26.6.2023 maanantai, ei mittään.
27.6.2023 tiistai, jo jottain
Klo on 04.37. Istun aamukahvilla mökkini päätyikkunan ääressä, sisäpuolella. Mukava katsella kun takaa vasemmalta viistosti nousevan auringon varjolaikussa sepelkyyhkynen nokkii nurmelle nakkelemiani jyväannoksia. Viisi-kuusi nokkaisua, nielaisu ja liikkumattahiljaa-kuulostelua hetki ennen seuraavia nokkaisuja. Varovainen täytyy olla; havukka voi syöksyä puiden siimeksestä sekunnissa niskaan.
Viimeksi näin tästä samasta ikkunakulmauksesta kuinka mehiläishaukka hätyytti pikkulintua. Se kiisi sankan lepikon oksien suojasta kuin oranssinruskea salama, mutta sieppo oli vikkelämpi ja ehättäytyi siivilleen. Saalistaja jäi hetkeksi juurespenkin reunuspuulle miettimään epäonnistumisen syytä kuin korkeushyppääjä riman tippumista perseenkannikan hipaisusta.
Hesarin kolumnistit Janne Saarikivi ja viereisellä palstalla Teija Sutinen kirjoittavat samoista aiheista. Toinen enämpi kysellen, toinen ikäänkuin siihen vastaten. Molempien kirjoitusten rivienvälit -vähintään- panevat lähihistorian sotiensyntyjen esimerkein tulevaisuutemmekin omiin vaakakuppeihinsa.
Kun lehden sivuja lukee eteen päin, edellämainittujen kolumnistien kirjoitusten herätteet, ääriryhmittymien kymmenien vuosien sinnikäs yrittäminen saada jalansijaa politiikassa näyttää jälleen toteutuvan. Hesarin kolumnistit seisovat todistusvoimaisen aiheen äärellä.
Eri asia sitten, onko näilläkään kirjoituksilla mitään vaikutusta jos ilmiöihin ei yhteiskuntien systeemien sisällä ja niiden säännöillä päästä käsiksi. Vähintään torjuntavoitto ääriainesten valtaannouspyrkimyksiä vastaan olisi suotavaa.
Historian opetuksiin ei enää voi luottaa koska historiaa tuntevia on yhä vähemmän lukutaidon rappeutumisen vuoksi. Suusanallinenkin perintö törmää jokaisessa korvassa tököttävään musa-anturiin.
Onko minun sukupolveni viimeinen, jolle historiantuntemus on edes jollakin tapaa ollut selviö?
Iltasella
Juhanilan Laari kävi. Juotiin kahvia ja rupateltiin.
Akulan Topi on kuulema niin huonossa kunnossa, että pitäisi varmaan käydä moikkaamassa jos hengissä vielä haluaa hänet nähdä.
28.6.2023 keskiviikko
Tämänkin aikaisen kesäaamun viihdykkeeksi seuraan sepelkyyhkysten nokkimisjärjestystä nurmella. Toiselta paikallaolevista linnuista puuttuu kaulantyveltä se "sepel". Onkohan tämän kesän poikanen?
Tälle kesälle en löytänyt niiden pesäpuuta. Se voipi olla Unipuron varrella olevassa sakeassa puupuskassa jota en ole käynyt tarkkailemassa. Ei kyyhkynpesää löydä kuin sattumalta tai jos malttaa jäädä muutamaksi tunniksi eri paikkoihin istuksimaan ja tarkkailemaan kun ja jos emot saapuvat "kyyhkynmaitoa" kuvussaan lapsilleen sitä tarjoilemaan.
Iltasella
Kuopioreissulla meni koko päivä. Ensimmäinen tuttu sipsutteli kesälipposissaan ja muutenkin ilmavasti pukeutuneena vastaan Sokoksen kongissa. Käytiin lasisen seinän takana olevassa baarissa kahvilla vaihtamassa kuulumiset. Meni siinä tunti tai kaksi. Toista tuttua tervehdin Leväsen K-raudassa ja kolmatta jututin Päivärannan Kitumarketissa.
Torilla, jonne menin kaupunkiin saavuttuani ensimmäiseksi munkkikahville, tuli pöytään puhelias vanhempi rouva joka sanoi tulleensa bussikyydillä Vuorelasta. Istui pöydän äärellä yksi mykempi mieshenkilökin joka kuunteli kännykän selaamisen ohessa keskusteluja ympärillään jonkin kiilalauseen väliin tökkäisten.
Kuopiolainen Mualimannapa, tori, oli tavanomaisen kesäiseen tapaansa vilskettä pulollaan. Mansikat olivat 6-7€/l hintaisia. Uusia pottuja olisi saanut eurolla kilo. Sipulit oli hinnoiteltu nipuissa mutta porkkananhintoja en tullut katsoneeksi. Samettikukkia meinasin ostaa sillä halvimillaan ne olisivat olleet 1,20€ per kasvatusruukku, mutta en sittenkään ottanut raahattavakseni. Auton jätin kauemmas auringonpaahteeseen Musiikkitalon luokse jossa oli kahden tunnin ilmainen pysäköinti.
Kun olin aikani toria ja lähiympäristöä kierrellyt, ajoin Leväselle hakemaan LVI-liikkeestä pesualtaan tulppaa, mutta ei oikeanmallista ollut. Ei K-raudassakaan. Unohdin käydä autoon moottoriöljyt ja suodattimen enkä kyyhkyläisille muistanut hakea Hommoojalta jyväsäkkiäkään vaikka kyllä ne kesän aikana pärjäävät ihan luonnonantimillakin.
29.6.2023 torstai
Nukuin reilut 8:n tuntia. Kaksi kertaa käväisin hereillä kun piti "pysäyttää" hurjaksi äityneitä unenkuvia. Toisessa "kättelin" kuolemaa joka talikoi kaverinani kompostia kottikäryyn. Kuolemasta näkyi vain kädet jotka pitelivät tiheäpiikkistä, puuvartista taikkoa ja huitoivat kiihtyvää vauhtia kariketta niin, että ärähdin sille: elä nyt helevetissä hyvvee kasvimua-ainesta nakkele katajikkoon, saatananperkele!
"Kuolema" paljastuikin sitten veljekseni Kusteriksi (Esa) jolla oli tapana heinäpellolakin kiihdyttää heinien hankoamista seipäille niin, että puolet karisivat aina uudelleen haravoitaviksi.
Kuolemanunista hereille tupsahdettuani mietin, ettei Kusteri olekaan enää raposessa kunnossa, eivätkä muutkaan kehitysvammaiset veljeni. Saattavat alkaa lopetaa huo'unnantansa peräperää kunhan joku heistä ketjun ensiksi aloittaa. Veikkaan kyllä Jarskia ensimmäiseksi lähtijäksi tästä sisarusparvesta.
Mutta saahan sitä veikata.
Isän vuoden 1982 yhdeksi viimeisistä lauseista muistan, kun hän heijasi käsissään korkealle kattoon Sonjaa, joka oli tuolloin parivuotinen: "Eepä sitä tiijä kumpi se meistä ensmäesenä lähtöö, vanaha mummo vae minä ite." Vanahalla mummolla hän tarkoitti äitiään joka siinä takana kiikkuanitkutteli.
Isä (59)lähti ensin. Mummi (82) vasta 2:n vuoden päästä.
Iltapvllä
"Sepelitön" kyyhkynen osoittautui tämän kesän poikaseksi. Emä ruokki sitä tuossa nurmella kuin malliksi, että mitä kaikkea maasta nokkaansa passaa napsaista. Taisi olla jokin kovakuoriainen kun poikanen puristeli sitä nokassaan ja tiputteli toisesta nokanpuolestaan tummia kitiininosia pois.
On nurmen seassa vielä jyviäkin kun ripottelin säkinpohjalta loput niille sijoille, jossa kyyhkyläiset yleensä käyvät päiväänsä viettämässä. Vinha ei niistä enää välitä, mutta jos oravat saapuvat tarkistamaan tyhjää ruokinta-automaattia -kuten parhaillaankin kaksi sen seinillä kiipeilee- niin niitä se käy pari kertaa haukkumassa ja menee takaisin talon alle josta se on löytänyt viileän ja ehkä itikattoman ja paarmattoman oleskelupaikan.
Luontoyhtiö Birdlifeltä soitti joku äänihuulikoulutettu, tummasävyinen nainen joka alkuun kiitteli osallistumistani pönttöbongauspäivään. Kyseli kuin muodon vuoksi lintuharrastuksestani. Kun yritin syventää jutustelua lintutilanteeseen Suomessa, niin se alkoikin puhua siihen suuntaan, että olisi parasta minunkin osallistua niiden kosteikkopöhinöihin ja lehdykäisten toimituksiin 33 eurolla per vuosi. Kun kieltäydyin, alkoivat langoiltapoistumishyvästit hyvin nopeasti ja koko puhelusta jäi ihan paska maku suuhun. Luulin aluksi, että nainen oli aidosti kiinnostunut luonnosta itsestään ja että sillä olisi aikaa jutella ilmiöistä sen ympärillä, mutta se olikin vain myyntihommiin palkattu kauppasaksa.
30.6.2023 perjantai
Klo on ½3. Tulin juuri Muaningan Kasinolta naistentansseista. Ihan hyvä ilta. Iisalmesta, Kuopiosta, Juuasta, Siilinjärveltä, Kiuruveeltä ja Keuruun Kapeastasalmesta olivat tutuimmat. Sitten oli joku lomalainen Harjavallasta. Sitten heitä, joiden kanssa ei paljoa juteltu kunhan vain poljettiin menemään soitontahtiin.
Tullessa jäi Varpaisjärvellä iso jänes auton alle murskaantuen etu- ja takarenkaiden alla liiskaksi. Ikävä tunne se luiden rouske ja takapään hyppääminen kun pyörä kulki pitkittäin pupuruumiin ylitse. Siltäköhän panssarivaunullakin henkilöauton ja sen elävän sisällön ylitseajaminen tuntuu ja kuulostaa? Niistä murskajaisista näkee satoja videoita netistä jos yhtä enempää kärsii edes katsoa.
Mediassa ministeriksi uuteen hallitukseen pestattu persujen Junnila joutuu kyllä lähtemään virastaan vaikka saikin keskiviikon äänestyksessä "luottamuksen". Arvostelijoiden kritiikkihevoset ravaavat ja kyiti on lujaa, mutta esitettyjen dokumenttien mukaan mies sen ansaitsee.
"Mukava mies", sanovat Wilhelmi Junnilan tuntevat porilaiset, mutta aina lapsiakin on liian mukavista miehistä varoiteltu.
Iltasella
Olipa kova ukkosmyrsky iltapäivällä päällä. Rakeitten kanssa paiskoi märkää taivaalta, tuuli taivutteli puita ja salamat löivät.
Kerkesin ennen myräkkää kitkeä valkosipulipenkin. Seassa kasvaa myös keltasipuleita. Harvensin keittooni muutaman pienen valkosipulinpyörykäisen ja nyt sitten tuoksutaan sille itelleen, että jos tästä lähden Kajasteelle hunpalle, niin voipipa joku herkembi daami kiärästä nenänsä paijankaulukseen. Ei se kyllä toisen suusta haisteltuna mukava haju olekaan. Vaan minkäs sillekään himolle mahtaa kun se makunystyröihin iskee.
Ilmastoaborttiministeri Junnila ilmoitti erostaan.
Hallituksen nahka repeillee, sen uudehkoja niveliä vaivaa pikaeroosio ja kirjavia sinelmiä ilmestyi nuamaankin, eikä rahka päälle ehdi kasvaa kun uutta kohua lykkää. On ennustettukin jo, että tämä hallitus kaatuu nopsaan.
Surkeimmasta päästä oleva euroedustajamme, sahuri Viitasaarelta toivottaa haastattelussa RKP:n tunkiolle, mutta taitaa PS sinne päällimmäiseksi nyt joutua. Ja joutaakin. Koko elinikänsä on se puolue hangannut riitaa muitten kanssa niin kyllä se teuraalle joutaa viedä.
Onpa mustalla rastaalla iso nokkakuorma poikasille menossa!
Saunonut olen, ajanut parran ja pessyt kitalen ja ehkä vähän hampiakin. Paidat silitin jo aamusta. Ne 3 paitaa, jotka pesin, eivät kerenneet kuivua ja jäivät silittämäti, mutta yksihän niitä vain tarvitaan. Jotkut ottavat nipun paitoja humpalle mukaansa ja käyvät välillä vaihtamassa, mutta mitähän iloa siitä on kun ne jo eka pelin aikana kastuvat hiestä uudestaan...
Klo alkaa olla sen verran, että jos meinoon lähtee, niin hypätä pittää jo.
1.7.2023 laavantae
Tulin Kajasteelta pois puolenyön jälkeen. Olihan tuolla lomalaisväkeä asuntoautojen rivistöistä päätellen. Ei mitään erikoista mainittavaa tapahtunut.
Vaarallisen tuntuiseen uneen havahduin kuuden maissa: Äiti pienen lapsensa kanssa ylitti tietä. Olivat juuri saaneet ajettua muutaman lehmänkantturan laitumelta toiselle. Jarrutin ajamani avolava-auton pysähdyksiin, mutta vastaan tuleva, sininen, hyvin matala auto näytti vain kiihdyttävän kulkuaan nähtyään tien ylittäjät.
On se hyvä, ettei uni jatkunut, mutta ei ne tarvitsisi jäädä keskenkään. Olisi vaikka raviin kimmonnut mokoma unienhurjastelija.
Ne unen lehmät eivät olleet mitään äyshirejä vaan oikeita lapsuuteni "pikkumantelimaatiaisia" pullakoine mahoineen ja kohtuukokoisine utareineen. Semmoisia kuin Äetillä oli. Lie se nainen ollut Äiti ja minä se lapsi siinä vierellä. Tiekin oli sorapintainen. Avolava-autoni merkkiä ei unessa kerrottu, mutta vastaantulevalla oli mersunkeula tähtineen.
Iltapäevällä
Paulus ollut kotona viikonverran kipeenä, nyt Puutarhuri siellä kipuilee piäsä kanssa. G on terveenä pysytellyt eikä Eliaskaan Oulussa ole enää flunsassa. Sisko Vieremällä potee koronaa koko huushollin (2) kanssa.
Tänään olisi ollut Järvenpiässä Lainatädin 85-vuotis kahvittelut, mutta eipä meistä tainnut kukaan mennä. Jos ei sitten Eikka ja Sepe.
Vettä vain satelee vaikka riittäisi jo toistaiseksi sekin. Laitoin kiukaan alle tulet ja kävin pienen metsälenkin jossa kastuin mukavasti. Ei näkynyt mitään erikoista. Mustikkaa ei tule niille sijoille joissa aiemmin näin paljon kukkia. Lakansuppuja ei pikkusuolla näkynyt. Lie sade pieksänyt kukat tai hallaiset yöt tuhosi nekin.
Pride-viikko päällä. Tuli aihe hiljaisesti huomiotua itseltäkin kun pyysin Puutarhuria virkkaamaan tänne Unimäkeen patalaput sateenkaaren väreihin. Kova on työ edelleen niillä, jotka aiheen parissa asenteita muokkaavat. Venäjällä ei tainneet nämä aiheet edes oraalle päästä kun Moskovan Zaatanan taantumantykit alkoivat jauhaa mieliäkin.
Kävin kylällä jossa Rv-päivät torilla ja ympäristössä. Vanhan koulurakennuksen purkavat kohta kylältä. Sitä ennen on taiteilijoille annettu lupa laittaa kaikki väreihin. Perhosmuraali oli melkein jo valmis sen rapatussa päädyssä. Isä ja Oskarisetä ovat olleet rakentamassa sitäkin rakennusta. Isä oli lähtenyt tuolta työmualta ensikertaa Etelän työmaille.
Maunulaa puhutin: Rekolanrannan saariasukas jolle kävin grillikodan lattian uusimassa pari vuotta sitten on kuollut. Huonona se olikin.
Tänä iltana pitkästä aikaa Ilvekselle. Sääsatelliitit kertoilevat, että illemmalla pitäisi hieman seljetäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti