Tuuli ei tarvitse ystävää

6.10.2024 sunnuntai

Unessa kirjoitin runoja ja piirtelin vänkylöitä savolaisukkeleita vastamaalattuihin cybroc-levyihin. Työmaan pomo tuli karjumaan telineiden juurelle. Nakkasin valkokypärää nenään kumikengällä. Se rupesi itkemään, mutten säälinyt vaan runttasin vasaralla niskaan ettei jäisi kitumaan kun lähden Ruotsiin.

Enpä muista, että olisin unissa itse ollut väkivaltainen. Pikemminkin alistuvainen aina vain. Paitsiettä sotapainajaisissa ainakin ampumaan olen ryhtynyt.

Ehkä näitä olivat sanat joita piirrosten lomaan nakkelin:

halla sumuttaa nurmea kuuraan

alla

liero lämmössä mullan

 höyryinsä saunassa

 talveksi petiänsä petaa

Poetiikka ei taida kuulua unenminänikään vahvuuksiin.

Edellisessä julkipanossani mainitsin Susanna Haaviston laulaneen Huomenna sinä tulet. Myöhemmin päässä sykähti, että ehkä se uneni juttu olikin Samuel Beckettin Huomenna HÄN tulee-näytelmä.

"Julkipano", hmh. 

Mm. virastojen rakennusvalvontatoimistoissa julkaisevat asiakirjoja (rakennuslupia) ihan viikoittain termillä Julkipano.

Ylen sivuilta tavasin artikkelin äskettäin Manhattanilla 89 vuotiaana kuolleesta suomalaissyntyisestä Iria (Irja) Leinosta. Hän ei ollut poistunut ateljeestaan vuosikymmeniin muuta kuin kauppa-asioille ja tarvikehankintoja tehdäkseen. Maalannut hän oli koko ajan. Nyt tauluja on ateljeesta löytynyt tuhannen sivellysnäytteen verran. Keramiikkaa myös.

Koska taiteilija on kuollut, niin pianpa hänen töistä paukutetaan huutokaupoissa miljoonien dollareiden hintoja ja jobbarit meklareineen rikastuvat sormia napsauttaen.

Irialtakin taiteentekeminen olisi ehkä loppunut jos jo ensimmäisistä tauluistaan olisi miljoonia kuittaillut. Tai sitten ei.

Taiteilijan jälkiä nuuskimaan ovat lähteneet myös audiovisuaalisten kuvien työstäjät ja dokumentaristit. Heidän jakomieliset roolinsa paljastuvat näistä sanoista::

"– Meille kiehtovaa myös elokuvan kannalta on se, kuka päättää, kenestä saa tulla taiteilija. Kuinka taiteelle luodaan arvo, ..."

Vettä satanut. Kävin silti nyt ennen hämärän laskeutumista puolentoista tankillisen verran karsinta-raivaushommissa Unipurolla. Läksin pois kun vesi alkoi valua selästä persieen aina kumikenkiin saakka.

HT soitti saunan lämpiämistä odotellessani. Itse yritin soittaa Tapiolle Kittilään, mutta puhelu katkesi ennen sanankaan sanomista enkä sitten viitsinyt koettaa uudestaan.

Mukavalta tuntui mennä saunaan kun kylmäkin hyrräytteli. Pesin korvossa muutamia vaatekertoja ja laitoin saunan naruille kuivumaan. Saunan kuumuudessa tuoksui Äidin pyykkipäivälle. (Taas Äiti ja pyykkiä....)

Eilen rakentelemani keitto on hyvää. Silppusin sekaan monen juureksen lisäksi tavallista kaalia ja vihreitä papuja. Valkosipuliakin laitoin enämpi kuin moni kokki hirviäisi. Kevyesti öljyssä ruskistettua, yrteillä maustettua kanaa jälleen proteiiniksi. (Ja taas keittoruokaa!)

Keittoja rakennellessa toistan mielessäni erään elokuvan ihmissyöntiä harrastavan "seuran" reseptiä. Niissäkin käytettiin runsaasti sipuleita ja juureksia sekä vahvoja mausteliemiä, ja että keittoon pantava liha on suolalla marinoitava ihan ensiksi. (Ja taas muistelen iäneen samaa elokuvaa!)

Eliaksen kanssa puhelimessa. Hän on lähdössä opiskelijatovereiden (5) kanssa Helsinkiin FinnBuild-messuille. Osallistuvat yliopistojen väliseen siltasuunnittelukilpailuun. Ovat saaneet matkakustannukset sponsoreilta.

Aloitan brittiläisen "Perikuninkaallinen skandaali"-sarjan katsomisen. Klo on 19.30.

En voinutkaan vielä aloittaa kun JN soitti Ylitorniolta.

Luinkin sitten Yleltä:

"Nämä kohdat Raamatusta paljastavat, miksi joukko suomalaisia kristittyjä poliitikkoja tukee Israelia niin kiivaasti"

Ja ingressi:

"Joukko hallituspuolueiden poliitikkoja haastaa Suomen ulkopolitiikan linjaa. Osa herätyskristityistä pitää Israelin suhteen ohjenuorana muun muassa Mooseksen kirjaa."

Jutusta käy ilmi kuinka uskonnollinen fundamentalismi suomalaistakin yhteiskuntaa kalvaa sisältä&ulkoa. Vaarallistakin se on jos hengellinen puusilmäisyys saa vankemman sijan valtaa käyttävien mielissä, puolueorganisaatioissa ja poliittisissa propagandakoneistoissa.

Päiviräsästen ja villeltavioiden yms. koekiekot pitää ampua yksi toisensa jälkeen raakasti alas ja tutkia niiden sisukset tarkoin kuin tutkivat parhaillaan Ukrainaan alasammutun, Venäläisen erikoiskokoisen- ja tekniikkasisältöisen droonin jäänteitä. (Ja taas päiviräsäsiä ja villetavioita!)

Ylen artikkeli aloitti ihan hyvällä analyysillä. Nyt vain faktatiedon rummuttamista lisää valepropagandan kukistamiseksi.

Turha lienee kuitenkin toivoa valheen kuolemaa.

7.10.2024 maanantai

Hellassa paksavat näreiset pilkkeet ja vesi kiehuu.

Heräsin jo ennen neljää mukavan unen näkemiseen enkä halunnut unehdukseen sitä painaa. Sen loppu häämötti jo siellä rannassa jonne unenkumppanin kanssa seuraavaksi kumisaappaissamme lampsittiin (Minulla ne olivat palkeenkielillä ja villasukat märät.)

Makustelen tässä unennäkyä kahvikupillisen ensipuraisun kanssa ja ajattelen, että jos uniaan saisi tallennettua katselulaitteelle katseltavaksi, niin sellaisen tekniikan edistymistä minäkin kannattaisin.

Mutta unihan on parhaimmillaan pelkkä tunne ja tuskin sellaisen kopiointi uskottavasti koskaan toteutuu.

Jäävätköhän ne ihmiset mitenkä paljosta paitsi jotka eivät herättyään uniensa sisältöjä kykene muistelemaan?

Itselleni sellainen tila olisi ikävä kokemus. Se olisi sama kuin pitäisi lähteä hommiinsa kahvitta ja puurotta.

Mikä puuROTTA, kysyy lapsenmielensä säilyttänyt.

Satulla oli aikoinaan hoidossa pikku Taina joka ihmetteli viikonpäiviä luetellessaan, että miksi hänen nimensä on kaikissa muissa päivissä, mutta ei keskiviikossa? Lakkaako hän olemasta aina keskellä viikkoa?

Satu-nimen voi muuten taivuttaa oikein myös d:n kera: Satun, Sadun. 

Satua taivuttelin fyysisestikin kaikin tavoin niiden neljäntoista vuoden yhdessäelomme aikoina, mutta viimein sitten ikävistä ikävin sairaus otti hänet taivuteltavakseen eikä minkään sortin lääkärit eivätkä unehdukseen turruttavat lääkkeet mitään sille mahtaneet.

Monia asioita tunkee mieleen unista ja sanojen siemenistä joita herättyään mielensä kynnökseen sylkee kuin nauriin siemeniä kaskeen.

Unesta tulivat mieleen tainat, tainoista viikonpäivät ja Tainasta haetari ja haetarista Giulietta jota Satukin soitti niin, että eräänkin asumamme kerrostalo-osakkeen rappunaapuri Mr. Joki ainakin hermostui. 

Sitten Satusta mieleen ujuuu ihmistä väkisin mutkille paukauttelevat elämän kolhut ja mielisairaalat ja mielen tuskat....

Matti Pulkkisen "Ja pesäpuu itki"-teoksen tarina tunkee nyt mieleen, ja Keneyn "Yksi lensi yli käenpesän". Mistähän laatikosta ne kirjat löytäisin jos kotio mentyä alkaisin penkoa?

Tämänkaltaisissa mielentiloissa niitä joskus luin, mutta tuskin enää samaa vaikutusta ne aiheuttaisivat.

Luettelo mieleen nyt tunkevista muistoista ja asioista olisi loputon jos sen alkaisi allekkain näkyviin kirjimään. Muistojen multaukset menevät helposti uusiksi kun menneitä mieleen lapioituu ja yksityiskohtia kierähtää auki kipeimpien päivien kohdilta. Estimiä ei näille vyörähtelyille mieleen nouse.

Siksi kai edes unet pientä lohtua tuovat. Miksei myös onnellisista hetkistä otetut valokuvatkin.

Iltasella

Aamun mukavien unien muisteluiden kääntyminen vähemmän mukavien asioiden jankkaamiseksi ei kuitenkaan häirinnyt sitä, että loppusaltaan metsässä vietetty valoisan aika terapoi tunnepuolen joltisenkin kohdilleen. 

Sain raivattua Unipuron vartta jo toiseltakin puolelta pitkän matkaa. Ehkä huomenna saan aikomani puolen tehtyä ja jää sitten vain etelän puolen sakelikko. Pitää siellä ainakin lehtikuusille käydä vapauttamassa tilaa kasvaa. Nyt niiden siellä täällä hentoina huojahtelevat puiset varret ovat sen verran jo korkealle leppien, raitapajujen, pihlajoiden, kuusien, petäjien ja koivujen puristuksissa kasvaneet, että lähtisivät varsin oksattomina patvimaan tyville paksuutta.

Noiden lehtikuusien taimet ostin Vuokatin (tai Sotkamon) taimitarhalta 2005 tai 2006 kun Kaken kanssa poikettiin Katinkullan työmaalta lähdettyämme sinne ja sattui olemaan 300 kipaleen erä polkuhintaan (100€) poistolaarissa. Ei niistä neljänneskään ole elämään tointunut eikä kasvuvauhti selvinneilläkään päätä huimaavaa ole ollut. Mutta ovatpahan omanlaisinaan väriläikkinä syksyisessä metsässä kellastuvine neulasineen.

Soitin päivällä KGroupille ja sieltä tulee ostomies torstaina tarjoukselleen pohjaa katselemaan. Iisalmen IPOn äijää ei ole kuulunut, ei näkynyt.

Metsälehti hehkuttaa, etteivät myyjän markkinat puukaupoissa vieläkään ohitse ole. Mäntytukista tarjotaan edelleen kohteesta riippuen jopa yli 80€ motilta.

Kun ajattelenkin vähäisiä petäjiköitäni ympärillä olevien, selluliemiksi jo alunpitäenkin tuomittujen, tuhansien hehtaarien kokoisten puupeltojen puristuksessa niin mieli itkee jo valmiiksi mahdollista puukaupan toteutumista ja jälkiä joita tunteettomat koneet tunteettomine kuljettajineen tilalle pitkäksi aikaa aiheuttavat.

Mutta pankkiryöstökään ei tänä päivänä onnistu enkä krypto- tai muitakan valuuttahuijauksia osaa tehtailla. Saatika että rakennella ohjelmia joilla yksityisiltä, varattomilta eläkeläisiltä veisi viimeisetkin sentit niin kuin rikollisliigat ja yksittäiset nettihuijarit laittavat algoritmit alati sytkyttelemään.

Oikeaan olkapiähän ja käsivarteen pakottaa aikalailla vietävästi.

8.10.2024 tiistai

Huussissa istuessani ajattelin Letus Einaria ja hänen savolaismurteisia kielikuviaan joita Väinö Mentu kävi hänenkin luonaan muistivihkoihinsa tallentelemassa. Letus olisi luokiteltu, ja luokiteltiinkin ainakin armeijan matrikkeleihin jo aikanaan lievästi kehitysvammaiseksi ja veljensä Veikko jollain muulla silloiseen kielenkäyttöön vakiintuneella, kehitysvammaisuutta tehostavalla etumerkillä. Ehkä tylsämielisyys-termillä niin kuin "meijän poijat" Kuopion Alavan Lastenlinnan diagnoosilehdelle.

Mutta niinpä vain nekin eripariset vanhatpojat metsämökkiänsä kahdeksankymppisiksi asuttivat. Taisi se Letus kuolla viinaan hieman nuorempana. Veikko oli absolutisti.

Syksy puottelee jo koivuista lehtiä ja huussinkuusessa olleen oravanpesän ovat tintit hyönteisiä etsiesssään hajotelleet takaisin metän roskaksi. Niitä ajelehtii huussipolulla ja seassa näkyy olevan eristevillasta paperisilppuun kaikenlaista törkyä. Letus sanoisi niitä pärtöksi. Hiilenhäkää se murahteli hääryksi.

Hesarissa, josta nyt siis voin lukea vain alkukohahdukset, suomalaisprofessori piästelee ilmoille "hätähuudon": "Atte Korhola perehtyi kristilliseen oikeistoon ja löysi ryhmän, joka haluaa kristittyjen haltuun kaiken: hallinnon, perhe-elämän, liike-elämän, taiteen, koulutuksen, median ja uskonnon."

Korhola tarkoittaa hätähuudollaan amerikkalaista yhteiskuntaa, mutta kyllä hänen profetiansa kuvaa suomalaistenkin politiikan pariin änkeytyneiden uskonsotureiden suuntautuneisuutta jota kuvaa vahvistaa perussuomalaisten irtiotot jopa hallituksesta käsin. Jälkimäisiä ei haittaa edes ateistimestarinsa puhemiehen paikalla valjuilu sen enempää kuin kyynikko Purran näennäinen hammastenkiristely. Persujen puolueohjelman pienellä präntättyyn osioonhan on lueteltukin politiikan rajojen venyttely millaisin keinoin tahansa kunhan se vain hyödyntää niitä itseään.

Iltasella myöhällä huiluavat värittömänhailakat revontulet Pohjoisesta Etelään.

Puutarhuri on aikasten kipeänä jälleen. Komensin poikia ripustelemaan pyykkejä ja laittelemaan ruokia ja tiskaamaan ja ... .

Minun pitäisi varmaankin olla Sivukadulla hoitelemassa kotia, mutta vielä on täällä hommia vaikka Villelän polusta Pohjoisen rajalle kuusikkorintuuksen sainkin tänään hoideltua. Unipuron kahta puolen olisi loputkin, mutta huomattavasti sakeampaan kasvanutta. Suoraa, ohutta, pitkää koivunrotkulaa on tiuhoin välein kohtalaisesti.

Hirvi oli kulkenut edellisyönä savotallani, mutta ei ollut omppukasalla eikä nuolukivellä käynyt. Ehkä se vain pakeni jotain.

Sahailen sinne tänne uusille nuolukiville sopivia pitkiä kantoja valmiiksi jos tulisi hankittua niiden nokkaan suolatopat sittä kun siltä tuntuu, tai muistan. Tai sattuu rahaa olemaan. 5-6 €uroo maksavat per pala.

Tapio soitti Seutulasta. Oli ollut Englannin Walesissa "Marttojen maratonilla" S:nsä kanssa. Siksi se puhelu ei onnistunut edellisiltana kun Lontoon pulut istuivat satelliitin ohjaimissa.

Olkapäät ovat tajuttoman kipiät sahan heiluttelusta.

Pitäsiköhän Vinhallekin hankkia kuorsauskiskot.

9.10.2024 keskiviikko

Nukuin kuuteen. Pakkasta muutama aste. Laitoin hellan ja kiuaskaminan pesään tulet ja pian tupaan levisi miellyttävän lempeää lämmintä. Vinha oli koko yön ulkona ja vähän kuono nullollaan kun sisälle tuli. Kun se tuohon matolle kierähti, alkoi välitön kuorsaus. 

Onkohan koirien unen määrällä mitään rajaa?

Hesarin tilaukseni siis loppui, joten joudun tyytymään sen otsikoihin ja muutamiin ei tilaajille-avautuviin yleisjuttuihin. Harmittaa se, sillä nytkin siellä olisi pari kiinnostavaa artikkelia aivoille aamiaiseksi.

Ylenuutisten sivuilta saa kyllä ainakin kauheisiin sotiin liittyvää materiaalia mielensä pahoittamiseksi ihan kylliksi.

Tänään alkoivat luvatut kovat tuulet. Nyt jo illan hämärtyessä ei vielä sada joten ulkona riehuvien ilmavoimien lujaa puhakkaa on mukava kokea. Vinhakin siitä tykkää ja joku muukin siellä jossain minun laillani. Kunhan eivät vain pellit katolta puhurien matkaan irti kiskoudu. Huussinkuusetkin uhkaavasti taipuilevat vaikka ovat niin paksuja.

Floridassa tuulenpyörteiltä meni jo toistamiseen jengat ja meriltä vyöryy vesimassat maalle murskaten ja rikkoen kaiken eteensä sattuvan. Miljoonat lajimme edustajat pakenevat ja ne, jotka köyhyyden tai muun esteen takia eivät mierontielle voi lähteä voivat luottaa vain tuuriinsa joka ei paljoa luonnonvoimien pauhatessa turvaa anna. Rikkaillakaan yhteiskunnilla ei ole järjestelmää joka imuroisi kaikki tuhon tieltä turvaan.

Mielessä soi tuulella ei ole ystävää-laulu, mutta ei tuuli ystävää tarvitsekaan. Ihminen kyllä, niin tuulta kuin ystävänkin.

10.10.2024 torstai

Paulus Aleksiksen nimipäivä. 

Miten itkisikään herkkä Aleks Stenval (Kivi) merkkipäivänään globaalisti vaarallisimpiin kuuluvaa tietoa joka tänään, kaiken elokehässä ihmisen toimista ennestään kertovien menetysuutisten lisäksi, kertoo selkärankaisten  sukupuuton edenneen 73 prosenttiin, joidenkin jopa yli 80 prosentin. Ja kun päälle vyöryvät maailmanlopun kuvat perättäisistä, hurrikaanipyörteillä maustetuista Floridan vetisistä hirmumyrskyistä ja pommein toteutettavista ihmisinfran räjäyttelyistä siellä sun täällä ja niistä kaameimmin elävin kuvin Lähi Idässä ja Ukrainassa.

Keitele Groupin metsäasiantuntija kävi. Hän ainakin paneutui asiaansa ja jos ei eurojen määrissä eri firmojen välillä ole eroa, harkitsen kauppoja hänen edustamansa firman kanssa. Hän ei ainakaan aukkohakkuuta edes ehdotellut vaan kävi lävitse tarkoin perusteluin, millainen hakkuutapa paras oli. Ja se, mitä perustellen ehdotti, oli järkeenkäypää ja teki olonikin paremmaksi sillä maisema ei niin tehden täysin tuhoudu edes väliaikaisesti vaan metsä kasvaa mosaiikkimaisesti edelleen. Ainut on tietenkin koneiden raskaat jäljet jotka painavat sammalikkovarvikot paikkapaikoin muralle. Tosin talvihakkuna ei ihan niin pahasti kuin  sulan maan aikaan.

Maanantaina käy vielä minulle ennestään tuntemattoman Harvestan asiamies ja sitten tarjouksia vertailtavaksi lieneekin ihan nokko.

Pari ikävää uutista tälle päivälle, mutta ovat lähi-ihmisiä koskevia arkoja aiheita, etten niitä "julkipane". Mieltäni ne kuiten sälöille lyövät kuin myrsky pahimmoilleen taipuvaa puuvanhusta. Katkeaa ei katkea...

Pohjoismäessä, Äetini syntysijoilla on ukin 1800-luvulta alunpitäen kasvamaan juurrutettu humala löytänyt paikkansa pihamaalle kasvaneen vesakon suurimmasta pajuraidasta. Ennen se kasvoi tuvan oven kahtapuolen. 7.10. lisäämässäni valokuvassa se vielä siinä on. Täytyy käydä, jos muistaa, keväällä juurta tonkaisemassa ja siirtää sen geeniperimää tänne ja Sivukadulle. On varmaankin sitä humalaa, jota aikoinaan ovat sahdinpanemiseen käyttäneet.

Matin ja Satun ymmärrys

28.9.2024 lauantai

Havahduin vähän väliä  veden kohinaan katolla. Avotaivaan alle jäänyt sankko oli puolillaan, että siitäkin voi vesimiäriä piätellä.

HS:n nettiuutisten tuorein artikkeli karjahtaa "Elokapinan veri-isku saattoi sittenkin osua oikeaan: Suomi aikoo kasvattaa turvetuotantoaan"

Otsikossa on virhe. "Veri-isku"  oli ruotsalaisen aktivistiryhmän Återställ våtmarkerin masinoima johon ne saivat apua suomalaiselta Elokapinalta. 

Uutisointi asiasta on ollut sekavaa. Siihen päälle mystinen Kansan Syvät Rivit murjaisi nettiin, kuin tökerön vitsin, ääntenkeruun Elokapinaliikkeen lakkauttamisesta.

Elokapina-järjestön lakkautus tuohtuneiden ääniä keräämällä ei onnistu, laista ei sitä tukevia pykäliä löydy.

Eduskuntatalon suunnittelijan lapsenlapsenlapsi, Terike Haapoja asettui kapinallisten puolelle:

"”On selvää, että aktivistien tarkoitus ei ole ilkivalta tai tuhoaminen, muutoin he olisivat valinneet aivan eri keinot"

Väreillä oli iso merkitys Ukrainan Maidan-kapinallisilla. Seuraukset olivat rajut.

Valkovenäjällä pantiin värivallankumoukselliset kaltereiden taa tai ajettiin maanpakoon koska mustavalkoinen Moskova käski.

Moniväristen sateenkaarilippujen alla ihmisoikeuksien puolesta marssivia toivotetaan myös Suomessa helevettiin. Kristikansan käsikirjan mukaan homot hirteen, tulkitsee julkisissa kommenteissaan kokoomukselainen kirkkovaltuutettu Antti Pekolakin Porista.

Värit, ne ovat vihonviimeinen asia joita mustakantista, pienipränttistä raamattua lapsesta saakka lukea tihrunneet päivi räsäset kaipaavat. Pimeyden suunnasta  maailman värispektriin katsominen tekee oikeasti kipeää.

Ainoa osapuilleen onnistunut "värikäs" vallankumous taitaa olla Portugalin Neilikkavallankumous 1974. Kaikki muut värisymbolein aikeitaan kertoneet on rusikoitu joukkohautoihin.

Suomenkin sisällissodassa kaksi väriä kertoi osallisten puolet. Köyhälistöllä se oli jo valmiiksi verenpunainen, mutta niin vain vahvemman valkoiseenkin punaista rantua tarttui eivätkä sitä enää unohdusten lipeävedetkään hohtavaksi liottele.

Kyseenalaisen värikkäitä vallankumouksellisia löytyy historiasta henkilöinäkin. Ei tarvitse kuin ajatella Che Guevaran sirppi/vasara logoa niin on peitettävä silmänsä monelta verenpunaiselta tosiasialta.

Kun sateet hellittivät harvensin tienvarren ruusupuskan. Illan kallistuessa jo hämärään päin tein yli kolme tuntisen metsälenkin. Sen varrelle sattui Onnin, Erkan ja Annin (vainajoituneita jo aikoja sitten) mökki joka pöjötti orpona punaisena keskellä aukioiksi riivityillä kivikkopeltopohjillaan. Viimeksi siitä kulkiessani kuusikko oli kasvanut jo melkoisiin mittoihin, mutta ei se kyllä vielä aukkohakkuuiässä ollut. Ketä lie nykyiset metsämökin omistajat, mutta kovasti käytetty ei ole polku tupasen ovelta lankuin peitetylle lähteenkorvalle.

Saunaa lämmitellessä tekaisin omppupuolukkavispipuuron.

Unen eteiseen otan Hannah Arendtin "kolmen pointin" opinkappaleet.

Antisemitismi

Imperialismi

Totalitarismi.

Vastausten etsijää ei muu auta uutisten pommittaessa sotaisilla otsikoillaan.

Israelin teurastuskone on tappanut Hizbollahin "korkeimman", elossa pysytelleen partaukon esikuntineen 20 metriä syvään, rautabetonilla vuorattuun kellariin. Siinä sivussa meni pirstaksi tuhatkunta libanonilaista siviiliä ja miljardien arvosta asuininfraa. Saastemyrkkyjäkin tuprahti aiheuttamaan ilmastoyskää täällä Pohjolassakin. 

Israel uhkaa jatkaa terroristeiksi rekisteröimiensä täystuhoon tähtääviä tuhotöitään malliin Gaza niin kauan, kunnes siviilejä ja terroristeja erottelematon oma terrorikampanjansa on kliimaksinsa saavuttanut.

Kun tulossa oleva Iranin ja Israelin pommien kopittelu alkaa, on se jotain  niin hirveää jälleen kerran, ettei ajatella uskalla.

Kymmenen käskyn viides ei edes kaikuna pomminen jytkeessä erotu vaikka juutalaisiinkin päihin on taottu selityksineen: "Älä tapa. Tämä ei tarkoita vain jonkun tappamisen kieltämistä vaan myös kieltoa vahingoittaa toista henkilöä fyysisesti."

Siellä kääntävät poskensa lyönneille kaikki muut, mutta ei syvästi hartaat netanjahut joilla on vahvin sotanyrkki läimiä vaikka kaikki muut hengiltä.

Minun mielipiteeni takana ei ole antisemitismi eikä mikään muukaan ismi vaan vain se, minkä silmilläni näen ja korvillani kuulen: Ihmiskeksintöjen aiheuttamat, kaiken tuhoavat rouhaisut maapallon kyljillä.

Israelin toimilla ei enää ole mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa. Vain ja ainoastaan sotahulluuden ruokkiminen Netanjahun voimantunteisessa komennossa.

29.9.2024 sunnuntai

pakkasaamuun herää maailman tämä kantti

kuunkynsi oranssisen kehränsä sisällä, 

ja kuura maassa

Nuista toisteisista asioista niin monet runot on ihminen harmaata maailmaansa värittämään väkertänyt.

Unessa eräs T keitti muuripadassa lakanoita ja pannulappuja. Mulskutti niitä tulisesti kuohuvassa lipeävedessä äitini pyykkipulikalla. Menin sanomaan kuumissaan huhkivalle pyykkärille, että palauttaa sitten pulikan, se on menossa Mökin Akan Museoon.

Iltasella myöhällä

Yritin katsoa elokuvia, mutta ei ne nyt huvita vaikka epäilyttäviksi laatudraamoiksi kriitikot ovat niitä tähdittäneet. Luen mieluummin.

Kävin ulkona, tuuleksii. Pohjoisen suunnalla Otavan kuvioissa meni juuri satelliitti. Jos joku tuttu siellä jossakin olisi ollut myös ulkona ja vilkaissut seitsemän veljeksen tähtiin, olisiko hän lähettänyt mulle terveisiä?

Entä olisiko hän pohtinut liikkuvasta pisteestä samaa kuin minä: Vakoilu- vai jokin tavanomaisempi sääsatelliittiko se siellä pujottelee.

Ainakaan sitä katselija ei olisi osannut ajatella kuinka minä joskus haetarin mittaisena pojannaskalina nimesin Otavan tähdet veljessarjamme mukaan. Järjestyksestä ei ole muistikuvia, mutta ehkä se oli sirpin kahvasta nuorimmasta alkaen: Eino Kaleva, Seppo Matti, Veijo Sakari, Valto-Ensio, Esa Kustaa, Jarmo Allan, Jyrki Johannes.

Minnehän tähtien väleihin Paula Hannelen ja Tarja Kaarinan lienen tägännyt? Tai jo vauvana kuolleen Jorma Olavin? Entä Äet Gunillan ja Isä Taunon?

Turva koira ja Miiru kissa lienevät huilanneet revontulisissa tuulissa ja Pikku Mantelin utareita on Sirius-lypsyjakkaralla istuen joku nyhtänyt niin, että maitopisaroista on uusia reikiä taivaan tummaan sineen syöpynyt.

Ja sitten laulettiin: Tähtiä kuin Otavassa/poikia on Unimäessä...

30.9.2024 maanantai

Nukuin hyvin eikä edelleenkään piätä pakota. Ulkona pilkkosenpimeää ja taivaalla samat tähdet kuin maate pannessanikin, paitsiettä eri asennoissa maahan nähden. Otavan tähtirykelmä oli siirtynyt Inhan Idän ylle, ja tietenkin valtavasta planeettojen ja tähtien arsenaalista on tämänkin yön aikana suistunut miljoonia mustiin aukkoihin tai muuten vain tussahtanut "pimeiksi" kun viimeiset lähtijät ovat avaruuksien ovienpielistä katkaisijan ales napsauttaneet.

Aloitamme  siis jälleen ihmiskeksinnön, kalenterin, ilmoittaman uuden viikon. 

Kun tätä tapahtuu koko ajan ja sanomme tai kirjoitamme "uuden", niin pitäisi olla vastaus valmiina kysymykseen: Minkä uuden?

Pelkästään Suomessa kalenterin tälle sivulle lankeaa 5,3 miljoonaa heräämistä vauvoineen, vanhuksineen ja jos jokainen eläisi 90 vuotiaaksi olisi jokaiselle ikiomat 22 770 heräämistä elikä yhteenlaskien niin paljon, etten tähän edes yritä sitä lukemaa ruksia.

Yleisilmeeltään ihmisten aamutoimet ovat rutiinia ainakin kaupunkikeskittymissä. Lehdistä luetaan otsikot, nettiä selataan siitä mihin se illalla jäi ja sitten kiiruusti lapsia pukemaan, hoputtamaan, karjumaan ja vittuuntumaan jo valmiiksi kun töihinkin pitää kiiruhtaa.

On tietenkin monenlaisia muitakin heräämisiä. Raukeita onnentunteita lämpimissä vuoteissa kun minnekään ei kiiruusta ole, myös kipujen vaivaamien, unettomien ihmisten ja työttömien ankarien huolien täyttämää ahdistusta aamusta toiseen. Mielen hajoamisia, vanhuuden suomaa unohdusten yskää ja kun joku ei enää herääkään tätä päivää katselemaan laskeutuu hänen elon tontille rauha joka ei enään rikkoonnu minkäänlaisesta jyrähdyksestä.

Herääjä-kanssaihmisten aamuja pitäisi jokaisen osata välillä pysähtyä mielikuvittelemaan niin ehkä omatkin heräämisensä asettuisivat arjen kontekstiin iisimmin.

Kun kuuntelen podcastin jossa kerrotaan rikkaista ihmisistä jotka tekevät kaikkensa elääkseen vähintään 120 vuotiaaksi, mietin, saako siitä jotain sellaista potkua tavanomaisiin arkirutiineihin, ettei tylsisty sitäkin tavoitetta odotellessa.

Nykyinen keski-ikä 60 vuodenkiertoa tympäännyttää monen mielen. Varsinkin, jos jo kaiken sen, mitä lajimme aivot keksii eläessään irti repiä, on tavoittanut eikä mitään mieltä herkistävää enää onnistu edes ostamalla hankkimaan. Viagrakaan ei vanhenevien miehien mieliä herkistä vaikka mitä valehtelisivat. Kovettaa kyllä ulokkeen jota survoa kumppanin suuntaan vanhalta muistilta, mutta kyllä tajunnan räjäyttävien orgasmien juna jo tiehensä on porhaltanut.

Vanhainkodit ja sairaaloiden vuodeosastot ovat elämään tympääntyneitä ihmisiä pömpöllään, mutta ei sitä kattavaksi faktaksi saa yleistää. ET-lehdenkin kuoro lässyttää, että jokainen sisäänvedetty ja ulospuhallettu, kymmenien vuosien elämäntunkkaisuudelle haiskahtava henkäys on arvokas. Sitä ei saa edes itse haluta lopettaa.

Eräässä toisessa dokumentissa kerrotaan niin ikään yltähypäten rikkaista, elämäänsä tyytymättömistä jepeistä, jotka valmistelevat kuolemansa hetken tapahtumat niin, että viimeisen henkäyksen hetkellä paikalle syöksyy erikoisoperaatio-osasto pakkasnesteineen ja typpialtaineen ja syväjäädyttää etukäteen maksut suorittaneen ruhon odottelemaan eläväksi puhaltelua.

Mitä jos nekin miljardit laittaisivat elonkehän moninaisen elämän turvaamiseen, ympäristönsuojeluun; luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen. Eikö siitä yksikään miljardööri samanlaisia itsetyytyväisyyden sykähdyksiä mieleensä voisi saada joita pelkälle itselleen ikuisuutta haaveiluissaan kenties saa?

Tiedän, ettei köyhien auttaminenkaan rikkauksilla itsensä turruttaneiden mieliä hyväile. Paitsi jos se poikii lisää euroja tileille.

Näitä itsekkyyden ääripäitä, tulevaisuuteen kuollein silmin typessä tuijottajia on maailman pakastesiperioissa jo ties kuinka paljon. Niitä on glygolisoitu sammioihinsa jo parin-kolmenkymmenen vuoden ajan.

Riittäisi kuitenkin, että vesuroisivat uudelleensyntymää haluavilta pienen palan kylkiluuta kloonaustarpeiksi ja pakastaisivat sen. Veisi vähemmän tilaa eikä haisisikaan kovin pahasti kun pakastimet ja typpisäiliöt alkavat säröillä ja valua tyhjiksi syystä tahi toisesta.

Tänään lähden Unimäestä ainakin pariksi päiväksi Kniin hoitelemaan pieniä asioitani. Jos ei lunta ja pakkasta ala maisemiin vyöryttelemään, palaan vielä vähäksi aikaa raivailemaan Unipuron kuvion vaikka ei se mikään välttämättömyys olekaan.

Jos puukaupoista jotain tulee, on senkin vuoksi täällä pistäydyttävä ja samalla rahdattava polttopuita Sivukadulle kärryllinen kerrallaan.

1.10.2024 tiistai

Unimäkipyykit kuivahtelivat raikkaiksi Sivukadun ulkonaruilla lokakuisen tuulen ja matalalla kurkottelevan auringon avittelemana. 

Euromasterilta Tojotanrotteloon halvimmat nastat: 350€.

Puutarhurin EMUlle tilasin jälleen hinauksen ja nyt se on Ässillä tarkastettavana. 

Kaikenlaisia paskoja ne ranskalaisinsinöörit ovat autoista kehitelleet. Kun Puutarhuri pari vuotta sitten tuon ruskean muovi-peltisekoitusläjän osti, oli sillä ajettu 80tuhatta ja nyt kaksikymmentätuhatta myöhemmin se on ainakin viisi kertaa pitänyt hinauttaa korjaamolle sähkövikojen takia! Eikä ole edes sähköauto, saatana.

2.10.2024 keskiviikko

Jos olisin kuvataiteilija ottaisin joka ikinen päivä heti aamusta pelit ja pensselit, maalit ja paletit ryhmyisiin kouriini alkaen roiskia värejä kankaille eikä kukaan siitä vittuilisi sen enempää kuin mitä nyt jokunen kriitikontapainen yrittäessään löytää maalauksista niiden "sielua". 

Tosin minusta olisi sukeutunut korkeintaan keskinkertainen pilapiirtelijä jos sitäkään. Ehkä lipittelisin halpoja viinejä jossain sotkuisessa kellariloukossa värikynineni ja itkisin kurjaa kohtaloani kun kukaan ei viivani merkitystä ole ymmärtänyt.

EMUn moottori tihkuttaa öljyä palotilaan ja tulupat karstaantuu, siinä tämän kertainen vika. Se on jo sen laatuinen ongelma, että tuosta pösökistä pitäisi päästä nopeasti eroon!

Onnellisia autottomuuteen tottuneet, keskellä Helsinkiä asuvat.

3.10.2024 torstai

Jokin erikoinen unen ajatus herätti keskiyöllä, mutta koska en heti kirjinyt sitä muistiin, se haihtui.

Aamukahvi ja puuro maistuu erilaiselle kaupungissa kuin Unimäessä vaikka sama on suu jolla niistä nautin.

Pikkuasiat alkavat olla hoidellut. Lähden kohta takaisin Um. 

Vinha on ollut kipeänä monta päivää. Kiimaverenvuoto on ollut hälyttävän runsasta, kuono kuuma ja kuiva, ei syö, mutta juo vettä jatkuvasti. Jonkun asteinen kohtutulehdus jos netistä luettuihin oireiden kuvauksiin on uskominen.

Sanoin jo pojille, että hyvästelkäähän Vinha jos se ei enää kotio palajakkaan.

4.10.2024 perjantai

Mökissä oli holotna eilen kun tulin. Äkkiä tupa lämpeni, mutta koska kamiinan ympärillä ei ole kuin harva tiilisuojaus, ei ole "akkua" johon lämpö varautuisi. Yö meni mukavasti viileässä nukkuessa.

Iltasella

Aamulla purin vanhaa hellaa sen verran, että sain sisäpuolen valuosat irti ja pois. Kaksi tiiltä piti murtaa kappaleiksi jotta pääsin puhdistamaan röörinsuun siihen kasautuneesta sisäosien murskasta ja tuhkasta jota oli varmaankin puolen metrin torni savukanavassa.

Sitten kävin nokista nenääni tuulettamassa Unipuron varren kuusikossa. Karsin alaoksia yhden Stihlin tankillisen verran. 

Syötyäni jatkoin hellan kimpussa. Liimasin tulenkestävällä uudet tiilet aamulla särkemieni paikalle ja kasasin luukkua ja rinkejä myöten hellan valmiiksi. Etupeltiä en laittanut, sillä se oli kovasti ruosteen syömä ja vääntyillyt. Pitää sijalle keksiä sitten jotain, mutta nyt tärkeintä on, että hella pelittää jos vaikka kaasu kesken ruokien laiton loppuu. Ja antaahan se lisälämpöä kamiinan toverina. Sytytin tulet ja hyvin veti. 

Vinha virkistyi. Söi jo halulla kuppinsa tyhjäski, lipaisi palanpainikkeksi vettä ja pyysi päästä sisälle. Laitoin sille matonkujun oven eteen ja siihen se kierähti kun rapsutin kutiavaa kohtaa etukäpälän juuresta. Katsoi minua ruskeilla silmillään ja ikään kuin sanoi, että eiköhän sitä tästä taas...

Saunon ja alan katsoa dokumenttia Hannah Arendtista. Nukahdan tietysti kesken katsomisen, mutta mitteepä tuo haetannee.

Vinha kuorsaa jo.

5.10.2024 lauantai

Huomenna sinä tulet, sanottiin unessa josta juuri heräsin. Sen niminen elokuva, kirja tai laulu on olemassa. Tarkistanpa... Se onkin Susanna Haaviston laulu. Ihan mukava.

Mutta ei unessani laulusta kyse ollut vaan jonkin tai jonkun odottamisesta. Paikkakunta oli unessa tärkeä ... muistelee ... Se oli Ivalo tai Inari. Johtuikohan se siitä, kun Ivalolaislähtöinen PP kävi torstaina kahvilla Sivukadulla? Ei se kyllä Pertti siinä unessa esiintynyt.

Ketä tai mitä odotin, sitä en kuolemaksenikaan enää muista enkä nyt ala arvailemaan kun se ei omin avuin unehduksen verhon takaa esiin heilahda.

Vinha taisi selvitä. Kuono on jälleen viileä ja kostea ja tuolla se ulkoa jo haukkuu kun joku ajoi pyörällä ohitse. Onpa hyvä. Pitää antaa sille erästä kestolihanamia jota olen aika kauan  jääkaapissa säilyttänyt. Viimeinen käyttöpäivä on vasta 6/25.

Heti aamusta keittelin jälleen kattilallisen juures-kasviskeittoa jota höystin kevyesti paistetulla kanasilpulla jonka maustoin jo eilen illalla marinoitumaan. Se Kaivonkorven luonnonminttu antaa yllättävän hyvän säväyksen keittoihinkin. Mitenhän se lohifileessä käyttäytyisi?

Kirjoitin aamuisin ajatuksin kommentin Yle-uutisten Matti Vanhasen ja Satu Hassin haastatteluun:

Satu ja Matti eivät oikeastaan sanoneet asiaan yhtään mitään sellaista, jota ei olisi jo sanottu. Jos Matinkin sanomisten perusteena on väittää, että ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi tehdään jo nyt paljon työtä ja tätä eivät mm. elokapinalliset muka ymmärrä, hän on väärässä. Kun ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi tehdään työtä kaivamalla maaperästä aina vain uusia ja uusia mineraaleja että saataisiin tuulivoimalametsät ja aurinkopaneelikatteet peittämään mahdollisimman laajasti asumaamme planeettaa, niin jo siinä tehdään äärimmäisen suuri virhe samoin kuin sähköautojen ja älylaitteiden kanssa tehdään vain siksi, ettei turha ihmisliike missään nimessä vain lakkaisi. Täytyisi kaikkien jo tunnustaa, että ainoa nopeasti auttava asia olisi, että ihmiskunta pysähtyisi tykkänään tuumaamaan muutamaksi kymmeneksi vuodeksi seuraavaa siirtoaan elikkä elämään aloillaan mahdollisimman vähin kulutustarvikkein sekä säätelemään syntyvyyttä tavoitteena vähintään sen puolittaminen tiettyyn vuosikymmeneen mennessä. Edellisen haluaisin kuulla jonkun poliitikon suusta joskus vaikka totuus on, että myöhässä tämän asian edessä jo ollaan.

Ennen kuin lähden itse tuhoamaan ilmastoa moottorisahani käryillä, tarkistan nämä päiväkirjamerkintäni virheiden varalta. 

Hieno olisi päivän paisteinen ilma pikkupakkasineen jos kaikenlaiset huolten varjot eivät taivaiden rantoja varjostaisi. Ja kun kaikki pommikoneet lakkaisivat nousemasta kiitoteiltään tappaviin toimiinsa.

"Missä olemme kun ajattelemme?" Hannah Arendt

Punaista pylväissä ylväissä, turvesotkuja kaislikoissa

23.9.2024 muanantae

Kasteinen aamu, plussan puolella juuri ja juuri.

Unenpuolikkaassa huomautettiin, että Tojotanrotteloon pitäisi uudet talvirenkaat jotekin kustantaa. Polttopuita on vielä rahtaamatta joitakin kärryllisiä ja sittenhän sitä voi nostella itsensä talviteloille jos ei jää tänne metän keskelle kiukaita lämmittelemään.

Hankitakauppoja olen hieronut. Poimintahakkuu tuolle koko 8:n ha:n alalle metsuriyrittäjän avulla, ei metsäyhtiöiden koneilla. Itsekin saisin vielä puuta nurin jos alkaisin. Myös sähköpylväspuita ostavaan yritykseen kilautin. Lupasi sieltä äijä käydä katsomassa.

Tuntuu mieltä alentavalta metsänmyyntiajatukset kun muuten esitän kovaa kritiikkiä metsien hakkuista. Puolustelen, että taloudellinen tilanne on nyt sellainen, ettei muuta mahdollisuutta ole.

Eikö tosiaan?

Iltasella

Vettä alkoi puottamaan puolilta päivin  enkä viitsinyt ulkosalla mitään puuhastella. Puolukkaan oli aikomus. Märkiä marjoja on kehno puhdistaa.

Vanhin S kävi siinä kinkamassa kun alkoi sataa. Oli kerennyt raapia 3 sankollista. Sydämellään oli aika raskas asia.

E:lla Oulusa keskiviikkona viisaudenhampaiden leikkaus kun ne eivät sovi tulemaan ikenestä pintaan.

Viestittelyjä.

Päähän ei edelleenkään koske, mutta sen pelko kuiten on läsnä.

24.9.2024 tiistai

Yöllä rummutti sade kattopeltejä, nyt klo 05.30 pilivet ovat jo hajoamassa avaruudellisiin tuuliin. Lämpimän puolella mittari.

Käsivarren Lappiin lupailivat kymmenen senttiä lunta, ja taitaa se Kittilänkin korkeudella vähintään räntää rätkiä.

Usein mietin: Millaiseksihan elämä olisi muotoutunut jos olisimme Kittilään jääneet?

Hilikulla se oli. Jos sen tontin siitä Arolan syrjästä olisin ostanut rakennuksineen päivineen, niin siellähän jymötettäisiin kuin tatit kankaassa. Tai sitten mahdollisesti pykäämäni uuden talon olisimme jo myyneet ja muuttaneet jollekin toiselle tontille. Leville ehkä.

Pojatkin, jos heitä samalla tavalla olisi elämään siinnyt, puhuisivat hoon päältä ja... Vanhinhan syntyikin siellä ja oli pitkään "Lapin poika".

Vaihtoehtoja elämässä on ollut, mutta nyt tässä Savolais-Kainuulaisroolejani syksyin-keväin vaihtelen kuin jänis turkkinsa väriä enkä yhtään ole varma, tykkäänkö kummastakaan sävystä.

Näin unta suuteluista ja suuseksistä. Hyvä etten herätessä karvoja suustani töpeksinyt. Kielikin kipeä; johtunee hammaskiskoista joita unissaan lipoo.

Eilen lämmitin kiuaskaminaa kaksi kertaa ja sisällä on yhä siedettävän lämmintä. 

Kävin reippain poistoin kaikki 16 marjapuskaa läpitte leikkurien kanssa. Jurskaisin poikki kuiviksi karahkoituneet osat ja napsin latvat. Ruoputin ja rapsuttelin puskien juuret. Kynityiltä näyttävät nyt, mutta siitä ne sitten ensi kesänä tormakoituvat. Tuentoja pitäsi uusata ja puuttuvia asennella, mutta en viitti.

TM:n petäjän kyljellä sudenkorento lounasti hitaasti, kuin nauttien, ampiaisateriaa. Se mokoma pisteli saaliinsa myrkkysäiliöineen päivineen kuin Vinha. On niillä elimistö!

Nyt illasta jälleen mukava hetki saunan jälkeen pihan pimeydessä. Vajaaksi laihtuneen kuun kuvetta näkyi matalalla selluliemikuusikoiden takana, +14°.

Viestejä tiältä sinne ja sieltä tänne.

25.9.2024 keskiviikko

Isänä eloa 44 v. (Sonjan synt.pv)

Vanhimman ja nuorimman lapseni ikäero 27 vuotta.

Hesarin aamu-uutisotsikko lukihäröili: "Raju vuokrankorotus näkyy jo hääöinä Helsingissä"

Kerkesin miettiä millaisia aviopareja ne lienevätkään... (häätöinä*)

Välitetty Fb-viesti: "Susi tappoi Koiramäessä pystykorvan omistajan silmien edessä."

Viestin perässä tietysti suden tappamisella uhoavaa porukkaa pilvin pimein. Voisi tuon äkikseltään käsittää niinkin, että omistajan se pisti poskeensa.

Viestin lähettäjälle panin ehdotuksen, että laittaa sinne prkleen facepookiin vastauksen, että ihminen tappoi 13 000 lasta Gazan kaistaleella äitien ja isien silmien eteen vajaassa vuodessa.

Antauduin lyhytkestoiseen jantteluun erään tuohtuneen kännyköitselijän kanssa. Sitten toppasin ja peukaloitsin luurin mykäksi; ei semmoisella asenteella varustautuneen soittelijan kanssa selkokielelläkään yritettynä keskustelusta mitään tule. Korvat alkavat valua mätää!

Aihe hänellä, jälleen kerran ja ihan uuden äänen omistavalta, oli minun "homoja ja susia suojeleva asenteeni".

Mielipiteeni näissä asioissa tulen pitämään niin kauan kunnes asioiden laita toisin faktoin todistetaan.

Selkein viestini aiheeseen n.14 vuoden takaa löytyy toisesta blogistani täältä: 

https://kivaniemi07.blogspot.com/2010/10/viimeinenkin-pari-kaapista-ulos.html

Aamulla ruotsalaiset ympäristöaktiivimaalarit turskuttivat sammukalustolla eduskuntatalon harmaisiin pylväisiin punaista väriä. Mielenosoituksen perusteeksi ovat kertoneet kysyjille ja kuulustelijoille turvetuotannon jatkumisen suomalaisavusteisena Ruotsissa.

Mitähän tuosta olisi mieltä?

Hetkellistä järkytystä Arkadian mäellä tönöttävän kivilinnan värjääminen tietenkin aiheuttaa, mutta vesipesulla näyttäisi kuitenkin lähtevän. 

Jatkuvaa järkytystä tiedostavalle jo vuosikymmeniä on sen sijaan aiheuttanut turpeenkäytön hitaasti edenneet haitat vesistöille ja ilmakehälle. Turpeennoston sotkemat vesistöt eivät painepesureilla puhdistu. Kysykää vaikka Iiro Viinaselta jos ette aktivisteja usko.

Tähänkin käy Mihail Misiskinin huomautus Venäjäuhan eskaloitumisia ennustaessaan: "... mutta kukapa kirjailijaa kuuntelisi".  

Esimerkiksi militääritoveri Pekka heitti värjäysaiheeseen kommentin äXässä, jotenkin että "typeryyksiin sorrutaan kun argumentointitaidot loppuvat".

Asia on kuitenkin päin vastoin: Argumentointitaitoisten ympäristöaktiivien ja ilmastonmuutoksen hälyttävään todellisuuteen perehtyneiden tiedemiesten viestejä, kirjoja, kolumneja, raportteja jne. jne. ei ole osattu tähän päivään asti lukea siellä, missä pitäisi.

Toveri Pekka ei edes halua lukea niitä koska niissä ei kirjoiteta sodankäynnin strategioista mitään. Sodankäyntien erittäin kielteisitä ilmastovaikutuksista kyllä, mutta nehän eivät innosta koska vain vahvistavat aktivistien viestien vakavuutta.

Elikä kun pienemmät puheet ja kirjoitukset eivät liikahtelua ilmaston- ja ympäristön suojelun suuntaan saa heräämään, on käytännön mielenilmaisut, värikkäätkin, paikallaan.

Myöhässä aiheen vakavuuten heränneetkin ovat. Lopulta ympäristökysymyksiäkin aletaan ratkoa asein ja koko maapalloa käsittävin rintamin ja sittenpä toveri pekatkin vasta innostuvat vaikka lopputuloksena onkin elonkehän inferno.

Miska, Sonjan poika, on saanut ajokortin tänään. Inssiajo on ollut Nurmeksessa.

Tänään kävivät parin tunnin välein HJ Kuopiosta ja JK Nurmeksesta.

26.9.2024 torstai

Nukuinpa pitkään, elikä puoli kahdeksaan!

Tuulenhyrrät kieppuvat kiivaasti. Lännestä päin pilvet ylitse kiitävät. Leutoa edelleen. Pitää lähteä keräämään puolukat jotka tilattu on sillä kankailla nyt kuivaa.

2 sankollista raapaisin tuosta 200 m:n piästä, sitten alkoikin sade joka kesti pari tuntia. Sitten kuljetin puolot kahteen kertaan imurisysteemin lävitse. Muuta nyppimistä ne eivät tarvitse kun mehutarpeiksi eräälle mummulaiselle menevät.  

Kävin kaupasta kahvimaitoa, piimää, leipää ja koiranmakkaraa (=inhottavan hajuista mössöä muovissa). Pyykeittoa on vielä lauantaille asti lautaselle ammentaa.

Läppäri juuttui lentotilaan. Kävin Akulan P:n pakeilla josko se sille jotain mahtaisi, mutta mysteeriksi jäi. Akun irroitin, että jos se laukaisisi lukon huomiseen mennessä.

Jakkarainen ei ehkä jaksa alkaa metsuroimaan hankintasavottaani. Sydänongelmia. HJ laittoi jo tarjouksen. Pyydän vielä parilta muultakin. Pylvästavaraa ei Irlannin eikä Englannin laaduilla tarpeeksi löydy, Italian kyllä, mutta varastot tällä hetkellä turvoksissa. Siitä tavarasta olisi saanut kelpo hinnan.

Puutarhuri kipeänä. 

Crissen muutto Joensuuhun ollut tänään. Ens viikolla muuttaa Karo Kuopiossa toiseen kämppään. Sonjan  ruljansseihin kuuluvat nämä.

27.9.2024 perjantai

Heräsin puoli kahdelta. Jokin huoliunen otus herätti, mutta sen häntä oli niin liukkaan niljakas, ettei muistiinmerkkaamisen ajaksi pysynyt hyppysissä.

Ehkä se oli niin isokin, ettei mahtunut enää valveillaolon tajunnan huoneissa möykkäämään; Globaalin maailman kokoinen hirviö joka ahmii lapsia Gazassa, Ukrainassa, Syyriassa, Venäjällä, Kaisaniemen puistossa ja lopulta lähempänäkin. Ilmastopetokin siitä löytyy joka pieksää merille tsunameita, vuorille purkauksia, metsiin valtavia tulipaloja...

Kun kirjoitin edelliset, niin muistan unen keskiössä tempoilevat, lohduttomasti itkevät lapset.

Kivien kuolema

16.9.2024 maanantai

Unessa rakennustyömaa. Urakka kusi. Kake pylskähti holvin reunalta alas, mutta sain pusakan venyvästä hihasta kiinni ja heijasin hänet betoniseinälle kiinnitettyjen parrujen päälle. Mittamies Jelttana mittasi ja mittasi, mutta punainen piste ei asettunut millään vaaituskeppiin. Joku tuntematon paksupää huusi turpa ammollaan montun reunalla. Sirkka Jussia nauratti vaan.

Keskiyöllä ulkona pistäytymistäni valaisi kuin löllönä meduusana lötköttävä, pikkuisen vajaa, punerva kuu Luikkokankaan suunnalla. Tuli hoputtava tunne laittaa paikat talviteloille.

Uutisten isoimmat otsikot ovat jälleen syntyneet kun Trumpia on yritetty päästellä hengiltä kesken viheriökierroksen. Mitäpäs liitopommeista jotka Ukrainan Harkovassa ovat murhanneet muutamia kymmeniä lapsia, sairaita ja vanhuksia, tuhonneet asuinsijoja ja myrkyttäneet ilmakehää! 

Kyllä kohuja tuottava yksilö, vaikka se kuinka pölvästi olisi, uutiskynnyksen ylittää jos sille vaikka tikku kynnen alle uhkaisi turskahtaa. Yhden, 8miljardista piposta erottuvan rusketusvoiteella läträtyn ihraläjän pöljät sykyilyt ajavat kaikesta edelle. Valtavista tulvistakin jotka kurittavat nyt miljoonia eurooppalaisia.

Kehitysvammaisista veljeksistämme toiseksi vanhin Jaku on kompuroinut. Huomenna vasta Kysiin vaikka tapaus on sattunut jo viime perjantaina.  Nyt tila on se, että pystyy kävelemään, ymmärtää kysymykset, mutta puhe puuroutuu, leuka on vinossa eikä suu enää sulkeudu. Syönti miltei mahdotonta.

Kävin sankollisen puolukkaa ja siivosin ne. Menevät naapurille Kniin. 

Puolot eivät meinaa tällen syksyllen kokonaan kypsyäkään vaikka viime yönä oli jo hallaa.

Toin hakkuuaukiolta "kerroskiven" kaminan päälle koristeeksi. Siinä on hienot kuviot, kuin isoja suolarakeita tavalliseen kiveen sotkeutuneena. Lie miljardeja vuosirenkaita sitten ollut tälläkin kivellä tuliset oltavat. Miten suuri se alkuperäinen murikka on ollut kun on alkanut jäämassojen alla sen kyljestä erilleen murentua? Voi olla myös avaruussirkkoilua kun alkuräjähdysten jälkeen tätäkin palloa ovat muut avaruuden kiviset kiertolaiset pommittaneet.

Kiviä ja niiden historiaa kun alkaa miettiä, päätä huimaa.

Mihin kaikkeen nekin lajimme toimesta ovat joutuneetkaan: Maaperästä murskaamoille, teille, toreille ja turuille, rakennusten kivijaloiksi, koristeiksi, panssariesteiksi, hautausmaille, rotvallien reunoihin.

Kivien kuolemistakin lajimme lopullisen vastuun on ottanut.

Runoilijatuttavani K.Nevarannan runossa sanotaan:

Poimi rannalta pehmeä ja märkä kivi

ota se käteen, kuvittele kiven sykkivän

vuosituhansien rytmiä, tunnustele!

Kuuntele kylmän sydämen ääntä

kädessäsi, rannalla.

Peräkärry on lastattu haloilla, lähden aamulla varhain tekemään mutkan Sivukadulle.

Aloitin tänään mökin ympäristön talviteloille asettelut. 

Rautavaaran kaivoshankkeesta maininnat uutisissa olivat varsin köykäiset, mutta eipä se kuopiolainen toimittaja mikään tutkiva zurnalisti olekaan, kunhan vain raportoi aiheeseen päin rukkasella huitaisten.

Tästäkin maaperän särkemisaikeesta tarvittaisiin taustoitettu dokumentti jossa ei pelkkiä kaivosasiantuntijoiden päitä, poliitikkoja ja kunnanjohtajia vain ruutuun vaihdeltaisi.

Pohjaksi sille löytyisi helposti jo tehdyt ohjelmat ja lehtiartikkelit kaivosteollisuuden mustasta historiasta niin lähi- kuin kauemmastakin menneisyydestä. Kauashan tässä tapauksessa varsinkaan ei tarvitsisi mennä, 70 km pohjoiseen Talvivaaran kaivoshirvitysmonttuun vain ja sen muutamien vuosien takaisiin myrkkykierteisiin.

Kaivosta vastustaville likeisilleni ehdotin, että kun kokoonnutte pohtimaan srategiaa, niin ottakaa ilmakuva Terrafamen nykyisestä olomuodosta ja tehkää "vaihtokuva" propagandaanne varten striimille siirreltäväksi Rautavaaran kaivosalueen kartalle piirretylle alueella, että totuus siitä, mitä tuleman pitää, olisi kaikille selvä.

Rautavaaralla itsessään aktiivisesti kaivoshankeen vastustajista mahtaa tulla pula: 1001 vanhusta, 300 koululaista ja 300 hoitamassa edellä mainittuja.

Tähän väestöpohjatotuuteen perustuneekin kaivoslobbareiden usko sen  toteutumisesta.

Elokapinan porukat jos tulevat Nurmeksen tielle istumaan, ei se sen olematonta liikennettä häiritse. Maanrakennus Korkalaisen aura-auto käy lemppaamassa ne penkalle.

17.9.2024 tiistai

Klo 04.12, +7, ohutta yläpilveä. Tuulenvire ehkä koillisesta.

Heräsin matkustusuneen vaikka minnekään en liikkunut. Aikomusta koko uni jälleen.

Juopasen kahvit ja lähen ajeleen Sivukadulle. Tuun sit iltasella takas.

Menihän siellä Knissa taas koko pv. Tulin tunti sitten, klo on nyt 21. Kuutamo kirkas on. Savu saunanpiipusta nousee pylväänä yön sineen. Sain kuunhohteesta kohtalaisen kuvan kännykänlätyskällä.

Jakua ei halvaus ollutkaan kopeloinut vaan oli kaatunut ja lyönyt naamansa lattiaan. Leukaluu murtunut. Nyt leuka on tuennassa ja ruuaksi vain muusattuja eväitä, liemiä ja juotavaa.

Siitä saapi kyllä jatkossa sapiskaa veljestemme vartijat ja ruuan tuojat. Missä niiden katseet on harhailleet kun yksi möllöttää sängyssä suu ammollaan eikä muuta kuin mökeltää? Ja kun ei ole koko viikonloppuna kyennyt, ainakaan kunnolla, syömään!

18.9.2024 keskiviikko

Julma ihmisjärjestyksen maailma: Vajavat 3tuhatta hakulaitetta räjähtänyt samalla kellonlyömällä Hizbollah-järjestön aktiivien taskuissa Libanonissa. Kuolema on korjannut muutaman, muut saaneet riekaleisia reikiä ruppeihinsa.

Sodankäynnit ovat aina seuranneet keinovalikoimilla aikaansa. Maailman hirveimpiin kuuluva järjestö, israelilainen terrorijärjestö Mossad on ollut kehityksessä vähintään askeleen edellä.

Lähi Idän äärijärjestöjen uskonsoturien joukot eivät muutamasta tuhannesta kerrallakaan tapetusta tai vammautetusta paljoa hätkähdä. Kostoa seuraa, sitten taas vastakostoa jne. Osapuolet väittävät kaikki olevansa oikean jumalan puolesta tappotouhuissa niin eipä tälle kuolemaa tuottavalle janttelulle kukaan mitään mahda. "Taivaan keitailla tavataan" ne huikkaavat sytytyslankoihin tulia tuohustaessaan.

Ihmisluonteita voimme kotoisastikin ihmetellä tässä loputtoman Tiedon valtakunnassamme. Vähintään naurettavaa on nyt eduskunnassa käynnissä oleva, niin ikään uskonnollissävytteisesti täystosissaan käytävä riitely eheytyshoidoista. Ei se kyllä kaappeihinsa takaisin tungettavina jonottavia naurattane.

Ovatko ne muutamat poliitikot ja heidän järjestökenttänsä tosissaan siinä, että ihmisen syntymässä saatuja ominaisuuksia pystyy sakramentillisilla loitsuilla, ammekylvyillä ja kätten päälle panemisilla muuttamaan yhtään miksikään?

Eheytyshoitoja, niitä tarvitsevat lapsena aivo-vammautettujen räsästen, mäkelöitten ja tavioitten päät. Heitä pitäisi mäjäyttää sillä samalla raamatulla korvallisille jolla hulluudet sinne on heidän vielä kehittymättömiin aivoihinsa aikoinaan mäiskittykin. Hartaiden uskonyhteisöjen, aivopestyjen isien ja äitien syytä, että syntymäänsä syyttömät kärsiä saavat. Sukupolvesta toiseen nämä hirviönäytelmät toistuvat.

Ihan kuten kaiken tuhoavien sotienkin syyt joissa usko joutavuuksien jumaliin pontimina ovat.

Inhon tunteita herättää kansanedustaja Päivi Räsänen. Lääkiksen käynyt ihminen on sivuuttanut opinnoissaan laajat alueet aukottomista selvityksistä ihmislajin evoluutiosta ja geeniperimästä, sukupuolien moninaisuudesta. Siitä, ettei ihminen siittämisensä hetkeen eikä syntymässä saamiinsa ominaisuuksiin koskaan itse voi vaikuttaa. Korkeintaan ulkonäköön ja ulkoisiin rosoihin rahalle itsensä myyneet kauneuskirurgit. 

Päivi Räsänen se vasta valelääkäriksi on paljastunut. Raamattua se on ohjekirjakseen esitellyt oikeudessakin, mutta ei sen avulla ole lääkäriksi voinut opiskella.

Luin Hs:n artikkelin aivotutkija Marylka Yoe Uusisaaresta joka on viisaine aivoineen päätynyt työskentelemään Japanin Okinawan saarelle. 

Kuinkahan aivojen toiminnasta perillä oleva ihminen alkaa uskoa (ainakin melkein) esi-isien henkiin ja muihin yliluonnollisiin asioihin saaren alkuperäisten ihmisten tapaan? On kuin hän omistaisi kahdet aivot joista toinen vaipuu alkukantaisuuteen ja toinen tekee pragmaattisia töitään aivotutkimuksen parissa. Ihan kuin fyysinen minänsäkin: päivät tutkimuslaitoksen laboratorioissa ja vapaat hetket liitelemässä purjeilla ja kanooteilla vesillä ja vetten yllä. Tai meditoimassa joogatatamilla.

Valokuvistakin voi arvella, ettei se oikeasti asu ja tee siellä homeisessa talossaan yhtään mitään. Nukkuu öitään tuskin koskaan, saatikka että ruuan laittoon ryhtyisi. Erästäkin valokuvaa kun tarkemmin syynää, niin jos Marylka joka ilta polttaa pihansa perillä kasvavan pensaan lehvästöä makuustensa syöpäläisiä karkottaakseen, luulisi pusikoissa jo olevan melkoiset harvennusten jäljet.

Työpaikallaan tämä sivistynyt ihminen, henkisiä arvoja kunnioittava, meditoiva ihminen silpoo ja kiusaa kuvausanturoilla, skalpeerausveitsillä, lääkkeillä ja piikeillä koe-eläimiä (hiiriä ainakin) ihan vain oman lajinsa mystisiksi arvioimiensa aivojen salaisuuksien ratkomiseksi.

Toimittaja on juonessa mukana tai sitten se ei ole ollut kriittinen yksilö. Kunhan vain juttunsa on saanut tehdä. Eksoottiseen kohteeseen reissun on saanut työnantajansa piikkiin tehdä ja hyvän palkkion kaiken päälle kuitannut.

Voin olla pahasti väärässä, mutta minkäs jutun lukemistuntemuksille mahtaa.

Päivän töikseni purin pilkekatoskötöksen sauna luota, laitoin kuivat kalikat saunan kuistille ja pienemmän sälän kokosin vain tiiviimpään kekoon ja pressutin.

Poltin lahonneet kuormalavat ja muun lahon telapuumössön nuotiossa.

Kävin parituntisen metsälenkin. Suolta söin jo hieman vetistyneitä mustikoita. Polukoitakin pistelin mättäistä pitkin matkaa kahmalokaupalla. Kanttarelleja olisi eräässä kuusikossa vielä vaikka kuinka paljon, mutta eipä niitä kannate lähteä keräilemään. Halla ei vissiin metsien sekaan ole ylettynyt kun muitakin sieniä niin terhakoina sammalikoissa törötti.

Jäniksen, pyyn ja kaksi teertä näin. Unipuron varrella on vanha rämeikkö joka viime vuosikymmeninä on kuivunut kun aikoinaan perkasivat tuon luonnon vesiuoman. Nykyäänhän tuollaiset purot ovat suojeltuja, niihin ei saa konein koskea. Suorämeikölle on harvennushakkuissa säästetty kuusien sekaan muutamia haapoja ja niihin ovat tikat ja palokärjet saaneet pesäkolonsa sälötellä. Yksi palokärki tuli ihmettelemään kun minä ihmettelin niiden asujaimistoa.

Visuaalisesti miellyttävimpiä puita ovat ne, joissa on jokin "vamma"; Rujo mutka, muhkurainen oksanhanka, pahka tai latvapuska. Suoriin riveihin istutetut samanlajiset puut ovat mitäänsanomattomia, tahdottomia uhreja teollisuuden alttareilla uhrattaviksi.

Mehut loppuivat kellarista. Hain sankollisen puolukoita ja sipelsin sekaan omenia, keittelin ulkotulilla uudet mehut ja nyt punaista nannaa riittää lopuksi kesää. En ole ollut mikään mehujen suurkuluttaja, mutta eihän tuota piimääkään jatkuvasti ruokajuomakseen kannate ostaa. Unimäen kaivos´vesi on kyllä kelpoa märkää.

19.9.2024 torstai

+13. 

Viideltä piti tempautua ylös nilkkoihin iskeneen suonenvetokohtauksen takia.

Kuu on niin kirkas, että pystyisi sen valossa vaeltelemaan vaikka metsässä. Vinha ei halua öiksi sisälle lainkaan. Sillä on ihosairauksista huolimatta alkanut turkki tuuheutua.

Tänään kävi outoja ihmisiä pihassa. En pyytänyt kahville niin kuin joskus vieraille ensimmäiseksi ehdotan. Alun tervehdysten jälkeen jatkoin hommiani kuin heitä ei olisikaan. Heidän pälyilevä, ympäristöä tutkiva outoutensa alkoi vaivata. Eivät edes esitelleet itseään. 

Keski-ikäinen pariskunta. Pakasta juuri vedettyihin rypyttömiin, puhtaisiin maastokuviopukuihin pukeutuneet ukko ja akka. Toisella puhtaankirkkaanmustat kumpparit ja toisella keltaiset. Ukolta vain kauluspaita ja kravatti puuttui. 

Yrittivät udella kierrellen ja kaarrellen olemisiani. Sanoin, mitäpäs näistä. Kun ne sitten istahtivat toinen aitan rappusille ja toinen tuvan-, sanoin niille, että eiköhän ole parempi, jotta lähdette jatkamaan matkaanne kun  eivät nämä puheemme tämän mielenkiintoisimmiksi tule. Ne lähtivätkin eivätkä hämmästelleet ehdotustani lainkaan. Auto, jonka ne jättivät tielle niin, etten nähnyt rekisterikilpiä, oli melko uudenoloinen, harmaansävyinen henkilömallin Skoda. Kännykkä oli tuvanpöydällä joten kuva jäiräpsäsisemättä. Pihaa muina aikoina valvova riistakamerakin on aina pois päältä kun olen paikalla.

Jakua käytetty neurolla. Epilepsiakin voi olla. Ensi viikolla aloittavat tarkemmat tutkimukset.

Nyt olen saunonut ja iltapalaakin nauttinut. Pesaisen suuni, laitan muovinpalat hampaiden väliin ja alan katsomaan Tappavaa yölento-sarjaa josta lukemani kritiikki ei kyllä hyvää lupaillut.

20.9.2024 perjantai

Unessa soi "Tango Reinhard". Aluksi Reinhard rakasti vain tangoa, ja vanhaa kunnon keinua...

Karseita tyyppejä Suomen hallituksen ministerienä. Kauppa- ja ulkomaankauppaministeri on tehnyt omavaltaisen päätöksen, ettei Suomi osallistu Ukrainan jälleenrakennuksen kustannuksiin seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen osalta perustettuun tasa-arvoliittoumaan. Tätä ministeriä saisi pääministeri Orpo ripsiä koivuniemenherralla kintuille. Kertakaikkiaan ällö koko poju kuten persujen edustajista miltei kaikki.

Mistä näitä, ja miksi juuri näinä aikoina, sikiää? Miksi ne nyt kerralla, kuin hattivatit muumimetsässä, alkavat nostella päätään korkeammalle kuin valtiomieskyvyt antaisivat myöten?

JH-a

Purra

Tavio

Junnila

Rydman 

Peltokangas

Kun nuita ajattelee, alkaa Vihtori Kosolan pönäkkä haamu hönkiä niskavilloihin. 

Unimäen tiensuulle olivat puottaneet rekasta metallisen tienalitustunnelin. Meinaavatkohan ne Karipuronsillan uusata? Joko se korjaus enteilee tulevan nikkelikaivoksen kivirekkarallia Talvivaaran ja Rautavaaran välille? Edellinen silta on 1970-luvun alkupuolelta kun korjasivat koko valtaväylän Nurmes-Rautavaara-Sonkajärvi-Iisalmi välille. 

Ihan ensimmäinen Karipuronsilta lie käsittänyt joskus 1700-1800 luvuilla paikoilleen vähitellen maatuvia tukkeja nakeltuna puron ylitse. Stten oli se kiviarkkujen päälle pykätty, puukantinen silta keltaisiksi maalattuine parrukaiteineen ja niihin puukotettuine nimikirjaimineen&sydämenkuvineen jotka minäkin muistan. 

Jonkun muisteluksen mukaan ovat joskus tanssia jytkytelleet Karipurollakin kuten kaikilla muillakin silloilla kaikkialla. Kunhan vain on tasaista paikkaa ollut jossa kippurakänkien luistolla ei niin väliä ole ollut kun vain on päässyt punomaan kylien tyttärien retonkia rullalle soeton tahtiin. 

Haetaristeja on aina penkan päälle löytynyt kurttuja kiskomaan. Heimon muistelusten mukaan isä Tauno ollut jopa laulamassa niissä riennoissa. Sanoin kyllä, että eppäellä sopinee.

PP soitti. Kertoi, että hänestä dokumenttia ensi viikolla telkkarissa. Vanhaakin materiaalia 80-luvulta samasta miehestä Ruotsisssa olon ajoilta. Rankkoja juttuja.

Vukelon Hannu kävi. Hänelle tarjosin kahvit, juteltiin jne. Oli menossa Älänteen rannoille puolukkaan ja vähän metällekin. Artoa ei ole sen vuoksi näkynyt kun se jo elokuun alussa on mennyt Savukosken Sotajoelle mökilleen.

22.9.2024 sunnuntai

Klo 02.03. Pakkasta -1, puolikas kuu valaisee miltei keskeltä taivaan kupua, ei pilvenhattaraa edes taustan sinessä.

Olin mökkini pihassa Napisreissulta ihan äsken. Vinha tuli mökin alta tyrkkimään kuonollaan, että missäs sitä taas on oltu. Otin sisälle vaikka ei sitä palella hallasta huolimatta. Annoin tonnikalaa yöpalaksi. Itse nieleksin riisipiirakan ja lasillisen piimää.

Napiksella ei väentungosta ollut. Eräs pitkäaikainen tanssituttu Oulun pohjoispuolelta kertoi perheessään sattuneesta kamalasta jutusta niin, että oli vaikea pidätellä liikutusta tuli se niin lähelle omiakin elämässä koettuja kolauksia. Kylmäsi sydäntä pirusti. Siksi heitä (miehensä kanssa) ei ole näkynyt pariin vuoteen.

Selvisin tuosta järkytyksestä kun menin Tohtori Raimon kanssa kahville. Hän tarjosi sen oikein wienerin kanssa. Kävin hakemassa autosta ukki Abrahamin valokuvat, annoin hänelle sen, jossa on myös Oiva. Lähetin ukista myös kännykkään tuon pelkän ukin kuvan. Hän näyttää sitä äidilleen (94) joka voi jopa muistaa sukulaisensa jos ovat yhteyttä milloinkaan pitäneet. Samoissa äitini puoleisen tuovisten oksanhaarukoissa roikkuvat.

Klo 07.09

Aurinko kurkkii kuusikon takaa, pakkasta -2. Kuuraa nurmella.

Heräsin uneen jossa ET, se illallinen murheenkertoja häälyi. On tosi surullinen olo. Miten he, isä ja äiti sieltä mustasta aukostaan ovat kyenneet sillekin tasolle, jossa nyt ovat, nousemaan?

Miten, ja minne, nousevat ne kaikki vanhemmat, joiden lapsia käynnissä olevat sotien diktaattorien täysin turhien saavutusunelmien vuoksi matkaan lähetetyt pommit murskaksi tälläkin hetkellä maapallolla silpovat?

Ajattelen omia lapsiani nyt. Poikiani ja tyttäriäni, lukuisia ukitettaviani ja kuinka suuria murheita heidänkin kohdalleen voi sattua.

Itse olen jo loppumatkalla elämässä, mutta jos nämäkin loput, mahdolliset elinvuodet synkkien tapahtumien varjoihin täytyisi kadottaa, on kestämätön ajatus.

Kivisiä ovat lajimme polut ja kivien alle useiden viime sija on. 

Elävän ajatus: Mieluummin kuitenkin tuhkana tuuleen vaikka se ei sitten itselle mitään enää merkitse. 

Tuhkamme tuulen vietävänä; Se on ainoa, oikeaa vapautta tarkoittava olomuoto meille kiveäkin järkkymättömimpien ahneudentunteittemme vangeille.

Ahneudenmurskain, sitä ei kukaan ole vielä keksinyt.

Meny: Poliitikkoja raakkubedillä

10.9.2024 tiistai

Ensimmäinen lehtokotilohavainto Unimäessä. Ehkä se on lymynnyt salaakulkeutujana jätesaavissa koska oli maakompostin kannen sisäpuolelle liimautuneena? Jospa niitä ei enempää olisi. 

Poliitikkoluonteen syntymälahjanaan saaneita ei saa häpeämään, ei sitten niin millään. Paula Lehtomäkikin joka Talvivaaran (nyk. Terrafame >Nälkämaa<) synnytyskipujen aikaan oli kepulaisena kätilönä sen aiheuttamalle luonnontuhonnalle, siirtyi politiikasta karkuun teollisuuden etujenvalvojaksi, ja pian kaivoksen Perästä alkoikin kuulua myrkyllisiä tussahduksia ympäröiviin vesistöihin. Nyt tämä samainen kainuulaislähtöinen potsottaa punastelematta median etusivuilla muka ihmettelemässä suomussalmelaisen raakkupuron tuhontaa; "Oi, kuinkas sattuikaan noin poikkeuksellinen tapaturma!"

Eilisen raakkutuhontajuttuun, jonka otsikko on "Edelleen pidän Hukka­joen tapahtumia poikkeuksellisina, sanoo Metsä­teollisuuden Lehtomäki" tyrkkäsin kenttälapioni minäkin:

"Lehtomäki oli kansanedustajana junailemassa Talvivaaran kaivosta Kainuuseen ja siellähän sitten myrkkyliemipäästöt noin vain hujahtivat pilaamaan lähiseutujen puroja, järviä ja metsiä. Silloinkin hän saattoi sanoa samantapaista kuin raakkupuronkin äärellä nyt: Hupsista vaan, olipas se poikkeuksellinen päästö! En kykene ottamaan vakavasti Lehtomäkeä raakkuasiassakaan. Asiantuntijana luontoasioissa häntä ei pidä missään nimessä otettaman."

Lehtomäen suulla puhuu kaikkea biomassaa ahmivan businesmasuunin suu Metsäteollisuus, jonka etujen valvomisesta hän mahtavat palkkionsa kuittaa. Hänen yksityisesti ajatteleviin aivoihin ei voi kurkata, että löytyisikö sieltä tietoa elonkehästä ja sen synkästä tulevaisuudesta; Leiväntarjoojan lauluja laulelet etkä ruokkijasi kättä hampain haukkaa.

S:n ja M:n lohialtailla hapetuskatko ja joutuivat hätäteurastamaan ainakin 50 lohta. Loput alkoivat virota kun saivat hapettimen jälleen toimimaan. Niinpä minäkin lastasin peräkärryyn pilkkeitä ja otin takakonttiin lohikylmäkön ja tein mutkan Sivukadun pakastimille josta fileet menevät sitten eteen päin.

Meinasin tuoda moottorinsa menettäneen skootterin ja viedä sen muun rautaromun kanssa Iisalmen romulaan, mutta G laittoi "snäpissä" huutokaupan pystyyn ja mopo oli myyty puolessa tunnissa. Pojat veivät sen sitten kaupungin toisellen puolen peräkärryllä ja rahat siirtyivät ostajalta tilille. Enämpi silleen tuli kuin jos olisin romuna sen kenkännyt.

Olin takaisin täällä Um klo 23. Laitoin vielä saunan lämpiämään. Saunan jälkeen katselin mustaan yöhön jossa tziljoonat tähdet taivaalla tuikkivat ja leuto etelätuuli, kuin joskus elokuussa, hiveli alastonta yönkuhkijaa nurmella.

Nyt on aika painaa tämän läppärin kansi kiinni, laittaa päänsäryn (ainakin toistaisexi) parantaneet muovikiskot suuhun ja nukahtaa kirjan sivuille.

Vähän kaihertaa mieltä Puutarhurin ja itseni välille lähtiessä leimahtaneet, täysin aiheettomat riidanliekit. Klo on 01.45.

11.9.2024 keskiviikko

Nukuin miltei seitsemään. Oli tarkoitus heräillä Trumpin ja Harrisin vaaliväittelyyn neljän hujakoilla, mutta en edes havahtunut kelloa katsomaan.

Harris on ollut sen väittelyn voittaja. Hänen myötäsukainen kantansa naisten aborttioikeuteen tulee vaikuttamaan kaikissa osavaltioissa äänestyskäyttäytymiseen. Trump-möliskö ei edes tiedä, ettei vastasyntyneen tappamista kutsuta abortoimiseksi.

Amerikkalainen laulaja Taylor Swift on asettunut tukemaan Kamala Harrisia, ja jos uutisoinnit pitävät paikkansa, on sillä merkittävä vaikutus nuoriin äänestäjiin.

Iltasella

Ripsaisi vettä kuin olisi joku käsillensä kussut ja ravistanut. Haloo Jakkarainen kävi. Käytiin metsälenkki, juteltiin.

Kasasin rautaromua peräkärryn korokelaitoja myöten kukkuroilleen. Panin vm. 1969 mylykyttäjänkin kyitiin parin ruohonleikkurinmoottorin ja moottorisahan kanssa. Tosin Jakkarainen otti Jonseredin ja aikoi viedä sen moottorisahamuseoon jota joku on perustamassa tännekin.

Tänään on kylällä kaivosasioista uutista väsäämässä ollut Ylen toimittaja, jonka yhdelle haastateltavalle välitin (kysyttäessä vanhimman S:n kautta) eilen muutamia ajatuksia seikoista, joita kaivoksen vastustajien tulee pitää protestointinsa ydinkysymyksinä. Makuja kahtiajakautumisesta paikkakunnan suhteen ovat saaneet jo maistella. Maanantain uutisissa siitä kai telkkarissa pätkä lienee.

Jälleen ollut lämmin päivä. Illasta viileni alle kahdenkympin, mutta saunan jälkeen oli jälleen hyvälle tuntuva hetki pihan pimeydessä, leudossa tuulessa.

12.9.2024 torstai

Valman nimipäivä. Yksi serkku olisi sen niminen, mutta eipä sitten lapsuuden ole tavattu kuin tädin (äitinsä) hautajaisissa.

Eilen illalla nukahdin heti uutisten jälkeen joten heräsinkin jo ennen viittä. Unessa kaivauduin kusiaispesään niin, että näkyvillä olivat vain paljaina kipristelevät varpaat. Muurahaiskeon kuoren alta alkoi pyöreä käytävä jota pitkin olisin halunnut lähteä ryömimään, mutta jäin nilkoista kiinni sätkyttelemään aloilleni.

Uutisista luin Turkissa sattuneista maanvajoamisista joissa kraatterit saattavat olla 50 metriä syviä. Unen luolani olivat niitä. Ilmastonmuutos aiheuttaa nekin sortumat kun pohjavettä pumppaavat viljelmille koska sateet ovat loppu. "Kuljemme vääjäämätöntä kuolemaa kohti hiljaksiin", totesi uutisartikkelin auringon paahtama maanviljelijä.

Kesäkurpitsojen toinen sato korjattavissa. Sekin ilmastonmuutoksen merkki näillä leveysasteilla. Hyvä asia lyhytajattelijalle, kauemmas tähtäävälle vähintään epäilyttävä tapaus.

Romukeikka Iisalammeen. Kärryssä oli 260 kg joten tilille rapsahti rahaa 26€! Sankollisesta puolukoita (10ltr) saisin 40-50€ eikä Iisalammeen asti tarttisi ajaa. Eipähän kyllä rauta, romunakaan, mättäissä kasva. Joskus ruosteisina roiskeina joidenkin ihmishamsterien pihoilla ja raunioilla. Sotatantereiden metallimättäistä romunkerääjä saisi kyllä mittavan tilin.

Vein E:lle ja H:lle lohifileitä Touhulan pakastimeen. Siellä olisi ollut poltettuja ja moduulitiiliä läjä, mutta en viitsinyt alkaa kärryyn mättämään kun en tiedä vielä, kuinka Unimäen uunihankkeen tulee käymään.

Prismassa kävin lähtiessä. Istuin jäätelön ajan penkillä ja katselin ohitsekulkijoita. 89-vuotias (kysyin ikää) mies levähti hetken penkillä ja juteltiin. Oli ollut aikanaan Kostamuksessa töissä. Tanssituttu Riitta mennä hipsitteli kassoilta myös ja kävi vaihtamassa muutamat sanat. Siskontyttöön Tanjaan törmäsin aiemmin kaupan leikkelekäytävällä.

Tullessa kuuntelin Areenalta Tuula Saksalan Keidasta jossa laulettiin raakuista. Mainitsi Tuuli Ylöjärven raakkujaiset-kyläohjelmankin jossa porukkaa kuulemma riittää. Pekka Käppi oli nauhoittanut kansanlaulun pohjalta raakkulaulun ohjelmaa varten, mutta en minä sen melodiasta enkä sanoistakaan tykännyt. Kun tulin Unimäkeen, oli mökin kohdalla tiellä ainakin kahdeksan teeren poikue. 

Nyt myöhäillalla Puutarhuri lähetti kuvan Knista jossa revontulet taivaalla leiskaa. Kävin katsomassa ja olihan nuita tälläkin kohtaa avaruutta. Samoja sillä 100 km:n maamatka tuolla ylhäällä ei merkkaa mitään sinisenmustan taustakuvun valoilmiöissä.

Lepertelenpä pinkisti vähän: Jos vaikka palavasti rakastavaiset olisivat satojen kilometrien päässä toisistaan voisivat ne mennä pihoillensa istuksimaan kännykkä korvalla ja kertoa, mitä tähteä tai tähtikuviota juuri nyt katsovat. Se voisi olla vaikka Otava molemmilla ja näin he saisivat myös tähdistä kimpoilevan yhteyden toistensa sydämiin.

Vähän kuin minä pienenä lapsena isänikävässäni ajattelin hirsimökin sivulle pakkaslumeen keltareunaista reikää lorottaessani, että jospa isä katselee samaa kuuta siellä Helsingin työmaaparakin nurkalla lorotellessaan.

Puutarhurin kanssa katsottiin siis samoja revontulia tuossa äsken, mutta ei taida 27 vuotta toisensa tuntenut (maistraatin leimalla varustettuna 21 v) pari yhteisiä ajatuksia sydämessään leiskautella. Hämmästellä ehkä, että näinkin kauan on yhdessä oltu kun luonteetkin ovat revontulten ja tähtien välistä. Liimana lie olleet kolme poikaa ja asuntovelat, ei mitään sen romanttisempaa. Vain kerran tuli avioerolomakkeet täytettyä, mutta sekin jäi sitten "sillensä" kuten maistraatin loppulausunnossa luki.

Minä en ikävöi häntä, ikävöineekö hänkään minua. Puhellaan me silti aikasten paljon kun sillen päällen satutaan. Poikien asioita hoidellaan säntillisesti molemmat myös yhdessä.

Riidat ovat joskus olleet kyllä kaameita sanoituksiltaan, mutta venettämme ne täysin kumoilleen eivät ole saaneet. En ota syyllisyyksiin kantaa muuten, kuin että ehkä omat, pahatkin virheeni osaisin luetella. 

Kummankin luonteet kaipaisivat yhä höylää, mutta taitaa kuolo keretä sovittaa ennen loppusipaisuja kaiken.

Erota ei enää kannata. Ruoho on yhtä kulottunutta katsoipa minkä ilmansuunnan aitojen taakse tahansa näiden vuosirenkaiden raoista. Yksinkin on kyllä ihan kohtalaista olla kaiken elämänrylläkän jälkeen.

Puutarhuri on minua huomattavasti nuorempi, että ehkä hän sitten mahdollisena omaishoitajana (hui!) ja lopuksi tuhkani pusikoihin sirottelijana toimii. Elonkirjosta poistumisvuorojen kanssa on olemassa kuitenkin aina se "jos".

Toistan edellisessäkin postauksessa ollutta: Ehkä kaiken silittelee myönteiseksi elämänkohtaloksi kolme poikaamme jotka kaiken touhun keskelle syntyivät ihan suunnittelematta. Tormakoita miehiä heistä kasvoi. Jospa onni myötä olisi jatkossakin.

Nilsiäläinen kirjailija Antti Heikkinen on tekstaillut fiktiivisen paikkakuntakirjan "Rautavaara". Sonja toi lainaan kun kävi lohirahat hakemassa. Päivällä oli ollut julkistamistilaisuus jossa 150. ensimmäiselle kirja oli ilmaiseksi, signeerattuna, käteen tyrlkätty. Silmäilin jo muutamat sivut. Esipuheen on laatinut Henri Ruotsalainen, edellinen kunnanjohtaja joka siirtyi Lapinlahdelle ja tänne valitsivat sen "Kohu" Kärnän.

En tällaisten kirjojen fani ole koskaan ollut eikä tämäkään sisäänsä heti imaise. Kielelle saapui jo maku, etten synnyinpaikkakuntaani  ja sen ihmisiä kirjasta tunnista jos sellainen on kirjailijan tarkoitus ollut. Tyly ei kannata kyllä olla jos ei avoimin mielin sitä kokonaan lue. Sivuilta voi löytyä helmiä jotka pesevät fiktiotahroista harhansävyjä pois.

13.9.2024 perjantai

Vettä satelee pitkästä aikaa. Lämmintä on 15 ja tuuli eteläisenleuto. Päähän ei herätessä tänäkään aamuna koskenut. Lie jo seitsemäs päivä ilman jomotuksen tuskaa. On se ihmeellistä.

Unen peräkärryssä konepistooleja kukkurakuorma. Rannalle vedetyssä veneessä huojahteleva kapteeni käski viedä ne romulaan 1000 kilometrin päähän. Pyörittelin silmiäni: Koska ollaan keskellä Suomea, ja jos maan rajojen sisällä täytyy pysyä, pitää tehdä mutka ensin Kittilään ja palata sieltä Kokkolaan että se tuhat km mittariin pyörähtää. En saanut matkalaskelmaa Googlen reittiohjeilla valmiiksi ennen kuin käsky peruttiin. Humalainen kapteeni perusteli peruuntumisen sillä, että hän lähtee kavereiden kanssa hirvimetälle ja tarttee pyssyt ite. Se kapu oli sama lahtelainen "Sika Pepe" 45 vuoden takaa armeija ajoiltani. Kapun känisevän alton muistan hyvin: "Transiiiiittimen  kuljettaja!"

Kävin sateen lomassa vesuroimassa kuusikontaimikkoa tienvarren laanilta. Muutama vuosi sitten tienravista siirtelemäni kuusentaimet olivat lähteneet varsin hyvin pilviä kohti kurkottelemaan. Jo pari metrisiksi kasvaneet pajut, koivut, lepät saivat antaa nyt varjojensa väistyä taimien yltä.

Keitin jälleen keiton. Nyt laitoin kasvisten höysteeksi palvikinkkua jota otin Iisalmen Prisman tarjoushyllyltä 350 gramman palan. Kasvimaalla on vielä puolenkymmenen aterian verran porkkanaa ja pottua, sipuleitakaan en ole vielä Kniin vienyt ja mausteita hyllystä löytyy. Toin Iisalmesta myös muita kasviksia keittoon lisättäväksi. 

Löylyttelin kunnolla. Parransänkeä olisi pitänyt niittää poskipäiltä pois ja tasailla leukaperien karvoitusta muutenkin, mutten viittinyt. Täällä korvessa karvat saisivat kasvaa luontonsa mukaan, mutta tunne törkyturpaisuudesta panee välillä siistimistöihin. Siksiköhän naisetkin sheivaavat säännöllisesti alapäitään? Entä kun sänki kutittaa huarukkaa ja tekisi mieli kassajonossa ruveta ruapimaan?

Kainalo- ja häpykarvoituksillekin on evoluution kulussa kuiten tarkoituksensa sävelletty, että niiden poiskalttaamisessa ihminen tekee vastoin luonnonlakeja. Voiteita, repäisynauhoja ja muita sheivausvälineitä myydään maailmassa miljoonien edestä: Kauneusteollisuus sanoittaa terveyden kustannuksella monien poloisten mielen. Ja koko turhuus aina myös ympäristön kustannuksella.

14.9.2024 lauantai

Aekasen heräsin kun aekasen aloin muate.

Pimeää, lauhaa, sateen tuntua. Vinha pötköttelee pitkin pituuttaan sokkelinjuuressa portaiden vieressä eikä sisälle halua. Yöllä satoi todella rankasti koska heräsin sen rummutukseen katon pelteihin. Taisi ukkonenkin äännellä jossakin vaiheessa. Juuri nyt jyrisee lännen puoleisella suunnalla, ja salamoi.

Median, tuhansien asiantuntijoiden ja sotabloggareiden jahkailut Venäjän Suuren, Isänmaallisen Teurastussodan käänteistä ja sen ennakoinneista ärsyttää suunnattomasti. Nyt voisi jo joku aisantuntija alkaa kattavan analyysin näiden povareiden osuvuudesta yleensäkin. Mututuntumana maallikkokin voi päätellä, että pieleen menee suurin osa.

Venäjän sotakone on ollut monien mielestä hyytymäisillään jo kauan vaikka rautaa tuntuu riittävän syytää muuallekin kuin Ukrainan auringonkukkapelloille, kaupunkien toreille, kouluihin, sairaaloihin ja rautatieasemille.

Viestipalvelu X:n (ja monen muun kaltaisensa alustan) lukuisat sotauhoajat ovat kamalimpia otuksia olemassa. Ne eivät kelpaisi syötäviksi edes Trumpin mielikuvituksessa Meksikon rajanylittäjille. Joutaisivat pahimpaan nälkään aterioiksi vaikka Moskovan Zaatanan syleilyä varten rauhoittavilla puudutetuille tiikereille.

Hautajaistunnelmia ilman ruumiita tässä tulee hetkittäin vietettyä kun kehitysvammaiset veljemme alkoivat sairastelunsa.

H:n kanssa viestitelty, ja nyt kun nähtiin Iisalamessa, puhuttu, veljeksiemme hautajaisvalmisteluista. Veljemme E ja S eivät ole vastanneet kysymyksiin siitä aiheesta. Vanhimpaan siskoon ei olla yhteyksissä edes näissä tunnelmissa.

Nuorin veli E voi olla tuhkausta vastaan uskontonsa sääntöjen tukemana. En tiedä mitä hellureit ajattelevat hautaustavoista. Tuhkaus voipi olla kielletty kun ne viimeistä päivää odottavat hautojen avautumisineen ja sielujen ylös liitelyineen. Avointa kysymysten ja vastausten asettelua tuskin pystyy asiasta käymään.

Netistä ei yksiselitteistä vastausta hellurein hautaustavoista löydy. Körttiläiset ja vanhoillislestadiolaiset ovat enimmäkseen arkkuhautauksen kannalla. Jehovalaiset eivät kantojansa kerro. Evlut yks ja sama. Ortodoksihiipat pamiloitsuavat suitsutustensa kera arkkujen ympärillä. Vapaa-ajattelijat eivät ole sen enempää vapaita ajatuksiltaan kuin ismiensä vangit, mutta heille hautaamisprosessi lienee "ihan sama" jos kysyisi.

Tahdon vapautta ei kuolemansakaan äärellä ole enää kenelläkään. Puristaisitteko kuolleen ruumiini priketeiksi ja polttaisitte uuneissanne lämpönne lähteeksi talvipakkasella kuten ehkä eläessäni voisin, vaikka piruuttani, toivoa?

Laskin hautauskustannuksia. Uurnapaikka 15€ per veli, uurna ei mitään jos joku meistä semmoisen puusta höyläisi, polttohautaukseen sopiva arkku 220-310€ (jos joku meistä ei höylään senkin teossa tartu), tuhkaus 300-400€ , muistolaatta isän ja äidin hautapaateen 20€ ja kuljetukset 100-200€. Yhteensä karkeimman arvion mukaan koko homma 700-1000€.

Arkkuhautaus halvimmillaan 2000€, ylärajaa kustannuksille ei lienekään.

Puutarhuri aikoi mennä Napikselle, minä en lähe minnekään kuin saunan kautta petilleni. Sataa vettä, on lämmintä: +18.

Enköhän pilapiirustusteni räjähtäneessä tyylissä Ville Rannalle verrokiksi kävisi?