torstai 11. heinäkuuta 2024

Arpajaiselämää


7.7.2024 sunnuntai

Klo ei ole neljääkään aamulla. Puuro hautumassa, kahvit juotuna, uutiset ja muutama muu artikkeli luettuna. Laulurastasperhe pomppii ikkunan alla nurmella. Orava, eikunkaksioravaa, kauempana. Vinha mökin alla korsoo.

Eilispäivästä puolet kulahti Nilsiäreissuun. Kävin K-Raudasta ulkomaalipöntön ja eristevillapaalin, Ruotsalaisesta ruokaostokset. Torilla oli kesämarkkinat, källäilin katselemassa savolaisia viäräleukoja joita istuksi torin laitamilla ja katoskahvioissa kyllälle asti. Oli siellä muitakin joutokuljeskelijoita. Turisteiksikin niitä voi sanoa. Juttusille ei tullut ryhdyttyä kenenkään kanssa.

Torilta menin takaisin autolle ja tempaisin itseni serkun luo kylään. Se vierailu oli pyörinyt jo useamman vuoden ajan takaraivossa ja nyt sen sain toteutetuksi. Kannattikin se. Mukava oli jutella. Sain uuden valokuvan ukki-Abrahamista.

Rankkojakin aiheita jutteluihin lipsahteli. Hänen isänsä ja veljensä itsemurhia sivuttiin. Tosin niiden äärimmäisen brutaaleita tekotapoja ei käsitelty.

Mieltä kuohuttava vierailu vaikka mitään ihmeellisstä tällaisissa ei luulisi olevan.

Siinä talossa vierailin viimeksi 90-luvun alussa sen valmistumisen jälkeen äidin ja täti Allin kanssa. Myös itsekseni muistelen ainakin yhden kerran käyneeni.

Varissuari tuli käsiteltyä, Pohjoismäki mainittua, ukkia ja neljännesmummoa siellä, poistumisia elonkirjosta. Ukki olikin kuollut poskessa olleesta luomesta levinneeseen syöpään. Sitä en tiennyt. Liekö äitikään kun se ei semmoisesta koskaan puhunut?

Tarkastelin lampun valossa ukin kuvaa ja kyllä hänen oikeassa poskessaan on pyöreä patti. Sekö lie syöväksi äitynyt? Melanooma varmaankin.

Valokuvassa ukin ilme on valoisa. Siitä saa aivan toisia ajatuksia kuin aiemmasta, hangessa nuhjaantuneissa vaatteissa tököttävästä pienestä miehestä ja häneen liittyvistä, lapsuudessani usein toistetuista ikävistä anekdooteista. 

Tämä kuva on otettu joskus 40-luvun puolenvälin huitteilla kun vieressä istuvan Oivan ja täti Hellin häitä ovat viettäneet. Tai jokin muu juhla on ollut meneillään kravateista päätellen.

Koska alkoi ripeksimään vettä enkä viitsinyt räystäänkainalohommiin kiipeillä, kävin  Ruatosuolla lakkatilanteen tarkistamassa. Raakojen muurainten punaisenkeltainen hehku mättäissä vain loisti. Keräsin kypsiä reilussa puolessa tunnissa kilon verran pikkusankoon.

Jos jaksaisi, ottaisin lapion ja kuokan ja kävisin kaikkien kolmen 60-luvulla vedetyn ojan päät jyystämässä tukkoon. Se suonläntti ei tule ikinään tuottamaan puupääomaa yhdellekään sen omistajaksi kirjatulle sijoitusköörille. 

Suolle nousseen vänkyräisen, harvan petäjäesiintymän laatu ja määrä ei ole vuosikymmenten aikana muuttunut miksikään. Vahvimmat puut ruipeloisen ihmisen käsivartta paksua ja muutaman metrin korkuisia. Ei sille suolle harvesterilla asiaa ole koskaan. Jos mukaan mitataan Purnonsuo (eli  Villeänsuo) aina Vanhalle maantielle saakka niin kapean suojuikeron pituus lienee puolitoista kilometriä. Olisi sopiva ennallistamisen kohde, mutta kun tietää tämän perän metsä-änkyrät, niin eipä uskalla mennä edes ehdottamaan. Mönkivät vielä uhmapäissään hirveine ojakoneineen paikalle ja raiskaavat jo umpeutumassa olevat ojat uudelleen auki.

(Suattaa olla, että kertasin edellisessä ainakin jo kerran kertaamaani, vuan mittee se kettään haettoo.)

Viiden aikoihin iltasella sade loppui joten kiipesin tikkaille ja eristin, niittasin juurimaton ja kalikkarvistön muutamien kattotuolien väleihin. Jäi enään kolme väliä jäljelle. Ampiaisia härräsi jälleen ympärillä. Yhtään pistosta ei tullut vaikka yksi kävi poskeakin kopaisemassa. Oli pienilajinen ampiaispopulaatio, mutta ne ne vasta ätäköitä ovat jos sille päälle alkavat. Nyt pesä jää eristekerroksen taakse, mutta pääsevät ne vielä toistaiseksi aaltopeltikatteen ja ruvelautojen välien kautta kulkemaan jos uuden reitin älyävät porukoilleen merkata. 

Ruvelauta=ruodelauta; savolainen ei suostu deetä suustaan päästämään.

Muutama päivä sitten valmistamani kalakeitto oli pilaantunut joten keitin uudet potut ja nautiskelin sipulipaistoksen kera. Maustoin yrteillä. 

Montakohan päivää pelkillä uusilla potuilla ja sipuleilla kyllästymättä jaksaisi eloansa ylläpitää? Nyt saisi helposti jälkiruuaksi marjoja metsästä ja kanttarellejakin oli kuusikkopolun varressa nousemassa.

Muokkasin ukin ja Oivan kuvaa niin, että "leikkasin" kuvankäsittelyllä Oivan pois. Kuva hämärtyi hieman, mutta kyllä se silti parempi on kuin edellinen. Ukilla on isot, töitä tehneen ihmisen käet, ihan kuin Äetilläni oli, ja minulla.


                                                       Abraham Tuovinen 1883-1963

8.7.2024 maanantai

Uamulla klo ½5. Tuntuu jo syssynhenkäykset, alle 10 lämmintä. Eilen tuuli lujasti ja satoi, nyt tyyntä, muutama pilvenriekale taivaalla ajelehtii.

Abraham-ukki kallisteli unessa petäjäpölkyn puolikkaan päällä joka oli aseteltu Unipuron ylitse sillaksi. Ukilla olisi ollut mulle asiaa, mutta uni keskeytyi kun Vinha alkoi rähistä ulkona ikkunan alla.

Käänsin eteläpäädyssä tolpannokkaan kiinnittämääni paneelia nousevan auringon suuntaan ja harmittelin jälleen, kun en pysty hankkimaan paria lisää ja telinettä katolle johon ne sarjaan kytkisin. Yksi nousevan auringon suuntaan, toinen etelään ja kolmas länteen. Sitten tietenkin tarvitsisin pari isoa akkua, isomman invertterin ja niihin virtasyötön mukaisen lataussäätimen jne. jne. 

Tässäkin ironianpiikki sivaltaa kun kritisoin alati kulutusyhteiskuntia, mutta omille "tarpeille" ei minihuushollissanikaan loppua tulisi jos rahkeissa varaa olisi.

Mediassa iloisia uutisia Ranskasta: Äärilaidan oikeisto hävisi vaalit!

Onko sitten hyväksi, että vaaka kallistui äärellisesti vasemmalle, niin se koetellaan vasta käytännössä. Tasapainottaa ehkä se, että Macronin libirualitkin säilyivät vahvana vallankahvassa.

Kansainälisen politiikan pelisilmät puhuvat jo uuden, vieläkin liberaalimman puolueen synnystä Ranskaan.

Jospa kansat, jotka massoista koostuvat, kollektiivista järkeäkin välillä edes vahingossa käyttäisivät.

Marine le Peniksen häviö oli hyvä asia. Hänellä ei ole enää asiaa seuraavaksi Ranskan presidentiksi kun jälleen selkäänsä sai. le Peniksen varjossa taimella töröttävä ääriälykkö Jordan Bardella on vähintään yhtä vaarallinen ilmestys oikeiston junttanuijaksi kuin puhemies-jalkapuuhun kahlittu Halla-aho Suomessa.

Nyt olisi tienpuolen räystäänalunen eristetty, rätitetty ja kalikoitu. Vielä lisäkoolaukset aluslautoja varten ja toisen sivun koolaukset sekä aluskangas niihin kiinni niin voipi jättää odottamaan verhousta. 

Luen tässä kahvia hörppiessäni Mari Koppisen tekstiä kanadalaisesta Andrea Robin Skinneristä joka on Nobelvoittaja Alice Munron tytär. Andrea Robin on joutunut yhdeksänvuotiaasta lähtien aina teini-ikään saakka äitinsä toisen aviomiespedofiilin seksuaalisten perversioiden kohteeksi ja on kirjoittanut siitä esseen joka kanadalaisessa lehdessä on julkaistu.

Voisivat ne suomentaa sen Hesariinkin!

Alice Munron nobelvoitolta taisi sädekehä nyt murtua sillä hän on kohautellut vain hartioitaan lapsensa hyväksikäytölle.

Useammalla eläjällä luurankonsa kaapeissansa. Niiden paljastumista julkisuus suojaa Metoon jälkeen aina vain vähemmän.

Mutta silti poliitikot viimeiseen saakka rydmanejansa suojelevat jos se vain omien, poliittisten asiain ajamisessa eduksi on.

H on tulossa alespäin Sallasta viimeiselle pyöräilyetapilleen Suomen ympäri. Kuhmossa miettii, ajeleeko tätä kautta sitten pois.

P:n Äkäslompoloon meno ainakin viivästyi jos ei tyssännyt sitten kokonaan. On sillä joku työhaastattelu keskiviikkona Knissa.

Eliaskin soitteli Oulusta.

Alan aikasten nukkumaan. Aamulla ajattelin ensitöikseni käydä Ruatosuolta keräämässä kypsät pois.  

Moskovan Zaatanan käskyläisarmeija on tehnyt zaatanallisen ohjushyökkäyksen Ukrainaan. Kiovassa jytkypommi on tuhonnut lastensairaalan lapsineen päivineen. 

Miljoonat kuvitteelliset kourat puristuvat Moskovan Zaatanan kurkkuun tämänkin terroriteon jälkeen, mutta jos yhdetkään niistä eivät pääse konkreettisesti sitä tekemään, ei vihalla aineettomassa muodossa ole minkäänlaista vaikutusta terrorin tyrehtymistarpeelle.

Pelkkä vihantunne on yhtä tehokas estämään pahaa tapahtumasta kuin uskovaisten kaikkivaltiaat jumalat taivaissa kun niiden olemassaolo ja kaikkivaltius on vain uskossa vahvojen aineettomissa mielikuvitteluissa.

Jumalankansaksi mainitun Israelinkin hyökkäyksen uhriluvun kerrotaan paisuneen jo 200 000 ihmiseen joista siviilejä ilmeisesti yli 90%. Ja Netanjahu sen kuin porskuttaa kranaattimeressään, mutta kaikelta pahalta maailman lapsia pelastelevaa taivasten jättiläistä ei näy mailla ei halmeilla.

                                                  (Ruatosuon Kielikämmekkä)

9.7.2024

Enpä nyt noussutkaan kuin vasta viideltä. Elikä menee yli kuuden ennen kuin lähden puuron syötyäni suolle. Olisi ollut viileä aamu (+11).

Hesarin 50-vuotta sitten jutun kuvituskuvassa muanviljelijä Martti Vartiainen nostelee heiniä seipäille Siilinjärven Toivalassa. Olin Martin tilalla tekemässä navettaremonttia 1975 tai -76. Aikasten poikanen olin vielä, mutta muistan monia tapahtumia ja asioita siltäkin kesältä.

Kun Martti vastasi tuvassa puhelimeen, se poikkeuksetta möyrähti: "Toevalan Karju!" 

Eräällä aamukahvitauolla Martin pikkuinen tyttö tulee kahvikupin kanssa unisia silmiään hieroen luokseni ja sanoo: "Herrla Heikkinen, kuaja kerlmoo..." ja sitä lausetta olen sopivissa tilanteissa käyttänyt näihin päiviin saakka.

Martin oma lapsuus ei lie kovasti auvoinen ollut. Hänen toisen puolen kasvonsa oli kuin palovamman jäljiltä ja korvanlehtikin tynkä repale vain. Kertoivat, että M:n ollessa vaippaikäinen, olisi isänsä ottanut potan ja kääntänyt sen lapsen päähän johon se oli juuttunut kiinni. Virtsa ja uloste olivat kerenneet polttaa toisen puolen kasvot ja päänahan rakoille ja siinä oli myös korvanlehti kärsinyt pahat vauriot. Oliko lastensuojeluilmoitusta tehty? Oliko iskä käräjille kärrätty?

Siellä se kärty, vanha isä vietti poikansa huushollissa edelleen vanhuuden päiviään. Lie pahat tekonsa jotenkin anteeksi annettu, villaisella käytännön vuoksi paineltu?

Martin topakan emännän ajokki  oli keltainen Kartanovolvo. Kaesa oli vanhimman tyttären nimi, mutta sen enempää kuin emännän niin ei kerlmanpyytäjätytön nimikään tule nyt mieleen.

Aamuinen hillasuolla käynti tuotti parin kilon satsin. Raakoja jäi kypsymään vielä. Tullessa keräsin kastikelihat kanttarellikuusikosta. Niitä on nousemassa runsaasti. Aikasessa nekin ovat.

Päivän mittaan sain pihankin puolen räystäskainalon umpeen. Jälleen oli ampiaisista pikkuriesa, mutta eivät ne tälläkään kertaa käyneet piikittämässä. Ihmeissään härräävät umpeen menneen kulkureitin äärellä pesän munista kuoriutuville toukille keräämänsä eväspalaset leuoissaan. Kyllä ne pian hoksaavat uuden kulkuväylän kuten toisenkin puolen ampiaiset näyttivät keksineen.

On nuista ihmisistä pirunmoinen harmi!, kiroavat ampparit niin että pellit kumajaa.

Nato kokoustaa amerikoissa. Stubbi pyyhälsi paikalle ruotsalaisten koneessa kun oma myöhästeli. Siitä nuapurjkyyvistä  repii joutavuksien journalistilaidat otsikoita vaikka sellaisen käytännön luulisi olevan vähintään ilmastoteoille esimerkkinä jos todellinen vaikutus olisikin nolla.

Mitenhän käy Bidenin? Arvelevat jo piiloviesteissään, että "äkkiä vanhentavana" vaivanaan olisikin Parkinssonin tauti.

Huvittavaa. Ihan kuin ihminen ei olisi vanha kun vuosia on harteilla jo yli 80!

Mustikka alkaa olla poimintakypsää muutaman päivän kuluttua. Kävin piirakan verran keräämässä. Kokeilin sen  tekoa jälleen kaasu-uunissa, mutta ei se onnistu. Pohjapuoli palaa ennen kuin pintapuoli kypsyy. Söihän tuota mesiangervoteen kera. Imelää oli kun huitelin aineet sekaisin perstuntumalta.

10.7.2024 keskiviikko

Päänsärkyyn heräsin kolmelta. Aiemmin puoliltaöin piti käväistä myös hereillä kun veti suonella oikeaa jalkaa niin saatanasti. Kävin kaivolla kaatelemassa kylmää vettä alaruumiilleni niin se vei vetelyt tehokkaasti pois. Ja nukahdinkin ihan helposti uudelleen. 

Näin jälleen samaa unta kuin joskus aiemminkin. Siinä on se vanha, hirsinen, pitkänkapea talo jonka sisälle kun lonksuvista pariovista astuu, ei sen toiseen päähän koskaan pääse vaikka meininki olisikin.

Aamulla jouvuttauduin ennen kuutta hillasuolle Perssilimälammille. Vajavan sankollisen sain kerätyksi. Kypsymään jäi tuhannet muuraimet. 

Perjantaina lähden viemään Pauluksen Kittilään. Hänellä alkavat työt Äkäslompolossa maanantaina.

Aluksi se on kuukauden pesti, mutta eiköhön kun sinne menee niin töitä löydy sokkelin jos toisenkin juurelta. Puoli vuottahan poika ehtii olla ennen armeijaa jos hyvin luistaa.

Isänsä jäljille Lappiin, voisin kehaista, mutta eiköhän ne minun jälkeni ole jo tuhansien muiden jälkien alle survoutuneet.

Oli kesäisen kuulas aamu, lampien pinnat tyynessä jutkottivat. Metsäviklopariskolla oli poikaset ruovikossa. Pitivät melkoiset metakat koetellessaan houkutella minua eri suuntaan kuin missä oletin poikasten lymyilevän. Sitten ne rauhoittuivat kun jatkoin marjojen keruuta enkä tähtäillyt kamerannysälläni sen enempää.

Lampien pohjoispään ohittaa ennen paljon käytetty polku joka vei ja toi kulkijoita Pohjoismäestä Näläkämäkeen ja Karimäkeen ja kirkonkylään ja vaikka Roomaan ja takaisin. Polun ura näkyy edelleenkin lettoisimmalla kohdalla muutaman kymmenen metrin matkalla.

Pohjoismäestä on jälkeläisiä ainakin Sveitsiin päätynyt jossei muuallekin. Ketään ei kotipitäjään ainakaan ole jäänyt. Äetini puolen Tuovissuvun korpikeskittymässä on parhaillaan ollut neljä taloa joista kaksi rakennusta vielä jotenkin pystyssä kenottavat ja kahdesta uunit/piiput ja kivistä muuratut sokkelit erottuvat.

Nyt kun minulla on toi tarkempi kuva Uappoukistani, niin oli helpompi kuvitella hänet sitä polkua tallomaan, ja lakkojakin suolle keräämään vaikkapa kesällä kerran vuonna 1948 kun hän on ollut sen ikäinen kuin minä nyt.

Metsänraiskurit olivat käyneet lampien läheisiltä maaharjanteilta kaatelemassa vanhat männynvänttyrät sellukattiloihin murskattaviksi. Vitutti katsella maanmartoa kyntäneiden teräshirviöiden jälkiä kun muistissa ovat viimeksi tavatessamme elossa olleet, hienoihin asentoihin luonnon olosuhteiden vääntelemät ja kääntelemät vanhat petäjät.

Illasta kävin vielä Äetin lakkapaikalla Kervisuolla, mutta ei yhden yhtä lakkaa löytynyt. Sanonta jos muualta ei lakkoja löydy niin ainakin Kervisenkupeelta. Nyt löytyy lakkoja kaikkialta muualta, mutta ei sieltä.

Kerviseltä jatkoin matkaani ryteikköistä suonlaitaa. Kokeilin, osunko kerralla joskus kunnostamani lähteen luokse kun janotti, ja kerrallahan virvoittavien vetten tykö taivalsin.

11.7.2024 torstai

Lähden Kniin kunhan puuro syöty ja kamppeet kasassa. Klo nyt 03.40.

Luin aamun epistolakseni HS:n Mikko Puttosen esseen "Jäähyväiset vapaalle tahdolle"

"Meitä eivät määrää vain luonnonlait. Olemme myös onnen pelinappuloita. Brittiläinen filosofi Galen Strawson onkin osuvasti sanonut, että tuuri nielee kaiken.

Elämä on toistuvia arpajaisia, joissa käy joko parempi tai huonompi onni. Ensimmäinen arpajaisvoitto voi olla se, että syntyy vauraaseen maahan ja hyvinvoivaan perheeseen. Toinen arpajaisvoitto on saada geenit, joiden ansioista koulu sujuu helposti tai ihmiset suosivat seuraasi, koska olet hyvännäköinen."

Sattumienhakuisuudesta olen itse puhunut jo älyllisen elämäni alkumetreillä. En minä oman onnensa seppä-unelmiin ole voinutkaan uskoa koska näin ja koin jo varhain kuinka sattumaa kaikki on.

Se pahinkin on tapahtunut: Juuri kun olet ollut oppimassa ymmärtämään, kuinka pienistä asioista onni koostuu ja että niistä täytyy ruveta kiinni pitämään ja kerryttämään onnensipareen ympärille varmuusvarastoa, kaikki saavutettu tempautuukin ulottumattomiin ja jäät tyhjän päälle keikkumaan.

Mutta katotaanhan nyt jälleen huomisen sattumien kortit jos huokua palkeissa riittää. Tai ainakin täytyy yrittää olla takapiruna kun lapseni niitä plaraavat.

perjantai 5. heinäkuuta 2024

Unkarin kansa nukkuu

                                 (Orava hankaa kutiavaa pyllyään)

30.6.2024 sunnuntai

Migreenikohtaus ramisutteli jälleen kristalleita näkökentässä. Äkkiä Sirdalud-tabu hampaissa murskaksi ja kuulostelemaan tehoaako.

Uinahdin pariksi tunniksi sohvalle. Päätä ei särje. Tuntee kyllä olonsa huteruudesta, kuinka lähellä katastrofi jälleen oli.

Amarinin kanssa viestittelin Nokialle. On lähdössä siskonsa luo Amerikkaan lomalle muutaman viikon päästä.

1.7.2024 maanantai

Klo on kolme aamuyöllä. Pilivessä, mutta ei sada. Laitoin puuron hautumaan, join kahvit, lueskelen maailman uutisia. Unet olivat sekavaa hyppelyä universumin laidoilla. Eilinen meni vasemmalle mäkeen migreenikohtauksen takia vaikka varsinaisen piänsäryn sainkin tabletilla estetyksi.

Pikkuisen ripeksii vettä, mutta jos ei tuon enempää ala satamaan, ei kasvimaan pölähtelevä multa ja kovassa kasvussa olevat sipulit ja potut siitä hyötyjä revi. Mantsikoille olen sankoilla vettä kantanut, ja aikaselle potulle josta lauantain iltapalalle muutamat keitin. Olivat varsinaisen suussasulavia.

Ranskan vaaleissa äärioikeisto nousemassa voittajaksi. Sen keulilla kauan jo koohastellut, kaikella tavalla kolho "isänsä tyttö" Marine le Pen on revetä naamansa osalta kahtia. Varsinaiseksi liittouman johtajaksi noussut Jordan Bardellan on pysynyt isoista kuvista taka-alalla, mutta eiköhän se sekin jellukka taustakankaasta voittoa juhlimaan pian repeydy.

Olemme toistaneet "ihminen hukkuu paskaan/eikä laulele enään rastaat"-laulua jo kauan josta HS;n 50-vuotta vanha juttu luonnonystävien 1.7.1974 Posio-tapaamisesta muistuttaa. 

Ihminen kuolee saastaansa

"Kun luonnonystävä, aktivisti viime viikonvaihteessa meni itseensä, hän repi luomansa luonnottomat ja epämukavat vaatteet yltänsä ja painui sinne minne kuuluukin -luontoon. Ei parantamaan maailmaa vaan itseään, ihmistä, joka on ottanut maapallolla kaikki oikeudet, mutta ei mitään velvollisuuksia.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen rinnalle olisikin saatava ihmisen velvollisuuksien julistus ja siitä pitäisi pitää yhtä suurta meteliä kuin oikeuksistakin, sanoo kalastaja, biologia ja luonnonsuojelija Pentti Linkola."

Kun olen syönyt, tiskannut ja huitaissut jonkinlaisen järjestyksen pirttiin, lähden ajelemaan Kniin. Huomenna G:n inssinajo.

2.7.2024 tiistai

... ilta jo ja takaisin Unimäessä. Päivään mahtuu tällä kertaa kaksinkertaiset ilonaiheet. G sai inssinajon kerralla läpitte ja Eliakselta tuli viesti, että korkeakouluopinnot vaihtuvat syksyllä yliopiston puolelle Oulussa. Tampereelle pääsy jäi 0.33 pisteen-, ja Aalto-yliopistokin vain 13 pisteen päähän.

Täytyy sanoa, että mukavalta tuntuu. Nyt kun Pauluskin saisi töitä armeijaan lähtöön asti olisi asiat poikien osalta hyvin. Hän ei päässyt kieliä opiskelemaan ja se oli tietysti pettymys.

P on ollut koko alkukesän mummin hommissa. Siellä puuhaa riittää, että se on hyvä. Ehkä tästä pian vien hänet Äkäslompoloon eräälle rakennustyömualle. Syyhyttää itseänikin kääriä saha, taittomitta ja vasara Savon Sanomiin ja lähteä itsekin kuin isävainaa aikoinaan...

3.7.2024 keskiviikko

Peurankellojen nuput ovat aueta lävähtäneet yöllä violettiin kehräänsä. Ne ovat yhtä mieluisia kimalaisille kuin vieressä jo parit viikot kukkineen "ampiaiskukan" (raunioyrtti) mesipöydät. Ovatpahan molemmat vain aikamoisia leviäjiä juuristoineen ympäristöön, ettei kasvimaalla kannate niitä päästää. Tuossa tunkevat jo kehähirsien alitse mantsikkapenkkiinkin. Kun niiden taimia kuitenkin kurittaa nurmen mukana leikkureilla, niin aisoissa net pysyvät.

Mutta entäpä sitten, kun tältä amatööripuutarhurilta vieteri lopullisesti katkeaa? Onko Unimäen mökin ympärystä peurankelloa ja raunioyrttiä valtoimenaan ja vieläkö mahdolliset lupiiniuinujat pomppaavat uuteen kukoistukseen eikä mitään muuta heinää seasta enään erotu?

Se ei ole sitten mun murhe eivätkä tuhkanhiutaleeni enää kenenkään nenään tunge vaikka mitä maankamaralla tapahtuisi. 

Tosiaan lapseni mun: Jos joskus huomisessanne luette näitä lauseitani, niin istuuko teistä yksikään täällä miettimässä joutavia kuten isänne nyt?

Älkää huoliko, ei tarvitse. Jos sattuma ja elämä muualle teidät on kuljetellut niin pitäkää yrttitarhanne siellä ojennuksessa. 

Näitä autioita metsämökkejä on Suomenniemi valtoimenaan joilla jokaisella on tarinansa kerrottavanaan. Kaikki vain eivät ole niitä tälleen muistiin merkkailleet ja siksi ne ovat helpompia unohtaa. Ehkä niin olisi armollisempaa tässäkin tapauksessa.

Itkutta en minä ainakaan selviäisi jos vaikka äitini olisi eläessään päiväkirjaa pitänyt ja nyt niitä täällä lukisin.

Oliko se pelkkää kuvitelmaa kun kerran olin lukevinani äitini päiväkirjaa? 

https://kivaniemi07.blogspot.com/2013/02/aetin-paivakirjasta.html

Asensin rossipohjan tuuletusputket ja siivosin tienpuolen sokkelikiveyksen töryistä. Siinä menikin kumarrellessa ja yksitellen satoja kiviä kiännellessä puoli päivää.

Räystäänaluslautoihin menisi maalin kanssa pari-kolmesataa euroa (+bensat yht 100 km) jos raskisin lähteä ne vaikkapa Varpaisjärven Jonsasta hakemaan. 

Mustikat alkavat kypsyä. Söin suuni siniseksi kun kävin metsässä. Ampianen laksautti keskelle otsaa silmien väliin; eräässä mättäässä oli niiden pesä. Ei siitä edes pattia noussut, mutta kipiää teki. Laitoin ratamonlehtimurskaa maalarinteipillä vähäksi aikaa pistokohtaan ja se sulatti kivun pois. Tai sitten mun omat vasta-aineet.

Biden "harkitsee" presidenttiehdokkuudesta luopumista. Se olisi järkiteko sillä trumpilaismollukoiden pilkkanauru käy jo täällä Pohjanperilläkin muuallekin kuin korviin.

Soitteluja Kittilänsuunnasta. Saas nähdä pääseekö P sinne hommiin. Se on sitten vientireissu tiijossa jos...

Päänsärky on jatkuvaa. Vituttaa se.

Mantsikoita olen syönyt suoraan pensaista. Laitoin rastasverkon kun harakalla ovat puskista kuuluvista rääynnöistä päätellen poikaset jo lennossa ja pian ne kaikki ovat mantsikanmolluskoita nokkimassa eikä mullen jää yhtään.

Harasin rikkaruohot kasvimaalta. Auringonkukkarivistöt ovat nyt sateen jälkeen nousseet jo puoleen metriin ja nuppua osa jo lykkää. Siinä on komeat kukkarivitöt kunhan kesässä etenemme.

Kellarissa laventeliruukut ovat jo hentoisilla taimilla. Puutarhuri neuvoi, että pitää ottaa ne valoon joksikin aikaa ennen peltoon istuttamista. Niitä on vissiin toistakymmentä ruukkua.

Myyrä, tai jokin muu vipeltäjä, oli viime talvena kaivellut Soilan parikymmentä vuotta sitten istuttaman ruskoliljan mukulan suihinsa. Toinenkin niistä kuivahti jyrsijöiden jäljiltä eikä noussut viittä senttiäkään nurmesta ylös.  Toin Ojavuolta muutamat uudet ja istutin raunion toisellen puolen likelle mustikkapensaita joiden sato jää edelleen erittäin vaatimattomaksi. Isoja ovat kyllä ne vähäisetkin raakileet.

Omenapuissa vain yhdessä on muutama omppu tulossa, toiset kuivakkaina, miltei lehdettöminä kutjottavat. Kirsikkapuu sentään on rehevän lehtevä, mutta saaneeko koskaan hedelmiä aikaiseksi. Luumupuiden taimet ovat nousseet jo yli puolen metriin, että ehkä ne joskus satoakin tuottavat.

Miksikähän minä en älynnyt aikoinaan, että kaikki vihreä kasvu kiinnostaa ja olisin kouluttautunut vaikka puutarhuriksi? Tai kriittiseksi biologiksi joita tämä maailma kipeästi nyt tarvitsee.

Aranoloinen lintu tuo kulorastas. Se on jäänyt pesimään seudulle koskapa matoja nurmelta kerää nokkaansa.

Keitin kalakeiton johon laitoin Puutarhurin yrttitarhasta napsimiani mausteita joita oli viisi-kuusi eri lajia. Omastakin "tarhasta" pystyin jo tilliä sekaan sipeltämään. Keiton maku vie kielen juurineen mennessään.

Iltapalaksi paistoin räiskäleitä. Höysteeksi levitin kardemumma-minttu-mausteista hilloa. 

Klo on nyt 21. Otin Sirdaludin kun tuntuu migreenimäiseltä tuo päänsärky. Alan nukkumaan, mutta sitä ennen koetan katsoa toiseksi viimeisen jakson "Tumma sielu"-sarjaa joka on niin ahdistava, että pahaa tekee. Mutta keskenkään ei jättää voi kun toivoo, että jonkinlainen katharsis lopussa seisoisi.

4.7.2024 torstai

Orava ruokinta-automaatin katolla ojentelee. Ei siellä mitään muuta syötävää ole kuin vähän kauraa, mutta pitää tuon pulloharjahännän tottumuksen voimasta paikalle saapua. Ehkä nurmelta jotain löytyy kun harakkakin ja muita pikkuisia lintuja siellä  pomppii. Punaisettulkutkin.

Unessa oli japanilaisia. Ne pelasivat sulkapalloa kumiasvaltilla letkuvin polvin pomppien. Pelaajien mailojen välillä naksahteleva pallo oli kännykkä jossa oli "pyrstönä" värikkäitä sulkia. Kännykkälaite soitti humikosania ja minua alkoi naurattaa. Siihen heräsin ja kohta oma kännykkä ilmoitti vaimeasti kuplahtaen PP:n viestin saapumisesta jossa se toivotti Eliakselle onnea yliopisto-opiskeluihin. PP on yhtälailla aikainen kukkuja kuin minäkin. Klo oli 04.03.

Japanilaisia tuli vastaan Hesarinkin sivuilla; Saarivaltakunnan asukkaiden vaimenneista seksihaluista oli vanhemmassa lehdessä artikkeli. Eivät viitsi enää sekstata kun se on niin vaivalloista puuhaa. 

Mutta eikös panemishalujen tyrehtyminen ole jo maailmanlaajuinen trendi kun lisääntymismekanismin kuiskaukset vaimenevat globaalistikin homosapiens-lajin keskuudessa? Viitsivätkö suomalaisetkaan enää nussia enää kuin satunnaisesti internet-porttoloiden tilauskanavien välityksellä? Jotkut harvat tietenkin urakoivat sitäkin enemmän. Yksikin suorOtoistopalveluja Tinderissä käyttävä kaveri väitti panneensa viimeisen vuoden aikana 400 eri naista kun hommassa alkuun  pääsi.

Saattaa siinä kaverilla olla oikeastikin jo vitunmaku suussa.

Ja entä ne 400 naista? Jos jokainen heistäkin on käynyt 400 miehen kanssa paneskelmassa, niin johan siinä nämä jo korjailevat tilastojen valituksia panemishalujen vähentymisestä. On siinä tautikin mausteineen genitaaleja levinnyt kurittamaan.

Joku asiaan perehtynyt professori väitti aitojen naimisten sijaan runkkaamisen lisääntyneen kun välineellistyminen on auttanut orgasmien saannissa ilman vaivalloisia juupaseipäseväittelyitä makuuhuoneissa.

"Tervetuloa Omin käsin onneen-yhteiskunta" lukee pian vaalimainoksissa ja päiviräsäset ovat kauhuissaan. Kun ne ovatten sitä jo nyt koska sukupuoliakin on löytynyt perinteisten päälle jokaiselle omansa.

Mustavalkoinen menneisyytemme on uhattuna. Raamattujen kannetkin puetaan pian sateenkaaren väreihin ja iloisen värikäs musiikki pyhätöissä soi.

Tervetuloa avara maailma jossa kaikki kukat kukkivat kuin Unimäen "hoitamattomissa" pusikoissa.

Toisaalta "punaisenlihan" maku kaikesta silmille rävähtelyistä johtuen alkaa maistua jo ällölle omassakin kitalaessa.

Muinaisesta Roomastakin ovat historioineet uskonnollissävytteisesti, että hedonistinen elämänmalli sen tuhoon saatteli.

Autisminkirjosta oli tähänastisista perusteellisin juttu Hesarissa. Sekään ihmisen geenistöissä erilaisuutta kupliva ominaisuus ei ole vain tietynlaisen kehitysvamman muoto vaan moninaisuutta sirkuttava, evoluution lajillemme muodostama, tziljoonia sukusoluja ruiskutelleiden yksilöiden huipentuma. 

Kaikenlaisen tiedon lisääntyessä ei lajimme mitään ennen poikkeavaksi luultua enää takaisin kaappeihin saa. Monotooninen menneisyys on ollutta ja mennyttä, sen saavat huomata pian jyrkimmätkin fundamentalistit. Jopa talebanit joutuvat vielä jokin päivä nöyrtymään sen tosiasian edessä, ettei evoluution voimalle sharialaitkaan mitään mahda.

Turhaan huomisen päiviräsäset käräjillä katekismuksia turvanaan kanniskelevat.

Oletetaan kuitenkin näitä miettiessämme, että maailma vielä putinien ja trumpien jäljiltä tuhoamatta äärettömyyksien laitojenradallaan yleensäkin elinkelpoisena kiitää.

Hieno on joka tapauksessa aamun varhainen auringonnousunhetki tällä maapallon riisinjyvän kokoisella pläntillä Unimäessä.

Täällä eivät raitsikoiden kiskot kolka eivätkä rekat möyri ikkunoiden alitse terminaaleihin purkamaan kaukaa tuotuja lastejaan turhuuden markkinoille edelleen jaettaviksi.

Nyt kun pysyisivät hornetitkin kentillään saisin kuunnelle korvieni soitteluiden lisäksi kaikkia niitä ääniä joiden taajuuden kuuloluuni vielä aivoihin välittävät.

Ei saatana! Uutiset kertovat, ettei Biden luovuta!

Tulisipa halvaus molemmille ehdokkaille, että amerikkalaisten presidentinvaalit saisivat luonnolliset kuolinkääreensä.

Kamala Harris ja Blinken demokrtaattien puolelta kehiin ja rebuplikaanien puolelta ihan kuka vain muu kuin Trumpin nuoleskelijoista yksikään. Esimerkiksi rebujen entinen varapressa Mike Pence vaikuttaisi tolokun kukolta sille tunkiolle.

Iltasella

Sain pihanpuoleisen pitkänsivun räystäänalusen viimeistä metriä vaille valmiiksi. Leikkelin uudet villat tinttien kalttaamien tilalle, laitoin juurikankaan päälle ja tuin eristepaketit laudanpätkillä kiinni. Oli karvasteleva olo villanpölystä kun hikikin valui iltapäivällä auringon kiertyessä paahtamaan päälle.

Laakkanen Iisalamesta ajoi moottoripyörällä pihaan juuri kun saunaan virittelin tulia. Toi lanttukukon tullessaan josta puolet syötiin kahvitellessa. Saunottiin ja kaveri lähti sateenripeksinnän sekaan ajelemaan kotionsa.

Olihan se melkoisen lenkin ajellut nurmeksineen kaikkineen ennen tässä pistäytymistä. 75 taitaa jo täyttää hänkin,  entinen siskonmulukku, niin kuin kuulin lankomiehistä sanottavan. Sanoja, ensimmäisen vaimoni veli, perusteli sen sillä, että syrjästähän sen siskon pitää kalu hommata kun itellä ei oo. Minäkin siis olin hänelle pelekkä siskonsa mulukku.

Ne on niitä ennen "metoota"-vitsejä, tympeitä sellaisia.

Pääseeköhän niistä eläessään irti koska on sen ajan kasvatti, etteivät rasvaisimmat ja loukkaavimmatkaan vitsit, tarinat ja ennakkoasenteet ajatusten umpitynnyreihin jääneet?

Tänään ei päähän koskenut!

T kysyi päivällisviestissään, että kuis pojan inssinajo. Hyvin, ja kerroin myös E:n pääsystä yliopistoon. Jne.

5.7.2024 perjantai

Vettä lie ripeksinyt läpitte kesäisen yön. Tekee hyvää minun potuille ja viljelijöiden kuiville heinille.

Unkarin kusipiätäysvartalokyrpä Orbani lensi Moskovaan! Siellä se nyt röhkii Zaatanan korvaan vaikka vierailunsa tukena ei ole minkäänlaista mandaattia EU:n puheenjohtajamaana.

Huomisen historiankirjoitusta ei voi päivittää vasta kuin joskus ylihuomenna, mutta älykkäimmät skenarioijat voisivat sulattaa Orbanmulkun historian happoastiassa jo etukäteen sillä niin luokatonta on sen poikkeaminen jäsenmaiden joukosta. 

Unkarin kansa nukkuu eikä kysele politiikan uhkakuvien perään. Mahdolliset etunsa EU:n jäsenenä he yhteisestä kassasta saavat, mutta mitä Moskovan Zaatanan Venäjä heille antaa? Pahimmassa skenaariossa Orbanin kaltaiset käenpojat mahdollistavat huomisen uusinta-maahantunkeutumisetkin á la Valkovenäjän Lukasenka!

Vielä elossa olevat unkarilaisaikalaiset muistavat varmasti edeltäjäneukkujen verisen katalat teot. Eräätkin sen kansan  mieliä katkeroittaneet tapahtumat vuodelta 1956 vieraisiin pesiin munivasta idänkäestä liittyvät tähän: 

Noin 2 600–3 000 unkarilaista ja noin 700 Neuvostoliiton sotilasta kuoli kansannousussa. Noin 180 000 unkarilaista pakeni ulkomaille. Valtaan nousi János Kádárin hallitus, jonka kurinpalautuksen aikana tuhansia tuomittiin vankeusrangaistuksiin ja satoja teloitettiin, heidän joukossaan myös Imre Nagy. (Wikibedia)

Iltasella

Vettä satoi koko päivän. Kuittasin univelkoja parin tunnin kestoisilla päiväunilla. Sitten touhusin tuvassa. Sahasin yhden hirren pois roikkumasta uuninkupeelta ja korttasin sen takana olevan palovillan piipunkyljeltä pois. Lakaisin, imuroin ja kohentelin paikkoja. Kun sade hellitti, menin jatkamaan eilisiä hommiani räystäiden kainaloihin. Pari kattotuolin väliä kerkesin tienpuolelta tehdä. Saunaa lämmitellessä keitin uudet potut jotka nautin sipuliöljyseoksen kera kitusiini.

Käyn saunassa ja alan muate. Kajasteella olisi humpat, mutta eipä ole haluja lähteä. Siästyy bensa- ja lippurahat, ne tarvitaan tärkeimpiin menoihin (huh, mites minä nyt olen nuin alkanut ajattelemaan?)

Klo on pikkuista vaille ½yö. Heräsin vasemman käsivarren ja olkapään kovaan kipuun. Olin nukahtanut Areenan Frida Kahlo-dokumentin äärelle ja sen kaikki kolme osaa ovat loppuunsa kelautuneet. Tai miten prosessin nyt kuvaisikaan digimaailmassa kun VHS-nauhoja ei enään ole? Sen ohjelmasta muistan, kuinka pieni ja hentoinen Frida möhkälemäisen, kaksimetrisen Diego Riveran vierellä kuvissa oli.

Frida Kahlo oli painajaisteni 90-luvun suosikkihahmo. Tai oikeammin hänen traagisimmat maalauksensa. Niitä piti päästä ihan läheltä Hesaan katsomaan, olisiko ollut vuosi 1996.

Käyn saunalta kuumaa vettä ja tiskaan kun ei tässä ihan heti unta kuitenkaan saa. Harmittaa aamulla jos tiskit altaassa pesemättä lojuvat.

lauantai 29. kesäkuuta 2024

Elo on yhtä kapinaa

20.6.2024 torstai

Jokohan lopettaisin mökistä sisäpintojen purkamisen? Omilla, signeeratuilla jäljillään kulkemisessa on oma viehätyksensä. 30 vuotta sitten olen komeron levytykseenkin sipaissut kuvani ja taiteillut sananmunnosten kanssa. Silloin minua kutsuttiin vielä Valtsuksi, mutta sen nimityksen kuuleminen on nykyään jo harvempaa. Tosin enpä paljoa joukoissa enään oleskelekaan.

Tänään riehuin eteistilassa ja kannoin 90-luvulla rakentamani vaatekaappi-naulakkosysteemit nuotioon. Levytysten takaa paljastui kammottava näky- ja hajuyhdistelmä. Piilossa katseilta ja ihmistoimilta olivat myyräyhdyskunnat saaneet elää elämäänsä eristevilloissa liki 30 vuotta. Kaapiston takana oli alkuperäisen ulko-oven reikä jonka olin tukkinut paksulla eristekerroksella ja päälimmäiseksi leikannut styroxin ja kaikki oli pilalle sämpättyinä ja paskottuina.

Suutuspäissään voisi käytäviä eristeisiin kaivelleita myyräntöitä urakoineita alivuokralaisia kutsua terrorijärjetö Hamasiksi, mutta se menisi jo äärimmäisyyksiin sillä ei näillä samoja tarkoitusperiä ole ollut. Yhtään pommia ei löytynyt, silkkaa paskaa ja kusta vain.

Hajujen lähteet kaikki ovat siis nyt paljastetut ja asialle täytyy oikeasti tehdä ulkopuolella jo sellaiset toimenpiteet, etä loppuu salavuokralaisten juhlat.

Nyt illasta alkoi ilma viilentyä tuulen käännyttyä lännen suunnalta enämpi pohjoiseen. Kävin levittämässä potuille, salaateille, tillille, mintulle ja auringonkukkapenkeille harsot. Mansikoilta riisuin eilen muovitunnelin pois eikä harsoa ole, että tuurissaan on käväiseekö Hallasetä panemassa niiltä kukinnot pilalle. On osassa jo raakileitakin, mutta hidasta on täällä joutuminen ollut vaikka uutisissa hehkuttivat, että mansikanviljelijät aloittavat sadonkorjuun heti juhannuksen jälkeen.

Tiällä ei mantsikkaa ole juuri kuin kesäsyöminkeihin.

Moskovan Zaatana käväisi suutelemassa syömishäiriöistä ahmattikollegaansa Pohjoiskoreassa ja lennähti sen jälkeen Vietnamia kosiskelemaan. Siellä vastaanottoseremonia oli hillitympää, mutta kierolla tavalla Venäjä vietkongin sissien jälkeläisiä puoleensa vetää. Ehkä ne eivät kuitenkaan kovasti ala peesamaan teurastajavaltiota sillä sotimalla aiheutetun tuhon tiestä Vietnamillakin lienee kylliksi karvaita kokemuksia.

21.6.2024 perjantai

Juhannusaatto. Trimmailin aamunviileydessä kasvimaan ympäristön ja polun kaivolle. Sonja tuopi kohta Crissen ja lähetään Kniin josta mennään sitten Napikselle. Muita tyttöjä ei sitten lähdekään vaikka aluksi oli puhetta.

22.6.2024 lauantai

Aamulla heräsin jalkaterien suonenvetoihin jo kuudelta vaikka nukkumaan aloin vasta kahden jälkeen. Puutarhuri tuli Napikselle omalla autolla niin ei tarvittu takaisin tullessa Knin kautta kiertää. Valoisa yö oli ajella.

Unessa olin T:n kanssa piknikillä rosoisen kalliorintuuksen päällä. T:n piti tuoda eväät ja hänellä olikin kylmälaukku niitä varten, mutta kun avasi kannen, se oli tyhjä. Risuläjän päällä oli kuitenkin monitaskuinen takki ja niissä oli täytesämpylöitä jokaisessa, vissyvettäkin löytyi risuläjän uumenista.

Sonja ajoi eilen tiellä olleeseen kiveen Skodan öljypohjan puhki ja se piti jättää pihamaalle oottamaan vaihto-osaa. 

Illasta

Kastelin kasvimaan melkein kokonaan. Kannoin ojasta viimeiset vedet. Sammakonpoikasille jäi vielä syvimpään kupuraan märkää hieman, mutta eivät ehkä kerkeä kehittyä ennen ojan kuivumista. Harasin ja kitkin rikkaruohot sipulipenkeistäkin ja nyt kasvimaa on mukavan näköinen katsella. Kaikki istutukset ovat töräkästi kasvussa, mutta uutta pottua ei vielä päässyt syömään: Olivat vielä pikkuisia naperoita vain.

Vaihdoin raivuriin loppuunkäytetyistä sahanlateista tekemäni terät niin johan alkoi heinä kaatua kun ennen saunaa viitakossa heiluin.

Väsyttää erilaisemmantuntuisesti kun viime aikoina jälleen jatkuvia päänsärkyjä, ja se yksi migreeninyrityskin.

Jehovantodistajien kansainvälinen, 80 tuhannen käsienristijäin 12-päiväinen kokoontuminen Hesassa. Niitä riittää päivittäin 20 tuhannen rypäs kerrallaan sontimaan viemäriverkostot täyteen sananmaustamaa kakkaansa. Majoittaja- ja ruokkijabusines ahneudenonnessaan vain hykertelee ja Itämerikin kiittelee yllättävistä, hengellisistä ravinnepulsseista joita Suomineidon pikkareiden saumoista sinne väistämättä lirahtelee.

Ei ulostepuolesta milloinkaan turistimassojen ohessa raportoida. Tutkivien ja hutkivien toimittajien mieleen ei juolahda mielikuvitella millaisia määriä kustapaskaa miljoonien lappikävijöiden jutaaminen tunturien juurillekin vuosittain merkitsee. Ja että millainen liikaravitsemuksellinen, luontoa rehevöittävä merkitys on sen vuolaan sontavirran läjäytyminen aina vain samojen puhdistamojen kautta karun Lapin luonnonkiertoon.

Lisäksi tulevat kemialliset ylimääräpulssit: Yksistään Kittilän Levin jätevedenpuhdistamolle ajetaan säiliörekka toisensa jälkeen klooria jota puhdistusprosessissa tarvitaan eikä se minnekään maakunnasta häviä vaikka se kuinka kuonakasaan kompostoitumaan sekoiteltaisiin.

En tosin tiedä juuri Lapin jätevesien puhdistamoiden toimintaketjusta, mutta muiden ihmisläjittymien (kaupungit, kylät) puhdistamoiden tavoin kai sielläkin toimittaneen. Ohitsevirtaukset kaikkialla ovat normaaleiksi luokiteltuja "lirahduksia" vain.

Ihmisen tapaan kun toimitaan, niin kyllä homma vähintään vasemman rukkasen varaan aina jää.

Leppävirran juhannuskolarissa kuollut 3 henkilöä. Muuallakin henkiä ja loukkaantumisia vaatinutta tragediaa. Montako lienee suomalaisten keskikesäjuhlinnan aikaan räjähtänyt kappaleiksi Gazassa ja Ukrainassa ynnämuualla jossa pommein välejä selvitellään?

Unimäessä ei mitään dramaattista tapahdu, mutta pyssyjen pauketta ampumaradalta kuului tänäänkin. Hornetin jylinäkin säesti juhannuksenrauhaa ainakin yhdellä taivaanrannan lennolla keskipäivän aikaan.

23.6.2024 sunnuntai

Vinha ajoi jonkin metsäneläimen (jäniksen?) pihasta kovalla haukunnalla ja siihen heräsin. 

Normaalisti olisin ehkä juuri kurvannut joltain humpallusreissulta pihaan, mutta eipä ollut iltasella haluja lähteä yhtään mihinkään. Katsoin nukkumaan alkaessani kanadalaista Tumma sielu-elokuvasarjaa jonka aihe on kouluampuminen tekoon syyllistyneen suunnasta. Hirvittävä aihe ja vaikea katsoa kuin pätkä kerrallaan. Aidontuntuisesti näyttelevät, että sekin lisää järkyttävyyttä.

Jos itsellä ei olisi lapsia eikä muutenkaan ihmistainten kehitystä olisi saanut läheltä seurata, aihe ei ehkä olisi niin vaikea. Tuonkin tv-sarjan ampujateinin paikalle mieli piirtää kamalan todentuntuisesti jonkun omista pojista; Entä jos kuvatun kaltainen radikalisoituminen tapahtuisi niin lähellä itseä?

Klo on 03.11, valoisaa, pilvetöntä,  +6 nurmen tasalla. Ikkunanpielestä remonttia tehdessä irroittamani, muovinkevyen lämpömittarin oli tuuli, tai harakka, pyöräyttänyt kirsikkapuun luokse ja satuin sen huomaamaan.

Iltasella

Jos tekisin vieraalle näitä hommia, saisin palakkaakin ihan mukavasti (sunnuntailisät ja kaikki!).

Aamunviileyden aikaan raivailin heinikoita matalemmaksi ja sitten rassasin parit tunnit generaattoria jota varten irroitin romu-ruohonleikkurista puolankin, joka ei olisi kuitenkaan sopinut. Sittenpä vain syväpuhdistin Robinin AY 20. (kuin lentonumero) magneeton ja eiköpähän vain lähtenyt käyntiin nöyrästi eikä nikotellut imuroidessa eikä sirkkeliä ja rontelia käyttäessäni.

Purin eteläpäädyn sokkeliverhouslevyt ja huomenna kokoan ne uuteen uskoon ja niin, ettei mistään välistä eikä maanrajasta myyrät rossipohjan puolelle pääse. Tein Vinhalle avattavan luukun kun se haluaa kesäisin majailla mökin alla. Olisi se luukku kaikesta huolimatta pitänyt muutenkin tehdä.

Kunhan pääty on valmis, siirryn takapihan puoleiselle sivulle tekemään samat hommat ja sitten on vielä pohjoispäätykin. Tienpuoleisenhan korjailin jo pari vuotta sitten.

Mistähän saisin ylimääräistä mania, jotta räystäiden aluset saisin tehdyksi tänä kesänä myös. Ja kaiken muunkin jotka nyt remontoimishimoni kohteena ovat.

24.6.2024 maanantai

Mielilauseeni: "Pilivessä on taevas",+11. 

Unessa sidoin punaisilla nauhoilla elämänkokemuksia vihkonipuiksi ja ilmoitin netin huutokauppaan myytäväksi.

Aamukahvia hörppiessäni piirsin ruutupaperille omakuvani johon kirjin Onnea 17-vuotiaalle ja lähetin viestin kuvituksena päivänsankarille. G täyttää sen verran tänään klo 23.

Joka vuosi kannattaa muistella: Se oli rauhallinen juhannussunnuntai, sää oli lämmin, kuiva. Synnytyksessä ei aikailtu. Kun kotoa lähdettiin, poika oli tunnissa maailman syleiltävänä. Tyyli on pysynyt hyvin, poika kerkiää sinne minne haluaa.

Tälle kesälle ominaista, ettei lehtokurppia eikä taivaanjääriä ole juurikaan näkynyt. Ja kyyhkytkin jättivät ruokailupaikalla käynnit. Pääskyset härräsivät muutamien päivien ajan räystäiden alla, mutta lopulta nekin häipyivät parempien katosten alle. Muita lintuja kyllä riittää, ja oravia ainakin ne viisi jotka kerrallakin ovat käyneet näyttäytymässä.

Idänkäkeä en ole enään havannoinut.

Tänään "kokosin" etelänpäädyn sokkelin kun ensin olin vahvistanut koolaukset ja laittanut lujitekankaan alahelmaan maatäytön alle. Sen pitäisi estää myyrien menon alakautta jos sattuvat muuten käytävän sinne kaivelemaan tai sellainen luonnostaan sokkelilevyn ja maamassan väliin ilmestyy. Lapioin tuosta lähikummusta ensin turpeet sokkelinjuureen ja monta kotillista multaa tasoitteeksi kun hiekkaa tiällä ei ole. Eikä rossipohjainen talo hiekkoja kaipaakaan. En saanut ihan valmiiksi kun päätäkin särki iltapäivällä ja vesisateen takia pidin taukoa ainakin parit tunnit.

Mutta itepähän tiällä aikatauluni miäreen.

Nyt on klo 22. Äsken soitti numeroton tuntematon, römeästä äänestä päätellen sukupuoleltaan miesoletettu. Epäselväksi jäi, tuliko puhelu Lahdesta vai jonkin lahden perältä, mutta eteläisestä osasta maatamme kuitenkin. Vaarallisen vihaisen kuuloinen se se soittelija oli. Kuvitteli haukkuvansa minut tasaisella, murisevalla äänellä uskottavammin kuin huutamalla. Syyksi tuohtumukselleen käsitin mielipiteeni homosapiensin tuholaisvaikutuksesta elinympäristölleen

Kuuntelin sanomatta sanaakaan. Kun tyyppi piti taukoa kuin odottaen provosoitumistani, kysyin rauhallisesti, oliko sulla muuta asiaa, niin se naksautti yhteydet poikki. Ajattelin vain, että helepollapa piäsin.

Tänään äänestivät ministeri Rydmanin "luottamuksesta". Kyse ei lopulta ollut ministeristä vaan hallituksen pystyssä pysymisestä josta Orpo kumppaneineen tahtoo kiinni kynsin hampain pitää; "Rampoja ankkoja" on pian muitakin kuin Rydman. Kunhan ei vain itse orpopirukin. Tai sitten niistä kaikista tulee uhoavia ramBoja vain.

Äänestyksen tulos oli täpärä kuudentoista äänen erollaan koska hallituksen jäsenistäkin kaksi (kokoomukselainen ja ruotsalainen) iänesti tyhjää.

Mitä pidempään tämä Ryd julkisuudessa kekkuloi merkillisen tuntuisilla tavoillaan, sitä vastenmielisemmäksi hän käy. Säälistäkö ne tätä tappista taavia ministeriöljyllä voitelevat?

Voehan  piru: Hoksasin tarkistaa kieliohjelmalla, että ryd man tarkoittaa ruotsiksi puhdas mies ja norjaksi ryd mann selkeä mies!

Hah, paras vitsi tällen päivällen.

25.6.2024 tiistai

Olipahan melkoinen kaivelu ja sokkelirungon uusiminen pihanpuolelle. Muttta nyt ei ole jäljellä kuin pohjoisenpäädyn sokkelinjuuren tiivistely. Siinä olisi suurempikin remontti jos alkaisin purkamaan koko seinälaudoituksen ja uusimaan. Pittää kahtoo. Purkaahan aina voi, mutta kokoamiseen tarvitaan rakennustarpeita ja se tarkoittaa, että rahaa rutosti.

Aamulla nousi multapenkkaa lapioidessa mäkäriä naamaa kalttaamaan ja lopun päivää  valtavat paarmanhärräjäiset haukkoivat koloja nahkaan. Tottuu sitä niihinkin. Uikkareisillani tuossa sokkelia kivitin. No joo, en kikkeliä sovitellut sen enempää kuin kivitin mainittuakaan vaan kaivelin ja koolasin ja levyjä ruuvailin. Lopuksi harasin kaiken sileäksi. Olikin paksu kerros pelkkää hiekkaa ja pinnassa karkeaa mursketta. En moista maiden vaihtoa muistanutkaan, että milloinkahan sen olen tehenyt. Nyt jää puuttumaan vain tuuletusputket joihin tarvitsen parit 110:n käyrät ja putkenpätkät sekä suojaushatun kruunuksi.

Markun dieseloctavia (farmari) työnneltiin ja käänneltiin ojapukeille öljypohjaremppaa varten. Olipa saatana raskas kampe tyrkkiä! M ei saanut ihan kokonaan rikkoutunutta kupua irti kun joku erikoisavain puuttui. Aikoi hankkia huomenna. 

Kävin ennen saunomista kaupasta perustarpeita ja raparperipiirakkatarpeet. Jos yrittäisi kaasu-uunissa sen tekoa. Mirre ja Carmen olivat kaupan edessä -tarjosin heille jäätelöt. Mirre on päässyt syksyllä alkavaan ammattikoulutukseen kauneusalalle.

Vinhalle lie lämpöhalvaus iskenyt kun ei takajaloillaan kunnolla kyennyt astumaan. Kävi se syömässä ja joi vettä, mutta muuten oli nullollaan. Luulin jo, että käärme on purrut, mutta ei löytynyt kipiää kohtaa eikä puremajälkiä vaikka hankalahan niitä on erottaa tuollaisesta karvaturrista.

Nyt alan maate. Alan katsoa dokumenttia natsisaksan vainoamista homoista joita heitäkin aikansa ihmistuhonnoissa kymmenintuhansin keskitysleireille köijättiin ja murhattiin.

On se tämä ihminen! Samaan se yhä kykenee, sen osoittaa Venäjän agressiot omankin väestönsä ns. normaalista poikkeavien kohtelussa. Eikä muslimimaailmalla ole aikomustakaan sukupuolisesti erilaisia päästää heille jo kauan sitten langetetusta pannasta. 

Ja jos kysytään suomalaisilta, ja erityisesti "äärijärjestö" Suomen lestadiolaisilta, että mitä homojen ja lesbojen suhteen heidän mielestään pitäisi tehdä, niin lievemmillään heidät pantaisiin eheytyskursseille, mutta ei eliminointikaan pahitteeksi olisi jos sen ääneen uskaltaisivat sanoa. Ankara joukoista erottuvien eristäminen on joka tapauksessa arkea uskovaisten joukoissa, mutta se tapahtuu niin tiiviin sovitusti, ettei siihen lainkoura yllä.

Julmaa. Tällaisen kehityskulun hyväksyivät aikojen laskujen aluissa iltanuotioilla tarinoiden jeesukset ja jumalat taivaissa vaikka eivät mitään sanoneetkaan. Miten olisivat sanoneetkaan ihmisen itsensä keksimät, olemattomat, äänettömät, sanattomat jumalat? 

Ihmispoloinen itse uskontojen tukahduttavat paulat kutonut on. Kuristaa nyt vain itsensä niihin tai tähän samanmoisesti itsensä punomaan ilmastotuhon nuottaan eikä kitise ja rutise kun omaa syytään se on.

26.6.2024 keskiviikko

Heräsin jälleen varhain (03.05, +12) ja punakylkirastaat jo ruuanhankintareissullaan nurmella.

Olen nukahtanut homodokumentin alussa ja seuraavaksi olisi ollut tabletilla maailmansotien orpolapsista kertova dokumentti. En muista aloittamastani ohjelmasta kuin unettavan lukijan/selostajan äänen, että aivan hyvin voin katsoa sen milloin tahansa uudestaan.

Gaiuksella tänään ½10 ajokortin teoriakokeet. Aikoi tilata heti ajan inssinajoonkin. Esitin toiveen, että vasta ensi viikolle. G:n kesätyö Paltaniemellä alkaa sitten seuraavalla viikolla, mutta onko hänelle autoa joka päivä lainata, niin se on eri asia. Mopollakin 10 km suuntaansa kyllä nuorimies kulkee, tai vaikka polkemakoneella.

Juhani Palmu alias Pahani Julmu (79) on kuollut. Olin vuonna 1985 (suurinpiirtein) pystyttämässä hänen kaverinaan näyttelyä Siilinjärven pääkirjaston näyttelytilaan parin päivän ajan ja käytiin ryyppäämässä Santussa iltasella. Oli semmoinenkin hetki siinä, että se olisi myynyt mullen kaksi taulua alle markkinahintojen, olikohan peräti 100 mk per taulu, mutta minä tyhymä en ostanut. Toinen tauluista esitti vedenrajassa tai pitkän laiturin päässä olevaa huussia ja toisessa oli vinksallaan kallisteleva riihi ison kiven kaverina, taustalla saattoi järvenlaineitakin väpättää. Nyt niilläkin tauluilla voisi tienata euroina jo tonneja.

Omanlaisensa taiteilija hän ja nyt taiteensa hinnat nousukiitoon lähtevätkin kun kuolema korjasi tekijän. Tai rikkoi.

Mediassa kuvia Helsingin Mannerheimintien elokapinoista. Yhdessä kuvassa ilmastoaktivisti Greta Thunberg jota kaksi ilmeetöntä, mustien aurinkolasien taakse piiloutunutta poliisimiestä retuuttaa kainaloista syrjemmällä odottavaan autoonsa. 

Tällaisten kuvien vaikutus menee plussaksi ilmastoaktiiveille. Mielenkiinnon lisääminen ympäristöasioihin heidän tarkoituksensa onkin.

Kuvassa näkyvä retuuttaminen on kuitenkin noloa yksittäisille poliiseille jos he tavallisilla tunnonlahjoilla ovatten varustettuja, eivät he plussaksi sitä ceeveehensä merkkaa.

Olisivathan he voineet nostaa Gretan kahden miehen kunniakanto-otteeseen. Siitä olisi tullut jämäkämpi kuvakin kun olisivat vielä oikein leveän hymyn kera toimen suorittaneet. Ja aurinkolasit rennosti lipan päälle tuettuina. Pistoolikotelosta olisi tulppaani kurkistanut.

Mutta kun poliisin virassakin pitää olla niin mielikuvitukseton kuin olla ja voi. Ovatkohan he kuunnelleet Gretan puheita koskaan? Vaikka sen "Ettäs kehtaatte"-puheen YK:n ilmastokokouksessa 2019. Sen viesti sattui ainakin minuun vaikka olen tiennytkin toimintamme tuhoon johtavien polkujen lohduttomuuden.

Tänään narauttelin ulko-oven puoleisesta seinästä lomalaudoituksen irti sekä portaat ja tasanteen. Päästelin naulat laudoista, mutta kuistin runkorakenteet kannoin nuotiopaikalle myöhempää polttoa varten. Ne olivat osittain melkoisen lahoja jo sillä niihin ei aikanaan ole ollut varaa ostaa kyllästetyä puutavaraa. Toisaalta kolmekymmentä vuottahan nuo ovatten virkaansa toimittaneet, että turha natista joutavia.

G:n teoriakoe meni hyvin ja oli tilannut inssinajon viikon päähän keskiviikoksi. Jos sekin mene kerralla maaliin, niin voinen kai minä vähän itseänikin  onnitella kun kolmelle pojalle olen ajo-opetukset onnistuneesti antanut.

(Rätvänän mukulia)

27.6.2024 torstai

Hassua unta näin. Molempiin korviini oli istutettu kuusentaimet ja niitä piti hoitajan käydä säännöllisesti kastelemassa. Kun se oli kaataa lorotellut vettä molempien taimien juurille, hän riisuuntui ja sanoi, että nyt hoidellaan sitten se jalkovälinkin taimi.

Pakottavaan "taimen" pöjötykseen heräsin. Klo oli 5.

Hirmuiselta tuntuu helle kun se koko päivän päälle änkeää. Kaikenlaista kuiten hommailin. Nyt saunaa lämmitellessä, juuri tiskit tiskattuani istahdin pöytäni ääreen ja näen, kuinka vihervarpusparisko huojuskelee napsimassa suolaheinän kukintoja (lie jo siementäkin) nokkiinsa. Onpa hyvä, etten ole leikannut kaikkea lyhyeksi nurmeksi. Siinä vieressä olisi hevonhierakkaakin, mutta eipä sen isommat, samanoloiset siemenet kelepaa.

Sisäänkäynnin päädyn kuistinjämät on nyt purettu vanhoista rakenteista. Joutikin pois se rumistus.

Lupailee osalle maata huomisillaksi sademyräkkää, mutta tänne päin eivät ennusteiden vesipylväät kovin korkealle nouse. Saisi sataa. Olen kantanut vettä moneen otteeseen kasvimaalle ja aikaselle potulle, sekä mantsikoille, mutta tuntuu haihtuvan sitä mukaa ilmaan.

Se sama äijä soitti joka aiemminkin. Ensin oli olevinaan pahoillaan sanomisistaan, mutta pian sävelet muuttuivat edellisen kaltaisiksi joten päätin puhelun enkä vastannut kun näin yrittävän uudestaan.

Ehkä hän on nurjahtanut mieleltään tietynlaiseen "kesäkuntoon".

Olisi kyllä mukava jutella ihan kenen kanssa tahansa kun täällä yksinänsä muuten mööröttää, mutta edellä mainitunlaisen kanssa keskustelusta ei voi puhua.

Kävin ojanpientareilta kaivelemassa keltakukka rätvänän juurimukulia, kuorin ja pesin hyvin, pilkoin pieniksi ja keitin kannussa vajavat puolisen tuntia väljässä veessä. Tuli valtavan väkevää, mutta kupillisen siemailin kun alkuun pääsin. Ei mikään hyvä maku, mutta siinähän tuo meni. Nytten tuli sitten pikkuisen oksettava olo.

Vihervarpusella on jo lentävät poikaset. Tuohon niitä pyrähteli sankka parvi, mutta ei ne suolaheinäin varsissa vielä pysy.

Lehtokurpan pesueen, 5 poikasta, näin rätvänöitä kaivellessani. Ne olivat tien sivun mutamontussa ruuan kaivelussa. Ja harakankin näin äsken knapsivan kaaliperhosia nokkaansa ihmeen ketterästi. Se laskeutui perhosnipun kanssa nurmelle ja alkoi hakata niistä siipiä irti. Sitten pitkäpyrstö häipyi pää turvoksissa ruuasta pesäpaikkansa suuntaan.

M sai Skodan uuden öljypohjan eilenillalla liimatuksi paikoilleen ja tänään ne hakivat auton pois. Eikä ainakaan käynnistyksen jälkeen alle öljyä tihkunut.

Omasoteen tuli anteeksipyytelevä ilmoitus: Talvella otetun sydänfilmin oli lääkäri vasta nyt katsonut. Totesi viestissä vain, ettei mitään pokkeavaa ole, syke on tasainen ja että anteeksi kun ei aiemmin ole sitä tarkistanut. Huvittavaa: Olisihan tässä ehtinyt jo kuollakin jos siellä pahakin kammiovärinän oire majailisi.

Toisaalta tuollaisilla muutaman sekunnin sydänfilmin pätkillä kummoistakaan merkitystä ei liene.

(Rätvänäjuomaa)

28.6.2024 perjantai

Katsoin Belfastin poliisien toisen kauden loppujaksot (2) ja klo on nyt 00.19. Niin kuin vähänkin pitemmissä sarjoissa yleensäkin, tämänkin toinen kausi alkoi mennä hataraksi loppua kohden. Viimeisessä jaksossa tömäköityivät kohtalaiseen näyttelemiseen, että ei se nyt ihan poskelleen mennyt.

G laittoi juuri tiedoksi, että oli vaihtanut inssikokeen tiistaiaamuksi kun oli peruutusajan sattunut huomaamaan. Vai olivatko ne sieltä lähettäneet viestin?

Olisi niin kesäisen lämmin yö, että tekisi mieli lähteä tietä pitkin lompsimaan, mutta eihän sitä viitsi.

Virkeä on  kyllä olo. Vaikuttikohan sen omatekoisen juurimukuliteen nauttiminen näin?

Vinha haukkua mäkyttää mökin alla. Kävin taskulampun kanssa tiirailemassa, mutta ei sieltä mitään erikoista erottunut. Olisik käärme jossain nurkassa sihisemässä? Tai siili? Osavatkohan ne tulla tuosta luukusta pois? Myös ilmastointiputkien reiät ovat vielä auki, mutta ovat ylempänä, että siili ei ainakaan niiden kautta pois osaa kiipeillä. Käärme kurottautuu yllättävän korkealle. Sehän osaa kiivetä puuhunkin jos tarve tulee ja puunrunko on tarpeeksi rosopintainen.

½6 heräsin aamutoimilleni. Hieno aamu jälleen vaikka auringon lämpö on jo nyt porottavaa kun hetken sen kilossa oleskelee. Varjossa +18.

Unessa Creace ja Steven menivät Steven luokse panemaan. Aloittivat jo taksissa toistensa kopeloinnit.

Illallisen sarjan loppukohtauksessa tuo pari nousi taksiin ja elokuva päättyi siihen. Unen käsikirjoittajat ja ohjaajat jatkoivat sitten siitä. Mikäpä se siinä, niin monasti tosielämien öiden hämäryyksissäkin tapahtuu.

Tosielämän toisenlaisessa yössä (USA:n päivässä) Biden ja Trumppi ovat väitelleet siitä, kumpaa vanhuus vaivaa enempi ja uutisista päätellen ovat käyttäytyneet kuin lapset hiekkalaatikolla: "Äetis on!"

Ei ääliöitä maailmojen johdossa olisi jos heitä sinne äänestävät eivät ääliöitä olisi.

Tulee ikävä Obaman aikakautta vaikka ei sekään kaikilta osiltaan kunnialla mennyt.

Mitähän tänään jaksaa hommailla? Tulisiko viikonloppuna humpallekaan lähdetyksi? Sekin pikkuhuvitus on minulla myös rahakysymys. Tankki on aina tyhjä kun humppareissulta palajaa.

Laitan ainakin pyykkiä likoamaan heti aamusta. Nyt kun generaattorikin pelittää niin voipi linkoakin pyörittää.

Vinhalta taisi lämpöhalvaus mennä ohitse. Olen käyttänyt joka päivä ison saavin viileässä vedessä pesulla ja se virkistyi siitä silminnähden. Tykkääkin kunhan vain saan nostetuksi veteen alun pyristelyn jälkeen. Mukavalta sen luottamus tuntuu kun otan syliin ja lasken varovasti sadan litran vedensyleilyyn.

30.6.2024 lauantai

USA:n pressanvaaleista tulee inhottavat. Jos rikollinen Trumppi voittaa, persemäki alkaa maailmanrauhan kanssa. Ja mikä vaikutus yleisessäkin mielessä on sillä, että tekipä ihminen mitä tahansa jos se vain tarpeeksi röyhkeä osaa olla se voi päästä vaikka maailman "mahtavimman" kansojen keskittymän eli valtion johtajaksi. Tyranniksikin kun Itään ja Aasiaan päin vilkaisee.

Trump-esimerkki tekee pientenkin maiden politiikalle suurta vahinkoa. Ranskassa saa pelätä hirveillä valheilla kärkeen rynnivän äärioikeiston voittoa parhaillaan, eikä meidänkään halla-aholaiset johtajat tyytyväisyyttään peittele kun heidän agendalleen mieluisa, mutta kaikelle muulle tuhoissa suuntaus nostaa yhä enämpi päätään.

Tämän päivän professori Kalle Tuorin haastattelu Hesarissa alleviivaa pelätä osaavien ounastelut siitä, mitä tulossa voi pahimmillaan olla.

Voipi heti perään kysyä jos ääripolitiikan rynniminen johtoon toteutuu, että järjestetäänkö vuoden parin päästä Pridekulkueita euroopassa lainkaan tai saavatko elokapinalliset istuntoaikeitaan edes harkita.

Susiakin on pian enää Korkeasaaressa ja Ranualla ja sitten alkavat viimeistenkin vanhojen metsien raivaamistalkoot vain siksi,  että persu voi nähdä mieluisensa "metsän" puilta tuulivoimamersullaan ohitse huristellessaan.

Hikinen päivä. Korjasin vanhan Murrayn (ruohonleikkuri). Siitä oli etupyörän pultin jengat nurin eikä mutteri pysynyt kiinni. Kaivelin aitan romuista sopivan pultin ja nyt ei linkkase. Piti sitä muutenkin huoltaa ja koska en ollut ainakaan vuoteen sitä käynnistänyt, oli eri temput tehtävä, että onnistui. Vähän kaivolle polkua avasin ja saunan luona olevaa länttiä tahkosin. Sitten se mokoma kampe simahti. Ehkä samantyyppinen magnetovika kuin Robin AY 20:sessä? 

Olin pesemässä liossa ollutta pyykkiä kun ukkosrintama alkoi päälle tulla. Lopulta se hajosi kahta puolen Unimäen eikä vettä tullut kuin muutama ripaus tälle kohtaa. 

Rautavaarapäivät ovat alkaneet. Enpä tuosta tiennyt ennen kuin toinen ässistä laittoi videoviestin Frederikin esiintymisestä torilavalla. Sekin vanhus vielä veisata jynkyttää titanicejaan ja alihassaneitaan vaikka luulisi jo kyllästyttävän kun kahdeksankympin paalupaikka on jo saranannarahduksen päässä.

Illalla olisi ravinteli Tiilikassa Janne Tulkki esiintymässä, mutta on se niin ahdas paikka, ettei tee mieli edes ajatella sinne menevänsä. Tulkki on kyllä sympaattinen esiintyjä ollut aina.

Humpalluksia olisi siellä ja täällä, mutta enpä lähe minnekään. Kukapa juuri minua niissä kaipaisikaan vaikka joskus tuntuu, että vakiokalustoa olisinkin.

Pikkuisen yksinäisyys kaivertaa koloa mieleen, vaan mitäpä siitäkään. Maanantaina menen Kniin antamaan Gaiukselle tiiviitä opetustunteja jotta tiistain inssi onnistuu. Toistenkin poikien kohdalla jännitin vissiin enämpi kuin he itse.

Johtuukohan jännitys siitä, että omaa ajokorttia hankkiessani olin inssinajossa jännityksestä puolikuollut vaikka koe meni hyvin räntäsateessta ja liukkausdesta huolimatta. Jännitin myös armeijakortin koetta sekä myöhemmin rekkakortin saamista, myös kertausharjoituksissa ajettavia inssejä niin pirusti?

Vai sitäkö pelekään, että ylimääräiset kokeet tietävät aina rahanmenoa?

Ei. Jännitän poikien puolesta ettei tule turhia mielipahoja vaikka ei pienet koettelemukset tarpeettomia aina olisikaan.


(Rätvänän kukkia)

tiistai 18. kesäkuuta 2024

Idän käki

2.6.2024 sunnuntai

Yöllä ovat pilivet jatkaneet eilisiä, lämpimiä sadekuurojen viskelyitään. Aurinko kuitenkin Nuasen takana Sotkamon suunnassa jo talojen kattoja lämmittää.

Lauantaina alkaneet lakkiaisjuhlat olivat kivat. Tänäänkin kävi vielä toistakymmentä pipoa. P on vähintään hyvillään kun jaksoi käydä lukion päätöspisteeseen vaikka tingalle välillä menikin. Nyt kun sitten pääsisi yliopistoon kieliä lukemaan. Tai vaikka sinne läpällä laitettuun toiseen vaihtoehtoon, suuhygienistiopintoihin.

Eliaksen Oulunjunaa nyt illasta odotellessa iski rankka sadekuuro joka taukosi juuri kun rautahepo asemalle hiipi.

3.6.2024 maanantai

Aamupvllä juhlajärjestyksen purkamisia, iltapvllä tulo tänne Um. Nurmi kasvanut pitkäksi, niittykukkia niissä paikoissa joita olen aiempina vuosina niiteskellyt. Voikukkaa valtavasti. Huomenna täytyy tahkota ainakin polut, että näkee mahdolliset kärmekset kulkiessaan. Hellettä piisaa.

4.6.2024 tiistai

Kovasti on sumuista aamuviideltä. Keittelin aamupuuron ja -kahvin jälkeen raparperi-karpalo-puolukkakiisselin. Maustoin sen kardemummalla ja mintulla, pikkuisen myös vaniljaa.

Suomalainen militäärielämä pitää lippujuhliaan Hangossa. Prenikoita jaellaan ja usko on vahva, että kyllä miekka auran voittaa.

Kansanedustajaksi Venäjän hyökkäyssodasta "tiedottamisen" myötä noussut ja nyt mepiksi halajava kenraalimajuri evp Pekka Toveri (kok) huikkaisee äxpalveluviesteissään vähän väliä, kuinka siunattua työtä vahvan puolustuksen ylläpito on. Sitä pidetään jopa ainoana ja ikuisena rauhantakeena maailmassa.

Olen toista mieltä. Niin kauan, kuin ihminen päällepäsmäröivänä evoluution kruununa maapallolla riehuu, yhtään mikään ei ole varmaa. Saatika että ikuista joka jo käsitteenä haurastuu lyhyen älyllisen evoluutioharppauksen kokeneen homosapiensin ahnaissa kourissa. Harhassa kulkee rauhantakeineen lajimme miljardeja (4,6) vuosia rataansa kiertäneen Maa-planeetan pinnalla.

Tänään tiedämme, kuinka tuhoisa keksintö kyntöaurakin on ollut. Maanviljelyksen kehittymisen jäljiltä maapallo on syöksynyt lyhyessä ajassa niin surkeaan jamaan ilmastoineen päivineen, että korjaaminen on mahdotonta. Se korjaantuu jos on korjaantuakseen vasta uusien miljardien vuosien aikana kun ihminen poistuu faunasta. Ja sitten elämän tae, Aurinko, onkin jo matkansa päässä ja kaikki sammuu.

Jos yksittäiset jussit olisivat pitäytyneet peltoläimäreillänsä kuokkineen asia olisi toinen, mutta miljoonat jussit valtavine maanviljelyskoneineen on kehityskulun suurimpia erehdyksiä. Toisena lienee terveydenhuolto joka pelastaa nekin takaisin kuluttamaan, joiden taival olisi keräilykulttuurissa ollut mahdotonta alunalkaenkin. Niin kuin luonnossa "aivottomien" lajien joukoissa yhä on.

Keräilytalouden jussit tuohikontteineen ja rihmaslankoineen ja maanviljelijäjussien puuvartiset kuokat kolmeen miljardiin pysähtyneen globaalin väestönkasvun ruokkimiseksi olisivat juuri ja juuri luoneet sellaisen kehityksen kulun, ettei Maa-planeetalla hätäpäivää olisi. Silloin tällöin sattuvat luonnonkatastrofit olisivat elävää massaa niittävää, ohitse huilahtavaa normaaliutta kuten niiden aiheuttamat  järkytyksetkin.

Aivot omistavana lajina olisimme ehkä kärsineet epätasaisen elämänlaadun aiheuttamien vaivojen kanssa henkisestikin, mutta so what? 

Nyt me kärsimme liikatuotannosta niin vyötäröillämme kuin mieleltämmekin. Mikään meillä ei ole enää hyvin kun parempaan vain halajamme hinnasta välittämättä. Pelon tunnekin kaiken saavutetun menettämisestä on valtava mielentaakka. Tämän tunteen tietävät ehkä parhaiten kaiken saavuttaneet paperiliittojen jäsenet vaikka se ei tähän saarnaani kuulukaan kuin esimerkkinä ihmisen loputtomasta ahneudesta.

Tänään on vuosipäivä: Hirmuisella väestökehityksellä "siunatulla" Kiinalla oli 35 vuotta sitten Pekingissä vielä sellainen tori kuin Taivaallisen rauhan aukio. Muutamassa tunnissa siitä tuli Taivaallisen vaivan aukio kun kansalaisten mielenosoitus panssarein sen kiveykseen litisteltiin.

Kuri on ihmiselle hyväksi, mutta kun sen ylläpitämiseen käytetty voima ylittää kohtuullisuuden rajat, hyödyt kyseenalaistuvat. Toisaalta nyt voidaan arvioida Kiinaankin yritetyn demokratiakehityksen tyssäämisen vaikutuksia globaaliin kehitykseen; Ei se estänyt kiinalaisen talouskehityksen markkinavoimaistumista kommunistisesta järjestelmästä huolimatta. 

Kommunismi on enään vain diktatuurin mauste. Kehno kielikuvakuorrute. Pohjoiskoreassakin kommunismia on pelkästään lipun väreissä. Syöttöporsasta muistuttavan diktaattorin pinkeillä poskilla väreilevä punakin enteilee vain lukuisia ohitusleikkauksia.

Ei Marx sosialismiteorioita sorvaillessaan tarkoittanut aatetta sovellettavaksi kansalaisten orjamaiseen kurjuuteen syöksemisen työkaluiksi.

Kiinassa teknolginen kehitys rynnii yli rajojenkin, mutta mitä sekään edistys muihin maapallon populaatioihin verrattuna on muuta kuin roskaruokaa sähköisin kiinalaiskuljettimin kotioville tuotuna ja kiinalaiseen muoviin kääritty maapallo kiertämässä yhä syvenevän ilmastoahdingon mustaan aukkoon taivaallisella radallaan.

Samoilla medioiden sivuilla uutisoidaan myös, kuinka kiinalainen avaruusalus käväisi hakemassa kivinäytteitä Kuun pimeältä puolelta. Ehkä jonain päivänä ne ovat kiveämässä omaa Vaivanaukiotaan senkin planeetan turhuuden markkinoille.

Pitkäksi venähtäneillä päiväunilla näin unta jossa 3,5 metriä pitkä kallioporakanki putosi taivaalta Moskovan Zaatanan päälakeen ja turskahti perseestä ulos seivästäen tuon ihmisrutaleen nurmeen kiinni.

Käsittelin eilen viimeksi tontilla olevaa porakankea ja kai se siitä uneenikin ujuitui.

Yritin piirtää tapauksen, mutta ei minulla siihen taitoja ole. Laitoin E:lle viestin, että jos se piirtäisi kun osaa, mutta lähetti nauruhymiöllä varustetun vastauksen "en mie taija".

Mitä murhajaisunet kertovatkaan siitä, millaisiin asentoihin ajatusmaailmamme ovat yleisessäkin mielessä ajautumassa kun kaikilta tasoilta sotaa päihin tahkotaan?

5.6.2024 torstai

Aina vain neljän-viiden välillä heräjän. Aurinko jo korkealla, lämmintä 15.

Nyt oli paljon kivempi uni kuin eilinen päiväuni.

Olin Railin kanssa kanoottia pukkimassa pois Kemijoesta Ounasjokeen. R lauloi melonnan tahtiin helakasti Tarja Ylitalon humppakipaleita, ehkä Tyttöä Pohjolasta. Latoristeyksen lähellä tungettiin vuotava kulkuväline pajukkoon ja noustiin Itäkairan puoleiselle Kittilän tielle. R sanoi, että käydään tuolla hautausmaalla, siellä on mun Surnun hauta. Heräsin kysymykseeni, minkä ihmeen Surnun.

Mulla on menneisyyden valokuvakansio täällä Um ja piti näkemäni unen takia nousta sitä selaamaan. Siellä olikin R:sta ja minusta olemassa oleva ainoa valokuva. R on  kuvassa oikealla ja minä vieressä, varjoina siis. Kuvanottoaikoihin keskentekoisena oleva lemmikkieläinten hautausmaa avautuu edessä. Vuosi on 1981. (Millaistahan siellä nykyisin lie?)

Jotain varten me siellä silloin poikettiin. Ehkä R:n hauva olikin sinne haudattu, mutta oliko sen nimi Surnu? 

Hautausmaalta ajettiin Meltausylitykseen ja Länsikairan puolta takaisin. Poikettiin yöksi jonkin pienen lammen hiekkarannalle uimaan ja telttailemaan. Varmasti naitiinkin. Useimmiten paljain jaloin hilipetelleen pitkäsäärisen R:n varpaiden kuviot olivat jo aiemmin painaneet vihreän Ladan kattoon etuistuimen kohdalle jälkensä eivätkä ne pois lähteneet vaikka joskus yritin hangata. Muistohan se oli sekin, niinkuin nyt toi valokuva varjoista.

Auringossa palanutta nahkaa paarmat ovat kalunneet ja sitä kipristelee. Voitelin kahteenkin kertaan kookosöljyllä, mutta iltaa kohti vaikutus vähenee varsinkin selässä, jonne ei käsi kopeuvu rasvaa levittelemään.

Multasin taimelle nousseen perunan. Toisaalla olevat aikaset ovat jo kolmenkymmenen sentin varren hiuttaneet, että jokohan juhannuksena uusia mukuloita maistamaan pääsee?

Keittelin kasviskeiton johon sipelsin broilerleikettä ne ensin sipuleiden ja yrttien kanssa öljyssä kevyesti paistaen. Ei siis ihan vegeruokaa, mutta hälläväliä. 

Ihmiskunnan täysherätys vegetarismiin ei ilmastoa pelastaisi. Sitten kaluttaisiin vain kaikki vihreä juuria myöten kyltymättömän suolistomme sulatukseeen. Nyt olemattomana jarruna ovat teuraseläimet joiden kautta "vihreä siirtymä" pääasiassa lihansyöjillä tapahtuu.

7.6.2024 perjantai

Jostakin syystä makustelen edelleen eilen ylöskirjaamaani unta. Lienen vaikka nähnyt jatkoa sille. Se R:n lemmikkinimi tuli uneen ehkä Ylä-Lapin Vätsärin erämaan Surnussa eläneestä Surnu-Pekka-dokumentista jonka katsoin ylearkistosta vastottain. Muuten virolainen sana surnu tarkoittaa kuollutta tai ruumista. 

Viileä aamu yön sateiden jälkeen. Kävin metsälenkillä. Mustikka on isoina raakileina jo ja puolukassa valtavat kukinnot. Suolle en mennyt, että miten lie lakkojen laita.

Vein vanhemmalle S:lle särkylääkettä, sillä on selkärangassa välilevyn pullistuma. 

Nyt illasta keittelen muuripadassa nokkosia. Voimakastuoksuista muahumalaakin sekaan keräsin vaikka sen tehosta en tiedä. Nokkosvettä ruiluuttelen sitten pottupeltoon lannoitteeksi ja karkoittamaan kuoriaisseppiä toukkineen. Epäilen kyllä vahvasti siitä avuksi olevan. Pitäisi ehkä tuhat litraa keittää sadan sijaan että olisi tarpeeksi ja lääkitä sillä peltoa muutaman päivän ajan.

Kaikki kasvaa jälleen joutuisaan. Ensi yöksi täytyy levittää harsoa kasvimaalle kun näytästää kylmiksi yöt menevän.

Kajasteella olisi ollut humpallukset, mutta Markku Aron (74) raskas diesel ei hotsita. Nostatti jo kymmenen vuotta sitten myötähäpeän tuntemuksia hänen yrityksensä viritellä yleisöä aikamatkalle nuoruuteen. Älyäisi lopettaa jo kun sairastellutkin on.

Niin pitäisi meidän alati vanhenevien tanssijoidenkin suunnata lauantai-iltaisin keinutuoliin nuoruudenreissujaan muistelemaan.

8.6.2024 lauantai

+3 neljän aikaan aamulla. 

Kaksi oravaa ruokinta-automaatilla riitelevät muutamista jäljellä olevista jyvistä. Kummasti ne vain etukäpälillään kaikki kolotkin tyhjiksi kaapivat. Aitassa olisi vielä lisättävää, mutta eivät ne kesällä tarvitse.

Palokärki istui pitkään ison koivun kuivahtaneissa latvaoksissa ja kriikusteli mukavasti äänellään. Onkohan sen pesäkolo missä? Tuonne asentamani ison pöntön suuntaan se liiteli, mutta tuskin sille se kelvannut on.

Viileä päivä ollut auringosta huolimatta. Pahisten hallaisilta Vienan suistoilta tuuli käynee. Eipäs kun Ruotsin Kiirunan kaivosteollisuuden kuunmaisemista, hyvis-kallionlouhijoiden lännestä siis.

Jos illasta lähtisi Ilveksellä pistäytymään.

9.6.2024 sunnuntai

Halla on pysynyt poissa, viideltä +12.

Läksin Ilvekseltä ennen puoltayötä. Jotenkin vain nuupahdin vaikka ihan mukavaa oli muutaman kanssa humpaltaa.

Joensuun Elli tuli kahviossa samaan pöytään istumaan. Hän otti kahvin kanssa jälleen yhden tabletin jollaisen viimeksikin nähdessämme nielaisi. Se on kuulema levottomiin jalkoihin tarkoitettua, pitkävaikutteista lääkettä. Sanoi nimenkin, mutta eipä mieleen jäänyt.

"Elli" oli ollut Varkaudessa ystävänsä hääjuhlien vastaavana kaksi päivää ja vieraiden häivyttyä jatkoille kertoi liuenneensa Ilvekselle (60 km).

Karjalaisen iloinen ihminen "Elli" on. Napiksellakin hän käy vaikka pitkä on matka.

Eurovaalipäivä. Äänestin jo ennakkoon, joten nyt vain seuraan, miten huonosti Eurooppaa seuraavina vuosina kolhitaan jos ääriväet hurraamaan pääsevät. Luonnonlaki lie, ettei ihminen kauan rauhaa ja vähänkin kestävää järjestystä jaksa.

Kävin hautausmaalla käveleksimässä. Ukki Uapon haudalta kitkin rikkaruohot pois. Neljännesmummon puolella kasvoi kukkivaa maahumalaa, kieloja ja ukin puolella jotain maksaruohoa. Nyt hoksasin katsella viereisiäkin hautakivia ja vasemmalla siinä oli 1800-luvulla eläneen Tuomaksen hauta. Ukin isä hän, muistaakseni.

Hautausmaan uudelle laajennukselle oli jo kymmeniä kiviä noussut. Muutaman tutun nimen niistä bongasin. Armin isäkin on kuollut jo 2016 ja Hakkaraisen Keijo samoin. Jälkimmäinen oli minun ikäiseni. Kuulin hänen hukkuneen Inarin aaltoihin. Oli siellä äskettäin vainajoituneiden Reginan Villen ja Rinteen Matinkin haudat.

Hautausmaalla ollessani soitti Tapio Kittilästä. Työn touhussa oli hän, mutta siinä koneita kolistellessaan halusi vain jutella kun se nykyisin on helppoa luutuuttikuulokkeiden kautta. Se hylsyjen kolina ja muttereiden kirskunta vain ei ole mukavan kuuloista.

Kittilän raitille ei ollut tulva tänä vuonna noussut vaikka sitä pelkäsivät keväällä.

10.6.2024 maanantai

½6 heräsin sadeyön jälkeiseen, aurinkoiseen, viileään (+6) aamuun ja luin (kahvi-ja puurovesi ensiksi lämpiämään) heti eurovaalien tulokset jotka panivat myhäilemään koska persujen tulos floppasi todella raikkaasti. Li Andersonin vetämä vasemmistoliitto nousi vastavoimaksi kokoomusrohmulle ja se oli toinen hyvä asia. Kepu, Vihreät ja SDP olivat seuraavina. RovaniemenKonePaja, eikun perkele ruotsalainen kansanpuolue ja PS saivat yhdet paikat molemmat. Hakkaraisia ei tulla enään näkemään Teuvonkaan vertaa tyhjää harrastamassa. Persujen Tynkkynen Oulusta on tosin yksinäänkin provokaattoreiden pahimmasta päästä. Se on kertakaikkiaan outo jellukka. On homo ja avoliitossa mustan miehen kanssa joten luulisi tietävän, mitä on kun joutuu syrjinnän kohteeksi, mutta kuitenkin itse edustaa niin avointa rasisminsekaista syrjivää käyttäytymistä ja käyttää kielikuvia joiden valossa täysskitsolta hänen toimintansa näyttää.

Mika Aaltolaa (Kok) ei kotimaisesta asiantuntijuudesta huolimatta voi kokeneena pitää, mutta ehkä hän oppii nopeasti. Eero Heinäluoma olisi kyllä saanut väistyä, mutta yli 90 000 iäntä se vain kerrytti. Jokin siinä körmyssä mättää, mutta mikä?

Persujen Tynkkystä lukuunottamatta asiaosaajia sinne nyt etupäässä äänestettiin, että toivoa voi jo järjenvalonkin tekemisissään pilkahtelevaksi.

Aloin aamusta siivoamaan pikkuhuonetta, mutta se äityi panelit pois-riehunnaksi. Nyt alkuperäiset hirret siellä ovat esillä. Puhdistelen ne ja jätän sillensä. Teräsharjakäsittelyä ne kyllä kaipaavat.

Ikkuna täytyy irroittaa ja siirtää ulos päin ainakin viisi senttiä. Mitähän tekisi pikkuhuoneen hiomattomalle ja tummuneelle puulattialle? Maalaisi Miranolilla entisvanhaan malliin? Hiominenkin tietysti onnistuisi jos laitteen vuokraisi. Muut lattiat kävi hiomassa ja lakkaamassa Willmannin Eero silloin, kun se ilkesi minua kaverikseen vielä sanoa. Sitten mulla tuli ero sen siskon, Armin kanssa ja toveruus loppui siihen. Sitä en kyllä ymmärtänyt, sillä enhän minä suvun kanssa seurustellut, vain yhden sen jäsenen kanssa. Eeroa pidin kuitenkin mukavana kaverina olihan hän jo kouluajoilta tuttu hemuli.

No, traumaperäisiä ongelmiahan niillä suvuissa kauttaaltaan esiintyi, että eipä sen puoleen.

Niin kuin minulla itsellänikin, sitä en unohda mainita jos muista jotain tämän kaltaista mainitsen.

Minä se vasta traumainen olenkin jos siitä mittatikun viereeni pystyttäisin.

11.6.2024 tiistai

Kovaan pääkipuun heräilin kolmesta alkaen. Nousin petiltä viideltä. Puuron syötyäni, kahvit juotuani päänsärkyä ei enään ole.

Unessa tein jälleen psykoanalyysiä elämästäni. Huvittaisi se varmaan ammattilaisia jos jollekin pääsisi kertomaan, ja ehkä vituttaisikin kun en heidän maksullisille sohvilleen ole makailemaan mennyt. Unenpsykologit köyhiä auttakoot.

Pitäisköhän ährätä hellaan tulet kun perin viileäksi tupa menee. Mittari näyttää +20, mutta koska on sateinen keli, niin se ui nahkoihin.

Hotspotti pätkii internet-yhteyttä.

Se idänkäeksi arvelemani lintu tuli nakottamaan aamulla varhain pylvään nokkaan kasvimaalle. En ole itse ainakaan tuon väristä tavan käkeä ennemmin nähnyt. Pari kuvaa siitä asennosta ikkunan läpitte ja sitten se jo lennähtikin alas pottuharsojen päälle hyönteisen tai madon perään. Siitä sain jo kohtalaisen kuvan ottaen huomioon vaatimattoman kuvauskalustoni.

Harvinainen käki tuo minulle edelleen on vaikka vuonna 2015 se on merkitty Sotkamohavainnoin Suomen uusien lajien joukkoon vakieläjäksi.

Kesäkurpitsa kukkii, avomaankurkkujen taimetkin siinä vieressä ovat terhakkaina elossa vaikka niiden kasvua ovat viileät ilmat hidastaneet. Ei niitä ole kuin kaksi tainta, että ei isoa vahinkoa tule jos eivät taaskaan satoa tuota. Suojellut olen ne kyllä hyvin styroxlaatikoiden alle öiksi.

Kun aloin eilen "siivoamaan" takahuonetta, homma ryöstäytyi valloilleen niin, että tulin jo uuninkuvesolaa myöten tuvan puolelle purkaen edestä vanhan jääkaappisyvennyksen ja halkolaatikkosysteemin. Hellan levyn irroitin juurineen ja vein pihalle putsattavaksi. Sitten irroittelin hellan ympäriltä sekä palomuurista ja uuninluukun edestä osittain jo tippuneet kaakelit pois. 

Nyt alkaa olla väljän tuvan tuntua. Eivätkä nuo hirret niin ikäviltä näytäkään, että miksihän ne aikoinaan olen panelein ja levyin peitellyt?

Melkoinen siivo paikkojen auki repimisestä tulee. Siivoamiseen meni monta tuntia. Siirsin makuukseni parvelle, mutta sekin piti lakaista ja luututa ennen asettumista. Huomenna otan loput panelit uuninsolasta ja käytän keittiönpuolen ikkunaa irti ja siirrän sen samaan linjaan pikkuhuoneen ikkunan kanssa. Uudet myykit ja pielilaudathan ne täytyy sitten ulos leikellä eikä niitä ole ennen kuin kaupppareissun teen. Ja maalia... Voe perkele, rahanmenoa sitä tästäkin riehumisesta vain aiheutuu!

Saattaa olla, että jossain vaiheessa puran tuvankin puolen seinäpeitteet vek.

Aggregaatti temppuilee. Se ei pyörinyt sen vertaa, että olisin imuroiduksi saanut. Samat oireet kuin jokin vuosi sitten kun siitä puola sippasi. Tai voisin tuluppaakin eppäellä. Paksa homma, mutta on sitä ennenkin harjan, kihvelin ja luutun avulla remonttien jäljet siivoiltu.

12.6.2024 keskiviikko

Eilenillalla nukahdin heti Belfastin poliisit-sarjan viidennen jakson katsomisen jälkeen. Yritin lukea Mihail Siskiniä, mutta en alkulauseita pitemmälle varmaan päässyt. Sittenpä heräsinkin jo kolmen huitteilla.

Kaukana eivät ole viime öinä hallat olleet. Nytkin vain +3.

Eskon nimipäivä. Sattui sopivasti käsiini jo kuolleen putkimieskaverini E.Kannisen ruusutaos. Pesin sen kun oli kovasti hellanvierustan rasvaisten aikojen patimoima. Hapettumaa pinnasta en yrittänytkään poistaa, sellaiset kuuluvat muistojen tarinoihin.

Ehkä toistan seuraavan Siskin-siteerauksen jälleen, mutta kertaus on opintojen äiti. Valetta sekin hokema silti lienee koska varioimme samoja virheitä aina uusi sukupolvi kerrallaan kuitenkin.

"Aina kun sota alkaa, kulttuuri kokee tappion. Suuri saksalainen kirjallisuus ei kyennyt estämään Auschwitzia, suuri venäläinen kirjallisuus ei kyennyt torjumaan gulagia. Minun kirjani, muiden venäläisten kirjailijoiden viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ilmestyuneet kirjat eivät kyenneet estämään tätä (Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan) tragediaa. Mitä kirjailija voi tehdä? Hän tekee mitä voi - hän avaa suunsa. Nyt on puhuttava selvästi. Hiljaisuus merkitsee hyökkääjän ja sodan tukemista. 1800-luvun puolalaiset taistelivat Venäjän tsaarin valtaa vastaan, teidän ja meidän vapauden puolesta. Nyt ukrainalaiset taistelevat teidän ja meidän vapauden puolesta. Oman ihmisarvonsa lisäksi he puolustavat koko ihmiskunnan arvoa. Heitä on autettava kaikin keinoin."

En tuon pitemmälle olisi tarvinnut ennen nukahtamistani Siskiniä lukeakaan sillä kun nuokin asiat pilkkoo erilleen, jokaisesta sanasta ja lauseesta saa eväitä monen tunnin mietintöön jos niikseen tulee.

Minua kyllä häiritsee edellisessäkin ihmislajin ja sen maailmaan pakkaaman ihmiskunnan erilleen kohottaminen muusta faunasta. Unohdetaan tyystin muu orgaaninen elämä peruskalliosta puhumattakaan vaikka ne ovat saumaton ja elimellinen osa ajattelukykynsä eriyttämän imisolion elämää.

Ilman peruskalliota, ilman meriä, ilman vesiä, ilmaa ja maata ja sen eliöitä ei meitäkään olisi.

Fakta: Samalla kun mm. sotimalla tuhoamme toistemme elämiä ja infraa tuhoamme myös elämän perustaa.

Lajina me olemme kaikilla rintamilla julistaneet sodan luontoa vastaan. Siis myös itseämme vastaan.

Tälläkin hetkellä sotilastiedustelupartiot kulkevat maapallon eri palstoilla rei'ittämässä peruskalliota metalliesiintymiä etsien. Kokonaisia kyliä (mm. Kiiruna) siirrellään kaivosmonttujen tieltä pois ihan vain siksi, että tekniseen kalustoomme metalleja saisimme. Tai maan lannoittamiseen väkevillä myrkyillä toisaalla.

Lapissa peli on jo menetetty. Viiankiaapa tullaan vielä auki repimään kunhan sukupolveni manan majoille siirtyy ja jäljessä kasvavat uudet unissakulkijat remmiin astuvat.

Vastutus ei ole koskaan riittävän vahvaa. Se on yhtä heikkoa ja tehotonta kuin minun, pikkuihmisen "Huuto-protesti" metsäraiskion laidalla; kukaan siihen ei reagoi.

Yhteiskunta reagoi elokapinaheinäsirkkojen sirinään Mannerheimintiellä kanattamalla heidät poliisivoimin putkan ja kuulustelujen kautta jonnekin toisaalle. Yksikään poliisimies ei päätään vaivaa aiheella, miksi ne siellä istuvat. Jos toisin olisi, istuisivat pian poliisitkin elokapinallisten seuraan.

Helsinkiläisessä puistossa yksi mielenosoittajaryhmä on majoittunut telttoihin, mutta kahteen kuukauteen ei yksikään poliitikko ole edes heidän luonaan käynyt. Vai kävikö se EU-äänestyksen äänikuningatar Li Andersson joskus alkukesästä saaden valtavat paheksunnanilmaukset vain osakseen?

Vallanpitäjien kupla on vuotamaton. Sinne eivät mene oikeatkaan tiedot metsien tilasta koskapa nyt ne ovat tietävinään, ettei eteläisissä osissa Kuopion alapuolella suojeltavia vanhoja metsiä olisi lainkaan.

Vanhan metsän määritelmä on ns. asiantuntijoiltakin arvailujen varassa. Yksi ehdottaa 100 vuotta, toinen kahta vaikka pitäsi ajatella niin, että nyt 50 vuotias metsä on 200:n vuoden päästä jo ihmisen mittapuulla vanhaa, ja siis suojeltavaa kun vain sen annettaisiin olla ja elää omaa elämäänsä koskematta siihen lainkaan.

Oman elämäni ajan lainassa oleva kahdeksan hehtaariani on nyt n. 50 vuotias viiden hehtaarinsa osalta ja jos se saisi ilman nykimistä eleä ja olla eteenkin päin, se pian vanhaa olisi.

Tätä ei enää ymmärretä: Ihmislajin rakentelemat ja ajamat talouden lait ovat jo aikoja ajaneet ohitse järkevästä nuukuudesta joka olisi ollut ainut tie elonkehän pelastustoimissa.

Mihin se sitten meiltä pelastuisi, niin sen kyllä arvaa; ei yhtään mihinkään sillä kulutustahan me emme lakkaa ohjenuoranamme pitämästä.

Vaihdoin jääkaapin kaasun. Nyt 11 kg:n pullosta piisasi liekille särvintä 53. vuorokaudeksi. Edellisissä kahdessa 29 ja 31 pvää. Iso heitto vakioliekillä.

Illasta vanhempi S toi ikkuna-asennuksiini uretaanivaahtoa. Olivat käyneet Kuopiossa niin samalla reissulla. 

Tänään revin paikkoja auki lisää ja hirsipinta näyttää nyt näille vanhenneille silmilleni varsin mukavalta. Kova harjaaminen ja siistiminen niissä kyllä tulee olemaan. 

Kerkesin irroittaa ja siirtää uunin vastaisen ikkunankin tasaan sisäpuolen hirsiseinän kanssa. Ulkopuolelle jää edelleen viiden-kuuden tuuman myykitysleveydet, taitaa toisessa olla leveämpikin. 

Joutuu kaikki ulkopielet laittamaan uusiksi, ja pellitykset. Entisiin teinkin silloin 90-luvulla erikoiset ratkaisut kun ikkunasyvennykset olivat kolmekymmensenttiset seinien lisäeristyksestä ja koolauksesta ym. johtuen.

Onhan tämä täkeltämistä jälleen! Jos olisi rahaa remontteihinsa rötvätä, niin mikäpä olisi paukutellessa.

13.6.2024 torstai

+5 lämmintä klo 05.06. Päänsärkyä kuten eilenkin. Panetusuni, mutta oli siinä muutakin mukavaa.

Kaksi oravaa tuli aamuiseen tapaansa automaatille hakemaan jyvää. Sentin-kahden kerros siellä yhä on, että harokoon vain lootan tyhyjäksi. Vienevätkö ne poikasilleen myös jos eivät ole vapaamatkustajapoikamiehiä kesässä? Oravalla on jo isot poikaset, että eiköhän ne liene jo itse eväidenhankintahommissa.

Kun siivosin kaasuhuonetta, oli yksi matala kenkä puolillaan auringonkukansiemeniä. Muuten myyrien tapaista hamstrausta, mutta että joka ainoan jyvän ne olivat kuorineet ennen varastointiaan.

Nyt illasta tuli tieto, että Hesarin ulkomaantoimittaja Pekka Hakala on kuollut sairauskohtaukseen. Vuotta nuorempi minua. Ylistäkööt paremmin tuntevat tarkemmin, sanon vain, että nyt harmittaa. Olisi hän varmaan jonkun jutun vielä ennen eläköitymistään ehtinyt kirjoittaa.

Negrologiin Hakalalle Juhani Leskistä (Juice):

"Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin. Huutoihin vastaamme, lauseita lastaamme henkiin ja aineisiin."

Kävin kauppa-asioilla: Leipää, laktoositonta maitoa, piimää, Vinhalle lihaa. Jututin hyllyjen välissä Vappua. Ulkona parkkipaikalla Urpo Lukkarista ja Akulan Penttiä. 

Vaihdoin Salesta tyhjän kaasupullon täyteen. Leipomosta hajin 2 riisipiirakkaa ja tarjouslootasta marmeladipullan. Aprikoosisörsseliä vissiin se keltainen juotti siinä keskellä. Ei oikein maistunut miltään. Jos kerta vaivautuu makean pullan tekoon, niin miksi täytteiden kanssa pitää nuukailla ja esansseilla ne pilata?

Tänään jatkoin seinien purkamista. Poltin ulkona sateessa kirjoja, joilla ei tulevaisuutta Unimäessäkään ole. Varmistin ainakin sen. Parven portaidenkolokkerosta löytyi laatikoittain muitakin muistoja. Niitä selatessa alkoi särkeä päätä yhä enemmän. Vein muistojakin tuleen jonkinmoisen läjän. Punaisessa kansiossa oli jomman kumman tyttären pitkähkö kirjoitus tapahtumista autoajelulla lumisateessa Kuopioon ja Pielavedelle (1990-luku). Järkytyin. Hirvikolari ja kaikki. Yksi tai kaksi kuollut ja muut kolme loukkaantuneet. Tytär saanut "vain" aivotärähdyksen.

Minulle ei ole tuosta tapauksesta kerrottu. Miksikähän? Miten ne ovat voineet sen salata? Etten järkyty? S oli silloin muuttanut juuri Oksmanille Kuopioon ja se aikajakso (kuten melkein kaikki silloin) oli melkoista syöksylentoa itselläkin.

Entä jos se oli aidontuntuisesti laadittua sepitettä? Tai jonkun muun kirjoitus? Käsiala oli kyllä samantapainen kuin vanhimman tyttären vaikka tyyli panee epäilemään. Jospa se oli yhden vanhimman siskoni tyttären huumesekoilukirjoitus?  Nuoremman tyttäreni kirjoituksia olen enämpikin lukenut eikä se voi olla hänen.

Lisää päänsärkyä tämmöiset.

Oulun Valkeassa (liikekeskus) puukotus ja Toppilassa toinen. Eliaksen kanssa pari viestiä, ettei hänelle ole sattunut mitään. Ei ollut. Tulee huomenna Kniin ja sunnuntaina tänne koko porukan kanssa kun on Soilan pojalla juhlat.

Piti ottaa kaksi 600 Buranaa jotta saunanlämmitykseen ja veden kantoon kykenin. Nytten kylpemisen jälkeen on sitten niin töhkyrä olo, ettei lukemisesta tule mitään. Varmaankin nukahdan välittömästi kun sänkyyn kellahdan. Klo on 21.16.

Luin vielä merkinnän 25.12.1995 päivyristä: "Äiti kuoli klo 19.26 Siilinjärven terveyskeskuksessa." Muistan: Se oli hento se viimeinen huokaus hänen kuihtuneilta huuliltaan.

Äiti, mulla on sinua ikävä tällä maapallon pisteellä jossa minutkin maailmaan toimitit.

14.6.2024 perjantai

½5ltä heräsin. Päähän ei koske. Surullinen olo. Mitä lienen unissa nähnyt.

Aurinko värittää kasvustosta nousevaa utua. Siihen piirtyy siriseviä ja säriseviä keltaisenpunaisia rantuja. Sirinät ja särinät ovat tietenkin päänsäryn jälkeisestä, ratkeilleesta, hauraasta ajatuskentästäni lähteviä. Ehkä nuo väritkin vain kuvitelmaa. Usva on kyllä aitoa, ja aurinko.

Oravat ovat jo jyväaamiaisella. Vinhakin heräsi mökin alla ja syöksyi hätistelemään nakertajanisäkkäät lepikkoon, mutta koska ei jaksanut jäädä haukkumaan niin ne tulivat häntiään naksutellen takaisin. Ja harakkapariskokin. Punatulkkuja on monta orrella istumassa. Niilläkin on jo poikaset isoja ja evästä pitää emojen kantaa.

Laissa on pykälät jotka kieltävät luontokappaleiden pesinnän häirinnän ja tuhonnan. Rangaistuksetkin ovat varsin ankaria. Kuitenkin tälläkin hetkellä joka puolella armasta kotimaatamme ponsset jauhavat pesäpuita rikki miljoonin kappalein eikä ketään käräjille raijata! 

Unimäentien alittavan Koljunpuron varteen leimatulle palstalle, kasvottomien rahamaailman jellukoiden sijoitusselluliemipuustoalueellekin saapuivat juuri tuholaiskoneet ja alkoivat säälimättömän hommansa eikä siellä ohjaimissa korvakuulokkeista lajitoverin räppijauhantaa kuunteleva kuski eläinten kotien rikkoontumisia edes huomaa. Hän on kuin korkealta pommikoneesta kaupunkien perheiden ylle lastinsa tyhjentävä lentäjäkapo jolle alhaalla näkyvät savu-tuli ja pölypatsaat ovat vain kuin nuotiontuhkasta nousevia vaimeita tupsahduksia sinisten silmiensä verkkokalvoilla.

15.6.2024 lauantai

Viileitä ovat edelleen aamut; +5,5.

Siimaleikkurista loppui siimatarpeet. Ähräsinpä sitten normiraivurin trimmerilaikkaan omatekoiset terät alumiinisen peitelistan pätkistä. Pyörii kuin helikopterin lavat ja leikkaa tasaisella maalla nurmea siististi. Kun syrjäpolulla terät sattuivat kiviin, menivät ne korjaamattomasti solovaan. Seraavaksi teen vahvasta pellistä sellaiset lipukat, jotka saa vaikka oiottua jos vääntyvät.

"Solova"-sanasta tuli mieleen eräs Länsikairan timpuri jolle jos käsiin sattui vääntyneitä kakkosnelosia niin se sanoi niiden menneen kasvaessaan solovaan. Kasvaneen kieroon siis. Savossa ne olisivat janahuspuuta, varsinkin semmoiset näreet.

Keittelin jälleen 100 litraa nokkosvettä. Lannoitin sillä valkosipulipenkit joiden penkkien välit harasin rikkaruohoista vapaiksi. Puoli metriset ovatten varret niissäkin, Mikä lie itse "hedelmän" kasvu? Loppuja lannoitevesiä tiristelin padan töhkistä nuille parille kurkulle ja kesäkurpitsalle sekä aikaiselle perunalle jotka jo nuppua latvoissaan kantavat.

Päätä on särkenyt lujaa koko juuttaan päivän. Buranaa otin saunan jälkeen ja pikkuisen jo helpotti joten enköhän tästä Maaningan Kasinolle illaksi oiusta.

16.6.2024 sunnuntai

Klo on 01.30. Kurvasin juuri pihaan Muaningalta. Ihan oli mukava ilta. "Tohtori Raimo" oli josta olin jo pitkin kevättä ajatellut, että minnekähän sukulaismies on hävinnyt. Selitys oli selvä maailmanmiehestä kun kyse on. Oli touhunnut Hesassa ja Lahdessa, mutta huolehtinut myös vanhasta (pian 100 v) äidistään joka yhä tuossa Varpaisjärven puolella Itäkoskella mökissään elelee. Siellä oli ollut taimienistutusta ynnämuuta puuhaa.

"Teeveestä tuttu" sotaveteraani Hannes, 100 v. (R:n äidin veli) oli käynyt myös synnyinsijoillaan etelästä ja olivat saunoneet ja jutelleet maailmanmenosta. Raimo oli ollut hänen synttärijuhlillaankin viime talvena ja porukkaa oli ollut vissiin 600 ihmistä.

Olipa mukava nähdä ja jutella oikein munkkikahvin ääressä tovi. Muistuttaa niin kovasti tuota läppärin näyttöruudun ukkini kuvaa, että helposti uskoo heidät sukulaisiksi. Ehkä näenkin hänessä tuntemattomaksi jääneen ukkivainaani joka kuoli 82 vuotiaana 1963. R on vissiin 75 jo hänkin, mutta kopsakassa kunnossa.

Muuten oli ihan normihumpat.

Aamulla klo 05.55

Nyt se idänkäki (cuculus saturatu) "puputti" kukkumisiaan pohjoisen suunnalla. Harmittaa surkea kuuloni. Jos niiden suvunjatkamiset onnistuvat, on lähivuosina esiintymiset sitten taajempia.

Muniikohan idänkäki samojen pikkulintujen pesiin kuin kotimaisempi lajitoverinsakin?

Ilmoitin Suomen lajitietokeskukseen käkihavaintoni. Myös Birdlifeen, mutta sen ilmoitusivusto on kyllä äkkinäiselle varsinainen risuläjä, että liekö asiani perille mennyt.

Idänkäki kirjoitetaan yhteen, mutta erilleen repäistynä siitä voi ajatella muutakin. Vaikka Moskovan Zaatanaa munimassa vieraisiin pesiin!

Iltasella

Puutarhuri tuli G:n ja E:n kanssa. Käytiin Aapon juhlissa ja sitten vielä Metsäkartanolla. G ajoi kartanon reissun. Hänellä on pian inssinajot, että täytyy minun mennä sitten vähän ennen sitä ajattamaan intensiivinen kaupunkiajokurssi, että menee sitten läpi kerralla vaikka kömmähdys jos tulee niin sillehän ei mitään mahda vaikka kuinka istuisi ratin takana etukäteen. 

Arkkitehtiopiskelijamme Elias oli sitä mieltä, että minun kannattaisi purkaa tuo vanha parvi pois kokonaan ja suunnitella sitten joko pienempi tilalle tai antaa olla uuninympäristön avoimena. Keittiökalusteiden siirtoa ehdotti vastapäiselle seinustalle elikä nyt purkamisen alla olevan pikkuhuoneen tilalle. Se oli järkiehdotus sillä olisihan viemäröintikin sieltä helppo järjestää koska seinän taakse kaasuhuoneeseen tulee vesijohto ja siellä on myös on vessaviemäröinti valmiina. Ainoa asia joka keittiön siirtoa ei oikein puolla on, kun puulla lämmitettävä hella ja uuni ovatten tuvan nykyiseen keittiönurkkaukseen päin.

Tekisihän sitä vaikka mitä jos rahat riittäsivät. Purkaisi uuninkin ja muuraisi uuden toiseen asentoon. Tai räjäyttäisi koko mökin hajalle ja rakentaisi uuden.

Nyt nukkumaan, on ollut rasittava päivä.

17.6.2024 maanantai

Nyt on jo lämpimämpi aamu kuin pitkiin aikoihin, yli +10.

Mikähän eläin sipulipenkissä myryämässä on käynyt? Se on pyörinyt niissäkin kohdin, jonne ruiskutin rikkaetikkaa. Vinha se ei ole ollut koska se kaikkoaa kauas kun etikkaa käsittelen.

Mediassa otsikoivat laajalti "politiikan superviikonlopusta" kun puoluekokouksia ovat pitäneet siellä ja täällä. Kepuviheriöitä johtaa nyt Kaikkonen, Orpolainen jatkaa kokomusmustaa ja ruotsalaiset nostivat mepiksi lähtevän Anna-Maja Henriksonin paikalle  Anders Adlercreutzin (on helekutin hankale nimi kirjoittaa). Liberaalilla puolueohjelmalla pilkutetulle RKP:lle en osaa väriä valita. Voisi sitä ehkä  verrata mustavalkeakuvioiseen jalkapalloon jos äkkiä kysyttäisiin. Pikkuisen kullankeltaistakin vilahtaa salmiakkikuvioiden rajauksissa. Enkä nyt ajattele, että se kusta olisi.

RKP ajelehtii politiikanmerellä joskus kuin risteilyjen alkuaikojen pienehkö Ruotsinlaiva joka poikkeaa välillä Ahvenanmaalle.

Iltasella

Olipa lämmin päivä.

Irroittelin pikkuhuoneen laipiopanelit ja eristevillat sekä kuorin parvelta ja eteistilasta lastulevyt pois. Parvella olleet puusängyt purin osiksi jotta mahtuvat jossain olemaan. Patjoja täällä ei ole kuin tuo yksi jota siirtelen nyt purkamisen tieltä milloin minnekin. Ulkona oli tän päivää muitten petivaatteitteni kanssa.

Päähän koskenut koko päivän. Helpotti vasta kun kävin kaivolla ja kaatelin kylmää vettä muutamat sankolliset päälleni. En lämmittänyt saunaa kun  piti eristevillojen purun jälkeen käydä pesulla jo päivällä.

Metsämyyrä oli tunkenut päänsä erään metallisen jalustan keskireiästä (10-12 mm) ja tukehtunut siihen. Pään puolelta se on kuin ylimitoitetulla kehyksellä varustettu hiiritrofee. Panisinkohan seinälle?

18.6.2024 tiistai

Kokoomuksen Kai Mykkänen, siis se, joka myi kakkasen, itkee nyt haastatteluissa kun luonnon ennallistamisasetusehdotus meni läpi EU:n parliamentin äänestyksessä. Hänen valitusvirtensä säkeistöissä näkee valtapuolueen politiikan kovuuden mitä ympäristöön tulee jos se ei kelle ole jo ennalta selväksi käynyt.

Kun kuka tahansa kokoomukselainen (paitsi Pertti Salolainen) lausuu sanat ympäristökysymykset ja ilmastonmuutos ovat ne heidän huuliltaan tippuvia pakkofraaseja. Jos he saisivat suorilta käsin päättää, niin Sodankylän Viiankiaapakin olisi venäläiseen, ympäristöstä kyselemättömään tapaan kuokittu jo paljaaksi ja tilalla olisi valtava kaivosmonttu. Puhumattakaan muista arvokkaista luontokohteista joiden alla milloin mitäkin ihmiselle tekemällä tehtyjä, elintärkeiksi luonnonvaroiksi luokiteltuja esiintymiä löytyisi.

Eivätkä kepulaiset poliitikot ole yhtään sen kummempia ympäristönsuojelijoita. Vihreää on niiden apilankukkalogossaan vain. Mauri Pekkarinen linjasi jo 90-luvulla puolueensa luontolinjat resrvaattirajoilla ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen alleviivasi ne Kemijoki-allaspuheillaan hieman myöhemmin.

Vihreät-puolue on sitten muulla tavoin ympäristökysymysten suhteen avuttomuuden perikuva. Vallanhimo senkin toimijoiden taustalla on tekijä, joka kaikelaisia hemuleita heidän seuraansa aluanalkaenkin alkoi vetämään. Koijärvi oli vain värityskirjansa ensimmäinen sivu.

Persuja ei hirviä edes ajatella yksinvaltiaiksi määräämään elonkehälle kaikkinensa elintärkeistä asioista jotka  eivät ainakaan ole ihmisen luonnonrikkauksiksi määrittelemiä jalometalleja, selluliemi- ja/tai lannoitetarpeita.

Mihin kykenee Suomen vasemmisto kun puhutaan luontokadosta ja ilmastomuutoksesta? 

Se heiluttelee enimmäkseen rukkasiaan velttojen käsivarsiensa päissä ja on empätiijäjuuojajooettämitäköhäntekisi-lumiukkona kuumassa maailmanporstuassa. 

Li Andersson, tuo ihanan soukka nainen ei kaikesta pätevyydestään ja suusanallisesta valmiudestaan huolimatta ole sanonut todella mitään radikaalia ehdotusta ympäristöasioista. Ja eikähän se enempään kykenisikään vaikka sanoisikin kuin Greta Thunberg mielenosoituksillaan, sillä kaikkialla on vastassa niin mahtavat teollisuuden ynnä muun jo rakennetun infrastruktuurin ja rahamaailman koneistot, että kyllä tämä äärettömyyksien kiertolainen, Maa-planeetta ennemmin lakaa olemasta kuin ihminen pysäyttää tuhoisat toimensa sen pinnalla.

Totaalinen, kaiken älyttömän rahaan, omaisuuksiin, ruokaan, valtaan, lisääntymiseen ja rajoihin liittyvän liikkeen pysäyttäminenhän olisi oikeasti se toimenpide joka enää auttaisi. Tätä eivät edes ympäristöjärjestöt uskalla ääneen todeta. Eivät tiedehenkilötkään vaikka kaikesta heidän tuottamastaan datasta asian voi lukea se, joka uskaltaa myös ajatella asioiden sillä mallilla olevan.

Kurt Vonnegut-vainaan mukaan loputon Toivo on vaikein kehitysvamma mikä ihmisen aivoihin on pesiytynyt.

Uskaltaako kukaan sanoa, ettei toivoa enää ole kun elonkehän elinkelpoisena pysymisen tulevaisuudesta puhutaan?

Näkeekö kukaan tämän toivottomuuskokonaisuuden, nämä valtioiden hullut johtajat ja vielä hullumman, valheessa elävän politiikan, ydinaseteknologian mittaamattoman tuhovoiman ja kuuhun  kurkottelujen täyspöljyyden johon on sekaantunut jopa yksittäiset miljardöörit joiden päiden sisältö on yhtä teslaa vain...

Ja kuin koristeena kakun päällä nämä USA:ta johtavat, kekkoskatkoiset ukot...

Eikä unohdeta tärkeintä vaikuttajamassaa, kahdeksaamiljardia homosapiensia joiden joukoissa ei tosiasioiden tunnustamisen kriteerit ole ne päälimäiset asiat joita arkielämässä miettiä. Se on se hirvittävin tuhovoimaisin elementti jonka aitauksissaan pitäminen on jo nyt mahdottomaksi osoittautunut.

Kun tämä massa liikkeelle pakotetaan, maapallo nurjahtaa akselillansa ja se on menoa sitten ilman Moskovan Zaatanan  ydinpommiakin.

Millekä maapallo avaruudessa haisee kun sen kaikki asujaimisto ja orgaaninen kerralla kuoliutuu?

Ei sitä kukaan haistelemassa ole, mutta kuka estää sitä miettimästä jo ennalta?

Ennakoivan ajon kurssiin kuuluu esimerkiksi mielikuvittelu siitä, mitä mäennyppylän takana voi olla kun paahdat sataakahtakymppiä autollasi hämärässä kesäyössä? Kun on tarpeeksi rikas, ikäviinkin skenaarioihin kykenevä mielikuvitus, se auttaa jalan etsiytymisessä jarrupolkimelle jo ennalta.

Niin olisi oltava globaalin ajattelunkin suhteen kun avaruudessa asujaimistomme pinnalla kiidämme 107 000 km/h. Eikä vain sotilaallisesta näkökulmasta katsoen jota puolustusskenaarioiksi koristellaan.

Ihan hirveetä: Äskeisen saarnani päätteeksi alkoi kristallikruunu kiertää oikeassa silmässä ja se tietää migreenikohtausta!

19.6.2024 keskiviikko

Sekaisin menee tämä minun vähäinenkin elonrytmini päänsärkyjeni takia vaikka nyt ei koskekaan. Olen tässä aamukahvia ryystämässä jo, vaikka klo on vasta kolme aamuyöllä.

Hajanaisten pilivien peittämä on taevas, auringonnousun viiru näkyy jo selluliemimetsiköiden takana idässä. Rastaita ja pikkulintuja, harakkakin, hankkimassa poikasilleen ruokaa nurmella ja kasvimaalla. +12 on lämmintä. 

Tienvarren damaskiruusupuska ryntäsi eilen täyteen kukkaan muutamassa tunnissa kun lämmintä vettä pilivet ripsi. Juhannus on parin päivän päästä ovella. C ja M kysyivät juhlissa: "Ukki, lähetäänhän Napikselle juhannuksena, siellä olisi Kake Randelin?" Puoliksi lupasin jo. Ehkä pienimmätkin tytöt Stella ja Silvia haluavat mukaan. Se on sitten semmoinen lastenvahti-ilta, mutta mitäpä tuo haitannee. Puutarhuri saapi tulla omallaan sitten Knista. 

Migreenikohtaus siis tuli eilen, mutta koska kirkas aura silmässä varoitti, kerkesin ottamaan tabletin ennen kuin säryksi asti yltyi. Tuo tabletti oli kammoamani Sirdalud jonka hienonsin hampaissa jauhoksi ja vasta sitten veden kanssa nielaisin. Nukahdin heti sohvalle ja näin unta neulaisesta matkasta ihmismielen herkimmille alueille. Itketti ainakin kovasti. Heräillessäni parin tunnin päästä, olo oli hyytelöä, mutta päänsärkyä ei ollut. Merkillistä.

Ja vielä merkillisempää, että toipuiltuani tunnin pari aloin parvella purkaa levyjä seinistä, kääriä muovimattoa irti ja nakella ikkunasta pihamaalle josta keräsin kaiken rojun entisten päälle peräkärryyn ja vein lajitteluasemalle kylälle kuten aikomukseni oli ollutkin.

Sieltä tultuani lakaisin enimmät purkumuruset pois ja aloin keitellä hilloa johon tuli raparperia 1 kg ja Puutarhurin pakasteesta tuomia marjoja; mustikkaa, puolukkaa ja mansikkaa, (2 kg). Kilo hillosokeria joka on aivan kamala määrä, mutta minkäs teet kun liivatetta ei ollut. Eikä liivatteella jäykistetty hillo oikeasti hyvää ole. Tuskin kullinkaan tojiminen jos se vikuratableteilla pystyyn hinataan.

Karpaloita Puutarhuri ei ollut muistanut pakkasesta kaivella. Punaisia viinimarjoja kyllä joita en laittanut sillä ne eivät sovi tähän hilloon mitenkään.

Päätä ei ole särkenyt koko päivänä! Olo on kyllä varsin outo, mutta koska ei väsytä niin sitä sitten jaksaa käpsehtiä kaikenlaista.

Sirdalud-tablettiko vai migreeni lie aiheuttanut, mutta mulla on seisonut melkein koko päivän. Seksuaalisia ajatuksia ei ole, vaan jäsen lahkeessa nyt vain haluaa ilmoitella, että elossa ollaan. Merkillistä.

Mökki alkaa olla alkuperäisessä asussaan paitsi että aikoinaan purkamiani väliseinähirsiä ei takaisin tuhkista taioita. On siis vain yksi iso tupa jossa savupiippu-uuni-hellakompleksi jakaa tilaa omalla tiilisellä ilmeellään. Nyt kun saisi vielä jollain tavalla kustannettua uunin sisusten korjauksen, lattioiden ja hirsien siistimisen, listoitukset ym. pikkuaskareet, niin tämä olisi varsin mukavan tuntuinen kesämökki.

Ulkopuolella tekisin sen, että repisin peltikaton ja ruoteet pois, lisäisin yläpohjaan eristeitä ja tuulensuojaa. Lopuksi naulaisin umpikatteen ponttilaudasta ja katteeksi saumapeltikatto. Ulkoseinätkin  vaihtaisin ehkä panelipinnaksi.

Kaivinkoneella sokkelinjuuret auki, paikalla olevan, osittain jo rikkimenneen rossipohjasokkeliverhouksen (kivilevyt joissa asbestia!) vaihtaisin ehyeen tai jättäisin avoimeksi tilaksi.

Voe perhana kun olisi mukava rempata kun olisi sitä yhtä saatanan rahantölömyä taskut täynnä niin kuin joillakin maailmassa on.

Ja näin jälleen ne eilisteni ajatukset ihmislajin kulutuksen tuhoavuudesta haihtuvat kun kulutukseen tähtääviin haaveisiin mietteet siirtyvät. Haesta saastainen liejuläjä koko jätkä!

Jos nyt jaksaisin lukea ja editoida kaikki kirjoitusvirheet sepustuksistani -sekä lisäillä jokusen valokuvan-, niin voisin julkaistakin välillä.