Unimäessä. Paikalla Eve, G, P, E ja minä. Tietenkin myös Vinha.
On pilkkosen pimeää, keli muutaman asteen pakkasella. Tultiin vasta iltapäivällä, hämärän kiivaasti rynnistäessä maisemanpiilotukseen. Tie oli aurattu Nälkämäen tienhaaraan saakka ja lopun matkaa kävin tamppaamassa Lynxillä lunta kovaksi. Neliveto päällä tyrskyttelin sitten Tojotan pihatien suulle saakka. Tavaroita oli kuitenkin jonkin verran kun on tätä sakkiakin.
Lämmitin uunia, mutta saunaa en viitsinyt kun ei keretty vielä puusouvin kanssa hikoilemaan.
Luen Martta Koskisen ompelijattaren elämäkertaa ja kun nukahdan, liu´un 1930-luvulle kuin olisin itsekin sitä ollut elämässä. Vintageuniin sekoittuvat tietenkin vain kaikki luettu ja sitähän riittää Haanpäästä alkaen.
Olisi se kyllä lysti jos kykenisi muuttumaan aikaukausissa rajattomasti siirtyileväksi astraalihahmoksi. Unet jäävät aina neljänneskokemuksiksi vaikka kuinka kuvailevaa dokumenttia mistäkin aikakaudesta näkisi tai lukisi.
Pääasia kuitenkin, että vähän kerrallaan jotain on edes ymmärtävinään ihmisten motiiveista elää aikaansa. Sen ainakin tajuaa, ettei historiasta oppiminen ole ilmiselvää, ja etteikö ihminen samoja virheitä olisi valmis toistamaan. Lähitulevaisuuden suhteen saa olla pessimistinen sillä eihän historiaa enää lueta eikä kunnolla yritetä opettaakaan enää. Ei kai uusnatsiryhmittymienkään elossa sinnittely ja esiinnouseminen muuten olisi mahdollista.
28.12.2016 Keskiviikko
Klo nyt ½4. Heräsin unennäköön jossa olivat Kongon pojat Jozue, Jonathan ja Roger. Käveltiin afrikkalaista savannitietä joita olen telkkarissa ja kuvissa vain nähnyt. Pitkään jo taivallettuamme, etsimme teltalle paikkaa, mutta sitä ennen juututtiin punaisen saven mäkeen. Minä vajosin haarojani myöten, mutta poikia vain nauratti kun kiskoivat minua keppien ja narujen avulla pois. Pääsinköhän pinteestä?
Nyt tässä mietin Jonathania joka kotiutui viime viikolla Suomen armeijasta siviiliin vänrikkinä. Fb-päivitystensä mukaan hän on jälleen saanut lukemattomat määrät uusia ystäviä, enkä sitä ihmettele yhtään on se niin harvinaisen avoin ja mukava kaveri.
Iltamyöhällä jälleen.
Aamupäivän valostuessa menin ensiajelulle ajourille. Kahden ison koiraeläimen jälkijotos oli Unipuron varrella. Ovat siis vielä elossa, mutta missä kolmas, tai mahdolliset kesän lisääntymiset?
Laitoin sitten ruokaa ja jo piti lähteä maidonhakureissulle. Toin myös munia, leipää sun muuta ruokaa kassillisen. Knissa tehdyn makaronilaatikon annoin lämmetä päivän mittaan kuumahkolla uuninarinalla.
Koko valoisa aika ajettiin puita. Minä lastasin ja pojat ajoivat vuorollaan kuorman pihaan jossa nakkelin pölkyt pinoon. Eve ei halua kokeilla ajamista edes tasaisella, mutta kyydissä kyllä istuu mielellään.
Vinha on elementissään lumisessa maisemassa. Ei lähde itsekseen pihapiiristä mihinkään, mutta juoksee kelkan perässä puunhakulenkit. Eikä käy muksuillakaan aika pitkäksi vaikka älyvehkeistä akut loppuivat. Kun tekivät nyt saunan jälkeen illalla parvelle asennon, ei mennyt kauaakaan kun olivat unessa.
Luin Martta Koskisen loppuun ja olen samaa mieltä kuin telkkarissa esitetyn, samaan kirjaan perustuvan dokumentin katsomisen jälkeen, että tasavallan presidentti Risto Ryti oli lopullinen syyllinen Suomen viimeisen teloitettavan naisen lynkkaamiseen. Hänellä olisi ollut voima ja valta panna sille typeryydelle piste ennen laukausten kajahtamista. Hän on syyllinen myös Martan teloittajien mahdollisiin loppuelämän painajaisiin. Mikähän heidän kohtalonsa lie ollutkaan? Niitäkin voisi joku tutkia.
Teloitettava kuolee sekunneissa, mutta teloittajat eivät pääse vielä pitkään aikaan piinastaan jonka toiselta hengen riistäminen ainakin herkimmille käskyläistappajille aiheuttaa. Vai tunteeko historia yhtäkään selväjärkistä, onnellista pyöveliä?
Kuin uneni olisi jotain ennettä merkinnyt niin Jonathanilta tuli viesti, että olisi Kajaanissa nyt ja tulisi käymään huomenna. Vastasin, että harmittaa kun ollaan täällä. Olisi ollut mukava nähdä.
Ei meinaa uni tulla. Kun klo vyöryi juuri ylitse puolenyön kävin Vinhan kanssa ulkona. Siellä alkaa ilma suvikelin puolelle kääntyillä. Ei sada kuitenkaan. Ei tullut muita kirjoja mukaan. Tämä pvk-kirjoittelu ei kohdallani mitään uutta luo.
Kääntelemästäni lehtipinkasta tipahti lappu, johon olen vuosi sitten pannut muistiin muutaman päivämäärän. Niiden merkinnöistä voin päätellä, että yhden tulos selvisi jo, mutta kahdelta taholta en ole vastausta edelleenkään saanut.
29.12.2016 Torstai
Kameralaukku jäi Kniin. Olisi pitänyt ottaa muutama kuva muksuista jotka ajelevat puukuormien kanssa metsästä pihapiiriin Lynxillä, ja kun Vinha vinttaa perässä. Kännykkäkameralla en näköjään hoksaa kuvia ottaa vaikka omassani on akkuakin jäljellä.
Aamupäivällä mentiin Villelän rinteeseen laskemaan mäkeä. Ajettiin ensin jälki umpihankeen Lynxillä ja sitten pulkilla puhallettiin muutamat kerrat alas. Ei oikein pulkanpohjat luistaneet, mutta kunhan malliksi jykällettiin. On ihan nuoska keli. Vinhan perskarvoissa roikkui raskaita lumipalleroita eikä se oikein tykännyt, kun niitä piti litistellä välillä pois.
Puupinoja ei montaa jäänyt huomiseksi. Lynxi temppuilee taas.
Lämmitin jälleen saunan. Penskat tykkää kun on pitkälti ja leveälti lauteita jossa makailla. Lumessakin kahlattiin löylyjen välissä. Onni on Sauna täällä pimeän keskellä. Lyhty ikkunan takana jää varmaan nousevankin sukupolven muistiin ja sitten aikanaan löytää heidänkin saunanikkunan taakse tuijaamaan. Panin merkille, etteivät edes muista pelätä kun huussiin tulee vaikka kesken unien asiaa. Sinne Elias sytytti kynttilän joka jopa yön ylitse siellä häilähtelee.
Ruuaksi laitoin seitikeittoa josta unohdin sipulin ja sen takia se kelpasi paremmin. Muuten syötiin aamupuuron jälkeen leipää ja munakasta. Kylän kaupassa oli tarjousmaitoa 50 centtiä/l. Ostin 10 litraa, mutta näyttää siltä, että se on kohta kaikki.
Kun en muuta luettavaa löytänyt, aloitin F.Forsythin Shakaalin lukemisen. Etulehtien merkinnän mukaan olen saanut sen joululahjaksi 1972 ja sen jälkeen lukenut sen ties kuinka monasti. Hyväkuntoisena se on säilynyt vaikka on varmasti kulkenut paikassa jos toisessakin ja monet muutkin sen lukeneet jännityksen tarpeeseensa. Ainakin tyttäret.
Meni ihan märäksi keli. Huomenna varmaan sataa vettä.
30.12.2016 Perjantai
Niin satoi. Loppuja puita metsästä roudatessa kastuin litimäräksi. Pojat ja Ewe rakentelivat kaiken aikaa lumesta teoksia, eivät lähteneet kuin parille metsäkeikalle. Mutta ei puukasoja montaa enää ollutkaan.
Lynxistä piti kaasutin purkaa ja puhdistaa, mutta ei se silti tahtonut töitä tehdä. Sitten vaihdoin tulpat ja alkoi taas rallattelemaan, eli jokin virtapiikki särkee edelleen niitä. Viimeisen kuorman jälkeen alkoi nykimisensä uudestaan, mutta kerkesin ajaa viimeisillä voimillaan lavojen päälle parkkiin.
50 litraa bensaa kerkesi kuluttaa näinä päivinä se.
Keijon Lauri käveli ohitse ja kohta takaisin vaimonsa ja ison koiran kanssa. Ne olivat kiertäneet Kyntöläiseltä vastaan. Jokunen sana vaihdettiin.
Lämmitin saunan, kävin Eliaksen kanssa, toiset eivät halunneet kylpeä. Kotiin lähtö jo mielessä. Soila haki viiden hujakoilla Ewen ja mekin lähdettiin samoilla ovien naukaisuilla. Oli vain melkoiset lähtöselvittelyt sitä ennen. Likapyykit, astioiden pesut, märät vaatteet, koira, likasankko, vesien kaatelut astioista pois, pellit auki, tarkistusten tarkistukset ja silti varmaan jotain jäi. Ainakin joitain paitoja ja kalsareita, hanskoja, sukkia. Vajaaksi syöty leipäkin keskelle pöytää.
Oli kurja ajella pimeässä ja vesisateessa, liukastakin loppumatkasta kun koloisen polanteen päällä vesi ajelehti.
Olisi tehnyt mieli kaatua suoraan sänkyyn kun tultiin, mutta piti vielä tuhkasankko käydä tyhjentämässä että sopi takan pesästä uudet siihen. Muuta en nyt kyllä tee kuin alan lukemaan ja nukun. Puutarhuri on hieman kireällä päällä, mutta olkoot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti