Pääsiäisharha

2.4.2023 sunnuntai

Parskahti rajusti oikeasta kyljestään ruttuun Suomi kun kaikenlaisten rajojen pönkäksi nousi aivan sieltä ääriltä äänensä haravoineet persvakopoliitikot.

Siteeraanpa tähän muuallakin siteerattua Imre Kerteszin Kaleeripäiväkirjan kappaletta, joka naksahtaa päivän poliittiseen muutoshetkeen kuin kakspuolikas koivulankun oksaan.

”…ne henkistä elämää elävät ihmiset, jotka uskovat lunastavansa toiminnalleen ja olemassaololleen oikeutuksen vain tyydyttämällä jonkin massan oletetun tarpeen, jota sitten yrittävät positiivisesti pönkittää, menettävät uskottavuutensa, putoavat hengen eliitistä, hylkäävät negaation, joka – siltä näyttää – on nykyisessä massayhteiskunnassa, massaelämässä, massakuolemassa ja massatapaamisessa ainoa autenttisuuden, totuuden ja uskottavuuden tie. Massa ja henkisyys ovat aina olleet toistensa vastakohtia. Mutta massalla ei ole koskaan aikaisemmin ollut niin suurta valtaa, lähes totaalista ylivaltaa, eikä massaa valtaistuimelle nostava massavalta ole vielä koskaan osoittanut niin selvästi pitävänsä henkisyyttä vihollisenaan kuin nykyään; massa, tai tarkemmin sanottuna itsensä massan avulla legitimoiva valta, on päässyt asemaan, jossa se voi tuhota kaikki elämän korkeimman asteenmuodot; niitä ilman elämällä ei enää ole arvoa (eikä myöskään merkitystä, pelkään). Tämä on 1900-luvun ilmiö.”

Tuo 1900-luvun ilmiö kantaa toistona 2000-luvullekin. Onhan nähty jo Trump ja Moskovan Zaatana sekä nyttemmin persuvärillä Suomen kartan töhriminen valheellisen sinivalkoiseen utuun. Eivät ne ilman ajattelukyvyttömien massojen työntöä mitään olisi.

Samaan aikaan kun huomiomme kiinnittyy ruohonjuuren kuhinaan ja sirkushuveihin rakentavat maailmojen katoilla lajimme sotahaukat tähtiensota-aseistusta täyttä päätä, vaikka tämä homolaji ei ole selvittänyt edes lähimpänä olevan aivokoppansa "avaruuden" mittaamattomuuksia.

Leivättä lopulta jäämme vaikka sitäkin aina luvataan.

3.4.2023 maanantai

Iisalammeen nyt uamusta. Onkohan kaikki tarvittavat kalut kyydissä?

4.4.2023 Tiistai

Heräsin uudesta sängystä jo ennen viittä. Kuu on melkein täysi. Se katseli Poroveden suunnalta kaupungin ylitse rikkonaisten säleverhojen raoista tyhjään olohuoneeseen jonka lattialla on vielä edellisen asukasaikuisen pikkupojan matkalaukku ja kori, jossa leluja, näyttävin niistä muovikivääri joka muiden aiheeseen liittyvän tarpeiston lisäksi kertoo leikkien uhoavan genren. 

Pyssyihinhän ne leikit itsellänikin lapsena liittyivät sitten, kun korpikylän muiden lasten kanssa alettiin jykältää. Kiviraunioiden kaivelu taisi olla kuitenkin viehtymyksistä suurin. Virikkeitä ei ainakaan telkkarista tullut. Patteriradiosta Kalle Kustaa Korkkia ja Pekka Lipposta. Poikkeusleluja olivat yksi isopäinen nukke ja puuhevonen, jolla ei ollut jalkojakaan enää. Sen vernissalla sivelty puupinta maistuu vieläkin suussa muistellessa.

Iisalmessa siis jälleen. Olin eilen puoliltapäivin kaupungissa, kuittasin yleisavaimen isännöitsijän toimistosta ja majoituin Pitkältä Unelmalta tyhjäksi jääneeseen toisen kerroksen kaksioon. Saneerauskohteet ovat jokaisen osakkeen ranskalaisten parvekkeiden ovien sisemmät ovilehdet. Ne pitää ruuvailla irti ja kantaa alakerran verstaaseen, skrapata vanhoista maalikerroksista puhtaaksi, lisätä alaosaan "suulakepuristettu" uretaanilevy ja vaihtaa yläosaan lämpölasi. Panelointia hieman ja maalausta. Tästä huoneesta kerkesin ottaa ensimmäisen oven käsittelyyn. Maalit lähti kohtalaisen helposti kuumailmapuhaltimella ja kaapimella johon onneksi hoksasin ostaa uusia teriä. Alaosassa oli puussa lohkeama ja pakkeloin sen yöksi kuivumaan. Muutapa en sitten ehtinyt kuuteen mennessä tekemäänkään.

Lämpölasit ovat valmina keskiviikkona, että pitänee keskittyä näihin valmisteluhommiin. 

"Kun ihminen syntyy ja kasvaa keskitysleirissä, piikkilanka-aita jää hänen sydämeensä." (Mihail Šiškin)

Mitä jää sydämiin kun ihminen, viidakosta kotoisin oleva, pannattomuuteen tottunut eläinlaji on ympäröity betonilla ja tiilellä ja nyttemmin aukottomilla digijärjestelmillä ja kameravalvonnalla?

5.4.2023 keskiviikko

Täyspyöreä kuu oli suurinpiirtein samassa kohtaa kuin eilenaamullakin klo 03.40.

Talo kolisee, pakastin "huokailee", hiljaista ei ole puolikuurollekaan tässä kerroskolossa.

Unessa jahtasin jäniksiä ja niiden nyrkinkokoisia poikasia. Yksi iso pupu heittäytyi maahan levälleen ja viänsi: Hyvä on sperkele, ota vuan ja tapa, en juosta hölttee ennee metrijäkkään!

Laitoin puuron termokseen hautumaan, join kahvit. Luen Hesaria tabletilta nyt. Natojäsenyyttämme sen digisivut turvoksissa. 

Pitkä Unelma ei ole hakenut vieläkään tavaroitaan. Ei se minua muuten liikuta, mutta kun ei tiedä, milloin töytää paikalle kun sillä on ilmeisesti avainkin palauttamatta. Laitoin yöksi turvaketjun päälle. En häntä pelkää, mutta kun on vähän tietoa siitä porukasta joka ympärillä häärää... H:nkin perkule joka on tuomittu kovista rikoksista...

Iltasella.

Ottaa ne sisähommatkin voimille. Kolmannen oven kävin irroittelemassa käsittelyyn yhdestä haisevasta boksista.  Asukas ei ollut paikalla, mutta tupakannatsoja ja tyhjiä olutpurkkeja lojui sotkun seassa siellä täällä. Petissä, joka rojotti oleiluhuoneessa, ei ollut lakanoita,  ei tyynynpäällisiä, saatika että peitonmutaletta olisi pussilakanalla suojattu... Miten ne viitsii...

Eilisen yksiön pyylevä naisasukas asui kyllä puhtaantuntuisesti, mutta tavaravuorien ja vaatteitten ympäröimänä suotta kovin ahtaasti. Onhan se kait turvallista jos vaikka pommi osuisi...

Tämä on kovin tutun tuntuista jälleen. Muistuu aika Tampereella mieleen...

6.4.2023 torstai

Huonosti nukuin. Yhden maissa lohkoin omenan kuppiin ja paloja natustellessani luin Šiškinä.

Omenasta tuli mieleen äskettäin katsomani elokuva miehestä joka menettää muistinsa ja ajautuu uudelleenkoulutettavaksi. Elokuvan omenainen loppu oli yllättävä, lohdullinen.

Olin minä sitten nukahtanut ja heräsin äsken uneen, jossa porukalla kaiveltiin kasoista metsästyskamppeita. Vihreitä kumisaappaita ja shortseja, vihreitä takkeja, panoksia ja eväitä. Puutarhuri kaivoi jostain  tervakermalikööriä ja aikoi ottaa hömpsyt. Ensin  sanoin sille, että se on vanhaa ja pilalle mennyttä, mutta sitten heti perään, että jos pyssyjen kanssa kerta ollaan lähössä niin ei tippaakaan! Siihen äyskäisyyni havahduin.

Twiitin mukaan uusi kansanedustaja, entinen sotilashenkilö ja prenikkaherra Toveri seisottaa nyt militarismista viagransa saavaa kalustoaan johon innoittaa niin Natojäsenyys kuin myös aina uusien "peloteaseistusten" hankinnat. 

Tällen aamullen Toverin stondis onkin ultrakova puolustusministeri Kaikkosen ilmoitettua armeijalle hankittavista korkean ilmatilan puolustusohjusjärjestelmästä jotka tulevat brutaalisti kirppunaapuriaan pommittavan Israelin tritsatehtaista.

Ihmis-, saatika eläinoikeuksista ei niin väliä kun pyssykauppaa millaisen tyrannivaltion kanssa tahansa tehdään.

Iltaa jo lähennellään. Yläkerran osakkeiden parvekkeiden ovet saneerattu, paitsi niiden rempulaksi kuluneet lukot. Ne jäänevät lukkoseppien hommaksi. Olivatpahan melkoisia kannettavia lämpölasin asennuksen jälkeen.

Pakkailin kamat jo kasseihin poistuakseni juhann... eekäku piäsijäispyhiksi Kniin. Koristelin Anettelta jääneen rahapuun pääsiäistipuilla joita niitäkin oli paketissa olohuoneen ikkunalaudalla. Semmoinen lie hänellä ollut tarkoituskin. Jospa hän hakisi pyhien aikana tavaransa pois kun niiden joukossa näkyy olevan hyvin yksityistason tavaraakin, mm. lääkkeitä.

7.4.2023 pitempi perjantai, muka

Se on uskonnollisten pyhäpäivien kanssa kuin lapsilisien, jotka jaetaan varallisuuteen katsomatta kaikille; niitä vietämme työnkahleista vapaina mekin jeesustaruihin uskomattomat ja muutenkin jumalattomat, uskonnottomat.

Elias oli Oulussa saanut kesäksi työpaikan ja P:kin täällä on käynyt työpaikkahaastattelussa. G on saanut myös peruskoululaisille tarkoitetun kesätyösetelin verran hommia, että jospa se taas tästä yksi suvi sen puoleen selvitään.

E tulee vasta maanantaina ja täytyy olla hänen jo tiistaina takaisin kun illalla luento tms. Käy kotonakin opiskeluun liittyvän esitelmänteon takia Norssin historiaa tonkimassa.

Hs:n juttuun "Perussuomalaiset siivoavat jälkiään" sykäisin heti aamusta kommentin: 

Niiden jälkien siivoamisessa onkin kova työ jos aloitetaan ihka aidosti sieltä Jussi Halla-ahon Scripta-blogin ja muiden kirjallisten sekä suusanallisten esiintymisten pahantahtoisista ja epäsopua ympäristöönsä toivovista, vastenmielisimmistä kirjoituksista ja puheista hännystelijäkommenteineen jotka Ps-puolueen kivijalkaan muurattuina aiheuttavat kylmänväreitä vieläkin.

Niissä kirjoituksissa ja puheissa hahmoteltuihin aatemaailmoihinhan Perussuomalaiset-puolueen toimintatavat ja puolueohjelma pykälineen edelleen nojaa esimerkiksi maahanmuuttokysymyksen mustavalkoisuuden tärkeimpänä pitämisessä.

Kohta lähen Puutarhurin kanssa Napishumpille.

8.4.2023 lauantai

Olipa porukkaa Napiksen lavat täynnä. Ja myös ne kahden ravintolan liemiruokatilat ja karaokebaari. Tanssittiin yhessä ja erikseen. Tuttuja oli. Kauheasti tupakille käryävä Oilikin Hämeenlinnasta.

Liperin rouva kertoi kahden poikansa heittäytymisestä puolustuslaitoksen palvelukseen ja toisen olevan Knin varuskunnassa. Hauska tuttavuus vuosien takaa hänkin. Yhteistä meillä on se, että on kolme suurin piirtein samanikäistä poikaa ja kun heistä puhe tulee, niin on mukava vaihtaa ajatuksia siihen liittyen. Venäjän Suuresta Isänmaallisesta Teurastussodasta Ukrainassa tuli juteltua myös sillä onhan se läheltä liippaava aihe sotimisiin kelpaavien poikien takia.

Elikä tulihan sitä jälleen ryyhellettyä liki 5 tuntia.

Kun alettiin nukkumaan, heräsin kohta valtaviin jalkojen suonenvetoihin ja piti nousta taltuttamaan niitä. Kun lakkasi vetelemästä, aloin jälleen nukkumaan, mutta kohta suonenvedot uusiutuivat eivätkä menneet ohitse ennen kuin suihkuttelin alaruumiini jääkylmällä vedellä tunnottomaksi. 

Jos äärimmäisestä kivusta ilman sotiin liittyviä murskaantumisia olisi kuvaus tehtävä, niin suonenvedet jaloissa ovat yksi pahimmista. Siinä kipu voi olla niin kovaa, että tajua riipoo ja ylenannattaa.

Komea on ollut kevätpäivä. Synti suuri olla kauipungissa jossa kaikki tekeminen tuntuu keinotekoiselta ja vain rahalla hankittavalta.

Hesarissa tärkeä juttu Terrafame/Talvivaaran aiheuttamista ympäristökatastrofeista vesistöihin joilla on ollut tuhoisa vaikutus mm. ammattikalastajien ammatinharjoittamiseen. Jutun otsikko: Raimo Tervosen kalan­pyydykset muuttuivat yhtäkkiä mustaksi ja alkoivat haista rikiltä – Syyksi paljastui kaivos

 Työnsin minäkin tuohon saastuneeseen kalaliemeen kynäisen lusikkani: 

Sama vähättelevä peli lienee Kittilän Suurkuusikonkin purkuputken kuin Terrafamen tänne Nuasjärveenkin johdettujen myrkkyliemien kanssa.

Kun Suurkuusikon purkuputki sai ympäristöluvan uustisoi Hesari 18.12.2020 mm. näin: "Kaivosyhtiö Agnico Eaglen mukaan purkuputki pienentää kaivoksen ympäristöjalanjälkeä."

Kuka uskoo?

Miten ihan oikeasti lienee Loukisuoman kautta Ounasjokeen virtaavien jätevesien haittojen taso jo nyt? Onko seuranta ajantasalla kuten jutussa luvataan? Vai onko päästöjen enimmäismäärien rajat asetettu jo valmiiksi niin korkealle, että ne eivät koskaan ylity?

Kittilän "Kultakuusikon" ympäristöhaitoista ei ole sen enempää kalastajat kuin luonnonsuojelutahotkaan uutisoineet isosti, mutta luettuani nyt tämän erittäin valaisevan Talvivaara-jutun ei se merkinne lainkaan sitä, että siellä asiat olisivat hallinnassa. Varsinkin, kun kultaa aidosti vuoleva kaivos tuottaa sijoittajilleen satumaisia voittoja toisin kuin raskaasti tappiollinen Terrafame täällä Kainuussa.

Kohta lähdetään jälleen Napikselle humpaltamaan. Puutarhuri arpoo vaatetustaan tuskastuttavalla tavalla, mutta olen tottunut jo enkä ala äyskimään. Minulla se puoli on miltei aina valmiina vaikka en jatkuvasti samoissa kuljekaan. Kun silitin eilistä iltaa varten paidan, niin tein saman myös tämäniltaiselle. Eilen oli rusehtava kokonaisuus päällä, tänään laitan oranssiin vivahtavaa. Eikä koskaan mitään kallista, enimmäkseen tarjouskoreista hankittua paitaa ja farkkua. Viime syksynä Oulun Ideaparkista ostin viidet eri väriset farkut kun lahjepari maksoi vain 25€.

Nuorena oli vuosia, jopa vuosikymmenen kestänyt kausi, että aina piti olla mustat kanttihousut, mustat kengät ja lyhythihainen valkea, papinkauluksinen paita josta tyylistä jos poikkesi, niin tuli epämukava olo. 

Kerran koppasin ostoskoriin Prisman tarjouksesta sinikuvioisen kauluspaidan ja kun mentiin Ranen kanssa, joka oli myös samanlaiseen paitaan kaupassa törmännyt, Kyllikkiin humpalle, niin  puolella miesväestä oli samanlaiset! Paitaa kutsuttiin sen jälkeen Silvopaidaksi kun eräs Silvo piti sitä joukkoesiintymisenkin jälkeen kuin se olisi nahkaan liimautunut. Ehkä hän oli ostanut niitä useamman parin...

9.4.2023 sunnuntai

Eilenillalla ei Napiksella ollut niin paljoa tanssijoita kuin edellisenä iltana, mutta kuitenkin ihan törmäillä asti. Tuttuja ja tuntemattomia tuli taluteltua jälleen. Kotio tultua ehkäisin ennalta mahdolliset suonellavedot käymällä jääkylmässä suihkussa ennen nukkumaan paneutumista. Kaipa se auttoi sillä heräsin vasta äsken kun klo on jo puoli 7 ja aurinklo Idässä korkealle kurkottaa.

Kaivoin päivällä kompostin hangen uumenista pois ja laitoin sulatuskaapelin kuumentamaan sitä vaikka oli se sula ilmankin. Muutapa en sitten tärkeää tehnytkään, lukenut vain ja möllöttänyt. No, ruuan laitossa menee aina jokunen hetki.

Puutarhuri repii vanhoja lakanoita rövönkuteiksi. Valitsin hänelle myös kauluspaitoja kymmenkunta kappaletta joita en ole vuosiin enää pitänyt kun ne ovat jo kovasti kuottaantuneita. Anelma oli antanut kangaspuut ja ne rojottavat vielä kokoamatta yläkerran aulassa.

10.4.2023 maanantai

Vielä pyhäpäiväksi väittävät. Jos radion aukaisee, moikavat siellä kirkonkellot ja papit aukovat valheisiin uskomaan kehottavat sanaiset arkkunsa. Tai sitten samaisiin valheketjuihin kuuluvat passiohymäelmät kaikuvat tyhjistä kirkoista eetteriin. 

Telkkarissa näyttävät uusintaohjelmien sekaan, kuinka pystyyn nostettu lahopaavinukke automaattioksaansa heiluttaa ja vaatii tuskin kuuluvalla äänellään rauhaa maailmaan vaikka sitä kehotusta yksikään rauhantekoon sormien napsautuksella kykenevä tyranni milloinkaan ei tule noudattamaan.

Silmänlumetta tämänkin pääsiäisen keltainen väri.

Kaiken alleen murskaavien voimien tappamiset ja ympäristön pilaaminen avaruutta myöten jatkuu aina vain ja näihin osalliseksi ilmoittautujia lajimme joukoista riittää.

Elias tuli Oulusta keskipäivän junalla. Käytiin  vastassa koiran kanssa. Asemalle ei ole matkaa kuin toistatuhatta metriä, sanoi Puutarhurin kännykkäsovellus.

Sillä aikaa kun toiset menivät käymään mummilassa, tein makaronilaatikkoa kun se on kaikkien ihmispoikasten lempiruokaa. Kovasti epäterveellistä mössöä se on, jos ei tee pikkulisäyksiä; sipulia, porkkanaa ja sikanaudan loiventamiseksi puolet kanaa tai kalkkunaa.

Mopopojaksi piti vanhoilla päivillään myös opetella. G:n skootteri on juminut pihassa jo viikkoja ja nyt aloin minäkin katselemaan mikä mättää. Vika löytyi suht äkkiä. Johtonipusta kuorin siihen käärityt eristeteipit pois ja niiden alta paljastui poikki mennyt sulakejohtio sekä toisaalta puolalle menevän johtokimpun yksi liitos oli ihan vain irronnut lukituksestaan. G lähtikin sitten mopoillen kuntosalille.

Huomenna Iisalammeen vuonna 1966 valmistuneen pienkerrostalon loppujen neljän oven saneeraukseen. Jotain muutakin saattaa ilmaantua vaikka mieluusti menisin näitä komeita kevätpäiviä viettämään halkorantteelle Unimäkeen.

Isäni kaltaisia, sodissa jykältäneitä timpureitako lienee ollut sitäkin rakentamassa?  Talo vaatisi kyllä kovankäden remontin kauttaaltaan. LVI- ja sähköremontti siihen on tehty kymmenkunta vuotta sitten, mutta äkikseltään ajateltuna olisi samantein pitänyt repiä ja koota kaikki kerralla. Vetää ovista, ikkunoista ja nurkkien ja holvien saumoista.