Tämänkin kevään...

17.4.2023 maanantai

Ilta saa ja olen jälleen kylmää hohkavassa mökissäni. Uuni on lämmin, mutta kestää aikansa ennen kuin vaikuttaa.

Aurinkoista sähköä lie akku täynnä koska molemmat latauksen vihreät vilkuttelevat. Nipistin hauenleukanipistimillä pikkuakunkin isomman napoihin. 

Oli hyvä pulkkoa kamat pihaan kun ura kesti ilman lumentallustimia. Iltapäivää jo elettiin kun  olin tulossa joten hanki liettyi auringonpaisteessa uhkaavasti. Muutaman tunnin päästä olisi jo upottanut pahimmoilleen.

Täällä ovat jänekset juhlineet herkkuhaapaa narskutellen. Pupukameran kortilla oli enimmillään viisi-kuusi levottomasti pomppivaa valkoista kuorenkalttaajaa. Toisiaankin tuuppivat ja kirmailivat. Salakuvaus paljasti nylkytysyrityksenkin. Temmelsivät enimmäkseen öisin, mutta myös aamu- ja iltavalossa olivat olleet liikkeellä. Yhdessä kuvassa hallavaturkkinen susi juosta hölttäsi tienuran hangella aamuvarhaisella 9.4.. Kuviin ei ilmaantunut ihmistäkään jonka isokokoinen koira se olisi. Halpakameran kuvat eivät laadultaan kaksisia ole, että tunnistaminen sen perusteella voi mennä harhaan. Jos oli koira, niin suurikokoinen joka tapauksessa.

Räkätauti loppui aamulla kuin leikaten muutamaan kunnon aivastukseen ja nenänniistoon. Flunssaväsy vielä vaivaa, että alanpa lukemaan ja nukahtelemaan kun saunassakin jo kävin. 

Kuulas on iltasää, Vinha ei olisi halunnut tulla sisälle, mutta en nyt tieten tahtoen sitä sudelle syötä jos se kerta seudulla yhä kiertää.

18.4.2023 tiistai

Olipa makoisia unia. Viimeisimmässä söin suklaakakkua Iisalmen torikahvilassa. Passasi päivään hyvin kun nimikin nimipäivää viettää.

Keväisen hieno aamu. Pakkanen kympissä ja kovottanut hangen niin, että koiraa se kesti, mutta minua ei. 

Mediasta tällen aamullen: Trokarien bisnekset kukoistavat niin kuin aina katastrofien ja sotien aikoina. Venäjälle vievät ohitse pakotteiden ties millaista tavaraa ja elintarviketta ne ketkut, joille moraali on pelkkä sana etymologiassa.

Itsekin kyllä epäilen moraalikäsitykseen latautuneita odotuksia ja toiveita. Suurin osa niistä on väenvängällä mieliin naulattuja kuin uskontoa syväpuhdistamaan aktivoituneen berliininmunkin (Luther) teesit wittenbergiläisen linnan tammiovessa.

Kannettua vettä moraaliopit homosapiens-apinoiden aivokaivoissa. 

Maailmanlaajuinen katastrofi, sota, kaikentappava rutto ja seuraavaksi päälle kaatuvat ilmastonmuutoksen vaikutukset tekevät meistä jälleen darwinilaisittain todettuna eloonjäämiskamppailijoita joiden selviytymisarsenaaliin ei moraali, saatika että sääli, kuulu.

Wallstreetille ei moraali ole tässäkään välissä kuulunut, mutta ne pullapojat ja -tytöt ovat silti ensimmäisiä viidakonlakien "uhreja" koska nuotiontekotaitoja ne eivät ehdi opetella.

Tänään pilkoin ja pinosin pölkkyläjää vajaammaksi, mutta vältän riehumista alkuun että podettu räkätauti on varmasti kehosta pois.

Kolakka Pohjoinen puhaltelee rantteella selkään ja etupuolta aurinko lämmittää. 

Mustarastaat ovat ainakin saapuneet. 

Nokkosperhonenkin liukasteli aurinkopanelin pinnalla. Välittyyköhän energialevystä jotain sähkömangneettista kenttää kun se niin oudosti pistelehti komposiittipinnoituksella (onko se komposiittia, vai muovia?) eikä yhtä hetkeä jäänyt paikoilleen? Viereisessä seinälaudassa perhonen kuitenkin viihtyi lämmittelemässä.

Hallitustunnustelujen "kynnyskysymysvaihde" päällä. 

Empatiavapaata, kovaa linjaa edustaa lupaustensa mukaan Purran Perussuomalaiset-puolue, mutta heistä edelle taitaa mennä vallanjanossaan Essayhin raamattua tulkitseva KD ilmoittamalla, ettei heillä kynnyskysymyksiä ole; hallituspohja/ohjelma mikä tahansa kelpaa. Kepu on toivottavasti Saarikkonsa mittainen, eli jää oppositioon eikä myikakkasten tai muiden orpojen kosiskeluihin taivu.

19.4.2023 keskiviikko

Heräsin jo neljän kantturoissa. Valoisaa alkaa olla. Jäneksiä kahta puolen taloa. Arkoja. Ei taideta saada Vinhalle keväistä jänispaistia. Enkä raatsi niitä enää ampua muutenkaan kun kantaviksi on naaraat paneskeltu eikä sukupuolia erota edes kiikaritähtäimen lävitse niin kuin muutamatkin häyhät Ukrainan sotatantereilla. Prigozsinin koulimat "Wagnerit" kyllä tärskäyttävät oli hame uhrilla tahi jos. 

Täytynee autojen alle jääneitä pupulaisia kopata kyitiin jos kohdalle sattuu. Napisreissulla lauantaina viimeistään.

Laitoin puuron, kahvin ja nyt kattilassa kiehuu munavesi. Pidin eteiskylmiä munia ensin lämpimässä vedessä etteivät posahtele rikki kun kiehuvaan ne lasken. Munien käsittelyssäkin konstinsa, sanoi saunottaja vastalla läiskiessään.

Alatyylin vitseistä on jo hohto mennyt. Vitsit ovat muutenkin vähissä ihmisten livepuheissa. Älystä vapaa algoritmikenttä sen sijaan "vitsikkäine" kuvineen pursuaa avaruuteen saakka niin, ettei enää aitoa naurua missään kuule.

20.4.2023 torstai

Mitä tarkkaan ottaen tarkoittaa kun sanotaan, "yrittänyttä ei laiteta"?

Laiteta mierolle vai saunan taakse?

Saapikos yrittänyttä panna? Yrittää edes.

Ikkunan takana pölkkypinon päällä pomppii tulitikkurasiaan mahtuva peukaloinen pyrstö 90 asteen kulmassa ylös päin. Vilahti siinä äsken punarintakin.

Iltasella.

Alkaa olla kalikoita sen verran samoilla sijoilla, että voipi jo pinoiksi kutsua. Piti lapioida polanteista luntakin jälleen, että sain uutta pölkkyä lahtipenkkiin. Aurinko lämmitti päivällä jo niin, että paitasillaan tarkeni jyskää. Nytten illasta alkoi pikkuisen vettä ripeskellä. Aiempi, koholla oleva polku saunalle upottaa joten tallustelin liikuttamattomaan pehmeään lumeen uuden. Siitä lumi sulaa nopeasti maata myöten.

Hirveitä videohaastatteluja Moskovan Zaatanan kokin, Prigozinin wagnermurhaajista. Olivat osallistuneet joukkosurmiin joissa satoja uhreja. Näytästi siltä, että oikein kehumisen arvoinen asia oli ollut 4-5 vuotiaan, parkuvan tytön ampuminen! Tuli kyllä paskamainen olo niitä opioidi&viinapöhöisiä kelmejä katsoessa ja kuunnellessa.

21.4.2023 perjantai

Ahavaisenkuivakkaat kevätilmat jatkuvat. Lunta on vielä huarukkaa myöten kahlata. 

Peippoja ilmaantui pihapiiriin, ja keltasirkkuja. Sinitiaisparisko kantaa jo pehmikkeitä taalainmaankoivun vieressä olevaan pönttöön. Eilen lensi ylitse kymmenen hengen partti sepelkyyhkyjä. Muutamia niiden huhuiluja on jo petäjiköstäkin kuulunut. Myös Karilahdella ovat joutsenten torvet soineet. Normaali keväänkehitys siis jatkuu.

5 oravaa voimisteli toistensa hännissä kiinni ruokintapöntöllä. Juuri  nyt syöksyy Vinha nurkan takaa niitä hätyyttämään; levisivät hallitusti eri suuntiin hangella juoksemaan kuin harhauttaakseen koiraa joka ei kuitenkaan niitä koskaan kiinni saa vaikka hanki sitäkin kestäisi.

Iltasella.

Olipa lämmin päivä pieksää pölkkyjä kappaleiksi. Paidatta mäiskin.

Kolme metsähanhea lensi ylitse, kurkia 12 kpl kauempana ja joutsenia muutama. Huilatessa lensi kyyhkynen matalalla ylitseni, mutta sepä ei ollutkaan sepel-. Olisi se harvinaisista harvinaisin juttu jos uuttukyyhky tulisi ja pesisi petäjikön isosuiseen pöllönpönttöön. Vaan eipä kait semmoista ihmettä tapahtune.

Väsyttää, mutta lihaksiin ei koske lainkaan vaikka tuli painavinta (X25-Fiskars) kirvestä heiluteltua ihan nokko.

22.4.2023 lauantai

Piti kuunnella Kauko Käyhkön kurjet saapuvat-kipale kun niin mieltä ylensi jo aamusta viiden aikaan hieno kevätilma. Laulussa kerrotaan juuri se, mitä mieltä tämän ikäinen ihminen elämästä ja sen kestosta parhaine hetkineen voipi olla. Tilinpäätösten hetket ovat läsnä ja se viimeinen viivanalusrivi olisi hyvä olla valmiina jokaiselle aamulle vuodenajasta riippumatta.

Militääriset otsikot ja niiden alla yhä laajentuvat postaukset konfliktien jatkumisesta tuntemattomaan huomiseen sumentava järkeä niin kansakuntien päättäjiltä kuin vähänkään ajattelevilta kansalaisiltakin. Ajattelemattomat puskevat massojen voimalla mistään välittämättä aina vain ja yhä uudestaan sinne, missä suurimmat pamaukset aikaan saadaan.

Afrikassa Sudan jälleen liekeissä! Sinne yhtenä hurjimmista on Venäjäkin Wagner-bensaa heittämässä jotta roihu olisi mahdollisimman näyttävä. Yhdestä lävestä syöttävät Moskovan zaatanat sota-arsenaalia Sudanin lentokentille ja toisesta ne ryöstävät afrikkalaista kultaa omille oliogarkeilleen kuin se voita olisi... 

Mitähän Sudanista lähtöisin olevalle Abrahamille kuuluu? En ole hänestä sen jälkeen kuullut kun irtaannuin facebookin "kivastimenee"-maailmasta.

Järjetön on järjellisten hallittavakseen järjestämä maailma. Lähi-Itäkin roihuaa kestotulella vuosisadoista tuhansiin.

Mitä sanoisi mieliin vaikuttaneen "Tämä ihmisen maailma"-kirjan (1982) kirjoittanut Pekka Kuusi hetkistä joita jälleen elämme? Siinä kirjassa oli vielä toivo läsnä. Jos kirjoittaja eläisi, huokaisiko syvään ja puuskahtaisi, "Haistakaa paska koko ihmislaji!".

Iltapäivä meneillään ja raapaisin jo tulet kiukaan alle. Kylven, siistin partakarvat, silitän humppapaidan, puen ja hiihdän tienvarteen josta jälleen porhallan Vuokatinvaarojen Napikselle.

23.4.2023 sunnuntai

Klo on neljä aamulla. Kamilastin pikkupakkasen kovettamaa hankea pihaan juuri äsken itäisen taivaan jo vaaletessa selän takana. Oikeastaan aika omanlaisensa tunne valtasi mielen hiihdellessä... Ei sitä osaa selittää, mutta ne tietävät, jotka yöllä hiihdelleet ovat. Ei ollut yhtään pupulaista autojen alle kopsahtanut. Monta elävää kyllä näin loikkimassa penkoilla.

Napiksella oli porukkaa sopivasti. Nuoria paljon jotka olivat tulleet Yölinnun takia. Ja ihme juttu sekin, että ko. yhtyeen esiintymisestä tuli itsellekin kovasti mukava olo vaikka rallit onkin niin tuhannesti jo kuultuja.

Tehtiin Puutarhurin kanssa treffit kaupan parkkiin ja mentiin siitä yhdellä autolla vaaran laelle. Tanssien loputtua "kimpoilitiin" vähän aikaa autossa ennen kuin erkanimme tahoillemme.

Pulkassa oli elintarvikkeita joita hankin Vuokatin Supermarketista jossa kaikki on ennätyskallista. Voivat siinäkin kaupassa hinnoitella tuotteensa ihan miten lystäävät sillä ei turistit, joilla varaa on hiihtokeskuksiin matkustaa ja majoittua, hintoja tutki. Sen olen nähnyt jo1980-luvulla kun ensi kertaa Leviä rakentamassa kuljin. Paikallisille alkuasukkaille ylihinnoitellut kauppojen tuotteet ovat armoton tosi vaikka eivät taida suurta porua siitä pitää kun sen kalliinkin leivän mahdollistaja saattaa olla oma, matkailun alalla bisneksillä raha- ja mahavyötään kasvattava työnantaja.

Ei ollut Vinha sudelle kelvannut vaikka jätin sen sillä riskillä ulos. Kovasti olisi pitkä aika olla sisällä ulkoilmakoiran näin hyvillä ilmoilla.

Enpä kahdeksaa pitempään saanut aamulla nukutuksi. Hakkasin halkojakin kuin tavallisinakin päivinä. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli sen verran kolakkaa, että paita täytyi pitää verhonaan. Naama niskaa myöten on auringon punaiseksi paahtamaa ihokenttää. Vähän rinnuskin punoittaa. Keväisiini nämäkin ihosolukon tuhoamiset ovat yleensä kuuluneet syöpävaaran tiedostamisesta huolimatta.

"Raamatun kaanonytimen haastamisesta" toisaalla joku korkealle oppinut, vaikuttajaksikin kehuttu nimimerkki oli totisen totista mieltä. Jumalattomanauskonnottomana kommentoin siihen yhtä totisesti:

"Raamattujen ohjenuorat ("kaanonit") voidaan haastaa tänä päiväni täältä rahvaan parista ihan elämänkokemukseen nojaavalla ymmärryksellä. 

Oikean ja väärän, elämälle vahingollisen ja sitä vahingoittavan toiminnan kykenee erottamaan ilman, että on ikinään edes raamattua avannut. 

Raamattuja ohjenuorinaan pitävät ovat alun alkaenkin kylväneet sellaisen kehityksen siemenet kuviteltujen jumaliensa kuokkimiin vakoihin, jonka tuloksena ollaan tässä katastrofaalisessa pisteessä, että kestääkö planeetta ylipäätään edes tämän yhden, viisaantyperän kuvitelmiensa jumalankuvan mellastamista sen elonkehässä.

Todella merkitykselliset haasteet liittyvät kaikki planeetan tilaan, sen korjaamiseen, ei kaanonien haastamiset.

Tiedehenkilöt ja muutamat tavallisemmatkin tallaajat ovat sen tajunneet jo aikoja sitten ja koettaneet kertoakin, mutta myöhästyneet pahasti kompastellessaan käsienristijöihin ja rukoiluihin kumartuneisiin. Sen sijaan Raamatuilla konkreettisestikin heristelijät kiipeilevät vallanhuipuilla jälleen ja pilaavat jo hennosti orastaneet järjenkäytön yrityksetkin.

Tuosta "turhuuksien turhuus"-kirjasta tämän kaiken ohitse mentyä voi viimeinen "valojen sammuttaja" lausua vain yhden ainoan totuuden sanan joka sen hiekalle rakennetusta ohjeistosta on jäljellä: Amen."

Siinäpä taas ilmainen sunnuntaisaarnani. Tyhjään se kaikuu kuten pätevämpienkin "näkijöiden" (mm. mainitsemani Pekka Kuusen) saarnat. Tänäänkin  huomioissa kenraalitoverien panssari- ja hävittäjätwiitit ja erään julkkis-Hoyerin matkailubisnes-konkurssi päihittävät nämä mennen tullen.

Siksipä saan myötähäpeää pelkäämättä lorsata ihan mitä lystään. Ja vaikka olisinkin joskus oikeassa ei siitäkään kunnian ja maineen kasvamista tarvitse pelätä. Ihan olen yksin ajatusteni kanssa kun joukkoontumisten junat ovat asemani ohitse pysähtymättä porhaltaneet. Ja vaikka olisivat pysähtyneetkin en niihin enää olisi noussut.

Kyyhkyset ovat saapuneet. Kaksi niistä tuli jo tarkistamaan, löytyisikö kauraa nokkaan pikkulintujen ruokinnalta. Ei taida löytyä sillä sitä siementä en ole sitten syksyn hommannut. Syöpiköhän ne maissinjyvää? Niitä on auringonkukan seassa vielä jonkin verran.

24.4.2023 muanantae

Neljältä petistä pois. Luntaräntää sataa. Taidan lähtä Knissa käymään kun asiaa ilmaantui. Ei huvita huonolla ilmalla halkojen hakkaaminen kun ei mikään pakko ole.

Iltasella.

Kainuun puolella satoi täysmärkää lunta oikein kunnolla. Talvivaarasta alkaen piti olla tarkkana ratissa sillä sohjoa lainehti ajoradalla kuin kiisseliä. Kaivokselle töihin menijöistä jotkut tulivat kylkimyyryä vastaan; yksikin tumma Bemari.... Töihinkö joillakin kiire? Milloinkahan tuolla kapealla ja mutkaisella tiellä sattuu onnettomuus, jossa myrkkylastia louhoksen "bio"liemiin kuljettava säiliörekka pamauttaa tieltä metsään tai kolaroi toisen samanmoisen kanssa ja tienpenkat siltä kohden mustenee? Montakos myrkkyrekkaa sinne vuorokaudessa meneekään?

Olin Sivukavulla juuri kun Puutarhuri oli lähdössä töihin ja G kouluun. Kävin viemässä heidät sillä sohjoa oli kaksikymmentä senttiä kaikkialla ja lisää taivaalta rätki.

Hain Hommoojalta 30 kg:n säkin rehukauraa, auringonkukansiemenet kaikkialta loppu. Kävin vaihtamassa takuuseen eilen tiltanneen inwertterin. Otin nyt 600 wattisen kun se edellinen oli vain 150w. Enämpi kuin puolet kalliimpi oli. Ostin myös LCD-näytön voimalani taulukoristeeksi. Prismasta evästäydennykset ja sittenpä olikin pulkassa jälleen täyslasti kun takaisin tienvarresta hiihtelin. Um olin 16 maissa. Koira ehyenä pihassa. 

Täällä ei ollut satanut muuta kuin hieman vettä. Mennessä havannoin tuoreessa lumenhärmässä, kuinka susi oli edellisenä yönä kulkenut Iisalmen tieltä saakka Näläkömäen tienhuaran suoralle ja siitä vasta poikennut Karisuon puolelle männikköön. 

25.4.2023 tiistai

Halakoja halakoja oli eräs hokema armeija-aikanani AseV1:ssä. Mistähän se sekin tuli? Pitiköhän meidän jonnekin halakoja huolehtia muiden ajelujen lisäksi ja joku aina soitti niistä tilauksen päivystäjälle?

Halakoja on pinoissa mulla jo ihan mukavasti. Kun pari päivää vielä myskän niin takka- ja uunipuut ensi talveksi on varmistettu. Hellapilikepölökkyjä onkin sitten klipsiä asti niitäkin. Eikä niistä yhtään sen nopsemmin pinot kasva vaikka helpommin halkeavatkin. En taida pinoihin edes järjestelläkään, isoihin siksokkasoihin vain ja pressua päälle. Kuivuvat ne niissäkin. Näkkyypähän.

Ukrainassa kahden eri ortodoksijumalan opetuslapset puistelevat toisiaan hiipoista ja parroista. Ukrainalaisten jumalat sanovat, että Moskovan patriarkaatti on itse Zaatanasta (kuten varmaan onkin) ja nämä joikuvat kupoliensa alta takaisin, että natsipirut ovat vallanneet kiovalaisten sielut.

Ja suitsukkeet lemuavat niin, että migreenin saapi niiden hajusta tuhannenkin kilometrin päässä kiistelijöitä seuraava.

Kun ei tuo julma maailma syliin tunkisi jokaisesta tuutista minkä avaa, olisi hienoa viettää kevättään täällä korven keskellä vain tuulensuhinaa, lintujen laulua ja korviensa soimista kuunnellen.

Pitäisi osata jättää takaraivonsa puolelle tämä maailma, joka kauheudet kaikki silmille räväyttää. Toiset ne pystyvät valikoimaan ne höttönsä jotka eivät aivoja rasita.

Hesarissa Anu Kantola on saanut tämänkertaisen kolumninsa kimmokkeen JW von Goethen vuonna1774 kirjoittamasta romaanista Nuoren Wertherin kärsimykset. "Intohimoilla on varjopuolensa" otsikoi Anu kirjoituksensa ja sitäpä nyt sitten mietin  kun päivän intohimot, pölökkyjen pienimiset ovat jälleen takana ja lähden lauteille makoilemaan. 

Saunottu on, nahka vielä höyryää. Suodatan vielä kupillisen kahvia. 

Klo on 21, aurinko mailleen Kaivonkorven taa vajoaa ja näen mielikuvissani äitini sitä katselemassa Unimäen lahovaivaisen pikkumökin rappukivellä. Satojen, ehkä tuhansienkin talvenlumiin paineltujen jälkien sulalämpäreet täplittävät kivikkoista peltoaukeaa metsän keskellä. Sama aurinko silloin kuin nytkin painuu mailleen, mutta eivät ole puut enää samoja ja maailmantilannekin on eri, mutta samojako lienemme ihmiset joita äidit itseään sijaistamaan lykkäsivät viimeistenkin maailmanlaajuisten ruudinkärypilvien jälkeen kun isien siittämisenhaluille ei rajoja löytynyt.

Täältä Unimäestä olen lopulta minäkin itseni löytänyt vaikka mahdollisuudet ja yrittämiset olla muuallakin on koettu.

Miksikähän me kaikki emme voi tai saa olla ylpeitä juuristamme? Unimäen mitättömyys maailmannapana tunkee aina vain vallitsevaksi oloksi mielenpäälle. Persesilmäksi joku sitä kai sanoisi, tai on sanonut.

Juurettomuudentunteeni on joskus synkemmän tuntuinen kuin mustalaisilla joilla kotinsa ja juurensa ovat sama kuin maantie olipa sitä lähdetty talsimaan karkoitettuna tahi omasta halusta. Harhaa tällainen vertaus lienee, mutta enpä sitä nyt ehtinyt poiskaan sylkäisemään.

Tulenkohan tänne kuolemaankin kunhan tunnen sen saapuvan? Viimeisillä voimillani heläytän sitten kuin Robin Hood viimeisen nuoleni rappusilta tuonne talousmetsään josta maailman Moolokinkita söi lapsuuteni kuusikot.

26.4.2023 keskiviikko

Anivarhain heräilen jokainen aamu. Niin keväisin kuuluukin. 

Kirkas lie koko päivä tänäänkin ja pölkyt paukahtelevat osiksi kuten eilenkin. Nyt neljän jälkeen alkaa itäinen taivaanosa keltaistua, tai punoittaa kun aurinko kiertyy kohdalle "noustakseen" tervehtimään pohjoisen pallonpuoliskon elävää materiaalia. Samallahan se kuolleitakin säteillään hivelee vaikka eivät ne mitään tuntisi. Metalli esimerkiksi, ei silläkään tunteita ole. Ja hautapaaden marmoriin jos sen valo lankeaa, niin liikahtaa mieli vain elävällä vainajan muistajalla jos sellainen sattuu hautuumaalla käyskentelemään.

Niin kuin kerran kun suruissani istuin hautausmaalla isän ja äidin haudan lähellä minusta näytti siltä, että kivi itkee. Tajusin toki sitten. että läheisestä kuusesta tipahtelivat yöllisen kasteen märät kyyneleet kuivana säilyneelle kivelle. En siis runoa alkanut kiven itkusta siinä rustaamaan vaikka mieli herkkänä paikalla olinkin.

Jotain ikävää oli silloinkin yksityiselämässäni menossa. Olisiko ollut se kesä, kun sitten muutin Kittilään?

Iltasella

Ihmettelen, kun ei käsiin eikä kroppaan muutenkaan koske vaikka tänäänkin hakkasin isoimmalla kirveelläni isoja pölkkyjä koko päivän. Huomisexi jäi vielä pari-kolmekymmentä petäjä- ja koivupölkkyä ja sitten ovatten ensi talven varsinaiset lämmityspuut kevätahavan kuivattavana pinoissa. Pilkehommia vielä piissa, mutta niitä onneksi on jo aiemmin pieksettyjä niin Knissa kuin tiällä Um.

Päivän urakoinin jälkeen en jaksa ajatella mitään. Saunoin juuri ja suodatin vielä kupillisen kahvia. Kun kohta menen petille ja alan lukemaan, nukahdan jo eka sivun jälkeen. Havahdun sitten siihen, että silmälasien sanka painaa korvallista, otan ne pois, sammutan lukuvalon, käännän kylkeä ja jatkan unien katselua.

Hyvä näin. En aina jaksa murehtia Ukrainan murhaamisia ja päälle kaatunutta ekokatastrofia joka jo on.

27.4.2023 torstai

Nousin kahdelta laittamaan puuron hautumaan ja kahville. Päätä särki, niin siihen havahduin. Verenpaineen mittasin: 108/55/43. 

Pimeää on vielä. Laskin Vinhan ulos, mutta se jäi portaille makailemaan siihen taittelemani, S:n aikoinaan kutoman räsymaton päälle. On se ihan käyttökuntoinen matto, mutta on vielä pesemättä keväisen koiranoksennuksen jäljiltä. Hankasin sen silloin vain pakkaslumessa ja vein aittaan odottamaan kesää ja pesua.

Ensimmäisiä ajatuksiani (unista johtuvia) oli, että haluaisin purkaa tämän mökintötteröni ja rakentaa uuden. Unessa piirsin hahmotelmankin uudesta mökistä. Siihen tulisi täydelliset kellaritilat kylmäsäilytyksineen (ei mitään viinikellareita) ja päälle hirsinen, ihan tavallinen harjakattoinen talo jossa pari makkaria, tupa, parvi ja parveke. Korkeintaan 100 neliötä asuintilaa ja ne maan alla olevat lisäksi.

Huvittavinta oli se unenkohta kun Savon Voiman edustaja tuli myymään sähköliittymää ja sanoin sille, että entä jos minä myynkin semmoisen teille kun minulle tulee aurinko- ja tuulivoimalat tähän tontille?

Iltasella, taas!

Päivät hujahtelevat nuin ja tosta vuan, mutta jos kätteni jälkiä kertaan, niin saan minä jotain aikaiseksikin. Isot pilkkeet ovat nytten kaikki pinoissa! Kotiin laitoin wiestin kuvan kanssa, että eipä ensikään talvena ainakaan polttopuiden puutteen takia tulla palelelmaan.

Sitten ajattelin saamatonta isääni: koskaan en sen nähnyt kirvestä halakorantteella heiluttavan vaikka metsää olisi ollut silläkin hommata talven lämmityspuut ihan äärellään. Kaiken se jätti äidin ja meidän muksujen vointimme mukaan kantamaan. Meni monasti oikeaksi risusavotaksi puolivoimaisten hommat. 

Muistini lokerot eivät oikein avaudu varhaisvuosieni lämmityspuuhille muilta osin, kuin että risuja ja lahoja puidenmöttelöitä muistan hangessa uppuroineeni pihaan muiden veljesten ja äidin kanssa. Juho toi joskus halkoja hevosella ja Vukelo kaatoi ja pätki pölkyiksi kuopan takana rajalla olleen  suuren koivun joku kuiva syksy. Saatiinkohan me se edes kunnolla pienittyä niillä surkeilla kirveenkalsoilla joiden varret terien silmässä lonksuivat?

Miten se isä saattoi niin huoleton olla? Helsinkiin se työmaille lähti ja varmaan unehti koko ryysyläisporukkansa joka korpeen jäi? Tai ainakin hörppäsi raakaa viinaa unohtaakseen... Miksi se isä silti oli niin tärkeä ja korvaamaton pienelle pojalle joka silloin olin? Isähän ei pahuuttaan huolimaton ollut, ei vain osannut tai sitten kossu vei aina voiton.

Sitä saa sitten koko ikänsä itsekseen pohtia kun mieleen ne ajat joka tapauksessa juolahtavat.

Itsekin olin ensimmäisen perheeni kanssa aika huolimaton; "teit isäin astelin" vaikka isä sellaisesta kokemusten, tupakan ja viinan karhentamalla äänellä varoitteli.

Lukemattomista jatusteluistani oman napani ympärillä ovat huolimattomat jaksot  jääneet kunnolla itseltäkin avaamatta ja perkaamatta. Laajan ja pitkäkestoisen terapian paikka se olisi jos Hollywoodin julkisuuden rokottamia kansalaisia oltaisiin.

Joltakin viime päivien Hs:n "50 vuotta sitten" palstalta copysin "ekokatastrofin puolesta"-nimimerkin kirjoitelmasta tämän tekstinpätkän tänne valmiiksi:

Missään tapauksessa nykyisellään ei ole huolta siitä, että kansakuntana häviämme, vaan tulemme muutoinkin Rooman tietokonelaskelman mukaan tuhoutumaan vuonna 2040.

Eihän tuhoon olekaan sitten kuin 17 vuotta! Mutta jos Moskovan Zaatana painaa nappia ennen sitä koska hän ei enää tuolloin elossa ole jo ikänsäkin puolesta saatika että salamurhalta tulisi välttymään, niin tuho pyyhkäisee ylitsemme ihan muutamien sekunninpuolikkaiden päästä kosmista ajanlaskua ajatellen.

60 000 vuotta sai homosapiens siis mellastaa ennen kuin sen itsensä luoma kehitys kehittyi parisataa vuotta sitten sellaiseksi, että laji alkoi turvota jokaiseen ilmansuuntaan taivaita unehtamatta, ja kun kehityksen hiiva oli sen turvottanut hallitsemattomaan kuntoon, kävi vain yksi pamaus ja ydintalven tuuli käy enää hänen atomiensa ylitse radioaktiivisia tomuja hiljaksiin tällä syrjääntyneellä planeetalla tyhjyydessä (tai tähtien täyteydessä) kiehkuroiden.

28.3.2023 perjantai

Koko päiväinen vetinen räntäsade. Talven lumet saavat kyytiä. Näyttää siltä, että saderintama toi tullessaan muuttolintujen kirjon tullessaan. Niitä tippuu tuonne sulapälville evästämään vaikka luulisi, ettei sieltä mitään irtoa. Äskenkin nokkaisi punakylkirastas hyyhmän seasta pitkän lieron ja napsi sen kupuunsa. Kyyhkysparikin tuli nokkimaan jyviä. Penkovat ahkeraan ruokinnan luona. Ehkä kauranjyvät ovatkin nyt parempia kun ne ovat hieman kastuneet ja turvonneet rännän seassa.

Oikeastaan minulla on tässä monen vuoden ruokintakokeilu eri lintulajien suhteen. Sekä oravien ja myyrien. Kuinka fauna pysyy kohtuullisessa  monipuolisuudessa kun joukossa on niitä, jotka "rosvoavat" pienempiensä pesistä munat ja poikasetkin. 

Oravakin syö mielellään tiaisen jälkikasvut munista alkaen ja se pystyy pöntön pienestä suuaukostakin ottamaan etukäpäliinsä sisälläolijan jos vain ylettyy. Ja voihan se poikanen hypätä sieltä sen kynsiin jos niikseen sattuu. Onkia kannattaa, ajattelee silloin kokeneempi orkku.

Kun rantteelle en viitsinyt rännän sekaan lähteä, huolsin Upon linkouskoneen. Vaihdoin siihen pitemmän virtajohdon ja laitoin pohjapanssarin kattopeltiruuveilla kiinni kun entiset pikkuiset olivat ruostuneet irtipoikki. Muuten kone on kunnossa. Ehkä siitä jossain vaihessa ratkiaa ne kumiset "henkselit" ja vaijeriakseli jonka varassa sen moottori roikkuu konekehän vapaassa alatilassa. Mutta kestää minkä kestää. Kyllä se apurina on ollut oiva peli. Aggergaattiakaan ei välttämättä tarvitsisi jos aurinkosähköjärjestelmä olisi lähempänä saunaa sillä sen moottori tarvitsee vain 150 wattia ja mullahan on nyt inwertteri 600 W.

Isällä oli Pikku Fiiu´600. Punainen ja  sen rekisteritunnus oli KXZ-62. Elettiin 1970 luvun kahtapuolta silloin. Oltiin menossa parempia aikoja kohti koko perhe. Isäkään ei ollut niin paljoa poissa kuin aiemmin ja sain olla sen mukana joskus Helsingissä. Sitten muutettiin Siilinjärvelle ja huomasin pian, "että paita oli mulla liian pieni..." niin kuin Simo Salminen ratijossa rallatteli..

29.4.2023 lauantai

Heräsin kahdelta enkä taaskaan saanut nukahdettua uudestaan. Keittelin kahavit ja järjestin puuron termokseen hautumaan. Istuksin Vinhan kanssa pimeässä aitanrappusilla ja katseltiin kuuta, joka oli kuin sapelilla kahtia halkaistu ja toinen puolikas ties minne Ukrainan aroille tipahtanut pommeilla hajalle paksauteltujen sotilasruumiiden läjiin.

Siellä lienee pian miljoonan eri kansalaisen ruumiit laskettavissa jos niitä kukaan ikinään kykenee täysin ynnäämään. Varsinkaan venäläsiparkojen kun niitä rahdataan kuin korvamerkitöntä karjaa sodan syötäväksi. Toimittaja Kateryna Tyhnenkon Kiova-artikkelista (HS) lainaan nämä:

Kun näkee videoita, joissa venäläisten raakuus ukrainalaisia kohtaan viedään käsittämättömälle tasolle, on vaikea pitäytyä pelkässä rationaalisessa kyselyssä. Maailman on reagoitava. Tämän on loputtava. 

Ja:

Hautausmaalla sotaan saa nopeasti tuntuman täällä Kiovassakin: on niin paljon tuoreita hautoja. Kauheaa katsoa, kuinka nuoria kuolleet ovat: pääasiassa 20–45-vuotiaita. Jotkut hautausmaat ovat niin täynnä, että yhtään sotilasta ei enää mahdu haudattavaksi.

Maailma on reagoinut, miksi TÄMÄ SOTA ei lopu? Siksi, koska Moskovan PääZaatana on vielä elossa ja pikkuzaatanat peesaavat.

Torkahdin viideltä sohvalle. Nyt klo on jo 8.30 ja on lähdettävä pilkerantteelle. Aurinko paistaa, akku latautuu.

Iltapv neljältä.

Pesin saunoessa villasukkapyykkiä. Aamulla likoamaan laittamani Vinhan makuualustamatonkin. Kohta lähden hiihtelemään tienvarteen ja siitä Napikselle. Taas! Ruokatäydennykselläkin täytyy käydä. Se tapahtuisi tietenkin tämänkin kylän kaupassa, mutta yhtä kallista sielläkin kaikki on koska syrjäseutulisänhän ne saavat periä korona- ja sotalisien lisäksi nekin. Taidan tällä kertaa käydä siinä Katinkullan S-marketissa.

 Niillä Nuasen rannoilla kuljettiin kolmisen vuotta rakentamassa lomaosakkeita. Keväiset kattohommat, ne olivat ihan mukavia. Mitähän Wesselle kuuluu? Kakea näin joku aika sitten kaupassa... Arto tappoi itsensä...Haverinen kuoli syöpään, mutta hän ei tainnut olla Vuokatissa pomona vaan Leinonen. Missähän se lienee? Kuljulta lie maksa poksahtanut, en ole hänestäkään mitään kuullut... Reima oli vielä työhommissa. Remppasivat Prismassa jotain kun käveli haalareissaan käytävällä vastaan. Ja hänhän se kertoikin Wessen nykytilanteen, en vain äsken muistanut. Ei ole häävi. Hiljaista hiipumista.

Jos luet W tämän, niin aina silloin tällöin tällälailla minä sinua, työkavereitamme ja hetkiämme niillä työmailla huumorilla muistan. Ja muutenkin. Oli ilo.

Katinkullassa oli ollut päivällä "poliisioperaatio". Operaatio-sana kylmää nykyään häntäluuta sillä sellaisellahan se Moskovan Zaatana on nimittänyt meneillään olevaa Venäjän Suurta Isänmaallista Teurastussotaansa.

Mutta nyt on ruvettava laittautumaan. Sohjo upottaa pohjia myöten suksenkin alla. Kävin toissailtana hiihtämässä kyllä ladun, että on ehkä helpompaa...

Empatian ajat ovat ohi!

 

11.4.2023 tiistai

Iisalamessa kahdeksan maissa. Sähköt menivät kämpästä poikki päivällä. Huomiseksi luvattu avata. Panin ruuat kylmälaukkuun muutaman pakasteen kanssa. Jospa ne säilyvät. Kävin Marjahaan EiBiiCiillä ruokailemassa kun en voinut lämmittää mukaan varaamiani eväitä.

Raskasta työjellä tilassa jossa ei ole tuuletusta. Vanhan maalin käry aiheuttaa päänsärkyä, kirvelee silmiä. Nenukin alkoi vuotaa, aivan kuin flunssa olisi hiipimässä limakalvoille.

Ovien sälekaihtimet eivät enää mahdu takaisin uuden lämpölasin takia. Mutta eipä niille varmaan väliksi olekaan kun ovat jo niin nostojen ja alaslaskujen kuluttamia, narut solmuilla ja säädintangot solovassa. Ajanpatinan mustaamiakin, että liottaa saavissa pitäisi.

Joku "Junttieemeli" soitti ja kirosi minut kirjoituksineni metsänpetojen kitaan. Oli erityisesti pahoillaan mielipiteestäni mitä massojen ajattelukykyyn tulee. Koetin ujuttaa väliin, etteihän se pelkästään minun mielipide ole, mutta monologin vaihtaminen dialogiksi epäonnistui ja katkaisin puhelun. Panin numeron  estolistalle. Oli kuitenkin reilu kaveri kun numeroaan salaamatta soitti vaikka uhkailut olivat sen mallisia, joista voisi joku ruveta vaikka käräjöimään. Lie ollut pääsiäismunien promilleja vielä veressä...

Näistä puheluista ei ainakaan imarreltu olo tule vaikka "asemissa" olevat saamillaan tappouhkauksillakin patsastelevat. 

Salman Rushdieta yltyi joku fatfa-fanaatikko pistämään puukollakin, mutta hänen tapauksensa on jo kaukana meikäläisen maailmoista.

Susien puolesta puhujana on minua uhattu samalla myrkyllä kuin susiakin (lyijyllä), mutta humalaisten "metsien miesten" uhkailut ovat mitä ovat.

12.4.2023 keskiviikko

Flunssahan se piälle kiertyi. Vaan ei auta. Vielä on yksi ovi hakematta alas, viimeisimmästä ehdin kuoria vanhat maalit pois. Yhden valmiin oven jätin viemättä paikoilleen koska laitoin ikkunasilikonit vasta iltapäivällä. Ehtivätpähän kuivua yön aikana.

Sähköt napsahtivat päälle kun olin vaihtamassa yhdeksän aikaan aamulla vaatteita tarvikehankinnoille lähtiessäni. Olivat niin tuoreessa maalissa työvaatteet, etten viitsinyt niissä lähteä.

K-raudassa oli jokin työkone-esittely ja kylkiäisinä työmiesaamiainen. En olisi syönyt jos persujen "työmies" Putkosena sitä olisi ollut tarjolla. Sopivasti mulle, sillä en vielä aamulla voinut puuroa, en kahvia keitellä sähkönpuutteen takia.

Samalla reissulla hain lukkopesän vessanoveen. Huoltomies oli porannut karmiin reiän ja siitä lyönyt lukituskielen sisään. Sisukset olivat viimein tulleet tiensä päähän liki 60 vuoden lonksuttelun jälkeen.

Iisalamelaiset käyttävät yritystensä nimissä savonmurretta reippaasti hyväkseen. Tänään hoksasin lukkoliikkeen korttelissa parturikampaamo Piäkonttorin.

Molemmat pojat olivat nukkuneet pommiin kotona! G oli ehtinyt viimeiselle tunnille. Aamupäivän matikankokeisiin osallistuminen jäi pois. Ei ole pojalla koko 9 vuotisen peruskouluhistorian aikana montaa poissaoloa ollut, etteipä siitä nyt kannata mölyä pitää. 

P missasi molemmat päivän lukiontuntinsa. Lepsuilee tuas koulunkäyntinsä kanssa, mutta eipä taideta mahtaa aikuiselle pojalle enää mitään. Kesätöihin oli kuiten päässyt ja koulutus siihen alkaa toukokuun alussa, että jospa se toisi jälleen ryhtiä olemukseen. Tosin pikkuisen epäilyttää tulevan homman luonne...

Saisikohan sitä nukutuksi kun yläpiä tuntuu olevan räkää täynnä?

13.4.2023 torstai

On tämä kyllä erityisesti paukkuva rakennus. Syöksytorvien lotinakin katolla sulavasta lumesta on kokoaikaista. Seinissä ja laipioissa ei äänieristeitä ole joten ilma ja äänet kulkevat pidäkkeettä kaikkiin suuntiin. Lämpöeristeet lienevät niitä 50-60-lukujen olkipehkulevyjä jotka on liimattu sementtiliemellä...

Unessa Puutarhuri tuli minulle tutun, punahiuksisen naisen kanssa autolla Unimäen pihaan kun olin juuri laittamassa koirankuppiin jäniksen reisiä, maksaa ja munuaisia. Verisillä käsillä puristin ensin Puutarhuria pakaroista tervehdykseksi ja kun olin tekemässä saman liperiläisellekin, niin heräsin. Klo oli 04.24.

Niin vaikuttaa miituuaika uniinkin sensuroivasti.

Nokka kuohuaa vuolaana räkävirtana keväisesti, päätäkin särkee.

Jonathanilta on tullut iltayöstä viesti, että on Sotkamossa. Olisi tulossa käymään, mutta kun olen tiällä.

Joka aamuista: puuro hautumaan ja kahvin suodatus suoraan kuppiin. 

Urosfasaanilla on kolme naarasta viereisen kerrostalon seinustan sulapälvellä. Kerkiääköhän se kaikkien kanssa köyriä? Joku päivä näin kahden urosfasaanin pinttävän jälekkäin toisella puolen katua. Karkuunmänijä koukkasi ajoradalle, mutta lähestyvä autoilija sattui olemaan valppaana ja jarrutti. Olikohan se takaa-ajaja tuo sama pullakka, komeasulkainen urokki?

Metsäjäniksen ja rusakon risteymällä lienee pihanpuolen omakotitalon piharakennuksen suojissa poikaset. Talossa asuva vanha pariskunta meni eilen illalla varastoon jotain kalistelemaan, jolloin jänis loikkasi laudoituksen helman alta hankitöyräälle ja kun ihmiset poistuivat, se ketkisti selkäänsä ja ujui kolosta takaisin sisälle.

Harakatkin pesäntekopuuhissa salavan harottavien oksien lomassa. Monikohan vakituinen kerrostaloasukas panee merkille eläintapahtumia pihoilla? Nuokin ketterät oravat tuolla lumitönkyröillä...

Kuumetta lienee. Ei ole mittaria niin arveluksi menee. Mutta tunteehan tuon.

Sain toiseksi viimeisen oven valmiiksi. En vie paikoilleen ennen kuin silikonit kuivahtavat.

Viimeisenkin huoneiston ovi on jo toiselta puolen pintamaalattu. Sitä hakiessa näin jälleen nuoren miehen (ehkä hänellä oli kumppanikin makkarissa) ja kahden kissan erikoissotkuisen asumiskolon. Huonekalut sikinsokin, puoliksi juotuja kaljatölkkejä ja laseja, limppari- ja energiajuomatölkkejä, tupakka-astioita, nuuskarasioita, vaatteita, kenkiä, roskia, silkkaa likaa ja kuorrutuksena kissanhiekkaa ratisemassa pitkin lattioita. Ilmaa sai leikata sapelilla, että pääsi huoneiston perälle jossa parveke sijaitsi. Parvekeoven kohdalla ulkopuolen lumihanki oli koristeltu tupakantumpeilla vaikka taloyhtiö on isoin ilmoituksin kertonut tupakoinnin olevan kielletty alueellaan. Menin hakemaan  ovea aamukymmeneltä, mutta siellä oltiin vielä unten mailla, enkä kyllä ihmettele. Siinä kolossa syödään aamupuuron ja iltapalan sijaan nuuskapalleroisia ja hörpätään kaljat päälle. Ehkä tilataan mexikanapitsat ovelle kun semmoinen tunne tulee. Niidenkin pahvikuoria lojui sohvalla.

Mistä ne päivänukkujat duunaa rahat nuihin energiattomiin, kalliisiin eväisiin jotka vievät järjen ja työkyvyn mennessään?

Huomenna on ovet saatava valmiiksi ja lähdettävä Kainuuseen. Tämän kämpän vessanoven uusi lukko pitää muistaa ennen poistumista kortata paikoilleen. Ei sovi ihan entiseen koloon ja on muutenkin erilainen.

Jonathan tulee lauantaina kylään. Viimeksi nähtiin vajavat neljä vuotta sitten syntymäpäivilläni.

Katson tabletilta tällen illallen neliosaisen Guilt-sarjan loppuun. Siinä on pantu hyvät näyttelijät outoihin hommiin. Tarinaan pomppii kummallisia teemoja joiden perässä ei oikein pysy, eikä tarinassa muutenkaan johdonmukaisuutta ole. Oiotaan mutkiakin suoriksi vaikka juuri niiden perillä käyminen olisi juonen kannalta oleellista.

Ensimmäisen tuotantokauden intenssiteetistä ei ole jälkeäkään. Näyttelijöiden takia tuon juuri ja juuri katsoo.

14.4.2023 perjantai

Heräsin jälleen neljän kantturoissa. Nuhainen on olo edelleen.

Unessa Prismassa mustalaisnaisen kanssa joka nosteli ostoskärryynsä kymmeniä metallisia komeronoven lukkoja. Aikoi itse vaihtaa ne muovisten rikkimenneitten sijalle. Kysyin häneltä, että mitäs minä sitten teen sillä aikaa. "Kaitse mun pikkupoikaa, vie käymään vaikka Kuopiossa" se sanoi.

Median pääuutiset paukuttavat Venäjän Isänmaallista Teurastussotaa,  tietovuotoja, Ahvenanmaan demilitarisointikysymystä, uuden hallituksen tunnustelukuvioita ja pilluja. Ihan totta, pilluja! 

14 erilaista vulvaa on kuvattu Hesarin "Ytimessä"-erikoisosioon ja toimittaja Heini Maksimainen perustelee "Miltä vulva näyttää"-aihetta sillä, että paineet sen osalta hellittäisivät epäröiviltä pillujen omistajilta kun muutama otos haastatteluilla höystettyinä esille pannaan. Olisi nyt pannut omansakin näytille.

Miljoonien (miljardien) sukuelinten internetkuvasto ja juutuuben synnytysvideot eivät siis riitäkään kertomaan joka suuntaan nurin käänneltyjen synnyinseutujemme olemuksesta yhtään mitään vaan siihen tarvitaan maan suurimman sanomalehden täysin oma panostus uusine kuvastoineen.

Mitähän tuosta ajattelisi...

Kaipa ne kuvaavat seuraavaksi 14 kikkeliä kaikissa olomuodoissaan, isoina ja pieninä, turvoksissa ja vähemmän turvoksissa. Ihan kuin niitäkin ei olisi jo kaikissa hommissaan tarjolla yökötykseen asti.

Takaisin paljasperseisten sukulaispaviaanien kavereiksi ollaan taantumassa. Vai onko se taantumaa lainkaan? Vaatteet ovat alkaneet ahdistaa tätä apinalajin mutaatiota joka teknologialla ja muovilla kuorrutettuun keinoelämään yrittää kaikin voimin opetella.

Illalla Knissa.

Väsymys käy jo käpäliin, kerrataan Pekka Strengin laulussa ja se konkretisoituu omissani nyt.

Kuin jatkoksi yölliselle mustalaisunelle Pitkä Unelma soitti ja pyysi apua tavaroidensa kanssa. En raatsinut kieltäytyä vaikka alkoi olla jo hoppu lukkohomman ja siivouksen kanssa. Kävin hakemassa hänet Savonkadulta. Kaksi kuormaahan sitä hänen rojuaan kämpässä vielä oli.

Vein lähtiessä yleisavaimen isännöisijälle ja ajoin suoraa päätä tänne Sivukadulle. Klo olikin sittä jo 17.

15.4.2023 lauantai

Iltasella.

Flunssainen olo jatkuu. Aamulla heräsin viideltä päänpakotukseen ja räkäiseen oloon. G lähti kaverinsa Oskarin kanssa yhdeksän junalla Ouluun. Tekevät koulun englannintehtävänä reissusta videobodcastin. Ovat nytkohta iltajunalla takaisin.

Jonathan tuli puoliltapäivin, laitettiin tarjottavat pöytään ja juteltiin jokunen tunti. P vei hänet sitten Sotkamoon jossa on tuttaviensa vieraana.

Viimeisimpien vuosien aikana tuo älykäs kongonpoika on suoriutunut opinnoissaan päätyyn ja on nyt diblomi-insinöörinä teknologiakehitysfirmassa. Hän on tavannut naisenkin jolla myös on kansainvälinen tausta. Vanhemmat suomalais-israelilaisia. Heille on jopa vauva tulossa! Jonathanille asia näytti olevan hirmuisen tärkeä, ja miksipä ei olisi. Muistan kyllä, mitä me muutamallakin pyöräily-telttaretkellä juteltiin näistäkin  asioista. J:lle oli tärkeää saada ensin ammatti ja talousasiat kuntoon ja vasta sitten pariutumiset ja niinhän siinä on käynyt. Samoin kuin pikkuveljelleen Josuelle joka on nyt Valmetin hommissa Ranskan Bordeauxissa samoin diblomi-inssinä.

Olen hyvilläni heidän puolestaan. He olivat vain kovasti hymyileviä teinipoikia kun  saapuivat Suomeen Ruandan pakolaisleiriarvontojen tuloksena. Äkkinäinen olisi voinut arvella heidänkin maahanmuuton tarkoitusperistään vaikka mitä. Ja jos heidän ahkera pyrkimyksensä kouluttautua päämääriinsä olisi Suomen valtion taholta torjuttu, niin missäpä olisivat?

Jonathanin kyläilystä tuli oikein hyvä mieli. Ja vaikka se minun 2008-2009 (myös sitä seuranneet jatkojutut) kausi maahanmuuttajien parissa olikin taloudellisesti katastrofaalinen tappio itselleni, en antaisi niitä opetuksia pois mistään hinnasta.

Vaihdettiin J:n kanssa tietomme silloisesta mamujen opiskelijaerästä ja yhteneväinen käsitys meillä on, että miltei kaikki heistä ovat sijoittuneet oikeinkin hyvin yhteiskuntamme osaksi ja kansalaisiksi. Joku heistä on muuttanut muihin maihin, mutta menestyvät sielläkin ihan hyvin.

Jos taloudellisilla mittareilla sekä pitkällä tähtäimellä perimämme sisäsiittoisuuden ja degeretoitumisen eston kannalta tämänkin suppean maahanmuuttajaporukan merkitystä yhteiskunnalle voisi tutkia, niin luulenpa että plussan puolelle tulos kääntyisi.

Katsoin äsken areenalta ruotsalaissarjan "Tapahtui veden äärellä" toisen osan. 

Tulee tahmean ahdistunut olo sen tarinasta. Hyviä ovat näyttelijät vaikka vanha tuttavuus Rolf Lassgård kyllästyttääkin. 

Sarjassa on kohtalaisen onnistuneesti miljöötä osattu tapahtuma-aikojen menneiden vuosikymmenten sapluunoihin koristella sen aikaisia automerkkejä myöten. Poliisiautoksi teipattu farmari Saab 95 toi mieleen eräänkin ihmisen surullisten kohtalonkäänteiden alun&lopun niihin aikoihin, kun olin armeijassa ja ensimmäisiä perhe-elämäni vuosia jyrsimässä elämänhistoriaetsaukseeni.

16.4.2023 sunnuntai

Matalalla on vielä aurinko, mutta kellohan on vasta viisi. Tekisi mieli lähteä Um, mutta ensin pitää odottaa tämä flunssa pois! Ehkä se huomenna on jo muissa nenissä.

Hesarissa persujen Purrasta henkilöhaastattelu otsikolla "Rotia, kotimaa!" Jutun ingressissä kovuuskylmyysteemaa syvennetään haastateltavan mielenmaisemalla ja hänen omilla sanoillaan "empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi".

Empatiaton kehitys on nyt ollutkin nähtävillämme pahimmissa mahdollisissa kontekteissa yksityisten lisäksi valtioiden johtojen tasoillakin. 

Jyrkkenevien asenteiden USA:n ja dragulamaisesti käyttäytyvän Venäjän ohella on Euroopassa kuusikymmenluvun "vapautuksille" ja 80-luvulla lanseeratuille pehmoisille jo pitkään naureskeltu. Pian ovat jälleen homot kaapeissa, epilepsia luokitellaan pirujen mellastamiseksi aivoissa, kehitysvammaiset ja mielisairaat ravautellaan kytkyeisiin, ehkäisypillerit ja abortit kielletään -paitsi jos niskapoimu-ultrassa poikkeuksia havaitaan...

Kun naisetkin saivat ihan viime vuosina miituukampanjoillaan menestystä, alkoivat kampanjointia vastustavien äijähuumorimiesten lisäksi tietyt naistyypit itsekin kammeta tapoja entisille, urosten koipiennostoilla merkatuille urille. 

Suomessa Riikka Purra älykkäänä henkilönä on yksi pelottavimmista tapojen ennallistamisapostoleista ja Laura Huhtasaari muuten vain kauhea vaikka hän tekee sitä silkkaa tyhmyyttään. Hän olisi syyntakeeton jos pelkästään yksityiselämänsä ratkaisut olisivat kysymyksessä, mutta kun on pyrkinyt ja päässyt (sic!) päättäjien karsinaan omanlaistensa äänestämänä, niin jälki voisi ikävimmillään olla hyvinkin trumpilaista koohallusta. 

Purran suhteen olen samalla vastustavalla kannalla kuin oppi-isänsä JH-a:n kanssa. Molemmat ovat vaarallisia ihmistyyppejä valtaan päästyään eikä sukupuolella tai -puolettomuudella ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä: Kylmien aatteiden ja päämäärien kyytimiehiä molemmat.

Viimeksi nimeltä mainittuja kohtaan tarkoitettu, empatiaton sunnuntaisaarnani olikin sitten tässä! Toivon heille pelkkiä jäisiä kylpyjä politiikan vallankammareissa seuraavat 4 vuotta.

Pääsiäisharha

2.4.2023 sunnuntai

Parskahti rajusti oikeasta kyljestään ruttuun Suomi kun kaikenlaisten rajojen pönkäksi nousi aivan sieltä ääriltä äänensä haravoineet persvakopoliitikot.

Siteeraanpa tähän muuallakin siteerattua Imre Kerteszin Kaleeripäiväkirjan kappaletta, joka naksahtaa päivän poliittiseen muutoshetkeen kuin kakspuolikas koivulankun oksaan.

”…ne henkistä elämää elävät ihmiset, jotka uskovat lunastavansa toiminnalleen ja olemassaololleen oikeutuksen vain tyydyttämällä jonkin massan oletetun tarpeen, jota sitten yrittävät positiivisesti pönkittää, menettävät uskottavuutensa, putoavat hengen eliitistä, hylkäävät negaation, joka – siltä näyttää – on nykyisessä massayhteiskunnassa, massaelämässä, massakuolemassa ja massatapaamisessa ainoa autenttisuuden, totuuden ja uskottavuuden tie. Massa ja henkisyys ovat aina olleet toistensa vastakohtia. Mutta massalla ei ole koskaan aikaisemmin ollut niin suurta valtaa, lähes totaalista ylivaltaa, eikä massaa valtaistuimelle nostava massavalta ole vielä koskaan osoittanut niin selvästi pitävänsä henkisyyttä vihollisenaan kuin nykyään; massa, tai tarkemmin sanottuna itsensä massan avulla legitimoiva valta, on päässyt asemaan, jossa se voi tuhota kaikki elämän korkeimman asteenmuodot; niitä ilman elämällä ei enää ole arvoa (eikä myöskään merkitystä, pelkään). Tämä on 1900-luvun ilmiö.”

Tuo 1900-luvun ilmiö kantaa toistona 2000-luvullekin. Onhan nähty jo Trump ja Moskovan Zaatana sekä nyttemmin persuvärillä Suomen kartan töhriminen valheellisen sinivalkoiseen utuun. Eivät ne ilman ajattelukyvyttömien massojen työntöä mitään olisi.

Samaan aikaan kun huomiomme kiinnittyy ruohonjuuren kuhinaan ja sirkushuveihin rakentavat maailmojen katoilla lajimme sotahaukat tähtiensota-aseistusta täyttä päätä, vaikka tämä homolaji ei ole selvittänyt edes lähimpänä olevan aivokoppansa "avaruuden" mittaamattomuuksia.

Leivättä lopulta jäämme vaikka sitäkin aina luvataan.

3.4.2023 maanantai

Iisalammeen nyt uamusta. Onkohan kaikki tarvittavat kalut kyydissä?

4.4.2023 Tiistai

Heräsin uudesta sängystä jo ennen viittä. Kuu on melkein täysi. Se katseli Poroveden suunnalta kaupungin ylitse rikkonaisten säleverhojen raoista tyhjään olohuoneeseen jonka lattialla on vielä edellisen asukasaikuisen pikkupojan matkalaukku ja kori, jossa leluja, näyttävin niistä muovikivääri joka muiden aiheeseen liittyvän tarpeiston lisäksi kertoo leikkien uhoavan genren. 

Pyssyihinhän ne leikit itsellänikin lapsena liittyivät sitten, kun korpikylän muiden lasten kanssa alettiin jykältää. Kiviraunioiden kaivelu taisi olla kuitenkin viehtymyksistä suurin. Virikkeitä ei ainakaan telkkarista tullut. Patteriradiosta Kalle Kustaa Korkkia ja Pekka Lipposta. Poikkeusleluja olivat yksi isopäinen nukke ja puuhevonen, jolla ei ollut jalkojakaan enää. Sen vernissalla sivelty puupinta maistuu vieläkin suussa muistellessa.

Iisalmessa siis jälleen. Olin eilen puoliltapäivin kaupungissa, kuittasin yleisavaimen isännöitsijän toimistosta ja majoituin Pitkältä Unelmalta tyhjäksi jääneeseen toisen kerroksen kaksioon. Saneerauskohteet ovat jokaisen osakkeen ranskalaisten parvekkeiden ovien sisemmät ovilehdet. Ne pitää ruuvailla irti ja kantaa alakerran verstaaseen, skrapata vanhoista maalikerroksista puhtaaksi, lisätä alaosaan "suulakepuristettu" uretaanilevy ja vaihtaa yläosaan lämpölasi. Panelointia hieman ja maalausta. Tästä huoneesta kerkesin ottaa ensimmäisen oven käsittelyyn. Maalit lähti kohtalaisen helposti kuumailmapuhaltimella ja kaapimella johon onneksi hoksasin ostaa uusia teriä. Alaosassa oli puussa lohkeama ja pakkeloin sen yöksi kuivumaan. Muutapa en sitten ehtinyt kuuteen mennessä tekemäänkään.

Lämpölasit ovat valmina keskiviikkona, että pitänee keskittyä näihin valmisteluhommiin. 

"Kun ihminen syntyy ja kasvaa keskitysleirissä, piikkilanka-aita jää hänen sydämeensä." (Mihail Šiškin)

Mitä jää sydämiin kun ihminen, viidakosta kotoisin oleva, pannattomuuteen tottunut eläinlaji on ympäröity betonilla ja tiilellä ja nyttemmin aukottomilla digijärjestelmillä ja kameravalvonnalla?

5.4.2023 keskiviikko

Täyspyöreä kuu oli suurinpiirtein samassa kohtaa kuin eilenaamullakin klo 03.40.

Talo kolisee, pakastin "huokailee", hiljaista ei ole puolikuurollekaan tässä kerroskolossa.

Unessa jahtasin jäniksiä ja niiden nyrkinkokoisia poikasia. Yksi iso pupu heittäytyi maahan levälleen ja viänsi: Hyvä on sperkele, ota vuan ja tapa, en juosta hölttee ennee metrijäkkään!

Laitoin puuron termokseen hautumaan, join kahvit. Luen Hesaria tabletilta nyt. Natojäsenyyttämme sen digisivut turvoksissa. 

Pitkä Unelma ei ole hakenut vieläkään tavaroitaan. Ei se minua muuten liikuta, mutta kun ei tiedä, milloin töytää paikalle kun sillä on ilmeisesti avainkin palauttamatta. Laitoin yöksi turvaketjun päälle. En häntä pelkää, mutta kun on vähän tietoa siitä porukasta joka ympärillä häärää... H:nkin perkule joka on tuomittu kovista rikoksista...

Iltasella.

Ottaa ne sisähommatkin voimille. Kolmannen oven kävin irroittelemassa käsittelyyn yhdestä haisevasta boksista.  Asukas ei ollut paikalla, mutta tupakannatsoja ja tyhjiä olutpurkkeja lojui sotkun seassa siellä täällä. Petissä, joka rojotti oleiluhuoneessa, ei ollut lakanoita,  ei tyynynpäällisiä, saatika että peitonmutaletta olisi pussilakanalla suojattu... Miten ne viitsii...

Eilisen yksiön pyylevä naisasukas asui kyllä puhtaantuntuisesti, mutta tavaravuorien ja vaatteitten ympäröimänä suotta kovin ahtaasti. Onhan se kait turvallista jos vaikka pommi osuisi...

Tämä on kovin tutun tuntuista jälleen. Muistuu aika Tampereella mieleen...

6.4.2023 torstai

Huonosti nukuin. Yhden maissa lohkoin omenan kuppiin ja paloja natustellessani luin Šiškinä.

Omenasta tuli mieleen äskettäin katsomani elokuva miehestä joka menettää muistinsa ja ajautuu uudelleenkoulutettavaksi. Elokuvan omenainen loppu oli yllättävä, lohdullinen.

Olin minä sitten nukahtanut ja heräsin äsken uneen, jossa porukalla kaiveltiin kasoista metsästyskamppeita. Vihreitä kumisaappaita ja shortseja, vihreitä takkeja, panoksia ja eväitä. Puutarhuri kaivoi jostain  tervakermalikööriä ja aikoi ottaa hömpsyt. Ensin  sanoin sille, että se on vanhaa ja pilalle mennyttä, mutta sitten heti perään, että jos pyssyjen kanssa kerta ollaan lähössä niin ei tippaakaan! Siihen äyskäisyyni havahduin.

Twiitin mukaan uusi kansanedustaja, entinen sotilashenkilö ja prenikkaherra Toveri seisottaa nyt militarismista viagransa saavaa kalustoaan johon innoittaa niin Natojäsenyys kuin myös aina uusien "peloteaseistusten" hankinnat. 

Tällen aamullen Toverin stondis onkin ultrakova puolustusministeri Kaikkosen ilmoitettua armeijalle hankittavista korkean ilmatilan puolustusohjusjärjestelmästä jotka tulevat brutaalisti kirppunaapuriaan pommittavan Israelin tritsatehtaista.

Ihmis-, saatika eläinoikeuksista ei niin väliä kun pyssykauppaa millaisen tyrannivaltion kanssa tahansa tehdään.

Iltaa jo lähennellään. Yläkerran osakkeiden parvekkeiden ovet saneerattu, paitsi niiden rempulaksi kuluneet lukot. Ne jäänevät lukkoseppien hommaksi. Olivatpahan melkoisia kannettavia lämpölasin asennuksen jälkeen.

Pakkailin kamat jo kasseihin poistuakseni juhann... eekäku piäsijäispyhiksi Kniin. Koristelin Anettelta jääneen rahapuun pääsiäistipuilla joita niitäkin oli paketissa olohuoneen ikkunalaudalla. Semmoinen lie hänellä ollut tarkoituskin. Jospa hän hakisi pyhien aikana tavaransa pois kun niiden joukossa näkyy olevan hyvin yksityistason tavaraakin, mm. lääkkeitä.

7.4.2023 pitempi perjantai, muka

Se on uskonnollisten pyhäpäivien kanssa kuin lapsilisien, jotka jaetaan varallisuuteen katsomatta kaikille; niitä vietämme työnkahleista vapaina mekin jeesustaruihin uskomattomat ja muutenkin jumalattomat, uskonnottomat.

Elias oli Oulussa saanut kesäksi työpaikan ja P:kin täällä on käynyt työpaikkahaastattelussa. G on saanut myös peruskoululaisille tarkoitetun kesätyösetelin verran hommia, että jospa se taas tästä yksi suvi sen puoleen selvitään.

E tulee vasta maanantaina ja täytyy olla hänen jo tiistaina takaisin kun illalla luento tms. Käy kotonakin opiskeluun liittyvän esitelmänteon takia Norssin historiaa tonkimassa.

Hs:n juttuun "Perussuomalaiset siivoavat jälkiään" sykäisin heti aamusta kommentin: 

Niiden jälkien siivoamisessa onkin kova työ jos aloitetaan ihka aidosti sieltä Jussi Halla-ahon Scripta-blogin ja muiden kirjallisten sekä suusanallisten esiintymisten pahantahtoisista ja epäsopua ympäristöönsä toivovista, vastenmielisimmistä kirjoituksista ja puheista hännystelijäkommenteineen jotka Ps-puolueen kivijalkaan muurattuina aiheuttavat kylmänväreitä vieläkin.

Niissä kirjoituksissa ja puheissa hahmoteltuihin aatemaailmoihinhan Perussuomalaiset-puolueen toimintatavat ja puolueohjelma pykälineen edelleen nojaa esimerkiksi maahanmuuttokysymyksen mustavalkoisuuden tärkeimpänä pitämisessä.

Kohta lähen Puutarhurin kanssa Napishumpille.

8.4.2023 lauantai

Olipa porukkaa Napiksen lavat täynnä. Ja myös ne kahden ravintolan liemiruokatilat ja karaokebaari. Tanssittiin yhessä ja erikseen. Tuttuja oli. Kauheasti tupakille käryävä Oilikin Hämeenlinnasta.

Liperin rouva kertoi kahden poikansa heittäytymisestä puolustuslaitoksen palvelukseen ja toisen olevan Knin varuskunnassa. Hauska tuttavuus vuosien takaa hänkin. Yhteistä meillä on se, että on kolme suurin piirtein samanikäistä poikaa ja kun heistä puhe tulee, niin on mukava vaihtaa ajatuksia siihen liittyen. Venäjän Suuresta Isänmaallisesta Teurastussodasta Ukrainassa tuli juteltua myös sillä onhan se läheltä liippaava aihe sotimisiin kelpaavien poikien takia.

Elikä tulihan sitä jälleen ryyhellettyä liki 5 tuntia.

Kun alettiin nukkumaan, heräsin kohta valtaviin jalkojen suonenvetoihin ja piti nousta taltuttamaan niitä. Kun lakkasi vetelemästä, aloin jälleen nukkumaan, mutta kohta suonenvedot uusiutuivat eivätkä menneet ohitse ennen kuin suihkuttelin alaruumiini jääkylmällä vedellä tunnottomaksi. 

Jos äärimmäisestä kivusta ilman sotiin liittyviä murskaantumisia olisi kuvaus tehtävä, niin suonenvedet jaloissa ovat yksi pahimmista. Siinä kipu voi olla niin kovaa, että tajua riipoo ja ylenannattaa.

Komea on ollut kevätpäivä. Synti suuri olla kauipungissa jossa kaikki tekeminen tuntuu keinotekoiselta ja vain rahalla hankittavalta.

Hesarissa tärkeä juttu Terrafame/Talvivaaran aiheuttamista ympäristökatastrofeista vesistöihin joilla on ollut tuhoisa vaikutus mm. ammattikalastajien ammatinharjoittamiseen. Jutun otsikko: Raimo Tervosen kalan­pyydykset muuttuivat yhtäkkiä mustaksi ja alkoivat haista rikiltä – Syyksi paljastui kaivos

 Työnsin minäkin tuohon saastuneeseen kalaliemeen kynäisen lusikkani: 

Sama vähättelevä peli lienee Kittilän Suurkuusikonkin purkuputken kuin Terrafamen tänne Nuasjärveenkin johdettujen myrkkyliemien kanssa.

Kun Suurkuusikon purkuputki sai ympäristöluvan uustisoi Hesari 18.12.2020 mm. näin: "Kaivosyhtiö Agnico Eaglen mukaan purkuputki pienentää kaivoksen ympäristöjalanjälkeä."

Kuka uskoo?

Miten ihan oikeasti lienee Loukisuoman kautta Ounasjokeen virtaavien jätevesien haittojen taso jo nyt? Onko seuranta ajantasalla kuten jutussa luvataan? Vai onko päästöjen enimmäismäärien rajat asetettu jo valmiiksi niin korkealle, että ne eivät koskaan ylity?

Kittilän "Kultakuusikon" ympäristöhaitoista ei ole sen enempää kalastajat kuin luonnonsuojelutahotkaan uutisoineet isosti, mutta luettuani nyt tämän erittäin valaisevan Talvivaara-jutun ei se merkinne lainkaan sitä, että siellä asiat olisivat hallinnassa. Varsinkin, kun kultaa aidosti vuoleva kaivos tuottaa sijoittajilleen satumaisia voittoja toisin kuin raskaasti tappiollinen Terrafame täällä Kainuussa.

Kohta lähdetään jälleen Napikselle humpaltamaan. Puutarhuri arpoo vaatetustaan tuskastuttavalla tavalla, mutta olen tottunut jo enkä ala äyskimään. Minulla se puoli on miltei aina valmiina vaikka en jatkuvasti samoissa kuljekaan. Kun silitin eilistä iltaa varten paidan, niin tein saman myös tämäniltaiselle. Eilen oli rusehtava kokonaisuus päällä, tänään laitan oranssiin vivahtavaa. Eikä koskaan mitään kallista, enimmäkseen tarjouskoreista hankittua paitaa ja farkkua. Viime syksynä Oulun Ideaparkista ostin viidet eri väriset farkut kun lahjepari maksoi vain 25€.

Nuorena oli vuosia, jopa vuosikymmenen kestänyt kausi, että aina piti olla mustat kanttihousut, mustat kengät ja lyhythihainen valkea, papinkauluksinen paita josta tyylistä jos poikkesi, niin tuli epämukava olo. 

Kerran koppasin ostoskoriin Prisman tarjouksesta sinikuvioisen kauluspaidan ja kun mentiin Ranen kanssa, joka oli myös samanlaiseen paitaan kaupassa törmännyt, Kyllikkiin humpalle, niin  puolella miesväestä oli samanlaiset! Paitaa kutsuttiin sen jälkeen Silvopaidaksi kun eräs Silvo piti sitä joukkoesiintymisenkin jälkeen kuin se olisi nahkaan liimautunut. Ehkä hän oli ostanut niitä useamman parin...

9.4.2023 sunnuntai

Eilenillalla ei Napiksella ollut niin paljoa tanssijoita kuin edellisenä iltana, mutta kuitenkin ihan törmäillä asti. Tuttuja ja tuntemattomia tuli taluteltua jälleen. Kotio tultua ehkäisin ennalta mahdolliset suonellavedot käymällä jääkylmässä suihkussa ennen nukkumaan paneutumista. Kaipa se auttoi sillä heräsin vasta äsken kun klo on jo puoli 7 ja aurinklo Idässä korkealle kurkottaa.

Kaivoin päivällä kompostin hangen uumenista pois ja laitoin sulatuskaapelin kuumentamaan sitä vaikka oli se sula ilmankin. Muutapa en sitten tärkeää tehnytkään, lukenut vain ja möllöttänyt. No, ruuan laitossa menee aina jokunen hetki.

Puutarhuri repii vanhoja lakanoita rövönkuteiksi. Valitsin hänelle myös kauluspaitoja kymmenkunta kappaletta joita en ole vuosiin enää pitänyt kun ne ovat jo kovasti kuottaantuneita. Anelma oli antanut kangaspuut ja ne rojottavat vielä kokoamatta yläkerran aulassa.

10.4.2023 maanantai

Vielä pyhäpäiväksi väittävät. Jos radion aukaisee, moikavat siellä kirkonkellot ja papit aukovat valheisiin uskomaan kehottavat sanaiset arkkunsa. Tai sitten samaisiin valheketjuihin kuuluvat passiohymäelmät kaikuvat tyhjistä kirkoista eetteriin. 

Telkkarissa näyttävät uusintaohjelmien sekaan, kuinka pystyyn nostettu lahopaavinukke automaattioksaansa heiluttaa ja vaatii tuskin kuuluvalla äänellään rauhaa maailmaan vaikka sitä kehotusta yksikään rauhantekoon sormien napsautuksella kykenevä tyranni milloinkaan ei tule noudattamaan.

Silmänlumetta tämänkin pääsiäisen keltainen väri.

Kaiken alleen murskaavien voimien tappamiset ja ympäristön pilaaminen avaruutta myöten jatkuu aina vain ja näihin osalliseksi ilmoittautujia lajimme joukoista riittää.

Elias tuli Oulusta keskipäivän junalla. Käytiin  vastassa koiran kanssa. Asemalle ei ole matkaa kuin toistatuhatta metriä, sanoi Puutarhurin kännykkäsovellus.

Sillä aikaa kun toiset menivät käymään mummilassa, tein makaronilaatikkoa kun se on kaikkien ihmispoikasten lempiruokaa. Kovasti epäterveellistä mössöä se on, jos ei tee pikkulisäyksiä; sipulia, porkkanaa ja sikanaudan loiventamiseksi puolet kanaa tai kalkkunaa.

Mopopojaksi piti vanhoilla päivillään myös opetella. G:n skootteri on juminut pihassa jo viikkoja ja nyt aloin minäkin katselemaan mikä mättää. Vika löytyi suht äkkiä. Johtonipusta kuorin siihen käärityt eristeteipit pois ja niiden alta paljastui poikki mennyt sulakejohtio sekä toisaalta puolalle menevän johtokimpun yksi liitos oli ihan vain irronnut lukituksestaan. G lähtikin sitten mopoillen kuntosalille.

Huomenna Iisalammeen vuonna 1966 valmistuneen pienkerrostalon loppujen neljän oven saneeraukseen. Jotain muutakin saattaa ilmaantua vaikka mieluusti menisin näitä komeita kevätpäiviä viettämään halkorantteelle Unimäkeen.

Isäni kaltaisia, sodissa jykältäneitä timpureitako lienee ollut sitäkin rakentamassa?  Talo vaatisi kyllä kovankäden remontin kauttaaltaan. LVI- ja sähköremontti siihen on tehty kymmenkunta vuotta sitten, mutta äkikseltään ajateltuna olisi samantein pitänyt repiä ja koota kaikki kerralla. Vetää ovista, ikkunoista ja nurkkien ja holvien saumoista.

Masentukaa, se on terveellistä

23.3.2023 torstai

"Omistamisen filosofia sopii ylipäätään huonosti luontoon sillä kyse on elämän edellytyksistä." Sanoo Saara Kankaanrinta asiallisen hyvässä esseessään  "Veden taju" (Hs 22.3). 

Sileää tekstiä joka kantilta, mutta lukeeko ja kuunteleeko yksikään tämän päivän runneltuun, pätkittyyn, valheilla maustettuun ja välimerkittömään rosokieleen jo tottunut lajitoveri sellaista?

Lahjakkaantiiviisti vittuilemalla asiat menisivät tehokkaammin perille. Se tie alkaa olla kyllä jo kuljettu. Vittuilulahjakkuus kuoli Juicen mukana. Muutamat räppärit vielä sinnittelevät vaikka kuuntelijat kaikkoavat.

Sananvapaus on syönyt lapsensa. Ehkä se ei täydellistä sananvapautta ajaneilla ole ollut tarkoitus.

Kuuntelin Yle Areenalta jälleen 12 diktaattoria -ohjelmaa. Näistä tähän astisista, ohjelmaan valituista kahdestatoista (niitä on kertynyt ohjelman otsikon alle jo tuplasti) poikkeusihmisestä suurimmalla osalla lapsuus, ja nimenomaan tavalla tai toisella onneton sellainen, on ollut määrittävä tekijä "uravalinnoissa". Suurinpiirtein kaikkia on kiusattu ja muutenkin he ovat olleet ympäristöjensä marginaaliin ajettuja kohteita kenen tahansa potkaista. Niinpä he ovat ajautuneet kollektiiviselle kostoretkelle koko maailmaa vastaan kun tilaisuus siihen kullekin on tullut.

Varoa pitäisi Suomessakin vaikka mahdollisuus diktatuuriin onkin häviävän olematon: Jussi Halla-aholla on ollut lapsuus ja nuoruus juuri diktaattoridokumenteissa kuvailtujen kaltainen ja se on näkynyt sekä kuulunut hänen tietyllä tavalla lahjakkaassa, salaivaisessa/vihaisessa argumentoinissaan ja kaikessa esiintymisessään aivan pyrkimystensä alkuajoilta lähtien. Paradoksaalista kyllä, kiusattujensa kaltaisia ne samaiset kiusaajatyypit itse lopulta valtaan äänestävät. Trumpismi on yksi katalimmista esimerkeistä tämän hetken maailmassa Moskovan Zaatanan jälkeen.

Siinä riittää sarkaa lajimme käyttäytymistutkijoilla. Päidemme tonkijoille.

Ylen diktaattorilistalle on valikoitunut siis sekin harmaantuvaa kallonpeittoaan oranssiksi suihkutteleva öykkäriliikeuros Yhdysvalloista vaikka sen diktaattorintie nousikin pystyyn eikä uutta kiitorataa sille enää asvaltoida. Ehkä. Siitä pitänee huolen kompastelu luksusseuralaisvalinnoissa joka kävi kalliimmaksi kuin Kalle Tappisen samban tahtiin tuhlaamat viimeiset siemenperunat.

Oranssipäätä ennen julkaisi ohjelman toimittaja Raimo Tyykiluoto Moskovan Zaatanasta kolmiosaisen jakson ja se se vasta on kylmäävää kuunneltavaa koska onhan sekin Perkele edelleen elossaoleva Zaatana ja tappaa sekä tapattaa käytännössä kenet vain pysyäkseen vallassa. Eikä tappaminen enää ole edes vaikeaa kun maailman silmänsä sulkenut lohko antoi sen käynnistää valtavan lihamyllynsä Ukrainan maaperällä.

Illalla kun nahka vielä saunanlöylyistä höyryää istun juomaan kahvit ja kirjoittamaan muutaman rivin.

Olipahan kuntoilupäivä. Raskasta lunta lohkeili taivaalta maisemaan paksuksi kuorrutukseksi kuin kermavaahto. Lumitallustimet kumikenkien levikkeinä laahustin itseni tienvarteen ja matka sinne kesti toista tuntia. Lapioin ja kolasin jälleen auton parkkeerauskolon ja  nyt penkat ajoneuvon ympärillä ovat jo niin korkeat, ettei autoa tiellä ajavat huomaa kuin ohitse suhahtaesaan vähän keulaa jos sattuvat vilkaisemaan.

Koko reissuun meni viisi tuntia enkä sitten jaksanut alkaa enää lapioimaan lumia pölkkyjen päältä ja ympäriltä että pääsisin viimeinkin niiden pienimiseen. Ehkä huomenna.

Siivosinpa sitten sisällä.

Aurinkokenno lataa akkua vaikka on pilvistä. Lumihanki on niin kirkas, että kai se siitä heijastuksesta hyödyn irti repii?

24.3.2023 perjantai

Susi oli käynyt yöllä n. 50-60 metrin päässä pihasta tiellä kääntymässä.

Iisalamessa käynti tuli. Kävin samalla kaupassa jonka etutiloihin oli järjestetty ennakkoäänestyslooshi joten pistäysin vetäisemässä numeron lappuun.

Hommoojalta ostin linnuille säkillisen jyviä ja yhden pötkön talievästä, Vinhalle löytyi kanankauloja liikkeen pakastimesta. 

Tikat olivat pieksäneet linnunmentävän reiän ruokinta-automaattiin joten viime käynnin jälkeen metsäneläimet pikkulinnuista oraviin olivat pitäneet syöpöttelyjuhlia eikä säiliössä paljoa nokittavaa enää ollut.

Mittään muuta en tässä ehdi, en jaksa, ennen pimeän tuloa tehdäkään kuin kanneksia vedet ja halot sisälle ja lämmittää saunan.

Aamulla ajellessa Issakasta aina Koirakoskelle saakka oli siellä täällä koivuissa isoja teeriparvia silmuja ja urpuja nokkimassa. Simo Silmua ei näkynyt. Hänestä oli muuten pieteetillä tehty haastattelu Veikkauslehdessä jokin aika sitten.

25.3.2023 lauantai

Yle-Uutisten sivulla "Vastaa kysymyksiin ja selvitä, pelkäätkö ja haaveiletko samoista asioista kuin muut"-tehtävä. 

Tekaisinpa sen puuroa syödessäni pois kuleksimasta. Kyselyn jaksot sekä lopputulos oli kannaltani kovin femiininen.: Yhden jakson vastausten perusteella olin kuin 15-39 vuotias nainen. Viimeinen kaneetti, "olet kuin yli 60 vuotias nainen".

Käypi se mulle näinkin. Haarovälissä ei muutosta kuitenkaan tapahtunut. Eikä haluja lähteä sukupuolenvaihtoprosessin perään kyselemään.

Illalla olisi Napiksella Ginitaivas.., eiku Sini-.

Vielä näin päivällä tuntuu hullulta ajatus, että lähtisin pakastumaan päin olevassa illassa lampsimaan lumikengät jalassa tienvarteen autolle, vaihtaisin siinä kevyempää ylle ja ajelisin 92 km lavalle, ryyhältäisin lavalla 5 tuntia paita märkänä, ajaisin takaisin 92 km (pakkanen olisi jo -20), vaihtaisin kuivaa ylle, villasukat, kumikengät ja lumentallustimet ja lompsisin takaisin Unimäkeen ja kello olisi jo 3 aamuyöstä ennen kuin alkaisin nukkumishommat....

No niin, nyt on klo 16.30, olen saunonut, siistinyt leukaperäni ja posket parransängestä, silittänyt humppapaidan enkä tietenkään enää peräänny aikeista lähteä humpaltamaan vaikka pöljää se onkin.

Sain päivän mittaan lapioiduksi pölkkypinot esiin ja tuleville halkopinoille maapohjaa paljaaksi. Lie parikymmentä kuutiota lunta siirtynyt korkeiden vallien taakse, etteipä tämän parempaa kuntosalireissua ihminen voine tehdä, ja vielä kun ne Napishumpat tähän piälle...

26.3.2023 sunnuntai

Klo on puoli 4 aamulla. Olin pihassa kymmenen minuuttia sitten. Pakkasta on parikymmentä ja oli aika vilpoisaa hokkuroida pimeässä yössä kapealla lumikenkäpolulla. Mutta ihan on hyvä mieli niin kuin tanssi-iltojen jälkeen on yleensä ollut. Porukkaa oli sopivasti ja tuttuja sekä tuntemattomia tuli käsissään pidelleeksi eikä yksikään vastaan pannut. No, ehkä yksi nutturapää jota en muistanut, että se tanssii vain vakiporukoissaan, mutta kumpikin kesti ne kaksi pakollista kuitenkin. Naistentunnilla en tarvinnut seistä seinustalla yhtään peliä.

"Kultakutrikin" oli vaikka ei hänenkään kutrinsa enää kultaisina hehku. Harmaantumista oli punaisella naamioinut ja sitonut ohentuneet (tai leikatut) kutrinsa päälaelle hennolle tupsulle. Hän ei varsinaisesti ollut tanssireissulla vaan miehensä oli kakkosbändissä soittamassa ja siksi paikalla "turistina". Kultakutri asuu edelleen siellä, missä 1990-luvulla kun enämpikin humpallettiin. Lempinimityksensä on kyllä Ranen ensimmäiseksi sanomana mieleen jäänyt, oikeasta nimestä ei ole hajuakaan.

Nukuin kahdeksaan. Keväisesti jo korkealta aurinko paistaa. Käänsin aurinkopanelia valoa kohti ja latausjänniteasemassa vihreän valon syke kiihtyy. 

Pitäisi se LC-näyttö raskia ostaa (59€) jotta näkisi numeroina, kuinka lataus onnistuu. Tuon ulkoa tuleva kaapeli ehkä liian ohut (2,5mm2), mutta vaihtaahan sen voi jos virtaa alkaa hävitä matkalle (pitäisi siihenkin olla mittari). Kallista on vain mokoma sekin johto. Oliko se "oikea" 6mm2 Akkukauppakemppaisen hyllyssä peräti 95€ kymmenen metrin pätkä!

Edelleen lumenlapiointia pölkkykasojen ympäriltä ja päältä. Kaadoin yhden, haaralatvaisen pihakoivun. Lahoamaan se sydämeltään oli jo alkanutkin. Rykelmästä pitänee muutamia muitakin kurnuttaa nurin ja jättää vain pari-kolme "parasta" kasvamaan. Luonnonvalinnasta näissäkään kaadoisa ei ole kyse.

Kävin saunaa lämmitellessä lompsimassa autolla kun luulin, että luutuuttikuulokkeet ehkä putosivat yöllä auton viereen lumeen. Löytyivät onneksi auton sisäpuolelta istuimen vierestä. Ovat sen verran kalliit nekin juuttaat, ettei kannata hävittää. 

Tuolla pikkulenkillä sattui ihan jännittävä juttu. Kun menin, ei suden jälkiä ollut Pikku-Karipuron myötäleessä, mutta kun lompsin takaisin n.15 minuutin päästä, oli se ylittänyt polkuni komeilla, monen metrin loikilla ja tuskinpa oli enää lähimaillakaan kohdalla ollessani. Olisikohan se uskaltanut huippasta tien ylitse jos olisin ollut vaikkapa kahdenkymmenen metrin päässä?

Nyt on saunottu ja olo hyvin, hyvin väsynyt. Täytynee ottaa Vinha sisälle yöksi ettei ole sudelle houkutukseksi. On sille kyllä jäniksiä jäljistä päätellen jahdata vaikka joka päivälle uusi, mutta saattavat olla melkoisia kiinniotettavia kun hanki kantaa niitä enämpi kuin raskasta koiraeläintä vaikka ei sekään  mahaansa myöten ole tarvinnut kahlata. Mahtava on sen eläimen tassunpainallus lumessa pitkine kynnen kouraisuineen.

27.3.2023 maanantai

Täällä kosmiseen yksinäisyyteen syrjäytyneellä, nuppineulan päätäkin mitättömämmin muista taivaankappaleista erottuvalla Maa-planeetalla muutamat sen homosapiens-pisteistä töytäilevät toreilla ja kujilla numeroitujen lippustensa ja lappustensa kanssa jakamassa oletettua tietoa itsensä ja puolueensa paremmuudesta johtaa kansakuntaa uuteen ja kukoistavaan nelivuotiskauteen. 

Tämä itsensä ja lajitovereiden kusetussysteemi saisi kyllä tulla tiensä päähän.

Mutta mitä tilalle?

Tietokoneohjatut käyttäytymismallit joita ohjelmoisivat poliitikkojen lailla samankaltaiset, mekaanisesti jo itsekin töksyilevät, sirutetut nörtit erilliskarsinoissaan joiden porttien koodiavanperissä killuisi kullakin puoluemerkki. Mutta että eikös tämä kaikki jo niin menekin? Ruutuja tuijottavasta massastahan suuri osa ei enää tiedä, mikä on tosi ja mikä epätosi. Päitä voi jo etäkäännellä älylaitteiden avulla minne vain hallitsijat (markkinat) tahtovat.

Päiväunilla kellui kiemuralla kuin heisimato ajatuksen lammikossa lause "äly on väärin käsitetty aivojen ominaisuus".

Lammikkolauseen lukemista hankaloitti sen käänteinen, nurinniskainen järjestys. Päätä pakotti kun kaulan kiertymiseen havahduin.

28.3.2023 tiistai

Diblomatiaksi yrittävät vääntää selvää nuolentaa jota Suomi ja Ruotsi ovat Turkin ja Unkarin pippurisissa persvaoissa harrastaneet uuvuttavaan finaaliin saakka. 

Suomi on nyt voitolla muussakin kuin ääliömäisissä jääkiekkokisoissa. Ruotsin pitää kieltään karhentaa ja venyttää vielä jonkin aikaa kun molemmat ataturkien lahkeista ravistetut kuivakkanaamat aivastelevat sen demokratiatouhuille. Moinen pakkonuolenta tahraa kansankodin turpavärkin pitkäksi aikaa. Toipuukohan se siitä koskaan?

Pölökkyjä hakannut tänään väsyksiin saakka. Saunonut, ja nyt katsoo hän antisemitismin historiasta kertovaa dokumenttia Yle Areenalta. Nukahtaa pian historiavyöryn keskelle näkemään unta ajasta, jota ei ole itse elänyt, mutta joka ei ole elämien tuulilaseista pois vieläkään pyyhkiytynyt. Eikä pyyhkiydy koska ei ihmisen julmuuksiin viehtynyt perusvire minnekään geeneistä katoa. Uutta verisontaa lentää niin, ettei skrapata ehdi.

29.3.2023 keskiviikko

Jälleen Hesarissa vankka artikkeli joka haastoi kommentoimaan. Uutisoinnin kohde sijaitsi Kainuun vaaramaisemissa, Puutarhurin lapsuudenpaikkakunnalla Ristijärvellä. Otsikko oli kevytmuotoilu don Quijotesta: Taistelu tuulimyllyjä vastaan

Aamun ensimmäinen kirjoitukseni oli siis tämmöinen:

29.3. 6:28

Ensimmäiseksi täytyisi kaikkien lakata valehtelemasta: Vihreää, päästötöntä energiaa eikä sen tuottamistapoja ole olemassakaan. Sitä ei tule olemaan ns. vetyenergiakaan jota rajattomasti saatavilla olevaksi, päästöttömäksi energiantuottamistavaksi on jo hehkutettu vaikka tutkimukset ovat vasta alkumetreillä.

Tässä tärkeässä jutussa Kainuun vaaroilta luetellaan maapohjan ja metsien valtavat menetykset tuulivoimaloiden, niiden luokse raivattavien tiestöjen ja johtolinjojen alle, mutta valtavia ovat myös itse myllyjen rakentamiseen tarvittavien materiaalien määrä jotka viimeistä mutteria myöten kaivetaan Maa-planeetan kylkien yhä suuremmiksi kasvavista louhoksista.

Kuka uskoo, että tuon materiaalin louhiminen ja jatkojalostus tapahtuu "päästöttömästi" koko sen megalomaanisen, teollisen tuotanto- ja logistiikkaketjutuksen osalta?

Tuota luonnon kannalta kammottavaa kaivannaistouhua olemme saaneet täällä Kainuussa seurata jo Talvivaaran osalta aivan nokko aina kaivosympäristön ilman- ja vesistöjen pilaamista myöten.

"Vihreänsiirtymän" päästöttömyydestä haihattelu loppuu jokaiselta viimeistään siihen, kun ynnää mielessään miljoonien tuulivoimaloiden rakentamisen, niiden käyttöönoton ja energiantuotantoon tähtäävän käyttöiän kokonaiskulut sekä koko maapalloa koskevat kaivosteollisuuden massiiviset seuraukset.

Tähän päälle voi miettiä myös aurinkoenergian tuotannon aiheuttamat haitat samoin perustein.

Lunta häpsii hiljakseen maisemaan. Nyt oli hra tai rouva Susi käynyt pihatiensuulla tarkistamassa, olisiko koiraa paistiksi tarjolle pantu. En ole jättänyt Vinhaa enää pihalle kun sen nälkäinen sukulainen kerran seudulla oleskelustaan varoittavat esimerkit etukäteen on jo antanut. Jospa se jonkun jäneksen reviiriltään kiinni saisi niin ei kovasti karvaista lapinkoiraa tarvitsisi alkaa hampittamaan. Minkäpäs sillekään mahtaisi jos niin kävisi. Sekään tragedia ei minusta susien vihaajaa saisi.

Elämä on kuolemista. Alati siihen varautumista. Sen tietävät Ukrainan aroilla jälleen äitiemme poikaset joita sinne massamurhattaviksi tyrannit niin huolettomasti lähettelevät. Koiran väkivaltainen kuolema on kipeä asia sekin, mutta kovasti luonnollinen verrattuna ihmisen toimiin Tuonelan varsinaisena pyövelinä. 

Muistuupi nyt mieleen surullinen novelli "Koiran kuolema" Timo K. Mukalta.

30.3.2023 torstai

Vaikka kirjoituksilla ei enää mitään merkitystä ole elonkehän kamppailuissa ja yhteiskuntien pitämisessä inhimillisinä toimintayksikköinä, pyrin silti sitä harrastamaan muuallakin kuin tässä yksityisessä blogissani jonka lauseet sitä mukaa digiavaruuteen huljahtavat kun ne olen saanut tekstatuksi.

Kirjoitin siis tällekin aamulle eteeni avautuneeseen Hesarin kolumniin kommentin koska ainakin aihe on elämässä ollut totisinta totta.

Kirjoittaja, Essi Myllyoja on otsikoinut kolumninsa näin: Vammaisen lapsen äidillä on yksi pelko ylitse muiden: Kuka jaksaa huolehtia lapsestani, kun en itsekään aina jaksa?

Kommenttini siihen:

5:22

Tärkeitä kyselet, vammaisen lapsen äiti. Jaksamista toivon.

En tiedä, onko tästä helpotusta tulevaisuuden huoliisi lapsesi suhteen, mutta kerronpahan hieman tarinaa siitä, kuinka neljän kehitysvammaisen (FragileX) veljeni kanssa on käynyt.

Veljeni ovat jo 60-75 vuoden iässä ja yhä elossa, mutta normaaleja vanhuudenvaivoja on jo kovasti. On ollut ohitusleikkausta sun muuta jotka on hoidettu sairaaloissa kiitettävästi ja tasapuolisesti muiden yhteiskunnan sairastuneiden jäsenten rinnalla.

Kun oltiin kaikki vielä pieniä, kolme veljistäni "joutui" muutamaksi talveksi kauaksi kotoa Perttulan "Tylsämielisten" Keskuslaitokseen Hämeenlinnaan ja ikävä oli kaikilla valtava. Myös meillä kotiin jäävillä.

Me emme paljoa tiedä, kuinka veljiämme laitoksessa kohdeltiin, mutta yhtenäkään syksynä he eivät itse olisi sinne halunneet enää mennä. Kun lähtö koitti, linja-autoon heidät piti suurin piirtein väkisin viedä kuin mullikat teurasautoon. Kerran isän piti sahata vanhimman veljen nyrkkiin puristetun kämmenen kahtapuolen kuusen oksa poikki koska irti hän ei päästänyt. Se oksan tynkä oli ollut kädessä vielä kun perille olivat päässeet.

Myöhemmin heidän kohtalonsa oli parempi ja äiti jaksoi jo uusissa oloissa toisella paikkakunnalla hoitaa koko porukan niin kuin vain äidit aina voivat; kaikkensa antaen. Ja vielä isämme kuoltua hän hoiti heitä aina halvautumiseensa saakka.

Sitten yhteiskunta tuli jälleen peliin mukaan ja paikkakunta, jossa pojat edelleen ovat, on kantanut kortensa kekoon heidän suhteensa jokseenkin kohtalaisesti. Ehkä asia ei olisi niin hyvin, jos yksi siskoistamme ei koko ajan olisi valvovana silmänä taustalla. Hoitohenkilökunnassa on kovasti vaihtuvuutta ja muita huolia esiintyy eikä se ole vammaisille ihmisille hyväksi kun ei se ole vammattomillekaan.

Ihmettelemme täällä kuitenkin, että pojat ovat yhä elossa ja heistä huolta pidetään ja toivomme, että myös jatkossa vaikka eläisivät 100 vuotiaiksi, ohitse meistä terveistä sisaruksistakin.

Hieno päivä ilmojen puolesta, ja muutenkin. Pölkkyjä paukahteli kirveeni iskuista ihan nokkoläjät sillä aikaa kun murhaamiset Ukrainassa ovat jatkuneet ja kun siellä pinotaan ruumissäkkejä joukkohautoihin molemmilla puolilla rintamia.

Jos Moskovan Zaatanakin joutuisi joka helvetin kevät ahkeroimaan seuraavan talven lämmityspuunsa siperian lehtikuusimetsiköissä, niin jäisivät sotimiset vähemmälle. Mutta kun massat, "kansa", muuraa ja lämmittää kultakaakeleilla vuoratut takat ja uunit näille perkeleille aina ja aina uudestaan historian näytteistä mitään oppimatta, ei maailma ikinään pääse näistä tuholaisista eroon.

Susia on helppo vihata ja tappaa, mutta pamautapa kuula tyrannin otsaan!

Eräs kaverini, joka ei ole eläessään yhtään kirjaa lukenut eikä sanomalehtien taustoittaviin artikkeleihin edes silmäilyn verran koskaan paneutunut, sen enempää kuin että perehtyisi kuunneltaviin ja katseltaviin historiadokumentteihin missään, on masentava esimerkki siitä, kuinka pelkkiä iltalehtien otsikoita lukemalla yhteiskunnan toimintakäsitystään voi muovata ja äänestää niiden mukaisesti puoluetta, jolla on sama agenda kuin itsekin pilkkaamansa "trumpismin" kannattajilla.

Masentavaa, todella masentavaa.

31.3.2023 perjantai

"Ahdistun, siis olen" otsikoi Hs-lehti ruotsalaispsykiatri Anders Hansenin haastattelun. Kopsaan muutamat kappaleet tähän makusteltavaksi. Haastattelu kyllä kannattaa lukea kokonaankin jos joku tämän päivän Hesarin sivuille eksyy.

SYY IKÄVIIN tunteisiimme löytyy biologiamme ikiaikaisuudesta. Aivojemme kehitys on miljoonien vuosien kehityksen tulosta. Ihmisaivot eivät ole juurikaan muuttuneet viimeiseen kymmeneentuhanteen tai jopa neljäänkymmeneen tuhanteen vuoteen, Hansen sanoo.

Tuolloin ihmiset olivat metsästäjä-keräilijöitä – sitkeitä kävelijöitä, jotka kulkivat jatkuvasti valppaana vaarojen varalta ja ravintoa löytääkseen. Jos he kohtasivat leijonan, he olivat valmiita juoksemaan pakoon. Jos he tapasivat muukalaisen, he olivat valmiita taistelemaan.

...    ..... .....

Toisaalta olemme perineet metsästäjä-keräilijöiltä myös fobioita, jotka ovat nykymaailmassa turhia. Juuri kukaan ei kuole enää myrkkykäärmeen puremiin, mutta silti monet kammoavat käärmeitä.

”Oikeastihan meillä pitäisi olla fobia siitä, että tekstaamme ja ajamme samaan aikaan autoa. Meidän pitäisi nähdä painajaisia siitä, että hoitaja ei pese käsiään ennen leikkausta”, Hansen sanoo.

Jne.

1.4.2023 lauantai

Toiseksi vanhin tyär 41 v. 

Unimäestä, vanhaa kaappia siivotessa löysin syntymäpäiväsankarin vuonna 1989 (7 v) kirjoitusharjoitelman silloisella sähkökirjoituskoneellani Brotherilla. Taittelin ruttaantuneen lappusen lompakkooni ja nyt eilenillalla täällä Sivukadulla silittelin sen paperiliiman avulla pahville ja sain siitä synttärikortin asianosaiselle itselleen. Paha vain, ettei se kerennyt hänelle käteen postin kautta, mutta laitoin jo kännykkäkuvan.

Tuo paperilappuseen joskus sutaisemani vuosiluku 1989 ruapaisee jälleen mustia viiruja menneisyyden taustakankaaseen. Ehkä tyttärelle joitain iloisenvärisiäkin...

Kainuun Sanomissa oli etusivun kokoinen aprillipila jonka maksajina on ollut tällä hetkellä kannatusmittausten kärjessä keikkuva puolue. 

Tämä luonnonlakien vastaisesti oikealle puolelle nuljahtanutta sydäntään lasolinsinisellä liekillä polttavan tenuremmin mainosaivotrusti on kehitellyt vaalipläjäykseensä kellolla ja naamoilla kuvitetun mustansinisen tekstin, ettei se voi muuta olla kuin aprillia:

"Nyt on oikea aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin."

Tuo Kainariin maksettu "aprillipila" virnistyttää enämpi kuin Hesarin yritys hörppäyttää lukijoilla kuravettä Kauniaisten kaupungintalon käärmeenmuotoisella arkkitehtuurilla jota sinne muka suunnitellaan.

Kokoomus on ollut olemassa jo ainakin sata vuotta ja vasta nyt se aikoo ruveta töihin! 

Tenuremmillä ei tietenkään ole yhtään mitään tekemistä po. puoleen kanssa. Se on vain minun oma mielikuva joka vaalimainoksesta assosioituu. Olen sen aikakauden kasvatti, jolloin tenuremmejä oikeasti oli. Olen jopa nähnyt muutamankin korvikejuomiin perehtyneen juoppokängin testaavan liemien liekinsinisyyksiä lusikassa polttaen. Kolina ei palanut lainkaan, mutta samalla tavalla se ryyppääjäänsä irvistytti kuin Sinolikin.

Kokoomukselaispoliitikoistakin suurin osa on niin nuoria, ettei heillä tenuremmeistä mitään mielikuvia ole. Eikä tietysti vanhemmillakaan syskovitsellä sillä eri piireissä ne ovat ikänsä mässäilleet. Koko kansasta ei poikkileikkauskuvaa ole heidän mieliin kerrostunut.

Eniten minä kuitenkin pelkään niitä seurauksia joita tulee aiheutumaan jos persut voittavat.

Eikö äänestävän massan se vähänkin ajatteleva siipi ole persujen JH-a:n aikaiseen, lyhyeen historiaan paneutunut kun miettii äänestyskäyttäytymistään? Kyseinen jellukka on siellä taustalla nytkin se vahvin ohjailija eikä käsikassaransa Purra ole vähempää katalampi toimija muine kätyreineen. 

Karvat nousee pystyyn kun tietää, millaisten hautausmaiden historioista kaiveltujen multiaisten päällä persupuolue nykyisin keikkuu. Ne perusremontin piirustukset voi skannata JH-a:n kirjoituksista aina "Scriptasta" lähtien. Niissä ei edes Timo Soinin yhden ihrapoimuhikitipan vertaa ole alkuperäiskilttiä vennamolaisuutta jäljellä.

Masennun jo valmiiksi huomeniltaisista vaalivalvojaisista!