Anista Pentille

3.6.2025 tiistai

Yhtä käy klo. Kipuihin havahduin. Kävin ulkona. Käkien kukunta päälimäisenä äänimaisemana, paljon muutakin piipitystä ja liverrystä.

Kipujen lisäksi lahovikainen, sanoin kuvaamaton unikin hajullaan vaivasi.

Luen nyt eilisen Hs:n artikkelin ajattelun alasajosta "Ihmiskunta tyhmenee".

Nukahdin tyhmyysartikkelin ääreen enkä yhtään viisaampana varhain aamulla herännyt.

Ruokintapaikalla kiipeili viisi oravaa vaikka siellä ei mitään syötävää ole. Ovatkohan  tämän kevään poikasia? Oppivatko ne ruuan etsinnän luonnosta? Kuusissa violetit käpypoikaset alkavat olla oravan syötävissä ja uusien oksa-aihioiden solmukohdat petäjissäkin narskuteltavissa. Joku käpyvauvoja oli huussinkuusista napsinutkin ja kompostin kannelle jämiä nakellut. 

Keitin kanakasviskeiton. Ravautin vahingossa anista mausteeksi kun ei silmälasit olleet nenällä ja pussi on samannäköinen kuin maustesekoituspussikin. Mutta sepä oli miellyttävä vahinko. Anis käy oikein hyvin kanakeiton mausteeksi. Olisikohan anisviinaa sen takia ostettava?

Aniksesta kääntelin mielessäni monet sananmuunnokset kirjoituksen otsikon mukaan. Mm. Pertullekin sitä voi tarjota, ja jos Pekallekin, niin johan passaa akan hyvillään olla jos toteutuu.

On kai se lähdettävä hirsityömaallensa vaikka mitään mieltä hommassa ei olekaan.  Ehkä joku vuosien tai vuosikymmenten päästä kuivia kalikoita tupaan kantaessaan ajattelee, että olipa iskä (tai ukki) viisas kun tuon liiterin sai tehtyä.

Omasta isästäni oli vain purkamaan ja polttamaan liitereiden ja aittojen hirsiä kun ei se polttopuumehtään milloinkaan kuontunut. Minulla ei ole muistikuvaa isästä halkomakirves käessään. Kirvesmiehen työkaluja, kirveitä, talttoja ja puukkoja kyllä teroitettiin Villelän halkoliiterissä vesitahkolla. Tahkon kammessa olijan piti olla tarkkana, että nopeus oli sopiva. 

Kunnollista halkomakirvestä en muista meillä koskaan olleen. Repaleiseksi lattapääksi lyönneistä litistyneet rautakiilan ja varrestaan väljää silmässään lenkkasevan, lyöntiosiltaan halkeilleen, painavan lekan olen tallentanut Unimäen aittaan. En vain muista millä kyydillä se tänne on takaisin tullut vai lienen löytänyt jostain rauniolta. Oli se kirveskin koska Kusteri löi kerran sellaisella Veksin kämmenselän luineen nahkoineen halki ja lähellä savotassa ollut Kiusalan Vilikki ponkaisi paikalle kun kauhean parun kuuli, antoi ensiapua ja vei Veksin moponsa kyydissä kirkolle josta hänet leikattavaksi ilmeisesti Nurmekseen kiidätettiin.

4.6.2025 keskiviikko

Tein pitkän päivän. Aamulla reistasin trimmerinrakkinetta sen verran, että sain leikatuksi kasvimaan ympäriltä pitkäksi kasvanutta nurmea ja voikukkamerta kaistaleet. Polut jäivät vielä aukaisematta, muuten saa maisema kasvaa reuhottaa kuin  lystää. Ehkä, jos siimaa vehkeeseen saan, simpsin marjapensasalueet ja saunan ympäristöä. Tarvitsen potuille katteen saunan takana olevassa multamontussa kunhan se taimelle hyppää. Saunan etupuolen marjapensaiden takana olevan mantsikkapenkin kun keväällä kaivoin ylös, laitoin siihen harson alle itäneitä pottuja ja ne ovat jo pitkässä varressa.

Auringonkukat ovat taimella, mutta kasvimaan peittää valtava rikkaruohojen sirkkameri. Vallassa ainakin toistaiseksi ovat ohdakkeiden alut.

Siinä saa voikukan nuppu kyytiä kun vihervarpuset alkavat nokkia niiden siemeniä. En tuotakaan ennen ollut ajatellut, kuinka hyvä ruokapankki se pienille siemenensyöjille pesintäaikaan on. Vihervarpusta en aiemmin ole oikeastaan nähnyt enää muuttoaaltojen mentyä, mutta ehkä niistä jotkut parit maisemaan ihastuivat.

Pääskyt yrittävät pesiä eteläpuolen räystään alle. Muutamana kesänä oravanpahkeiset ovat käyneet syömässä niiden munat ja niin saattaa käydä tämänkin kesän pääskysadolle. Siinä virhe, kun orkut kesyyntyvät pihapiiriin ravintoreviirinsä rajat laatimaan.

Riistakameran yhdessä kuvassa näkyi vain tuuhea koiranhäntä. Vai oliko se sittenkin suden ohijuoksu? Kamera oli alkanut kuvata vasta hännän heilautukselle.  Kehno halpa rakkine sekin.

Hirsikertuus on jo siinä korkeudessa, että seisomaan sopisin jos lopettaisin. Mutta oviaukkojen karapuiden ylitykseen on vielä matkaa kolme kertuusta, että jyystää vielä pitää. Korotin telineitä yläriville saakka hirsien rakoihin työntämilläni kakkosnelosilla.

Jos reilulle neljällekymmenelle, tiukkaan pinotulle halkomotille saan tilan, niin se hyvä (4,3x4,0x2,5=43m3).

5.6.2025 torstai

Tänään päätin olla kirjimättä yhtään mittään. Paitsi liiterin hirren väliin vetäisin sinisellä merkkausliidulla päivämäärän ja nimmarin.

6.6.2025 perjantai

Kirsikkapuussa nuppuja! Kunhan se kukkii kunnolla, taidan levittää viltin nurmelle ja kattaa pikniktarpeiston kuin Roihuvuoren kirsikkapuistoon levittäytyvä hepeneistöväki. Ja hah!

Punatulkut kävivät heti aterioitsemaan kirsikannupuilla, että voi mahdollinen hedelmäsato jäädä vaatimattomaksi. Pitää hakea Sonjan omppupuista kukkavarsia pölytykseen. Kirsikasta marjana en ole kyllä itse milloinkaan tykännyt. Kirsikkalikööristä kossun lantrinkina tuli joskus kamala krapula, ettei mehukaan sen jälkeen maittanut.

Idänkäki piti meteliä toisten käkien kanssa pohjoispuolen selluliemipetäjikössä. Se tuli hetkeksi likeisen koivun oksalle kun kiipeilin telineillä. Sitten ropsautti vettä ja liukenin sisälle koska mikään pakko minun ei ole kastuneita, liukkaita puutavaroita käsitellä kun itse olen työmaani pomo.

Jos idänkäki onnistuu pariutumaan "lännenkäen" kanssa niin millaiseksi jälkeläisten "kukkuut" muuttuvat? Tänään nimittäin kuulin käen kukkuvan varsin omituisesti. Desibelit olivat yhtä helakan kirkkaat ja kovat, mutta kukkuusta puuttui loppuosan "-kuu". Kuului siis vain "kukk! kukk! kukk!". 

Tai oikeastaan sitä ei voi noinkaan yrittää hahmottaa sillä onhan käen kukunta aivan ihmeellinen muutenkin. Kirjoitusasussa k-kirjain tylsyttää kukunnan helakan kirkkauden.

Päivällä kun saunan pilkehönnän seinään jäin hetkeksi nojailemaan, niin tikkupyrstöpeukaloinen tuli tervehtimään melkein hipaisun päähän. Harmi vain, kun kameraa ei sormenpäihin ole evoluutio järjestänyt.

Leikoin kantta pois päältä tyrkkivät tynnöriraparperien varret sankkoon ja vein kellariin. Soila hakee kunhan kerkee. Itselle keitin kattilallisen kiisseliä ja vein senkin kellarinkylmään.

On se tosi, että pimeässä kasvavat raparperit ovat miedomman makuisia kuin taivasalla. Niiden värikin on helakampi eikä kuorta juurikaan tule. Pitää vain aika-ajoin hurauttaa vettä niiden juurille. Tuo "tynnöri" on 80 senttisen viemäriputken liitosmuhvi.

Joku "Runkgreen" soitti. Siltä esittely ainakin kuulosti. Olisi pitänyt kysyä, kummalle puolelle geetä koo kirjain nimeen veistetään. Etupuolelle se ainakin luontevasti näppäimistöstä hyppäsi. Voihan se olla, ettei geetä laiteta ollenkaan.

Asianaan Runkreenilla oli soutaminen ja huopaaminen. Pitkät pätkät sitä ja sitten vasta selvisi, että hän oli ostattelemassa minulla muka myynnissä olevaa kajakkia. Hän siis soitti väärälle henkilölle vahingossa. Kerkesin siinä jo epäillä, että kyseessä oli pilapuhelu, mutta ei se ollut. Kovasti Runkreeni pyyteli anteeksi vaikka ei muuten asiallisessa puhelussa mitään vikaa ollut. Tiijänpähän nyt senkin, että kajakilla melominen on koko kroppaa rasittavaa liikuntaa ja maisemat vaihtuvat joutuisasti järvelläkin lippoessa.

Kajasteella olisi humpat, mutta edes ajatus ei sytytä.

Päivällä ajattelin moottorisahaa vonguttaessani elämänikäistä tanssiharrastustani ja mitä siitä käteen on jäänyt. Elikkä ainakin runsaasti vastuuta ja maksettavaa. Myös vastuiden pakoiluaikoja on ollut sen varjolla. Melkein kaikkien lasteni äidit ovat tanssien elämääni tulleet eikä siinä mitään virnisteltävää ole; Soitimet kuin soitimet kuten muillakin elukoilla.

Mieleen nuljahti kolikon toinenkin puoli koskien niitä ihmisiä, jotka eivät pariutumisessa onnistu vaikka kuinka komeasti osaisivat soidintanssinsa. Niin kuin ehkä autismikirjoinen (keittiödiagnoosit pitäisi kieltää, mutta tämä on vain yhden tyhjäpään aprikointia) "Nilsiänmies" joka joskus jutellessa on tilittänyt ilman naarasta jäämistään vaikka vie naista kuin naista niin huimin kuvioin, että siinä Travoltakin kalpenee. Kun tanssit ovat ohitse, suatille ei ole hänellä asiaa ollut koskaan; Tämän hän on sanonut itse. 

Ilman jääviä miehiä on paljon, toiset tahtoen, toiset Nilsiänmiehen tavoin tahtomattaan. Ehkä naaraiden osalta asia on samassa suhteessa kun muutamia heistä ajattelee. Kynsitään pikkuisen niskavilloja, supatetaan toistensa korviin mukavia ja siinä se.

Minä olen soitimeni soinut, vetäydyn suosiolla takavasemmalle. Johonkin raja on vedettävä jos ei arkun kannellakin halua vielä stepata. Aina kurjaa talouttaankin on alettava ajattelemaan, että hautaan saavat; Se on vähintään satanen per tanssireissu joka säästyy. 

Muusikoiden elättämisessäkin olen korteni kekoon kantanut aina Savon Jätkistä ja Junkkarisesta Irwiniin ja Kirkaan and Yölintuihin and Komioihin ynnä muihin asti, että olkaatten hyvät vaan. Moni heistä on nekin köyhän roposet maksansa lävitse viemäriin siivilöinyt. 

Tanssi liikuntamuotonakin alkoi jo aikoja sitten tuntumaan pöljän huhkimiselta hien pintaan saamiseksi. Kestettäväksi saapuivat vielä tanssi-iltojen jälkeen miltei poikkeuksetta hirvittävät jalkojen suonenvedot!

Eikä ikääntyminen muutenkaan yksin ala kopeloida.

Mutta vaikka muutamatkin ovat väittäneet, että käypi tanssimassa tanssin vuoksi, niin eiköhän useammalla ilman omaa paria tanssia harrastavista ole libidollakin kannustava vaikutuksensa ja aivojen illuusiokarsinoissa muut haaveet milloin minkinlaiset.

Sitä paitsi minähän olen perheitä saanut olla perustamassa ja lapsia maailmaan kasvattamassa, että mitä helevettiä sitä enää siltä rintamalta olisin saamassakaan? Naaraan jalkojen väliin nylkyttämään pääsemisen kiimastakin luulisi kaiken siitä aiheutuneen vaivan ja rahanmenon toimineen aivokurkiaisen katkaisemisen lailla libidoonkin!

100 000 € per aikuisuuteen saateltava jälkeläinen kaikkine muine kasvatuskuvioineen on rankka siivu vaikka olisi kaksi niitä kustantamassa. Ja vaikka lapsia ei siunautuisi kuin yksi.

Alakanttiin meni arvioni. Luin netistä: "Rakkaan piltin saattaminen vauvasta täysi-ikäsyyteen tekee vanhempien rahapussiin yli 128 000 euron loven. Eikä sekään välttämättä riitä, sillä kustannukset nousevat jatkuvasti."

Olisin miljoonikko jos nekin manit korkoa kasvamaan olisin sijoittanut.

7.6.2025 lauantai

Metsäkartanolla olisi ollut tyttären ja vävyn ym. luontoyrittäjien järjestämät erämessut, mutta enpä malttanut hirsityömaatani jättää. 

Synttäripäiväänsä (1962) viettävä veljeni Sepe oli mennyt Liisansa kanssa, mutta ei ne täällä kuontuneet käymään. Päättäneekö itse, missä voi käydä neuvottelematta vaimonsa kanssa? Liisa ei ole minusta koskaan pitänyt, että se..., mutta eihän kukaan kaikista. Nuorimmalla Eikallakin vaimo on sellainen, että se soittelee heti perään jos E jossain sattuu viivyttelemään. 

Itselleni sellaiset kuviot ovat mahdottomia jo ajatuksena. Huvittava mielleyhtymä, että Puutarhuri joka päivä kysyisi, missä sitä onkaan oltu. En kysele itsekään muuta kuin mitä lasten takia on tarvinnut.

Ehkä me siksi yhä samaa elämän tuskaista kakkua samoissa nurkissa nakerretaan. Mutt ovathan ne meidän yhteiset pojat ilollakin kakkua kuorruttaneet. Ehkä meille käy kuten Adam ukille ja Anni mummille, että lopulta saman karsinan aitapuita kalutaan kuin loppuun piiskatut hevoset talleissaan.

Pääskysten pesinnän onnistumisen mahdollisuuksia punnitsin. Jos säästyvät oravilta, säästyvätkö harakoilta kun sattui sekin leppään tuossa istuksimaan. Jos pesän alapuolisen laudoituksen peittäisi filmivanerilla niin ei ainakaan oravat kynsisi munia rosvoilemaan. Tällaiset asiat pitäisi ottaa huomioon jo rakentaessa.

Järkyttävä oli kyllä lukea uutinen, että Helsingissä asukas oli haastanut kaupungin käräjille aina hoviin asti pikkulintujen mielenrauhaa häiritsevän tsirkutuksen takia!

Millainen ko. valittaja-lajitoverimme maailma oikeasti on? En kykene mielikuvittelemaan muuten kuin tylsästi etteivät kaikki muumitkaan melo samaan suuntaan.

Tänä iltana olisi ollut monessakin paikassa sadan kilometrin säteellä humpallukset. Ilveksellä Komiat ja Maaningalla Mäkimattila, mutta eipä viisari edes värähdä lähdön mahdollisuutta ajatellessa. Ihan pian minä totun tähän sillä nämä eivät enää ole edes vieroitusoireita vaan vain tottumuksen sanelema häläri kaukaa mielen muistirihmastoista.

Kun asiaa kirjoittamalla tahkoaa, niin muistojen kaihontunteetkin alkavat haaleta ja häviävät unehduksen usvaan.

8.6.2025 sunnuntai

Siinä se mukava sunnuntai hirsiä varaillessa unohdukseen huilahti. Heti kun aloilleni asetuin, alkoivat olkapääkivut eivätkä saunassakaan lientyneet.

Mitä onkaan sodissa vaurioituneiden kehonosiensa kanssa kitkutelleiden kivulias elämä ollut kun nämä minunkin 1992 autokolarissa alkunsa saaneet repeytymät ja luunmurtumat loppua kohden vain  kiihdyttävät koskemistaan?

9.6.2025 maanantai

Ension nimipv. Kuin onnitellakseen, sattui lapsuuden naapurinpoika Arto kurvaamaan Hiacellaan pihaan tuoreet munkkirinkilät mukanaan. Suodattelin kupilliset kahvia ja juteltiin tovi. Oli hänestäkin viimein ukki tullut. Pystykorvan pentuja kasvattelee eläkeläisharrastuksekseen (ainahan se) ja asuu kahdessa eri paikassa, Pelkosenniemellä ja tiällä R.vuaralla.

Pitäisi ruveta tekemään kattotuolit liiteriin. Lautaa ei ole yhtään ja kakkosneloset ovat telineinä. Jostain on käytävä hakemassa.

10.6.2025 tiistai

Nilsiäreissulla meni monta tuntia aamupäivällä. Ostin  Ruotsalaisesta 10 kpl kakkosnelosia ja 20 kpl vitoslautaa, nitojaan niittejä ja trimmeriin siimaa. Myyjäkin myönteli kun tuskailin, että se on miljardi uutta mikromuovin palaa kun tuonkin rullallisen siimaa ruohon kanssa luontoon silppuan.

Eikö meitä saada kuriin edes tiedolla? Minäkin jatkuvasti arvostelen lajimme tuhoisaa käyttäytymistä, mutta en edes itse tee voitavaani jarrujen polkemisessa.

Jos äveriäs lajitoverini tietää lentämisen saastuttavuuden, mutta lentää ja laivailee silti maihin ja merille kaukaisille kalastamaan ja päästämään, mutta ei jätä yhtäkään aikomaansa matkaa tekemättä, niin onko hän sen kurjempi tollo kuin minä, joka 13 €uron siimarullan ostamisen sijaan en teroita aitan nurkalla riippuvaa viikatetta ja huido sillä ne tarvittavat kasvustot nurin ja anna loppujen olla?

Terotin nyt sitten illasta rättilaikalla sen viikatteen ja niitin muutaman kottikärryllisen perunanvarsien hallapeitoksi pitkää heinää eikä se huhkaisu kummoinenkaan homma trimmerin nau'uttamiseen verrattuna ollut.

11.6.2025 keskiviikko

Klo 03.42 idänkäki lehahti pihatielle ja kerkesin yhden, hämärän kuvan räpsäistä ennen kuin se siirtyi Kannisen Esko-vainaan Kerttu-äidin aikoinaan Suonenjoella loppuun polkeman polkupyörän tarakalle istumaan. Siihen en enää ennättänyt parempaa otosta koettaa kun se leuhahti pusikkoon.

Laitoin jälleen kattilallisen keittoa eri maustein ja koostumuksin joita eilen Nilsiästä hommailin. Kakkosnelosen pätkiä en sekaan nakellut.

Liossa olleita sipuleita kuoriessani harmittelin, kun kasvimaa piti jättää kesannolle sillä seuraavan vuoden ajan täytyy ostosipuleihin turvata. Punasipulia laitoin pikkuisen alan kasvamaan, mutta ei ne riitä kun jouluun. Viime kesäisiä keltasipuleita ja valkkariakin on vielä sankollinen, osa jo pukkasi uutta vartta ja tökin ne pottujen seuraksi monttupenkkiin.

Iltasella

Päivällä kävin apteekista reseptilääke Burana 600 pakkauksen, leipomolla, kaupassa ja puolivuotiasta Elisabethiä katsomassa. Repi parrasta minua hän ja kikatteli. Otin ompputarhasta kolme eri puun kukkivaa oksaa ja toin kirsikkani kukille. Jospa niitä joku kimalainen kävisi ihmettelemässä ja geenistöä siirtelemässä kukasta kukkaan.

Kattotuolitehtaan perustin aamusta pihamaalle ja nyt illasta se on jo purettu. Kattotuolit, seitsemän kipaletta, ovat jo liiterin harteilla, mutta sen verran on sadellut koko päivän, etten kurkihirttä lähtenyt hakemaan. Sen asettelemisessa ja k.tuolien pujottelussa itekseen paikoilleen on sen verran hankala homma, että jätän sen huomiseksi saapuvan kuivemman torstain ähvääriksi.

Särkee julmetusti olkapäihin.

Koetan silti ilman tablettia yöni nukkua. Ehkä Buranapaketin olemassaolotieto jo helpottaa.