lauantai 10. joulukuuta 2016

Merkintöjä

4.12.2016 Sunnuntai

Suomalaisittain hirmuiseen aamuun herättiin, varsinkin Imatralla.

Pötkyillyt vain, paitsi että tyhjentelin Tojotanrottelon tavaratilan, että huomenna sopii työkalut ja remppatarvikkeet kyytiin. Myös uusi vessanpytty. Pihakuuseen ripustelin Puutarhurin apuna kaksi tähtivalosarjaa. Iltasella osallistuin tekstinpätkällä turhaakin turhempaan susidebattiin. Rupesi tuiskuamaan.

Nyt alan lukemaan Solzenitsynin elämästä ja nukahdan.

5.12.2016 Maanantai

Imatran murhat pääotsikoita uutisissa. Mielessä ne minullakin ovat, mutta miksi niitä tämän kummemmin kommentoisin. Mielettömyyttä asian ryhtyneeltä ei ole puuttunut. Murhaajan motiiveista ei ole tutkijoillakaan hajua.

Kymmeneltä rautakaupasta pytty ynnämuut romppeet kyytiin ja Rouvan vessan kimppuun. 40 vuotta paikoillaan nitkumatta istunut vanha vessanpytty oli niin tiukassa, ettei lähtenyt muuta kuin särkemällä. Se oli vielä sitä tyyliä kun pyttyjen jalkaosan ontto kupura painettiin tuoreeseen betonimassapaakkuun ja ruuvit tökättiin reikiin jolloin se kuivuttuaan jämähti siihen tiukemmin kuin Junttilan tuvan seinään roiskaistu rappauskakka. Betonikakkuakin piti moukaroida kunnolla ennen kuin se pala kerrallaan lohkeili lattiasta irti.

Kuumailmapuhaltimen avulla sain aika helposti muovimaton irroteltua, mutta liimoja piti talttailla ja skrapata hampaat irvessä. Kuuden tunnin päivä, klinkkeröintiin niistä meni kaksi. Ylihuomenna saumaan. Uuden pytyn liittäminen ja liimaus jää torstaille. Keittiöönkin Rouva on suunnitellut muutoksia.

6.12.2106 Tiistai

Jälleen tämä itsenäisyyspäivä. Juhlijoilta on jo mielistä haihtuneet Imatran yösurmat, mutta harva jaksaa murehtia aleppolaistenkaan hätää joka varmasti on ylitse ymmärryksen menevää.

Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhien yhteydessä kirjoitin, että maailman pitäisi seisahtua aina, kun tappamiset alkavat. Kyynisesti voi vain todeta, että eihän täällä sitten liikahtaisi puiden lehdetkään.

Kävin maitokaupassa. Tojotaan jäi valot päälle eikä se lähtenyt enää käyntiin. Nuoripari tyrkkäsi vähän keulasta, panin peruutusvaihteen päälle ja moottori alkoi heti hyrskästä.

Linnan juhlien sijaan katsoin hilpeän dokumentin surrealisti René Magrittesta. Päivemmällä samaan aikaan, kun armeija marssia jyhmi Kajaanin katuja itsenäisyyspäivän paraatissa kolasin loput pihan osat lumesta. Ruma, vihreä helikopteri rumisteli ylitse niin, että ilmavirta tuntui alhaalla asti. Myös hävittäjät tekivät ylilennon joten ihmiskuntaa vaivaavasta militarismista sai tuntuman ilman katujen varsille lähtemistä.

7.12.2016 Keskiviikko

Selasin sen verran nettiä, että katsoin, ovatko linnanjuhlien katutaistelijat miten verisesti yhteen ottaneet. Ei olleet. Mutta kalliiksi tuli itsepäiselle Suomelle Helsinki jälleen. Järjestyksen valvontaan komennetun poliisimäärän kustannuksilla olisi voinut monet pakolaislapset ruokkia vuosikausia. Ja ketkä tällaisen varotoimenpiteen kustannuksiin syypäitä jälleen olivatkaan? Ne samat natsit, jotka kauhistelevat pakolaisten aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle.

JH-A, se punaposkinen kansankiihottajamme Brysselissä oli kirjoittanut fb-päivitykseensä, että juhlimisen sijaan tekee töitä. Millaisiahan töitä ne lienevät? Kuka vahtii, että tekee myös? Missä sen miehen kovaa palkkaa ja muita valtiolle aiheuttamiaan kuluja vastaavat tulokset ovat nähtävillä? Se olisi ainakin kilometrin mittainen halkopino jonka oikea työmies olisi siihen aikaan mykyttänyt vaikka tylsälläkin kirveellä, mitä hän on euroopassa tyhjän panttina lennellyt.

Montako pakolaislasta elättäisimmekään JH-A:n kaltaisen tyhjäntoimittajan palkalla, päivärahoilla, syöttämisellä, juottamisella, lentolippujen ja taksimatkojen hinnalla? Vähintään miljoona euroa sen miehen momentille joka vuosi menee samoin kuin yhtä vähän aikaan saavien hakkaraisten ja oinosten kustannuksiin. Tällaiset kitkuiitaprovokaattorit olisivat tarpeellisimpia syksyissä marjametsissä ja pakollisina vapaaehtoisina pakolaisten vastaanottopisteissä. Karkeampiakin ajatuksia mielessä kävi saunantaakse köijäilyineen, mutta enpä nyt alennu heidän itsensä käyttämään kieliköyhyyteen.

Saumasin Rouvalle vessan lattian klinkkerit. Käytiin hakemassa uuni ja induktioliesi sekä uusi mikro. Myös levyt tilattiin komeroa varten.

8.12.2016 Torstai

Levyt Autiolta Rouvalle. Samalla keittiöön kalustetarjous. Vessanpytyn liimaus ja vesijohdon kytkentä. Silikonit lattia- ja seinäkaakelisaumoihin.

Ladyn vessan kalustejutunkin kävin katsastamassa, mutta vielä puuttui allas, hana ja viemäriputket. Oulusta aikoi Ladyn isä ne tuoda. Myös peilin.


9.12.2016 Perjantai

Helsingissä äiti ja kolme lasta kuollut kerrostalohuoneiston tulipalossa.

Pakkanen alkoi kirrata iltaa kohti.

Rouvalle komeron teko. Hankala homma mittailla hyllyjen paikat ja ruuvailla ne kiinni keittiön lattialla, mutta paikoilleenkin sen ehdin asentaa ovineen päivineen, ja uunin sekä mikron kytkeä sähkövirtaan. Kuusi tuntia ähellystä jälleen. Rouva itse oli vähän ärtyneellä päällä aamusta kun oli hävittänyt laitteiden ohjekirjapumaskan jonnekin. Oli niiden sisällä kyllä toiset, että se siitä.

Ei ole kerennyt asioiden mietintään, kotonakin kaikenlaista. Uunipuuron yöllinen huolehtiminen esimerkiksi.

Lukenut Solzenitsynin elämästä, mutta nukahtanut aina kesken lauseen. Unet kulkemista paikasta paikkaan. Viime yönä Kuopiossa isoikkunaisessa talossa jossa itkevä, tuttu nainen ja pikkupoika joka luki Nakke Nakuttajaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti