Muinaisjäännös

18.7.2023 maanantai

Olemisen sietämättömän keveyden lukemisen edistyessä muistan, miksi kirja silloin joskus tuoreeltaan hartioita hytisytti kuten joku pv sitten kirjoitin.

Se oli aikaa, kun itse haeskelin paikkaa jossa olla, mutta sitä ei vain tahtonut löytyä. Huolehdittavia oli silti tie vei aina sinne minne nenä näytti vaikka olisi täytynyt järkeä käyttäen kartta huomiseen piirtää. Tai tyystin aloillensa asettua. 

Moottoritiet hohkivat kuumina, levottomia jalkoja kutsuen. Sivuteille eksyessä ongelmatkin paisuivat yksilötasolla mitattuna valtaviksi.

Kun nyt luen Olemisen keveyttä, tekstin sisältö tulee kyllä liki, mutta en enää halua, enkä voi, osaa, samaistua edes variaatioita keksien. Sitä paitsi Kunderan lukevia mieliä kuohuttanut kertomus tuntuu nykyisille aivoille oikeasti keventyneeltä; kyllähän kirjan ytimen kaltaiset suhdesotkutkin kuka vuan jaksaisi...

Milan Kunderan kirjallisuuden samalle aikajanalle (1980 ja1990-luvut) sattuneet Picasson ja Frida Kahlon taiteet, tai pikemminkin heidän henkilötarinansa, "legendat", ja monien kirjailijoiden kuten Kurt Vonnegutin romaanit panivat pään pyörälle vaikka arjessa itsessäänkin olisi ollut kestäminen.

Ajatella voin nyt niinkin, että ilman kirjallisuutta ja taidetta en ehkä olisi elossakaan enää. Adolf Mollnarin ilkikurinen "Suuri ilveily" (ilm. 1946, luin 1991) oli taluttamassa minua eräänkin upottavan, iätivievän suon ylitse että heilahti. Kirjasta opin, ettei mikään nyt niin vakavaa ole, suurta ilveilyä kaikki vain.

19.7.2023 tiistai

"Somessa" (Suomessa, sic!) käyvät eri puolten agitaattorit räyhäkkäästi toistensa kimppuun, mutta jos nämä näppäinvillet ja -hillevit pantaisiin taistoon kasvotusten, meteli puoliintuisi. Eikä näistä pullahiiristä miekkailemaan monesta olisikaan. Jaksavatkohan ne energypurkkia painavampaa astaloa kätösiinsä kyetä ottamaankaan, ja silimätkin ihan rähmässä ruudun tuijottelusta...

Blogisti Kemppistä saapi ihmetellä. Sehän antoi jokin aika sitten "porttikiellon" blogiinsa muutamillekin selkeästi äärioikeiston leivissä työskenteleville propagandisteille  ("matiaksille" ja "toipilaille") joiden agenda (epäsovun hieronta yhteiskunnassa) pysyy samana vuodesta toiseen, ja nytten sitten antaa niiden samojen nimimerkkien alla olevien useamman toimijan (tekstianalyysin perusteella) kuolata äklöttävyksiään kommenttipalstalleen vapaasti. Ehkä se kohta taas "ärähtää" ja sulkee reitit propagandisteilta joita johdetaan jostain hallaisten ahojen laitamille kyhätyistä kyttäyskojuista.

20.7.2023 keskiviikko

Maariankämmeköitä (muitakin kämmekkälajeja) kasvaa erityisen paljon Unimäen alapuolisten soiden ja metsäautotien ojissa. En muuten niin tavanomaisiin kasveihin olisi tänään siellä kuljeskellessani huomiotani kiinnittänyt, mutta kun ne toivat mieleeni Olavi Paavolaisen synkkien yksinpuhelujen  merkinnät eräästä kämmeköihin suuresti ihastuneesta saksalaiskapiaisesta joka tuuskahteli turvalleen Karjalan suo-ojiin kukkia haistelemaan sodan "edistymisen" niillä paikkeilla, kun alkoi olla jo selvää, miten natsien sodassa muuta maailmaa vastaan tulee käymään. 

Paavolainen oli näkevinään tuon kukista tykkäävän natsitappajan herkimpiin sielunsyövereihin sen ihastellessa maariankämmeköiden valtaamia suopurojen laitoja. Ilkeän teatraalisia näiden kukkaisten tapahtumien kuvailut kun tappotouhuissa ja maailmanvalloitusretkellä kerta oltiin.

Olavi Paavolainen itse oli erittäinkin "kukkaisihminen" ja tiesi kasvillisuudesta muutenkin harvinaisen paljon. Hänen sisällään asusti enämpikin femiinisiä ominaisuuksia ja hän olisi tämän päivän puheissa unisexikäs ihminen ihan laillisesti.

Tänään poistun jälleen Unimäestä. Elias tulee huomenna Oulusta kotona käymään jatkaakseen heti perjantaina Kuopioon kavereita tapaamaan. Paulus lähtee pe junaan ja Helsinkiin. Puutarhurilla alkaa kesäloma, Gaius on viimeisen päivän kesätyöpaikassaan....

Oli puhetta lähdöstä Turkuun Stenvallin näyttely katsomaan, mutta ei taida tulla reissusta mitään. Olisi käyty Hämeenkyrössä kesäteatterissa samalla reissulla, mutta ei meillä taida sellaiseen varaa taaskaan olla.

22.7.2023 perjantai

Kävin elokuvissa: Oppenheimer. Saatananmoinen meteli sen äänimaisemaa hallitsi. 

Elokuvan juoksutus oli alkuun melkoista sekasotkua, mutta kyllä se sitten jotenkin menetteli vaikka 3n tunnin kokonaisuus oli kerronnan kannalta ylimitoitettu. Ihmeesti oli nuorta porukkaa katsomassa. Olin ehkä ainoa harmajapää melko täydessä salissa.

Elokuvan lopun USA:n presidentiksi fiksoitu näyttelijä oli erittäin kehno kopio Harry S. Trumanista jota yritettiin ajankohtaa kuvaavasti matkia. Semmoinen pelkkä ihrakimpale hyllyvine mahoineen ja poskineen jolle ei edes rooliin kuuluvia, vakuuttavia sanoja suuhun oltu keksitty. Samoin se huonekaluja liikahdellessaan väistelevä, yhtä lihava lökäpöksypääministeri...

24.7.2023 muanantae

Olinpa päiväkirjaa kirjoittamatta muutamatkin elonhetket. Ei huvittanut enkä ehtinyt/jaksanut. Piähänkin on koskenut harva se päivä. Olisi kait hakeuduttava tutkimuksiin sen takia. Tiijä vaikka kasvain on alkanut turvota jossain kaljuni alla. Tai aivohalvausta rakentelee. Verenpaineet ovat kyllä olleet ihan normaalit.

Muualle aina jonkun tekstin sivallan, vaan eipä niistä numeroa kantsi tehdä vaikka halu olisi olla vaikuttamassa edes jossain.

Lukenut olen olemisen sietämätöntä keveyttä. Oikeasti en kyllä sen joskus mieleeni tunkeneeseen tunnelmaan yllä lainkaan. 

Löytyy kirjasta ajateltavaakin. Juuri luin tämän: "... ... On olemassa yhä useampia yliopistoja ja entistä enemmän opiskelijoita. Jotta opiskelijat voisivat valmistua, heidän on keksittävä diblomityönsä aihe. Aiheita on loputtomasti, sillä tässä maailmassa voi kirjoittaa kaikesta. Täyteen kirjoitetut liuskat kerääntyvät arkistoihin jotka ovat hautausmaita surullisempia, sillä niissä ei käy ketään edes pyhäpäivinä. Kulttuuri häviää ylituotantoon, kirjainten vyöryyn, määrän hulluuteen. .... ...."

Niin, määrän hulluuteen hukumme, tai olemme jo hukkuneet. Muuttuneet takaisin syvien, saastuttamiemme vesien eliöiksi ja olioiksi joilla ei enää muuta tehtävää ole kuin ruveta valmistautumaan kaiken loppuun.

Mutta miten siihen valmistautua? 

Ilmaston kuumuudesta ja kuivuudesta syttyvien tulipalojen kaukaa seuraamisellako samalla kun näillä turvallisiksi luulemillamme reunoilla lillumme itse hiljaa kuumenevassa padassa sammakoiden lailla alitajunnassamme pelko, että tämä voi silti loppua mikrosekunneissa sen jälkeen kun nurkkaan ahdistettu tyranni ihan tuossa vieressä päättää painaa punaista maailmanlopun nappia?

Jos kykenisi avaruuteen lennähtämään ja näkemään Maa-planeetan kokonaisuudessaan, se näyttäsi luultavasti laboratoriossa mikroskoopin luupin alla olevalta (korona)virukselta jonka kyljiltä nousee tappeja (tuulimyllyjä) kuin hukkuvan käsiä huiskuttamassa hyvästejä elämälle.

25.7.2023 tiistai

Sattui silmiini ihmisten kuvia takaapäin kuvattuina. Pääosissa kuvissa olivat kuitenkin paidat ja niihin painetut, karmean uhmakkaat kuvat ja piirrokset eräänlaisten kaikenmaailman "perussuomalaisten" mieltymyksistä. Nyrkit, hakaristit, kettingit ja torahampaiset kasvojen kuvat ja mustaräiskeiset salamat yliedustettuina kaikissa. 

Pyysin Puutarhuria ottamaan minustakin takaapäinkuvan se ainoa T-paita päälläni jossa tekstiä esiintyy muuallakin kuin paitojen pesuohjelipareessa helman vasemmasa saumassa, sisäpuolella.

"Muinaisjäännös" tunnen jo olevani. Tiedä sitten siitä lainsuojasta koska omaan mielipiteitä, joiden takia minuakin joskus yritetään potkaista.

Olen ollut nämä päivät Knissa. On ollut hommia ja pelkkää makoiluakin päänsärkyjen kourissa.

Tänään lähden Um. Pitää yrkäillä marjametsään, ja jos niitä sieniäkin... Sonjan porukka on jo metsänanteja myyntiin haalinut, mutta tattisato ei ole runsastumista vielä osoittanut vaikka vettä ainakin on riittänyt.

Elias kävi omissa tapaamisissaan ja tuli su pois. Hän lähtee tänään takaisin Ouluun. Paulus tuli ehjänä Hesasta toissayönä klo 01.22 junalla josta hänet hain koska satoi kaatamalla. G järjesti la-su välisenä yönä lievän järkytyksen touhuillaan, mutta siitä selvittiin ehjin nahoin. Nyt poika on katunut yläkerrassa kuin P silloin kun hänelle vastaava samassa iässä sattui.

Janne Suarikivellä kelpo kolumni Hesarissa. Yritin kommentoida, mutta on ruuhkaa enkä jää sen purlkautumista nyt ootteleen. Laitoin kommenttisynopsiksen talteen, että jospa sitä sitten illan hämärässä, korven rauhassa...

Kävin jo kaupasta Um tarpeet, pakkasin auton ja nytten lähen.

Ruskea- ja mustapaitaisten marssijärjestys Arkadialla

10.7.2023 maanantai

Ilimat selkiintyivät, mutta viileää on. Lupaili hallaa pitkin itäisen rajan pintaa. Virittelin hyvin marjovan mansikkamaan ylle varjostusverkon joka toimii myös rastaiden lounastelun estona.

Liisa Tavi (57) kuoli. Jäähyväiset aseille-balladin sanoma ei toiminut ja Peltoniemen Hintriikan surumarssi on saanut yhä synkempiä sävyjä. Liisa kuitenkin yritti sillä aikaa kun niin monet muut lahjakkuudet kuluttivat elämänsä kääntämällä vain päänsä itsensä ja lajitovereidensa kauhistuttavuuksien edessä. Niin kuin tälläkin hetkellä kun äärioikeiston ruskeanmustat saalistajanverkot yhteiskunnan ylle ovat laskeutumassa.

11.7.2023 tiistai

Suomen hallitus tulee kaatumaan perussuomalaisten rasististen perustusten ja rasistimenneisyyden takia. Jos hallitus ei tähän hajoa, silloin yhteiskunnan asenteissa on  laajemminkin vakava vika.

Missä viipyvät kantaaottavat puhujat ja sydämeenkäyvät balladit demokratian puolustamiseksi? Räppärit hoi!

"riikan" vuosien takaiset kirjoitukset mentorinsa Halla-ahon Scripta-blogissa on nyt kaivettu vallan vahtikoirien ja muiden tonkijoiden ansiosta esiin ja sieltä kuoriutuikin se Riikka joka tahtoo purra kaikkia toisarvoisiksi katsomiaan ihmiselämiä. Eikä se kunnioita muutakaan elävää elämää, luontoa ja sen monimuotoisuuden elintärkeyttä kaikelle elämälle. Millaisia aineita sisältävä pönttö ministerimme pään sijalla lieneekään, mutta ei sen sisällön kaataminen Arkadianmäen rappusille kansaa tule palvelemaan olipa se minkä väristä tahansa.

Kaivelijat kaivakoon yhä uudestaan myös presidenttiehdokkaaksi ilmoittautuneen, kaikelle elolliselle vaarallisen Halla-ahon raivorasistinen menneisyys ruodittavaksi jotta saadaan se luikki pois eduskunnan puhemiehen paikalta. Se mies ei sitä paikkaa ole ansainnut. Eikä Suomi ansaitse sitä miestä minkäänlaisille johtopaikoille. Presidentiksi vähiten. 

Purra on kirjoittanut nuorempana Halla-ahon blogin kommenttilootaan maahanmuuttoa ja -muuttajia "kritisoidessaan" mm. että jos hänellä olisi ase, ampuisi. 

Nyt "jos olisi aseet"-ajatukset kääntyvät ainakin minun päässäni heitä itseäänkin päin vaikka en sellaisilla kykene edes hekumoitsemaan muiden, kuin Moskovan Zaatanan kohdalla. 

Perussuomalaisten johto on sellaista nuljakeporukkaa, ettei valtion heitä soisi edustajan- ja vieläpä ministerienpalkkioilla elätettämän. Heidät soisin laitettaman vähintään yhdyskuntapalveluun ruokapalkalla rangaistukseksi jo tehdyistä vahingoista parlamentarismille.

Ruskeat, mustat ja jussipaidat, hakaristit sekä muut symbolit ja vaaranmerkit ovat nousemassa kumpujen yöstä ja se kehitys on kukistettava kuin potkaisisi märännyttä lehmäntattia kuusenjuurella. 

Kirjoitin Anna-Maja Henriksonin haastattelun (HS) jälkirimpsuun mielipiteeni:

Riikka Purralla on vahvat näytöt ääriajattelusta ja myös propagandistisesta toiminnasta sen parissa joten aikailua valtiomiestaitoja vaativasta ministerinpestistä eroamisesta ei pidä sallia.

Samoin on oppi-isänsä ja mentorinsa Jussi Halla-ahon kanssa. Ei hänkään näihin päiviin jatkuneiden näyttöjen valossa voi toimia niinkin arvostetussa toimessa kuin mitä puhemiehen työ on. Erota hänenkin täytyy.

Esilläolleista syistä Halla-ahon haaveilu presidenttiydestäkin hänen olisi täytynyt itse huomata mahdottomaksi.

Pienellä Suomella on poliittisen ääreisverenkiertonsa tasapainossa pitämisessä töitä ilmankin, että sieltä henkilöitä johtopaikoille kipuaa.

Kelepasi julkaistavaksi.

Turkki myöntyi: Ruotsikin on nytten saamassa pitkävaikutteisen militäärirokotteensa ja olemme jälleen käsikädessä pitelemässä yhteensopivien panssarivaunujen ja hornetien ohjainkahvoista pahaa maailmaa ja tyrannien sortovaltaa vastaan.

Entä kun "meidän" (Nato, EU, USA jne.) sisältä pahanvoimat vallan saavat?

Itselllämme on nyt menossa hillitön kriisi yhden ääriliikkeitä tähän saakka vahvimmin edustaneen, hallitusvastuuseen ja presidenttiehdokkuuteen saakka kirineen, rasismista ja muusta epäsovun hieronnasta vettä politiikan myllyynsä altaiksi saakka keränneen puolueen takia.

Kuinka se näin pitkälle on päässyt?

12.7.2023 keskiviikko

Olemisen sietämätön keveys lakkasi painamasta 94-vuotiasta Milan Kunderaa eilen. Pitää etsiä tuo sietämättömän keveyden kirja ja lukea nykyisellä päällä se vielä kerran. Ilmestyessään se vaikutti oman elämäni keveyden silloiseen painoon niin, että vieläkin harteissa hytäjää.

Piäministerikapitalisti Orpo piti valtionvarainministeri Purran kanssa edustamiensa periaatteitden mukaisen puolustuspuheen harjoittamalleen valtapolitiikan alkukynnöksellä ja perseelleen meni sekin vaikka omathan tietenkin jatkavat karkeiden virheiden villakintailla taputtelua varjoihin.

Yksiselitteinen tilanne: Suomi ei tarvitse, eikä mikään muukaan maa, persujen kaltaista politiikkaa eikä siinä nyt johtopaikoilla muussipulikoidensa kanssa survovia politiikantekijöitä yhteiskunnan asioiden hoitoon! Tunkiolle se sakki, kuten yksi niiden jäsen toivotti RKP:lle vaikka se pienpuolue jos mikä on miltei aina esiintynyt karsinansa mukaisessa roolissa yrittämättäkään provokaatioilla johtoon ratsastella.

Jonathan vaimonsa Sarin kanssa on tulossa Sotkamoon ja käyvät meilläkin. Epävarmaa vielä, onko vierailupv huomenna vai lauantaina. Joka tapauksessa minun on kimmottava isännöimään, eikä se ole epämiellyttävä tehtävä.

Klo on 16 ja lähden nyt ajelemaan Heinävedelle Kermankosken lavalle humpalle.

13.7.2023 torstai

Klo on ½3 ja tulin juuri Kermalta (184 km/sivu!). Kovasti oli hikistä hommaa jälleen muutenkin. Jalasjärveltä oli kaukaisin lomailijarouva joka naistenhaulla haki, että ei minun matkaní pituus mitään senkään rinnalla liene.

Tohtori Raimo oli myös ja kertoili mielenkiintoisia juttuja hän. Oli menossa Helsinkiin kotiseudulleen tekemänsä retken jälkeen. Koko ajan monta rautaa tulessa edelleen vaikka on jo 70 v.

Nukuttaahan tuo. Veteli äsken jalkoja suonella, mutta helpotti kun kävin kylmää vettä kintuille kaatelemasa.

Aamulla varhain.

Kahdeksan henkinen närhiperhe nurmella. Ovatkohan kaikki saman pesän tuotoksia? Emon erottaa kun se pörhistelee niskavillojaan poikasille, jotka nokkaan tunkevat: "Opetelkaapa nokkimaan ihan ite, krääk!"

Lähden Kniin sillä J&S tulevat iltapvllä ja täytyy käydä jotain tarjottavaa kaupasta hakemassa.

14.7.2023 perjantai

Tulin eilen iltayöstä Kajaanista takaisin. Vinha oli pärjännyt hyvin. Saattaahan se olla välillä vähän yksinäinen, mutta ei sillä ainakaan panta kaulaa paina ja saa käyskennellä pihapiirissä halujensa mukaan.

Mukava oli jälleen nähdä Jonathania ja kun hänestä on tulossa isäkin. Kansainvälinen perhe: Syntyvän lapsen äiti Sari on israelilais-suomalaisen kodin kasvatti. Kongo on Jonathanin lapsuuden kotimaa, josta hän joutui lähtemään murhajaisia pakoon vuosituhannen alussa ensin Ruandaan ja eri vaiheiden jälkeen tänne Suomeen. 

Öinen uneni käsitteli lajimme tuhansia vuosia jatkunutta paisumista nykyiseen olomuotoonsa. Olin yliopistoluennolla, välillä kuuntelijana, välillä katedeerilla puhumassa itse.

Kommentti kirjoitukseen (HS): "Mustista säkeistä kirjoittanut Riikka Purra":

Jospa Riikka Purran suunnitelmissa oli kirjoittaa laajempi essee, tai peräti poleeminen romaani malliin Salman Rushdien Saatanalliset säkeet?

Monipolvisesti aaltoilevaa, soinnukasta ja vaikka millaisiin kielikuviin taipuvaa Suomenkieltä taivutellen säkki muuntuu hyvinkin helposti säkeiksi tarkoittamatta kuitenkaan säkkiä monikossa.

"Musta säkeet", mikä oivallinen romaanin nimi tämän "riikka"-myöhäteinin asiattomuuksiin ryöstäytyneistä kirjoituksista syntyneen kohun myötä onkaan menetetty.

HS:n moderaattorirobotti ei hyväksynyt kommenttiani julkaistavaksi. Analysoidessani itse itseäni, luulen, että toi "riikka"-myöhäteini-nimitys tarttui robotin atuloihin ja ne nyppäisivät koko mielipiteeni internetin laajan törkyvuoren jatkeeksi. Maltillista ironiaa ei sallita vaikka törkeäään ironiaan syyllistynyttä ministeriä koskevaan uutisjuttuun kommenttinsa kirjoittaisikin.

Muokkasin myöhemmin itseitseäni ja kokeilin uudella kommenttitekstillä. Se kelpuutettiin:

Oikeassaolemiseen tarvitaan muutakin kuin irvaileva asenne ja sen mukainen kielenkäyttö jos aikoo yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaa.

Vakava ja vaikuttava teksti syntyy mahdollisilla oikeassaolijoillakin vain ja ainoastaan kunniottavalla suhtautumisella ilmaisunsa kohteisiin kuten esimerkiksi puheena nyt olevat alistetut ja heikommat ansaitsevat.

Se, mihin he pukeutuvat tai heidät pakotetaan pukeutumaan ei anna oikeutta banaaliin kielenkäyttöön edes siksi, että kirjoittaja haluaa sellaisella tyylillä herättää keskustelua vaikeasta aiheesta.

Laaja pamfletti tai peräti kirjoittajansa henkisestä kypsyydestä ja perehtyneisyydestä asioihin, joiden muuttamiseen hänellä palava halu on, kertova romaani olisi paljon hyödyllisempi kuin tällainen, jo pitkään jatkunut viha- ja rasismikeskustelu jota mm. perussuomalainen-nimikkeen alla oleva jäsenistö on innolla ollut johtajiensa innoittamana kehittämässä äärimmäisyyksiin.

Tähän väliin voi ihan vakavasti kysyä, onko sitä saatu mitä on tilattu?

Jos Riikka Purra olisi kirjoittanut teoksen, jonka nimi olisi ollut (Salman Rushdieta mukaillakseni) Mustat säkeet ja jonka sisältö olisi synkästä nimestään huolimatta kertonut maltillisin ja irvailemattomin sanan- ja juonenkääntein kirjoittajansa näkemän totuuden asioista, joihin hän olisi todella ennen kynään tarttumistaan perehtynyt, olisi paljon varteenotettavampi kuin sinne tänne viskellyt harmaansävyiset, twiitinmittaiset tölväisyt.

Kaipaisi kommenttinin edelleenkin muokkausta, mutta tässä hektisessä maailmassa saapi kelvata hiomatonkin timantti.

Kajasteelle kohta ajeleen. Crisse ja Mirre kyytiin. 

15.7.2023 lauantai

Klo on ½2. Oli mukava humpallusilta (yht.124 km). Yritin opettaa tyttöjäkin askeltamaan musiikin tahtiin, mutta tanssiin liittyvät pedagokiset kykyni ovat kyllä aika laimeanlaiset. Pääasia kuitenkin tanssinkipinän istuttaminen nuorisoon.

Tullessa juteltiin Crissen lukionjälkeisistä opintosuunnitelmista: aikoo pyrkiä lukemaan teologiaa. Tietää kyllä, että sillä opiskelualueella on muitakin vaihtoehtoja kuin papiksi valmistuminen.

Ja eikun kommenteja kehiin. Nyt Hesarissa oli analyysi Scripta-blogin historiasta ja sen monikymmenlukuiseen jälkirimpsuun kiilasin seuraavan mielipiteeni. Se jopa kelpasi kerralla:

Suomalaisen ääriliikkeen nousun historia malliin Perussuomalainen puolue on katalan mainio esimerkki siitä kuinka hiljaa hivuttamallakin rauhaa rakastava (onko sellaisia olemassa oikeasti?), täydellisestä demokratiasta unelmoiva kansa saadaan vähitellen hyväksymään diktatuuriin ohjaavien tienviittojen tekstit, ja lopulta käytäntö.

Siihen ilmeisesti Jussi Halla-aho on tähdännyt jo sillä ukaasilla, että hän kertoo kirjoittamassaan, kymmeneksi vuodeksi suljetussa kirjeessään ("testamentissa"?), miksi erosi puolueensa johdosta. Aluksi hänelle riittää tietenkin pelkkä presidenttiehdokkuus ikään kuin koeponnistuksena suosion mittaamiseksi ja edelleen sen kasvattamiseksi.

Eihän vaan hänen elämänsä unelma ole pääsy kalifiksi kalifin paikalle yksinvaltiuden merkeissä? Toivoa sopii, että unelma vaihtuukin sitä ennen järkensä takaisin saavan kansan tahdosta Damokleen miekaksi.

Vastavoimia tarvitaan nyt eikä 15 päivä. Ihan varuilta jos naurettavalta edellämainittu ajatukseni tuntuukin.

Ostin ad Librikseltä Kunderan Olemisen sietämättömän keveyden tabletille. Maksoi 14,90 €.  "Kannen" kuvituksena siinä ilmeilee kollaasi Pablo Picassolta (Studies, 1920).

Jo ensimmäiset rivit menevät Kunderan ajattelun ytimeen: "Ainaisen palautumisen ajatus on salaperäinen ja Nietzche on saanut sillä muut filosofit yleensä hämmennyksiin: ajattele, että kaikki toistuisi joskus jo kokemamme kaltaisena ja että toistuminenkin toistuisi loputtomiin!"

Eleonoora Riihisen omiinkin ajatuksiini sulautuva  essee Kunderan kirjasta Hesarissa.

On jo iltapäivä pitkällä. Saunon ja lähden Maaningan Kasinolle humpaltamaan.

16.7.2023 sunnuntai

½3 klo.Tulin juuri Maaningan Kasinolta. Oli paljon porukkaa.

Mennessä ajoin Um-Varpaisjärvi-Lukkarila-Alapitkä-Kinnulanlahti-Kasino ja matkaa tuli 92 km. Tullessa Kasino-Siilinjärvi-Nilsiä Sydänmaa-Lastukoski-Hankamäki-Um 110  km.Eli nyt on edelliset vaihtoehdot trippimittarilla mitatut kun aina ovat jääneet noin-lukemiin eikä ole monasti muistiin tullut laitettua. Kolmaskin vaihtoehto on jossa tullaan jälkimmäistä pitkin mutta käännytään 75-tieltä Palonurmi-Kangaslahteen päin ja siitä tänne Um. Sitäkin voi hieman oijustaa ajamalla Pirttipuron tietä.

Miksi näitä muistiin merkata? No vaikkapa siksi, että voipivat sittä kun olen pois jo mennyt, noitua iskähupelon humpallushimoa ja bensankulutusta kun muuhunkin rahaa olisi tarvittu. Vittu!

Nukuin peräti ½yhdeksään! Hiostava helle heti uamusta. Lähempä tästä mehtäkierrokselle kunahn olen aamupuuron syönyt.

Aamuistunnolla seurasin, kun huussinkuusista tippui käpyjen paljaiksi kaluttuja karoja ja suomuja ja muutamia violetteja, kokonaisiakin oravien eväspaketteja. Mietin siinä, että täytyy niillä olla melkoiset syljen entsyymit, että kykenevät ilman suun kiinniliimautumista pihkaisia aamiaisiaan nauttimaan. Kun tuon kauniinvärisen luonnontuotteen käteensä ottaa, on sormet kohta niin pihkassa, että jos nyrkkiin puristaa, niin hyvä että auki saa.

Oravat ilmeisesti syövät uusista käpysadoista myös muun pehmeän osan kuin vain siemenet? Sen pihkankin nuolevat kupuihinsa...

Iltasella

Tein lenkin Pohjoismäen ja Karsikon suuntaan. Tulin pois Unilammensuon ja -kankaan kautta. Helevetisti puarmoja!

Mustikoita näyttäisi tulevan korkeimmille kummuille jonne halla ei ole ylettänyt kylmine kourineen paneskelemaan. Lakkoja on varmaan ensi viikon loppupuolella poimittavissa parin sankollisen verran Unilammin lähisuolta ja Kerviseltä. Löytynee niitä myös Luikkokankaan kupeelta sillä siellä on samankaltaista suojaisaa suomaastoa jossa ei sateet ja halla ehkä ole vaikuttaneet. Ja muualtakin jos vain viitsii kuljeskella.

Tatteja en nähnyt vaikka S&M laittoivat kuvia omilta suunniltaan niistä. Ekat kanttarellien keltaiset hatut tunkivat yhdellä alueella jo vähän näkyviin. Saattaa jälleen tulla hyvä kanttarellivuosi.

Ampiaiset ovat tehneet pesänsä ulko-oven karmin taakse. Niiden kulkureitti on polven korkeudella, mutta eivät ne käyttäydy yhtään agressiivisesti kun siitä kuljen. Kokeilenpa, saavatko elää myrkyttämättä koko lyhyen elämänsä ajan. Kolisutan tahallani ovenpieltä, että ne kuvittelevat sen olevan normaalia ja vaaratonta. Jos yhtään pistosta en saa, niin olkoot ja pörrätköön rauhassa. Vinha niitä yrittää kyllä suuhunsa napsia ja taisi äsken yhden saadakin. On se kumma koira kun tykkää amppareiden ja apiloissa surahtelevien kimalaisten mausta. Se osaa tappaa ne nopeilla leuanliikkeillä niin, etteivät ne ehdi pistää ja sitten nielee mahaansa kuin ne suurtakin herkkua olisivat.

Nukkumaan alkaessa luen Kunderaa, nyt menossa sivu 34. Tulee mieleen Anneli Saariston laulusta  Tyttö ja tanssiva karhu kohta: "..hän tiesi mikä on raskasta ja mikä on keveää..." ja sen loppupuolelta sanat "ainoa rikokseni on rakkaus pohjaton...". Täytynee kuunnella vielä tälle illalle ennen kuin nukahdan.

Panen vielä linkin em. lauluun.

https://www.youtube.com/watch?v=B0YuD1wSEs4

Mööröttämisiä

2.7.2023 sunnuntai

Klo on ½3. Kurvasin juuri pihaan humppareissulta Ilvekselle. Mennessä ajoin Pirttipuro-Palonurmi kautta (124 km) ja kuuntelin Areenalta "Ahvenanmaa-nappula suurvaltojen pelissä" dokumentin (2022). Tulin Kuopio-Siilinjärvi-Hankamäki-Unimäki (125 km) ja kuuntelin loppujaksot joskus aiemmin uudelleen aloittamastani "Maailmankaikkeus"-tiedeohjelmasta (2017). 

Viisastuinko? 

Ilveksellä oli porukkaa sopivasti (Komiat ja Reinot).

Ranea jututin. Taisi olla pikkuisen tirmoolissa hän. Näkyi Akikin olevan (lihonut melkoisesti viime näkemän), mutta häntä en ehtinyt puhuttaa.

Näin jo ennen soiton alkamista tutun oloisen naisen joka linkkasi ovista sisään kainalosauvojen kanssa. Kävin sitten myöhemmin jututtamassa kun hän istui takaseinän penkillä. Kertoi olleensa pahassa moottoripyöräonnettomuudessa josta toipumiseen menee vielä kauan, ja ettei hän ehkä koskaan tule kävelemään normaalisti. Sanoi sydämen olevan vereslihalla kun ei kykene tanssimaan...

Herkesi viileäksi ilimat tarpeellisten sateiden saavuttua. Sondajournalismin "vyöryttämillä" sääilmiöillä uhkailut ovat kyllä helvetin koomisia. Millaisethat senttarit niitä tyrkätään tehtailemaan...

3.7.2023 maanantai

Pihatien varressa punalehti- ja "hybridi"ruusupuskat lopettelevat jo kukintaansa kun taas syntymämökkini kummun kupeessa heleänpunainen valamonruusu vasta aukoo runsaita nuppusiaan. Niittykukista horsma aloittelee kukintaansa, päivänkakkarat ja sinikellot ovat parhaimmillaan, mutta ailakit mollottavat jo kodat paljaina varsiensa nenissä. Puna- ja valkoapilaa on yllätttävän paljon tällä tontilla, ja huopaohdaketta ja erilaisia putkikasveja. Pienenpientä valkeaterälehtistä kukkaa pitkän heinikon juurilla kyyristelee kuin hattivatteja muumilaakson laitamilla.

Liuskalehtihäränsilmää en koristeeksikaan tontilleni tarvitse. On mokoma melkoinen leviämään. Vieraslajiksi sekin on merkattu,  mutta ei ihan pahimmasta päästä.

Jos kaikki kasvit tunnistaisi mitä tässäkin pikkuviitakossa esille tunkee, olisi sitä aika tietäjä.

Tuo yksi ruusupuska, jota olen kurittanut kurittamalla, että saisin sen hävitettyä lienee pirulainen kurtturuusu vaikka on se kyllä aika puskava ja korkea. Kurautin jälleen kerran piikikkään kokomokoman moottorisahalla matalaksi ja ajelin varret ruohonleikkurilla silpuksi.

Illasta nurmelle eteeni tipahti kohmeinen luumumittari. Laitoin havainnon kuvan kanssa lajitietopankkiin. On esiintymistiheytensä pohjoisilla äärirajoillaan hän.

Mirre ja Ewe pyöräilivät sateessa tänne. Paistoin räiskäleitä kun muuta tarjottavaa ei ollut. Viime syksyistä juolukkahilloa oli purkillinen kellarissa, ja kotimehua. Lähtivät sitten kotiinsa Luikkokankaan polun kautta.

4.7.2023 tiistai

Hesarin päivän paras, kohdettaan oikeanlaisella ironialla käsittelevä luettava on Heikki Aittokosken "Kirje Dmitri Medvedeville".

Iisalamessa käväisin. Ajoin mennessä etelänpuolen Juminen-Paisua-Hernejärvi-tietä ja tullessa tavanomaista Jänkäsorvin (Sonkajärvi) ohittavaa Nurmespolkua. 5:n km:n ero matkan pituudessa Pohjoispuolen eduksi (71/76).

Hommoojalta kyyhkysiä varten rehukauraa säkillinen ja Vinhalle muonaa, mm. kalkkunankaulapakasteita. Kitumarketissa kahvilla ja joitain tarjousjuttuja, Noparilta Iisalmen halvinta bensiiniä ja Prismasta loput ruokatäydennykset. Prisman parkkipaikalla avitin iäkästä mummelia joka ei jaksanut nostaa kauppakassejaan ostoskärrystä autonsa takakonttiin. Vein sitten kärrynsäkin katokseen kun näytti niin olevan vaikeaa hänen liikkumisensa. Ei taida muori enää tuhansiakaan autonsa mittariin kerryttää vaikka syrjässä kertoikin asuvansa. Mies otti ja kuoli eikä ole kauaa kun koirakin piti lopettaa, ja miten sydämestä sekin ottaa. Ja sitten muorin vekillä olevien huulen raosta tuli se perisavolainen sana jota en ole pitkiin aikloihin kuullut: "Kissin kanssa kahestaan olla möörötettään..."

Vettä satanut jälleen koko pvn. Kottikärry jäi pyörilleen pihalle kun ajoin sillä lannoitekompostia sipuleille ja nyt se on täynnä kostean taivaan terveisiä.

Miki Liukkonen, paksujen romaanien kirjoittaja ei enään Helsingin katuja dallaa; maailman murehtimiseen kuoli hän.

”Seuraan kevään hirvittävää elämän kukoistusta surun ja kateuden vallassa, en ole osa sitä. Ja kaikki, kaikki on vain ja ainoastaan Karmeaa. Tämä on tilanne. En minä jaksa.”

Ihan kuin olisin itsekin joskus samoin tuntenut. Ja niin moni muu. Ne varsinkin, jotka ovat nuorina itsensä "nukuttaneet".

Kirjailijan viimeisimmistä, synkkää ahdistusta kuvaavista sanoista tulevat mieleen Timo K. Mukka, Kalervo Palsa ja Vartiaisen Pekka. Eikä Poikelan poikakaan vanha ollut sen enempää kuin serkku Penttikään. Niin ja entä ajallisesti kaukainen Vincent van Gogh jonka tauluista maksetaan huutokaupoissa verisiä hintoja! Ei ollut iällä pilattu hänkään kun pensseli kädestä kirposi.

Nimiä nuorina kuolleista kuuluisuuksista nousee mielenpinnalle kuin kaasukuplia suota tallaavan jälkikuoppiin. Jokaisesta nyt mielessä kelluvasta tutustakin vainajasta voisi romaanin kirjoittaa, mutta monestakaan heistä itsestä ei olisi ollut romaanin kirjoittajaksi.

Juankosken poika Juhani Leskinenkin teki tietoisen itsemurhan aseina kalja ja tupakka. Läski ja oekee voekin  ovat tehokkaita tappajia, kuin se "etanadynamiitti" jota rautakaupoista saa. 

Tätini mies Varissuaren Aarne otti kylläkin veneeseensä sitä nopeampaa kun lähti viimeiselle soutumatkalleen Nilsiän Syvärille. Hän ei ollut enää nuori, mutta ehkä edesauttoi itsemurhallaaan poikansa ratkaisussa tappaa itsensä sitten myöhemmin...

Mitähän muuta murhaavaa sitä tällen päivällen vielä miettisi?

Iltasella saunan jälkeen.

Venäjän Suurta Isänmaallista Teurastussotaa ei voi ohittaa mielessään yhtenäkään päivänä. Ei teurastaminen siellä lopu ajattelenpa minä tiällä sitä tahi en. Ajatusten voimat ovat mitättömät ruudista stondiksensa saavien sotakyrpien taltuttamiseen. Aseita siihen tarvitaan ja se taas takaa, että sotien kierre vain jatkuu. Niin monessa planeettamme pisteessä tämä nähdään.

Venäjällä ei vallankumouksestakaan mitään tule, siitä on turha fantasioida sanoi Heikki Heiskanen Moskovasta. Palkkasotilasyhtiö Wagnerin juhannusmarssi Moskovan porteille oli vain yhden vodkaa ja höttöruokaa henkiseksi ravinnokseen ahtaneen rikollisen älynväläys. Poissulkematta mahdollisuutta, että sekin oli vain Moskovan zaatanoiden yksi näytös tässä verisenvenäläisessä teatterissa.

Tabletilla on yhä kesken Trotskista kertova "Mies joka rakasti koiria"-teos. Jatkan nyt sen lukemista ja näen ehkä unta opetetuista tappajakoirista joilla hampaat ovat vain raatelua varten.

5.7.2023 keskiviikko

Aikasten taas ylläällä (04.21). Sataa. Närhi ja laulurastas nurmella. Keltasirkkuemo ruokkii poikastaan kasvismultiaispenkin hirsireunuksella. Pikkuinen pupu kaurakaistaleella pottumaan vierellä. Siitä näkyy välillä vain korvat, silmät ja ristiturpa joka puputtaa pitkää vihreää kortta niin, että se on vilauksessa ruuansulatusjärjestelmän massanjatkeena.

Aurinkosähköjärjestelmä vilkuttaa akkuvirran vähäisyydestä. Mistäpä virtaa tulisi kun päiväkausia on pilvet sen tulon auringosta estäneet. Riittää akussa kuitenkin virtaa latailemaan tämän läppärinkin.

Luin tuoreimmat uutisjuorut. Niiden  perusteella pitäisi kyetä hahmottamaan millaisessa maailmassa älykkäämmäksi ja äveriäämmäksi itsensä mitalisoinut osa lajimme aivottomampaa massaa jalkoihinsa talloo.

Uusien energiantuotantojen (aurinko- ja tuulivoimalat) rakentamiset lahmaavat metsää ja maan pinta-alaa katastrofaalisella vauhdilla alleen. Tämä käy selväksi jo yhdestä uutisesta jos lukijoilla ei ole jo ennestään ymmärrystä sen tosiasian päälle aiemmin ollut.

Kuka yhä uskoo millään tavalla rakennetun energiatuotannon ekologisuuteen?

Jo tämän yhden faktan täytyisi havahduttaa maapallon väestöä miettimään viikoiksi ja kuukausiksi vain ja ainoastaan tätä asiaa ja sen kertoman merkitystä planeetan tulevaisuudelle. Voisi miettiessään unehtaa kokonaan itsensä ja kiinnittää huomionsa orgaanisen elämän muihin muotoihin joiden katoamiset faunasta eivät hyvää huomisen elämille heijaa.

Sähkö, mitä se on?

Mihin sinä ja 8 miljardia kanssamatkustajaa sitä niin paljon tarvitsee, että sen tuottamiseen täytyy puolet asumasi (riittääkö sekään?)  planeetan pinta-alasta pilalle runnoa?

Iltasella, sen jälkeen kun olen puolet päivästä niittänyt pitkää ruohonkortta mökin ympärillä, kastunut kaikkia taipeita myöten sateessa, käynyt saunassa makoilemassa ja syönyt vähäisen iltapalan olen kokoavinani päivän ajatuksia tänne äärettömyyksiin jälleen.

Aikamme mitättömyyksiä ovat ne, joiden älyttömyyksien myllääminen tukkii viestikanavat. Toisaalta kun älylaitteisiin kiinnikasvaneet yleistollukat alkavat niiden takia toisilleen twittereissä mölyämisen, eivät he ainakaan kirveiden kanssa toreilla riehu. En ymmärrä kyllä sitä, millä voimin yhteiskunnat pyörivät kun suurin osa pyörittäjistäkin (poliitikot) miltei asuu, syö ja paskantaakin näissä materiattomissa maailmoissa joissa kirvestä ei mihinkään tarvita.

Jos rajoista riippumatta kaikki, jotka kritisoivat Venäjän Suurta Isänmaallista Teurastussotaa Ukrainassa lähtisivät toreille ja turuille vaikkapa pienenkin, pahvista leikatun kirveen kanssa olisi sillä suurempi vaikutus kuin somessa jokapäiväisillä voivotteluilla, toisilleen vittuiluilla ja "asiantuntijuuksilla".

Miksi Israelkin jatkaa jälleen murhaamisiaan Länsirannalla? Yksinkertainen kysymys, mutta selkeää vastausta ei ole yksikään tutkimus antanut. Vastauksia kyllä tulee jokaiselle päivälle omansa, mutta eivät ne valtioterrorismia lopeta. Juutalaisten siellä olisi kyllä terveellistä istua nyt muutamiksi vuosiksi peilien  eteen aloilleen,  syödä voitapottua ja läskisoosia ja miettiä uudestaan olemassaolonsa oikeutusta jos sen edellytyksenä on aina vain ja uudestaan viholliskuvien ylläpitäminen ja pienempiensä pommittaminen.

Jiäkuappikaasu loppui. Vaihdoin hellapullon tilalle ja läksin hakemaan kylältä täydennystä, mutta ei ollut Torakorven Essolla sen enempää kuin Salessakaan yhtään pulloa jäljellä. Torakorvella sanoi myyjä kaasulähetyksen huomiselle saapuvaksi. Luulisi nuiden toimittavan näille korvenperukoille samalla kyydillä molempiin vai niinkö lie eri toimittajat heillä...

6.7.2023 torstai

½6 leuhkaisi ikkunantakaiseen näkökenttään käpytikkoja. Ensin näytti siltä, että kahden eri pesueen vanhempi ja poikanen, mutta kyllä nuoth kaikki 4 lienevät samassa kolopesässä kesänsä aloitelleet. Emot menevät talvelliselta tottumukseltaan kaivelemaan ruokinta-automaattia, mutta ei siellä ole kuin nurkissa kourallinen auringonkukansiemeniä. Kauranjyvät eivät tikoille kelpaa kuten 5-6 henkiselle närhiperheelle joka nurmella nokkii. 

Kyyhkyperhettä ei ole nyt pariin päivään näkynyt. Olisiko emot lennättäneet poikasensa isompien viljapeltojen tykö.

Minun ei pitäisi katsoa raakaa sotaa näyttäviä videoita kun ne öisiin uniini sittä tunkevat ahdistamaan. Eilenillalla klikkasin erään sotajuttuihin välitetyn atakkilinkin ja ihan oli hirveää se verinen meno. Ei siinä armoa annettu sen enempää itselle kuin tappamisten kohteillekaan. Jos joku ei antautunut sovinnolla niin kuulaa vaan vasten naamaa, ja varmistukseksi vielä ruilaus kaupanpäälle.

Ruumiita korkeintaan viidentoistaminuutin syöksähdyksen aikana tuli kymmeniä ja niitä lojui ympäriinsä loppupätkän yleiskatsauksessa. Yhden taisivat raahata näön vuoksi vangiksi, mutta eiköpähän nuo sen puskan takana antaneet kohta armonlaukauksen sillekin. Yksi videon selosteen mukaan räjäytti itsensä mieluummin kuin antautui, mutta ei kyllä minulle selvinnyt, missä mutkassa semmoinen tapahtui. Siitä ihan varoitettiin "herkempiä katsojia".

Jossakin unenmutkassa olin kysyvinäni isältä, että mitä rukajärvisiä muistoja tuommoiset videot herättävät.

Vasaroin savupiipun ja talonharjan väliin kestopuukakkosnelosen pätkistä nuohoustasanteen. Piankohta 40 vuotta se on iliman ollutkin. Milloinka sitten saan nuohoojaa käytetyksi, niin eipä sitä tiijä. Taisi Toivanen käydä viimeksi 90-luvun puolivälissä. Nyt hiän on eläkkeellä jos ei jopa kuallut. Jos hengittelee vielä, niin on 80-90 ikäinen. Ranen setä hän.

Vukelon Arto kävi. Keitin kahvit ja rupateltiin tunti pari.

Wille Rydmanistya elinkeinoministeri. Keinoelinministeri olisi parempi nimitys hällen...

Lämmitin saunan. Kun olen kylpenyt, alan muate kun pihän koskoo.

7.7.2023 perjantai

Eduskunnan tämänhetkinen puhemies ilmoitti tänään tavoitteeksensa päästä seuraavaksi Suomen Tasavallan presidentiksi! Saatanaettäottaapattiinsetäyskiero! Niljakkeista niljakkeimmat pyrkivät ja pääsevätkin toisinaan, mutta semmoinenhan aikakin on.

Poliittissävytteistä analyysia kopioidakseni "maalla sellaiset johtajat kuin valitsijansa (kansa) kulloisenakin ajanjaksona ansaitsee".

Suomiko "ansaitsee" Halla-ahon? Sehän on kamalin rangaistus minkä Suomen valtio voi saada. Kysyä siis pitää, mihin maa on syyllistynyt?

Luonnontuhonta tulee ensimmäiseksi mieleen, mutta ei se ainakaan korjaannu jos pahimmat luopnnontuhoamisen sallivat vallan tässä maassa saavat.

Aamulla oli Unimäessä vielä hyvä ilima, mutta kun alkoi jälleen paiskomaan vettä niin läksin tänne Kniin, mutta ei kuivaa ole ilima tiälläkään.

Tullessa noukin tieltä auton alle juuri jääneen teeriemon. Karu on kohtalo poikasillaan kun orvoiksi jäivät. Kun Vinha oli vasta vähän teertä maistellut, tuli paikalle siili, joka repi siltä jalan irti ja alkoi järsiä tuoretta lihaa Vinhan ärinöistä piittaamatta. Toinen, arempi siili tuhajaa kottikärryn takana pusikossa, mutta ehkä sekin käy aterioitsemassa yön tullen. 

Pau on kyennyt jo töihin vaikka vähän vielä kurkkua karhentelee. Gee menee ma kahdeksi viikoksi kaupungin hommiin kesätyösetelin verran tienoomaan.

Elias on tehnyt Oulussa iltaa vissiin koko viikon ja on töissä nyt myös viikonloppuna. Jokin ihottuma varpaita vaivaa.

Puutarhurilla ollut rankka viikko jälleen. Tussahti nukahtaa heti kun petille viskautui.

8.7.2023 lauantai

Puutarhurin kanssa oli aikomus lähtä Jormulaan humpalle, mutta eipä se sittä huvittanutkaan kun märkää pieksää pilivet. Souvarit sielolisollut, mut niitä on kyllä tullut nähdyksi kaikkina näinä 45-50 vuotena kylliksi vaikka eihän heihinkään kyllästy koska tanssihan se tanssijan hommoo on ja soitto heidän.

Katsoin äsken yhden täystyperän elokuvan. Siinä "toisenmaailman" hemmot kadottivat edellisellä käynnillään ihmeaseensa maahan ja eräs pikkupoika löysi sen.., ei viitsi edes pääkohtia ylös kirjata sillä logiikka oli ihan hukassa koko jutusta. Poika kyllä näytteli hyvin, että sitäköhän siinä jäin sittä kahtomaan?

Pau lähti kuskaamaan kavereita rilluttelujuttuihin vissiin. Gee on jälleen "Jasmiinalla" tai jossain. Viime yön tytön nimi oli kylläkin Anni. Mutta kavereita ne kaikki sanovat vain olevansa puhuttipa heitä miten yllätyksellisestä kulmasta tahansa. Se on tosi mukavaa jos niin jutut menevät eikä isoja riitoja synny. Jossakin vaiheessahan sitä sitten...

Ollapa itse 16 v ja samanlaisia kokemassa. Kun olin, eivät kaverisuhteet olleet yhtä valoisia kuin omilla pojilla nyt näyttäisi olevan.

Onkohan sitä osannut mitään isänä asian suhteen ennalta tehdä?

9.7.2023 sunnuntai

Pääosin aurinkoinen päivä. Laitettiin ulkogrillissä kanankoipea, tomaattipaistosta, riisiä ja kanavartaita. Juuri kun alettiin syömään, ajelehti muutamia pilviä päälle ja alkoi kastelemaan niin piti siirtyä sisälle nieleksimään.

Geellä silimätulehdus.

Harry antoi sankollisen sekalaisia nauloja. Oli laittamassa niitä metallinkeräyklseen, mutta sanoin, että kyllä minulta ne jonnekin tulee äekytettyä.

Illan päätteeksi luen kauhua herättävän uutisen: Se äMmällä alkava PikkuPikkuZaatana Moskovassa on kertonut tänään, että Venäjä voisi iskeä kostoksi kolmeen ydinvoimalaan Ukrainassa ja Itä-Euroopan maissakin muutamaan...

Tätä eivät ole lännen asiantuntijat vielä kommentoineet. Viestipalveluiden muut haukat kyllä, mutta niiden lotikoinneilla ei ole väliä.

Joka tapauksessa monessa mielessä alakynteen syöksyvän Venäjän uhittelu alkaa mennä niille rajoille, jolloin jotain vielä tähänastisestikin kauheampaa on oikeasti odotettavissa. Ydinräjäytykset muodossa ja toisessa onkin enää Moskovan zaatanoilla jäljellä.

Suurinta (?) Zaatanaa vituttaa raskaasti sekin, kun Turkissa olleet ukrainalaiskomentajat ovat matkustaneet presidenttinsä koneessa kotimaahan vaikka heidän olisi pitänyt pysyä karkotuspaikassaan sodan loppuun saakka. Nyt Turkin Lattapiädiktaattori petti Moskovan Zaatanan ja laski sotilaat kotiinsa.

Olisikohan tällä "näpäytyksellä" jotain tekemistä Kahovkan padon räjäyttämisen ja sitä seuranneen Mustanmeren myrkyttymisen kanssa?

                                                                    (Luumumittari)

Ilmastoabortointiministerin lähtö

26.6.2023 maanantai, ei mittään.

27.6.2023 tiistai, jo jottain

Klo on 04.37. Istun aamukahvilla mökkini päätyikkunan ääressä, sisäpuolella. Mukava katsella kun takaa vasemmalta viistosti nousevan auringon varjolaikussa sepelkyyhkynen nokkii nurmelle nakkelemiani jyväannoksia. Viisi-kuusi nokkaisua, nielaisu ja liikkumattahiljaa-kuulostelua hetki ennen seuraavia nokkaisuja. Varovainen täytyy olla; havukka voi syöksyä puiden siimeksestä sekunnissa niskaan.

Viimeksi näin tästä samasta ikkunakulmauksesta kuinka mehiläishaukka hätyytti pikkulintua. Se kiisi sankan lepikon oksien suojasta kuin oranssinruskea salama, mutta sieppo oli vikkelämpi ja ehättäytyi siivilleen. Saalistaja jäi hetkeksi juurespenkin reunuspuulle miettimään epäonnistumisen syytä kuin korkeushyppääjä riman tippumista perseenkannikan hipaisusta.

Hesarin kolumnistit Janne Saarikivi ja viereisellä palstalla Teija Sutinen kirjoittavat samoista aiheista. Toinen  enämpi kysellen, toinen ikäänkuin siihen vastaten. Molempien kirjoitusten rivienvälit -vähintään- panevat lähihistorian sotiensyntyjen esimerkein tulevaisuutemmekin omiin vaakakuppeihinsa.

Kun lehden sivuja lukee eteen päin, edellämainittujen kolumnistien kirjoitusten herätteet, ääriryhmittymien kymmenien vuosien sinnikäs yrittäminen saada jalansijaa politiikassa näyttää jälleen toteutuvan. Hesarin kolumnistit seisovat todistusvoimaisen aiheen äärellä.

Eri asia sitten, onko näilläkään kirjoituksilla mitään vaikutusta jos ilmiöihin ei yhteiskuntien systeemien sisällä ja niiden säännöillä päästä käsiksi. Vähintään torjuntavoitto ääriainesten valtaannouspyrkimyksiä vastaan olisi suotavaa.

Historian opetuksiin ei enää voi luottaa koska historiaa tuntevia on yhä vähemmän lukutaidon rappeutumisen vuoksi. Suusanallinenkin perintö törmää jokaisessa korvassa tököttävään musa-anturiin.

Onko minun sukupolveni viimeinen, jolle historiantuntemus on edes jollakin tapaa ollut selviö?

Iltasella

Juhanilan Laari kävi. Juotiin kahvia ja rupateltiin. 

Akulan Topi on kuulema niin huonossa kunnossa, että pitäisi varmaan käydä moikkaamassa jos hengissä vielä haluaa hänet nähdä.

28.6.2023 keskiviikko

Tämänkin aikaisen kesäaamun viihdykkeeksi seuraan sepelkyyhkysten nokkimisjärjestystä nurmella. Toiselta paikallaolevista linnuista puuttuu kaulantyveltä se "sepel". Onkohan tämän kesän poikanen?

Tälle kesälle en löytänyt niiden pesäpuuta. Se voipi olla Unipuron varrella olevassa sakeassa puupuskassa jota en ole käynyt tarkkailemassa. Ei kyyhkynpesää löydä kuin sattumalta tai jos malttaa jäädä muutamaksi tunniksi eri paikkoihin istuksimaan ja tarkkailemaan kun ja jos emot saapuvat "kyyhkynmaitoa" kuvussaan lapsilleen sitä tarjoilemaan.

Iltasella

Kuopioreissulla meni koko päivä. Ensimmäinen tuttu sipsutteli kesälipposissaan ja muutenkin ilmavasti pukeutuneena vastaan Sokoksen kongissa. Käytiin lasisen seinän takana olevassa baarissa kahvilla vaihtamassa kuulumiset. Meni siinä tunti tai kaksi. Toista tuttua tervehdin Leväsen K-raudassa ja kolmatta jututin Päivärannan Kitumarketissa.

Torilla, jonne menin kaupunkiin saavuttuani ensimmäiseksi munkkikahville, tuli pöytään puhelias vanhempi rouva joka sanoi tulleensa bussikyydillä Vuorelasta. Istui pöydän äärellä yksi mykempi mieshenkilökin joka kuunteli kännykän selaamisen ohessa keskusteluja ympärillään jonkin kiilalauseen väliin tökkäisten.

Kuopiolainen Mualimannapa, tori, oli tavanomaisen kesäiseen tapaansa vilskettä pulollaan. Mansikat olivat 6-7€/l  hintaisia. Uusia pottuja olisi saanut eurolla kilo. Sipulit oli hinnoiteltu nipuissa mutta porkkananhintoja en tullut katsoneeksi. Samettikukkia meinasin ostaa sillä halvimillaan ne olisivat olleet 1,20€ per kasvatusruukku, mutta en sittenkään ottanut raahattavakseni. Auton jätin kauemmas auringonpaahteeseen Musiikkitalon luokse jossa oli kahden tunnin ilmainen pysäköinti.

Kun olin aikani toria ja lähiympäristöä kierrellyt, ajoin Leväselle hakemaan LVI-liikkeestä pesualtaan tulppaa, mutta ei oikeanmallista ollut. Ei K-raudassakaan. Unohdin käydä autoon moottoriöljyt ja suodattimen enkä kyyhkyläisille muistanut hakea Hommoojalta jyväsäkkiäkään vaikka kyllä ne kesän aikana pärjäävät ihan luonnonantimillakin.

29.6.2023 torstai

Nukuin reilut 8:n tuntia. Kaksi kertaa käväisin hereillä kun piti "pysäyttää" hurjaksi äityneitä unenkuvia. Toisessa "kättelin" kuolemaa joka talikoi kaverinani kompostia kottikäryyn. Kuolemasta näkyi vain kädet jotka pitelivät tiheäpiikkistä, puuvartista taikkoa ja huitoivat kiihtyvää vauhtia kariketta niin, että ärähdin sille: elä nyt helevetissä hyvvee kasvimua-ainesta nakkele katajikkoon, saatananperkele!

"Kuolema" paljastuikin sitten veljekseni Kusteriksi (Esa) jolla oli tapana heinäpellolakin kiihdyttää heinien hankoamista seipäille niin, että puolet karisivat aina uudelleen haravoitaviksi.

Kuolemanunista hereille tupsahdettuani mietin, ettei Kusteri olekaan enää raposessa kunnossa, eivätkä muutkaan kehitysvammaiset veljeni. Saattavat alkaa lopetaa huo'unnantansa peräperää kunhan joku heistä ketjun ensiksi aloittaa. Veikkaan kyllä Jarskia ensimmäiseksi lähtijäksi tästä sisarusparvesta.

Mutta saahan sitä veikata.

Isän vuoden 1982 yhdeksi viimeisistä lauseista muistan, kun hän heijasi käsissään korkealle kattoon Sonjaa, joka oli tuolloin parivuotinen: "Eepä sitä tiijä kumpi se meistä ensmäesenä lähtöö, vanaha mummo vae minä ite." Vanahalla mummolla hän tarkoitti äitiään joka siinä takana kiikkuanitkutteli.

Isä (59)lähti ensin. Mummi (82) vasta 2:n vuoden päästä.

Iltapvllä

"Sepelitön" kyyhkynen osoittautui tämän kesän poikaseksi. Emä ruokki sitä tuossa nurmella kuin malliksi, että mitä kaikkea maasta nokkaansa passaa napsaista.  Taisi olla jokin kovakuoriainen kun poikanen puristeli sitä nokassaan ja tiputteli toisesta nokanpuolestaan tummia kitiininosia pois. 

On nurmen seassa vielä jyviäkin kun ripottelin säkinpohjalta loput niille sijoille, jossa kyyhkyläiset yleensä käyvät päiväänsä viettämässä. Vinha ei niistä enää välitä, mutta jos oravat saapuvat tarkistamaan tyhjää ruokinta-automaattia -kuten parhaillaankin kaksi sen seinillä kiipeilee- niin niitä se käy pari kertaa haukkumassa ja menee takaisin talon alle josta se on löytänyt viileän ja ehkä itikattoman ja paarmattoman oleskelupaikan.

Luontoyhtiö Birdlifeltä soitti joku äänihuulikoulutettu, tummasävyinen nainen joka alkuun kiitteli osallistumistani pönttöbongauspäivään. Kyseli kuin muodon vuoksi lintuharrastuksestani. Kun yritin syventää jutustelua lintutilanteeseen Suomessa, niin se alkoikin puhua siihen suuntaan, että olisi parasta minunkin osallistua niiden kosteikkopöhinöihin ja lehdykäisten toimituksiin 33 eurolla per vuosi. Kun kieltäydyin, alkoivat langoiltapoistumishyvästit hyvin nopeasti ja koko puhelusta jäi ihan paska maku suuhun. Luulin aluksi, että nainen oli aidosti kiinnostunut luonnosta itsestään ja että sillä olisi aikaa jutella ilmiöistä sen ympärillä, mutta se olikin vain myyntihommiin palkattu kauppasaksa.

30.6.2023 perjantai

Klo on ½3. Tulin juuri Muaningan Kasinolta naistentansseista. Ihan hyvä ilta. Iisalmesta, Kuopiosta, Juuasta, Siilinjärveltä, Kiuruveeltä ja Keuruun Kapeastasalmesta olivat tutuimmat. Sitten oli joku lomalainen Harjavallasta. Sitten heitä, joiden kanssa ei paljoa juteltu kunhan vain poljettiin menemään soitontahtiin.

Tullessa jäi Varpaisjärvellä iso jänes auton alle murskaantuen etu- ja takarenkaiden alla liiskaksi. Ikävä tunne se luiden rouske ja takapään hyppääminen kun pyörä kulki pitkittäin pupuruumiin ylitse. Siltäköhän panssarivaunullakin henkilöauton ja sen elävän sisällön ylitseajaminen tuntuu ja kuulostaa? Niistä murskajaisista näkee satoja videoita netistä jos yhtä enempää kärsii edes katsoa.

Mediassa ministeriksi uuteen hallitukseen pestattu persujen Junnila joutuu kyllä lähtemään virastaan vaikka saikin keskiviikon äänestyksessä "luottamuksen". Arvostelijoiden kritiikkihevoset ravaavat ja kyiti on lujaa, mutta esitettyjen dokumenttien mukaan mies sen ansaitsee. 

"Mukava mies", sanovat Wilhelmi Junnilan tuntevat porilaiset, mutta aina lapsiakin on liian mukavista miehistä varoiteltu.

Iltasella

Olipa kova ukkosmyrsky iltapäivällä päällä. Rakeitten kanssa paiskoi märkää taivaalta, tuuli taivutteli puita ja salamat löivät.

Kerkesin ennen myräkkää kitkeä valkosipulipenkin. Seassa kasvaa myös keltasipuleita. Harvensin keittooni muutaman pienen valkosipulinpyörykäisen ja nyt sitten tuoksutaan sille itelleen, että jos tästä lähden Kajasteelle hunpalle, niin voipipa joku herkembi daami kiärästä nenänsä paijankaulukseen. Ei se kyllä toisen suusta haisteltuna mukava haju olekaan. Vaan minkäs sillekään himolle mahtaa kun se makunystyröihin iskee.

Ilmastoaborttiministeri Junnila ilmoitti erostaan. 

Hallituksen nahka repeillee, sen uudehkoja niveliä vaivaa pikaeroosio ja kirjavia sinelmiä ilmestyi nuamaankin, eikä rahka päälle ehdi kasvaa kun uutta kohua lykkää. On ennustettukin jo, että tämä hallitus kaatuu nopsaan. 

Surkeimmasta päästä oleva euroedustajamme, sahuri Viitasaarelta toivottaa haastattelussa RKP:n tunkiolle, mutta taitaa PS sinne päällimmäiseksi nyt joutua. Ja joutaakin. Koko elinikänsä on se puolue hangannut riitaa muitten kanssa niin kyllä se teuraalle joutaa viedä.

Onpa mustalla rastaalla iso nokkakuorma poikasille menossa!

Saunonut olen, ajanut parran ja pessyt kitalen ja ehkä vähän hampiakin. Paidat silitin jo aamusta. Ne 3 paitaa, jotka pesin, eivät kerenneet kuivua ja jäivät silittämäti, mutta yksihän niitä vain tarvitaan. Jotkut ottavat nipun paitoja humpalle mukaansa ja käyvät välillä vaihtamassa, mutta mitähän iloa siitä on kun ne jo eka pelin aikana kastuvat hiestä uudestaan... 

Klo alkaa olla sen verran, että jos meinoon lähtee, niin hypätä pittää jo.

1.7.2023 laavantae

Tulin Kajasteelta pois puolenyön jälkeen. Olihan tuolla lomalaisväkeä asuntoautojen rivistöistä päätellen. Ei mitään erikoista mainittavaa tapahtunut.

Vaarallisen tuntuiseen uneen havahduin kuuden maissa: Äiti pienen lapsensa kanssa ylitti tietä. Olivat juuri saaneet ajettua muutaman lehmänkantturan laitumelta toiselle. Jarrutin ajamani avolava-auton pysähdyksiin, mutta vastaan tuleva, sininen, hyvin matala auto näytti vain kiihdyttävän kulkuaan nähtyään tien ylittäjät.

On se hyvä, ettei uni jatkunut, mutta ei ne tarvitsisi jäädä keskenkään. Olisi vaikka raviin kimmonnut mokoma unienhurjastelija.

Ne unen lehmät eivät olleet mitään äyshirejä vaan oikeita lapsuuteni "pikkumantelimaatiaisia" pullakoine mahoineen ja kohtuukokoisine utareineen. Semmoisia kuin Äetillä oli. Lie se nainen ollut Äiti ja minä se lapsi siinä vierellä. Tiekin oli sorapintainen. Avolava-autoni merkkiä ei unessa kerrottu, mutta vastaantulevalla oli mersunkeula tähtineen.

Iltapäevällä

Paulus ollut kotona viikonverran kipeenä, nyt Puutarhuri siellä kipuilee piäsä kanssa. G on terveenä pysytellyt eikä Eliaskaan Oulussa ole enää flunsassa. Sisko Vieremällä potee koronaa koko huushollin (2) kanssa. 

Tänään olisi ollut Järvenpiässä Lainatädin 85-vuotis kahvittelut, mutta eipä meistä tainnut kukaan  mennä. Jos ei sitten Eikka ja Sepe.

Vettä vain satelee vaikka riittäisi jo toistaiseksi sekin. Laitoin kiukaan alle tulet ja kävin pienen metsälenkin jossa kastuin mukavasti. Ei näkynyt mitään erikoista. Mustikkaa ei tule niille sijoille joissa aiemmin näin paljon kukkia. Lakansuppuja ei pikkusuolla näkynyt. Lie sade pieksänyt kukat tai hallaiset yöt tuhosi nekin.

Pride-viikko päällä. Tuli aihe hiljaisesti huomiotua itseltäkin kun pyysin Puutarhuria virkkaamaan tänne Unimäkeen patalaput sateenkaaren väreihin. Kova on työ edelleen niillä, jotka aiheen parissa asenteita muokkaavat. Venäjällä ei tainneet nämä aiheet edes oraalle päästä kun Moskovan Zaatanan taantumantykit alkoivat jauhaa mieliäkin.

Kävin kylällä jossa Rv-päivät torilla ja ympäristössä. Vanhan koulurakennuksen purkavat kohta kylältä. Sitä ennen on taiteilijoille annettu lupa laittaa kaikki väreihin. Perhosmuraali oli melkein jo valmis sen rapatussa päädyssä. Isä ja Oskarisetä ovat olleet rakentamassa sitäkin rakennusta. Isä oli lähtenyt tuolta työmualta ensikertaa Etelän työmaille.

Maunulaa puhutin: Rekolanrannan saariasukas jolle kävin grillikodan lattian uusimassa pari vuotta sitten on kuollut. Huonona se olikin.

Tänä iltana pitkästä aikaa Ilvekselle. Sääsatelliitit kertoilevat, että illemmalla pitäisi hieman seljetäkin. 

Arasti käyttäytyvän kulorastaan poikueen näen nyt ensikerran Unimäen nurmella. Aikuisia kulorastaita on joskus keväisin vieraillut paikalla ja olen arvellut, etteivät ne pesimään tänne jää.