Ladyn kanssa rautakaupassa ja valaisinliikkeessä. Kiinnitys- ym. tarpeita wc-remppaan, joka on vähän venähtänyt minusta riippumattomista syistä. Pikkujuttu kuitenkin.
S on mennyt Juukaan pariksi päiväksi. Eilenillalla nukkumaan mennessä asia vaivasi. Kiinni painuvien luomien takana kaiveltiin kaikki vanha esiin. Uni: Yksityisyys halkesi ja puolikkaat kelluivat ajatuksen avaruudessa kuin perskannikat.
Akuutista kriisistä kirjoittaminen on aina ylen hankalaa. Varsinkin, kun siitä kärsii lähin mahdollinen ihminen, oma lapsi. Olkoonkin että jo aikuinen.
17.1.2017 Tiistai
Pieni uutinen lehdessä: "Iäkäs mies ampui puolisonsa ja itsensä"
Taustoja ei kerrota. Oliko heillä edessä toisistaan erkaneminen ja muiden huolehdittavaksi joutuminen? He ovat olleet 91 vuotiaita kun omaehtoiseen eutanasiaan vakain tuumin ryhtyivät, aikuisia siis jo. Ampumisesta keinona jää tosin rumat jäljet, mutta yhtä rumaa se on kitumisenkin seuraaminen.
Melkein kaikki ovat valmiita sanomaan, että eivät halua päätyä lopulta toisten käänneltäväksi, avuttomiksi vanhuksiksi, mutta aniharva kuitenkaan sitten osaa, tai ehtii tehdä ajoissa päätöksen lähteä itse. Välineitäkään ei kaikille ole tarjolla.
Kammottaahan tätä ajatella, mutta keskustelua siitä ovat nyt käyneet kiivaasti viisaammatkin. Olihan tässä se eutanasialakialoite-nimienkeruukin juuri käynnissä eikä siinä kauaa tarvinnut odottaa, kun 50 tuhannen nimen raja ylittyi.
Itsekin olen sen verran jo kolhuja kokenut, että väkisin alkavat loppulitviikin ajat mietityttämään. Hupun voisi tietenkin mielensä silmien ylle vetäistä niin ettei vaivaisi.
Heikki Aittokosken Kuolemantanssia lukiessa totesin, että harvoin on kirjailijalla niin tasaisenvarmaa mesenaattia kuin hänellä; oma työnantaja.
Ladylle tasot, malja-altaan liimaus ja letkujen sekä liitinten kytkentä. Viisi tuntia hommaan uhrautui.
18.1.2017 Keskiviikko
Lukenut Aittokoskea ja Lupaathan tappaa itsesi-teosta vuorotellen. Vuosi 1945 ja 2000-luvun alkupuoli eroavat toisistaan vain murhaamisvälineiden kehityksessä. Politiikka ja ihmisluonto eivät ole muutoksia kokeneet vaikka tyynnyttelijät muuta väittäisivät. Vähän kun kynnellä rapsuttaa niin peto ärjäisee.
1918 veljesmurha-aikojen revanssihenkikin elää ikäänkuin valkoiset sittenkin olisivat hävinneet sen mittelön.
Persujen kansanedustajan, J. Eerolan Punahuora-lauluesityksessä ja sen tarkoituksessa on ristiriita.
Kaksi on vain väriä, valkoinen ja punainen eikä kerrota, kumman värin työväestöstä kannatuksensa keräävä persupuolue valitsee. Tosin Eerola väittää, että laulujen tekeminen on hänen yksityistä harrastustaan eikä politiikalla sen kanssa ole mitään tekemistä. Kumma juttu kun kuitenkin poliittisesti värittyneen aiheen on valinnut. Ymmärtääköhän tämä "senaattori", kuinka kalliita lunnaita ko. aiheesta tehdyistä lauluista on jo maksettu? Entä onko valmis maksamaan itse, jos joku laskun hänellekin esittää? Aihe on arka edelleen ja sen äärimmäisen surullisia syntyjuuria olisi kunniaa tehden, varoen lähestyttävä. Varsinkin jos ymmärrys puuttuu niin kuin ilmi Eerolan kohdalla käy. Ilkkuminen panee jonkun tarttumaan kravattiin, ja kiristämään.
Laulussa itsessään dramatiikkaa on ainoastaan otsikossa. Taidottomasti sommiteltu levykannen kuva lähinnä vaivaannuttaa, naurattaisikin jos sen olisi joku teini jollekin some-seinistään julkaissut.
Siemenet on kuitenkin tuuleen kylvetty: Kohde on nimetty, kuurojen kuuntelijoiden ja lukurajoitteisten aivot valloitetut.
Ladylle peili lasikeskuksesta. 116x130 cm, että aika hankalankokoinen asennettava kapeaan tilaan. Imukupeilla se kuitenkin onnistui. Silikonipohjaisella liimalla kiinnitin. Asensin myös uuden valon. Paperitelineet ja pyyhekoukutkin ruuvasin paikoilleen, ja pillunpesimen niin kuin Esko bideetä nimittää. Muutapa siellä sitten ei ollutkaan, mutta aikaa tuhrautui jälleen useita tunteja.
19.1.2017 Torstai
Mötkyilin ankeiden ajatusten töyräillä. Alas pimeään on vielä matkaa, ajattelin, mutta jos herpaannun hetkeksi, rojahdan matkaan. Jos se tällä iällä tapahtuu, takaisinpaluuta ei ole.
Lukeminen auttoi hieman, ja nämä pakolliset perhekuviot. Paitsi että tuo Lupaathan tappaa itsesi-kirjassa kuvattu itsemurhien ja laajennettujen itsemurhien aalto venäläisten rynniessä kohti Euroopan ydintä 45-keväällä on karmaisevaa luettavaa. Kylä kylältä, kaupunki kaupungilta päälle työntyvää väkivaltakoneiston vyöryä pelkäävä väestö hirttää, ampuu, myrkyttää itseään, lapsiaan, vanhuksiaan ettei näiden tarvitsisi kärsiä venäläisten käsissä raiskauksista, kidutuksista, murhista. Lukiessa voi miettiä koston mielekkyyttä kun se kohdistuu avuttomaan väestöön. Olkoonkin, että se on sitä samaa kansaa, joka 12:n vuoden ajan on syyllistynyt hirvittäviin rikoksiin niin sanottua ihmisyyttä kohtaan keskitys- ja tuhoamisleireissään.
Kun täydentää kertomusta Aittokosken selostuksella nykyajasta, niin voi lakonisesti todeta vain, että mihinpä ihmiskunta poteroistaan on vieläkään kömpinyt. Mainostamansa ihmisyyden aikaan ei ainakaan.
20.1.2017 Perjantai
Trumbia ja presidentiksi vihkimystään koko pv! Ei vituttanut kun Obama kahdeksan vuotta sitten oli samalla viivalla, mutta nyt vitutuksen määräänsä ei voi edes mitata. On se erikoislaatuisen takapajuinen maa se Amerikka. Satoja miljoonia (319 milj.) pipoja siellä heiluu, mutta vain kaksi löytyi johtajaehdokasta joista kehnoista kehnompi valittiin. Hampurilaisaivot sen tekivät!
Aamupvstä ajoin mutkan R.vaaralla. Vein S:lle sängyn ja vuodevaatteita patjoineen päivineen. Nippu lakanoita unehtui Puutarhurin viikkaamina pakastimen kannelle. Vanhempi S oli tullut myös auttamaan muutossa. Siskokset rupesivat nipsimään verhoja paikoilleen, minä ruuvasin lamput ja kokosin sängynrungon. Kahlasin myös Unimäessä, kohentelin lintujen ruokinta-automaattia ja tarkistin paikat. Kaikki oli niin kuin joululta jäivät. Aitan ovi ei ollut lukossa, mutta mitään ei ollut hävinnyt. Tosin sellainen lukko ei varkaita muutamaa sorkkaraudan jyrsäisyä kauempaa pidättele.
Piti keretä takaisin kahdeksi kun G:lla ansimmäinen pianotunti joka meni mukavasti. Oli rauhallinen vanha herra Kärppä opettajana (haisi tupakalle ja köhi). Jospa G sitten jatkaa kun sormet jo kilkuttimilla sousivat. Itse en ymmärrä pianonsoitosta nuottiakaan.
21.1.2017 Lauantai
A ja J kävivät. Tytöllä judokisat täällä ja siksi. Vein kameran kisapaikalle lainaan. Hain Vinttikirppiksestä ruokaryhmän, pöydän ja 6 tuolia S:lle. Ruuvailin ja liimailin niitä vähän, muuten täyspuisina olivat suht tukevaa tekoa eikä kolhujakaan ollut. Koristeellisissa selkänojissa oli vintagesapluunoilla maalatut numerot yhdestä kuuteen. Penskoilla hetki mukavaa, kun varaavat omat jakkarat mieluisan numeron mukaan. Koko höskä 150€.
Laitoin seitikeiton, kahvit ja kaakaot, Vieraat söivät ja joivat kanssamme ja lähtivät Joensuun kautta kotio. Ovat muuttaneet Kuopiosta Rautalammille, melkoiseen korpeen josta vuokranneet talon. Kyse on siis nuorimman veljeni pojasta ja hänen perheestä.
Iltasella ajoin jälleen mutkan R.vaaralle, vein sen ruokaryhmän ja pari lampunvarjostinta. Vinha oli mukana. Kuolaa edelleen sillä pelkää niin kovasti autokyytiä.
Eve oli lapsista paikalla ja varasi ykköstuolin.
Tullessa suru jäyti mieltä.
22.1.2017 Sunnuntai
Matalapainetta pään sisällä edelleen.
Hesarissa oli paljon asiaa. Eutanasiajuttu oli laadittu vaikeasti sairastuneen, nyt jo kuolleen Pasin ympärille. Sitten oli kertaus vuodelta 1992 otsikolla "Jeltsin oli Suomen ainoa toivo". Hyvin juttu oli perusteltu, että uskotaan. Kouluruuan historiaa ja Elina Hirvosen Kiehumispistettäkin selostettiin, ja paljon muuta. Meni ainakin 3 tuntia lukiessa ja vielä nyt iltasella tarkennuksiin tovi.
Nykyradikalisto röyhyää, ettei Hesarissa luettavaa ole, ja että se on epäluotettava media. Tämän päivän "trendi" on, että kun kerta jokaiselle välineet on annettu, niin niitä täytyy käyttää kaiken pää punaisena panetteluun. Kritiikki, se on tarpeellista, mutta että nyrkit pystyssä huutaminen jokaisella somen palstamillimetrillä (vai miksi gigatavuilla ilmaistavaa tilavuutta kutsuisi) murtaa asialliseltakin polemiikilta pohjan.
Kävin Bio Rexissä istumassa kaksi turhauttavaa tuntia. En ilennyt lähteä kesken pois kun istuin kahden pariskunnan välissä keskellä teatteria. Elokuva, jota oli hieman kehuttukin kritiikeissä, osoittautui jälleen kerran mitääntekemättömäksi elokuvatarpeiden haaskaukseksi. Jos edes sinänsä ammattinsa osaavat näyttelijät, joista pääosan esittäjä toimi ohjaajana, olisivat hallinneet lähihistoriaa (60-luku) niin tuskinpa olisivat hommaan ryhtyneet ennen kuin se olisi myös sisäistetty. Millainen lie Philip Rothin alkuperäinen romaaniteksi josta ek oli juonnettu?
Miten äkkiä historia katoaakaan nykypäistä! Miksikähän KS:n Turunenkin antoi peräti 3 tähteä arvostelussaan? Paikallisen elokuvateatterin kassavarantojen turvaamiseksiko? Puolikastakaan minulta ei olisi irronnut, niin äklön ja onton juotin se jätti aivoihini.
Me Naisista luin nyt netin kautta, että ihan turha elokuva. Ontoksi oli arvosteltu kuten juuri itsekin kirjoitin aivojeni tunteista.
Harmittaa, sillä menin elokuviin saadakseni mieleeni muutakin kuin ikäviä aiheita. Nyt ne vain korostuvat. Nuku tässä sitten...
23.1.2017 Maanantai
Löysin Entringistä S:lle melko uuden sohvan seitsemälläkympillä. Hain sen Puutarhurin kanssa illasta. Paketoitiin peräkärryyn kevytpeitteillä ja jeesusteipillä kun tuiskuttaa lunta. Alkaa tosin laantua ja pakastuu. Siellä olisi ollut oikea, viritetty ja kunnostettu pianokin G:lle ja vain 125 euroa, mutta eipä pystyneet kynnet siihen enää. Ja mihinkä se meillä mahtuisi kun yläkertaan sitä kukaan ei jaksa raahata. Sopisiko portaistakaan?
Ladyn sataset hupenevat heti kaikenlaiseen. Niin kuin nyt Tojotanrottelon katsastukseen. Muuten kelpaisi tien päälle, mutta oli ruosteen puhkoma reikä takarenkaan edessä lokasuojassa jonka käski hitsata. Viidennen kerran tuulilasista sekä pakosarjan vuodosta pani korjauskehotuksen paperille. Jos huomenna lähden viemään sohvan, niin käyn samalla Juhanilassa hitsauttamassa sen reiän.
M soitti aamupvllä. Mietin paljon sitä ihmistä ja jos ei olisi tätä ns. omaa arkea akuutteine ongelmineen olemassa, niin miettisin varmasti enämpikin.
Mitään konkreettistahan ei ajattelu voi käytäntöön vaikuttaa. Ajattelen Syyrialaisten siviilien kärsimyksiäkin toisinaan niin, että kynsien aluset tuntuvat menevän verille, mutta mitään se ei auta. Eikä auta, vaikka kaltaisiani tilanteen tajuajia olisi miljoonia jos kukaan meistä ei pysty muuta kuin päänsä sisäisiä ahdistavia kuvia siirtelemään kallon laidalta toiselle.
Konkretiaa on sängyn ja sohvan hankinta niitä tarvitsevalle.
Tietenkin ajatuskin auttaa, jos sen voi myös kohteelle kertoa. Ainakin hetken verran, joka voi joskus olla ratkaiseva hetki. On minuakin ajateltu, en muuten tässä olisi.
Donnerista mieleen: Pysähtyykö ajatuksen mylly ennen kuin haudassa sellaisella ihmisellä joka jo pentuna alkoi mietiskellä eritavalla kuin muut? Niin kuin nyt Jörn Donnerilla joka juuri oli Femmalla Efter Nio-ohjelmassa haastateltavana? Ukkohan on pian 90 ja eikun ajatus heiluu. Tässä haastattelussa oli varsin entisenlaisensa eikä takellellut kuten Kirjamessujen erään ohjelman aikana jolloin ajattelin, että se on nyt menoa tuolla miehellä jo.
Minua ja Donneria ei tietenkään ajattelijoina voi verrata, eikä oikeastaan pitäisi samassa yhteydessä edes nimiämme lausua. Toisaalta miksipä ei. Ajattelijaksihan voi köykäisempiinkin mietteisiin kykenevää kutsua. Vähän kuin Huovisen Havukka-aholaista.
Lie sukurasitekin kun on tämmönen piä.
Heikkisten puolella on sorruttu politiikkaan ja tuovisissa uskontoon ja histroriaan, sekä luettu paljon; saarnaajiakin lie niin poliittisia kuin muita. Paljon on myös suoranaista tyhmyyttä ja perinnöllisiä sairauksia, henkistä kyvyttömyyttä, alkoholsimia ja masennusta. Itsemurhiakin omiksi tarpeiksi. Murhaajia löytyy ja varkaita, vankiloita kierrelleitä ja merille eksyneitä. Sekä amerikoihin politikoimaan. Neuvostoliitton onnelaa rakentamaan päätyäkseen tuhottavien listoille.
Niin lie useammassa muussakin suvussa, että mitäpä tässä pröystäilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti