Olen vitsaillut pojille kauppareissuilla, että pankeepas kärryyn sitä lavantaatimakkaraa tai luonnonsuojelulenkkiä ja niinpä niistä myyntiartikkeleista on meille sitten sen nimisiä tullut. Sillijäätelöäkin ne ovat toisinaan pakkasaltaasta etsivinään, ja rasvaton maito on sarvettoman lehmän tuotosta. Ja kun joudun korottamaan ääntäni, niin en sunkaan öyhähdä, että pojat vaan että Miehet!
Illalla käveltiin torilla. Siellä Kasa Veikkonen lurautteli uudenvuodenpuheen ja kaupunki verorahoilla sekä yksityiset omillaan tuhosivat muovikuoriin vulkanoiduin ruutipanoksin rajallisten ilmastokeuhkojemme terveyttä tuiki tahallisesti, eikä ketään koskaan siitäkään rikoksesta leivättömän pöydän ääreen raijata; niinhän ne kaikki tekevät, tuuskahtavat vain vihoissaan jos asiaa kritisoi.
Ruvettiin nukkumaan kun oli saunottu, mutta itse heräsin vielä lukemaan vähän ennen puolta yötä. Rakettien möyke kuului vielä jonkin matkaa aamuyön puolelle.
Telkkarissa oli uusintojen uusintoja vain tarjolla. Uusintoina siedän oikeastaan vain kirjoja, kuten nytkin kun luen asiapitoisen kirjallisuuden välipalaksi fiktiivistä trilleriä Ranskan presidentin salamurhahankkeesta vuonna 1963. Se onkin taiten rakenneltu tarina ja ehkä suomennoskin hipoo kympin työtä. Kirjan kannet ovat tukevat ja sivupaperin laatu sellainen, ettei 45 vuoden ikä niissä näy juuri lainkaan.
1.1.2017 Sunnuntai
Ne ovat sitä mieltä, että jotain uutta rutisee esiin maailmanmenossa kun allakanlehtiä käännellään ajanlaksun mukaan uuden vuoden puolelle. Samanmoisena se kuitenkin jatkuu köyhyyden ja rikkauden, elämän ja kuoleman vastakkainasettelussa. Mitään merkitystä avaruuden olemassaololle ei ole täyttipä kuka tai mikä hyvänsä 100 tai tuhat vuotta. Toistan jo toistetun: Kosmologi Kari Enqvist on oikeassa: "Alkuräjähdyksen ensimmäinen sekunti on tärkein, millään sen jälkeen tapahtuneella ei ole merkitystä."
Ihmistekojen uutisoinnit päivästä toiseen todistavat Eqvistin ajatuksen vastapäisen sanoman; maailmankaikkeuden tuleva viimeinen sekunti pyyhkäisee ensimmäisenkin sekunnin merkityksen mustaan aukkoonsa. Mitä silloin on ollut merkitystä esimerkisi ihmislajin esiintymisellä siinä välissä?
Uuteen vuoteen herättiin siis samankaltaisiin viesteihin maailmanmenosta kuin vanhaakin lopetellessamme:
Turkissa isis-järjestön aivopesty tappokone pani rynnäkkökiväärinsä töihin ja ampui yökerhon uuden vuoden juhlijoita puolensataa kuoliaaksi. Ohiammuttuja ja haavoittuneitakin on läjäpäin kuskattu sairaaloihin paikattavaksi. Ampuja itse livisti.
Suomalaisten persujen Brysseliin majoitettu agitaattori on ilmoittanut vakavissaan harkitsevansa puolueen puheenjohtajuutta. Hännystelijät ovat jo syöksyneet kannattelemaan mestarinsa viitanliepeitä, pesemään jalkoja ja suutelemaan kämmenselkiä. Samaan aikaan julkaisi fb-seinällään kansanedustaja Juho Eerola pamfletin Teuvo Hakkaraisen nostattamiseksi persujen presidenttiehdokkaaksi. Eräänä perusteluna "trumbismin" kannatuksen nousu. Etova ajatus: Hakkarainen pitämässä uudenvuodenpuhetta! Jo tuo ehdotus rasistisiin pöljänpuheisiin ja kielellisestikin surkeisiin esiintuloihin ja kirjoituksiin syyllistyneestä juntturasta valtion päämieheksi osoittaa tämän päivän valtiomiesviisauden luirahtaneen kuin ripulipaska kansanedustajien lahkeisiin.
Muutaman asteen pakkasessa tämä pv., eilen vielä plussan puolella. Takkaa ja saunaa lämmitettiin. Tavallisia ruokia syötiin.
2.1.2017 Maanantai
Tuntuu taas hyvältä kun Hesari tulee. Maakuntalehtiin en ole enää osannut kiintyä koska HS on kerennyt tulla minulle vuosikymmeniä eri osoitteissa asuessani. Minua eivät rattijuoppojen puhallutukset, kolariuutiset tai luotikujien nyrkkitappeluselostukset kiinnosta. Vähiten käräjäsaleissa puitavat paikalliset, enimmäkseen surulliset jutut. Lauantain mk-lehdissä on toisinaan perusteellisiakin juttuja, mutta silti.
Nyt oli pitkä tauko Hesarin tilauksessa enkä tätäkään ole ajatellut jatkaa kolmen kuukauden jälkeen. Riippuu rahatilanteesta sitten se.
Lukenut olen Shakaalia ja joitakin pikkujuttuja muualta. Hakenut myös erääseen artikkeliin tietoja ja rakennellut juttua jota ei ehkä koskaan julkaista missään.
3.1.2017 Tiistai
Päiväkirjojani kirjoitan vain ja ainoastaan sitä silmällä pitäen, että jälkipolveni joskus isää kaivatessaan saavat niistä jotain mielenlauhduketta kaivella. Muiden en usko näistä löytävän mitään merkittävää tai yleishyödyllisesti ajateltavissa olevaa tarpeellista. Eikä yleinen kirjallisuuskaan näistä rikastu vaikka kuinka olisi suomenkieli ja sen pilkutus kohdallaan. Arjen elämässä ei ole juonta saatika pitävää suunnitelmaa vaikka joku sellaiseen luottaisikin. Elämä ei ole etukäteen kirjoitettavissa oleva trilleri kun se harvoin on sitä jälkeenkäsinkään tarkasteltuna. Itsekin kostun vain kipeät ranteet ja ristiselän pakotukset. Valvomisista vuotavat silmät.
Sitäpaitsi valitsen kuitenkin, mitä päivieni tapahtumista, kulusta ja ajatuksistani paperille piirrän. Ja se on vähästä vielä vähempi.
Tämä tuli mieleeni ylöskirjata toistamiseen kun aloitin Aarne Kinnusen kirjan Päätoiminen elämä. Minullakinhan aamuisten heräämisteni funktio nimenomaan tarkoittaa juuri sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti