Pojat ja Puutarhuri olivat koko pvn pallohallilla keräämässä koiranpaskoja ym. siivousta. Luokkaretkirahasto saa 500 euroa kahden pvn koiranäyttelyn huoltohommista.
Kolailin pihan ja polut, kannoin halkoja, lämmitin uunia ja takkaa, tein ruokia. Tuli nyt illasta vieraita jotka yötä. Telkkarissa ei yhtään mitään katsomisen arvoista. Olisi ollut Tapaus Punahilkka, mutta kun on joskus sen jo nähnyt, niin ei jaksa. Wallanderinkin toistot jatkuvat. Miksikähän telkkari on?
Aloitin Kuolemantanssin lukemisen ja väliin pistän Odessan miehiä välipalaksi koska Forsyth jälleen menettelee siinä tehtävässä. Hesarissakin oli parin tunnin verran luettavaa. Tosin nukahdin sivujen väliin toviksi kun sohvalla selälläni sitä luin.
Mietin Odessa-dekkaria. Taustatöiden tekeminen on kirjan fiktiiviluonteesta huolimatta vaatinut millerimäiset laajuudet (Miller on kirjan reportteri-päähenkilö). Onko juutalaisen Tauberin keskitysleirikokemukset, joista tarina saa alkunsa, sellaisia kuin ne alkuperäisessä pv-kirjassa kuvataan? Onko sellainen pv-kirja Forsythin kuvailemalla tavalla löytynyt? "Riian teurastajan" Eduard Roschmanin tarinalle löytyy vahvistus siihen saakka, mitä keskitysleireissä on tapahtunut, mutta sodanjälkeisistä tekemisistä ei ole niinkään varmaa. Tämä rikollinen eli kuitenkin väärien henkilöpapereiden turvin seitsenkymppiseksi niin kuin kymmenettuhannet muut samankaltaisiin pahuuksiiin syyllistyneet. Omantunnonvankilaa sellaiset luonteet eivät kykene kokemaan.
15.1.2017 Sunnuntai
Sattui päivääni surullisen sopivasti Claes Andersonin haastattelu jonka toimittaja avaa hänen omalla runollaan:
"Kun ihminen särkyy ajatukset
kaikkoavat hänestä
kuin kohmeiset varpuset.
Siemenet valuvat hänestä ja
hän kovertuu tyhjäksi.
Se käy niin hitaasti, ettei hänen
äitinsäkään ehdi
huomata mitään."
Tyttäristä toiseksi vanhimmalla edessä jälleen vastamäki ja siinä kiverä mutka. Sen merkitystä omillekin ajatuksilleni joudun jälleen kerran mittailemaan.
Areenaa kuuntelen. Horisontissa keskustelevat eutanasiasta, sen sallimisesta ja kieltämisestä. Toimittaja aloitti heti klisheellä "elämä on lahja". Keneltä, sitä ei perustella.
Aina parempi vaihtoehto olisi vakuuttaa, että elämä on sattuma, silkka sattuma. Lottovoittokin on elämän sattuman suhteen suurempi mahdollisuus. Yksittäinen (mies)lottoaja ei miljoonia rivejä täytä, mutta siittiöitä tämä sama epeli kykenee linkoamaan miljoonia vaikka päivittäin. Koko elämänsä mitassa triljoonia.
Syntymäänsä ihminen ei voi itse vaikuttaa, mutta miksi kohtalonsa päättäminen estettäisiin sitten, jos vielä järjissään ollen kuolemanavainta elämän rikkomaan lukkoon joutuu sovittamaan?
Pappikin oli jälleen raahattu studioon todistelemaan elämän pyhyyttä. Jos lääkärin velvollisuuksiin kuuluisi määrätä kitumalla kuolevalle potilaalle sielunhoitoa kolme kertaa viikossa, niin silloin mentäisiin kirkonkattoa alas ryminällä ilman minkäänlaisia turvaverkkoja.
Lääkäri on kuolevankin kohdalla enimmäkseen fysiikan tuntija. Toki normaaleja, aivojen tuottamia henkisiä kytköksiäkin sairauksiin pitää jonkin verran tuntea. Sielu on uskontojen muovaaman mielikuvituksen tuotetta, Paavien ajan syövyttämä brändi. Ei lääkäreille ole tuhansienkaan lääketieteen kehityksen vuosien aikana kyetty osoittamaan, missä kehon osassa sielu sijaitsee. Saatika että voitaisiin täsmälääkitä sellaista tuhansia vuosia vanhaa virtuaalikeksintöä.
Mielen kipeyteen lievennyskeinoja koettavat antaa psyyken puolen asiantuntijat. He voivat jotain kädestäpitely/keskustelusessioita "määrätä" mutta varmaa on, ettei se enää auta kun elämää lopettavien sairauksien ja niihin liittyvien kipujen kanssa kamppaillaan. Morfiini on ainoa hoitokeino ja viime kädessä kuoleman jouduttaminen. Siksi eutanasian salliminen lain puitteissa on jo tällä tietomäärällä varustetulla ihmiskunnalla ehdoton vaihtoehto. Papeilta ei pidä siihen lupia kysellä. Eikä yksityispraktiikkaa bisneksenään ylläpitäviltä lääkäriasemilta.
Vieraat lähtivät aamusta. Puutarhuri ja Elias kävivät vielä puoli päivää koiranäyttelyä siivoamassa. Sitten kävelyllä kaupunkia ympäri Vinhan ja Puutarhurin kanssa.
Nyt ennen maatemenoa luin kesken jääneen jutun siperialaisesta poliisista joka oli äitynyt joukkomurhaajaksi Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. 85 paljastunutta raiskauksella maustettua murhaa, tai murhalla maustettua raiskausta. Vain yhden miehen se oli vaihtelun vuoksi päästellyt päiviltä..
Kevennykseksi tavasin vielä Tommi Uschanovin kolumnin Kuolema tietyssä mielessä ja pikku jutun suomen kieleen pesiytyneistä ärsyttävistä sanoista. Kestelläänhän-sanasta tuli mieleeni Eskon kanssa yleensä vaihtamamme hyvästelysana kärsitään.
Kärsitään siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti