Muinaisjäännös

18.7.2023 maanantai

Olemisen sietämättömän keveyden lukemisen edistyessä muistan, miksi kirja silloin joskus tuoreeltaan hartioita hytisytti kuten joku pv sitten kirjoitin.

Se oli aikaa, kun itse haeskelin paikkaa jossa olla, mutta sitä ei vain tahtonut löytyä. Huolehdittavia oli silti tie vei aina sinne minne nenä näytti vaikka olisi täytynyt järkeä käyttäen kartta huomiseen piirtää. Tai tyystin aloillensa asettua. 

Moottoritiet hohkivat kuumina, levottomia jalkoja kutsuen. Sivuteille eksyessä ongelmatkin paisuivat yksilötasolla mitattuna valtaviksi.

Kun nyt luen Olemisen keveyttä, tekstin sisältö tulee kyllä liki, mutta en enää halua, enkä voi, osaa, samaistua edes variaatioita keksien. Sitä paitsi Kunderan lukevia mieliä kuohuttanut kertomus tuntuu nykyisille aivoille oikeasti keventyneeltä; kyllähän kirjan ytimen kaltaiset suhdesotkutkin kuka vuan jaksaisi...

Milan Kunderan kirjallisuuden samalle aikajanalle (1980 ja1990-luvut) sattuneet Picasson ja Frida Kahlon taiteet, tai pikemminkin heidän henkilötarinansa, "legendat", ja monien kirjailijoiden kuten Kurt Vonnegutin romaanit panivat pään pyörälle vaikka arjessa itsessäänkin olisi ollut kestäminen.

Ajatella voin nyt niinkin, että ilman kirjallisuutta ja taidetta en ehkä olisi elossakaan enää. Adolf Mollnarin ilkikurinen "Suuri ilveily" (ilm. 1946, luin 1991) oli taluttamassa minua eräänkin upottavan, iätivievän suon ylitse että heilahti. Kirjasta opin, ettei mikään nyt niin vakavaa ole, suurta ilveilyä kaikki vain.

19.7.2023 tiistai

"Somessa" (Suomessa, sic!) käyvät eri puolten agitaattorit räyhäkkäästi toistensa kimppuun, mutta jos nämä näppäinvillet ja -hillevit pantaisiin taistoon kasvotusten, meteli puoliintuisi. Eikä näistä pullahiiristä miekkailemaan monesta olisikaan. Jaksavatkohan ne energypurkkia painavampaa astaloa kätösiinsä kyetä ottamaankaan, ja silimätkin ihan rähmässä ruudun tuijottelusta...

Blogisti Kemppistä saapi ihmetellä. Sehän antoi jokin aika sitten "porttikiellon" blogiinsa muutamillekin selkeästi äärioikeiston leivissä työskenteleville propagandisteille  ("matiaksille" ja "toipilaille") joiden agenda (epäsovun hieronta yhteiskunnassa) pysyy samana vuodesta toiseen, ja nytten sitten antaa niiden samojen nimimerkkien alla olevien useamman toimijan (tekstianalyysin perusteella) kuolata äklöttävyksiään kommenttipalstalleen vapaasti. Ehkä se kohta taas "ärähtää" ja sulkee reitit propagandisteilta joita johdetaan jostain hallaisten ahojen laitamille kyhätyistä kyttäyskojuista.

20.7.2023 keskiviikko

Maariankämmeköitä (muitakin kämmekkälajeja) kasvaa erityisen paljon Unimäen alapuolisten soiden ja metsäautotien ojissa. En muuten niin tavanomaisiin kasveihin olisi tänään siellä kuljeskellessani huomiotani kiinnittänyt, mutta kun ne toivat mieleeni Olavi Paavolaisen synkkien yksinpuhelujen  merkinnät eräästä kämmeköihin suuresti ihastuneesta saksalaiskapiaisesta joka tuuskahteli turvalleen Karjalan suo-ojiin kukkia haistelemaan sodan "edistymisen" niillä paikkeilla, kun alkoi olla jo selvää, miten natsien sodassa muuta maailmaa vastaan tulee käymään. 

Paavolainen oli näkevinään tuon kukista tykkäävän natsitappajan herkimpiin sielunsyövereihin sen ihastellessa maariankämmeköiden valtaamia suopurojen laitoja. Ilkeän teatraalisia näiden kukkaisten tapahtumien kuvailut kun tappotouhuissa ja maailmanvalloitusretkellä kerta oltiin.

Olavi Paavolainen itse oli erittäinkin "kukkaisihminen" ja tiesi kasvillisuudesta muutenkin harvinaisen paljon. Hänen sisällään asusti enämpikin femiinisiä ominaisuuksia ja hän olisi tämän päivän puheissa unisexikäs ihminen ihan laillisesti.

Tänään poistun jälleen Unimäestä. Elias tulee huomenna Oulusta kotona käymään jatkaakseen heti perjantaina Kuopioon kavereita tapaamaan. Paulus lähtee pe junaan ja Helsinkiin. Puutarhurilla alkaa kesäloma, Gaius on viimeisen päivän kesätyöpaikassaan....

Oli puhetta lähdöstä Turkuun Stenvallin näyttely katsomaan, mutta ei taida tulla reissusta mitään. Olisi käyty Hämeenkyrössä kesäteatterissa samalla reissulla, mutta ei meillä taida sellaiseen varaa taaskaan olla.

22.7.2023 perjantai

Kävin elokuvissa: Oppenheimer. Saatananmoinen meteli sen äänimaisemaa hallitsi. 

Elokuvan juoksutus oli alkuun melkoista sekasotkua, mutta kyllä se sitten jotenkin menetteli vaikka 3n tunnin kokonaisuus oli kerronnan kannalta ylimitoitettu. Ihmeesti oli nuorta porukkaa katsomassa. Olin ehkä ainoa harmajapää melko täydessä salissa.

Elokuvan lopun USA:n presidentiksi fiksoitu näyttelijä oli erittäin kehno kopio Harry S. Trumanista jota yritettiin ajankohtaa kuvaavasti matkia. Semmoinen pelkkä ihrakimpale hyllyvine mahoineen ja poskineen jolle ei edes rooliin kuuluvia, vakuuttavia sanoja suuhun oltu keksitty. Samoin se huonekaluja liikahdellessaan väistelevä, yhtä lihava lökäpöksypääministeri...

24.7.2023 muanantae

Olinpa päiväkirjaa kirjoittamatta muutamatkin elonhetket. Ei huvittanut enkä ehtinyt/jaksanut. Piähänkin on koskenut harva se päivä. Olisi kait hakeuduttava tutkimuksiin sen takia. Tiijä vaikka kasvain on alkanut turvota jossain kaljuni alla. Tai aivohalvausta rakentelee. Verenpaineet ovat kyllä olleet ihan normaalit.

Muualle aina jonkun tekstin sivallan, vaan eipä niistä numeroa kantsi tehdä vaikka halu olisi olla vaikuttamassa edes jossain.

Lukenut olen olemisen sietämätöntä keveyttä. Oikeasti en kyllä sen joskus mieleeni tunkeneeseen tunnelmaan yllä lainkaan. 

Löytyy kirjasta ajateltavaakin. Juuri luin tämän: "... ... On olemassa yhä useampia yliopistoja ja entistä enemmän opiskelijoita. Jotta opiskelijat voisivat valmistua, heidän on keksittävä diblomityönsä aihe. Aiheita on loputtomasti, sillä tässä maailmassa voi kirjoittaa kaikesta. Täyteen kirjoitetut liuskat kerääntyvät arkistoihin jotka ovat hautausmaita surullisempia, sillä niissä ei käy ketään edes pyhäpäivinä. Kulttuuri häviää ylituotantoon, kirjainten vyöryyn, määrän hulluuteen. .... ...."

Niin, määrän hulluuteen hukumme, tai olemme jo hukkuneet. Muuttuneet takaisin syvien, saastuttamiemme vesien eliöiksi ja olioiksi joilla ei enää muuta tehtävää ole kuin ruveta valmistautumaan kaiken loppuun.

Mutta miten siihen valmistautua? 

Ilmaston kuumuudesta ja kuivuudesta syttyvien tulipalojen kaukaa seuraamisellako samalla kun näillä turvallisiksi luulemillamme reunoilla lillumme itse hiljaa kuumenevassa padassa sammakoiden lailla alitajunnassamme pelko, että tämä voi silti loppua mikrosekunneissa sen jälkeen kun nurkkaan ahdistettu tyranni ihan tuossa vieressä päättää painaa punaista maailmanlopun nappia?

Jos kykenisi avaruuteen lennähtämään ja näkemään Maa-planeetan kokonaisuudessaan, se näyttäsi luultavasti laboratoriossa mikroskoopin luupin alla olevalta (korona)virukselta jonka kyljiltä nousee tappeja (tuulimyllyjä) kuin hukkuvan käsiä huiskuttamassa hyvästejä elämälle.

25.7.2023 tiistai

Sattui silmiini ihmisten kuvia takaapäin kuvattuina. Pääosissa kuvissa olivat kuitenkin paidat ja niihin painetut, karmean uhmakkaat kuvat ja piirrokset eräänlaisten kaikenmaailman "perussuomalaisten" mieltymyksistä. Nyrkit, hakaristit, kettingit ja torahampaiset kasvojen kuvat ja mustaräiskeiset salamat yliedustettuina kaikissa. 

Pyysin Puutarhuria ottamaan minustakin takaapäinkuvan se ainoa T-paita päälläni jossa tekstiä esiintyy muuallakin kuin paitojen pesuohjelipareessa helman vasemmasa saumassa, sisäpuolella.

"Muinaisjäännös" tunnen jo olevani. Tiedä sitten siitä lainsuojasta koska omaan mielipiteitä, joiden takia minuakin joskus yritetään potkaista.

Olen ollut nämä päivät Knissa. On ollut hommia ja pelkkää makoiluakin päänsärkyjen kourissa.

Tänään lähden Um. Pitää yrkäillä marjametsään, ja jos niitä sieniäkin... Sonjan porukka on jo metsänanteja myyntiin haalinut, mutta tattisato ei ole runsastumista vielä osoittanut vaikka vettä ainakin on riittänyt.

Elias kävi omissa tapaamisissaan ja tuli su pois. Hän lähtee tänään takaisin Ouluun. Paulus tuli ehjänä Hesasta toissayönä klo 01.22 junalla josta hänet hain koska satoi kaatamalla. G järjesti la-su välisenä yönä lievän järkytyksen touhuillaan, mutta siitä selvittiin ehjin nahoin. Nyt poika on katunut yläkerrassa kuin P silloin kun hänelle vastaava samassa iässä sattui.

Janne Suarikivellä kelpo kolumni Hesarissa. Yritin kommentoida, mutta on ruuhkaa enkä jää sen purlkautumista nyt ootteleen. Laitoin kommenttisynopsiksen talteen, että jospa sitä sitten illan hämärässä, korven rauhassa...

Kävin jo kaupasta Um tarpeet, pakkasin auton ja nytten lähen.