maanantai 26. joulukuuta 2016

Merkintöjä

24.12.2016 Lauantai

Sattui viikonlopuksi joulu. Siivottiin vielä aamupäivä kun eilen jäi jaksamisen puutteessa kesken kaikilta. Kerkesihän tuon. Muutenkaan ei ole hötkyilty joulun takia.

Mummolaan mennessä käytiin Ristijärven hautausmaalla jossa Puutarhuri kävi poikien kanssa viemässä kynttilöitä sukulaistensa haudoille. Minä soitin sillä aikaa Heimolle joka istui lapsen lapsensa Bemarin takapenkillä menossa joulua viettämään Oulunkylästä Vantaalle. Niitä näitä jouluisia sanoja vaihdettiin ja hyvät joulut toivotettiin. Muistutti vielä siitä reseptistä joka kipuja lievittää: inkivääriä pari palaa, 8 kpl valkosipulin kynsiä, 2:n sitruunan mehu, hunajaa desi ja ruokaöljyä toinen desi. Tehosekoittimessa sekaisin ja jääkaapissa säilytettävää seosta ruokalusikallinen tai kaksi päivässä. En ole vielä kokeillut.

Mummolassa ruokailtiin, availtiin muutamat lahjat, joissa mummin kutomia sukkia ja G:lle legopaketit ym. Ukki ei enää paljon puhele, kävely on hiipimistä ja ruokamäärät niukkoja joita sisäänsä saa. Laihtunuthan tuo oli viime näkemän. Lääkemäärät ovat joltisenkinlaiset. Paritalon toisenpään asukas, ukin veli, Penttikin sairastelee. Hänellä aivoverenkierronhäiriöitä. He ovat kaikki reilusti alle 80 vuotiaita, lapsena tirripaistilla ja voilla voideltuja eikä vieläkään punainen maito ole pöydästä väistynyt. Miksi pitäisikään.

Kotona takaisin kahdeksan huitteilla jo. Lämmitin saunan, pojat availivat lahjojaan ja askartelivat sisällysten kanssa jonkin aikaa.

Yritin illan päätteeksi katsoa Wallanderin Jokeria, mutta ei niitä toisintoina enää jaksa. Paulus jatkoi jonkun robottiohjelman töllöttämistä, kaikki muut ovat nyt unessa jo ennen puoltayötä. Nukahdanpahan itse sitten Ompelijatarta lukiessani.

25.12.2016 Sunnuntai

Pitihän sitä kolata vähän lunta tänäänkin. Nippanappa plussan puolella keli.

Pojat ovat pelailleet lautapelejä ja lukeneet akuankkoja joita tuli lahjakääreissä. Panin elektroniset vehkeet piiloon. Poikien pöytäkoneeseen tuli jokin vika, joten siitä ei tarvinnut "trageta".

Vinhapirkele oksensi matolle ja kohta toiselle. Niiden pesu olikin sitten hyhhyh. P meinasi niitä siivotessa oksentaa vuorostaan pöydälle johon voipuneena nojasi. Meinasin nauruun tikahtua. Sitten kakoilin itsekin tovin. Miten voi pienen koiran oksennus haistakin niin hirvittävälle?

Lukenut olen. Ompelijatar Martta Koskisen tarina kaikkine aikansa ilmentymineen on kiehtova. Tarinan ympärille kietoutuvaa 1920-30 lukulaisuutta kun vertaa nykyhetkeen, niin eipä asiat ole kuin agiteerausvälineiden osalta muuttuneet. Nehän mahdollistavat paljon tehokkaamman ja pelottavan globaalin illegaalisen toiminnan kuin silloin. Eikä enää ole kyse edes mistään aatteen palosta monellakaan maanalaisella toimijalla. Mikä aatteenpalo esimerkiksi Jussi Halla-ahon poskia punastuttaa? Ei mikään. Kunhan vain omaa, surkeaa itsetuntoaan helpolla populismillaan alkoi pönkittämään ja sattumalta siihen vastasivat ne samankaltaiset ajattelemattomat lajityypit jotka aikoinaan ovat miestä ala-asteella ja jo päiväkodissa retuuttaneet. Mitään mahtavaa yhteiskunnan pelastamisskenaartiota joltakin tuholta hänen teeseihinsä ei kuulu. Martta Koskiselle kuului vaikka sen aatteen kokeilusta tulikin sitten julman tuhoava voima niiden voimien toimesta, jotka kokeilun järjestivät.

Satuin selaamaan facebook sivustoja. Tamperelainen äärinatsi Lehto Seppo räkäisee seinällään seuraavasti:

"Elämä on kuolemista: Joulupäivän uroteko: Ammuin matun pihaan (rusakko vierasperäinen Suomen valkoisen jäniksen syrjäyttäjä). Kurasta rusakkoa en ala nylkemään. Nytkähteli kuiviin ensimmäiset 3 harakkaa sitä jo nokkivat, varikset puissa valmiina tulemaan paloittelemaan. Toimikaa tekin Hymiö wink;) toimikaa vääränlaisen toiseuden torjumiseksi käytännön toimin aina ja kaikkialla. Luonnon vastarinta ei auta kun ihminen hölmöyksissään päästää luontoon toiseuden edustajia. Joulupukin joulupäivän esimerkki muulle Suomen kansalle. Muistakaa: Valkoisen alkuperäisen jäniksemme raiskaajista ei pääse eroon kuin tappamalla ne kaikki, sukupuuttoon. Kansallinen hätätila on julistettu: Vierasperäisten torjuntatalkoot käynnistetty: Ei pidä kansamme keskuuteen päästää koleraa, hiviä, neekerisankkeria, ne kaikki ymv loiset tulevat toisten loisten mukana oli sitten tarkastamattomista koirista, kissoista tai pahemmista kyse. Toimikaa! http://kansanmurha.blogspot.fi Kansakuntamme joutunut liki vastaavan joukkotuhonnan kohteeksi Bryssän ja Ryssän väestönsiirroin ja alueriistoin. Vuoden 1918 ja vapaussotiemme talvi- ja jatkosodassa osoitimme elinkykymme kansaamme lahdannutta imperialista miehittäjä-Ryssää kohtaan. Toivokaamme ettei ko geeni ole kadonnut. Kansakuntamme selviytymisen vuoksi olennaisinta on se että kansa nousee ja taistelee, uhreja on jo tullut väärinpäin. Todellisuuden ohittaminen toteutuu hallituksenkin kansakuntaamme raatelevana: Meillä on unelma-projektina. Seppo Lehto Joulupäivän sanomaa kansakunnalle"

Kuinka on mahdollista, että Lehto on saanut pitää aseensa vaikka lukuisat linna- ja sakkotuomiot ovat tulleet viharikoksista joihin tuokin teksti viittaa? Vai tritsallako se rusakon? Tuon tekstin se on jakanut esim. JH-A:n seinälle eikä tämä Brysseliin palkkaamamme edustaja ole sitä poistanut joten siitä voimme päätellä paljon.

Puna-armeijan kuoro räiskähtänyt Tupolevin mukana Mustaan mereen. Olivat lähteneet Sotsista armeijan kuljetuskoneen kyytiin päämääränään Syyrian Latak. Osallistuin Hesarin jutun kommenttirimpsuun asiallisella kommentillani asialliseen kommenttiin.

26.12.2016 Maanantai

Aamupv lumien kolaamista. Sitten meni iltaan Unimäkireissulla. Uunia, hellaa ja saunaa lämmitellessäni tamppasin metsässä ajouria pinolta pinolla. Pihaankin sataneen lumikerroksen litistelin tasaiseksi ja tällä kertaa Lynxi ei sammahtanut. Puita en alkanut kelekkuamaan metsästä koska oli jo pimeää kun menin sinne.

Paistoin hellalla lohta, söin näkkileipää. Kahvitkin horaisin. Saunoin kunnolla ja sitten ajelin lumisia maisemia pöllyytellen maakuntarajan tullitta ylittäen takaisin. Pari aura-autoa ajoi vastaan, muuten oli liikenne hiljaista.

Autossa kuuntelin Taiteilijan joulusaarnan. Tehokkaasti sen lateli eetteriin Elina Knihtilä. Teatteri-ihmisiä hän. Papeilta ei tuollaiset saarnat onnistuisikaan.

Huomenna jos saisin pojat ja Vinhan nosteltua kyytiin niin mentäisiin pariksi päiväksi ajamaan puita Unimäen rantteelle.

Joku kuuluisa muusikko oli kuollut 53 vuotiaana. En muista koko miestä, mutta kun kuulin jonkun sen lauluista, niin sen kyllä tunnistin. Huvitti kyllä, kun uutisten lukija vakavalla äänensävyllä kertoi Elton Johnin twiitanneen menneensä sokkiin tapauksen vuoksi. Miten twiittaaminen sokissa onnistuu?

Muusikoita onkin tänä vuonna mennyt runsainmitoin mananmajoille. Venäläisiä musikantteja tälle joululle kerralla yli 40.

Telkkarissa ei mitään katsomisen arvoista. Kirjoittamaan, lukemaan ja nukkumaan.

5 kommenttia:

  1. valto

    en ole koskaan kuullutkaan ko. muusikosta ennen kuin nyt, kun joka toinen kollega suree twitterissä asiaa.

    kuolema ei siis ole itsessään tarpeeksi järkyttävä tai tunteellinen tapahtuma, vaan se pitää heijastaa jonkun mediatutun kautta, jotta kyyneleet alkaisivat todella virrata.

    okei, tämähän on täysin harmitonta toimintaa – ei maailma mihinkään kupsahda, vaikka elton john joutuu shokkiin. ongelma on siinä, että tällainen käytös on niin mediaa, että.

    meri

    VastaaPoista
  2. Meri

    Harmitontahan se, mutta metsää kaatuu ja energiaa niihin suotta kuluu.

    Median taloudessa kai se ensimmäisenä tuntuisi jos kuuluisuuksista tulisi äkkiä oikeasti kuolemattomia. Ketä sen jälkeen yhä uudelleen henkiin heräteltäisiin?

    Jörnistä (Donner) oli tänäpänä Hesarissa juttu ja kyllä pystyyn lahoavasta, itsekin jo kaikki ajatuksensa julkituoneesta ihmisestä jutun tekeminen näkyy ja tuntuu lukijassakin joutavanpäiväiseltä. Saatika sitten, ihan pian, kun hänen ruumiistaan yritetään vielä vuoleskella...

    VastaaPoista
  3. Ärtyneenä ja väsyneenä tuli kommentoitua Donneria koskevasta Hesarin jutusta typerästi. Tarkoitus oli murjaista pelkästään median suuntaan väkinäisesti tehdystä kirjoituksesta.

    Donnerin nyt julkaisuvuorossa olevalla kirjalla (Suomi Finland) on ansionsa siinä tapauksessa, jos hän kykenee kirjoittamaan Suomen valtion syntymäpäivän lisäksi myös itsensä koettavanaan olevasta vanhuudesta myös yleismerkityksellisesti.

    KS:kin ovat ostaneet Donnerista laaditun, koko aukean (naamakuva toisella sivulla) haastattelun viikonlopun lehtensä väliin. Minusta siinä ei kirjoiteta minkäänlaisilla uusilla anekdooteilla, millä tavalla Donner olisi otsikon "Suomen sitkeä vastaääni".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. valto

      lukaisin vihdoin minäkin tuon donner-jutun, jossa hän sanoi muun muassa, että "turha hypetys, itsekehu ja katteeton itsetyytyväi­syys ärsyttävät minua ehkä kaikista eniten muutaman päivän kuluttua alkavissa suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlissa.”

      niin minuakin. siksi jopa odotan tätä donnerin "subjektiivista traktaattia suomi-neidon harharetkistä."

      pelkään jo etukäteen tulossa olevaa satavuotiskohkaamista, sillä kaikenlainen nationalismi on minulle todella vastenmielinen asia. mielikuvamarkkinointia ja brändin rakentamistahan se kaikki on ollut ja on edelleenkin.

      olisi hyvä jos ihmiset sekoittuisivat kunnolla. minun puolestani kuka tahansa, joka kokee olonsa suomalaiseksi saa suomalaiseksi myös julistautua. eikä susien kansalaisuutta saa unohtaa sitäkään.

      tämä versio on tosi hyvä ja ottaa tilanteen haltuun aika suvereenisti. laulun esittää kaksitoista ihmistä, joilla on suomen kansalaisuus, mutta joiden juuret ovat joka puolella maailmaa.

      meri


      https://www.youtube.com/watch?v=v7ch4mJ51CA

      Poista