11.4.2023 tiistai
Iisalamessa kahdeksan maissa. Sähköt menivät kämpästä poikki päivällä. Huomiseksi luvattu avata. Panin ruuat kylmälaukkuun muutaman pakasteen kanssa. Jospa ne säilyvät. Kävin Marjahaan EiBiiCiillä ruokailemassa kun en voinut lämmittää mukaan varaamiani eväitä.
Raskasta työjellä tilassa jossa ei ole tuuletusta. Vanhan maalin käry aiheuttaa päänsärkyä, kirvelee silmiä. Nenukin alkoi vuotaa, aivan kuin flunssa olisi hiipimässä limakalvoille.
Ovien sälekaihtimet eivät enää mahdu takaisin uuden lämpölasin takia. Mutta eipä niille varmaan väliksi olekaan kun ovat jo niin nostojen ja alaslaskujen kuluttamia, narut solmuilla ja säädintangot solovassa. Ajanpatinan mustaamiakin, että liottaa saavissa pitäisi.
Joku "Junttieemeli" soitti ja kirosi minut kirjoituksineni metsänpetojen kitaan. Oli erityisesti pahoillaan mielipiteestäni mitä massojen ajattelukykyyn tulee. Koetin ujuttaa väliin, etteihän se pelkästään minun mielipide ole, mutta monologin vaihtaminen dialogiksi epäonnistui ja katkaisin puhelun. Panin numeron estolistalle. Oli kuitenkin reilu kaveri kun numeroaan salaamatta soitti vaikka uhkailut olivat sen mallisia, joista voisi joku ruveta vaikka käräjöimään. Lie ollut pääsiäismunien promilleja vielä veressä...
Näistä puheluista ei ainakaan imarreltu olo tule vaikka "asemissa" olevat saamillaan tappouhkauksillakin patsastelevat.
Salman Rushdieta yltyi joku fatfa-fanaatikko pistämään puukollakin, mutta hänen tapauksensa on jo kaukana meikäläisen maailmoista.
Susien puolesta puhujana on minua uhattu samalla myrkyllä kuin susiakin (lyijyllä), mutta humalaisten "metsien miesten" uhkailut ovat mitä ovat.
12.4.2023 keskiviikko
Flunssahan se piälle kiertyi. Vaan ei auta. Vielä on yksi ovi hakematta alas, viimeisimmästä ehdin kuoria vanhat maalit pois. Yhden valmiin oven jätin viemättä paikoilleen koska laitoin ikkunasilikonit vasta iltapäivällä. Ehtivätpähän kuivua yön aikana.
Sähköt napsahtivat päälle kun olin vaihtamassa yhdeksän aikaan aamulla vaatteita tarvikehankinnoille lähtiessäni. Olivat niin tuoreessa maalissa työvaatteet, etten viitsinyt niissä lähteä.
K-raudassa oli jokin työkone-esittely ja kylkiäisinä työmiesaamiainen. En olisi syönyt jos persujen "työmies" Putkosena sitä olisi ollut tarjolla. Sopivasti mulle, sillä en vielä aamulla voinut puuroa, en kahvia keitellä sähkönpuutteen takia.
Samalla reissulla hain lukkopesän vessanoveen. Huoltomies oli porannut karmiin reiän ja siitä lyönyt lukituskielen sisään. Sisukset olivat viimein tulleet tiensä päähän liki 60 vuoden lonksuttelun jälkeen.
Iisalamelaiset käyttävät yritystensä nimissä savonmurretta reippaasti hyväkseen. Tänään hoksasin lukkoliikkeen korttelissa parturikampaamo Piäkonttorin.
Molemmat pojat olivat nukkuneet pommiin kotona! G oli ehtinyt viimeiselle tunnille. Aamupäivän matikankokeisiin osallistuminen jäi pois. Ei ole pojalla koko 9 vuotisen peruskouluhistorian aikana montaa poissaoloa ollut, etteipä siitä nyt kannata mölyä pitää.
P missasi molemmat päivän lukiontuntinsa. Lepsuilee tuas koulunkäyntinsä kanssa, mutta eipä taideta mahtaa aikuiselle pojalle enää mitään. Kesätöihin oli kuiten päässyt ja koulutus siihen alkaa toukokuun alussa, että jospa se toisi jälleen ryhtiä olemukseen. Tosin pikkuisen epäilyttää tulevan homman luonne...
Saisikohan sitä nukutuksi kun yläpiä tuntuu olevan räkää täynnä?
13.4.2023 torstai
On tämä kyllä erityisesti paukkuva rakennus. Syöksytorvien lotinakin katolla sulavasta lumesta on kokoaikaista. Seinissä ja laipioissa ei äänieristeitä ole joten ilma ja äänet kulkevat pidäkkeettä kaikkiin suuntiin. Lämpöeristeet lienevät niitä 50-60-lukujen olkipehkulevyjä jotka on liimattu sementtiliemellä...
Unessa Puutarhuri tuli minulle tutun, punahiuksisen naisen kanssa autolla Unimäen pihaan kun olin juuri laittamassa koirankuppiin jäniksen reisiä, maksaa ja munuaisia. Verisillä käsillä puristin ensin Puutarhuria pakaroista tervehdykseksi ja kun olin tekemässä saman liperiläisellekin, niin heräsin. Klo oli 04.24.
Niin vaikuttaa miituuaika uniinkin sensuroivasti.
Nokka kuohuaa vuolaana räkävirtana keväisesti, päätäkin särkee.
Jonathanilta on tullut iltayöstä viesti, että on Sotkamossa. Olisi tulossa käymään, mutta kun olen tiällä.
Joka aamuista: puuro hautumaan ja kahvin suodatus suoraan kuppiin.
Urosfasaanilla on kolme naarasta viereisen kerrostalon seinustan sulapälvellä. Kerkiääköhän se kaikkien kanssa köyriä? Joku päivä näin kahden urosfasaanin pinttävän jälekkäin toisella puolen katua. Karkuunmänijä koukkasi ajoradalle, mutta lähestyvä autoilija sattui olemaan valppaana ja jarrutti. Olikohan se takaa-ajaja tuo sama pullakka, komeasulkainen urokki?
Metsäjäniksen ja rusakon risteymällä lienee pihanpuolen omakotitalon piharakennuksen suojissa poikaset. Talossa asuva vanha pariskunta meni eilen illalla varastoon jotain kalistelemaan, jolloin jänis loikkasi laudoituksen helman alta hankitöyräälle ja kun ihmiset poistuivat, se ketkisti selkäänsä ja ujui kolosta takaisin sisälle.
Harakatkin pesäntekopuuhissa salavan harottavien oksien lomassa. Monikohan vakituinen kerrostaloasukas panee merkille eläintapahtumia pihoilla? Nuokin ketterät oravat tuolla lumitönkyröillä...
Kuumetta lienee. Ei ole mittaria niin arveluksi menee. Mutta tunteehan tuon.
Sain toiseksi viimeisen oven valmiiksi. En vie paikoilleen ennen kuin silikonit kuivahtavat.
Viimeisenkin huoneiston ovi on jo toiselta puolen pintamaalattu. Sitä hakiessa näin jälleen nuoren miehen (ehkä hänellä oli kumppanikin makkarissa) ja kahden kissan erikoissotkuisen asumiskolon. Huonekalut sikinsokin, puoliksi juotuja kaljatölkkejä ja laseja, limppari- ja energiajuomatölkkejä, tupakka-astioita, nuuskarasioita, vaatteita, kenkiä, roskia, silkkaa likaa ja kuorrutuksena kissanhiekkaa ratisemassa pitkin lattioita. Ilmaa sai leikata sapelilla, että pääsi huoneiston perälle jossa parveke sijaitsi. Parvekeoven kohdalla ulkopuolen lumihanki oli koristeltu tupakantumpeilla vaikka taloyhtiö on isoin ilmoituksin kertonut tupakoinnin olevan kielletty alueellaan. Menin hakemaan ovea aamukymmeneltä, mutta siellä oltiin vielä unten mailla, enkä kyllä ihmettele. Siinä kolossa syödään aamupuuron ja iltapalan sijaan nuuskapalleroisia ja hörpätään kaljat päälle. Ehkä tilataan mexikanapitsat ovelle kun semmoinen tunne tulee. Niidenkin pahvikuoria lojui sohvalla.
Mistä ne päivänukkujat duunaa rahat nuihin energiattomiin, kalliisiin eväisiin jotka vievät järjen ja työkyvyn mennessään?
Huomenna on ovet saatava valmiiksi ja lähdettävä Kainuuseen. Tämän kämpän vessanoven uusi lukko pitää muistaa ennen poistumista kortata paikoilleen. Ei sovi ihan entiseen koloon ja on muutenkin erilainen.
Jonathan tulee lauantaina kylään. Viimeksi nähtiin vajavat neljä vuotta sitten syntymäpäivilläni.
Katson tabletilta tällen illallen neliosaisen Guilt-sarjan loppuun. Siinä on pantu hyvät näyttelijät outoihin hommiin. Tarinaan pomppii kummallisia teemoja joiden perässä ei oikein pysy, eikä tarinassa muutenkaan johdonmukaisuutta ole. Oiotaan mutkiakin suoriksi vaikka juuri niiden perillä käyminen olisi juonen kannalta oleellista.
Ensimmäisen tuotantokauden intenssiteetistä ei ole jälkeäkään. Näyttelijöiden takia tuon juuri ja juuri katsoo.
14.4.2023 perjantai
Heräsin jälleen neljän kantturoissa. Nuhainen on olo edelleen.
Unessa Prismassa mustalaisnaisen kanssa joka nosteli ostoskärryynsä kymmeniä metallisia komeronoven lukkoja. Aikoi itse vaihtaa ne muovisten rikkimenneitten sijalle. Kysyin häneltä, että mitäs minä sitten teen sillä aikaa. "Kaitse mun pikkupoikaa, vie käymään vaikka Kuopiossa" se sanoi.
Median pääuutiset paukuttavat Venäjän Isänmaallista Teurastussotaa, tietovuotoja, Ahvenanmaan demilitarisointikysymystä, uuden hallituksen tunnustelukuvioita ja pilluja. Ihan totta, pilluja!
14 erilaista vulvaa on kuvattu Hesarin "Ytimessä"-erikoisosioon ja toimittaja Heini Maksimainen perustelee "Miltä vulva näyttää"-aihetta sillä, että paineet sen osalta hellittäisivät epäröiviltä pillujen omistajilta kun muutama otos haastatteluilla höystettyinä esille pannaan. Olisi nyt pannut omansakin näytille.
Miljoonien (miljardien) sukuelinten internetkuvasto ja juutuuben synnytysvideot eivät siis riitäkään kertomaan joka suuntaan nurin käänneltyjen synnyinseutujemme olemuksesta yhtään mitään vaan siihen tarvitaan maan suurimman sanomalehden täysin oma panostus uusine kuvastoineen.
Mitähän tuosta ajattelisi...
Kaipa ne kuvaavat seuraavaksi 14 kikkeliä kaikissa olomuodoissaan, isoina ja pieninä, turvoksissa ja vähemmän turvoksissa. Ihan kuin niitäkin ei olisi jo kaikissa hommissaan tarjolla yökötykseen asti.
Takaisin paljasperseisten sukulaispaviaanien kavereiksi ollaan taantumassa. Vai onko se taantumaa lainkaan? Vaatteet ovat alkaneet ahdistaa tätä apinalajin mutaatiota joka teknologialla ja muovilla kuorrutettuun keinoelämään yrittää kaikin voimin opetella.
Illalla Knissa.
Väsymys käy jo käpäliin, kerrataan Pekka Strengin laulussa ja se konkretisoituu omissani nyt.
Kuin jatkoksi yölliselle mustalaisunelle Pitkä Unelma soitti ja pyysi apua tavaroidensa kanssa. En raatsinut kieltäytyä vaikka alkoi olla jo hoppu lukkohomman ja siivouksen kanssa. Kävin hakemassa hänet Savonkadulta. Kaksi kuormaahan sitä hänen rojuaan kämpässä vielä oli.
Vein lähtiessä yleisavaimen isännöisijälle ja ajoin suoraa päätä tänne Sivukadulle. Klo olikin sittä jo 17.
15.4.2023 lauantai
Iltasella.
Flunssainen olo jatkuu. Aamulla heräsin viideltä päänpakotukseen ja räkäiseen oloon. G lähti kaverinsa Oskarin kanssa yhdeksän junalla Ouluun. Tekevät koulun englannintehtävänä reissusta videobodcastin. Ovat nytkohta iltajunalla takaisin.
Jonathan tuli puoliltapäivin, laitettiin tarjottavat pöytään ja juteltiin jokunen tunti. P vei hänet sitten Sotkamoon jossa on tuttaviensa vieraana.
Viimeisimpien vuosien aikana tuo älykäs kongonpoika on suoriutunut opinnoissaan päätyyn ja on nyt diblomi-insinöörinä teknologiakehitysfirmassa. Hän on tavannut naisenkin jolla myös on kansainvälinen tausta. Vanhemmat suomalais-israelilaisia. Heille on jopa vauva tulossa! Jonathanille asia näytti olevan hirmuisen tärkeä, ja miksipä ei olisi. Muistan kyllä, mitä me muutamallakin pyöräily-telttaretkellä juteltiin näistäkin asioista. J:lle oli tärkeää saada ensin ammatti ja talousasiat kuntoon ja vasta sitten pariutumiset ja niinhän siinä on käynyt. Samoin kuin pikkuveljelleen Josuelle joka on nyt Valmetin hommissa Ranskan Bordeauxissa samoin diblomi-inssinä.
Olen hyvilläni heidän puolestaan. He olivat vain kovasti hymyileviä teinipoikia kun saapuivat Suomeen Ruandan pakolaisleiriarvontojen tuloksena. Äkkinäinen olisi voinut arvella heidänkin maahanmuuton tarkoitusperistään vaikka mitä. Ja jos heidän ahkera pyrkimyksensä kouluttautua päämääriinsä olisi Suomen valtion taholta torjuttu, niin missäpä olisivat?
Jonathanin kyläilystä tuli oikein hyvä mieli. Ja vaikka se minun 2008-2009 (myös sitä seuranneet jatkojutut) kausi maahanmuuttajien parissa olikin taloudellisesti katastrofaalinen tappio itselleni, en antaisi niitä opetuksia pois mistään hinnasta.
Vaihdettiin J:n kanssa tietomme silloisesta mamujen opiskelijaerästä ja yhteneväinen käsitys meillä on, että miltei kaikki heistä ovat sijoittuneet oikeinkin hyvin yhteiskuntamme osaksi ja kansalaisiksi. Joku heistä on muuttanut muihin maihin, mutta menestyvät sielläkin ihan hyvin.
Jos taloudellisilla mittareilla sekä pitkällä tähtäimellä perimämme sisäsiittoisuuden ja degeretoitumisen eston kannalta tämänkin suppean maahanmuuttajaporukan merkitystä yhteiskunnalle voisi tutkia, niin luulenpa että plussan puolelle tulos kääntyisi.
Katsoin äsken areenalta ruotsalaissarjan "Tapahtui veden äärellä" toisen osan.
Tulee tahmean ahdistunut olo sen tarinasta. Hyviä ovat näyttelijät vaikka vanha tuttavuus Rolf Lassgård kyllästyttääkin.
Sarjassa on kohtalaisen onnistuneesti miljöötä osattu tapahtuma-aikojen menneiden vuosikymmenten sapluunoihin koristella sen aikaisia automerkkejä myöten. Poliisiautoksi teipattu farmari Saab 95 toi mieleen eräänkin ihmisen surullisten kohtalonkäänteiden alun&lopun niihin aikoihin, kun olin armeijassa ja ensimmäisiä perhe-elämäni vuosia jyrsimässä elämänhistoriaetsaukseeni.
16.4.2023 sunnuntai
Matalalla on vielä aurinko, mutta kellohan on vasta viisi. Tekisi mieli lähteä Um, mutta ensin pitää odottaa tämä flunssa pois! Ehkä se huomenna on jo muissa nenissä.
Hesarissa persujen Purrasta henkilöhaastattelu otsikolla "Rotia, kotimaa!" Jutun ingressissä kovuuskylmyysteemaa syvennetään haastateltavan mielenmaisemalla ja hänen omilla sanoillaan "empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi".
Empatiaton kehitys on nyt ollutkin nähtävillämme pahimmissa mahdollisissa kontekteissa yksityisten lisäksi valtioiden johtojen tasoillakin.
Jyrkkenevien asenteiden USA:n ja dragulamaisesti käyttäytyvän Venäjän ohella on Euroopassa kuusikymmenluvun "vapautuksille" ja 80-luvulla lanseeratuille pehmoisille jo pitkään naureskeltu. Pian ovat jälleen homot kaapeissa, epilepsia luokitellaan pirujen mellastamiseksi aivoissa, kehitysvammaiset ja mielisairaat ravautellaan kytkyeisiin, ehkäisypillerit ja abortit kielletään -paitsi jos niskapoimu-ultrassa poikkeuksia havaitaan...
Kun naisetkin saivat ihan viime vuosina miituukampanjoillaan menestystä, alkoivat kampanjointia vastustavien äijähuumorimiesten lisäksi tietyt naistyypit itsekin kammeta tapoja entisille, urosten koipiennostoilla merkatuille urille.
Suomessa Riikka Purra älykkäänä henkilönä on yksi pelottavimmista tapojen ennallistamisapostoleista ja Laura Huhtasaari muuten vain kauhea vaikka hän tekee sitä silkkaa tyhmyyttään. Hän olisi syyntakeeton jos pelkästään yksityiselämänsä ratkaisut olisivat kysymyksessä, mutta kun on pyrkinyt ja päässyt (sic!) päättäjien karsinaan omanlaistensa äänestämänä, niin jälki voisi ikävimmillään olla hyvinkin trumpilaista koohallusta.
Purran suhteen olen samalla vastustavalla kannalla kuin oppi-isänsä JH-a:n kanssa. Molemmat ovat vaarallisia ihmistyyppejä valtaan päästyään eikä sukupuolella tai -puolettomuudella ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä: Kylmien aatteiden ja päämäärien kyytimiehiä molemmat.
Viimeksi nimeltä mainittuja kohtaan tarkoitettu, empatiaton sunnuntaisaarnani olikin sitten tässä! Toivon heille pelkkiä jäisiä kylpyjä politiikan vallankammareissa seuraavat 4 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti