lauantai 31. joulukuuta 2016

Merkintöjä

27.12.2016 Tiistai

Unimäessä. Paikalla Eve, G, P, E ja minä. Tietenkin myös Vinha.

On pilkkosen pimeää, keli muutaman asteen pakkasella. Tultiin vasta iltapäivällä, hämärän kiivaasti rynnistäessä maisemanpiilotukseen. Tie oli aurattu Nälkämäen tienhaaraan saakka ja lopun matkaa kävin tamppaamassa Lynxillä lunta kovaksi. Neliveto päällä tyrskyttelin sitten Tojotan pihatien suulle saakka. Tavaroita oli kuitenkin jonkin verran kun on tätä sakkiakin.

Lämmitin uunia, mutta saunaa en viitsinyt kun ei keretty vielä puusouvin kanssa hikoilemaan.

Luen Martta Koskisen ompelijattaren elämäkertaa ja kun nukahdan, liu´un 1930-luvulle kuin olisin itsekin sitä ollut elämässä. Vintageuniin sekoittuvat tietenkin vain kaikki luettu ja sitähän riittää Haanpäästä alkaen.

Olisi se kyllä lysti jos kykenisi muuttumaan aikaukausissa rajattomasti siirtyileväksi astraalihahmoksi. Unet jäävät aina neljänneskokemuksiksi vaikka kuinka kuvailevaa dokumenttia mistäkin aikakaudesta näkisi tai lukisi.

Pääasia kuitenkin, että vähän kerrallaan jotain on edes ymmärtävinään ihmisten motiiveista elää aikaansa. Sen ainakin tajuaa, ettei historiasta oppiminen ole ilmiselvää, ja etteikö ihminen samoja virheitä olisi valmis toistamaan. Lähitulevaisuuden suhteen saa olla pessimistinen sillä eihän historiaa enää lueta eikä kunnolla yritetä opettaakaan enää. Ei kai uusnatsiryhmittymienkään elossa sinnittely ja esiinnouseminen muuten olisi mahdollista.

28.12.2016 Keskiviikko

Klo nyt ½4. Heräsin unennäköön jossa olivat Kongon pojat Jozue, Jonathan ja Roger. Käveltiin afrikkalaista savannitietä joita olen telkkarissa ja kuvissa vain nähnyt. Pitkään jo taivallettuamme, etsimme teltalle paikkaa, mutta sitä ennen juututtiin punaisen saven mäkeen. Minä vajosin haarojani myöten, mutta poikia vain nauratti kun kiskoivat minua keppien ja narujen avulla pois. Pääsinköhän pinteestä?

Nyt tässä mietin Jonathania joka kotiutui viime viikolla Suomen armeijasta siviiliin vänrikkinä. Fb-päivitystensä mukaan hän on jälleen saanut lukemattomat määrät uusia ystäviä, enkä sitä ihmettele yhtään on se niin harvinaisen avoin ja mukava kaveri.

Iltamyöhällä jälleen.

Aamupäivän valostuessa menin ensiajelulle ajourille. Kahden ison koiraeläimen jälkijotos oli Unipuron varrella. Ovat siis vielä elossa, mutta missä kolmas, tai mahdolliset kesän lisääntymiset?

Laitoin sitten ruokaa ja jo piti lähteä maidonhakureissulle. Toin myös munia, leipää sun muuta ruokaa kassillisen. Knissa tehdyn makaronilaatikon annoin lämmetä päivän mittaan kuumahkolla uuninarinalla.

Koko valoisa aika ajettiin puita. Minä lastasin ja pojat ajoivat vuorollaan kuorman pihaan jossa nakkelin pölkyt pinoon. Eve ei halua kokeilla ajamista edes tasaisella, mutta kyydissä kyllä istuu mielellään.

Vinha on elementissään lumisessa maisemassa. Ei lähde itsekseen pihapiiristä mihinkään, mutta juoksee kelkan perässä puunhakulenkit. Eikä käy muksuillakaan aika pitkäksi vaikka älyvehkeistä akut loppuivat. Kun tekivät nyt saunan jälkeen illalla parvelle asennon, ei mennyt kauaakaan kun olivat unessa.

Luin Martta Koskisen loppuun ja olen samaa mieltä kuin telkkarissa esitetyn, samaan kirjaan perustuvan dokumentin katsomisen jälkeen, että tasavallan presidentti Risto Ryti oli lopullinen syyllinen Suomen viimeisen teloitettavan naisen lynkkaamiseen. Hänellä olisi ollut voima ja valta panna sille typeryydelle piste ennen laukausten kajahtamista. Hän on syyllinen myös Martan teloittajien mahdollisiin loppuelämän painajaisiin. Mikähän heidän kohtalonsa lie ollutkaan? Niitäkin voisi joku tutkia.

Teloitettava kuolee sekunneissa, mutta teloittajat eivät pääse vielä pitkään aikaan piinastaan jonka toiselta hengen riistäminen ainakin herkimmille käskyläistappajille aiheuttaa. Vai tunteeko historia yhtäkään selväjärkistä, onnellista pyöveliä?

Kuin uneni olisi jotain ennettä merkinnyt niin Jonathanilta tuli viesti, että olisi Kajaanissa nyt ja tulisi käymään huomenna. Vastasin, että harmittaa kun ollaan täällä. Olisi ollut mukava nähdä.

Ei meinaa uni tulla. Kun klo vyöryi juuri ylitse puolenyön kävin Vinhan kanssa ulkona. Siellä alkaa ilma suvikelin puolelle kääntyillä. Ei sada kuitenkaan. Ei tullut muita kirjoja mukaan. Tämä pvk-kirjoittelu ei kohdallani mitään uutta luo.

Kääntelemästäni lehtipinkasta tipahti lappu, johon olen vuosi sitten pannut muistiin muutaman päivämäärän. Niiden merkinnöistä voin päätellä, että yhden tulos selvisi jo, mutta kahdelta taholta en ole vastausta edelleenkään saanut.

29.12.2016 Torstai

Kameralaukku jäi Kniin. Olisi pitänyt ottaa muutama kuva muksuista jotka ajelevat puukuormien kanssa metsästä pihapiiriin Lynxillä, ja kun Vinha vinttaa perässä. Kännykkäkameralla en näköjään hoksaa kuvia ottaa vaikka omassani on akkuakin jäljellä.

Aamupäivällä mentiin Villelän rinteeseen laskemaan mäkeä. Ajettiin ensin jälki umpihankeen Lynxillä ja sitten pulkilla puhallettiin muutamat kerrat alas. Ei oikein pulkanpohjat luistaneet, mutta kunhan malliksi jykällettiin. On ihan nuoska keli. Vinhan perskarvoissa roikkui raskaita lumipalleroita eikä se oikein tykännyt, kun niitä piti litistellä välillä pois.

Puupinoja ei montaa jäänyt huomiseksi. Lynxi temppuilee taas.

Lämmitin jälleen saunan. Penskat tykkää kun on pitkälti ja leveälti lauteita jossa makailla. Lumessakin kahlattiin löylyjen välissä. Onni on Sauna täällä pimeän keskellä. Lyhty ikkunan takana jää varmaan nousevankin sukupolven muistiin ja sitten aikanaan löytää heidänkin saunanikkunan taakse tuijaamaan. Panin merkille, etteivät edes muista pelätä kun huussiin tulee vaikka kesken unien asiaa. Sinne Elias sytytti kynttilän joka jopa yön ylitse siellä häilähtelee.

Ruuaksi laitoin seitikeittoa josta unohdin sipulin ja sen takia se kelpasi paremmin. Muuten syötiin aamupuuron jälkeen leipää ja munakasta. Kylän kaupassa oli tarjousmaitoa 50 centtiä/l. Ostin 10 litraa, mutta näyttää siltä, että se on kohta kaikki.

Kun en muuta luettavaa löytänyt, aloitin F.Forsythin Shakaalin lukemisen. Etulehtien merkinnän mukaan olen saanut sen joululahjaksi 1972 ja sen jälkeen lukenut sen ties kuinka monasti. Hyväkuntoisena se on säilynyt vaikka on varmasti kulkenut paikassa jos toisessakin ja monet muutkin sen lukeneet jännityksen tarpeeseensa. Ainakin tyttäret.

Meni ihan märäksi keli. Huomenna varmaan sataa vettä.

30.12.2016 Perjantai

Niin satoi. Loppuja puita metsästä roudatessa kastuin litimäräksi. Pojat ja Ewe rakentelivat kaiken aikaa lumesta teoksia, eivät lähteneet kuin parille metsäkeikalle. Mutta ei puukasoja montaa enää ollutkaan.

Lynxistä piti kaasutin purkaa ja puhdistaa, mutta ei se silti tahtonut töitä tehdä. Sitten vaihdoin tulpat ja alkoi taas rallattelemaan, eli jokin virtapiikki särkee edelleen niitä. Viimeisen kuorman jälkeen alkoi nykimisensä uudestaan, mutta kerkesin ajaa viimeisillä voimillaan lavojen päälle parkkiin.

50 litraa bensaa kerkesi kuluttaa näinä päivinä se.

Keijon Lauri käveli ohitse ja kohta takaisin vaimonsa ja ison koiran kanssa. Ne olivat kiertäneet Kyntöläiseltä vastaan. Jokunen sana vaihdettiin.

Lämmitin saunan, kävin Eliaksen kanssa, toiset eivät halunneet kylpeä. Kotiin lähtö jo mielessä. Soila haki viiden hujakoilla Ewen ja mekin lähdettiin samoilla ovien naukaisuilla. Oli vain melkoiset lähtöselvittelyt sitä ennen. Likapyykit, astioiden pesut, märät vaatteet, koira, likasankko, vesien kaatelut astioista pois, pellit auki, tarkistusten tarkistukset ja silti varmaan jotain jäi. Ainakin joitain paitoja ja kalsareita, hanskoja, sukkia. Vajaaksi syöty leipäkin keskelle pöytää.

Oli kurja ajella pimeässä ja vesisateessa, liukastakin loppumatkasta kun koloisen polanteen päällä vesi ajelehti.

Olisi tehnyt mieli kaatua suoraan sänkyyn kun tultiin, mutta piti vielä tuhkasankko käydä tyhjentämässä että sopi takan pesästä uudet siihen. Muuta en nyt kyllä tee kuin alan lukemaan ja nukun. Puutarhuri on hieman kireällä päällä, mutta olkoot.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Merkintöjä

24.12.2016 Lauantai

Sattui viikonlopuksi joulu. Siivottiin vielä aamupäivä kun eilen jäi jaksamisen puutteessa kesken kaikilta. Kerkesihän tuon. Muutenkaan ei ole hötkyilty joulun takia.

Mummolaan mennessä käytiin Ristijärven hautausmaalla jossa Puutarhuri kävi poikien kanssa viemässä kynttilöitä sukulaistensa haudoille. Minä soitin sillä aikaa Heimolle joka istui lapsen lapsensa Bemarin takapenkillä menossa joulua viettämään Oulunkylästä Vantaalle. Niitä näitä jouluisia sanoja vaihdettiin ja hyvät joulut toivotettiin. Muistutti vielä siitä reseptistä joka kipuja lievittää: inkivääriä pari palaa, 8 kpl valkosipulin kynsiä, 2:n sitruunan mehu, hunajaa desi ja ruokaöljyä toinen desi. Tehosekoittimessa sekaisin ja jääkaapissa säilytettävää seosta ruokalusikallinen tai kaksi päivässä. En ole vielä kokeillut.

Mummolassa ruokailtiin, availtiin muutamat lahjat, joissa mummin kutomia sukkia ja G:lle legopaketit ym. Ukki ei enää paljon puhele, kävely on hiipimistä ja ruokamäärät niukkoja joita sisäänsä saa. Laihtunuthan tuo oli viime näkemän. Lääkemäärät ovat joltisenkinlaiset. Paritalon toisenpään asukas, ukin veli, Penttikin sairastelee. Hänellä aivoverenkierronhäiriöitä. He ovat kaikki reilusti alle 80 vuotiaita, lapsena tirripaistilla ja voilla voideltuja eikä vieläkään punainen maito ole pöydästä väistynyt. Miksi pitäisikään.

Kotona takaisin kahdeksan huitteilla jo. Lämmitin saunan, pojat availivat lahjojaan ja askartelivat sisällysten kanssa jonkin aikaa.

Yritin illan päätteeksi katsoa Wallanderin Jokeria, mutta ei niitä toisintoina enää jaksa. Paulus jatkoi jonkun robottiohjelman töllöttämistä, kaikki muut ovat nyt unessa jo ennen puoltayötä. Nukahdanpahan itse sitten Ompelijatarta lukiessani.

25.12.2016 Sunnuntai

Pitihän sitä kolata vähän lunta tänäänkin. Nippanappa plussan puolella keli.

Pojat ovat pelailleet lautapelejä ja lukeneet akuankkoja joita tuli lahjakääreissä. Panin elektroniset vehkeet piiloon. Poikien pöytäkoneeseen tuli jokin vika, joten siitä ei tarvinnut "trageta".

Vinhapirkele oksensi matolle ja kohta toiselle. Niiden pesu olikin sitten hyhhyh. P meinasi niitä siivotessa oksentaa vuorostaan pöydälle johon voipuneena nojasi. Meinasin nauruun tikahtua. Sitten kakoilin itsekin tovin. Miten voi pienen koiran oksennus haistakin niin hirvittävälle?

Lukenut olen. Ompelijatar Martta Koskisen tarina kaikkine aikansa ilmentymineen on kiehtova. Tarinan ympärille kietoutuvaa 1920-30 lukulaisuutta kun vertaa nykyhetkeen, niin eipä asiat ole kuin agiteerausvälineiden osalta muuttuneet. Nehän mahdollistavat paljon tehokkaamman ja pelottavan globaalin illegaalisen toiminnan kuin silloin. Eikä enää ole kyse edes mistään aatteen palosta monellakaan maanalaisella toimijalla. Mikä aatteenpalo esimerkiksi Jussi Halla-ahon poskia punastuttaa? Ei mikään. Kunhan vain omaa, surkeaa itsetuntoaan helpolla populismillaan alkoi pönkittämään ja sattumalta siihen vastasivat ne samankaltaiset ajattelemattomat lajityypit jotka aikoinaan ovat miestä ala-asteella ja jo päiväkodissa retuuttaneet. Mitään mahtavaa yhteiskunnan pelastamisskenaartiota joltakin tuholta hänen teeseihinsä ei kuulu. Martta Koskiselle kuului vaikka sen aatteen kokeilusta tulikin sitten julman tuhoava voima niiden voimien toimesta, jotka kokeilun järjestivät.

Satuin selaamaan facebook sivustoja. Tamperelainen äärinatsi Lehto Seppo räkäisee seinällään seuraavasti:

"Elämä on kuolemista: Joulupäivän uroteko: Ammuin matun pihaan (rusakko vierasperäinen Suomen valkoisen jäniksen syrjäyttäjä). Kurasta rusakkoa en ala nylkemään. Nytkähteli kuiviin ensimmäiset 3 harakkaa sitä jo nokkivat, varikset puissa valmiina tulemaan paloittelemaan. Toimikaa tekin Hymiö wink;) toimikaa vääränlaisen toiseuden torjumiseksi käytännön toimin aina ja kaikkialla. Luonnon vastarinta ei auta kun ihminen hölmöyksissään päästää luontoon toiseuden edustajia. Joulupukin joulupäivän esimerkki muulle Suomen kansalle. Muistakaa: Valkoisen alkuperäisen jäniksemme raiskaajista ei pääse eroon kuin tappamalla ne kaikki, sukupuuttoon. Kansallinen hätätila on julistettu: Vierasperäisten torjuntatalkoot käynnistetty: Ei pidä kansamme keskuuteen päästää koleraa, hiviä, neekerisankkeria, ne kaikki ymv loiset tulevat toisten loisten mukana oli sitten tarkastamattomista koirista, kissoista tai pahemmista kyse. Toimikaa! http://kansanmurha.blogspot.fi Kansakuntamme joutunut liki vastaavan joukkotuhonnan kohteeksi Bryssän ja Ryssän väestönsiirroin ja alueriistoin. Vuoden 1918 ja vapaussotiemme talvi- ja jatkosodassa osoitimme elinkykymme kansaamme lahdannutta imperialista miehittäjä-Ryssää kohtaan. Toivokaamme ettei ko geeni ole kadonnut. Kansakuntamme selviytymisen vuoksi olennaisinta on se että kansa nousee ja taistelee, uhreja on jo tullut väärinpäin. Todellisuuden ohittaminen toteutuu hallituksenkin kansakuntaamme raatelevana: Meillä on unelma-projektina. Seppo Lehto Joulupäivän sanomaa kansakunnalle"

Kuinka on mahdollista, että Lehto on saanut pitää aseensa vaikka lukuisat linna- ja sakkotuomiot ovat tulleet viharikoksista joihin tuokin teksti viittaa? Vai tritsallako se rusakon? Tuon tekstin se on jakanut esim. JH-A:n seinälle eikä tämä Brysseliin palkkaamamme edustaja ole sitä poistanut joten siitä voimme päätellä paljon.

Puna-armeijan kuoro räiskähtänyt Tupolevin mukana Mustaan mereen. Olivat lähteneet Sotsista armeijan kuljetuskoneen kyytiin päämääränään Syyrian Latak. Osallistuin Hesarin jutun kommenttirimpsuun asiallisella kommentillani asialliseen kommenttiin.

26.12.2016 Maanantai

Aamupv lumien kolaamista. Sitten meni iltaan Unimäkireissulla. Uunia, hellaa ja saunaa lämmitellessäni tamppasin metsässä ajouria pinolta pinolla. Pihaankin sataneen lumikerroksen litistelin tasaiseksi ja tällä kertaa Lynxi ei sammahtanut. Puita en alkanut kelekkuamaan metsästä koska oli jo pimeää kun menin sinne.

Paistoin hellalla lohta, söin näkkileipää. Kahvitkin horaisin. Saunoin kunnolla ja sitten ajelin lumisia maisemia pöllyytellen maakuntarajan tullitta ylittäen takaisin. Pari aura-autoa ajoi vastaan, muuten oli liikenne hiljaista.

Autossa kuuntelin Taiteilijan joulusaarnan. Tehokkaasti sen lateli eetteriin Elina Knihtilä. Teatteri-ihmisiä hän. Papeilta ei tuollaiset saarnat onnistuisikaan.

Huomenna jos saisin pojat ja Vinhan nosteltua kyytiin niin mentäisiin pariksi päiväksi ajamaan puita Unimäen rantteelle.

Joku kuuluisa muusikko oli kuollut 53 vuotiaana. En muista koko miestä, mutta kun kuulin jonkun sen lauluista, niin sen kyllä tunnistin. Huvitti kyllä, kun uutisten lukija vakavalla äänensävyllä kertoi Elton Johnin twiitanneen menneensä sokkiin tapauksen vuoksi. Miten twiittaaminen sokissa onnistuu?

Muusikoita onkin tänä vuonna mennyt runsainmitoin mananmajoille. Venäläisiä musikantteja tälle joululle kerralla yli 40.

Telkkarissa ei mitään katsomisen arvoista. Kirjoittamaan, lukemaan ja nukkumaan.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Merkintöjä

19.12.2016 Maanantai

Isän kuolinpäivä. Siitäkin jo 34 vuotta, mutta päivämäärä kun koloonsa vierähtää, yhä vain muistan.

Paulus kuumeessa. Aamulla vajaat 38 astetta. Kun kävin välillä otsaa koettamassa, niin oli varmasti enämpikin. Nukkui miltei koko päivän. Nyt illalla näytti vähän helpottavan.

Turkissa kuula kulki, tällä kertaa venäläisdiplomaatin selkään kesken puheenpidon. Myös ampuja tapettiin. Kun katsotaan huomiseen, tapettuja tulee lisää kun nämä molemmat surmat puolin ja toisin kostetaan.

Juutuubesta näin videon jossa lähettiläs ammutaan, ja aika kivuttomasti hän lähti. Toisin kuin venäläisten pommittamien kaupunkien sadattuhannet lapset. Elikä ymmärrän kyllä ampujan motiivit eikä toimeen ryhtymisensä sen kummempia selityksiä tarvitse.

Sitten murhauutisia Berliinistä: Joku tuntematon ajoi jouluiseen väkijoukkoon puoliperävaunurekan. Kuolleita tietenkin tuli sekä loukkaantuneita. Onko selitys yhtä yksinkertainen kuin venäläisdiblomaatin murhassakin; aivoihin laskeutui sinisen hämärän hetki.

Siinä missä joku maatalon emäntä lellittelee ja paijaa suden sukulaista, ihmisen kauan sitten väen vängällä kesyttämää, koulimaa, jalostamaa, sairaaksi syöttämää koiraeläintä niin kohta se samainen emäntä löytyy kiväärin kanssa samanlaista karvaturria, vapaana metsässä jolkottelevaa sutta murhaamassa.

Tästä "naisnäkökulmasta" on todisteena luontokuvaaja Kimmo Ohtosen video oikein telkkarissa esitettynä. Ohjelman jälkipyykkimylläkässä lukuisten naistenkin verenkarvaiset lausunnot löytyvät facebookista. Miesten lausunnoistahan ei tarvitse erikseen mainita, kyllä ne yhtä vähäisen järjen kanssa mietittyinä sinne sekaan on huudeltu.

Naisia onkin jo kauan houkuttanut tappamaan opettelu. Toistaiseksi se on verhottu puolustuksellisilla näkökohdilla, mutta päämäärä on tiedossa, että "jos, ja mahdollisesti kun...".

Mistä tämä murhanhimo, joka maapallon pyörimisliikkeen mukaisesti on alati voimissaan pysyttelevä tahtotila, on alkusysäyksen saanut? Selityksiä etsiessämme menemmekö ihmishistoriassa viidakoissa mesoamisiimme saakka vai vaikka vain ns. arabikevääseen josta tappamishistorian tämänkertainen sivupyörre nytkähti liikkeelle?

Lyhyin tie vastaukseen on kurkistaa oman pääkoppansa sisälle.

20.12.2016 Tiistai

Se tuli suvikelit ja puotteli lumet ja kuurat puista ales.

P jäi vielä kotiin. Kuume on pois, yskä jäljellä, ja kurkkukipu. Gaiukseen vuorostaan nousi kuume nyt iltasella, ja nopeasti. Meni nukkumaan, mutta kohta jo näki painajaisia. Rauhoittui vasta kun otin syliin. Vein sitten äitinsä viereen jossa tuntuu vieläkin levottomia juttelevan. Iso se on jo poika, kohta en jaksa enää syliin ottaa.

Vinha on osoittatunut melkoisen kivaksi otukseksi. Huoltahan siitä on, mutta kai se siinä menee niin kuin kaikki nämä muutkin huolet.

Luin Tuomiojan pvkirjat loppuun. Ei se tule mitenkään helposti toimeen "norsu Lipposen" kanssa. Tuomiojan taksista kieltäytyminen Arkadialta rautatieasemalle ja samaan syssyyn jonkun typerän korttelirallin hyihyittely näyttää oman matkustamisen paljoudessaan mitättömältä tekopyhyydeltä. Varsinkin jos vaivalloisten lentomatkojen päässä pidetty kokous osoittattuu turhaksi lätinäksi. Siinä on ehtinyt kuitenkin polttaa ilmakehäämme sellaisen saastepilven, että hyi hyi tosiaan. Ja näitä matkoja on useita jossa ainoa hyvä ja kannatettava puoli on ollut, että on saanut syödä, juoda ja majoittua hyvin. Kirjoittaa se pentele kyllä hyvin. Norsu Lipposelta se ei ole sanottavammin onnistunut vaikka valtio kustantaa työhuoneet ja välineet.

21.12.2016 Keskiviikko

Aivomyrskyjä aiheuttavia puheluja tänään aamupvllä. Odotettavissa myös tinkaisa työmaa suomenkielen parissa. On "suomennettava" jo "suomennetut" lopputyötehtävät eräille niitä kipeästi tarvitseville.

I siis soitti lopputyönsä tiimoilta, ja paljon oli muutakin juteltavaa. Muunmuassa uimahallin burkhajuttu jota ei kannata monelle selittää. Sitten olin vielä M:n kanssa juttusilla. Tuli äkkipäätös lahjasta, jonka hoidin. Se pitää huomenaamulla laittaa Matkahuollon kautta etp. Jotenkin sellainen kutittava tunne ujui hihoista sisään tästä prosessista. Ei millään muotoa epämiellyttävä.

Puutarhurin käyttäminen sen ruokatunnilla Seppälän maatalouskoululla. Sieltä kukat mummolan porukoille ja itsellekin yksi valkoinen atsalea.

Rautavaaran fb:ssa pöljät jatkavat susi"keskustelua" samaan aikaan kun pommit kylvävät tuhoa lasten niskaan Syyriassa. Taitaa se kuitenkin nyt loppua kun ei ole enää mitä pommittaa. Kaikki on tuusannuuskana Aleppossa. Kymmeniltä-sadoiltatuhansilta lapsilta päät halki, äidit ja vanhukset pommitettu lihaluujauhoksi ja miehet, jotka kiinni on saatu, on sysitty seinää vasten, tai ammuttu juoksuun kuin jänikset.

Helsingin asemanaukion potkijanatsi oli ensi kertaa tuomionluvulla käräjäoikeudessa. Viittä ja puolta vuotta käräjäsalissa virnuillen esiintyvälle poikaparalle luvataan istumista.

22.12.2016 Torstai

Vein heti kahdeksalta aamulla Pauluksen ja Eliaksen kouluun ja kävin hakemassa Gaiuksen todistuksen joka oli enemmän kuin hyvä. Samoin isommilla pojilla keskiarvo pilkkua vaille 9.

Lahjapaketti Matkahuoltoon, jospa se ehtisi määränpäähänsä ennen joulua.

Siivosin koko päivän, mutta en päässyt etenemään eteisestä ja sähköpääkeskuksesta minnekään kun siellä on paljon kaikenlaista työkampetta ja tarviketta joiden siirtelyssä paikoilleen meni jälleen tovi. Samoin poikien vaatenaulakkojen järjestelyssä. Lattia jäi kaaoksen valtaan. Kerkesin kuitenkin lumipestä pöydänalusmaton, ja karvalankaisen olohuoneesta. Pojat imuroida huitaisi ja illalla, kun Puutarhuri luutusi, piti sen kuljettaa harjaa ja rikkalapiota mukana loppuroskien takia. Vinha oli jälttänyt muutamaa halkoa ja sälöjä oli siellä sun tääällä.

Eliakseen nousi kuume kun toisilla alkoi hellittää. Minullakin tuntuu enteenä kurkussa ja lihaksissa, että flunssa kynsii huokosia huomenna.

Romppainen soitti veriarvot. Sokerit ja kolesterolit samalla tavalla hieman koholla kuin 20 viimeistä vuotta, joten ei mitään hätää. Muut kaikki ok. Luuhäkkiin rinnassa silti pakottaa kun selälleni alan. Yöllä heräjän muutamat kerrat kivuntuntemuksiin. Romppainen tarjosi taas aloitettavaksi kolesterolilääkityksen, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Yksi pykälä ylitse suositusten ei merkitse mitään. Ja sitä paitsi korkeahko "hyvä"kolesteroliarvo on kompensoimassa sitä huonoa. Tavoitteeni on, kun laskeskelen nuorimman lapseni ikää, että jos elän 80-vuotiaaksi, niin sitten ne poistumiseni ikävän jo kestävät. Eli jos röörit ilman lääkitystä vielä 22 vuotta tukkeentumatta verta kuljettavat, niin mulle tämä elämisenherkun ahtaminen riittää, kiitos.

Rekkamurhaajaksi epäillyn joutuivat vapauttamaan ja nyt ovat eilisestä lähtien hakeneet pitkin Eurooppaa jotain tunisialaista tyyppiä jonka nimi on Anis, mutta toinen nimi ei Pentti.

Aloitin Ompelijattaren luvun.

23.12.2016 Perjantai

Vinha oli vääntänyt yöllä vetelähkön tortun olohuoneen lattialle. Kukaan ei ollut tietenkään sen vinkumiseen havahtunut. Vai liekö edes vinkunut?

Ne ampuivat sen Berliinin joulutorimurhaajan Milanossa.

Venäjän Putin haluaa tehostaa ydinaseistusta vaikka entisilläkin murentelisi koko Telluksen tomusokeriksi. Ja koska ketjureaktiosta seuraisi, että muiden tuhoaseiden yhtyessä infernoon, tulisi viimeinen välähdys entisen maapallon seutuvilla olemaan vain yksi ydinpieru koko tämän murikan haihtuessa avaruuteen takaisin siihen olemattomuuden asentoon, jossa se ennen alkuräjähdyksen ensimmäistä sekuntia vielä oli.

Sekö skenaario on ihmisaivojen tuloshakuisuuden perimmäinen päämäärä?

Erkka Mikkonen, toimittajamme Moskovassa kertoi kylläkin, että Putin on esiintynyt kaikkiin ilmansuuntiin rauhaatahtovasti.

Uskotaanko me?

Nehän vetävät vain henkeä nyt, kun Aleppo on murskattu ja Assadin veriset kourat tarttuvat entistä lujemmin vallankahvaan. Seuraavaksi aloittavat Donetskin "puhdistamisen" ja jos homma näyttää hyvin luistavan, saapastelevat Kiovaan ja sivu siitäkin.

Herääkö Venäjän kansa milloinkaan ajoissa?

Paketti on nyt perille mennyt, eli ehti se ennen joulua. Suorilla reiteillä matkahuolto näkyy olevan nopeampi kuin posti. Hintakin taisi olla vitosen halvempi.

Tänään meinasi nostattaa kuumeen, mutta nukuin 2 tuntia, niin meni ohitse. Veltto on kyllä ollut olo koko pvn. Eivätkä pojatkaan ole seinille loikkineet. Yskittää kaikkia pirusti.

Rakentelin uunissa ruuat tälle ja huomiselle päivälle. Puuronkin aamuksi haudutin.

Katsoin Teemalta Ikuiset liittolaiset-elokuvan. Idea eläkeikään ehtineiden aktivistien menneisyyden haamujen ylösnoususta oli hyvä, mutta toteutus ei mennyt kaikilta osin nappiin. Ohjaajan olisi pitänyt omata tulisieluisuutta asialleen tässäkin toteutuksessa.

I lähetti kiitollisen tekstarin lahjapaketin noutoretkestään.

Ehkä se flunssa todellakin sivuutti minut vain vähän nipistämällä?

maanantai 19. joulukuuta 2016

Merkintöjä

17.12.2016 Lauantai

G:lla joulupukkiturnaus pallohallilla. Tuli aamulla kiirus kun ei kelloja soimaan ollut viritelty, mut kerkeshän tuo.

Tyhjentelin Tojotanrottelon takaosan työkaluista ja rojuista, kytkin peräkärryn koukkuun ja nytkäytin Lynxin lumipenkan päältä kyytiin. Sidoin tukevasti. Ajelin sitten Unimäkeen. Nälkämäen tienhaaraan saakka olivat metsäyhtiön toimesta auranneet lumet syrjään, lopun matkaa pöläytin Lynxillä. Vein tinttien ruokinta-automaattiin säkillisen jyviä ja ajelin metsään ajouria polttopuukasojen luokse. Kaikkia en kerennyt sillä alkoi hämärtää ja tuntui, että jos jään suota ylittäessä kiinni, niin en jaksa lapioida ummenajokkia enää irti. Lumi höttöä, maa roudaton ja Pahanunensuota halkova Unipuro lirisee kuin keväällä.

Olin Knissa takaisin viiden maissa. Heti piti G viedä kaverinsa synttäreille kun tuli pelaamasta. Olivat voittaneet yhtä vaille kaikki turnaukset. Päivän urakka.

Nyt illasta katselin satojen gigatavujen muistilaatikkoon säilöttyjä valokuvia. Viimeisimmätkin 20 vuotta ovat huomaamatta täyttyneet elämänmaulla. Mausteitakaan ei ole puuttunut, pippuria ehkä olisi voinut olla vähemmän. Mutta olisiko näin, jos olisin yksin dallaillut? Jos siemenjohtimet olisi katki nipsaistu kuten joskus ajattelin?

Kittilää mietin loppusijoituspaikkanani sinne muuttaessani, mutta nyt vuosien kuluttua tajuan, miten helppoa sieltäkin oli lähteä. Ei kuitenkaan yhtään sen helpompaa kuin monesta muusta paikasta jossa olen majaillut. Elävä ihminen on altis juurtumaan toisiin ihmisiin, vaikka ei aina vieraisiin multiin. Kittiläänkin jäi monet hyvät kaverit joiden seuraa joskus kaipaan. Kajaanista poismuuttoa en pidä enää mahdollisena vaikka ikinään en tänne tule juurtumaan. Paitsi kompostoitua mullaksi jonkin muun elollisen juurtumiselle. Tai tuulen viemäksi tuhkalannoitteeksi.

Vaikeimmaksi kaikista lähdöistä lienee kuitenkin ensimmäinen ajolähtö 1968 kun olin yhdeksän vanha ja toinen viisi vuotta myöhemmin.

Jos lapsena rauhanaikaiset kotiseuduilta pois köijäämiset tuntuvat vielä kymmenien vuosien kuluttuakin psyykeä vaivaavilta tapahtumilta niin mitä tuntevatkaan Syyrian sotasukupolven lapset tulevaisuudessa, jos se heille edes elämisen arvoisena koskaan valkenee? Kuvat sieltä ovat jälleen olleet raastavan lohduttomia, uniin vaikuttavia.

Luulevatko ne Pääperkeleet, että siviilejä pommittamalla äärijärjestöt saadaan juurittua maailmasta pois? Onko sellaisesta historialla esimerkkejä antaa?

Kun vähän pintaa raaputtaa, niin sata vuotta sitten omiemmekin kesken suoritetut väkivallan teot pulpahtavat katkeruutena pintaan. Ei tarvita kuin muutama halla-aho kynsimään niin kaduilla jo marssitaan astalot paljastettuina. Pahinta se, kun marssijoilla ei edes ole käsitystä siitä, miksi marssivat.

18.12.2016 Sunnuntai

I tekstitteli fb:ssa, että tarvitsee suomenkielessä apua; vuodenvaihteessa opiskelunsa lopputyön deadline. Lupasin.

Menin Unimäkeen aamupvllä. Vinhan otin mukaan. Se oksensi heti alustalleen ja kuolasi kauheasti koko matkan ajan. Myös tullessa sama. Perillä se kyllä tykkäsi puhtaan lumen äärettömyydestä.

Mennessä Heikinsuon pitkän suoran toisessa päässä Rautavaaran Erän metsästäjiä passissa yleisellä tiellä. Yksi ukko oli kiikarikivääri tanassa kallionkielekkeen päällä tienlaidassa ja yksi nousi notkelmaa keskellä tietä haulikko kainalossa minua vastaan ja samalla iso saksanpaimenkoira uppuroi penkalta tielle. Oli lähellä, etten ajanut kaksikon päälle. Tiekin liukas kuin papin mulukku. Muutamia ukkoja oli levikkeellä autojensa luona. Mitä riistaa ne olivat hakemassa? Ei ainakaan hirvimetsällä haulikko ole luvallinen eikä se, että yleisen maantien raviin asetetetaan passipaikat. Entä se saksanpaimenkoira? Susien peräänkö se on koulutettu?

Ajoin Lynxillä kauempana olevien pinojen luokse ajouran, mutta sitten kone saakeli hyytyi jälleen. Tulin metsästä pehmeällä ajouralla uppuroiden pois ja panin saunaan tulet. Otin palasta, syötin Vinhan, join kahvit. Alkoi sitten jo pimeyttä lykätä maisemaan. Lisäsin isompia halkoja saunanpesään ja läksin Lynxin luo. Kertavetäisyllä se lähti käyntiin ja ajoin mokomankin riesan pihaan. Enkä kalikkaakkaan kerennyt käyntini aikana rekeen lastata kun valoisan aika oli ohitse. Kylpy oli kuitenkin erinomainen ja tulomatka meni vuodelta 1973 olevan kuunnelman seurassa.

Luin nyt iltamyöhällä Erkki Tuomiojan päiväkirjoja jossa olen menossa 1995 loppupuolella. Sivulla 207 tökkäsi silmään merkintä Sunnuntailta 17 joulukuuta: "Matti Wuori, pitkään kulttuuritiedottajien suosikki, on saanut tuta harvinaista kritiikkiä. Ensin Putte Wilhelmsson Hesarissa, sitten Jyrki Lehtola eilen IS:ssa ja nyt Mattiesko Hytönen taas Hesarissa ottavat hänet uusimpine kirjoineen vähemmän ystävälliseen käsittelyyn. Sanoisin, että syystäkin, vaikka arvostan Wuorta kuitenkin eri tavalla kuin Esa Saarista."

Olipa perustelematon kannanotto kriitikoiden kritiikkiin tuo "sanoisin että syystäkin".

Matti Wuorelta ilmestyi vuonna 1995 Faustin uni joka mielestäni oli, ja on yhä, erinomaisen monitasoisesti mieltä ja mieliä ärsyttävä kritiikki siitä touhusta jota ihmislaji täällä harrastaa. Mikähän siinä kirjassa itse Tuomiojaa otti pattiin, tai mikä meni politiikan älyköltä hilseen ylitse? Olisi selittänyt. Kaltaisensa kevyet heitot tuolta tasolta vaativat sen. Ja varsinkin kun kyse on Matti Wuoren ajatuksista.

Mainittujen kriitikoiden tekstit olisi kyllä nyt hyvä lukea minunkin kun en muista niitä. Hesarista olen varmaan ne aikoinaan lukenut koska lehti tuli tuolloinkin säännöllisesti laatikkooni, mutta enpä kyllä muista sisällöstä otettakaan. Eivätkä ole leikkeenä Faustin unenkaan välissä jonka asian juuri hyllystäni tarkistin.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Merkintöjä

12.12.2016 Maanantai

Aamulla Paulus piti viedä autolla kun polkupyörä oli pakkasjykkelissä, vein tuntia myöhemmin Gaiuksenkin. Eliaksen pyörä on pakkasenkestävä.

Kävin terkkarilla, se antoi jo huomiseksi ajan Romppaiselle. Kiristää ja koskee rintaan. Kylkikipu on levinnyt luita pitkin laajemmalle rintakehään. Ehkä se on vain luiden hapristumista, vanhuutta, psykosomaattista kipua.

Rouvalle uusi bide-letku ja kahva, tiiviste altaan viemäriputken siivilään. Oli opetellut uutta uunia, mutta vielä eivät piparit olleet onnistuneet.

13.112.2016 Tiistai

Lääkärissä. Rintakivut eivät sydämestä johdu sen enempää kuin keuhkoistakaan. Määräsi verikokeita. Pyysin reseptin glucosaminille. Luontaishyllyjen vastaavassa on enämpi kuin puolet muita aineita kuin nivelrikon hoitoon tarkoitettua g-samiinia.

Kranssintekotarpeita, kuusenoksia, ja katajan, ja laatikoita koululle kärryllinen. Myöhäillalla vanhempien ja oppilaiden sitomia valmiita kyytiin, ja roskat. Torstaina myyvät Prisman käytävillä hyvään hintaan.

Elias Tietomaa-tutustumisreissulla Oulussa luokan kanssa. Piti viedä aamuseitsemäksi bussille. Tulivat illalla seitsemän hujakoilla pois.

Kirjastossa. En ole lukenut kaikkia aiempiakaan lainoja, mutta koska pöydillä kirjoja tyrkyllä lojui, otin Karl Dönitzistä ja III:n valtakunnan viimeisistä päivistä kertovan kirjan ja myös Umberto Ecoa numero zeron tapauksen verran. Lukusalissa luin SK:n. Piätoimittaja Ville Pernaa (Pelle Virnaa!) vittuili pääkirjoituksessaan Ylen ja Sipilän kahnauksesta asenteellisesti. Sananmuunnoksesta tuli mieleeni, että jonkun Pentin sukunimi on Anis (=Antti Penis).

Muutamatkin palstametrit oli tuhlattu myös Knausgårdiin. Kirjailija oli hävinnyt henkilökohtaisen "taistelunsa", eli akka otti ja lähti.

A-studiossa käsiteltiin Syyrian Aleppon lohdutonta tilannetta. Lähi-idän asiantuntija Hannu Juusola vastasi toimittajan kysymykseen "tullaanko sodan jälkeen jakelemaan tuomioita sotarikoksista?", että sellaista ihmettä ei tulla näkemään; ei Al-Assadia eikä Putinia käräjäsaleihin kuljeteta.

Tänään olivat Syyrian hallituksen joukot syyllistyneet siviilien teloittamiseen edetessään Venäjän hävittäjien tuella Aleppon raunioissa. Ei se ole ensimmäinen eikä viimeinen samankaltainen uutinen. Paha on kokonaan valloillaan siinä kaupungissa. Ketään ei säästetä kun aseenkantaman päähän sattuu. Seuraavat sata vuotta, jos maailma hajoamatta radallaan pyörii, on verinen epäsopu arkipäivää jos yleensäkään sotatila koskaan päättyy.

Putinin taktiikka on testattu Tsetsenian sodassa jossa Groznyi pommitettiin tuusannuuskaksi asukkaineen, kapinallisineen. Aleppossa murhaaminen ja infan särkeminen on yksyhteen Groznyin raakalaismaisuuden kanssa. Tsetseniankaan sotarikoksista ei Putinia eikä muita Venäjän sotapäälliköitä ole tuomiolle köijätty. Jälkiputsariksikin saivat värvätä Kadyrov-juntin joka on kaikesta infosta päätellen täysroisto jolle ei väliä ole, kenet murhaa tai murhauttaa kunhan valtaa ja rahaa saa.

Sanovat, että historia on armottomin tuomitsija, mutta mitä hyötyä historiankirjojen sivuilla käytävistä, loputtomista käräjistä on kun ne unohdetaan muutaman sukupolven aikana ja aloitetaan sotarikosten kierre uudestaan. Valmiiksi suihin hiottu ja päihin taottu sanontakin takaa kuinka historia toistaa itseään. Solzenitsyn oli Vankileirien saariston käsikirjoitusta piilotellessaan sitä mieltä, ettei Venäjän, silloisen Neuvostoliiton laajentumispyrkimykset tule koskaan päättymään. Oikeassa oli; Pikku Stalin, eli Putin vastasi äskettäin pienen lapsen rajoja koskevaan kysymykseen, ettei Venäjän rajoilla ole äärtä ei määrää.

Tyrannien pienuudesta tuli kylläkin mieleeni, että Stalin oli yhtälainen ukonkäppyrä kuin myöhempi seuraajansakin.

Natsi-ideologiakaan ei ole maailmasta hävinnyt vaikka niistä rikoksista muutamia hirtettiin 1945 jälkeen. Tyhjäpäiden kalloja maailmassa riittää täytettäväksi fasismin ihailuilla. Se nähtiin itsenäisyyspäivänä Suomessakin, eikä pitkä matka ole siihen, kun aate valtaa jälleen alaa oppineimmissakin piireissä. Tai niiden piirien pakastimissahan natsismin ohjekirjaa on säilötty ja jonka sulattelu jo aloitettu.

JH-A on esimerkki yliopistoa käyneestä, yli-ihmisopin sisäistäneestä kielitieteilijästä jonka propagandistiset kyvyt ovat kuin Goebbelsilla. Mies on ulkoisestikin kuin reinkarnaatio Hitlerin hallituksen propagandaministeristä. Alan uskoa ainakin Pahan sielunvaellukseen minä muuten jumalaton.

14.12.2016 Keskiviikko

Aamulla verikokeissa. Labran odotustilaan tunki sähkösilmällä varustetuista pariovista niiden levyinen, vihainen akka joka rähisi siitä, kun ei henkilökuntaa ole jolta kysyä asiaansa. Sitten se syöksyi näytteenottohuoneeseen kun sieltä tuli edellinen asiakas pois ja viipyi 20 minuuttia, eli varausajat menivät ainakin sen verran koko päiväksi sekaisin. Minunkin myöhästyi. Labraan pitää nykyään varata ajat etukäteen, paitsi ne, jotka tuodaan talon sisältä kiirepotilaina. Muuten asia ei olisi ottanut pattiin, mutta samaan aikaan kun se siinä toohotti, niin aulan tekkarista tuli aamu-uutiset jossa näytettiin elävää kuvaa Aleppon pommituksia pakenevista ihmislaumoista. Minulla sappi kiehahti, mutta en saanut noustuksi, että olisin ämmälle sanonut, että vilkaisepa uutisten suuntaan ja arvioi oma hätäsi sen jälkeen uudestaan.

Siellä oli myös lierihattunsa kuivakukilla koristellut, ylen pullakka nainen joka puhui kovalla äänellä jollekin joka vissiin asusti kaulan ympärille kietaistun villahuivin sisällä. Kun tämä asiakas kutsuttiin sisään, meni huoneeseen myös joku henkilökuntaa edustava mies näyteenottajan turvaksi. Muu vuoroaan odottava, mykkä väki oli tasaisen harmaapäistä, joukossa yksi kongolainen, raskaana oleva rouva ja pari nuorta naista. Oli myös yksi vanhusparisko jonka hennompi puolisko eteni rollaattorin avulla. Mies vaikutti hyvin avuttomalta kun ei osannut takkiakaan sairaan vaimonsa päälle avittaa.

Labran jälkeen Pauluksen päivystyskäyttö hampissa. Muotit hankasivat ja ne hioivat niitä käypäsemmäksi. Loppupäivä Eliaksen luokkaretkimyyjäisiin leipomista. Lämmitin uunin, sotkin aineet joista tuli kolme taatelikakkua ja kolme puolukkapiirakkaa. Onnistuivat ihan käsivaralta, kävin paistamisten välissä koululla asioilla ja kirjastossa, josta hain varaamani Ville Suhosen Ompelijattaren ja Tuomiojan päiväkirjojen koosteen vuosilta 1995-97.

Kittilän Kelontekemään Penalle pikkuinen joulupaketti. Laitoin siihen pipon jonka ostin Kääpälästä 2014 pyöräillessäni kohti Raaseporia Venäjän Karjalan reissun jatkoksi. Penaa kutsuttiin Kääpäseksi silloin joskus ja koska pipossa luki "Mie viihlyn Kääpäläs", niin siinä sen vitsi. Mutta nyt vasta sain tuonkin asian toimitettua! Penaa ajatellessani hihittelen tässä ittekseni, koska näen silmissäni kuinka siellä paketin aukaisijalta hymyn virne leviää korvasta korvaan...

15.12.2016 Torstai

Pojat söivät aamiaiseksi padallisen uuniohrapuuroa. Makaronilaatikontähteitä ja paistolohta oli sitten illaksi. Aamukymmeneksi vein myyjäistarvikkeet Prismaan ja oli niitä päivän mittaan mennyt melkoiset määrät. Minun leipomukset yhtä puolukkapiirakkaa vaille kaikki. Kransseja oli jäänyt tähteeksi 3 kpl. Koululaisten  matkakassaan oli kilissyt liki 500 euroa.

Rouvalle kävin vaihtamassa sytyttimet ja loisteputket verhokonsolin taakse. Kymmenen molempia, yksi vanha putki räjähti silmille poistettaessa. Siinä ährätessäni Rouva keksi vielä, että alakerrankin vessaan pitää laitata pideellä varustettu vesihana. Kävin rautakaupassa mutkan ja vaihdoin, vaikka ei se ihan ehlposti käynyt koska entiset olivat 8 millin kupareja ja uudet kymppejä. Piti väliliitos kehitellä, mutta onnistuihan tuo. 2 tuntia sitä laittaessa meni.

Illasta kävin vielä Ladyn vessan katsastamassa kun hän itse oli paikalla. Huomenaaamulla käyn hiomassa ja maalaan. Maanantaina pöytätaso ja hylly ja allas ja hana ja valo ja peili...

Kirjastostosta Orlando Figesin Kuiskaajat; ihmiskohtaloita Stalinin Neuvostoliitossa. Pirun paksu opus. Jäin jututtamaan oululaisia sarjakuvaihmisiä kirjaston aulaan jossa heillä oli asiakkaille tarkoitettu infopiste. Piirsin muutamatkin ukkeleiden kuvat juttelun lomassa tarjolla oleviin papereihin. Gaiuksen kuskaamista jalisharjoituksiin. Elias ei kerennyt omiinsa kun oli ne myyjäistouhut Prismassa.

Sonjalle soitto. Flunssaa ja väsymystä potee. Kakruillakin kaikenlaista köhää.

Puutarhuri järjesti saunan yhteyteen yllätyksen jota nyt tässä makustelen.

16.12.2016 Perjantai

Kittilän kultakaivoksella joku ajanut työkoneella jyrkänteeltä alas ja kuollut. Tapiota heti ajattelin, mutta ei se siellä koneineen tiettävästi ole. Pitää kuitenkin jossain  välissä soittaa.

Radiossa kertoivat Filippiinien huumemafiaan kohdistetusta, presidentti Rodrigo Duterten siunaamasta valtioterrorismikokeilusta. Rikollisia ja niiksi arveltuja on tapettu jo kolmattatuhatta, kertoo ulkomaantoimittajamme Pertti Pesonen.

Ykkösaamun lopuksi panivat ääniaalloilta kuuluviin Hilkka Hyrkön raportin kahdenkymmenen vuoden takaa tapauksesta, jossa Tsetsenian sodan kyteviä rauhanhaaveita koeteltiin Venäjän järjestämällä provokaatioiskulla Punaisen ristin kenttäsairaalaan. Kenet on siitä murhatyöstä oikeuteen raahattu? Ei ketään. Ei edes joukkomurhatutkimuksia ole aloitettu. Kremlin sätkynukke, "presidentti" Kadyrov on käynyt korkeintaan kusella tekopaikalla. Hän on ollut siihen aikaan vain yksi rivijäsen salaisissa kommandojoukoissa, jotka näitä tekoja omassa maassaan ovat toisen valtion kustantamana tehneet.

Ladyn vessanseinän hionta ja maalaus.

Kurkkuun koskee ja yskittää. Nukuin tunnin verran iltapvllä, sitten olin kuskina sinne ja tänne. Kaupasta uusi lumilapio, parit ledipolttimot eteisen valoihin ja muuta pientä. Soila soitti, että Unimäen tietä on ainakin jonkin matkaa aurattu. Oli ohitse ajanut Iisalmeen mennessään. Pitäisi kai se m.kelkka sinne käydä kurauttamassa ja polkea samalla ne ajourat polttopuille. Jospa kone nyt korjailujen jälkeen pelittäisi.

Voi olla, että huomenna menen, Tai sunnuntaina.

Puutarhurin vein työpaikkansa pikkujouluihin Musiikkiopistolle. Soittaa sitten jatkoilta jos hakuria tarttee.

Aleppon hetken kestänyt siviilien evakuointi on keskeytynyt. Murhaajat eivät halua murhattaviksi suunniteltujen karkaavan. Eikö sen sodan malja koskaan täyty?

maanantai 12. joulukuuta 2016

Merkintöjä

10.12.2016 Lauantai

Siri Hustvedt on omistanut esseekokoelmansa "Elää, ajatella, katsoa" Frances Coadylle. Lie luultavasti joku hänen läheisensä? Luin tälle illalle kirjasta Kriittisiä huomioita sanallisesta ilmastosta-kirjoituksen.

Näitä pitäisi lukea muidenkin, mutta mitä tämän ajan ihmiset tekevätkään?

Tämä trumbbien, erdoganien ja putinien aikakausi kaivaa syvän kuopan kaikelle sille, mitä ihmiskunta ehkä olisi alkanut olla kypsä myös käytäntöön soveltamaan. Ainakin opettelemaan sitä. Lopun huomion vie hipaisunäyttöjen hipelöinti.

11.12.2016 Sunnuntai

Nouseva kuu. Aika isona ja punervana se kattojen takaa kohoili kun yläparvekkeelle valoja olin virittelemässä.

Elias 15 vuotta. Kavereita juhlimassa. Yksi balkanilaislähtöinen ja yksi Afrikasta, loputkin kutsutut olivat syntyneet muualla kuin Kainuussa, eli yksi Kuopiossa, kaksi Ivalossa. Eliaksen syntymäpaikkakunnaksi on merkitty Kittilä vaikka Rovaniemellähän se synnytyssairaala oli.

Kun itselläni oli 15-vuotispäivä olin ollut työelämässä jo kokonaisen vuoden, kesän verran ylikin. Aloitin säästämisen ajokorttia ja autoa varten, mopoa en edes harkinnut vaikka sellainenkin minulla kaksi viikkoa oli sattuman kautta käytössäni. Polkupyörällä, jalan, bussilla, junilla tai kavereiden kyydillä kuljin kaikki kulkuni. Olin aina menossa. Olin levoton. Kirjan kerrallaan lukemisen verran kykenin olemaan aloillani. Kalastin ja metsästin paljon. Kävin humpalla, elokuvissa, toreilla, asemilla. Helsinkiin läksin junailemaan jos vain siltä tuntui. Kaikkialle oli pitkä matka.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Merkintöjä

4.12.2016 Sunnuntai

Suomalaisittain hirmuiseen aamuun herättiin, varsinkin Imatralla.

Pötkyillyt vain, paitsi että tyhjentelin Tojotanrottelon tavaratilan, että huomenna sopii työkalut ja remppatarvikkeet kyytiin. Myös uusi vessanpytty. Pihakuuseen ripustelin Puutarhurin apuna kaksi tähtivalosarjaa. Iltasella osallistuin tekstinpätkällä turhaakin turhempaan susidebattiin. Rupesi tuiskuamaan.

Nyt alan lukemaan Solzenitsynin elämästä ja nukahdan.

5.12.2016 Maanantai

Imatran murhat pääotsikoita uutisissa. Mielessä ne minullakin ovat, mutta miksi niitä tämän kummemmin kommentoisin. Mielettömyyttä asian ryhtyneeltä ei ole puuttunut. Murhaajan motiiveista ei ole tutkijoillakaan hajua.

Kymmeneltä rautakaupasta pytty ynnämuut romppeet kyytiin ja Rouvan vessan kimppuun. 40 vuotta paikoillaan nitkumatta istunut vanha vessanpytty oli niin tiukassa, ettei lähtenyt muuta kuin särkemällä. Se oli vielä sitä tyyliä kun pyttyjen jalkaosan ontto kupura painettiin tuoreeseen betonimassapaakkuun ja ruuvit tökättiin reikiin jolloin se kuivuttuaan jämähti siihen tiukemmin kuin Junttilan tuvan seinään roiskaistu rappauskakka. Betonikakkuakin piti moukaroida kunnolla ennen kuin se pala kerrallaan lohkeili lattiasta irti.

Kuumailmapuhaltimen avulla sain aika helposti muovimaton irroteltua, mutta liimoja piti talttailla ja skrapata hampaat irvessä. Kuuden tunnin päivä, klinkkeröintiin niistä meni kaksi. Ylihuomenna saumaan. Uuden pytyn liittäminen ja liimaus jää torstaille. Keittiöönkin Rouva on suunnitellut muutoksia.

6.12.2106 Tiistai

Jälleen tämä itsenäisyyspäivä. Juhlijoilta on jo mielistä haihtuneet Imatran yösurmat, mutta harva jaksaa murehtia aleppolaistenkaan hätää joka varmasti on ylitse ymmärryksen menevää.

Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhien yhteydessä kirjoitin, että maailman pitäisi seisahtua aina, kun tappamiset alkavat. Kyynisesti voi vain todeta, että eihän täällä sitten liikahtaisi puiden lehdetkään.

Kävin maitokaupassa. Tojotaan jäi valot päälle eikä se lähtenyt enää käyntiin. Nuoripari tyrkkäsi vähän keulasta, panin peruutusvaihteen päälle ja moottori alkoi heti hyrskästä.

Linnan juhlien sijaan katsoin hilpeän dokumentin surrealisti René Magrittesta. Päivemmällä samaan aikaan, kun armeija marssia jyhmi Kajaanin katuja itsenäisyyspäivän paraatissa kolasin loput pihan osat lumesta. Ruma, vihreä helikopteri rumisteli ylitse niin, että ilmavirta tuntui alhaalla asti. Myös hävittäjät tekivät ylilennon joten ihmiskuntaa vaivaavasta militarismista sai tuntuman ilman katujen varsille lähtemistä.

7.12.2016 Keskiviikko

Selasin sen verran nettiä, että katsoin, ovatko linnanjuhlien katutaistelijat miten verisesti yhteen ottaneet. Ei olleet. Mutta kalliiksi tuli itsepäiselle Suomelle Helsinki jälleen. Järjestyksen valvontaan komennetun poliisimäärän kustannuksilla olisi voinut monet pakolaislapset ruokkia vuosikausia. Ja ketkä tällaisen varotoimenpiteen kustannuksiin syypäitä jälleen olivatkaan? Ne samat natsit, jotka kauhistelevat pakolaisten aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle.

JH-A, se punaposkinen kansankiihottajamme Brysselissä oli kirjoittanut fb-päivitykseensä, että juhlimisen sijaan tekee töitä. Millaisiahan töitä ne lienevät? Kuka vahtii, että tekee myös? Missä sen miehen kovaa palkkaa ja muita valtiolle aiheuttamiaan kuluja vastaavat tulokset ovat nähtävillä? Se olisi ainakin kilometrin mittainen halkopino jonka oikea työmies olisi siihen aikaan mykyttänyt vaikka tylsälläkin kirveellä, mitä hän on euroopassa tyhjän panttina lennellyt.

Montako pakolaislasta elättäisimmekään JH-A:n kaltaisen tyhjäntoimittajan palkalla, päivärahoilla, syöttämisellä, juottamisella, lentolippujen ja taksimatkojen hinnalla? Vähintään miljoona euroa sen miehen momentille joka vuosi menee samoin kuin yhtä vähän aikaan saavien hakkaraisten ja oinosten kustannuksiin. Tällaiset kitkuiitaprovokaattorit olisivat tarpeellisimpia syksyissä marjametsissä ja pakollisina vapaaehtoisina pakolaisten vastaanottopisteissä. Karkeampiakin ajatuksia mielessä kävi saunantaakse köijäilyineen, mutta enpä nyt alennu heidän itsensä käyttämään kieliköyhyyteen.

Saumasin Rouvalle vessan lattian klinkkerit. Käytiin hakemassa uuni ja induktioliesi sekä uusi mikro. Myös levyt tilattiin komeroa varten.

8.12.2016 Torstai

Levyt Autiolta Rouvalle. Samalla keittiöön kalustetarjous. Vessanpytyn liimaus ja vesijohdon kytkentä. Silikonit lattia- ja seinäkaakelisaumoihin.

Ladyn vessan kalustejutunkin kävin katsastamassa, mutta vielä puuttui allas, hana ja viemäriputket. Oulusta aikoi Ladyn isä ne tuoda. Myös peilin.


9.12.2016 Perjantai

Helsingissä äiti ja kolme lasta kuollut kerrostalohuoneiston tulipalossa.

Pakkanen alkoi kirrata iltaa kohti.

Rouvalle komeron teko. Hankala homma mittailla hyllyjen paikat ja ruuvailla ne kiinni keittiön lattialla, mutta paikoilleenkin sen ehdin asentaa ovineen päivineen, ja uunin sekä mikron kytkeä sähkövirtaan. Kuusi tuntia ähellystä jälleen. Rouva itse oli vähän ärtyneellä päällä aamusta kun oli hävittänyt laitteiden ohjekirjapumaskan jonnekin. Oli niiden sisällä kyllä toiset, että se siitä.

Ei ole kerennyt asioiden mietintään, kotonakin kaikenlaista. Uunipuuron yöllinen huolehtiminen esimerkiksi.

Lukenut Solzenitsynin elämästä, mutta nukahtanut aina kesken lauseen. Unet kulkemista paikasta paikkaan. Viime yönä Kuopiossa isoikkunaisessa talossa jossa itkevä, tuttu nainen ja pikkupoika joka luki Nakke Nakuttajaa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Merkintöjä

2.12.2016 Perjantai

Lapua klo 06.45, 330 km:n pätkä takana.

Hyvä keli tähän saakka ajella, lunta ei lakeuksilla ole, vain jäisenä pimeydessä kuultava asvaltti arvelutti mutkaisilla poluilla.

Huoltoasemalla oli aamupuuro juuri pantu hautumaan, oli riisipiirakkaa munavoilla, sämpylää, kaakaota ja kahvia. Jostain syystä kassaneiti laskutti vain 3,5 euroa kukkuritarjottimista syötävää ja juotavaa.

Rekkamiehiä ja muuta ammattiväkeä käy kahvilla tiuhaan, nälkäisimmät syövät tukevasti, menevät sitten ulos tupakalle ennen kuin jatkavat kuka minnekin. Muutamat juuttuvat peliautomaatteja syöttämään. Jokunen työhaalareissa oleva nainenkin kävi hakemassa kannelliset pahvimukikahvit. Yksi ryysti siitä tupakkia poltellen ulkona tovin ennen kuin hyppäsi sinisen pakettiauton ratin taakse ja kurvasi tiehensä.

Kajaanista lähdettiin puolenyön jälkeen ajelemaan. En osannut nukkua ennen lähtöä kuin  ehkä puoli tuntia joten Kortesjärven ohitettuamme pysäköin levikkeelle ja laskin selkänojan alas nukahtaen heti. Tunnin korsasin ennen kuin jatkettiin. Paulus meni jo kotona illasta aikaisin nukkumaan ja jatkoi uniaan autossa.

Häijää klo 13.00, 530 km.

Lapuan jälkeen pysähdyttiin Noormarkussa josta otettiin koera kyytiin. Musta se on ja pieni. Tankkaamassa käynnin jälkeen pentu oksensi heti mahansa tyhjäksi. Pysähdyttiin levikkeelle putsaamaan istuinsuojaksi laitetut aluskankaat ja muovilakanan joka oli suojien alla, niin ei penkeille pahastikaan käynyt. Laitettiin uudet suojukset joita mukana on.

Olihan se kummallinen asunto josta pentu haettiin. Tuli mieleen, että jokin kiertotie koirakaupalle siinä mummotarinassa oli. Muuten se ja sama kun oli niinkin edullinen. Rokotustodistukset ym. kuitenkin  löytyivät, ruokaa pussillinen mukaan, hihna ja puruleluja. Sen oma alustäkkikin joka okseentui muiden mukana heti matkan alussa. Koiran luovutus kävi mutkattomasti, tunteilematta vaikka muuta puhelimessa puhutusta käsitin.

Syötiin Häijään huoltoasemalla hampurilaiset kun ei muuta keksitty. Vessaan tuli siivooja ja sanoin sille, ettenpä älynnyt äsken hoihkaista, että äetii, pyyhkimmään! Käsiäni pestessä kyselin naiselta, että onko Häijään humppalava vielä aktiivikäytössä. Se sanoi, että siellon nykyään viikonloppuiltojen lisäksi päivätanssejakin.

Tampereen Hervannassa on oltava 15.30, mutta eihän tästä ole matkaa enää kuin 40 km.

Hervanta klo 15.00, 678 km.

Odotellaan Opiskelijankadun varrella autossa Amarinia. Lähetti juuri tekstarin, että tulee kävellen tähän. Kiinteistövälittäjä tulee puolen tunnin päästä aukomaan asunnon ovea. Ja kenties päätään.

Matka on mennyt hyvin. Pysähdyttiin Koivistonkylän kauppakeskusten parkkipaikalla. Paulus juoksutti pentua kävelytiellä sekä Hämeenlinnaan ja Helsinkiin menevän moottoritien alittavan tunnelin päässä lepikossa. Täällä on muutamat sentit lunta ja vähän tupruttaa koko ajan. Kävin Prismasta halvan, pitkähihaisen paidan sillä jostakin syystä jäi taas lämpimämmät vaatekerrat matkasta pois. Takin alla on vain lyhythihainen kauluspaita ja talvinen viima puhaltelee, ehkä pakastuukin.

Neuvoin Paulukselle kerrostalon, jossa 1980-luvulla asuin silloisen perheeni kanssa. Tuntui erikoiselta; samalla kun elän tätä elämää niin samaan aikaan voin kuvitella sen ensimmäisenkin elämäni parkkipaikalta lähtevän lyhyen kujan päähän entisenlaisenaan töröttävään, vanhuuttaan kulahtaneeseen kerrostalo-osakkeeseen kuin ei ajallista välimatkaa olisi olemassakaan. Tapahtumia, ihmisiä, asioita vilahtelee ajatuksissa. Ja ne naapurihuoneistojen koskaan mielestäni kuolemattomat ihmiset siellä keittiöissään keittelevät keittojaan, lämmittävät mustaamakkaraa paistinpannuillaan, kuorivat pottuja, kyttäävät katujen kulkijoita verhojen raoista... voi perhana!

Suonenjoki 3.12.2016 Lauantai klo 00.45. 892 km.

Eskon luona. Paulus ja Pentu nukahtivat jo. Mulla vähän sydän tutisee ja ajatukset lilluvat.

E:lle soitin ennen Jyväskylää, että jos yöpaikka olisi, en jaksa Kajaaniin asti ajaa. Otin lyhyet torkut Jämsänkosken seutuvilla. Aterioitiin Vaajakosken eibiisiillä. Paulus tunnisti viereiseesä pöydässä mukaan otettavaa ateriapussia odottelevan Samuli Edelmanin verkkareissaan ja joku julku kai se oli hänen seurassaankin. Minä en kyllä olisi tuntenut.

Pentu on ollut rauhallinen kuljetettava, nukkunut suurimman osan ajasta kuten lasten kuuluukin. Ei ole oksennellutkaan enää.

Hervannassa käytiin  katsomassa kymmenennessä kerroksessa oleva Amarinin asuntoehdokas. Siisti se oli ja hyvin hoidetussa yhtiössä. Kaikki asunnon pinnat lattioista laipioon oli rempattu täydellisesti, vain keittiökalusteet olisivat piakkoin uusinnan tarpeessa, mutta ei niissäkään edes allaskaapiston levyt olleet miltään kulmalta turvoksissa. Alkuperäiset ne eivät olleet, eli olivat 1990-luvun alkupuolen genreä. Kiinteistövälittäjä oli harvinaisen asiallinen henkilö, ei vedellyt suuntaan eikä toiseen vaan sanoi, että omilla silmillä minkä näette niin tuskin pahalta näyttää. Sain sanoa A:lle mielipiteeni, ettei asunnonostossa suuria riskejä olisi. Putkiremonttikin saattaa olla vasta 10-15 vuoden päästä koska ne on nyt kuvatttu eikä ongelmia ole havaittu. Kaikista äskettäin suoritetuista remonteista löytyi mustaa valkoisella. Hintakaan ei Tampereen huomioon ottaen ollut ylimitoitettu kun vertailukohteita katsottiin. Välittäjä lupasi etsiä vielä verrokkikohteita samasta taloyhtiöstä tai vastaavasta siitä lähempää.

Amarinin vanhempien luona istuttiin muutama tunti, syötiin ja juotiin. Sivuttiin asuntohankkeen lisäksi politiikkaa heidän kotimaassaan; pahentunut se on toisinajattelijoiden kannalta joihin heidänkin perheensä kuuluu. Isä Nao on kuulunut siellä asuessaan aktiividemokraatteihin, mutta valtaapitävät ovat vielä vanhojen Pol Potin aikaisten aivopesuohjelmien perua ja meno on sen mukaista. Äiti Navy oli laittanut valmiiksi joululahjoja meille mukaan ja ison laatikollisen erilaisia tuoresalaatteja ja yrttikasveja. Hän on perheen pojan kanssa töissä puutarhayrityksessä joka kasvattaa ja pakkaa mm. Lidliin meneviä tuotteita. Isän on pitänyt jättää työhaaveet sikseen, on sen selkä niin pahassa jamassa. Tukiliivit vyöttämällä pystyy istumaan, muuten menee kävelyksi tai makailuksi elämä.

Siellä oli mukava käydä.

Väsyttää aikatavalla.

La klo 22 Kajaani 1168 km.

Aamulla heräiltiin Suonenjoella jotain yhdeksän kieppeillä. Syötiin aamupala, katseltiin Eskon pihapiirin hommailut ja lähdettiin. Kuopiossa käytiin Ikeasta 2 lampunvarjostinta ja yksi joulutähti. Paulus söi siellä ruotsalaiset lihapullat ja tikkupotut joiden hinta oli 2,79. Minä join pelkän kahvin, 1 euro. Tungos oli käsittämätön. Ja se, kuinka ihmiset, nekin jotka eläisivät ympärysmitoistaan päätellen entisillä eväillä puoli vuotta, ottivat yksi toisensa perään kukkuralautaselliset pyöryköitä ja tikkupottuja joiden koristeeksi oli laitettu kaksi vihreää pavunversoa. Inhottavaa ajatella, kuinka paljon tyhjäkäyntiä tämän päivän ihmiselämään sisältyykään ja miten paljon sekin energiaa vaatii. Enkä itse ole sellaiseen syyllistymätön jonka tajuaminen kaksikertaistaa pahanolon ihan jo samaa ilmakehää asuttavien muiden  elollisten puolesta.

Siilinjärvellä käytiin velipojille näyttämässä pentua ja Lapinlahdella kyläiltiin Hanten luona muutamat tunnit. Kotona oltiin yhdeksän kieppeillä. Eliaksesta ja Gaiuksestakin taisi tuntua aika mahtavalta tuo koiranpentu.

Nyt en jaksa muuta kuin ruveta nukkumaan. En edes kirjaa avaa.

torstai 1. joulukuuta 2016

Merkintöjä

28.11.2016 Maanantai

Miinus 13͒.

Elias aloitti Veikon Koneessa viikon mittaisen TETin.

Hammaslääkärissä käynti. Tarkka oli täti joka suutani tonki. Valitin hänelle särkyneen, kruunuproteesilla korvatun kulmahampaan muutama vuosi sitten suoritetusta juurenpoistosta jolle ei perustetta selostettu. Silloinen h.lääkäri, joka on nyt jäänyt eläkkeelle, ei ollut operaatiosta kirjoittanut hoitoselostustakaan, vain ylimalkainen "Poisto, ubis. juuri".

Nyt ikenessä on monttu ja viereiset hampit ovat kallistelleet tyhjää hammaskoloa päin niin, että etuhampaiden rakoon mahtuu kielenkärki.

Varasi pohjalaisittain murtava hampitohtori ajan seuraavaa käyntiä varten jossa raaputetaan pari pientä kivipilkkua pois ja "valutetaan muovia" lohjenneeseen vanhaan paikkaan. Varaus tuli myös erikoishampille jonka kanssa mietitään proteesia tms.

Lämmitin uunia ja takkaa. Leivoin puolukkapiirakkaa, ruuaksi oli makaronilaatikon tähteitä ja lauantaisen lohikeiton jämät. Nyt iltasella oli vanhempainyhdistyksen pikkujouluntapainen hallituksen kokouksen lomassa.

Telkkarissa Beck-toisinto vuosien takaa. Oli siinä pari aitoa vaimonhakkaaja-näyttelijäsuoritusta.

29.11.2016 Tiistai

Puoli päivää kului Vanhan Rouvan asioita hoidellessa. Käytiin yhdessä katsomassa keittiöön uutta uunia, mikroa ja hellantasoa.

K-Rautaan klinkkeritilaus tykötarpeineen, ovat ensi maanantaina viimeistään haettavissa.

Kuuntelin Rouvan muisteluita joita riitti. Ei sekään ihminen helpolla ole elämässään päässyt. Lapsena jäänyt orvoksi vanhemmistaan, isä kuollut nelikymppisenä hänen ollessaan niin pieni, ettei muista koko miestä, äitikin joutunut pian Kuopioon (Siilinj. Tarinaharju?) tuberkuloosiparantolaan jonne kuollut niin, ettei lapsetkaan ole päässeet kuolinvuoteen vierelle hyvästelemään. On eletty 1930-luvun Lapuanliikkeen kyyditysten vuosia, Hitlerin hallinnon terrorin nousukautta ja rajan toisella puolella Stalinin teloituskampanjan kammottavia aikoja.

1800 luvun alkutaipaleilla Rouvan isän puolen suvussa on käyty kirjeenvaihtoa Lönrothinkin kanssa ja kirjeet ovat yhä tallella. Jostain yhteisestä rakennushankkeestakin Rouva puhui joita silloiset suvun jäsenet ovat piirilääkärin kanssa kirjeiden perusteella atimoineet. Tämä asia minun pitää vielä muistaa udella tarkemmin, sillä kyseessähän olisi kenties kulttuuriaarteena säilytettävää aineistoa.

Pojat olivat viime viikolla vuoronperään flunssassa, vieläkin yskivät. Ei ole menemistä jalisharkkoihin.

Sivistystoimesta tuli heti vastaus kyselyihini ja pani tiedot jakoon vanhempainyhdistykselle. Lähetin postia myös potilasasiamiehelle hamppiongelmastani.

Kimmo Ohtosen salametsästys/susidokumentti pani jälleen perussuomalaiset torahampaat juurineen näkyville eivätkä ne sivistyksenhiomia ainakaan ole. Siihen "keskusteluun" ei ole juuri haluja sekaantua sillä vaikka kuinka pohditun ja perustellun mielipiteen esittäisi, niin järkeä vailla oleva mölinä ja murhahimo siitä vain kiihtyy.

30.11.2016 Keskiviikko

Lumitöitä satanut. Kolasin omieni lisäksi aikaisin aamulla A&A:n pihan ja Ristoltakin pihatiensuun aurauspaltteen. Iltasella uudestaan. G meni koulukaverinsa luokse ja pian soitti sen äiti, että on juuttunut Casamban jyrkkään mäkeen kun oli vienyt lastaan tanssiharjoitukseen. Menin auttamaan, mutta oli kuitenkin saanut auton käännettyä niin, että pääsi luiskahtamaan jalkakäytävää pitkin alapuolen kadulle. Satoi lumirännän lisäksi silkkaa vettäkin välillä.

Päivällä soitin P:n opelle ja sovin pojalle perjantaiksi vapaapäivän kun lähdemme yhdessä koiranpennun noutoretkelle Noormarkkuun ja sieltä vielä asuntokatsastukseen Tampereelle.

Kävin maalaamassa M:n makuuhuoneen perä- ja sivuseinän ja uusin revenneitä tapetteja. Hommassa meni 3 tuntia.

1.12.2016 Torstai

Setä Oskarikaan ei enää nimipäiviään vietä.

Guggenheimia ei Helsinkiin tule. Tulipa kielteinen päätös sitten järjen tahi tunteen avustamana, niin ei Suomi eikä maailma siinä mitään menettänyt. Onpahan ollut pitkäkestoinen jatustelunaihe poliitikoilla, virkamiehillä ja medialla eikä rahan törsäämiseltäkään ole säästytty joka niin luvattoman usealle on tärkeintä. Moni konsultti on taskunpohjiaan päässyt paikkailemaan maailmalla lennellessään. Muutamaa hallinnonpattia siellä nyt kiristää tällainen demokratia, mutta mitäpä siitä.

Putin on pitänyt vuosittaisen puheensa alamaisilleen. Koska Venäjän käyttäytyminen hänen valtakaudellaan on ollut kovin sotaisaa ja epärehellistä, niin kuinka sellaiseen toimintaan ajautuneen valtion päämies voi puhua rauhantahtoisuudestaan uskottavasti?

Aleppon tilanne on tällä viikolla pahentunut. Kuuntelin päivällä ohjelman, jossa SPR:n Kalle Löfi ja joku toinen asiantuntija oli haastateltavana eikä epäselvyyttää ainakaan minulle jäänyt, etteikö Syyriassa olisi kyseessä näiden aikojen pahimmasta sotarikoksesta.

Ja jotkut ne ilkeävät tällaisessa maailmassa möyrytä jos susi syö joutoajanviihdykkeeksi hankitun lemmikkihurtan. Kohtahan sellainen meidänkin pihassa haukahtelee, mutta sudentappouhoa ei aiota kasvattaa vaikka se Unimäen reissulla joutuisikin saalistajan hampaisiin. Se riski on otettava huomioon.

Pitäisi keretä nukkua vähän sillä puolenyön jälkeen lähden P:n kanssa tien päälle.