R.vaaralle mutka: Vein sohvan S:lle. Näin Juhanilan väkeä leipomossa: Ei olisi ollut Janne kotona, joten jäi Tojotanrottelon ruostereikä hitsaamati. Leipomosta ostin piirakoita, 30:n sentin toisenlaadun rinkeleitä ja yön ylitse uinuneitten tarjouskorista ruisleivän. Join kupposen kahvia ja juttelin Keinäslassin kanssa joka jostain syystä sattuu usein olemaan siellä vaikka onkin kiireinen yrittäjämies. Sitten ajelin aurinkoisessa pakkassäässä takaisin. G:lla oli koulun jälkeen jalisturnaus pallohallilla ja siihen piti keretä. Kaupasta normaalit 10 l maitoa ja muuta hörtöä.
Viime yönä nukkuminen jäi kolmeen tuntiin joten täytyy ruveta se velka kuittaamaan. Klo nyt 21.30.
25.1.2017 Keskiviikko
P:n nimipv. Käytiin koulun terveydenhoitajalla. Laittoi lääkäri- ja labrajonoon kokeita varten. Jotain allergiantapaista poikaan yrittelee. Pituuden ja painon mittasi: 153,9/37,2
Uimassa illasta. Vesijuoksin toistakymmentä kertaa altaan ympäri, kuumavesialtaassa löhösin kun olin ensin hierottanut vesiruiskuissa kupeita ja selkää ja pulahtanut kylmäjorpakossa. Päänsäryn sain siltä reissulta. Juuri olin hyvillämielin miettinyt, ettei ole aikoihin päätä pakottanut.
Omasotesta hain tulevasta eliniästä ja terveydestäni ennuskäyrät. Sukurasítteena tulevan vanhuusiän diabetesriski oli hieman koholla, mutta kolesteroleja barometri väitti sopivaksi. Näistä otettiin kokeet vähän aikaa sitten. Jos pudotan hieman painoani ja lisään edelleen kasviksia ja hedelmiä ruokavaliooni niin lupasi jopa 7 terveempää elinvuotta. 86 vuotta oli pisimmän ennustevärin päätepiste. Nivelkivuista ja niiden toimintavarmuudesta hautaan saakka kävelyä ajatellen se ei osannut tähtiä tulkita.
Trumppi perkele uhkailee maailmanjärjestyksen muutoksilla! Jos en ole itseäni tomppelimpaa ihmistä vielä tavannut, niin siinä olisi sellainen.
26.1.2017 Torstai
Hesarissa Merete Mazzarellan ja Yrsa Steniuksen tuoreista kirjoista kiinnostava juttu. Ne olisi hyvä lukea.
Toisaalla läimäistiin päin näköä taantumusta ennustavalla uutisella: Venäjän duumassa on hyväksyttävänä laki, joka ei enää tuomitse perheväkivaltaa kuin "hallinnollisilla" tuomioilla eli sakoilla ja/tai yhdyskuntapalvelulla. Pian venäläisissä kouluissa sallitaan karttakeppi ja nurkassa seisottaminen jos se on kokonaan edes saatu loppumaankaan. Ja kun pikkuprilli väkivallan hyväksymiselle näin ojennetaan, se laajenee jälleen koko yhteiskuntaa koskevaksi; pamppu- ja piikkilankakauppa virkistyy. Nokia herätys!
Jussi Halla-ahon myötäjuoksijaksi itsensä paljastanut Matias K. nimimerkki heräsi Kemppisellä arvelemaan kommenttiani vihapuheeksi kun pari provokaattori- ja myötäjuoksijamantsikkaa nimesin Jussiksi ja Teuvoksi joita pitäisi poimia jo ennalta väkivaltafantasioilla lorsaamasta. Naurettavaa, kuinka ne yrittävät meitä mitättömiäkin päitä tuhahdustensa turpeeseen painaa omaa propagandasaastaansa kritisoimasta. Matias K. on tyypillinen myötäjuoksija muutaman muun sivistyneeksi itseään väittävän lisäksi. Siltä juoksumatolta on jotakuinkin mitta lyhentynyt vajaassa sadassa vuodessa, mutta perkeleellistä siinä on se, että tämä alati jatkuva asian ylläpito auttaa aatetta sitkistelemään hengissä ja odottelemaan aikoja otollisimipia.
Europarlamenttiin verovaroilla palkkaamamme tyhjänlouskuttaja on tänään repäissyt sontajournalismille otsikkotarpeita kertomalla mielipiteenään olevan, että Välimerellä partioivat vapaaehtoisjärjestöjä pitäisi rangaista pakolaisten pelastustöistään.
Miksi me maksamme Jussi Halla-Ahon Europpanytimeen Suomea edustamaan kun se ei varsinaisiin töihinsä keskity? Mielipiteilläänhän hän on vain vahingoittamassa Suomen mainetta maailmalla ja sekö hänelle on toimenkuvaksi laadittu.
Pojat ovat nyt käyneet huvikseen luistelemassa ja kiekkoa mätkimässä kavereidensa kanssa. G:lta oli katkennut maila erään Eevertin toimesta ja siitä tämän illan poru.
27.1.2017 Perjantai
Eevertin isä toi G:lle uuden mailan, että se asia kunnossa. Pojalla piano kahden jälkeen ja sitten käytiin uimassa. Juoksin jälleen solukumia vyötäisilläni kymmenkunta ympyrää. G myös muutaman kierroksen ennen kuin meni matalimpiin vesiin.
Lämmitin pvllä uunia. Illalla leivoin sämpylöitä ja paistoin arinalla. Ei niitä montaa jäänyt yön ylitse kuleksimaan kun pojat lämpiminä mättivät menemään niin, että sulavoi suupielistä tirsusi.
Eilen tein ison kulhollisen salaattia jossa oli paprikaa, kiinankaalia, kurpitsapikkelsiä, valkosipulinkynsiä, purjoa, kasvisöljyä, tonnikalaa ja tomaattia. Jääkaapissa vahva valkosipulinhaju ja siitä pyyhkeitä Puutarhurilta. Pojatkin olivat maistavinaan maun maidossa ja voissa.
Nyt on ohrapuuro hautumassa jälkilämmössä ja sen valvon ennen kuin alan koisata.
Luin juuri Lupaathan tappaa itsesi kirjasta kohdan:
"Uusi valtakunnankansleri Hitler sitä vastoin panosti ensi hetkestä lähtien dynamiikkaan. Hän saattoi yhteiskunnan kovan vauhdin ja kiihtymyksen tilaan, jonka oli tarkoitus kestää loputtomiin. Tuskin hän oli ottanut paikkansa hallituksen johdossa, kun hän jo ilmoitti valtiopäivien hajottamisesta ja uusista vaaleista. Oltuaan kaksi vuorokautta tehtävässään hän ryhtyi taas vaalikamppailuun. Tässä paraatilajissa hän oli omimmillaan: tärkeintä oli liike."
Nii´in, tärkeintä oli liike niinkuin Trumpillakin, ei vaihtoehtojen ajattelu, harkinta.
28.1.2017 Lauantai
G lähti koulukaverinsa ja sen vanhempien kanssa Hyrylle. Ovat siellä yötä yli. Me käytiin sitä pianoa vielä Entringissä katsomassa. Tarjosin 70 € siitä. Maanantaina selviää. Sattui siihen joku musiikkimies joka testasi koskettimet ja sanoi, että sekä duurin että mollin puolen ceet ovat hieman epävireiset, muuten pelittää mainiosti. Ulkokuori siitä on kärsinyt, viilut irtoilleet ja koristeet lohkeilleet pois. Naisella ollut, että isoilla sormilla sitä ei ole hakattu, kait.
Lady laitteli tekstaria että haluaisi vielä ovet uusia. Vastasin, että ne tulisivat kalliiksi koska eivät ole mitään nykystandardeja mitoiltaan kun on 60-luvun osakkeesta kyse. Parasta olisi pinnoituttaa ammattilaisverstaassa niin halvimmalla uudenveroiset saa. Samoin komeroiden liukuovet. Kysyi, voisinko hoitaa tarjoukset asiasta. Kaipa se on tehtävä.
Nyt iltamyöhällä koetin katsoa Areenalta tuoreimman kirjallisuusnobelistin Bob Dylan-dokumentin. Puoleen väliin jaksoin kerralla. Paljon on merkityksetöntä sekaan saatu, mutta jos kaikki ei minulle avaudukaan, on siinä varmasti jollekin toiselle runsaastikin imettävää. Kuunnellessa ja katsellessa vasta tajusin, etten ole Dylania nimen lisäksi juurikaan merkille elämässäni pannut, mutta ymmärsin, että jossakin hypotalamuksen hämäränkatveessa se on elämääni vahvasti silti kuulunut. Kaikkia musiikinmestareita ei tarvinnekaan erityisesti palvoa. Tekevät ne elämän taustakankaaseen oman jälkensä kuitenkin.
1970-luvun kavereistani ainakin Jorkki taisi fanittaa Cashin ja Glitterin lisäksi Dylania. Huovisilla levyt ja kasetit rahisivatkin soittimissa aamusta iltaan. Kun minä "rahisin" Jorkin siskon kanssa niiden elukoista tyhjennetyn navetan vintille rakennellussa kesähuoneessa, niin sekaan soi kasettimankasta myös sen aikaista suomalaista joista edelleen lavoilla keikkuvat ainakin Matti, Teppo ja Frederik. Virve Rostikin alkoi olla kova sana. Dannya ei kuunneltu, mutta Babitsinin sisaruksia kaikkia. Irwiniäkin ilimanmuuta! Sleepy Sleepers ja Hurricanes menivät hölmöileväomenaviini-sorbus-kiljuhumalassa kyllä tajuntaan, mutta kun juomiset sitten aamulla tulivat hirmuisen yökkimisen kanssa hangelle, niin jotenkin jäi oksennuksen maku siitä musiikinlajistakin; Kaavin Iloharjulle tai Nilsiän Halssille ei selvin päin kekäläisten poikien Mossen kyytiin lähdetty sillä Hössi oli täyspöljä autonrattiin päästettynä.
Juice livahti äänimaailman suosikiksi vasta myöhemmin muualla asuessa vaikka se oli melkein naapurista, Juankoskelta lähtöisin. Tai ehkä juuri siksi.
Suomalaisista lauluntekijöistä ei taida kuitenkaan olla Nobelisteiksi koskaan. Paitsi Hiski Salomaa jos olisi tämän ajan eläjä. Aukeaisivatko Tuomari Nurmion tekstit maailmalle?
29.1.2017 Sunnuntai
Eilisistä musiikkimuisteluista johtuvia lie unet olleet. Niissä vaelsi laumoittain ihmisiä, joita olen joskus tuntenut. Niinkuin nyt Dylania ja Glitteriä kuunnelleen Jorkin perhekin, ja kekäläiset.
Jorkin isä Arttu oli alkoholisti. Äiti, väsynyt ja pahantuulinen Heta jotenkin yritti viedä isoa porukkaa aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Muistaisinkohan kaikkien sisarusten nimet vielä Jorkin (Jorma) lisäksi? Kauli, Jouni, Kari, Kauko, Kalevi, Raili ja Raija. Olikohan siinä kaikki? Rappuihin riimulla kytketyn, sekarotuisen ja aina kinttuja hampittamaan pyrkivän koiran nimi oli Kaesa.
Heidän myöhemmistä vaiheistaan tiedän seuraavaa:
Kauli muutti siskonsa Railin perässä Göteborgiin, alkoholisoitui, mukaan tulivat myös huumeet ja vankilakierre. Muutti takaisin Siilinjärvelle jossa jatkoi isänsä malliin, mutta nyt en tiedä, elääkö enää. Puhutin viimeksi Siilintorilla 1990-luvun lopulla onnetonta Kaulia joka puliremmissä siellä pyöri. Oli surullinen kohtaaminen kertakaikkiaan.
Jouni asui kotonaan Pikku Koikan rannalla kuolemaansa saakka joka kai ei ollut kovin luonnollinen. Riippuu siis, mistä päin asiaa tarkastelee. Jouni otti raskaasti sen, kun ajoi moottoripyörällä vanhuksen kuoliaaksi Pöljällä. Aurinko häikäisi, minulle tavatessa selitti. Juopotteli viikkokausien putkia. Oli hyvä soittamaan kitaraa joka sillä oli aina mukana kun liftaili. Pukeutui musiikillisten esikuviensa mukaisesti hapsuhelmaisiin nahka- tai farkkupusakoihin ja -housuihin, lierihattuihin, huiveihin, cowboysaappaisiin... Sympaattinen muisto niin kuin Kaulistakin josta meidän äiti tykkäsi kovasti.
Kari kiersi linnasta linnaan. Oli väkivaltaisena ja mieleltään arvaamattomana Niuvassakin, mutta ei se koskaan meille mitään tehnyt. Sillä oli päihteisiin ja pikkuvarkauksiin altistuvainen romani naisystävänä. Kauniin tumman nimi oli Säde ja ainakin kerran se humalassa strippasi meille Pikku Koikan saunarannassa kuunnellen samalla tummaa musiikkia joka isolla kivellä kaljapullojen seassa keikkuvasta Grundikin kaseteilta kaikui. Taisi tykätä soulista ja bluesistakin niin kuin Karikin joka oli myös hyvä kitaranrämpyttelijä.
Jorkki soitti minulle viimeksi muutama vuosi sitten ollessani polkupyöräretkellä Päijänteen ympäri. Olin juuri irtaantumassa Kangasalta ja valokuvaamassa hevostilan pihassa olevia kuljetusvaunuja.
Arttuisä oli silloin vielä elossa; melkein 100 vuotias! Tuskin enää kuitenkaan elää.
Hetakin on nyttemmin kuollut. Kun hänet viimeksi näin Siilissä palvelutalojen lähettyvillä, se veisasi tavallisen puheen lomaan täysillä virsiä ja kehotti minuakin Jeesusta seuraamaan. Oli aikalailla sekaisin, että se palkinto hänelle kaikesta elämän vaivasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti