23.3.2023 torstai
"Omistamisen filosofia sopii ylipäätään huonosti luontoon sillä kyse on elämän edellytyksistä." Sanoo Saara Kankaanrinta asiallisen hyvässä esseessään "Veden taju" (Hs 22.3).
Sileää tekstiä joka kantilta, mutta lukeeko ja kuunteleeko yksikään tämän päivän runneltuun, pätkittyyn, valheilla maustettuun ja välimerkittömään rosokieleen jo tottunut lajitoveri sellaista?
Lahjakkaantiiviisti vittuilemalla asiat menisivät tehokkaammin perille. Se tie alkaa olla kyllä jo kuljettu. Vittuilulahjakkuus kuoli Juicen mukana. Muutamat räppärit vielä sinnittelevät vaikka kuuntelijat kaikkoavat.
Sananvapaus on syönyt lapsensa. Ehkä se ei täydellistä sananvapautta ajaneilla ole ollut tarkoitus.
Kuuntelin Yle Areenalta jälleen 12 diktaattoria -ohjelmaa. Näistä tähän astisista, ohjelmaan valituista kahdestatoista (niitä on kertynyt ohjelman otsikon alle jo tuplasti) poikkeusihmisestä suurimmalla osalla lapsuus, ja nimenomaan tavalla tai toisella onneton sellainen, on ollut määrittävä tekijä "uravalinnoissa". Suurinpiirtein kaikkia on kiusattu ja muutenkin he ovat olleet ympäristöjensä marginaaliin ajettuja kohteita kenen tahansa potkaista. Niinpä he ovat ajautuneet kollektiiviselle kostoretkelle koko maailmaa vastaan kun tilaisuus siihen kullekin on tullut.
Varoa pitäisi Suomessakin vaikka mahdollisuus diktatuuriin onkin häviävän olematon: Jussi Halla-aholla on ollut lapsuus ja nuoruus juuri diktaattoridokumenteissa kuvailtujen kaltainen ja se on näkynyt sekä kuulunut hänen tietyllä tavalla lahjakkaassa, salaivaisessa/vihaisessa argumentoinissaan ja kaikessa esiintymisessään aivan pyrkimystensä alkuajoilta lähtien. Paradoksaalista kyllä, kiusattujensa kaltaisia ne samaiset kiusaajatyypit itse lopulta valtaan äänestävät. Trumpismi on yksi katalimmista esimerkeistä tämän hetken maailmassa Moskovan Zaatanan jälkeen.
Siinä riittää sarkaa lajimme käyttäytymistutkijoilla. Päidemme tonkijoille.
Ylen diktaattorilistalle on valikoitunut siis sekin harmaantuvaa kallonpeittoaan oranssiksi suihkutteleva öykkäriliikeuros Yhdysvalloista vaikka sen diktaattorintie nousikin pystyyn eikä uutta kiitorataa sille enää asvaltoida. Ehkä. Siitä pitänee huolen kompastelu luksusseuralaisvalinnoissa joka kävi kalliimmaksi kuin Kalle Tappisen samban tahtiin tuhlaamat viimeiset siemenperunat.
Oranssipäätä ennen julkaisi ohjelman toimittaja Raimo Tyykiluoto Moskovan Zaatanasta kolmiosaisen jakson ja se se vasta on kylmäävää kuunneltavaa koska onhan sekin Perkele edelleen elossaoleva Zaatana ja tappaa sekä tapattaa käytännössä kenet vain pysyäkseen vallassa. Eikä tappaminen enää ole edes vaikeaa kun maailman silmänsä sulkenut lohko antoi sen käynnistää valtavan lihamyllynsä Ukrainan maaperällä.
Illalla kun nahka vielä saunanlöylyistä höyryää istun juomaan kahvit ja kirjoittamaan muutaman rivin.
Olipahan kuntoilupäivä. Raskasta lunta lohkeili taivaalta maisemaan paksuksi kuorrutukseksi kuin kermavaahto. Lumitallustimet kumikenkien levikkeinä laahustin itseni tienvarteen ja matka sinne kesti toista tuntia. Lapioin ja kolasin jälleen auton parkkeerauskolon ja nyt penkat ajoneuvon ympärillä ovat jo niin korkeat, ettei autoa tiellä ajavat huomaa kuin ohitse suhahtaesaan vähän keulaa jos sattuvat vilkaisemaan.
Koko reissuun meni viisi tuntia enkä sitten jaksanut alkaa enää lapioimaan lumia pölkkyjen päältä ja ympäriltä että pääsisin viimeinkin niiden pienimiseen. Ehkä huomenna.
Siivosinpa sitten sisällä.
Aurinkokenno lataa akkua vaikka on pilvistä. Lumihanki on niin kirkas, että kai se siitä heijastuksesta hyödyn irti repii?
24.3.2023 perjantai
Susi oli käynyt yöllä n. 50-60 metrin päässä pihasta tiellä kääntymässä.
Iisalamessa käynti tuli. Kävin samalla kaupassa jonka etutiloihin oli järjestetty ennakkoäänestyslooshi joten pistäysin vetäisemässä numeron lappuun.
Hommoojalta ostin linnuille säkillisen jyviä ja yhden pötkön talievästä, Vinhalle löytyi kanankauloja liikkeen pakastimesta.
Tikat olivat pieksäneet linnunmentävän reiän ruokinta-automaattiin joten viime käynnin jälkeen metsäneläimet pikkulinnuista oraviin olivat pitäneet syöpöttelyjuhlia eikä säiliössä paljoa nokittavaa enää ollut.
Mittään muuta en tässä ehdi, en jaksa, ennen pimeän tuloa tehdäkään kuin kanneksia vedet ja halot sisälle ja lämmittää saunan.
Aamulla ajellessa Issakasta aina Koirakoskelle saakka oli siellä täällä koivuissa isoja teeriparvia silmuja ja urpuja nokkimassa. Simo Silmua ei näkynyt. Hänestä oli muuten pieteetillä tehty haastattelu Veikkauslehdessä jokin aika sitten.
25.3.2023 lauantai
Yle-Uutisten sivulla "Vastaa kysymyksiin ja selvitä, pelkäätkö ja haaveiletko samoista asioista kuin muut"-tehtävä.
Tekaisinpa sen puuroa syödessäni pois kuleksimasta. Kyselyn jaksot sekä lopputulos oli kannaltani kovin femiininen.: Yhden jakson vastausten perusteella olin kuin 15-39 vuotias nainen. Viimeinen kaneetti, "olet kuin yli 60 vuotias nainen".
Käypi se mulle näinkin. Haarovälissä ei muutosta kuitenkaan tapahtunut. Eikä haluja lähteä sukupuolenvaihtoprosessin perään kyselemään.
Illalla olisi Napiksella Ginitaivas.., eiku Sini-.
Vielä näin päivällä tuntuu hullulta ajatus, että lähtisin pakastumaan päin olevassa illassa lampsimaan lumikengät jalassa tienvarteen autolle, vaihtaisin siinä kevyempää ylle ja ajelisin 92 km lavalle, ryyhältäisin lavalla 5 tuntia paita märkänä, ajaisin takaisin 92 km (pakkanen olisi jo -20), vaihtaisin kuivaa ylle, villasukat, kumikengät ja lumentallustimet ja lompsisin takaisin Unimäkeen ja kello olisi jo 3 aamuyöstä ennen kuin alkaisin nukkumishommat....
No niin, nyt on klo 16.30, olen saunonut, siistinyt leukaperäni ja posket parransängestä, silittänyt humppapaidan enkä tietenkään enää peräänny aikeista lähteä humpaltamaan vaikka pöljää se onkin.
Sain päivän mittaan lapioiduksi pölkkypinot esiin ja tuleville halkopinoille maapohjaa paljaaksi. Lie parikymmentä kuutiota lunta siirtynyt korkeiden vallien taakse, etteipä tämän parempaa kuntosalireissua ihminen voine tehdä, ja vielä kun ne Napishumpat tähän piälle...
26.3.2023 sunnuntai
Klo on puoli 4 aamulla. Olin pihassa kymmenen minuuttia sitten. Pakkasta on parikymmentä ja oli aika vilpoisaa hokkuroida pimeässä yössä kapealla lumikenkäpolulla. Mutta ihan on hyvä mieli niin kuin tanssi-iltojen jälkeen on yleensä ollut. Porukkaa oli sopivasti ja tuttuja sekä tuntemattomia tuli käsissään pidelleeksi eikä yksikään vastaan pannut. No, ehkä yksi nutturapää jota en muistanut, että se tanssii vain vakiporukoissaan, mutta kumpikin kesti ne kaksi pakollista kuitenkin. Naistentunnilla en tarvinnut seistä seinustalla yhtään peliä.
"Kultakutrikin" oli vaikka ei hänenkään kutrinsa enää kultaisina hehku. Harmaantumista oli punaisella naamioinut ja sitonut ohentuneet (tai leikatut) kutrinsa päälaelle hennolle tupsulle. Hän ei varsinaisesti ollut tanssireissulla vaan miehensä oli kakkosbändissä soittamassa ja siksi paikalla "turistina". Kultakutri asuu edelleen siellä, missä 1990-luvulla kun enämpikin humpallettiin. Lempinimityksensä on kyllä Ranen ensimmäiseksi sanomana mieleen jäänyt, oikeasta nimestä ei ole hajuakaan.
Nukuin kahdeksaan. Keväisesti jo korkealta aurinko paistaa. Käänsin aurinkopanelia valoa kohti ja latausjänniteasemassa vihreän valon syke kiihtyy.
Pitäisi se LC-näyttö raskia ostaa (59€) jotta näkisi numeroina, kuinka lataus onnistuu. Tuon ulkoa tuleva kaapeli ehkä liian ohut (2,5mm2), mutta vaihtaahan sen voi jos virtaa alkaa hävitä matkalle (pitäisi siihenkin olla mittari). Kallista on vain mokoma sekin johto. Oliko se "oikea" 6mm2 Akkukauppakemppaisen hyllyssä peräti 95€ kymmenen metrin pätkä!
Edelleen lumenlapiointia pölkkykasojen ympäriltä ja päältä. Kaadoin yhden, haaralatvaisen pihakoivun. Lahoamaan se sydämeltään oli jo alkanutkin. Rykelmästä pitänee muutamia muitakin kurnuttaa nurin ja jättää vain pari-kolme "parasta" kasvamaan. Luonnonvalinnasta näissäkään kaadoisa ei ole kyse.
Kävin saunaa lämmitellessä lompsimassa autolla kun luulin, että luutuuttikuulokkeet ehkä putosivat yöllä auton viereen lumeen. Löytyivät onneksi auton sisäpuolelta istuimen vierestä. Ovat sen verran kalliit nekin juuttaat, ettei kannata hävittää.
Tuolla pikkulenkillä sattui ihan jännittävä juttu. Kun menin, ei suden jälkiä ollut Pikku-Karipuron myötäleessä, mutta kun lompsin takaisin n.15 minuutin päästä, oli se ylittänyt polkuni komeilla, monen metrin loikilla ja tuskinpa oli enää lähimaillakaan kohdalla ollessani. Olisikohan se uskaltanut huippasta tien ylitse jos olisin ollut vaikkapa kahdenkymmenen metrin päässä?
Nyt on saunottu ja olo hyvin, hyvin väsynyt. Täytynee ottaa Vinha sisälle yöksi ettei ole sudelle houkutukseksi. On sille kyllä jäniksiä jäljistä päätellen jahdata vaikka joka päivälle uusi, mutta saattavat olla melkoisia kiinniotettavia kun hanki kantaa niitä enämpi kuin raskasta koiraeläintä vaikka ei sekään mahaansa myöten ole tarvinnut kahlata. Mahtava on sen eläimen tassunpainallus lumessa pitkine kynnen kouraisuineen.
27.3.2023 maanantai
Täällä kosmiseen yksinäisyyteen syrjäytyneellä, nuppineulan päätäkin mitättömämmin muista taivaankappaleista erottuvalla Maa-planeetalla muutamat sen homosapiens-pisteistä töytäilevät toreilla ja kujilla numeroitujen lippustensa ja lappustensa kanssa jakamassa oletettua tietoa itsensä ja puolueensa paremmuudesta johtaa kansakuntaa uuteen ja kukoistavaan nelivuotiskauteen.
Tämä itsensä ja lajitovereiden kusetussysteemi saisi kyllä tulla tiensä päähän.
Mutta mitä tilalle?
Tietokoneohjatut käyttäytymismallit joita ohjelmoisivat poliitikkojen lailla samankaltaiset, mekaanisesti jo itsekin töksyilevät, sirutetut nörtit erilliskarsinoissaan joiden porttien koodiavanperissä killuisi kullakin puoluemerkki. Mutta että eikös tämä kaikki jo niin menekin? Ruutuja tuijottavasta massastahan suuri osa ei enää tiedä, mikä on tosi ja mikä epätosi. Päitä voi jo etäkäännellä älylaitteiden avulla minne vain hallitsijat (markkinat) tahtovat.
Päiväunilla kellui kiemuralla kuin heisimato ajatuksen lammikossa lause "äly on väärin käsitetty aivojen ominaisuus".
Lammikkolauseen lukemista hankaloitti sen käänteinen, nurinniskainen järjestys. Päätä pakotti kun kaulan kiertymiseen havahduin.
28.3.2023 tiistai
Diblomatiaksi yrittävät vääntää selvää nuolentaa jota Suomi ja Ruotsi ovat Turkin ja Unkarin pippurisissa persvaoissa harrastaneet uuvuttavaan finaaliin saakka.
Suomi on nyt voitolla muussakin kuin ääliömäisissä jääkiekkokisoissa. Ruotsin pitää kieltään karhentaa ja venyttää vielä jonkin aikaa kun molemmat ataturkien lahkeista ravistetut kuivakkanaamat aivastelevat sen demokratiatouhuille. Moinen pakkonuolenta tahraa kansankodin turpavärkin pitkäksi aikaa. Toipuukohan se siitä koskaan?
Pölökkyjä hakannut tänään väsyksiin saakka. Saunonut, ja nyt katsoo hän antisemitismin historiasta kertovaa dokumenttia Yle Areenalta. Nukahtaa pian historiavyöryn keskelle näkemään unta ajasta, jota ei ole itse elänyt, mutta joka ei ole elämien tuulilaseista pois vieläkään pyyhkiytynyt. Eikä pyyhkiydy koska ei ihmisen julmuuksiin viehtynyt perusvire minnekään geeneistä katoa. Uutta verisontaa lentää niin, ettei skrapata ehdi.
29.3.2023 keskiviikko
Jälleen Hesarissa vankka artikkeli joka haastoi kommentoimaan. Uutisoinnin kohde sijaitsi Kainuun vaaramaisemissa, Puutarhurin lapsuudenpaikkakunnalla Ristijärvellä. Otsikko oli kevytmuotoilu don Quijotesta: Taistelu tuulimyllyjä vastaan
Aamun ensimmäinen kirjoitukseni oli siis tämmöinen:
Tässä tärkeässä jutussa Kainuun vaaroilta luetellaan maapohjan ja metsien valtavat menetykset tuulivoimaloiden, niiden luokse raivattavien tiestöjen ja johtolinjojen alle, mutta valtavia ovat myös itse myllyjen rakentamiseen tarvittavien materiaalien määrä jotka viimeistä mutteria myöten kaivetaan Maa-planeetan kylkien yhä suuremmiksi kasvavista louhoksista.
Kuka uskoo, että tuon materiaalin louhiminen ja jatkojalostus tapahtuu "päästöttömästi" koko sen megalomaanisen, teollisen tuotanto- ja logistiikkaketjutuksen osalta?
Tuota luonnon kannalta kammottavaa kaivannaistouhua olemme saaneet täällä Kainuussa seurata jo Talvivaaran osalta aivan nokko aina kaivosympäristön ilman- ja vesistöjen pilaamista myöten.
"Vihreänsiirtymän" päästöttömyydestä haihattelu loppuu jokaiselta viimeistään siihen, kun ynnää mielessään miljoonien tuulivoimaloiden rakentamisen, niiden käyttöönoton ja energiantuotantoon tähtäävän käyttöiän kokonaiskulut sekä koko maapalloa koskevat kaivosteollisuuden massiiviset seuraukset.
Tähän päälle voi miettiä myös aurinkoenergian tuotannon aiheuttamat haitat samoin perustein.
Lunta häpsii hiljakseen maisemaan. Nyt oli hra tai rouva Susi käynyt pihatiensuulla tarkistamassa, olisiko koiraa paistiksi tarjolle pantu. En ole jättänyt Vinhaa enää pihalle kun sen nälkäinen sukulainen kerran seudulla oleskelustaan varoittavat esimerkit etukäteen on jo antanut. Jospa se jonkun jäneksen reviiriltään kiinni saisi niin ei kovasti karvaista lapinkoiraa tarvitsisi alkaa hampittamaan. Minkäpäs sillekään mahtaisi jos niin kävisi. Sekään tragedia ei minusta susien vihaajaa saisi.
Elämä on kuolemista. Alati siihen varautumista. Sen tietävät Ukrainan aroilla jälleen äitiemme poikaset joita sinne massamurhattaviksi tyrannit niin huolettomasti lähettelevät. Koiran väkivaltainen kuolema on kipeä asia sekin, mutta kovasti luonnollinen verrattuna ihmisen toimiin Tuonelan varsinaisena pyövelinä.
Muistuupi nyt mieleen surullinen novelli "Koiran kuolema" Timo K. Mukalta.
30.3.2023 torstai
Vaikka kirjoituksilla ei enää mitään merkitystä ole elonkehän kamppailuissa ja yhteiskuntien pitämisessä inhimillisinä toimintayksikköinä, pyrin silti sitä harrastamaan muuallakin kuin tässä yksityisessä blogissani jonka lauseet sitä mukaa digiavaruuteen huljahtavat kun ne olen saanut tekstatuksi.
Kirjoitin siis tällekin aamulle eteeni avautuneeseen Hesarin kolumniin kommentin koska ainakin aihe on elämässä ollut totisinta totta.
Kirjoittaja, Essi Myllyoja on otsikoinut kolumninsa näin: Vammaisen lapsen äidillä on yksi pelko ylitse muiden: Kuka jaksaa huolehtia lapsestani, kun en itsekään aina jaksa?
En tiedä, onko tästä helpotusta tulevaisuuden huoliisi lapsesi suhteen, mutta kerronpahan hieman tarinaa siitä, kuinka neljän kehitysvammaisen (FragileX) veljeni kanssa on käynyt.
Veljeni ovat jo 60-75 vuoden iässä ja yhä elossa, mutta normaaleja vanhuudenvaivoja on jo kovasti. On ollut ohitusleikkausta sun muuta jotka on hoidettu sairaaloissa kiitettävästi ja tasapuolisesti muiden yhteiskunnan sairastuneiden jäsenten rinnalla.
Kun oltiin kaikki vielä pieniä, kolme veljistäni "joutui" muutamaksi talveksi kauaksi kotoa Perttulan "Tylsämielisten" Keskuslaitokseen Hämeenlinnaan ja ikävä oli kaikilla valtava. Myös meillä kotiin jäävillä.
Me emme paljoa tiedä, kuinka veljiämme laitoksessa kohdeltiin, mutta yhtenäkään syksynä he eivät itse olisi sinne halunneet enää mennä. Kun lähtö koitti, linja-autoon heidät piti suurin piirtein väkisin viedä kuin mullikat teurasautoon. Kerran isän piti sahata vanhimman veljen nyrkkiin puristetun kämmenen kahtapuolen kuusen oksa poikki koska irti hän ei päästänyt. Se oksan tynkä oli ollut kädessä vielä kun perille olivat päässeet.
Myöhemmin heidän kohtalonsa oli parempi ja äiti jaksoi jo uusissa oloissa toisella paikkakunnalla hoitaa koko porukan niin kuin vain äidit aina voivat; kaikkensa antaen. Ja vielä isämme kuoltua hän hoiti heitä aina halvautumiseensa saakka.
Sitten yhteiskunta tuli jälleen peliin mukaan ja paikkakunta, jossa pojat edelleen ovat, on kantanut kortensa kekoon heidän suhteensa jokseenkin kohtalaisesti. Ehkä asia ei olisi niin hyvin, jos yksi siskoistamme ei koko ajan olisi valvovana silmänä taustalla. Hoitohenkilökunnassa on kovasti vaihtuvuutta ja muita huolia esiintyy eikä se ole vammaisille ihmisille hyväksi kun ei se ole vammattomillekaan.
Ihmettelemme täällä kuitenkin, että pojat ovat yhä elossa ja heistä huolta pidetään ja toivomme, että myös jatkossa vaikka eläisivät 100 vuotiaiksi, ohitse meistä terveistä sisaruksistakin.
Tuolloin ihmiset olivat metsästäjä-keräilijöitä – sitkeitä kävelijöitä, jotka kulkivat jatkuvasti valppaana vaarojen varalta ja ravintoa löytääkseen. Jos he kohtasivat leijonan, he olivat valmiita juoksemaan pakoon. Jos he tapasivat muukalaisen, he olivat valmiita taistelemaan.
... ..... .....
Toisaalta olemme perineet metsästäjä-keräilijöiltä myös fobioita, jotka ovat nykymaailmassa turhia. Juuri kukaan ei kuole enää myrkkykäärmeen puremiin, mutta silti monet kammoavat käärmeitä.
”Oikeastihan meillä pitäisi olla fobia siitä, että tekstaamme ja ajamme samaan aikaan autoa. Meidän pitäisi nähdä painajaisia siitä, että hoitaja ei pese käsiään ennen leikkausta”, Hansen sanoo.
Toiseksi vanhin tyär 41 v.
Unimäestä, vanhaa kaappia siivotessa löysin syntymäpäiväsankarin vuonna 1989 (7 v) kirjoitusharjoitelman silloisella sähkökirjoituskoneellani Brotherilla. Taittelin ruttaantuneen lappusen lompakkooni ja nyt eilenillalla täällä Sivukadulla silittelin sen paperiliiman avulla pahville ja sain siitä synttärikortin asianosaiselle itselleen. Paha vain, ettei se kerennyt hänelle käteen postin kautta, mutta laitoin jo kännykkäkuvan.
Tuo paperilappuseen joskus sutaisemani vuosiluku 1989 ruapaisee jälleen mustia viiruja menneisyyden taustakankaaseen. Ehkä tyttärelle joitain iloisenvärisiäkin...
Kainuun Sanomissa oli etusivun kokoinen aprillipila jonka maksajina on ollut tällä hetkellä kannatusmittausten kärjessä keikkuva puolue.
Tämä luonnonlakien vastaisesti oikealle puolelle nuljahtanutta sydäntään lasolinsinisellä liekillä polttavan tenuremmin mainosaivotrusti on kehitellyt vaalipläjäykseensä kellolla ja naamoilla kuvitetun mustansinisen tekstin, ettei se voi muuta olla kuin aprillia:
"Nyt on oikea aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin."
Tuo Kainariin maksettu "aprillipila" virnistyttää enämpi kuin Hesarin yritys hörppäyttää lukijoilla kuravettä Kauniaisten kaupungintalon käärmeenmuotoisella arkkitehtuurilla jota sinne muka suunnitellaan.
Kokoomus on ollut olemassa jo ainakin sata vuotta ja vasta nyt se aikoo ruveta töihin!
Tenuremmillä ei tietenkään ole yhtään mitään tekemistä po. puoleen kanssa. Se on vain minun oma mielikuva joka vaalimainoksesta assosioituu. Olen sen aikakauden kasvatti, jolloin tenuremmejä oikeasti oli. Olen jopa nähnyt muutamankin korvikejuomiin perehtyneen juoppokängin testaavan liemien liekinsinisyyksiä lusikassa polttaen. Kolina ei palanut lainkaan, mutta samalla tavalla se ryyppääjäänsä irvistytti kuin Sinolikin.
Kokoomukselaispoliitikoistakin suurin osa on niin nuoria, ettei heillä tenuremmeistä mitään mielikuvia ole. Eikä tietysti vanhemmillakaan syskovitsellä sillä eri piireissä ne ovat ikänsä mässäilleet. Koko kansasta ei poikkileikkauskuvaa ole heidän mieliin kerrostunut.
Eniten minä kuitenkin pelkään niitä seurauksia joita tulee aiheutumaan jos persut voittavat.
Eikö äänestävän massan se vähänkin ajatteleva siipi ole persujen JH-a:n aikaiseen, lyhyeen historiaan paneutunut kun miettii äänestyskäyttäytymistään? Kyseinen jellukka on siellä taustalla nytkin se vahvin ohjailija eikä käsikassaransa Purra ole vähempää katalampi toimija muine kätyreineen.
Karvat nousee pystyyn kun tietää, millaisten hautausmaiden historioista kaiveltujen multiaisten päällä persupuolue nykyisin keikkuu. Ne perusremontin piirustukset voi skannata JH-a:n kirjoituksista aina "Scriptasta" lähtien. Niissä ei edes Timo Soinin yhden ihrapoimuhikitipan vertaa ole alkuperäiskilttiä vennamolaisuutta jäljellä.
Masennun jo valmiiksi huomeniltaisista vaalivalvojaisista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti