10.7.2023 maanantai
Ilimat selkiintyivät, mutta viileää on. Lupaili hallaa pitkin itäisen rajan pintaa. Virittelin hyvin marjovan mansikkamaan ylle varjostusverkon joka toimii myös rastaiden lounastelun estona.
Liisa Tavi (57) kuoli. Jäähyväiset aseille-balladin sanoma ei toiminut ja Peltoniemen Hintriikan surumarssi on saanut yhä synkempiä sävyjä. Liisa kuitenkin yritti sillä aikaa kun niin monet muut lahjakkuudet kuluttivat elämänsä kääntämällä vain päänsä itsensä ja lajitovereidensa kauhistuttavuuksien edessä. Niin kuin tälläkin hetkellä kun äärioikeiston ruskeanmustat saalistajanverkot yhteiskunnan ylle ovat laskeutumassa.
11.7.2023 tiistai
Suomen hallitus tulee kaatumaan perussuomalaisten rasististen perustusten ja rasistimenneisyyden takia. Jos hallitus ei tähän hajoa, silloin yhteiskunnan asenteissa on laajemminkin vakava vika.
Missä viipyvät kantaaottavat puhujat ja sydämeenkäyvät balladit demokratian puolustamiseksi? Räppärit hoi!
"riikan" vuosien takaiset kirjoitukset mentorinsa Halla-ahon Scripta-blogissa on nyt kaivettu vallan vahtikoirien ja muiden tonkijoiden ansiosta esiin ja sieltä kuoriutuikin se Riikka joka tahtoo purra kaikkia toisarvoisiksi katsomiaan ihmiselämiä. Eikä se kunnioita muutakaan elävää elämää, luontoa ja sen monimuotoisuuden elintärkeyttä kaikelle elämälle. Millaisia aineita sisältävä pönttö ministerimme pään sijalla lieneekään, mutta ei sen sisällön kaataminen Arkadianmäen rappusille kansaa tule palvelemaan olipa se minkä väristä tahansa.
Kaivelijat kaivakoon yhä uudestaan myös presidenttiehdokkaaksi ilmoittautuneen, kaikelle elolliselle vaarallisen Halla-ahon raivorasistinen menneisyys ruodittavaksi jotta saadaan se luikki pois eduskunnan puhemiehen paikalta. Se mies ei sitä paikkaa ole ansainnut. Eikä Suomi ansaitse sitä miestä minkäänlaisille johtopaikoille. Presidentiksi vähiten.
Purra on kirjoittanut nuorempana Halla-ahon blogin kommenttilootaan maahanmuuttoa ja -muuttajia "kritisoidessaan" mm. että jos hänellä olisi ase, ampuisi.
Nyt "jos olisi aseet"-ajatukset kääntyvät ainakin minun päässäni heitä itseäänkin päin vaikka en sellaisilla kykene edes hekumoitsemaan muiden, kuin Moskovan Zaatanan kohdalla.
Perussuomalaisten johto on sellaista nuljakeporukkaa, ettei valtion heitä soisi edustajan- ja vieläpä ministerienpalkkioilla elätettämän. Heidät soisin laitettaman vähintään yhdyskuntapalveluun ruokapalkalla rangaistukseksi jo tehdyistä vahingoista parlamentarismille.
Ruskeat, mustat ja jussipaidat, hakaristit sekä muut symbolit ja vaaranmerkit ovat nousemassa kumpujen yöstä ja se kehitys on kukistettava kuin potkaisisi märännyttä lehmäntattia kuusenjuurella.
Kirjoitin Anna-Maja Henriksonin haastattelun (HS) jälkirimpsuun mielipiteeni:
Riikka Purralla on vahvat näytöt ääriajattelusta ja myös propagandistisesta toiminnasta sen parissa joten aikailua valtiomiestaitoja vaativasta ministerinpestistä eroamisesta ei pidä sallia.
Samoin on oppi-isänsä ja mentorinsa Jussi Halla-ahon kanssa. Ei hänkään näihin päiviin jatkuneiden näyttöjen valossa voi toimia niinkin arvostetussa toimessa kuin mitä puhemiehen työ on. Erota hänenkin täytyy.
Esilläolleista syistä Halla-ahon haaveilu presidenttiydestäkin hänen olisi täytynyt itse huomata mahdottomaksi.
Pienellä Suomella on poliittisen ääreisverenkiertonsa tasapainossa pitämisessä töitä ilmankin, että sieltä henkilöitä johtopaikoille kipuaa.
Turkki myöntyi: Ruotsikin on nytten saamassa pitkävaikutteisen militäärirokotteensa ja olemme jälleen käsikädessä pitelemässä yhteensopivien panssarivaunujen ja hornetien ohjainkahvoista pahaa maailmaa ja tyrannien sortovaltaa vastaan.
Entä kun "meidän" (Nato, EU, USA jne.) sisältä pahanvoimat vallan saavat?
Itselllämme on nyt menossa hillitön kriisi yhden ääriliikkeitä tähän saakka vahvimmin edustaneen, hallitusvastuuseen ja presidenttiehdokkuuteen saakka kirineen, rasismista ja muusta epäsovun hieronnasta vettä politiikan myllyynsä altaiksi saakka keränneen puolueen takia.
Kuinka se näin pitkälle on päässyt?
12.7.2023 keskiviikko
Olemisen sietämätön keveys lakkasi painamasta 94-vuotiasta Milan Kunderaa eilen. Pitää etsiä tuo sietämättömän keveyden kirja ja lukea nykyisellä päällä se vielä kerran. Ilmestyessään se vaikutti oman elämäni keveyden silloiseen painoon niin, että vieläkin harteissa hytäjää.
Piäministerikapitalisti Orpo piti valtionvarainministeri Purran kanssa edustamiensa periaatteitden mukaisen puolustuspuheen harjoittamalleen valtapolitiikan alkukynnöksellä ja perseelleen meni sekin vaikka omathan tietenkin jatkavat karkeiden virheiden villakintailla taputtelua varjoihin.
Yksiselitteinen tilanne: Suomi ei tarvitse, eikä mikään muukaan maa, persujen kaltaista politiikkaa eikä siinä nyt johtopaikoilla muussipulikoidensa kanssa survovia politiikantekijöitä yhteiskunnan asioiden hoitoon! Tunkiolle se sakki, kuten yksi niiden jäsen toivotti RKP:lle vaikka se pienpuolue jos mikä on miltei aina esiintynyt karsinansa mukaisessa roolissa yrittämättäkään provokaatioilla johtoon ratsastella.
Jonathan vaimonsa Sarin kanssa on tulossa Sotkamoon ja käyvät meilläkin. Epävarmaa vielä, onko vierailupv huomenna vai lauantaina. Joka tapauksessa minun on kimmottava isännöimään, eikä se ole epämiellyttävä tehtävä.
Klo on 16 ja lähden nyt ajelemaan Heinävedelle Kermankosken lavalle humpalle.
13.7.2023 torstai
Klo on ½3 ja tulin juuri Kermalta (184 km/sivu!). Kovasti oli hikistä hommaa jälleen muutenkin. Jalasjärveltä oli kaukaisin lomailijarouva joka naistenhaulla haki, että ei minun matkaní pituus mitään senkään rinnalla liene.
Tohtori Raimo oli myös ja kertoili mielenkiintoisia juttuja hän. Oli menossa Helsinkiin kotiseudulleen tekemänsä retken jälkeen. Koko ajan monta rautaa tulessa edelleen vaikka on jo 70 v.
Nukuttaahan tuo. Veteli äsken jalkoja suonella, mutta helpotti kun kävin kylmää vettä kintuille kaatelemasa.
Aamulla varhain.
Kahdeksan henkinen närhiperhe nurmella. Ovatkohan kaikki saman pesän tuotoksia? Emon erottaa kun se pörhistelee niskavillojaan poikasille, jotka nokkaan tunkevat: "Opetelkaapa nokkimaan ihan ite, krääk!"
Lähden Kniin sillä J&S tulevat iltapvllä ja täytyy käydä jotain tarjottavaa kaupasta hakemassa.
14.7.2023 perjantai
Tulin eilen iltayöstä Kajaanista takaisin. Vinha oli pärjännyt hyvin. Saattaahan se olla välillä vähän yksinäinen, mutta ei sillä ainakaan panta kaulaa paina ja saa käyskennellä pihapiirissä halujensa mukaan.
Mukava oli jälleen nähdä Jonathania ja kun hänestä on tulossa isäkin. Kansainvälinen perhe: Syntyvän lapsen äiti Sari on israelilais-suomalaisen kodin kasvatti. Kongo on Jonathanin lapsuuden kotimaa, josta hän joutui lähtemään murhajaisia pakoon vuosituhannen alussa ensin Ruandaan ja eri vaiheiden jälkeen tänne Suomeen.
Öinen uneni käsitteli lajimme tuhansia vuosia jatkunutta paisumista nykyiseen olomuotoonsa. Olin yliopistoluennolla, välillä kuuntelijana, välillä katedeerilla puhumassa itse.
Kommentti kirjoitukseen (HS): "Mustista säkeistä kirjoittanut Riikka Purra":
Jospa Riikka Purran suunnitelmissa oli kirjoittaa laajempi essee, tai peräti poleeminen romaani malliin Salman Rushdien Saatanalliset säkeet?
Monipolvisesti aaltoilevaa, soinnukasta ja vaikka millaisiin kielikuviin taipuvaa Suomenkieltä taivutellen säkki muuntuu hyvinkin helposti säkeiksi tarkoittamatta kuitenkaan säkkiä monikossa.
"Musta säkeet", mikä oivallinen romaanin nimi tämän "riikka"-myöhäteinin asiattomuuksiin ryöstäytyneistä kirjoituksista syntyneen kohun myötä onkaan menetetty.
HS:n moderaattorirobotti ei hyväksynyt kommenttiani julkaistavaksi. Analysoidessani itse itseäni, luulen, että toi "riikka"-myöhäteini-nimitys tarttui robotin atuloihin ja ne nyppäisivät koko mielipiteeni internetin laajan törkyvuoren jatkeeksi. Maltillista ironiaa ei sallita vaikka törkeäään ironiaan syyllistynyttä ministeriä koskevaan uutisjuttuun kommenttinsa kirjoittaisikin.
Muokkasin myöhemmin itseitseäni ja kokeilin uudella kommenttitekstillä. Se kelpuutettiin:
Oikeassaolemiseen tarvitaan muutakin kuin irvaileva asenne ja sen mukainen kielenkäyttö jos aikoo yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaa.
Vakava ja vaikuttava teksti syntyy mahdollisilla oikeassaolijoillakin vain ja ainoastaan kunniottavalla suhtautumisella ilmaisunsa kohteisiin kuten esimerkiksi puheena nyt olevat alistetut ja heikommat ansaitsevat.
Se, mihin he pukeutuvat tai heidät pakotetaan pukeutumaan ei anna oikeutta banaaliin kielenkäyttöön edes siksi, että kirjoittaja haluaa sellaisella tyylillä herättää keskustelua vaikeasta aiheesta.
Laaja pamfletti tai peräti kirjoittajansa henkisestä kypsyydestä ja perehtyneisyydestä asioihin, joiden muuttamiseen hänellä palava halu on, kertova romaani olisi paljon hyödyllisempi kuin tällainen, jo pitkään jatkunut viha- ja rasismikeskustelu jota mm. perussuomalainen-nimikkeen alla oleva jäsenistö on innolla ollut johtajiensa innoittamana kehittämässä äärimmäisyyksiin.
Tähän väliin voi ihan vakavasti kysyä, onko sitä saatu mitä on tilattu?
Jos Riikka Purra olisi kirjoittanut teoksen, jonka nimi olisi ollut (Salman Rushdieta mukaillakseni) Mustat säkeet ja jonka sisältö olisi synkästä nimestään huolimatta kertonut maltillisin ja irvailemattomin sanan- ja juonenkääntein kirjoittajansa näkemän totuuden asioista, joihin hän olisi todella ennen kynään tarttumistaan perehtynyt, olisi paljon varteenotettavampi kuin sinne tänne viskellyt harmaansävyiset, twiitinmittaiset tölväisyt.
Kaipaisi kommenttinin edelleenkin muokkausta, mutta tässä hektisessä maailmassa saapi kelvata hiomatonkin timantti.
Kajasteelle kohta ajeleen. Crisse ja Mirre kyytiin.
15.7.2023 lauantai
Klo on ½2. Oli mukava humpallusilta (yht.124 km). Yritin opettaa tyttöjäkin askeltamaan musiikin tahtiin, mutta tanssiin liittyvät pedagokiset kykyni ovat kyllä aika laimeanlaiset. Pääasia kuitenkin tanssinkipinän istuttaminen nuorisoon.
Tullessa juteltiin Crissen lukionjälkeisistä opintosuunnitelmista: aikoo pyrkiä lukemaan teologiaa. Tietää kyllä, että sillä opiskelualueella on muitakin vaihtoehtoja kuin papiksi valmistuminen.
Ja eikun kommenteja kehiin. Nyt Hesarissa oli analyysi Scripta-blogin historiasta ja sen monikymmenlukuiseen jälkirimpsuun kiilasin seuraavan mielipiteeni. Se jopa kelpasi kerralla:
Suomalaisen ääriliikkeen nousun historia malliin Perussuomalainen puolue on katalan mainio esimerkki siitä kuinka hiljaa hivuttamallakin rauhaa rakastava (onko sellaisia olemassa oikeasti?), täydellisestä demokratiasta unelmoiva kansa saadaan vähitellen hyväksymään diktatuuriin ohjaavien tienviittojen tekstit, ja lopulta käytäntö.
Siihen ilmeisesti Jussi Halla-aho on tähdännyt jo sillä ukaasilla, että hän kertoo kirjoittamassaan, kymmeneksi vuodeksi suljetussa kirjeessään ("testamentissa"?), miksi erosi puolueensa johdosta. Aluksi hänelle riittää tietenkin pelkkä presidenttiehdokkuus ikään kuin koeponnistuksena suosion mittaamiseksi ja edelleen sen kasvattamiseksi.
Eihän vaan hänen elämänsä unelma ole pääsy kalifiksi kalifin paikalle yksinvaltiuden merkeissä? Toivoa sopii, että unelma vaihtuukin sitä ennen järkensä takaisin saavan kansan tahdosta Damokleen miekaksi.
Vastavoimia tarvitaan nyt eikä 15 päivä. Ihan varuilta jos naurettavalta edellämainittu ajatukseni tuntuukin.
Ostin ad Librikseltä Kunderan Olemisen sietämättömän keveyden tabletille. Maksoi 14,90 €. "Kannen" kuvituksena siinä ilmeilee kollaasi Pablo Picassolta (Studies, 1920).
Jo ensimmäiset rivit menevät Kunderan ajattelun ytimeen: "Ainaisen palautumisen ajatus on salaperäinen ja Nietzche on saanut sillä muut filosofit yleensä hämmennyksiin: ajattele, että kaikki toistuisi joskus jo kokemamme kaltaisena ja että toistuminenkin toistuisi loputtomiin!"
Eleonoora Riihisen omiinkin ajatuksiini sulautuva essee Kunderan kirjasta Hesarissa.
On jo iltapäivä pitkällä. Saunon ja lähden Maaningan Kasinolle humpaltamaan.
16.7.2023 sunnuntai
½3 klo.Tulin juuri Maaningan Kasinolta. Oli paljon porukkaa.
Mennessä ajoin Um-Varpaisjärvi-Lukkarila-Alapitkä-Kinnulanlahti-Kasino ja matkaa tuli 92 km. Tullessa Kasino-Siilinjärvi-Nilsiä Sydänmaa-Lastukoski-Hankamäki-Um 110 km.Eli nyt on edelliset vaihtoehdot trippimittarilla mitatut kun aina ovat jääneet noin-lukemiin eikä ole monasti muistiin tullut laitettua. Kolmaskin vaihtoehto on jossa tullaan jälkimmäistä pitkin mutta käännytään 75-tieltä Palonurmi-Kangaslahteen päin ja siitä tänne Um. Sitäkin voi hieman oijustaa ajamalla Pirttipuron tietä.
Miksi näitä muistiin merkata? No vaikkapa siksi, että voipivat sittä kun olen pois jo mennyt, noitua iskähupelon humpallushimoa ja bensankulutusta kun muuhunkin rahaa olisi tarvittu. Vittu!
Nukuin peräti ½yhdeksään! Hiostava helle heti uamusta. Lähempä tästä mehtäkierrokselle kunahn olen aamupuuron syönyt.
Aamuistunnolla seurasin, kun huussinkuusista tippui käpyjen paljaiksi kaluttuja karoja ja suomuja ja muutamia violetteja, kokonaisiakin oravien eväspaketteja. Mietin siinä, että täytyy niillä olla melkoiset syljen entsyymit, että kykenevät ilman suun kiinniliimautumista pihkaisia aamiaisiaan nauttimaan. Kun tuon kauniinvärisen luonnontuotteen käteensä ottaa, on sormet kohta niin pihkassa, että jos nyrkkiin puristaa, niin hyvä että auki saa.
Oravat ilmeisesti syövät uusista käpysadoista myös muun pehmeän osan kuin vain siemenet? Sen pihkankin nuolevat kupuihinsa...
Iltasella
Tein lenkin Pohjoismäen ja Karsikon suuntaan. Tulin pois Unilammensuon ja -kankaan kautta. Helevetisti puarmoja!
Mustikoita näyttäisi tulevan korkeimmille kummuille jonne halla ei ole ylettänyt kylmine kourineen paneskelemaan. Lakkoja on varmaan ensi viikon loppupuolella poimittavissa parin sankollisen verran Unilammin lähisuolta ja Kerviseltä. Löytynee niitä myös Luikkokankaan kupeelta sillä siellä on samankaltaista suojaisaa suomaastoa jossa ei sateet ja halla ehkä ole vaikuttaneet. Ja muualtakin jos vain viitsii kuljeskella.
Tatteja en nähnyt vaikka S&M laittoivat kuvia omilta suunniltaan niistä. Ekat kanttarellien keltaiset hatut tunkivat yhdellä alueella jo vähän näkyviin. Saattaa jälleen tulla hyvä kanttarellivuosi.
Ampiaiset ovat tehneet pesänsä ulko-oven karmin taakse. Niiden kulkureitti on polven korkeudella, mutta eivät ne käyttäydy yhtään agressiivisesti kun siitä kuljen. Kokeilenpa, saavatko elää myrkyttämättä koko lyhyen elämänsä ajan. Kolisutan tahallani ovenpieltä, että ne kuvittelevat sen olevan normaalia ja vaaratonta. Jos yhtään pistosta en saa, niin olkoot ja pörrätköön rauhassa. Vinha niitä yrittää kyllä suuhunsa napsia ja taisi äsken yhden saadakin. On se kumma koira kun tykkää amppareiden ja apiloissa surahtelevien kimalaisten mausta. Se osaa tappaa ne nopeilla leuanliikkeillä niin, etteivät ne ehdi pistää ja sitten nielee mahaansa kuin ne suurtakin herkkua olisivat.
Nukkumaan alkaessa luen Kunderaa, nyt menossa sivu 34. Tulee mieleen Anneli Saariston laulusta Tyttö ja tanssiva karhu kohta: "..hän tiesi mikä on raskasta ja mikä on keveää..." ja sen loppupuolelta sanat "ainoa rikokseni on rakkaus pohjaton...". Täytynee kuunnella vielä tälle illalle ennen kuin nukahdan.
Panen vielä linkin em. lauluun.
https://www.youtube.com/watch?v=B0YuD1wSEs4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti