuksessa.

Minulla -meillä- rahareikiä on aina tärkeimpiäkin kuin nämä mökintötteröni tarpeet. Nuorimmaiset pojat niistä ne arvokkaimmat tarvitsijat edelleen. Jospa se Paulus ainakin kesän ajan saisi tarvitsemansa manit siitä työstä, jonka jo aloitti. Eka palkkakin taitaa tulla jo nyt maanataina! Gaiukselle on edellisten kesien tapaan ruohonleikkuuta ja puutarhanhoitotöitä muutamallekin vanhukselle tiedossa, että skootterinsa bensat yms. hankkii itse. Roposiahan ne silti ovat tarpeeseen nähden, mutta suu säkkiä myöten. (Sitä hyvettä en itse ole koskaan hallinnut!)

Kalleimmasta puolesta  pojat tarvitsevat nyt vaatteita kun  ovat taas venähtäneet niin, että viimekesäisistä hihansuut ja lahkeet ovat kummasti lyhentyneet senteillä. Eikä tahdo sataset riittää kun vaateostoksille poikien kanssa lähtee.

Oulussa Eliaksella alkaa kesätyö maanantaina ja se helpottaa vanhimman rahahuolien ajattelusta.

Öisessä unessa olin palstoittamassa hakkuutyömaata. Sen äärinurkkien merkeiksi katkaistiin (kukahan se oli kaverina; Valta Mattiko?) ohuita puunrunkoja puolesta välistä (mitenhän sekin homma yletettiin?) ja vestettiin tolpanpäitä niin, että repuista esiin kaivetut, valkeamuoviset Peugeot-leijonanpäät solahtivat niihin topakasti.

Iltapvllä.

Käet kukkuvat, kyyhkysten kurkkuäänet kurahtelevat, sammakoita kurnuttaa maantienojassa valtavat, liikahtelevat läjät. Luonto on täynnä ääniä vaikka en varmaan kuule niistä puoliakaan. Mustakurkku tuli juuri tuohon ikkunantakaiselle halkopinolle ja kun tarkkuutin kameran objektiivia sen naamaan, näytti kuin se iskisi silmää.

Nyt ovatten suurimmat läjät pilkkeitä pinoissa. Saunon ja lähden ensin kylälle jossa Markun viiskymmpiskahvittelut ja sitten ajelen Kuopioon, käyn Päivärannan Kitumarketissa kylmälaukkuun evästarpeita ja sitten Ilveksen avajaishumpalle.

14.5.2023  Äitienpäiväsunnuntai

Klo on 3. Otin PikkuKervisen lumiseen mutkaan vauhtia ja kurautin hyyhmäinen lumi auton konepellille, tuulilasiin ja katolle roiskuen ja pääsin kuin pääsinkin pihaan.

Ilveksellä oli lava täynnä sakkia, tuttuja ja tuntemattomia. Ei montaa peliä jäänyt tanssimatta. Mirkku oli hiprakassa ja pukeutunut huomiotaherättävästi blondiksi.Sanoi juhlivansa mummiksi tuloaan.  AT oli laittanut Kiärijävihreetä silmäluomiinsa ja hänellä oli mukavan näköinen mekko piällä.

Sitten oli muutama muu joita oli talven jälkeen erityisen mukava tanssittaa. Juukalainen sanoi olleensa Ylläksellä keikkahommissa ja siksi häntä ei siis Napiksella näkynyt. SH taasen tuntui vasten painautuessaan yhtä tutulta kuin olisi eilen nähty vaikka onhan siitä jo kuukausia kulunut. Hänen kanssaan olikin puheet ehkä vakavammasta päästä. Kaikkien kanssahan ei keskustelua juurikaan synny eikä tietenkään ole väliksikään.

Tullessa kävin Siilissä hautausmaalla. Vein äidin ja isän hautapaadelle Unimäen metsästä, harvesterintelan murrokosta esiin mylläyttämän pyöreän kiven. Kirjoitin siihen tussilla Äitienpäivä 2023 ja alapuolelle mistä kivi on kotoisin.

Ei näillä kuolleille mitään  merkitystä ole, mutta omaistensa muistamiseen liittyvien pikkutekojen tekijälle aina jotain. Jos ei muuta, niin tyynnyttääksen sisällä asuvaa omatuntoa jota kaihertaa kun ei tullut hoidettua tiettyjä asioita paremmin heidän eläessään.

Lastukosken jälkeen piti ottaa levikkeellä pikkutorkut. 

Jäniksiä olisi ollut useita auton alle jääneitä, mutta alkoi sisuskaluja kääntämään kun ajattelin, kuinka ne voivat olla kantavia naaraita ja kuinka niiden kohtujen sisällöt sykkivät vielä elämää jos pysäytän ottamaan Vinhalle tuomisia. Oman auton alle oli parikin jänestä ryntäämässä, mutta kerkesin jarruttaa molempien kohdalla. Siili jäi kyllä Tulirinteessä pyörien väliin, mutta selvisi säikähdyksellä. Sen verran oli vielä pimeää, ettei niin pientä murrittajaa huomannut vasta kuin kohdalla.

Vinhaa ei susi ollut vieläkään syönyt, otin sen tupaan ja nyt molemmat nukkumaan!

Ei sitä kahdeksaa pitempään osannut makoilla. Heräsin uneen, jossa eileniltainen tanssiystävä sanoi, että mersuuni pyörähtää miljoona mittariin kun hän täältä ajaa Mikkelinmutkan kautta kotiinsa. Ihmettelin, että miten jaksat ja siihen heräsin. Liekö tällä sitten Mersua niin sitä en tiedä.

Suonenvetoja ei tällä kertaa esiintynyt. Ehkä siihen auttoi kun söin suolaista evästä ennen kuin läksin Ilvekseltä pois päin. Ja kun illasta jäi kuitenkin oikein hyvä mieli.

Kuuntelussa ohjelma "Kuusi kuvaa". Lastenpsykiatri/seksuaaliterapeutti Raisa Cacciatore tällä kertaa albumeitaan selaamassa. Juuri nyt kertoo hän, kuinka on hakeutunut aikoinaan itsekin terapiaan saadakseen mielessä ahdistavaksi möykyksi kasvaneet lapsuudenkokemukset raivatuksi pois häiritsemästä elämää.

Olisipa minullakin ollut joskus mahdollisuutta hakeutua terapiaan. Vai olisiko se ilmaistava niin, että olisipa minulla ollut uskoa terapian auttavuuteen. 

Ei mulla ole oikeasti ollut mahdollisuuttakaan vaikka jo lapsuudessa muutamat kokemukset olivat varsin kammottavia ja ovat kulkeneet siitä pitäen vaikuttamassa siihen, miten olen valintoja tehnyt, elikä pääosin jättänyt valinnat sattuman kontolle. Ja pieleenhän suuri osa niistä onkin sitten mennyt. Mitä sitten myöhemmin elämässä onkin tapahtunut, niin onpahan vain kumma, kun tässä pyssyä suuhuni laukaisematta edelleen ajatuksiani blogiini naputtelen.

Herkkää mielenlaatuani olen ikäni joutunut peittelemään näyttelemällä. Tai suoraan sanottuna valehtelemalla. Vuorosanat alkavat jo unehtua, mutta laitetaan se merkiksi parantumisesta vaikka saapuvaan vanhuuteen liittyisikin. Illuusionjatkettahan se sekin...

Mielenritustelut sikseen!Syön puuron ja menen pilkkomaan saunan luona pressun alla olevat pölkyt kappalaiksi. Meinasivat unehtua tyystin tykkänään kun ovat tuolla varjon katveessa.

Ai niin: Kiärijä ei piässyt voittopallille tuulettamaan vaan voiton vei Ruotsin Loreen. Onpahan mielille siellä liäkettä kun eivät vieläkään ole päässeet Natoon, mutta Suomi on.

Tänään ei ollut yhtä lämmintä kuin eilen, mutta tarkenihan tuota. En jaksanut pilkoa koko läjää kerralla vaan kun kävin ruokailemassa iltapäivällä, torkahdin ainakin kahdeksi tunniksi sohvalle nähden mukavaa unta josta en olisi halunnut herätä. Kun nousin unenrinnetä valveillaolon laitumille, suodatin pari kupillista kahvia ja kävin pienimäsä loputkin pölkyt ja lämmitin samalla saunan.

Nyt on tämä poika jälleen saunonut ja valmis tuutimaan. Paistoin muutaman räiskäleen. Soitin Puutarhurille. Olivat käyneet Ristijärvellä mummilassa ja sieltä käsin Hyryllä äitienpäiväkahvilla jossakin kahvilassa.

Turkissa äänestys siitä, jatkuuko meno kaksikymmenvuotinen vai loppuuko se. Veikkaisin, että nykyinen lattapiävinonenätuhisija jatkaa, ovat ne siellä edelleen niin kahjoja. Hesarissa juttu ja kuvia äänestyspaikalta. Liki satavuotiaat muorit esittelevät käsivarsiensa tatuointeja jotka ilmaisevat heidän äänestyskohteensa. Kaikki äänestykseen ja ehdokkaisiin liittyvä, jopa puhe, on äänestyspaikoilla muuten kielletty, mutta muorit ovat sitä mieltä, ettei heiltä näitä nahkasta irti sielläkään revitä.

Ukrainan Zelenskyi on viime aikoina risteillyt Eurooppaa ristiin rastiin, eilen Italiassa ja tänään Saksassa. Puheet ovat kovia kuten hirvittävän hyökkäyksen kohteeksi päätyneen valtion päämiehellä kuuluu ollakin. Seuraavina viikkoina murskaantuu osapuolien nuoria ihmisiä sadointuhansin kunhan Ukrainan vastahyökkäys todenteolla alkaa. 

Nyt on mahdollista, että nurkkaan ajettu Moskovan Zaatana käskyttää myös taktiset ydinaseet ainakin valmiuteen jos ei uskalla niitä sitten laukaistakaan. Tai sen estävät hänen ehkä pikkuisen vielä järkeä päissään säilyttäneet sotapiällikkönsä. Jos kuitenkin pienikin ydinkärki-isku tapahtuu, USA:n vastine räjäyttää pari venäläistä kaupunkia asukkaineen kaikkineen tuusannuuskaksi. Muutama kriittinen sotilastukikohtakin heillä lienee jos tähtäimeen lukittu. Krimin silta ainakin jytkähtää ensin ilmaan ja sitten murusina mereen.

Kremlin kellot soivat kuolinsoiton Moskovan Zaatanalle kätyreineen. Mahdollisesti myös puolelle planeettamme elämää. Ja Suomi kuuluu tähän hullujen "etupiiriin".

Peukaloisen hetket

30.4.2023 sunnuntai

Olin Napikselta pois jo yhden aikoihin. Vähän oli sakkia.

Aamuiset verenpainelukemat 119/58/55.  Eilen systolinen arvo varsin matala: 103! Olisikohan mittari tarkistettava? Kalibroida tuota ei voine kun ei ole mikään marikoiselli. Jos uuden hankin, niin en ehkä ota rannemittaria. Ne "äly"kellot, joita ihmisten käpälien koristeina näkee yhä enemmän mittaavat kaiken, mutta maksavat turhan paljon.

"Älyn" koristelin lainausmerkeillä, sillä tienviitat kohti älyautoritaarisuutta ovatten samat kuin sen kehitelleen apinalajin muidenkin viritelmien kanssa; älykkkäiksi ylistetyt tulokset eivät mairittele.

Peukaloinen jälleen ikkunan takana. 

Pukematta ja avojaloin ryntäsin kameran kanssa ulos, mutta niin se vain livahti kerta toisensa jälkeen valottumattomaan ruutuun ja lopulta hävisi saunan luota kaivon taakse ja kuusikkoon. Sinne menivät peukaloishetkeni jälleen.

Nyt hytisen tässä pöydän ääressä ja katselen räntää valuvaa ilmanalaa joka ei keltaista jo vilkuttavalle jännitteensäätimelle eikä akkuun virtaa lataa. 

Maisema tuolla ulkona ei ole mikään sliipattu valokuva. Ei siinnä järven selkä, ei meren karikot. Eikä UniMÄEN huipulla tuuli tuiverra eikä katse kantamattomiin yllä. Siihen voi laillani rynnätä kastumaan ja tuntemaan se, mutta tuostaan sen tosi ei muuksi muokkaannu ohjelmilla joissa äly on, vaan alati se olemisensa vaihteluita ihmisen nykäisemättäkin elää. Kun sitten ihminen menee ja nykäisee, maisema on pilalla. Räntäsadekin valokuvassa saadaan vähintään liioiteltuun tilaan kun kaikkea muokata halutaan. Sitten hautalat voittavat niillä lajimme toinen toisilleen järjestämiä valokuvakisoja eikä kukaan ajattele vastausta yksinkertaiseen lipposkysymykseen so what?

Iltapäivällä.

Tekaisin päivällisexi 4n munan munakkaan. Sitä tässä syön, salaattia on särpimenä. Kun mietin, laittaisinkohan jotain maustetta munalle, niin tuli mieleen, että kansakoulun kotitaloustunnilla munakkaaseen laitettiin valkopippuria. Ei kukaan tiennyt, millaista myrkkyä se migreenitaipuiselle ihmiselle voipi olla. En osannut itsekään yhdistää pippurimaustetta muiden voimakkaiden makujen tavoin niihin perkeleellisiin päänsärkyihin joita jo lapsena koin, mutta jokin vastenmielisyyden aura kuitenkin valkopippuria kohtaan ajattelemattakin syntyi.

Vettäräntää on rätkinyt tänäänkin niin, ettei ulkohommia kauaa kastumatta tehnyt. Kirveenvarsi lipsuu märissä käsissä ja tympii. Mutta saunaan onpi sitten eri hyvä mennä lämmittelemään.

Kävin ennen Napikselle menoa Vuokatin S-marketissa. Hyllyjen välissä toisiinsa kaupassa törmänneet tuttavukset ruotivat Katinkullassa tapahtunutta tappoa. 

Kun tänään aukaisi nettikanavia, niin siellä lööppijournalistit hekumoitsevat housut lahkeita myöten märkinä tragedialla. "Mysteerin" rakentelussa niitä avittaa, kun siihen onnettomaan mielenpurkaukseen liittyy Kärsämäellä tapahtunut henkilöauton murhaava kohtaaminen rekan kanssa ja koska teon tekijän Volvo löytyi Kajaanista ojaan ajettuna.

Olisikohan se paljon vaadittu vapaankin sanan valtakunnassa, että hirvittävyydet otsikoitaisiin hillityin fontein?

Mustien lööppien historia on ainakin 150 vuotta vanha, mutta yhä ne vain kehtaavat niillä ihmistunteiden tyhjäntäytteitä koristella. Ja vielä niinkin ikävillä asioilla kuin vaimontappajilla.

1.5.2023 maanantai

120/72/62

Pilivinen wapunaamu, ja vähän kylymänkolakkakin. Kyyhkynen tuli kuitenkin tuohon ruokinnalle napsimaan kauranjyviä, ja nyt sen pariskokin. Jos tulisi seurattua niiden lentoja, voisi koordinoida pesäpuun kunhan ne sille hommalle alkavat; lienevät jo oksantupsunsa metsään merkanneet.

Iltasella.

Wapunpäivän rantehommat on tehty; kirvehdin pikkupilkkeitä ja asettelin pinoihin. Ilma oli suurinpiirtein aurinkoinen koko päivän, jonkin verran ajelehti pilviä ja jokunen rakeinen lumikuuro pyyhkäisi ylitse. Tuuli oli taattua Pohjoista koleaa.

Harvensin saunaa lämmitellessäni koivurivistöä seitsemällä yksilöllä ja pätkin ne uunihalon mittaisiksi. Eivät ne suuren suuria tyvimitoiltaan olleet, mutta pitkiä hujoppia kuitenkin. 4 isointa jäi vielä kasvamaan. Varjostavat nekin aurinkokennoa, mutta eivät niin kattavasti.

Kyyhkyt tulivat takaisin heti, kun lopetin pihalla puuhastelun. Vein päivällä niille lisää jyviä. Jätin jyväsankon ensin täytenäisenä maahan, mutta eivät ne uskaltaneet mennä lähellekään joten kurauttelin nurmelle ja automaattiin ja maasta ne nyt niitä kupuunsa ahtavat.

Ei nuidenkaan ruokkimisessa järkeä ole, mutta onko murmeleiden ja kanien ja kissojen syöttämisessä jossakin kerrostalokolossakaan?

...no niin, juuri näillä sekunneilla pöllipinon vierustalla sai uroskyyhky pälvipillua. Siinä ei kauaa nokka tohissut jos ehti tohista lainkaan. Nyt ne sukivat höyhenpeittoaan kuin homma kovin sekaisin ne saanut olisi... 

Lintujen sexstaamista jos salakuvaamaan meinaisi, pitäisi kameran olla aina nauhoittamassa, ja juuri oikeaa sulapälveä. Ja mitäpä niilläkään kuvilla lopulta merkitystä olisi. Jonnekin jo ennestään värikylläisyydestä ähkyä potevaan bittiäärettömyyteen ne vain häviäisivät ja jos joku sattuisi joskus vilkaisemaan, vilkaisu kestäisi sekunninsadasosan...

Kyyhkysten aktia edellytti ensin laiskannäköinen "tiputanssi": jälekkäin tassuttelua jossa edellämenijä hyppy, hyppy, hyppy ja takana tulija hyppy, hyppy, hyppy, pysähdys&kumarrus&pyrstö pystyyn&kupu maahan&nokka ylös. Tämä ehti toistua ennen selkään könyämistä viitisen kertaa ruokintapaikan ympärillä.

Pesin toisenkin likoamassa olleen räsymaton. Edellinen ehti jo kuivua saunan jälkilämmöissä viime yönä kun ensin se oli pari vuorokautta saunan lipan alla valumassa. 

Hesarissa pääsivät mökkihommiaan kehumaan jälleen sellaiset, joilla on varaa laittaa aurinkosähköjärjestelmät viimeisen päälle. Kontrasti on kaikilla mittapuilla verrattuna melkoinen omiin viritelmiini nähden. Olivat ne muutenkin pystyneet kustannuksista suuremmin välittämättä laittamaan mökkinsä sellaiseen kuntoon, jollaisesta äitini sähköttömässä pikkumökissä kymmenen kakaran kanssa ei olisi osannut edes unta nähdä. 

Äitini "ruuhkavuosina" (mikä hirviöilmaus äitien työtaakalle!) olivat kuilut köyhien ja rikkaitten välillä vielä "avarammat" vaikka ei niistä käyriä laadittu, mutta nyt, kun ne ovat laserosoittimilla luennoilla näytettävissä, ketään ne eivät sen enempää kiinnosta. Mennään talouspoliittiselta luennolta toiselle ja sitten lounastetaan loppupäivä. 

2.5.2023 tiistai

119/72/53

Heräsin kusetukseen pikkuista vaille 3, mutta muistan myös unen, jossa laskeskelin, kuinka pitkä ruumismatto tulee, jos 100 000 sodassa kuollutta venäläisnuorukaista asetellaan vierekkäin Ukrainan arolle jonne heidät on tapettavaksi lähetetty. 

Kiistelin jonkun kanssa siitä, onko 60 senttiä x 170 senttiä per capita tarpeeksi iso pläntti yhtä ruumista kohti vai riittääkö 50x150. Se toinen tuhahti, että ei niillä monella ole enää edes jalkoja, että riittää vähemmätkin neliöt. Niin, ja monilta puuttuu piäkin, sanoin takaisin, mutta kysehän onkin kuvitelmasta, että ehyistä ruumiista se matto arolle kudotaan. Priketeiksi puristamisesta jäi sitten keskustelu kesken. Varikolle olivat asentamassa puristinta, joka litistäisi ruumiita tietyllä sekuntivauhdilla Sirkkupaketin kokoisikai "kalikoiksi" joita sitten rintaman elossasäilyneet saisivat telttakamiinoissa lämpimikseen poltella...

Jos tässä nyt valveilla ollen laskee ruumiita vierekkäin vaikkapa 50 sentin  mukaan, niin 100 000 x 0,50 = 50 000 km...

Kaameita ovat nämä "kotirintamienkin" näyt ja unet...

Tuli pari puhelua työhommista. Ensimmäisen, "laajempi" homma kuun lopulla Knissa ja toinen pienempi ensi viikolla Iisalamessa.

Iltasella.

Enpä sitten kerennytkään mitään tarpeellista tekemään kun meni Iisalmireissuun koko pv. Koko päivän kyllä satoikin, etteipä se siten haitannut. Ja nytten yötä vasten lumentulo eikun kiihtyy.

3.5.2023 keskiviikko

126/68/52

Kylymä ilima. Pilvien pitäisi väistyä yhdeksään mennessä. Märkää, pian pois haihtuvaa lunta on kaiken yllä muutamia senttejä. Kasasin jo puuroa odotellessa kaatamieni koivujen oksat läjään kauemmas pihasta ja kottasin pölkyt pinojen lähelle jossa ne kohta pirston osiksi. Aikamoinen läjähän niitäkin taas tuli.

"Kremlin vallananastajat uskoivat, että koko maa on heidän panttivankinaan. On kuitenkin käynyt ilmi, että he itse ovat omia panttivankejaan, valtansa vankeja.

Venäjän politiikka on viime vuosina perustunut yksinäisen vanhenevan miehen pelkoon. Hän tietää tarkkaan, millainen loppu diktaattoreilla on. Hän tietää, että arvokas siirtyminen eläkkeelle on luksusta, jota hän ei voi enää itselleen suoda. Eläkepäiviä viettävä vallananastaja on absurdi ajatus -suurkaania odottaa parhaassakin tapauksessa vankila. Gaddafin lopun kaltainen päätös ei sekään ole poissuljettu. Siksi hänen täytyy taistella katkeraan loppuun saakka vallastaan, maksoi mitä maksoi. Hän tietää, että viholliset ja sodat ovat diktatuurin elämäneliksiiriä. Venäläisellä, ukrainalaisella tai syyrialaisella ihmiselämällä ei ole hänelle mitään merkitystä." (Mihalin Siskin)

Ukrainan Zelenskyi pistäytyi Helsingissä. Niinistön lisäksi tapasi hän pohjoismaiden kermaa myös. Lopuksi yhteiseen kuvaan ja soromnoo. Hesasta Selenskyin poppoo lennähtikin sitten Haagiin kytkemään syytettyjen penkkeihin lämmityksen valmiiksi päälle. Siihen tuomioistuimeen tuskin yhtäkään Venäjän zaatanaa koskaan saadaan, mutta onpahan valmiina ja varuilta kuin Vatikaanin pallit.

Paistoin iltapalaksi räiskäleitä vaikka maitojauheen tähe haisi kyllä epäilyttävän pahalle. Haiseehan se happamelle tuorekin, mutta tässä oli jo muutakin sivutuoksua. Ei se lättyjen makuun vaikuttanut ja näkyypähän, meneekö kuha maralle. Oli sen ennenkuin-päiväys jo vuodella vanhentunut.

4.5.2023 torstai

Kyy pääsi hesarin pääkirjoituksien yhdeksi aiheeksi kun sen murhaaminen viimeinkin kriminalisoitiin. 

Tulin puoliltapäivin sisälle kun alkoi jälleen satelunsa pilvet nuo. Join kahvit. 

Nyt sataa jo niin paljon, että maa meni hetkessä valkeaksi. Uskomaton on silti eläväisten vilinä tuolla ruokinnan ja halkorantteen ympärillä. Tällä hetkellä siellä on kolme oravaa, 4 närhiä, 3 tikkaa, kyyhkynen, peippoja ainakin  30 yksilön parvi, erimallin tiaisia, keltasirkkuja, mustarastaita, punakylkirastaita, järripeippoja, ... ei niitä kaikkia edes erota. Aamuvarhaisella oli yksi jäneskin!

Eilen kyttäsin jälleen kameran kanssa peukaloista tuolla sulapälvillä, mutta on se niin vikkeläliikkeinen, että aina kun on laukaisemassa, se hypähtää pois. Kasaamassani oksaläjässä se viihtyi pitkään, mutta kuvaappas sitä sinne risujen sekaan...

Se ikävämpi persujen pieru, S. Tynkkynen Oulusta alkoi sysiä riitaa hallitustunnustelija Orpoa (kok.) kohtaan kun tämä meni sanomaan julkisesti, ettei Ylen rahoitukseen kosketa. Tynkkysen tietäen hänen härnyyviritelmänsä menee ääripoliitiikan kaavan mukaan: Oikean tiedon kanavia on pyrittävä ottamaan haltuun. Niin on tehneet autoritääriseen vallanjakoon pyrkivät liikkeet aina ja sitten tulee se heidän kullitettu "mestarinsa" joka määrää mitä massan on vain ja ainoastaan nähtävä ja kuultava.

5.5.2023 perjantai

Tuulista, kylmää, pilvistä. Tien kohdalla edelleen sulamattomanana jyhmöttävä hanki kantoi aamulla ja niinpä kävin koiran kanssa mutkan Kyntöläisellä päin. Mitään erikoista ei nähty, joku joutsen lensi matalalla ylitse ja kurjat huusi Karisuolla.

Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa saa nyt jatkuvasti uusia piirteitä ja jos liikaa tuijottaa sitä, mitä näytille pannaan, voivat viisaatkin mennä vipuhun. Tosin tulipa Moskovasta viestejä mitä tahansa, kukaan vähänkin ajatteleva ei niitä usko semmoisina kuin niitä esitetään. Kuten nyt Kremlin kupolin vieressä rätisseet ilotulitteet ja parhaillaan Moskovan Zaatanan kokin Brigotzinin videovaahtoaminen wagnervainajaröykkiön äärellä,

Kehnoja ovat heidän näytelmänsä, mutta mitä hirviösuunnitelmia siellä taustalla silti tapahtuneekaan kun samaan aikaan kaikenlaiset pommit viuhuvat murskaamaan ukrainalaissiviilien koteja ja elämiä kuin niitä loputtomiin riittäisi?

Turha minun  on näitä aprikoida muuten, kuin että purkaakseni niitä vielä pahempia aavistuksia joita itsellä on. Vittumaisimpia ovat nämä iltapäivälehdistöjen sonnannostot kun vähänkin jossain risahtaa.

6.5.2023 lauantai

Pieksin aamulla varhain loput pölkyt pieniksi. Pinoamatta ne jäivät sillä tuli lähtö tänne Kniin. Maanantaina Iisalammeen ja sitten seuraavalla viikolla takaisin toiseen kohteeseen tiällä päin.

Yle julkaisi eilen jälleen uuden tiedotteen yläsavolaisten salametsästäjien laajasta rikosvyyhdestä. Parisataa asettakin on jo otettu poliisin haltuun, pakastimia tongittu ja löydetty ilvesten tassuista lähtien kaikenlaista luvatonta saalisaineistoa. Nykyisen lain mukaan jopa salametsästyksessä käytetty koirakin voi joutua valtiolle. Sitä olenkin ihmetellyt, että mitähän muutamatkin metsästäjät saksanpaimekoirilla jahdissa tekevät. Niiden kimppuun ei susi ehkä niin vain uskalla käydä ja kun ne opettaa sutta jahtaamaan, ovat salametsästäjälle hyödyksi.

Tämän rikospaljastuksen myötä on selvinnyt, että salametsästäjäporukka on ollut todella hyvin järjestäytynyt ja toiminta on ollut suunniteltua ja ammattimaista. Moottorkelkat, autot, aseet, pakastimet, koirat ja droonit vain valtiolle. Suksetkin.

Salakaatajien motiivit ei vain ole vielä selvinneet, mutta luultavasti siinä on taustalla jälleen kerran taloudelliset hyötymiset. Eloonjäämiskamppailusta ei varmasti ole kyse.

7.5.2023 sunnuntai

G:n skobaa jälleen yriteltiin korjailla, kaasari siitä on epäkunnossa. Kun katseltiin korjausarjoja, oli tulos se, että kannattaa koko kaasari uusia. Korjaileepahan vanhan varalle kun se on irtaallaan. Poika pani tilaukseen. Maksoi yli 50€ rahteineen.

Kesäkuun alussa pitää ostaa opetusluvat jälleen. Yritetään saada G:lle ajokortti kuten Pauluksellekin 17 vuotiaana. Siihen on vielä yli vuosi aikaa, mutta 16 vuotiaalle saa jo opetuksen aloittaa.

En tiedä onko ollut apua kotiopetuksessa, mutta eivät kortinsaneet pojat ole hurjasteluun syyllistyneet ja kun niiden kyydissä istuu, on ajotapa kaikella tapaa maltillista ja liikennesääntöjä noudattavaa. Tiijä sitten, kun ovat yksin tuolla menossa... 

Kaikki tämä maksaminen...

Pakko lähteä tienaamaan. Elikä huomenaamulla Iisalmeen.

Lupasi kauniita kevätilmoja ja pitää lähteä sisähommiin! Onneksi se seuraavan viikon työmua on ulkona tapahtuvaa.

10.5.2023 keskiviikko

Iisalmessa nyt kolmatta päivää aloittelen (klo 04.45). Hommat käyvät tänään jo vähiin. 

Eilenillalla kävin siskon luona Vieremän puolella. Siellä on  rakentamisen mittasuhteet saaneet maanisia piirteitä. Vanhat ihmiset (70+) laajentavat ja laajentavat. Ulkorakennusta syntyy toisensa perään metsäiselle tilalle eikä niille ole muutaman vuoden päästä ehkä käyttäjää kun siskon lapsillakin kaikilla ovat omat olemisensa muualla. Nykyinen siskonmies (avo-) ei ole niiden isä, että jos eivät perintöasioita hoida kuntoon etukäteen, saattaa edessä olla vähintään kahden suvun väliset omaisuuksien jakamiskärhämät. Eipä tullut puheeksi kun semmoiset etukäteisjatustelut eivät ole suomalaisessa kulttuurissa tapana olleet.

Ja mitäpä tuo mullen kuuluu. Kunhan omat vähäiset omistukseni saan tuhkauurnan kokoiseksi puristeltua. Kajaanin talon osaltahan se on jo hoidettu ja suhteellisen mitättömän Unimäen kohdalla jo valmiiksi harkittu. Jonkin värinen siirtymä sielläkin pois kynsistäni tapahtuu, jos elossa pysyn, ihan muutaman vuoden sisään.

Puutarhurin vanhemmat ovat elossa vielä, mutta minä en koske kahden metrin tikullakaan perintöasioihin sitten, kun niiden päivä allakoissa kohdalle kääntyy. 75-85 vuotiaista on sielläkin jo kyse, ettei siihen kauaa enää mene. Meillä on avioehto ja se takaa osaltaan minulle rauhan olla sekaantumatta mihinkään mitä sen suvun puolella tapahtuu. Kammoan kaikkia perintöjuttuja vaikka eihän ne nyt kaikki riitaisia ole. Ehkä köyhillä on aina kovimmat kun mummon pannulapuistakin saadaan melkein murhia aikaiseksi.

Itsestäänselvä asia, että elämä voipi katketa ihan milloin vain. Sen tietävät konkreettisesti pommikylvöjen alla elävät ukrainalaiset, mutta rauhanoloissakin sen täytyisi olla edes häntäluun värähtelytaajuudella alati ymmärrettävissä. Tätäkin mietin kun maananataina aamuvarhaisella tänne ajellessni oli Mainualla henkilöauto koivikossa korkealle puiden väliin kiilautuneena. Ulosajo oli tapahtunut vähän ennen kun minä ohitse ajoin. Valmistautuivat juuri iroittamaan autoa, jossa uhri oli vielä sisällä. Katsoin tänne tultuani netin nuutisista, että kuljettaja oli ollut yksi autossa ja kuollut törmäyksessä.

Mutta enpä nyt kerkeä tässä muuta "jatusteleman". Alan aamupuurolle ja sitten konttailemaan vinyylinpalasten kanssa tuonne makuuhuoneen ja komeron lattialle.