Mitä lyijynpala korvaasi kuiskasi, Trump?

15.7.2024 maanantai

Takaisin Um. Pysähdyin matkalla tänne sen verran, että kävin tyhjentämässä Kalmomäen lähellä olevan lammenrannan lakoista (5ltr). Satoi. Kastuttiin Vinhan kanssa karvanjuuria myöten läpimäriksi.

Kittilänreissu meni mukavasti. Perjantaipäivän aikana ajeltiin kiirettä pitämättä sinne, Roissa käytiin kaupoilla ja kahvilla. Paulus jäi la-aamuna koko päivän kestävään distance learningiin suorittaakseen työturvallisuuskortin. Hyvin se oli mennyt; 24/27.

Kittilästä lähtiessäni kävin Kallen museota aidan takaa kurkkaamassa. Paikan viehätys laimeni kun Palsan elämänkurjuus tontillensa ikoniksi siistittyjen nurmikoiden puristukseen museoitiin. Ikään kuin jälkipolvien väkinäiseksi anteeksipyynnöksi. Aitoudesta jäljellä ei ole edes hajua. 

Mutta jos itsekin omistaisin yhdenkin Kallen maalaaman syrjityn ihmisen "sielunmaisemia" kuvaavan taulun, vaikka sen, johon hän maalasi kyrpäänsä hirttäytyneen miehen (itsensä) niin olisin nykytilaani verrattuna kohtalaisen varakas sen myytyäni.

Palsan taiteessa eniten minua kuitenkin ovat viehättäneet ne hänen talvisenkylmät kuvansa. Kun niitä katsoo, tulee oma lapsuus mieleen ja varpaita alkaa paleltaa kesäkuumallakin.

(K.Palsan rakennusten vanhemmat, itse ottamani kuvat elokuulta 2010 kun museointia vasta suunniteltiin, ylin kuva nykyisestä olomuodosta)

Einari Junttilan museolla en käynyt enkä Kaukosen Särestössä Reidarin ja Antun haamuja moikkaamassa. Raekallion Reijosta oli puhetta Tapsan kotona. Se Pöntsön taiteilija on T:n vaimon sukulainen, niin kuin Reidarikin toista kautta. S:lla onkin heidän taiteitaan seinillä ja siinä heidän naapurissa sattuman kautta saatuja (löydettyjä) Palsan tauluja useita.

Lohinivan taukopaikassa Lohihovissa olivat munkit yhtä rasvaisia, sokerisia ja ilmavia kuin aina ennenkin. Siirtyyköhän munkkiresepti uudelle omistajalle kun yritys (perustettu 1985) kaikkinensa oli myynnissä?

Ennen Rovaniemeä kävin lemmikkieläinten hautausmaalla katsomassa, mille mallille siellä maisema oli yli neljässäkymmenessä vuodessa muuttunut. Täysi metsä oli päälle kasvanut. Alueesta on muodostunut "pyhä paikka" ja ehkä puut silpomatta säilyvät huomiseenkin ties kuinka kauan; Luonnonsuojelua numeroa tekemättä. Paljon ne ihmiset buudeleitaan ja kissojaan hautaavat ja ne erilaisin muistomerkein koristelevat vaikka niiden alle ne pian unehtuvatkin.

Koetin kuvitella paikan, jossa edellisen postaukseni muisteluskuvassa minun ja R:n varjot katselevat äskettäin raivattua rinteenkuvetta, mutta jossa jo silloin joitakin puisia ristejä oli pienille hautakummuille aseteltu. Ehkä joku noista metsänroskan alle suureksi osaksi hautautuneista puuosista oli juuri niitä ristejä...

Jostakin syystä ajattelin siinä kirjailija Jukka Parkkista ja hänen korppikirjojaan vaikka ne eivät mitenkään hautausmaihin liity. Mieluumminkin siihen elämäni jaksoon, jonka Orivedellä vietin. Tai ehkä juuri siksi, että silloinkin tutustuin Lapista kotoisin oleviin Posion Jukkaan ja kirjailija Kariniemen Annikin lapsenlapseen "Ikkaan".

Ajatukseni assosioituvat minulla oudosti. Tai ehkä ei sen oudommin kuin muillakaan ihmisillä, mutta mulla vain on tapana niitä muistiin kirjata ja niistähän sitten ihmisen parhaiten hirteen saa. Näitäkin pienesti muistiin merkkailin, että voin sitten Kivaniemessäni niitä paljastella.

"Kummallisia sinulla nuo nähtävyydet", sanoi kaveri kun mainitsin, missä pikana suoritetulla Lapin reissullani pistäysin.

Ei niittyä enää oo

vaik moni siitä tykkäsi

Se hävisi kun TVH

sinne myrkyn lykkäsi.

(Korppi ja kumppanit-kirjasta Kalevi Korpin runo)

R:a olisi mukava nähdä nyt. Hän oli koulut käytyään pestautunut Lapin poliisiin. Ikänsä puolesta hän voi olla virassa edelleen.

Roicityn Rinteenkulmassa törmäsin Hannaan perheineen: Olivat matkalla Tampereelta Kilpisjärvelle. H on Eliaksen kummi. 

Kun istuin syömässä salaatti-lämminleipäannosta kauppakeskuksen tacobaarissa käveli väylällä yksi Levin rakenustyömailta tuttu kaveri. Hänet huomasin niin myöhään, että kerkesi lampsia tiehensä enkä viitsinyt hoihkaista perään. Nimikin jysähti vasta hetken kuluttua ohimolohkoon. Vanhentunut oli hän ja kuin skolioosi olisi runnellut kehoa niin kierossa asennossa eteni. Tai sitten kymmenien vuosien kanniskelun aiheuttaman naulapussin toispuoleinen aavepaino tuntuu yhä lonkissa.

Jätin auton ilmaiselle P-paikalle kaupungin laidalle ja käveleksin Rovaniemen kaduilla. Kävin entisen funkkismajatalon luona. Sen pyöreän kyljen sivuun oli liimattu lasia ja betonia sisältävää modernimpaa liikerakennusta. Se oli kuin  iilimato kuppaamassa vanhaa verta eikä paljoa silmää viehättänyt. 

Tuossa majatalossa olin isän kanssa yhden yön vuonna 1974. Isä kävi juopottelemassa erään sotakaverinsa kanssa Pohjanhovissa, mutta aamulla lähdettiin jo ennen sianpierasua liikkeelle kohti Karigasniemeä kuin tuli olisi hännän alla ollut. Käytiin pyörähtämässä Norjan ja Suomen raja-aidalla (ehkä ylitettiinkin?) ja sitten kiivaasti Itäkairan puolta takaisin Savoa kohti. Pelkosenniemellä pysähdyttiin  Oinosen Matin parakilla. Isä vei viemisiksi Muscatellaa ja koskenkorvaa. Ne muistelivat tupakoidessaan vähän aikaa Helsingin rakennuksilla viettämiään vuosia ja sitten lähdettiin taas kiitämään sen mitä Ladasta läksi.

Kun tultiin Kajaaniin, isä meni jälleen kapakkaan ja tapasi siellä tietenkin tuttuja joiden kanssa ryyppäsi valomerkkiin saakka. Sillä aikaa käveleksin kaupungilla ja odotin autossa. Kun isä tuli, lähdettiin ajamaan vaikka isällä oli luultavasti promilleja törkeät lukemat veressään. Silloin hän ei hurjastellut vaan ajoi liiankin hitaasti ja puhetta piisasi ne kaikki kolme-neljä tuntia mitä siinä Siilinjärvelle saakka lipuessa meni. Yhtään ratsiaa ei kohdalle koko matkalla sattunut, vaikka eivät ne siihen aikaan ihan joka kerta pilliä kuskin suuhun työntäneetkään niin kuin nykyisin. Ne laitteetkin olivat isoja rumiluksia kun juuri oli päästy kehitysasteelle, ettei pussiin tarvinnut enää puhallella.

Seuraavan kerran majoituin Rovaniemen matkustajakotiin kihlajaisreissulla Satun kanssa 1977, mutta nyt en sitä ala muistelemaan ettei pääkipuni ylly.

Valajaskosken lähellä olevalla Tuomiojan uimarannalla pulahdin Kemijoen kylmään veteen. Jututin siellä lastensa kanssa olevaa isää. Sanoi olevansa rakennuksilla töissä ja tehneensä juuri keikan Leville. Kajaanilaisesta rakennusfirmasta oli puhe ja semmoista. 

Ylitin Valajaskosken voimalasillan itäpuolen väylälle ja siitä jouduttauduin aikoinaan tutuksi tulleelle Suukosken lavalle humpalle. Oli perhanasti väkeä. Kuvasivat telkkariohjelmaan suoraa lähetystä. En jaksanut loppuun saakka kun päätä särki.

Tuttuja kuitenkin tapasin. Rane oli menossa Lofooteille matkailuautolla ja kolmea muutakin puhutin ja kahta heistä tanssitin. Nahkiaisojan J:n kanssa meillä oli "treffit" kun mulla oli takakontisa sille rullanaulaimen nauloja kymmeniä rullia ja Jonseredin moottori josta särkyi jo vuosia sitten sen putkiosa. J:lla on samanlainen moottorivikainen raivuri ja se tarttee siihen koneen. Nauloihin ei minulla enää ole vehjettä jolla niitä ampua ja malli on niin vanha, eikä samanlaisia enään tehdä.

 (Auringonlasku Tervolan hautausmaalta kuvattuna. Sankaripatsas siinä taisi aurinkoa vasten töröttää)

Suukoskelta ajoin Tervolaan jossa kävin puolenyön jälkeisellä ihmisten hautausmaakierroksella. Paasilinnojen hautaa en enään löytänyt vaikka mielessä oli paikka muutaman isomman puun likellä. Kun viimeksi kävin, olin polkupyörällä liikkeelle ja satoi kaatamalla, mutta hauta löytyi kuin olisin tiennyt, missä se sijaitsi. Olikohan paikalla joku, joka neuvoi?

Tervolan jälkeen ajelin liki Kemiä jossa peruutin petäjikkökankaalle, nautin eväsleivät ja otin parin tunnin unet. Päätä särki koko ajan. Tankkasin Kemissä. Aamukahvit join Iin Shellillä; vessat kaipaisivat remonttia. Aamiaiasaltaat olivat jo täyteen ruokaa aseteltu. Seurasin, kun ulkona hiipparoinut vanha mies kävi hakemassa piimää, voiteli leipäpalaset tarjoilukeitaasta ja hipsi ruokailutilaan niitä nauttimaan. Asemanhoitaja ei joko huomannut miestä tai se oli paikallisesti sovittu juttu, sillä mies poistui syömisiään maksamatta pihalle ja nousi pinkki/violetinväriseen autoon jossa oli lihava kuljettaja.

Se olisikin hieno juttu, jos jokaisella huoltsikalla yksikin köyhä voisi käydä aamuisin ruokailemassa ilmaiseksi siitä kenenkään haloota nostamatta. Mutta oliko tämä mies köyhä, niin mistä sen kukaan tietää. Jos se oli nuuka vain? Ennen sisälle menoaan (olin lisäämässä EMUun öljyä) sama mies kaiveli roskiksia ja maasta poimamansa tupakannatsan se ainakin kerkesi siinä polttaa ennen sisälle menemistään. Eikä taatusti käynyt käsiään pesemässä!

Tuli mieleen aikoinaan Kuopiossa polkupyörää työnnellyt, haiseva ja milloinkaan pesemättömiin rytkyihin pukeutunut Paskajooseppi (vai mikä sen jälkimäinen nimi nyt sitten olikaan) ja kun kuoli, hänen jäljiltään paljastui valtava miljoonaomaisuus silkkaa rahaa pankkitileiltä.

Kun olin lähdössä, paikalle saapui vielä hoikka mies polkupyörää työntäen. Hänkin katseli kaikki roskikset ja nurmikoiden rajat pulloja etsien. Kuluneen hienosti oli pukeutunt hän, lonkerohattu, korvakoru ja kaikki muu garderoopi yksyhteen olemuksen kanssa.

16.7.2024 tiistai

Lakkoja aamupäivällä 8,5 kg Unilammin suolta ja ympäristöstä. Kantarellejakin kävin kastikelihojen verran keräämässä mutta ovat vielä niin aluillaan, että antaahan kasvaa jokusen päivän eilleen.

Kävin viemässä lakat Kajaaniin. Puutarhuri teki mulle mukaan mansikka-lakkapiirakan. G on kulkenut Paltaniemellä kesäduunissa jo parisen viikkoa ja leikannut ylitöinään edelleen ihmisten hiuksia ja naapureiden nurmikoita.

Trumpin korvanlehti on tärkein uutinen maailmalla. Sen repeytyminen ohitse sivaltaneeseen luotiin teki tuosta älyttömästä möykkääjämölisköstä amerikkalaisille sankarin.

Se ampuja olisi pitänyt nostaa sankariksi. Tällaisia, itsensä uhraavia nuorukaisia olisi tarvittu jo kauan sitten kun tyranneja alkoi maailmaan pukkaantua. Hitlerinkin jos joku olisi ampunut hengiltä ajoissa, olisi maailma ainakin sillä kertaa säästynyt niiltä hirvittävyyksiltä joihin se viiksiniekka väkijoukkonsa suggeroi.

Trumpia ampuneen nuorukaisen motiiveista kukaan ei tiedä mitään, ei edes isukki jonka aseella sankaripoika yritti muuttaa helvettiin menossa olevan amerikkalaisen maailman kurssia. Motiivienselittäjiä kyllä löytyy jokaiselle oksalle. Ja minä roikun yhdellä niistä miljoonista.

Vankilapsykiatri Hannu Lauerman mielestä ampuja Mathew Crooks on halunnut tulla itse ammutuksi salamurhaykrityksensä yhteydessä. Minusta Lauerma korostaa suotta sitä puolta. Motiivi on syvemmällä, itsensä murhatuksi tuleminen on ollut sivuseikka, selviö jopa, eikä Crooks ole sen antanut häiritä missiotaan.

Poika on tehnyt Trumpin ampumisyrityksen vakaasta harkinnasta. Hän ei ole levitellyt aikeitaan netissä eikä livenä kaljabaarien tiskeillä. Hän on nähnyt, millaiseen kurimukseen Trumpin kaltainen kansanvillitsijä Amerikkaa on viemässä ja halusi katkaista tuhoisan kehityksen kulun.

Riippumatta valtioiden hallintojärjestyksistä ne saavat suunnitella ja murhata terroristeiksi katsomiaan kohteita, mutta jos yksittäinen kansalainen on huolissaan terroristin valtaannousun uhasta ja haluaa katkaista tältä kaulan ajoissa, se on suurin rikos niiden samojen valtioiden mielestä joilla on jo kontollaan satojen terroristeiksi katsomiensa ihmisten murhat.

Lyijynpalan korvaan kuiskauksen hätkäyttäisi normaalin ihmisen harkitsemaan jatkossa tekemisiään, mutta tietynlaisen mielen omaaville se on vain paarmojen surinaa.

Olen syvästi pahoillani, ettei hän onnistunut.

Hesarin Trump-artikkeliin kommenttiyritys: 

Tällaisia sankareita kuten Thomas Matthew Crooks tarvittaisiin ajoissa aina siellä, missä diktaattorit nostavat päätään. Olisipa esimerkiksi Hitlerin tie loppunut kiväärinlaukaukseen 1920 luvulla jo, ja Stalinin myös. Sekä monen muun tyrannin aiemmin ja myöhemmin. Hyvin harva olisi ollut pahoillaan, jos Putin olisi joutunut maailmanmenosta huolestuneen nuorukaisen tähtäimeen ajoissa. Nyt se on myöhäistä kun tyrannin turvamuuri on aukoton.

Uskon, että tämä poika näki Trumpissa Amerikkaa ja koko maailmaa tuhoon johtavan henkilön ja päätti oman henkensä uhalla tehdä asialle jotain. 

Hän oli siis oikealla asialla salamurha-aikeineen, mutta eihän sellaisia saa ääneen varmaan täälläkään sanoa.

17.7.2024 keskiviikko

Kommenttiyritykseni Hesariin sivalsi ohitse kuin Trumppiin tähdätty luoti. Ei varmaan tehnyt edes viiltohaavaa kommentteja moderoivien teköälyrobottien kuoriin.

Sama se sille. Mielipiteeni on kuitenkin tallessa jos joskus väittelyyn aiheesta joudun. Esimerkiksi silloin, jos Trump maansa johtoon pulpahtaa ja katastrofi yksi toisensa jälkeen hänen takiaan yhteiskuntia ravisuttelee. Silloin moni kiroaa ohitse mennyttä luotia häpeilemättä.

"Somen" väittävät olevan jo turvoksissa erilaisista salaliittoteorioista kuuluisuuteen nousseen korvan silpoutumiseen johtaneista taustatekijöistä, että mänkööt minunkin arveluni samaan paskapiikkiin.

Aloitin uunin sisusten purkamisen. Päälimmäisenä oli viiden sentin muurauslaastista lätkitty, halkeillut ja pahasti painunut kansi. Sitten seitsemän sentin palovillakerros. Seuraavaksi umpitiilikerros ja sen alla vielä toinen. Sitten oli savukanavakerros jonka päällä lakivalumassasta tehdyt viiden sentin laatat, murtuneita nekin ja savukanavien alla vielä toinen laattakerros. Siihen lopetin tällen päivällen. Lakaisin ja imuroin päivän aikana tulleet töryt.

Agregaatti alkoi temppuilunsa jälleen. Pitää huomenna purkaa magneto jälleen esiin ja puhdistaa.

Päähän ei pahasti tänään koskenut, mutta selän lihaksiin kyllä. Olisiko lakkasuolla kyykistely sen aiheuttanut. Tai sitten viikonlopun autossa istumiset.

Lämmitin saunan kuumaksi vaikka hiostavaa säätä on koko päivän riittänyt. Ukkosta ilmassa.

Pauluksella on mennyt ihan mukavasti Äkäslompolossa ja se tärkeintä tässä hetkessä. Ystäväni Tapio teki hyvän teon kun järjesti P:n kesätyön ja vielä majoituksen ja kuljetukset hänelle.

Oksettaa seurata amerikkalaisten hurmiontäyteisiä Trump-uutisia. "Jumala" yhdessä Trumpin kanssa esiintyy nyt useissa kommenteissa maailman pelastajana kun se kävi antamassa luunapin luodille, joka juuri oli losahtamassa tulevan tyrannin kalloon. Perkeleenmoinen massapöljyys vaivaa yli 300 miljoonaista kansakuntaa tällä hetkellä. Ei eroa yhtään 150 miljoonaisesta Venäläisestä massapöljyydestä muuten, kuin siellä on vain yksi, maallinen jumala, Moskovan Zaatana eikä sen rinnalla muutamaa ortodoksista suitsuketta  ja muovikukin koristeltuja sankarihautausmaita lukuunottamatta muita jumalia palvota.

Alan muate vaikka klo on vasta vaille 21.

18.7.2024 torstai

Heräsin ukkosen kumuamiseen taivaissa. Kaatamalla tulee vettä ja sitä jatkunee sadetutkan mukaan aamukahdeksaan.  Nyt klo on 05.38.

Unilla on vapaa tahto, ehkä. Viimeisimmässä, pitkältä tuntuneessa unessa käsittelyssä oli lapsuuteni, sisarukset, isä ja äiti. Adam-ukkikin siellä vilahti. Unenäly rakensi sisaruksistani kuvien kera pylväikköä joissa oli oksia kuin sukupuussa, mutta eivät ne puita olleet. Pikemminkin metallisia tai betonisia, karuja pylväitä muttereineen ja harjateräshäkkyröineen.

Heräämishetkellä äsähdin unenälylle, että elä ainkaan mielenterveysdiagnoosia ala kenestäkään tekemään.

TaruMaaret 24 v. Onnittelin vahingossa jo eilen, mutta muistin sen sitten oikaista.

19.7.2024 perjantai

Rassasin koneita heti aamusta. Raivuria, ruohonleikkuria ja Robinia. Kaikki enämpi ja vähempi epäkunnossa nyt. Viimeksi mainitusta käytin kannen auki ja vika löytyi eikä sitä kannata enään  korjata. Toisen männän  lautanen jää raolleen eikä säätää voi. Jokin tahnahionta tms voisi auttaa ja moottorin alaosan purkaminen josta mäntää ehkä voisi tiukentaa, mutta ei ole semmoisia vehkeitä mulla. Jospa 40 vuotias kampe romulaan joutaakin.

Netistä etsin sopivaa generaattoria. Niitä on kymmeniä myynnissä, käytettyjä ja uusia. Yksi oli Kajaanissa ihan lähellä Sivukatua ja laitoin myyjälle viestin, että tuun katsomaan.

Syön tässä ja lähden. Aitasta pitää muistaa panna takakonttiin viimeistelynaulain ja pieni kompura letkuineen. PP pyysi lainaan.

Iltasella

Olipahan vain kauppias Jarrukujalla! Hauska tapaus. Meillä meni jutellessa enämpi aikaa kuin itse generaattirkaupoissa, mutta luultavasti sain hyvän virrantuottajan nyt tontilleni. Ainakin uusi se on. Ja voimavirralla. Menin kyllä hakemaan semmoista pientä räpsyä kuin aiempikin oli, mutta kun hinnanero oli "vain" (minulle iso summa) 140€ niin kaivoin kuvetta pohjia myöten että sain maksetuksi.

Mutta se tyyppi! Ei ollut lainkaan nuljun tuntuinen kaveri vaikka ymmärrän kyllä, että tällaiset kauppasaksat ne niitä menestyneimpiä tavaran rahasta eteen päin välittäjiä ovatkin.

Sonjan porukat kävivät avittamassa aggergaatin kyydistä pois (100kg) ja koottiinkin se yhdessä sekä laiteltiin öljyt. Käynnistyi hyvin ja koeimuroin tuvan sen virralla. Ei tartte repiä narusta kun akulla käynnistys hoituu.

Nyt väsyttää. Klo on 21.30 ja alan muate. Katon tabletilta Suomen taiteiden tarinaa ja nukahdan juontajien ja haastateltavian muminoihin.

20.7.2024 lauantai

P soitti klo 02. Purki mieltään siellä kaukana kotoa.

Olihan se luja purkaus kaikkinensa, mutta tarpeellinen ja hyväksi minullekin. Kun olen sanonut kaikille pojilleni (muillekin lapsilleni), ettei semmoista asiaa eikä vuorokauden aikaa ole olemassa etteikö iskälle voi soittaa, on se näköjään mieleen jäänyt.

Nuoren ihmisen sisälle kasvava paine on valtava voima jos sitä ei hallitusti voi purkaa kuin miinanraivaaja miinaa auringonkukkapellossa.

Oli se hieno puhelu kaikkinensa. Kiitos Paulus kun luotat isääsi niin paljon tarpeen tullessa. Ne asiat, joita puolentoistatunnin puhelun aikana puhuttiin olivat kaikki merkittäviä ja tarpeellisia lävitse käydä.

Nyt tunnen olevani yhä tärkeä ihminen minäkin.

Iltasella

Maaretin nimipäivän muistin vasta nyt illalla. Onnittelin.

Hannele ja Jarmo kävivät. Olivat käyneet Lieksassa ja Nurmeksen Hyvärilässä öitsineet. Kajasteella käyneet illalla.

Sain raivurin leikkausosan kuntoon ja sivaltelin isompiakin heinikoita matalemmiksi. Parit metsään vievät polut auoin, mutta kaksi jäi vielä kun yksi sahanlatiterän reikä repesi ja se irtosi. Pittää huomenna leikata uusi terä.

Kompostit mylläsin kaikki. Laitoin niiden päälle leikkuujäljiltäni heinänmurskaa, ja huussin alla myös. Mulla onkin kaikenkaikkiaan neljä kompostoria. Kolme huussinsivulla ja kasvimaan laidalla maan sisäinen loppukäymistila josta sitten nostelen lannoitetta tarpeen mukaan kynnökselle. Myös lasikuituiseen roskasäiliöön laitan loppuunpalanutta kun alkaa muut tilat ylitse tursuta.

Olisi se kompostiruljansiin verrattuna helppoa "Kemiraa" säkistä muutamaan kertaan kesässä kasvimaallensa ruilautella. Nytkin toin yhden sadankilon astian Kajaanin kompostorituotetta loppukäymään tänne kun ei me siellä niin paljoa tarvita. Moniko harrastelijapuutarhuri semmoista viittsii?

Aamupäivällä soitin toista tunnin puhelun Heimosedälle. Puhuttiin jälleen kuolemastakin joka jo Heimon kynnyksen ylitse on tupaan tuppautumassa. Ei hän sitä pelkää, antaa tulla kun tulee. Hautajaisistaan sanoi, että tyttärensä kanssa on sopinut, jotta monttuun vain, ei tarvitse sukukokoontumisia järjestää.Sanoi, etteipä paljon muut soittelekaan kuin minä ja kaikki ikätoverit ovat jo montuissaan kukin kuten luonnollista onkin. "Mikäpä tässä, nyt eletään oekeesti hetkenpuolikas kerrallaan. Huoku suattaa loppua seuraavan suusta piästetyn sanan aikana."

Heimon ysikympit on 3.9. Ei aikonut järjestää minkäänlaisia juhlia. 

Jos mulla olisi nyt bensaan rahaa, kävisin metsästä kanttarelleja ja mustikoita ja lakkoja ja veisin hänen synnyinseutujensa makuja viemisiksi.

Joku vanha mies soitti (sanoi itseään vanhaksi ja kyvyttömäksi) ja kysyi, tulisinko tekemään hänen kesämökkiinsä remonttia. Oli niin saakelin kaukana (melkein 300 km), että kieltäydyin vaikka kyllä siellä kuulema kyljelle sija löytyisi. Kun ei päivärahaakaan luvannut ja tuntitaksasta ja työkalukorvauksista sekä km-rahoistakin aloitti kitinän niin kieltäydyin entistä jyrkemmin. Oli se vähän teennäisenoloisesti pahoillaan, mutta minkäs teet.

Jäi kysymäti, mistä minut bongasi? En siltä suunnalta ketään tuoreempaa tuttua muista.

21.7.2024 sunnuntai

Nukuinpa hyvin ja pitkään (06.30). Aurinkoinen on aamu ja itätuuli puhaltelee lempeästi.

Paulus lähetti kuvan hillajänkältä. Sankosta oli jo pohja peitossa. Olivat Tapsan kanssa lähteneet ajoissa liikkeelle vaikka illalla olivat olleet Hormakummussa grillailemassa ja savusaunomassa.

Mukava olo tulee näistä viesteistä.

Tänään käyn tyhjentelemässä kantarellikuusikon. Tein S:n&M:n kanssa "diilin", että poimin heille niin paljon kuin löydän ja myyvät kanavillaan ne pois. Antavat sitten minulle "osinkoa" minkä antavat.

Arpajaiselämää

7.7.2024 sunnuntai

Klo ei ole neljääkään aamulla. Puuro hautumassa, kahvit juotuna, uutiset ja muutama muu artikkeli luettuna. Laulurastasperhe pomppii ikkunan alla nurmella. Orava, eikunkaksioravaa, kauempana. Vinha mökin alla korsoo.

Eilispäivästä puolet kulahti Nilsiäreissuun. Kävin K-Raudasta ulkomaalipöntön ja eristevillapaalin, Ruotsalaisesta ruokaostokset. Torilla oli kesämarkkinat, källäilin katselemassa savolaisia viäräleukoja joita istuksi torin laitamilla ja katoskahvioissa kyllälle asti. Oli siellä muitakin joutokuljeskelijoita. Turisteiksikin niitä voi sanoa. Juttusille ei tullut ryhdyttyä kenenkään kanssa.

Torilta menin takaisin autolle ja tempaisin itseni serkun luo kylään. Se vierailu oli pyörinyt jo useamman vuoden ajan takaraivossa ja nyt sen sain toteutetuksi. Kannattikin se. Mukava oli jutella. Sain uuden valokuvan ukki-Abrahamista.

Rankkojakin aiheita jutteluihin lipsahteli. Hänen isänsä ja veljensä itsemurhia sivuttiin. Tosin niiden äärimmäisen brutaaleita tekotapoja ei käsitelty.

Mieltä kuohuttava vierailu vaikka mitään ihmeellisstä tällaisissa ei luulisi olevan.

Siinä talossa vierailin viimeksi 90-luvun alussa sen valmistumisen jälkeen äidin ja täti Allin kanssa. Myös itsekseni muistelen ainakin yhden kerran käyneeni.

Varissuari tuli käsiteltyä, Pohjoismäki mainittua, ukkia ja neljännesmummoa siellä, poistumisia elonkirjosta. Ukki olikin kuollut poskessa olleesta luomesta levinneeseen syöpään. Sitä en tiennyt. Liekö äitikään kun se ei semmoisesta koskaan puhunut?

Tarkastelin lampun valossa ukin kuvaa ja kyllä hänen oikeassa poskessaan on pyöreä patti. Sekö lie syöväksi äitynyt? Melanooma varmaankin.

Valokuvassa ukin ilme on valoisa. Siitä saa aivan toisia ajatuksia kuin aiemmasta, hangessa nuhjaantuneissa vaatteissa tököttävästä pienestä miehestä ja häneen liittyvistä, lapsuudessani usein toistetuista ikävistä anekdooteista. 

Tämä kuva on otettu joskus 40-luvun puolenvälin huitteilla kun vieressä istuvan Oivan ja täti Hellin häitä ovat viettäneet. Tai jokin muu juhla on ollut meneillään kravateista päätellen.

Koska alkoi ripeksimään vettä enkä viitsinyt räystäänkainalohommiin kiipeillä, kävin  Ruatosuolla lakkatilanteen tarkistamassa. Raakojen muurainten punaisenkeltainen hehku mättäissä vain loisti. Keräsin kypsiä reilussa puolessa tunnissa kilon verran pikkusankoon.

Jos jaksaisi, ottaisin lapion ja kuokan ja kävisin kaikkien kolmen 60-luvulla vedetyn ojan päät jyystämässä tukkoon. Se suonläntti ei tule ikinään tuottamaan puupääomaa yhdellekään sen omistajaksi kirjatulle sijoitusköörille. 

Suolle nousseen vänkyräisen, harvan petäjäesiintymän laatu ja määrä ei ole vuosikymmenten aikana muuttunut miksikään. Vahvimmat puut ruipeloisen ihmisen käsivartta paksua ja muutaman metrin korkuisia. Ei sille suolle harvesterilla asiaa ole koskaan. Jos mukaan mitataan Purnonsuo (eli  Villeänsuo) aina Vanhalle maantielle saakka niin kapean suojuikeron pituus lienee puolitoista kilometriä. Olisi sopiva ennallistamisen kohde, mutta kun tietää tämän perän metsä-änkyrät, niin eipä uskalla mennä edes ehdottamaan. Mönkivät vielä uhmapäissään hirveine ojakoneineen paikalle ja raiskaavat jo umpeutumassa olevat ojat uudelleen auki.

(Suattaa olla, että kertasin edellisessä ainakin jo kerran kertaamaani, vuan mittee se kettään haettoo.)

Viiden aikoihin iltasella sade loppui joten kiipesin tikkaille ja eristin, niittasin juurimaton ja kalikkarvistön muutamien kattotuolien väleihin. Jäi enään kolme väliä jäljelle. Ampiaisia härräsi jälleen ympärillä. Yhtään pistosta ei tullut vaikka yksi kävi poskeakin kopaisemassa. Oli pienilajinen ampiaispopulaatio, mutta ne ne vasta ätäköitä ovat jos sille päälle alkavat. Nyt pesä jää eristekerroksen taakse, mutta pääsevät ne vielä toistaiseksi aaltopeltikatteen ja ruvelautojen välien kautta kulkemaan jos uuden reitin älyävät porukoilleen merkata. 

Ruvelauta=ruodelauta; savolainen ei suostu deetä suustaan päästämään.

Muutama päivä sitten valmistamani kalakeitto oli pilaantunut joten keitin uudet potut ja nautiskelin sipulipaistoksen kera. Maustoin yrteillä. 

Montakohan päivää pelkillä uusilla potuilla ja sipuleilla kyllästymättä jaksaisi eloansa ylläpitää? Nyt saisi helposti jälkiruuaksi marjoja metsästä ja kanttarellejakin oli kuusikkopolun varressa nousemassa.

Muokkasin ukin ja Oivan kuvaa niin, että "leikkasin" kuvankäsittelyllä Oivan pois. Kuva hämärtyi hieman, mutta kyllä se silti parempi on kuin edellinen. Ukilla on isot, töitä tehneen ihmisen käet, ihan kuin Äetilläni oli, ja minulla.

                                                       Abraham Tuovinen 1883-1963

8.7.2024 maanantai

Uamulla klo ½5. Tuntuu jo syssynhenkäykset, alle 10 lämmintä. Eilen tuuli lujasti ja satoi, nyt tyyntä, muutama pilvenriekale taivaalla ajelehtii.

Abraham-ukki kallisteli unessa petäjäpölkyn puolikkaan päällä joka oli aseteltu Unipuron ylitse sillaksi. Ukilla olisi ollut mulle asiaa, mutta uni keskeytyi kun Vinha alkoi rähistä ulkona ikkunan alla.

Käänsin eteläpäädyssä tolpannokkaan kiinnittämääni paneelia nousevan auringon suuntaan ja harmittelin jälleen, kun en pysty hankkimaan paria lisää ja telinettä katolle johon ne sarjaan kytkisin. Yksi nousevan auringon suuntaan, toinen etelään ja kolmas länteen. Sitten tietenkin tarvitsisin pari isoa akkua, isomman invertterin ja niihin virtasyötön mukaisen lataussäätimen jne. jne. 

Tässäkin ironianpiikki sivaltaa kun kritisoin alati kulutusyhteiskuntia, mutta omille "tarpeille" ei minihuushollissanikaan loppua tulisi jos rahkeissa varaa olisi.

Mediassa iloisia uutisia Ranskasta: Äärilaidan oikeisto hävisi vaalit!

Onko sitten hyväksi, että vaaka kallistui äärellisesti vasemmalle, niin se koetellaan vasta käytännössä. Tasapainottaa ehkä se, että Macronin libirualitkin säilyivät vahvana vallankahvassa.

Kansainälisen politiikan pelisilmät puhuvat jo uuden, vieläkin liberaalimman puolueen synnystä Ranskaan.

Jospa kansat, jotka massoista koostuvat, kollektiivista järkeäkin välillä edes vahingossa käyttäisivät.

Marine le Peniksen häviö oli hyvä asia. Hänellä ei ole enää asiaa seuraavaksi Ranskan presidentiksi kun jälleen selkäänsä sai. le Peniksen varjossa taimella töröttävä ääriälykkö Jordan Bardella on vähintään yhtä vaarallinen ilmestys oikeiston junttanuijaksi kuin puhemies-jalkapuuhun kahlittu Halla-aho Suomessa.

Nyt olisi tienpuolen räystäänalunen eristetty, rätitetty ja kalikoitu. Vielä lisäkoolaukset aluslautoja varten ja toisen sivun koolaukset sekä aluskangas niihin kiinni niin voipi jättää odottamaan verhousta. 

Luen tässä kahvia hörppiessäni Mari Koppisen tekstiä kanadalaisesta Andrea Robin Skinneristä joka on Nobelvoittaja Alice Munron tytär. Andrea Robin on joutunut yhdeksänvuotiaasta lähtien aina teini-ikään saakka äitinsä toisen aviomiespedofiilin seksuaalisten perversioiden kohteeksi ja on kirjoittanut siitä esseen joka kanadalaisessa lehdessä on julkaistu.

Voisivat ne suomentaa sen Hesariinkin!

Alice Munron nobelvoitolta taisi sädekehä nyt murtua sillä hän on kohautellut vain hartioitaan lapsensa hyväksikäytölle.

Useammalla eläjällä luurankonsa kaapeissansa. Niiden paljastumista julkisuus suojaa Metoon jälkeen aina vain vähemmän.

Mutta silti poliitikot viimeiseen saakka rydmanejansa suojelevat jos se vain omien, poliittisten asiain ajamisessa eduksi on.

H on tulossa alespäin Sallasta viimeiselle pyöräilyetapilleen Suomen ympäri. Kuhmossa miettii, ajeleeko tätä kautta sitten pois.

P:n Äkäslompoloon meno ainakin viivästyi jos ei tyssännyt sitten kokonaan. On sillä joku työhaastattelu keskiviikkona Knissa.

Eliaskin soitteli Oulusta.

Alan aikasten nukkumaan. Aamulla ajattelin ensitöikseni käydä Ruatosuolta keräämässä kypsät pois.  

Moskovan Zaatanan käskyläisarmeija on tehnyt zaatanallisen ohjushyökkäyksen Ukrainaan. Kiovassa jytkypommi on tuhonnut lastensairaalan lapsineen päivineen. 

Miljoonat kuvitteelliset kourat puristuvat Moskovan Zaatanan kurkkuun tämänkin terroriteon jälkeen, mutta jos yhdetkään niistä eivät pääse konkreettisesti sitä tekemään, ei vihalla aineettomassa muodossa ole minkäänlaista vaikutusta terrorin tyrehtymistarpeelle.

Pelkkä vihantunne on yhtä tehokas estämään pahaa tapahtumasta kuin uskovaisten kaikkivaltiaat jumalat taivaissa kun niiden olemassaolo ja kaikkivaltius on vain uskossa vahvojen aineettomissa mielikuvitteluissa.

Jumalankansaksi mainitun Israelinkin hyökkäyksen uhriluvun kerrotaan paisuneen jo 200 000 ihmiseen joista siviilejä ilmeisesti yli 90%. Ja Netanjahu sen kuin porskuttaa kranaattimeressään, mutta kaikelta pahalta maailman lapsia pelastelevaa taivasten jättiläistä ei näy mailla ei halmeilla.

                                                  (Ruatosuon Kielikämmekkä)

9.7.2024

Enpä nyt noussutkaan kuin vasta viideltä. Elikä menee yli kuuden ennen kuin lähden puuron syötyäni suolle. Olisi ollut viileä aamu (+11).

Hesarin 50-vuotta sitten jutun kuvituskuvassa muanviljelijä Martti Vartiainen nostelee heiniä seipäille Siilinjärven Toivalassa. Olin Martin tilalla tekemässä navettaremonttia 1975 tai -76. Aikasten poikanen olin vielä, mutta muistan monia tapahtumia ja asioita siltäkin kesältä.

Kun Martti vastasi tuvassa puhelimeen, se poikkeuksetta möyrähti: "Toevalan Karju!" 

Eräällä aamukahvitauolla Martin pikkuinen tyttö tulee kahvikupin kanssa unisia silmiään hieroen luokseni ja sanoo: "Herrla Heikkinen, kuaja kerlmoo..." ja sitä lausetta olen sopivissa tilanteissa käyttänyt näihin päiviin saakka.

Martin oma lapsuus ei lie kovasti auvoinen ollut. Hänen toisen puolen kasvonsa oli kuin palovamman jäljiltä ja korvanlehtikin tynkä repale vain. Kertoivat, että M:n ollessa vaippaikäinen, olisi isänsä ottanut potan ja kääntänyt sen lapsen päähän johon se oli juuttunut kiinni. Virtsa ja uloste olivat kerenneet polttaa toisen puolen kasvot ja päänahan rakoille ja siinä oli myös korvanlehti kärsinyt pahat vauriot. Oliko lastensuojeluilmoitusta tehty? Oliko iskä käräjille kärrätty?

Siellä se kärty, vanha isä vietti poikansa huushollissa edelleen vanhuuden päiviään. Lie pahat tekonsa jotenkin anteeksi annettu, villaisella käytännön vuoksi paineltu?

Martin topakan emännän ajokki  oli keltainen Kartanovolvo. Kaesa oli vanhimman tyttären nimi, mutta sen enempää kuin emännän niin ei kerlmanpyytäjätytön nimikään tule nyt mieleen.

Aamuinen hillasuolla käynti tuotti parin kilon satsin. Raakoja jäi kypsymään vielä. Tullessa keräsin kastikelihat kanttarellikuusikosta. Niitä on nousemassa runsaasti. Aikasessa nekin ovat.

Päivän mittaan sain pihankin puolen räystäskainalon umpeen. Jälleen oli ampiaisista pikkuriesa, mutta eivät ne tälläkään kertaa käyneet piikittämässä. Ihmeissään härräävät umpeen menneen kulkureitin äärellä pesän munista kuoriutuville toukille keräämänsä eväspalaset leuoissaan. Kyllä ne pian hoksaavat uuden kulkuväylän kuten toisenkin puolen ampiaiset näyttivät keksineen.

On nuista ihmisistä pirunmoinen harmi!, kiroavat ampparit niin että pellit kumajaa.

Nato kokoustaa amerikoissa. Stubbi pyyhälsi paikalle ruotsalaisten koneessa kun oma myöhästeli. Siitä nuapurjkyyvistä  repii joutavuksien journalistilaidat otsikoita vaikka sellaisen käytännön luulisi olevan vähintään ilmastoteoille esimerkkinä jos todellinen vaikutus olisikin nolla.

Mitenhän käy Bidenin? Arvelevat jo piiloviesteissään, että "äkkiä vanhentavana" vaivanaan olisikin Parkinssonin tauti.

Huvittavaa. Ihan kuin ihminen ei olisi vanha kun vuosia on harteilla jo yli 80!

Mustikka alkaa olla poimintakypsää muutaman päivän kuluttua. Kävin piirakan verran keräämässä. Kokeilin sen  tekoa jälleen kaasu-uunissa, mutta ei se onnistu. Pohjapuoli palaa ennen kuin pintapuoli kypsyy. Söihän tuota mesiangervoteen kera. Imelää oli kun huitelin aineet sekaisin perstuntumalta.

10.7.2024 keskiviikko

Päänsärkyyn heräsin kolmelta. Aiemmin puoliltaöin piti käväistä myös hereillä kun veti suonella oikeaa jalkaa niin saatanasti. Kävin kaivolla kaatelemassa kylmää vettä alaruumiilleni niin se vei vetelyt tehokkaasti pois. Ja nukahdinkin ihan helposti uudelleen. 

Näin jälleen samaa unta kuin joskus aiemminkin. Siinä on se vanha, hirsinen, pitkänkapea talo jonka sisälle kun lonksuvista pariovista astuu, ei sen toiseen päähän koskaan pääse vaikka meininki olisikin.

Aamulla jouvuttauduin ennen kuutta hillasuolle Perssilimälammille. Vajavan sankollisen sain kerätyksi. Kypsymään jäi tuhannet muuraimet. 

Perjantaina lähden viemään Pauluksen Kittilään. Hänellä alkavat työt Äkäslompolossa maanantaina.

Aluksi se on kuukauden pesti, mutta eiköhön kun sinne menee niin töitä löydy sokkelin jos toisenkin juurelta. Puoli vuottahan poika ehtii olla ennen armeijaa jos hyvin luistaa.

Isänsä jäljille Lappiin, voisin kehaista, mutta eiköhän ne minun jälkeni ole jo tuhansien muiden jälkien alle survoutuneet.

Oli kesäisen kuulas aamu, lampien pinnat tyynessä jutkottivat. Metsäviklopariskolla oli poikaset ruovikossa. Pitivät melkoiset metakat koetellessaan houkutella minua eri suuntaan kuin missä oletin poikasten lymyilevän. Sitten ne rauhoittuivat kun jatkoin marjojen keruuta enkä tähtäillyt kamerannysälläni sen enempää.

Lampien pohjoispään ohittaa ennen paljon käytetty polku joka vei ja toi kulkijoita Pohjoismäestä Näläkämäkeen ja Karimäkeen ja kirkonkylään ja vaikka Roomaan ja takaisin. Polun ura näkyy edelleenkin lettoisimmalla kohdalla muutaman kymmenen metrin matkalla.

Pohjoismäestä on jälkeläisiä ainakin Sveitsiin päätynyt jossei muuallekin. Ketään ei kotipitäjään ainakaan ole jäänyt. Äetini puolen Tuovissuvun korpikeskittymässä on parhaillaan ollut neljä taloa joista kaksi rakennusta vielä jotenkin pystyssä kenottavat ja kahdesta uunit/piiput ja kivistä muuratut sokkelit erottuvat.

Nyt kun minulla on toi tarkempi kuva Uappoukistani, niin oli helpompi kuvitella hänet sitä polkua tallomaan, ja lakkojakin suolle keräämään vaikkapa kesällä kerran vuonna 1948 kun hän on ollut sen ikäinen kuin minä nyt.

Metsänraiskurit olivat käyneet lampien läheisiltä maaharjanteilta kaatelemassa vanhat männynvänttyrät sellukattiloihin murskattaviksi. Vitutti katsella maanmartoa kyntäneiden teräshirviöiden jälkiä kun muistissa ovat viimeksi tavatessamme elossa olleet, hienoihin asentoihin luonnon olosuhteiden vääntelemät ja kääntelemät vanhat petäjät.

Illasta kävin vielä Äetin lakkapaikalla Kervisuolla, mutta ei yhden yhtä lakkaa löytynyt. Sanonta jos muualta ei lakkoja löydy niin ainakin Kervisenkupeelta. Nyt löytyy lakkoja kaikkialta muualta, mutta ei sieltä.

Kerviseltä jatkoin matkaani ryteikköistä suonlaitaa. Kokeilin, osunko kerralla joskus kunnostamani lähteen luokse kun janotti, ja kerrallahan virvoittavien vetten tykö taivalsin.

11.7.2024 torstai

Lähden Kniin kunhan puuro syöty ja kamppeet kasassa. Klo nyt 03.40.

Luin aamun epistolakseni HS:n Mikko Puttosen esseen "Jäähyväiset vapaalle tahdolle"

"Meitä eivät määrää vain luonnonlait. Olemme myös onnen pelinappuloita. Brittiläinen filosofi Galen Strawson onkin osuvasti sanonut, että tuuri nielee kaiken.

Elämä on toistuvia arpajaisia, joissa käy joko parempi tai huonompi onni. Ensimmäinen arpajaisvoitto voi olla se, että syntyy vauraaseen maahan ja hyvinvoivaan perheeseen. Toinen arpajaisvoitto on saada geenit, joiden ansioista koulu sujuu helposti tai ihmiset suosivat seuraasi, koska olet hyvännäköinen."

Sattumienhakuisuudesta olen itse puhunut jo älyllisen elämäni alkumetreillä. En minä oman onnensa seppä-unelmiin ole voinutkaan uskoa koska näin ja koin jo varhain kuinka sattumaa kaikki on.

Se pahinkin on tapahtunut: Juuri kun olet ollut oppimassa ymmärtämään, kuinka pienistä asioista onni koostuu ja että niistä täytyy ruveta kiinni pitämään ja kerryttämään onnensipareen ympärille varmuusvarastoa, kaikki saavutettu tempautuukin ulottumattomiin ja jäät tyhjän päälle keikkumaan.

Mutta katotaanhan nyt jälleen huomisen sattumien kortit jos huokua palkeissa riittää. Tai ainakin täytyy yrittää olla takapiruna kun lapseni niitä plaraavat.

Unkarin kansa nukkuu

                                 (Orava hankaa kutiavaa pyllyään)

30.6.2024 sunnuntai

Migreenikohtaus ramisutteli jälleen kristalleita näkökentässä. Äkkiä Sirdalud-tabu hampaissa murskaksi ja kuulostelemaan tehoaako.

Uinahdin pariksi tunniksi sohvalle. Päätä ei särje. Tuntee kyllä olonsa huteruudesta, kuinka lähellä katastrofi jälleen oli.

Amarinin kanssa viestittelin Nokialle. On lähdössä siskonsa luo Amerikkaan lomalle muutaman viikon päästä.

1.7.2024 maanantai

Klo on kolme aamuyöllä. Pilivessä, mutta ei sada. Laitoin puuron hautumaan, join kahvit, lueskelen maailman uutisia. Unet olivat sekavaa hyppelyä universumin laidoilla. Eilinen meni vasemmalle mäkeen migreenikohtauksen takia vaikka varsinaisen piänsäryn sainkin tabletilla estetyksi.

Pikkuisen ripeksii vettä, mutta jos ei tuon enempää ala satamaan, ei kasvimaan pölähtelevä multa ja kovassa kasvussa olevat sipulit ja potut siitä hyötyjä revi. Mantsikoille olen sankoilla vettä kantanut, ja aikaselle potulle josta lauantain iltapalalle muutamat keitin. Olivat varsinaisen suussasulavia.

Ranskan vaaleissa äärioikeisto nousemassa voittajaksi. Sen keulilla kauan jo koohastellut, kaikella tavalla kolho "isänsä tyttö" Marine le Pen on revetä naamansa osalta kahtia. Varsinaiseksi liittouman johtajaksi noussut Jordan Bardellan on pysynyt isoista kuvista taka-alalla, mutta eiköhän se sekin jellukka taustakankaasta voittoa juhlimaan pian repeydy.

Olemme toistaneet "ihminen hukkuu paskaan/eikä laulele enään rastaat"-laulua jo kauan josta HS;n 50-vuotta vanha juttu luonnonystävien 1.7.1974 Posio-tapaamisesta muistuttaa. 

Ihminen kuolee saastaansa

"Kun luonnonystävä, aktivisti viime viikonvaihteessa meni itseensä, hän repi luomansa luonnottomat ja epämukavat vaatteet yltänsä ja painui sinne minne kuuluukin -luontoon. Ei parantamaan maailmaa vaan itseään, ihmistä, joka on ottanut maapallolla kaikki oikeudet, mutta ei mitään velvollisuuksia.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen rinnalle olisikin saatava ihmisen velvollisuuksien julistus ja siitä pitäisi pitää yhtä suurta meteliä kuin oikeuksistakin, sanoo kalastaja, biologia ja luonnonsuojelija Pentti Linkola."

Kun olen syönyt, tiskannut ja huitaissut jonkinlaisen järjestyksen pirttiin, lähden ajelemaan Kniin. Huomenna G:n inssinajo.

2.7.2024 tiistai

... ilta jo ja takaisin Unimäessä. Päivään mahtuu tällä kertaa kaksinkertaiset ilonaiheet. G sai inssinajon kerralla läpitte ja Eliakselta tuli viesti, että korkeakouluopinnot vaihtuvat syksyllä yliopiston puolelle Oulussa. Tampereelle pääsy jäi 0.33 pisteen-, ja Aalto-yliopistokin vain 13 pisteen päähän.

Täytyy sanoa, että mukavalta tuntuu. Nyt kun Pauluskin saisi töitä armeijaan lähtöön asti olisi asiat poikien osalta hyvin. Hän ei päässyt kieliä opiskelemaan ja se oli tietysti pettymys.

P on ollut koko alkukesän mummin hommissa. Siellä puuhaa riittää, että se on hyvä. Ehkä tästä pian vien hänet Äkäslompoloon eräälle rakennustyömualle. Syyhyttää itseänikin kääriä saha, taittomitta ja vasara Savon Sanomiin ja lähteä itsekin kuin isävainaa aikoinaan...

3.7.2024 keskiviikko

Peurankellojen nuput ovat aueta lävähtäneet yöllä violettiin kehräänsä. Ne ovat yhtä mieluisia kimalaisille kuin vieressä jo parit viikot kukkineen "ampiaiskukan" (raunioyrtti) mesipöydät. Ovatpahan molemmat vain aikamoisia leviäjiä juuristoineen ympäristöön, ettei kasvimaalla kannate niitä päästää. Tuossa tunkevat jo kehähirsien alitse mantsikkapenkkiinkin. Kun niiden taimia kuitenkin kurittaa nurmen mukana leikkureilla, niin aisoissa net pysyvät.

Mutta entäpä sitten, kun tältä amatööripuutarhurilta vieteri lopullisesti katkeaa? Onko Unimäen mökin ympärystä peurankelloa ja raunioyrttiä valtoimenaan ja vieläkö mahdolliset lupiiniuinujat pomppaavat uuteen kukoistukseen eikä mitään muuta heinää seasta enään erotu?

Se ei ole sitten mun murhe eivätkä tuhkanhiutaleeni enää kenenkään nenään tunge vaikka mitä maankamaralla tapahtuisi. 

Tosiaan lapseni mun: Jos joskus huomisessanne luette näitä lauseitani, niin istuuko teistä yksikään täällä miettimässä joutavia kuten isänne nyt?

Älkää huoliko, ei tarvitse. Jos sattuma ja elämä muualle teidät on kuljetellut niin pitäkää yrttitarhanne siellä ojennuksessa. 

Näitä autioita metsämökkejä on Suomenniemi valtoimenaan joilla jokaisella on tarinansa kerrottavanaan. Kaikki vain eivät ole niitä tälleen muistiin merkkailleet ja siksi ne ovat helpompia unohtaa. Ehkä niin olisi armollisempaa tässäkin tapauksessa.

Itkutta en minä ainakaan selviäisi jos vaikka äitini olisi eläessään päiväkirjaa pitänyt ja nyt niitä täällä lukisin.

Oliko se pelkkää kuvitelmaa kun kerran olin lukevinani äitini päiväkirjaa? 

https://kivaniemi07.blogspot.com/2013/02/aetin-paivakirjasta.html

Asensin rossipohjan tuuletusputket ja siivosin tienpuolen sokkelikiveyksen töryistä. Siinä menikin kumarrellessa ja yksitellen satoja kiviä kiännellessä puoli päivää.

Räystäänaluslautoihin menisi maalin kanssa pari-kolmesataa euroa (+bensat yht 100 km) jos raskisin lähteä ne vaikkapa Varpaisjärven Jonsasta hakemaan. 

Mustikat alkavat kypsyä. Söin suuni siniseksi kun kävin metsässä. Ampianen laksautti keskelle otsaa silmien väliin; eräässä mättäässä oli niiden pesä. Ei siitä edes pattia noussut, mutta kipiää teki. Laitoin ratamonlehtimurskaa maalarinteipillä vähäksi aikaa pistokohtaan ja se sulatti kivun pois. Tai sitten mun omat vasta-aineet.

Biden "harkitsee" presidenttiehdokkuudesta luopumista. Se olisi järkiteko sillä trumpilaismollukoiden pilkkanauru käy jo täällä Pohjanperilläkin muuallekin kuin korviin.

Soitteluja Kittilänsuunnasta. Saas nähdä pääseekö P sinne hommiin. Se on sitten vientireissu tiijossa jos...

Päänsärky on jatkuvaa. Vituttaa se.

Mantsikoita olen syönyt suoraan pensaista. Laitoin rastasverkon kun harakalla ovat puskista kuuluvista rääynnöistä päätellen poikaset jo lennossa ja pian ne kaikki ovat mantsikanmolluskoita nokkimassa eikä mullen jää yhtään.

Harasin rikkaruohot kasvimaalta. Auringonkukkarivistöt ovat nyt sateen jälkeen nousseet jo puoleen metriin ja nuppua osa jo lykkää. Siinä on komeat kukkarivitöt kunhan kesässä etenemme.

Kellarissa laventeliruukut ovat jo hentoisilla taimilla. Puutarhuri neuvoi, että pitää ottaa ne valoon joksikin aikaa ennen peltoon istuttamista. Niitä on vissiin toistakymmentä ruukkua.

Myyrä, tai jokin muu vipeltäjä, oli viime talvena kaivellut Soilan parikymmentä vuotta sitten istuttaman ruskoliljan mukulan suihinsa. Toinenkin niistä kuivahti jyrsijöiden jäljiltä eikä noussut viittä senttiäkään nurmesta ylös.  Toin Ojavuolta muutamat uudet ja istutin raunion toisellen puolen likelle mustikkapensaita joiden sato jää edelleen erittäin vaatimattomaksi. Isoja ovat kyllä ne vähäisetkin raakileet.

Omenapuissa vain yhdessä on muutama omppu tulossa, toiset kuivakkaina, miltei lehdettöminä kutjottavat. Kirsikkapuu sentään on rehevän lehtevä, mutta saaneeko koskaan hedelmiä aikaiseksi. Luumupuiden taimet ovat nousseet jo yli puolen metriin, että ehkä ne joskus satoakin tuottavat.

Miksikähän minä en älynnyt aikoinaan, että kaikki vihreä kasvu kiinnostaa ja olisin kouluttautunut vaikka puutarhuriksi? Tai kriittiseksi biologiksi joita tämä maailma kipeästi nyt tarvitsee.

Aranoloinen lintu tuo kulorastas. Se on jäänyt pesimään seudulle koskapa matoja nurmelta kerää nokkaansa.

Keitin kalakeiton johon laitoin Puutarhurin yrttitarhasta napsimiani mausteita joita oli viisi-kuusi eri lajia. Omastakin "tarhasta" pystyin jo tilliä sekaan sipeltämään. Keiton maku vie kielen juurineen mennessään.

Iltapalaksi paistoin räiskäleitä. Höysteeksi levitin kardemumma-minttu-mausteista hilloa. 

Klo on nyt 21. Otin Sirdaludin kun tuntuu migreenimäiseltä tuo päänsärky. Alan nukkumaan, mutta sitä ennen koetan katsoa toiseksi viimeisen jakson "Tumma sielu"-sarjaa joka on niin ahdistava, että pahaa tekee. Mutta keskenkään ei jättää voi kun toivoo, että jonkinlainen katharsis lopussa seisoisi.

4.7.2024 torstai

Orava ruokinta-automaatin katolla ojentelee. Ei siellä mitään muuta syötävää ole kuin vähän kauraa, mutta pitää tuon pulloharjahännän tottumuksen voimasta paikalle saapua. Ehkä nurmelta jotain löytyy kun harakkakin ja muita pikkuisia lintuja siellä  pomppii. Punaisettulkutkin.

Unessa oli japanilaisia. Ne pelasivat sulkapalloa kumiasvaltilla letkuvin polvin pomppien. Pelaajien mailojen välillä naksahteleva pallo oli kännykkä jossa oli "pyrstönä" värikkäitä sulkia. Kännykkälaite soitti humikosania ja minua alkoi naurattaa. Siihen heräsin ja kohta oma kännykkä ilmoitti vaimeasti kuplahtaen PP:n viestin saapumisesta jossa se toivotti Eliakselle onnea yliopisto-opiskeluihin. PP on yhtälailla aikainen kukkuja kuin minäkin. Klo oli 04.03.

Japanilaisia tuli vastaan Hesarinkin sivuilla; Saarivaltakunnan asukkaiden vaimenneista seksihaluista oli vanhemmassa lehdessä artikkeli. Eivät viitsi enää sekstata kun se on niin vaivalloista puuhaa. 

Mutta eikös panemishalujen tyrehtyminen ole jo maailmanlaajuinen trendi kun lisääntymismekanismin kuiskaukset vaimenevat globaalistikin homosapiens-lajin keskuudessa? Viitsivätkö suomalaisetkaan enää nussia enää kuin satunnaisesti internet-porttoloiden tilauskanavien välityksellä? Jotkut harvat tietenkin urakoivat sitäkin enemmän. Yksikin suorOtoistopalveluja Tinderissä käyttävä kaveri väitti panneensa viimeisen vuoden aikana 400 eri naista kun hommassa alkuun  pääsi.

Saattaa siinä kaverilla olla oikeastikin jo vitunmaku suussa.

Ja entä ne 400 naista? Jos jokainen heistäkin on käynyt 400 miehen kanssa paneskelmassa, niin johan siinä nämä jo korjailevat tilastojen valituksia panemishalujen vähentymisestä. On siinä tautikin mausteineen genitaaleja levinnyt kurittamaan.

Joku asiaan perehtynyt professori väitti aitojen naimisten sijaan runkkaamisen lisääntyneen kun välineellistyminen on auttanut orgasmien saannissa ilman vaivalloisia juupaseipäseväittelyitä makuuhuoneissa.

"Tervetuloa Omin käsin onneen-yhteiskunta" lukee pian vaalimainoksissa ja päiviräsäset ovat kauhuissaan. Kun ne ovatten sitä jo nyt koska sukupuoliakin on löytynyt perinteisten päälle jokaiselle omansa.

Mustavalkoinen menneisyytemme on uhattuna. Raamattujen kannetkin puetaan pian sateenkaaren väreihin ja iloisen värikäs musiikki pyhätöissä soi.

Tervetuloa avara maailma jossa kaikki kukat kukkivat kuin Unimäen "hoitamattomissa" pusikoissa.

Toisaalta "punaisenlihan" maku kaikesta silmille rävähtelyistä johtuen alkaa maistua jo ällölle omassakin kitalaessa.

Muinaisesta Roomastakin ovat historioineet uskonnollissävytteisesti, että hedonistinen elämänmalli sen tuhoon saatteli.

Autisminkirjosta oli tähänastisista perusteellisin juttu Hesarissa. Sekään ihmisen geenistöissä erilaisuutta kupliva ominaisuus ei ole vain tietynlaisen kehitysvamman muoto vaan moninaisuutta sirkuttava, evoluution lajillemme muodostama, tziljoonia sukusoluja ruiskutelleiden yksilöiden huipentuma. 

Kaikenlaisen tiedon lisääntyessä ei lajimme mitään ennen poikkeavaksi luultua enää takaisin kaappeihin saa. Monotooninen menneisyys on ollutta ja mennyttä, sen saavat huomata pian jyrkimmätkin fundamentalistit. Jopa talebanit joutuvat vielä jokin päivä nöyrtymään sen tosiasian edessä, ettei evoluution voimalle sharialaitkaan mitään mahda.

Turhaan huomisen päiviräsäset käräjillä katekismuksia turvanaan kanniskelevat.

Oletetaan kuitenkin näitä miettiessämme, että maailma vielä putinien ja trumpien jäljiltä tuhoamatta äärettömyyksien laitojenradallaan yleensäkin elinkelpoisena kiitää.

Hieno on joka tapauksessa aamun varhainen auringonnousunhetki tällä maapallon riisinjyvän kokoisella pläntillä Unimäessä.

Täällä eivät raitsikoiden kiskot kolka eivätkä rekat möyri ikkunoiden alitse terminaaleihin purkamaan kaukaa tuotuja lastejaan turhuuden markkinoille edelleen jaettaviksi.

Nyt kun pysyisivät hornetitkin kentillään saisin kuunnelle korvieni soitteluiden lisäksi kaikkia niitä ääniä joiden taajuuden kuuloluuni vielä aivoihin välittävät.

Ei saatana! Uutiset kertovat, ettei Biden luovuta!

Tulisipa halvaus molemmille ehdokkaille, että amerikkalaisten presidentinvaalit saisivat luonnolliset kuolinkääreensä.

Kamala Harris ja Blinken demokrtaattien puolelta kehiin ja rebuplikaanien puolelta ihan kuka vain muu kuin Trumpin nuoleskelijoista yksikään. Esimerkiksi rebujen entinen varapressa Mike Pence vaikuttaisi tolokun kukolta sille tunkiolle.

Iltasella

Sain pihanpuoleisen pitkänsivun räystäänalusen viimeistä metriä vaille valmiiksi. Leikkelin uudet villat tinttien kalttaamien tilalle, laitoin juurikankaan päälle ja tuin eristepaketit laudanpätkillä kiinni. Oli karvasteleva olo villanpölystä kun hikikin valui iltapäivällä auringon kiertyessä paahtamaan päälle.

Laakkanen Iisalamesta ajoi moottoripyörällä pihaan juuri kun saunaan virittelin tulia. Toi lanttukukon tullessaan josta puolet syötiin kahvitellessa. Saunottiin ja kaveri lähti sateenripeksinnän sekaan ajelemaan kotionsa.

Olihan se melkoisen lenkin ajellut nurmeksineen kaikkineen ennen tässä pistäytymistä. 75 taitaa jo täyttää hänkin,  entinen siskonmulukku, niin kuin kuulin lankomiehistä sanottavan. Sanoja, ensimmäisen vaimoni veli, perusteli sen sillä, että syrjästähän sen siskon pitää kalu hommata kun itellä ei oo. Minäkin siis olin hänelle pelekkä siskonsa mulukku.

Ne on niitä ennen "metoota"-vitsejä, tympeitä sellaisia.

Pääseeköhän niistä eläessään irti koska on sen ajan kasvatti, etteivät rasvaisimmat ja loukkaavimmatkaan vitsit, tarinat ja ennakkoasenteet ajatusten umpitynnyreihin jääneet?

Tänään ei päähän koskenut!

T kysyi päivällisviestissään, että kuis pojan inssinajo. Hyvin, ja kerroin myös E:n pääsystä yliopistoon. Jne.

5.7.2024 perjantai

Vettä lie ripeksinyt läpitte kesäisen yön. Tekee hyvää minun potuille ja viljelijöiden kuiville heinille.

Unkarin kusipiätäysvartalokyrpä Orbani lensi Moskovaan! Siellä se nyt röhkii Zaatanan korvaan vaikka vierailunsa tukena ei ole minkäänlaista mandaattia EU:n puheenjohtajamaana.

Huomisen historiankirjoitusta ei voi päivittää vasta kuin joskus ylihuomenna, mutta älykkäimmät skenarioijat voisivat sulattaa Orbanmulkun historian happoastiassa jo etukäteen sillä niin luokatonta on sen poikkeaminen jäsenmaiden joukosta. 

Unkarin kansa nukkuu eikä kysele politiikan uhkakuvien perään. Mahdolliset etunsa EU:n jäsenenä he yhteisestä kassasta saavat, mutta mitä Moskovan Zaatanan Venäjä heille antaa? Pahimmassa skenaariossa Orbanin kaltaiset käenpojat mahdollistavat huomisen uusinta-maahantunkeutumisetkin á la Valkovenäjän Lukasenka!

Vielä elossa olevat unkarilaisaikalaiset muistavat varmasti edeltäjäneukkujen verisen katalat teot. Eräätkin sen kansan  mieliä katkeroittaneet tapahtumat vuodelta 1956 vieraisiin pesiin munivasta idänkäestä liittyvät tähän: 

Noin 2 600–3 000 unkarilaista ja noin 700 Neuvostoliiton sotilasta kuoli kansannousussa. Noin 180 000 unkarilaista pakeni ulkomaille. Valtaan nousi János Kádárin hallitus, jonka kurinpalautuksen aikana tuhansia tuomittiin vankeusrangaistuksiin ja satoja teloitettiin, heidän joukossaan myös Imre Nagy. (Wikibedia)

Iltasella

Vettä satoi koko päivän. Kuittasin univelkoja parin tunnin kestoisilla päiväunilla. Sitten touhusin tuvassa. Sahasin yhden hirren pois roikkumasta uuninkupeelta ja korttasin sen takana olevan palovillan piipunkyljeltä pois. Lakaisin, imuroin ja kohentelin paikkoja. Kun sade hellitti, menin jatkamaan eilisiä hommiani räystäiden kainaloihin. Pari kattotuolin väliä kerkesin tienpuolelta tehdä. Saunaa lämmitellessä keitin uudet potut jotka nautin sipuliöljyseoksen kera kitusiini.

Käyn saunassa ja alan muate. Kajasteella olisi humpat, mutta eipä ole haluja lähteä. Siästyy bensa- ja lippurahat, ne tarvitaan tärkeimpiin menoihin (huh, mites minä nyt olen nuin alkanut ajattelemaan?)

Klo on pikkuista vaille ½yö. Heräsin vasemman käsivarren ja olkapään kovaan kipuun. Olin nukahtanut Areenan Frida Kahlo-dokumentin äärelle ja sen kaikki kolme osaa ovat loppuunsa kelautuneet. Tai miten prosessin nyt kuvaisikaan digimaailmassa kun VHS-nauhoja ei enään ole? Sen ohjelmasta muistan, kuinka pieni ja hentoinen Frida möhkälemäisen, kaksimetrisen Diego Riveran vierellä kuvissa oli.

Frida Kahlo oli painajaisteni 90-luvun suosikkihahmo. Tai oikeammin hänen traagisimmat maalauksensa. Niitä piti päästä ihan läheltä Hesaan katsomaan, olisiko ollut vuosi 1996.

Käyn saunalta kuumaa vettä ja tiskaan kun ei tässä ihan heti unta kuitenkaan saa. Harmittaa aamulla jos tiskit altaassa pesemättä lojuvat.

Elo on yhtä kapinaa

20.6.2024 torstai

Jokohan lopettaisin mökistä sisäpintojen purkamisen? Omilla, signeeratuilla jäljillään kulkemisessa on oma viehätyksensä. 30 vuotta sitten olen komeron levytykseenkin sipaissut kuvani ja taiteillut sananmunnosten kanssa. Silloin minua kutsuttiin vielä Valtsuksi, mutta sen nimityksen kuuleminen on nykyään jo harvempaa. Tosin enpä paljoa joukoissa enään oleskelekaan.

Tänään riehuin eteistilassa ja kannoin 90-luvulla rakentamani vaatekaappi-naulakkosysteemit nuotioon. Levytysten takaa paljastui kammottava näky- ja hajuyhdistelmä. Piilossa katseilta ja ihmistoimilta olivat myyräyhdyskunnat saaneet elää elämäänsä eristevilloissa liki 30 vuotta. Kaapiston takana oli alkuperäisen ulko-oven reikä jonka olin tukkinut paksulla eristekerroksella ja päälimmäiseksi leikannut styroxin ja kaikki oli pilalle sämpättyinä ja paskottuina.

Suutuspäissään voisi käytäviä eristeisiin kaivelleita myyräntöitä urakoineita alivuokralaisia kutsua terrorijärjetö Hamasiksi, mutta se menisi jo äärimmäisyyksiin sillä ei näillä samoja tarkoitusperiä ole ollut. Yhtään pommia ei löytynyt, silkkaa paskaa ja kusta vain.

Hajujen lähteet kaikki ovat siis nyt paljastetut ja asialle täytyy oikeasti tehdä ulkopuolella jo sellaiset toimenpiteet, etä loppuu salavuokralaisten juhlat.

Nyt illasta alkoi ilma viilentyä tuulen käännyttyä lännen suunnalta enämpi pohjoiseen. Kävin levittämässä potuille, salaateille, tillille, mintulle ja auringonkukkapenkeille harsot. Mansikoilta riisuin eilen muovitunnelin pois eikä harsoa ole, että tuurissaan on käväiseekö Hallasetä panemassa niiltä kukinnot pilalle. On osassa jo raakileitakin, mutta hidasta on täällä joutuminen ollut vaikka uutisissa hehkuttivat, että mansikanviljelijät aloittavat sadonkorjuun heti juhannuksen jälkeen.

Tiällä ei mantsikkaa ole juuri kuin kesäsyöminkeihin.

Moskovan Zaatana käväisi suutelemassa syömishäiriöistä ahmattikollegaansa Pohjoiskoreassa ja lennähti sen jälkeen Vietnamia kosiskelemaan. Siellä vastaanottoseremonia oli hillitympää, mutta kierolla tavalla Venäjä vietkongin sissien jälkeläisiä puoleensa vetää. Ehkä ne eivät kuitenkaan kovasti ala peesamaan teurastajavaltiota sillä sotimalla aiheutetun tuhon tiestä Vietnamillakin lienee kylliksi karvaita kokemuksia.

21.6.2024 perjantai

Juhannusaatto. Trimmailin aamunviileydessä kasvimaan ympäristön ja polun kaivolle. Sonja tuopi kohta Crissen ja lähetään Kniin josta mennään sitten Napikselle. Muita tyttöjä ei sitten lähdekään vaikka aluksi oli puhetta.

22.6.2024 lauantai

Aamulla heräsin jalkaterien suonenvetoihin jo kuudelta vaikka nukkumaan aloin vasta kahden jälkeen. Puutarhuri tuli Napikselle omalla autolla niin ei tarvittu takaisin tullessa Knin kautta kiertää. Valoisa yö oli ajella.

Unessa olin T:n kanssa piknikillä rosoisen kalliorintuuksen päällä. T:n piti tuoda eväät ja hänellä olikin kylmälaukku niitä varten, mutta kun avasi kannen, se oli tyhjä. Risuläjän päällä oli kuitenkin monitaskuinen takki ja niissä oli täytesämpylöitä jokaisessa, vissyvettäkin löytyi risuläjän uumenista.

Sonja ajoi eilen tiellä olleeseen kiveen Skodan öljypohjan puhki ja se piti jättää pihamaalle oottamaan vaihto-osaa. 

Illasta

Kastelin kasvimaan melkein kokonaan. Kannoin ojasta viimeiset vedet. Sammakonpoikasille jäi vielä syvimpään kupuraan märkää hieman, mutta eivät ehkä kerkeä kehittyä ennen ojan kuivumista. Harasin ja kitkin rikkaruohot sipulipenkeistäkin ja nyt kasvimaa on mukavan näköinen katsella. Kaikki istutukset ovat töräkästi kasvussa, mutta uutta pottua ei vielä päässyt syömään: Olivat vielä pikkuisia naperoita vain.

Vaihdoin raivuriin loppuunkäytetyistä sahanlateista tekemäni terät niin johan alkoi heinä kaatua kun ennen saunaa viitakossa heiluin.

Väsyttää erilaisemmantuntuisesti kun viime aikoina jälleen jatkuvia päänsärkyjä, ja se yksi migreeninyrityskin.

Jehovantodistajien kansainvälinen, 80 tuhannen käsienristijäin 12-päiväinen kokoontuminen Hesassa. Niitä riittää päivittäin 20 tuhannen rypäs kerrallaan sontimaan viemäriverkostot täyteen sananmaustamaa kakkaansa. Majoittaja- ja ruokkijabusines ahneudenonnessaan vain hykertelee ja Itämerikin kiittelee yllättävistä, hengellisistä ravinnepulsseista joita Suomineidon pikkareiden saumoista sinne väistämättä lirahtelee.

Ei ulostepuolesta milloinkaan turistimassojen ohessa raportoida. Tutkivien ja hutkivien toimittajien mieleen ei juolahda mielikuvitella millaisia määriä kustapaskaa miljoonien lappikävijöiden jutaaminen tunturien juurillekin vuosittain merkitsee. Ja että millainen liikaravitsemuksellinen, luontoa rehevöittävä merkitys on sen vuolaan sontavirran läjäytyminen aina vain samojen puhdistamojen kautta karun Lapin luonnonkiertoon.

Lisäksi tulevat kemialliset ylimääräpulssit: Yksistään Kittilän Levin jätevedenpuhdistamolle ajetaan säiliörekka toisensa jälkeen klooria jota puhdistusprosessissa tarvitaan eikä se minnekään maakunnasta häviä vaikka se kuinka kuonakasaan kompostoitumaan sekoiteltaisiin.

En tosin tiedä juuri Lapin jätevesien puhdistamoiden toimintaketjusta, mutta muiden ihmisläjittymien (kaupungit, kylät) puhdistamoiden tavoin kai sielläkin toimittaneen. Ohitsevirtaukset kaikkialla ovat normaaleiksi luokiteltuja "lirahduksia" vain.

Ihmisen tapaan kun toimitaan, niin kyllä homma vähintään vasemman rukkasen varaan aina jää.

Leppävirran juhannuskolarissa kuollut 3 henkilöä. Muuallakin henkiä ja loukkaantumisia vaatinutta tragediaa. Montako lienee suomalaisten keskikesäjuhlinnan aikaan räjähtänyt kappaleiksi Gazassa ja Ukrainassa ynnämuualla jossa pommein välejä selvitellään?

Unimäessä ei mitään dramaattista tapahdu, mutta pyssyjen pauketta ampumaradalta kuului tänäänkin. Hornetin jylinäkin säesti juhannuksenrauhaa ainakin yhdellä taivaanrannan lennolla keskipäivän aikaan.

23.6.2024 sunnuntai

Vinha ajoi jonkin metsäneläimen (jäniksen?) pihasta kovalla haukunnalla ja siihen heräsin. 

Normaalisti olisin ehkä juuri kurvannut joltain humpallusreissulta pihaan, mutta eipä ollut iltasella haluja lähteä yhtään mihinkään. Katsoin nukkumaan alkaessani kanadalaista Tumma sielu-elokuvasarjaa jonka aihe on kouluampuminen tekoon syyllistyneen suunnasta. Hirvittävä aihe ja vaikea katsoa kuin pätkä kerrallaan. Aidontuntuisesti näyttelevät, että sekin lisää järkyttävyyttä.

Jos itsellä ei olisi lapsia eikä muutenkaan ihmistainten kehitystä olisi saanut läheltä seurata, aihe ei ehkä olisi niin vaikea. Tuonkin tv-sarjan ampujateinin paikalle mieli piirtää kamalan todentuntuisesti jonkun omista pojista; Entä jos kuvatun kaltainen radikalisoituminen tapahtuisi niin lähellä itseä?

Klo on 03.11, valoisaa, pilvetöntä,  +6 nurmen tasalla. Ikkunanpielestä remonttia tehdessä irroittamani, muovinkevyen lämpömittarin oli tuuli, tai harakka, pyöräyttänyt kirsikkapuun luokse ja satuin sen huomaamaan.

Iltasella

Jos tekisin vieraalle näitä hommia, saisin palakkaakin ihan mukavasti (sunnuntailisät ja kaikki!).

Aamunviileyden aikaan raivailin heinikoita matalemmaksi ja sitten rassasin parit tunnit generaattoria jota varten irroitin romu-ruohonleikkurista puolankin, joka ei olisi kuitenkaan sopinut. Sittenpä vain syväpuhdistin Robinin AY 20. (kuin lentonumero) magneeton ja eiköpähän vain lähtenyt käyntiin nöyrästi eikä nikotellut imuroidessa eikä sirkkeliä ja rontelia käyttäessäni.

Purin eteläpäädyn sokkeliverhouslevyt ja huomenna kokoan ne uuteen uskoon ja niin, ettei mistään välistä eikä maanrajasta myyrät rossipohjan puolelle pääse. Tein Vinhalle avattavan luukun kun se haluaa kesäisin majailla mökin alla. Olisi se luukku kaikesta huolimatta pitänyt muutenkin tehdä.

Kunhan pääty on valmis, siirryn takapihan puoleiselle sivulle tekemään samat hommat ja sitten on vielä pohjoispäätykin. Tienpuoleisenhan korjailin jo pari vuotta sitten.

Mistähän saisin ylimääräistä mania, jotta räystäiden aluset saisin tehdyksi tänä kesänä myös. Ja kaiken muunkin jotka nyt remontoimishimoni kohteena ovat.

24.6.2024 maanantai

Mielilauseeni: "Pilivessä on taevas",+11. 

Unessa sidoin punaisilla nauhoilla elämänkokemuksia vihkonipuiksi ja ilmoitin netin huutokauppaan myytäväksi.

Aamukahvia hörppiessäni piirsin ruutupaperille omakuvani johon kirjin Onnea 17-vuotiaalle ja lähetin viestin kuvituksena päivänsankarille. G täyttää sen verran tänään klo 23.

Joka vuosi kannattaa muistella: Se oli rauhallinen juhannussunnuntai, sää oli lämmin, kuiva. Synnytyksessä ei aikailtu. Kun kotoa lähdettiin, poika oli tunnissa maailman syleiltävänä. Tyyli on pysynyt hyvin, poika kerkiää sinne minne haluaa.

Tälle kesälle ominaista, ettei lehtokurppia eikä taivaanjääriä ole juurikaan näkynyt. Ja kyyhkytkin jättivät ruokailupaikalla käynnit. Pääskyset härräsivät muutamien päivien ajan räystäiden alla, mutta lopulta nekin häipyivät parempien katosten alle. Muita lintuja kyllä riittää, ja oravia ainakin ne viisi jotka kerrallakin ovat käyneet näyttäytymässä.

Idänkäkeä en ole enään havannoinut.

Tänään "kokosin" etelänpäädyn sokkelin kun ensin olin vahvistanut koolaukset ja laittanut lujitekankaan alahelmaan maatäytön alle. Sen pitäisi estää myyrien menon alakautta jos sattuvat muuten käytävän sinne kaivelemaan tai sellainen luonnostaan sokkelilevyn ja maamassan väliin ilmestyy. Lapioin tuosta lähikummusta ensin turpeet sokkelinjuureen ja monta kotillista multaa tasoitteeksi kun hiekkaa tiällä ei ole. Eikä rossipohjainen talo hiekkoja kaipaakaan. En saanut ihan valmiiksi kun päätäkin särki iltapäivällä ja vesisateen takia pidin taukoa ainakin parit tunnit.

Mutta itepähän tiällä aikatauluni miäreen.

Nyt on klo 22. Äsken soitti numeroton tuntematon, römeästä äänestä päätellen sukupuoleltaan miesoletettu. Epäselväksi jäi, tuliko puhelu Lahdesta vai jonkin lahden perältä, mutta eteläisestä osasta maatamme kuitenkin. Vaarallisen vihaisen kuuloinen se se soittelija oli. Kuvitteli haukkuvansa minut tasaisella, murisevalla äänellä uskottavammin kuin huutamalla. Syyksi tuohtumukselleen käsitin mielipiteeni homosapiensin tuholaisvaikutuksesta elinympäristölleen

Kuuntelin sanomatta sanaakaan. Kun tyyppi piti taukoa kuin odottaen provosoitumistani, kysyin rauhallisesti, oliko sulla muuta asiaa, niin se naksautti yhteydet poikki. Ajattelin vain, että helepollapa piäsin.

Tänään äänestivät ministeri Rydmanin "luottamuksesta". Kyse ei lopulta ollut ministeristä vaan hallituksen pystyssä pysymisestä josta Orpo kumppaneineen tahtoo kiinni kynsin hampain pitää; "Rampoja ankkoja" on pian muitakin kuin Rydman. Kunhan ei vain itse orpopirukin. Tai sitten niistä kaikista tulee uhoavia ramBoja vain.

Äänestyksen tulos oli täpärä kuudentoista äänen erollaan koska hallituksen jäsenistäkin kaksi (kokoomukselainen ja ruotsalainen) iänesti tyhjää.

Mitä pidempään tämä Ryd julkisuudessa kekkuloi merkillisen tuntuisilla tavoillaan, sitä vastenmielisemmäksi hän käy. Säälistäkö ne tätä tappista taavia ministeriöljyllä voitelevat?

Voehan  piru: Hoksasin tarkistaa kieliohjelmalla, että ryd man tarkoittaa ruotsiksi puhdas mies ja norjaksi ryd mann selkeä mies!

Hah, paras vitsi tällen päivällen.

25.6.2024 tiistai

Olipahan melkoinen kaivelu ja sokkelirungon uusiminen pihanpuolelle. Muttta nyt ei ole jäljellä kuin pohjoisenpäädyn sokkelinjuuren tiivistely. Siinä olisi suurempikin remontti jos alkaisin purkamaan koko seinälaudoituksen ja uusimaan. Pittää kahtoo. Purkaahan aina voi, mutta kokoamiseen tarvitaan rakennustarpeita ja se tarkoittaa, että rahaa rutosti.

Aamulla nousi multapenkkaa lapioidessa mäkäriä naamaa kalttaamaan ja lopun päivää  valtavat paarmanhärräjäiset haukkoivat koloja nahkaan. Tottuu sitä niihinkin. Uikkareisillani tuossa sokkelia kivitin. No joo, en kikkeliä sovitellut sen enempää kuin kivitin mainittuakaan vaan kaivelin ja koolasin ja levyjä ruuvailin. Lopuksi harasin kaiken sileäksi. Olikin paksu kerros pelkkää hiekkaa ja pinnassa karkeaa mursketta. En moista maiden vaihtoa muistanutkaan, että milloinkahan sen olen tehenyt. Nyt jää puuttumaan vain tuuletusputket joihin tarvitsen parit 110:n käyrät ja putkenpätkät sekä suojaushatun kruunuksi.

Markun dieseloctavia (farmari) työnneltiin ja käänneltiin ojapukeille öljypohjaremppaa varten. Olipa saatana raskas kampe tyrkkiä! M ei saanut ihan kokonaan rikkoutunutta kupua irti kun joku erikoisavain puuttui. Aikoi hankkia huomenna. 

Kävin ennen saunomista kaupasta perustarpeita ja raparperipiirakkatarpeet. Jos yrittäisi kaasu-uunissa sen tekoa. Mirre ja Carmen olivat kaupan edessä -tarjosin heille jäätelöt. Mirre on päässyt syksyllä alkavaan ammattikoulutukseen kauneusalalle.

Vinhalle lie lämpöhalvaus iskenyt kun ei takajaloillaan kunnolla kyennyt astumaan. Kävi se syömässä ja joi vettä, mutta muuten oli nullollaan. Luulin jo, että käärme on purrut, mutta ei löytynyt kipiää kohtaa eikä puremajälkiä vaikka hankalahan niitä on erottaa tuollaisesta karvaturrista.

Nyt alan maate. Alan katsoa dokumenttia natsisaksan vainoamista homoista joita heitäkin aikansa ihmistuhonnoissa kymmenintuhansin keskitysleireille köijättiin ja murhattiin.

On se tämä ihminen! Samaan se yhä kykenee, sen osoittaa Venäjän agressiot omankin väestönsä ns. normaalista poikkeavien kohtelussa. Eikä muslimimaailmalla ole aikomustakaan sukupuolisesti erilaisia päästää heille jo kauan sitten langetetusta pannasta. 

Ja jos kysytään suomalaisilta, ja erityisesti "äärijärjestö" Suomen lestadiolaisilta, että mitä homojen ja lesbojen suhteen heidän mielestään pitäisi tehdä, niin lievemmillään heidät pantaisiin eheytyskursseille, mutta ei eliminointikaan pahitteeksi olisi jos sen ääneen uskaltaisivat sanoa. Ankara joukoista erottuvien eristäminen on joka tapauksessa arkea uskovaisten joukoissa, mutta se tapahtuu niin tiiviin sovitusti, ettei siihen lainkoura yllä.

Julmaa. Tällaisen kehityskulun hyväksyivät aikojen laskujen aluissa iltanuotioilla tarinoiden jeesukset ja jumalat taivaissa vaikka eivät mitään sanoneetkaan. Miten olisivat sanoneetkaan ihmisen itsensä keksimät, olemattomat, äänettömät, sanattomat jumalat? 

Ihmispoloinen itse uskontojen tukahduttavat paulat kutonut on. Kuristaa nyt vain itsensä niihin tai tähän samanmoisesti itsensä punomaan ilmastotuhon nuottaan eikä kitise ja rutise kun omaa syytään se on.

26.6.2024 keskiviikko

Heräsin jälleen varhain (03.05, +12) ja punakylkirastaat jo ruuanhankintareissullaan nurmella.

Olen nukahtanut homodokumentin alussa ja seuraavaksi olisi ollut tabletilla maailmansotien orpolapsista kertova dokumentti. En muista aloittamastani ohjelmasta kuin unettavan lukijan/selostajan äänen, että aivan hyvin voin katsoa sen milloin tahansa uudestaan.

Gaiuksella tänään ½10 ajokortin teoriakokeet. Aikoi tilata heti ajan inssinajoonkin. Esitin toiveen, että vasta ensi viikolle. G:n kesätyö Paltaniemellä alkaa sitten seuraavalla viikolla, mutta onko hänelle autoa joka päivä lainata, niin se on eri asia. Mopollakin 10 km suuntaansa kyllä nuorimies kulkee, tai vaikka polkemakoneella.

Juhani Palmu alias Pahani Julmu (79) on kuollut. Olin vuonna 1985 (suurinpiirtein) pystyttämässä hänen kaverinaan näyttelyä Siilinjärven pääkirjaston näyttelytilaan parin päivän ajan ja käytiin ryyppäämässä Santussa iltasella. Oli semmoinenkin hetki siinä, että se olisi myynyt mullen kaksi taulua alle markkinahintojen, olikohan peräti 100 mk per taulu, mutta minä tyhymä en ostanut. Toinen tauluista esitti vedenrajassa tai pitkän laiturin päässä olevaa huussia ja toisessa oli vinksallaan kallisteleva riihi ison kiven kaverina, taustalla saattoi järvenlaineitakin väpättää. Nyt niilläkin tauluilla voisi tienata euroina jo tonneja.

Omanlaisensa taiteilija hän ja nyt taiteensa hinnat nousukiitoon lähtevätkin kun kuolema korjasi tekijän. Tai rikkoi.

Mediassa kuvia Helsingin Mannerheimintien elokapinoista. Yhdessä kuvassa ilmastoaktivisti Greta Thunberg jota kaksi ilmeetöntä, mustien aurinkolasien taakse piiloutunutta poliisimiestä retuuttaa kainaloista syrjemmällä odottavaan autoonsa. 

Tällaisten kuvien vaikutus menee plussaksi ilmastoaktiiveille. Mielenkiinnon lisääminen ympäristöasioihin heidän tarkoituksensa onkin.

Kuvassa näkyvä retuuttaminen on kuitenkin noloa yksittäisille poliiseille jos he tavallisilla tunnonlahjoilla ovatten varustettuja, eivät he plussaksi sitä ceeveehensä merkkaa.

Olisivathan he voineet nostaa Gretan kahden miehen kunniakanto-otteeseen. Siitä olisi tullut jämäkämpi kuvakin kun olisivat vielä oikein leveän hymyn kera toimen suorittaneet. Ja aurinkolasit rennosti lipan päälle tuettuina. Pistoolikotelosta olisi tulppaani kurkistanut.

Mutta kun poliisin virassakin pitää olla niin mielikuvitukseton kuin olla ja voi. Ovatkohan he kuunnelleet Gretan puheita koskaan? Vaikka sen "Ettäs kehtaatte"-puheen YK:n ilmastokokouksessa 2019. Sen viesti sattui ainakin minuun vaikka olen tiennytkin toimintamme tuhoon johtavien polkujen lohduttomuuden.

Tänään narauttelin ulko-oven puoleisesta seinästä lomalaudoituksen irti sekä portaat ja tasanteen. Päästelin naulat laudoista, mutta kuistin runkorakenteet kannoin nuotiopaikalle myöhempää polttoa varten. Ne olivat osittain melkoisen lahoja jo sillä niihin ei aikanaan ole ollut varaa ostaa kyllästetyä puutavaraa. Toisaalta kolmekymmentä vuottahan nuo ovatten virkaansa toimittaneet, että turha natista joutavia.

G:n teoriakoe meni hyvin ja oli tilannut inssinajon viikon päähän keskiviikoksi. Jos sekin mene kerralla maaliin, niin voinen kai minä vähän itseänikin  onnitella kun kolmelle pojalle olen ajo-opetukset onnistuneesti antanut.

(Rätvänän mukulia)

27.6.2024 torstai

Hassua unta näin. Molempiin korviini oli istutettu kuusentaimet ja niitä piti hoitajan käydä säännöllisesti kastelemassa. Kun se oli kaataa lorotellut vettä molempien taimien juurille, hän riisuuntui ja sanoi, että nyt hoidellaan sitten se jalkovälinkin taimi.

Pakottavaan "taimen" pöjötykseen heräsin. Klo oli 5.

Hirmuiselta tuntuu helle kun se koko päivän päälle änkeää. Kaikenlaista kuiten hommailin. Nyt saunaa lämmitellessä, juuri tiskit tiskattuani istahdin pöytäni ääreen ja näen, kuinka vihervarpusparisko huojuskelee napsimassa suolaheinän kukintoja (lie jo siementäkin) nokkiinsa. Onpa hyvä, etten ole leikannut kaikkea lyhyeksi nurmeksi. Siinä vieressä olisi hevonhierakkaakin, mutta eipä sen isommat, samanoloiset siemenet kelepaa.

Sisäänkäynnin päädyn kuistinjämät on nyt purettu vanhoista rakenteista. Joutikin pois se rumistus.

Lupailee osalle maata huomisillaksi sademyräkkää, mutta tänne päin eivät ennusteiden vesipylväät kovin korkealle nouse. Saisi sataa. Olen kantanut vettä moneen otteeseen kasvimaalle ja aikaselle potulle, sekä mantsikoille, mutta tuntuu haihtuvan sitä mukaa ilmaan.

Se sama äijä soitti joka aiemminkin. Ensin oli olevinaan pahoillaan sanomisistaan, mutta pian sävelet muuttuivat edellisen kaltaisiksi joten päätin puhelun enkä vastannut kun näin yrittävän uudestaan.

Ehkä hän on nurjahtanut mieleltään tietynlaiseen "kesäkuntoon".

Olisi kyllä mukava jutella ihan kenen kanssa tahansa kun täällä yksinänsä muuten mööröttää, mutta edellä mainitunlaisen kanssa keskustelusta ei voi puhua.

Kävin ojanpientareilta kaivelemassa keltakukka rätvänän juurimukulia, kuorin ja pesin hyvin, pilkoin pieniksi ja keitin kannussa vajavat puolisen tuntia väljässä veessä. Tuli valtavan väkevää, mutta kupillisen siemailin kun alkuun pääsin. Ei mikään hyvä maku, mutta siinähän tuo meni. Nytten tuli sitten pikkuisen oksettava olo.

Vihervarpusella on jo lentävät poikaset. Tuohon niitä pyrähteli sankka parvi, mutta ei ne suolaheinäin varsissa vielä pysy.

Lehtokurpan pesueen, 5 poikasta, näin rätvänöitä kaivellessani. Ne olivat tien sivun mutamontussa ruuan kaivelussa. Ja harakankin näin äsken knapsivan kaaliperhosia nokkaansa ihmeen ketterästi. Se laskeutui perhosnipun kanssa nurmelle ja alkoi hakata niistä siipiä irti. Sitten pitkäpyrstö häipyi pää turvoksissa ruuasta pesäpaikkansa suuntaan.

M sai Skodan uuden öljypohjan eilenillalla liimatuksi paikoilleen ja tänään ne hakivat auton pois. Eikä ainakaan käynnistyksen jälkeen alle öljyä tihkunut.

Omasoteen tuli anteeksipyytelevä ilmoitus: Talvella otetun sydänfilmin oli lääkäri vasta nyt katsonut. Totesi viestissä vain, ettei mitään pokkeavaa ole, syke on tasainen ja että anteeksi kun ei aiemmin ole sitä tarkistanut. Huvittavaa: Olisihan tässä ehtinyt jo kuollakin jos siellä pahakin kammiovärinän oire majailisi.

Toisaalta tuollaisilla muutaman sekunnin sydänfilmin pätkillä kummoistakaan merkitystä ei liene.

(Rätvänäjuomaa)

28.6.2024 perjantai

Katsoin Belfastin poliisien toisen kauden loppujaksot (2) ja klo on nyt 00.19. Niin kuin vähänkin pitemmissä sarjoissa yleensäkin, tämänkin toinen kausi alkoi mennä hataraksi loppua kohden. Viimeisessä jaksossa tömäköityivät kohtalaiseen näyttelemiseen, että ei se nyt ihan poskelleen mennyt.

G laittoi juuri tiedoksi, että oli vaihtanut inssikokeen tiistaiaamuksi kun oli peruutusajan sattunut huomaamaan. Vai olivatko ne sieltä lähettäneet viestin?

Olisi niin kesäisen lämmin yö, että tekisi mieli lähteä tietä pitkin lompsimaan, mutta eihän sitä viitsi.

Virkeä on  kyllä olo. Vaikuttikohan sen omatekoisen juurimukuliteen nauttiminen näin?

Vinha haukkua mäkyttää mökin alla. Kävin taskulampun kanssa tiirailemassa, mutta ei sieltä mitään erikoista erottunut. Olisik käärme jossain nurkassa sihisemässä? Tai siili? Osavatkohan ne tulla tuosta luukusta pois? Myös ilmastointiputkien reiät ovat vielä auki, mutta ovat ylempänä, että siili ei ainakaan niiden kautta pois osaa kiipeillä. Käärme kurottautuu yllättävän korkealle. Sehän osaa kiivetä puuhunkin jos tarve tulee ja puunrunko on tarpeeksi rosopintainen.

½6 heräsin aamutoimilleni. Hieno aamu jälleen vaikka auringon lämpö on jo nyt porottavaa kun hetken sen kilossa oleskelee. Varjossa +18.

Unessa Creace ja Steven menivät Steven luokse panemaan. Aloittivat jo taksissa toistensa kopeloinnit.

Illallisen sarjan loppukohtauksessa tuo pari nousi taksiin ja elokuva päättyi siihen. Unen käsikirjoittajat ja ohjaajat jatkoivat sitten siitä. Mikäpä se siinä, niin monasti tosielämien öiden hämäryyksissäkin tapahtuu.

Tosielämän toisenlaisessa yössä (USA:n päivässä) Biden ja Trumppi ovat väitelleet siitä, kumpaa vanhuus vaivaa enempi ja uutisista päätellen ovat käyttäytyneet kuin lapset hiekkalaatikolla: "Äetis on!"

Ei ääliöitä maailmojen johdossa olisi jos heitä sinne äänestävät eivät ääliöitä olisi.

Tulee ikävä Obaman aikakautta vaikka ei sekään kaikilta osiltaan kunnialla mennyt.

Mitähän tänään jaksaa hommailla? Tulisiko viikonloppuna humpallekaan lähdetyksi? Sekin pikkuhuvitus on minulla myös rahakysymys. Tankki on aina tyhjä kun humppareissulta palajaa.

Laitan ainakin pyykkiä likoamaan heti aamusta. Nyt kun generaattorikin pelittää niin voipi linkoakin pyörittää.

Vinhalta taisi lämpöhalvaus mennä ohitse. Olen käyttänyt joka päivä ison saavin viileässä vedessä pesulla ja se virkistyi siitä silminnähden. Tykkääkin kunhan vain saan nostetuksi veteen alun pyristelyn jälkeen. Mukavalta sen luottamus tuntuu kun otan syliin ja lasken varovasti sadan litran vedensyleilyyn.

30.6.2024 lauantai

USA:n pressanvaaleista tulee inhottavat. Jos rikollinen Trumppi voittaa, persemäki alkaa maailmanrauhan kanssa. Ja mikä vaikutus yleisessäkin mielessä on sillä, että tekipä ihminen mitä tahansa jos se vain tarpeeksi röyhkeä osaa olla se voi päästä vaikka maailman "mahtavimman" kansojen keskittymän eli valtion johtajaksi. Tyranniksikin kun Itään ja Aasiaan päin vilkaisee.

Trump-esimerkki tekee pientenkin maiden politiikalle suurta vahinkoa. Ranskassa saa pelätä hirveillä valheilla kärkeen rynnivän äärioikeiston voittoa parhaillaan, eikä meidänkään halla-aholaiset johtajat tyytyväisyyttään peittele kun heidän agendalleen mieluisa, mutta kaikelle muulle tuhoissa suuntaus nostaa yhä enämpi päätään.

Tämän päivän professori Kalle Tuorin haastattelu Hesarissa alleviivaa pelätä osaavien ounastelut siitä, mitä tulossa voi pahimmillaan olla.

Voipi heti perään kysyä jos ääripolitiikan rynniminen johtoon toteutuu, että järjestetäänkö vuoden parin päästä Pridekulkueita euroopassa lainkaan tai saavatko elokapinalliset istuntoaikeitaan edes harkita.

Susiakin on pian enää Korkeasaaressa ja Ranualla ja sitten alkavat viimeistenkin vanhojen metsien raivaamistalkoot vain siksi,  että persu voi nähdä mieluisensa "metsän" puilta tuulivoimamersullaan ohitse huristellessaan.

Hikinen päivä. Korjasin vanhan Murrayn (ruohonleikkuri). Siitä oli etupyörän pultin jengat nurin eikä mutteri pysynyt kiinni. Kaivelin aitan romuista sopivan pultin ja nyt ei linkkase. Piti sitä muutenkin huoltaa ja koska en ollut ainakaan vuoteen sitä käynnistänyt, oli eri temput tehtävä, että onnistui. Vähän kaivolle polkua avasin ja saunan luona olevaa länttiä tahkosin. Sitten se mokoma kampe simahti. Ehkä samantyyppinen magnetovika kuin Robin AY 20:sessä? 

Olin pesemässä liossa ollutta pyykkiä kun ukkosrintama alkoi päälle tulla. Lopulta se hajosi kahta puolen Unimäen eikä vettä tullut kuin muutama ripaus tälle kohtaa. 

Rautavaarapäivät ovat alkaneet. Enpä tuosta tiennyt ennen kuin toinen ässistä laittoi videoviestin Frederikin esiintymisestä torilavalla. Sekin vanhus vielä veisata jynkyttää titanicejaan ja alihassaneitaan vaikka luulisi jo kyllästyttävän kun kahdeksankympin paalupaikka on jo saranannarahduksen päässä.

Illalla olisi ravinteli Tiilikassa Janne Tulkki esiintymässä, mutta on se niin ahdas paikka, ettei tee mieli edes ajatella sinne menevänsä. Tulkki on kyllä sympaattinen esiintyjä ollut aina.

Humpalluksia olisi siellä ja täällä, mutta enpä lähe minnekään. Kukapa juuri minua niissä kaipaisikaan vaikka joskus tuntuu, että vakiokalustoa olisinkin.

Pikkuisen yksinäisyys kaivertaa koloa mieleen, vaan mitäpä siitäkään. Maanantaina menen Kniin antamaan Gaiukselle tiiviitä opetustunteja jotta tiistain inssi onnistuu. Toistenkin poikien kohdalla jännitin vissiin enämpi kuin he itse.

Johtuukohan jännitys siitä, että omaa ajokorttia hankkiessani olin inssinajossa jännityksestä puolikuollut vaikka koe meni hyvin räntäsateessta ja liukkausdesta huolimatta. Jännitin myös armeijakortin koetta sekä myöhemmin rekkakortin saamista, myös kertausharjoituksissa ajettavia inssejä niin pirusti?

Vai sitäkö pelekään, että ylimääräiset kokeet tietävät aina rahanmenoa?

Ei. Jännitän poikien puolesta ettei tule turhia mielipahoja vaikka ei pienet koettelemukset tarpeettomia aina olisikaan.

(Rätvänän kukkia)