Tämänkin kevään...

17.4.2023 maanantai

Ilta saa ja olen jälleen kylmää hohkavassa mökissäni. Uuni on lämmin, mutta kestää aikansa ennen kuin vaikuttaa.

Aurinkoista sähköä lie akku täynnä koska molemmat latauksen vihreät vilkuttelevat. Nipistin hauenleukanipistimillä pikkuakunkin isomman napoihin. 

Oli hyvä pulkkoa kamat pihaan kun ura kesti ilman lumentallustimia. Iltapäivää jo elettiin kun  olin tulossa joten hanki liettyi auringonpaisteessa uhkaavasti. Muutaman tunnin päästä olisi jo upottanut pahimmoilleen.

Täällä ovat jänekset juhlineet herkkuhaapaa narskutellen. Pupukameran kortilla oli enimmillään viisi-kuusi levottomasti pomppivaa valkoista kuorenkalttaajaa. Toisiaankin tuuppivat ja kirmailivat. Salakuvaus paljasti nylkytysyrityksenkin. Temmelsivät enimmäkseen öisin, mutta myös aamu- ja iltavalossa olivat olleet liikkeellä. Yhdessä kuvassa hallavaturkkinen susi juosta hölttäsi tienuran hangella aamuvarhaisella 9.4.. Kuviin ei ilmaantunut ihmistäkään jonka isokokoinen koira se olisi. Halpakameran kuvat eivät laadultaan kaksisia ole, että tunnistaminen sen perusteella voi mennä harhaan. Jos oli koira, niin suurikokoinen joka tapauksessa.

Räkätauti loppui aamulla kuin leikaten muutamaan kunnon aivastukseen ja nenänniistoon. Flunssaväsy vielä vaivaa, että alanpa lukemaan ja nukahtelemaan kun saunassakin jo kävin. 

Kuulas on iltasää, Vinha ei olisi halunnut tulla sisälle, mutta en nyt tieten tahtoen sitä sudelle syötä jos se kerta seudulla yhä kiertää.

18.4.2023 tiistai

Olipa makoisia unia. Viimeisimmässä söin suklaakakkua Iisalmen torikahvilassa. Passasi päivään hyvin kun nimikin nimipäivää viettää.

Keväisen hieno aamu. Pakkanen kympissä ja kovottanut hangen niin, että koiraa se kesti, mutta minua ei. 

Mediasta tällen aamullen: Trokarien bisnekset kukoistavat niin kuin aina katastrofien ja sotien aikoina. Venäjälle vievät ohitse pakotteiden ties millaista tavaraa ja elintarviketta ne ketkut, joille moraali on pelkkä sana etymologiassa.

Itsekin kyllä epäilen moraalikäsitykseen latautuneita odotuksia ja toiveita. Suurin osa niistä on väenvängällä mieliin naulattuja kuin uskontoa syväpuhdistamaan aktivoituneen berliininmunkin (Luther) teesit wittenbergiläisen linnan tammiovessa.

Kannettua vettä moraaliopit homosapiens-apinoiden aivokaivoissa. 

Maailmanlaajuinen katastrofi, sota, kaikentappava rutto ja seuraavaksi päälle kaatuvat ilmastonmuutoksen vaikutukset tekevät meistä jälleen darwinilaisittain todettuna eloonjäämiskamppailijoita joiden selviytymisarsenaaliin ei moraali, saatika että sääli, kuulu.

Wallstreetille ei moraali ole tässäkään välissä kuulunut, mutta ne pullapojat ja -tytöt ovat silti ensimmäisiä viidakonlakien "uhreja" koska nuotiontekotaitoja ne eivät ehdi opetella.

Tänään pilkoin ja pinosin pölkkyläjää vajaammaksi, mutta vältän riehumista alkuun että podettu räkätauti on varmasti kehosta pois.

Kolakka Pohjoinen puhaltelee rantteella selkään ja etupuolta aurinko lämmittää. 

Mustarastaat ovat ainakin saapuneet. 

Nokkosperhonenkin liukasteli aurinkopanelin pinnalla. Välittyyköhän energialevystä jotain sähkömangneettista kenttää kun se niin oudosti pistelehti komposiittipinnoituksella (onko se komposiittia, vai muovia?) eikä yhtä hetkeä jäänyt paikoilleen? Viereisessä seinälaudassa perhonen kuitenkin viihtyi lämmittelemässä.

Hallitustunnustelujen "kynnyskysymysvaihde" päällä. 

Empatiavapaata, kovaa linjaa edustaa lupaustensa mukaan Purran Perussuomalaiset-puolue, mutta heistä edelle taitaa mennä vallanjanossaan Essayhin raamattua tulkitseva KD ilmoittamalla, ettei heillä kynnyskysymyksiä ole; hallituspohja/ohjelma mikä tahansa kelpaa. Kepu on toivottavasti Saarikkonsa mittainen, eli jää oppositioon eikä myikakkasten tai muiden orpojen kosiskeluihin taivu.

19.4.2023 keskiviikko

Heräsin jo neljän kantturoissa. Valoisaa alkaa olla. Jäneksiä kahta puolen taloa. Arkoja. Ei taideta saada Vinhalle keväistä jänispaistia. Enkä raatsi niitä enää ampua muutenkaan kun kantaviksi on naaraat paneskeltu eikä sukupuolia erota edes kiikaritähtäimen lävitse niin kuin muutamatkin häyhät Ukrainan sotatantereilla. Prigozsinin koulimat "Wagnerit" kyllä tärskäyttävät oli hame uhrilla tahi jos. 

Täytynee autojen alle jääneitä pupulaisia kopata kyitiin jos kohdalle sattuu. Napisreissulla lauantaina viimeistään.

Laitoin puuron, kahvin ja nyt kattilassa kiehuu munavesi. Pidin eteiskylmiä munia ensin lämpimässä vedessä etteivät posahtele rikki kun kiehuvaan ne lasken. Munien käsittelyssäkin konstinsa, sanoi saunottaja vastalla läiskiessään.

Alatyylin vitseistä on jo hohto mennyt. Vitsit ovat muutenkin vähissä ihmisten livepuheissa. Älystä vapaa algoritmikenttä sen sijaan "vitsikkäine" kuvineen pursuaa avaruuteen saakka niin, ettei enää aitoa naurua missään kuule.

20.4.2023 torstai

Mitä tarkkaan ottaen tarkoittaa kun sanotaan, "yrittänyttä ei laiteta"?

Laiteta mierolle vai saunan taakse?

Saapikos yrittänyttä panna? Yrittää edes.

Ikkunan takana pölkkypinon päällä pomppii tulitikkurasiaan mahtuva peukaloinen pyrstö 90 asteen kulmassa ylös päin. Vilahti siinä äsken punarintakin.

Iltasella.

Alkaa olla kalikoita sen verran samoilla sijoilla, että voipi jo pinoiksi kutsua. Piti lapioida polanteista luntakin jälleen, että sain uutta pölkkyä lahtipenkkiin. Aurinko lämmitti päivällä jo niin, että paitasillaan tarkeni jyskää. Nytten illasta alkoi pikkuisen vettä ripeskellä. Aiempi, koholla oleva polku saunalle upottaa joten tallustelin liikuttamattomaan pehmeään lumeen uuden. Siitä lumi sulaa nopeasti maata myöten.

Hirveitä videohaastatteluja Moskovan Zaatanan kokin, Prigozinin wagnermurhaajista. Olivat osallistuneet joukkosurmiin joissa satoja uhreja. Näytästi siltä, että oikein kehumisen arvoinen asia oli ollut 4-5 vuotiaan, parkuvan tytön ampuminen! Tuli kyllä paskamainen olo niitä opioidi&viinapöhöisiä kelmejä katsoessa ja kuunnellessa.

21.4.2023 perjantai

Ahavaisenkuivakkaat kevätilmat jatkuvat. Lunta on vielä huarukkaa myöten kahlata. 

Peippoja ilmaantui pihapiiriin, ja keltasirkkuja. Sinitiaisparisko kantaa jo pehmikkeitä taalainmaankoivun vieressä olevaan pönttöön. Eilen lensi ylitse kymmenen hengen partti sepelkyyhkyjä. Muutamia niiden huhuiluja on jo petäjiköstäkin kuulunut. Myös Karilahdella ovat joutsenten torvet soineet. Normaali keväänkehitys siis jatkuu.

5 oravaa voimisteli toistensa hännissä kiinni ruokintapöntöllä. Juuri  nyt syöksyy Vinha nurkan takaa niitä hätyyttämään; levisivät hallitusti eri suuntiin hangella juoksemaan kuin harhauttaakseen koiraa joka ei kuitenkaan niitä koskaan kiinni saa vaikka hanki sitäkin kestäisi.

Iltasella.

Olipa lämmin päivä pieksää pölkkyjä kappaleiksi. Paidatta mäiskin.

Kolme metsähanhea lensi ylitse, kurkia 12 kpl kauempana ja joutsenia muutama. Huilatessa lensi kyyhkynen matalalla ylitseni, mutta sepä ei ollutkaan sepel-. Olisi se harvinaisista harvinaisin juttu jos uuttukyyhky tulisi ja pesisi petäjikön isosuiseen pöllönpönttöön. Vaan eipä kait semmoista ihmettä tapahtune.

Väsyttää, mutta lihaksiin ei koske lainkaan vaikka tuli painavinta (X25-Fiskars) kirvestä heiluteltua ihan nokko.

22.4.2023 lauantai

Piti kuunnella Kauko Käyhkön kurjet saapuvat-kipale kun niin mieltä ylensi jo aamusta viiden aikaan hieno kevätilma. Laulussa kerrotaan juuri se, mitä mieltä tämän ikäinen ihminen elämästä ja sen kestosta parhaine hetkineen voipi olla. Tilinpäätösten hetket ovat läsnä ja se viimeinen viivanalusrivi olisi hyvä olla valmiina jokaiselle aamulle vuodenajasta riippumatta.

Militääriset otsikot ja niiden alla yhä laajentuvat postaukset konfliktien jatkumisesta tuntemattomaan huomiseen sumentava järkeä niin kansakuntien päättäjiltä kuin vähänkään ajattelevilta kansalaisiltakin. Ajattelemattomat puskevat massojen voimalla mistään välittämättä aina vain ja yhä uudestaan sinne, missä suurimmat pamaukset aikaan saadaan.

Afrikassa Sudan jälleen liekeissä! Sinne yhtenä hurjimmista on Venäjäkin Wagner-bensaa heittämässä jotta roihu olisi mahdollisimman näyttävä. Yhdestä lävestä syöttävät Moskovan zaatanat sota-arsenaalia Sudanin lentokentille ja toisesta ne ryöstävät afrikkalaista kultaa omille oliogarkeilleen kuin se voita olisi... 

Mitähän Sudanista lähtöisin olevalle Abrahamille kuuluu? En ole hänestä sen jälkeen kuullut kun irtaannuin facebookin "kivastimenee"-maailmasta.

Järjetön on järjellisten hallittavakseen järjestämä maailma. Lähi-Itäkin roihuaa kestotulella vuosisadoista tuhansiin.

Mitä sanoisi mieliin vaikuttaneen "Tämä ihmisen maailma"-kirjan (1982) kirjoittanut Pekka Kuusi hetkistä joita jälleen elämme? Siinä kirjassa oli vielä toivo läsnä. Jos kirjoittaja eläisi, huokaisiko syvään ja puuskahtaisi, "Haistakaa paska koko ihmislaji!".

Iltapäivä meneillään ja raapaisin jo tulet kiukaan alle. Kylven, siistin partakarvat, silitän humppapaidan, puen ja hiihdän tienvarteen josta jälleen porhallan Vuokatinvaarojen Napikselle.

23.4.2023 sunnuntai

Klo on neljä aamulla. Kamilastin pikkupakkasen kovettamaa hankea pihaan juuri äsken itäisen taivaan jo vaaletessa selän takana. Oikeastaan aika omanlaisensa tunne valtasi mielen hiihdellessä... Ei sitä osaa selittää, mutta ne tietävät, jotka yöllä hiihdelleet ovat. Ei ollut yhtään pupulaista autojen alle kopsahtanut. Monta elävää kyllä näin loikkimassa penkoilla.

Napiksella oli porukkaa sopivasti. Nuoria paljon jotka olivat tulleet Yölinnun takia. Ja ihme juttu sekin, että ko. yhtyeen esiintymisestä tuli itsellekin kovasti mukava olo vaikka rallit onkin niin tuhannesti jo kuultuja.

Tehtiin Puutarhurin kanssa treffit kaupan parkkiin ja mentiin siitä yhdellä autolla vaaran laelle. Tanssien loputtua "kimpoilitiin" vähän aikaa autossa ennen kuin erkanimme tahoillemme.

Pulkassa oli elintarvikkeita joita hankin Vuokatin Supermarketista jossa kaikki on ennätyskallista. Voivat siinäkin kaupassa hinnoitella tuotteensa ihan miten lystäävät sillä ei turistit, joilla varaa on hiihtokeskuksiin matkustaa ja majoittua, hintoja tutki. Sen olen nähnyt jo1980-luvulla kun ensi kertaa Leviä rakentamassa kuljin. Paikallisille alkuasukkaille ylihinnoitellut kauppojen tuotteet ovat armoton tosi vaikka eivät taida suurta porua siitä pitää kun sen kalliinkin leivän mahdollistaja saattaa olla oma, matkailun alalla bisneksillä raha- ja mahavyötään kasvattava työnantaja.

Ei ollut Vinha sudelle kelvannut vaikka jätin sen sillä riskillä ulos. Kovasti olisi pitkä aika olla sisällä ulkoilmakoiran näin hyvillä ilmoilla.

Enpä kahdeksaa pitempään saanut aamulla nukutuksi. Hakkasin halkojakin kuin tavallisinakin päivinä. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli sen verran kolakkaa, että paita täytyi pitää verhonaan. Naama niskaa myöten on auringon punaiseksi paahtamaa ihokenttää. Vähän rinnuskin punoittaa. Keväisiini nämäkin ihosolukon tuhoamiset ovat yleensä kuuluneet syöpävaaran tiedostamisesta huolimatta.

"Raamatun kaanonytimen haastamisesta" toisaalla joku korkealle oppinut, vaikuttajaksikin kehuttu nimimerkki oli totisen totista mieltä. Jumalattomanauskonnottomana kommentoin siihen yhtä totisesti:

"Raamattujen ohjenuorat ("kaanonit") voidaan haastaa tänä päiväni täältä rahvaan parista ihan elämänkokemukseen nojaavalla ymmärryksellä. 

Oikean ja väärän, elämälle vahingollisen ja sitä vahingoittavan toiminnan kykenee erottamaan ilman, että on ikinään edes raamattua avannut. 

Raamattuja ohjenuorinaan pitävät ovat alun alkaenkin kylväneet sellaisen kehityksen siemenet kuviteltujen jumaliensa kuokkimiin vakoihin, jonka tuloksena ollaan tässä katastrofaalisessa pisteessä, että kestääkö planeetta ylipäätään edes tämän yhden, viisaantyperän kuvitelmiensa jumalankuvan mellastamista sen elonkehässä.

Todella merkitykselliset haasteet liittyvät kaikki planeetan tilaan, sen korjaamiseen, ei kaanonien haastamiset.

Tiedehenkilöt ja muutamat tavallisemmatkin tallaajat ovat sen tajunneet jo aikoja sitten ja koettaneet kertoakin, mutta myöhästyneet pahasti kompastellessaan käsienristijöihin ja rukoiluihin kumartuneisiin. Sen sijaan Raamatuilla konkreettisestikin heristelijät kiipeilevät vallanhuipuilla jälleen ja pilaavat jo hennosti orastaneet järjenkäytön yrityksetkin.

Tuosta "turhuuksien turhuus"-kirjasta tämän kaiken ohitse mentyä voi viimeinen "valojen sammuttaja" lausua vain yhden ainoan totuuden sanan joka sen hiekalle rakennetusta ohjeistosta on jäljellä: Amen."

Siinäpä taas ilmainen sunnuntaisaarnani. Tyhjään se kaikuu kuten pätevämpienkin "näkijöiden" (mm. mainitsemani Pekka Kuusen) saarnat. Tänäänkin  huomioissa kenraalitoverien panssari- ja hävittäjätwiitit ja erään julkkis-Hoyerin matkailubisnes-konkurssi päihittävät nämä mennen tullen.

Siksipä saan myötähäpeää pelkäämättä lorsata ihan mitä lystään. Ja vaikka olisinkin joskus oikeassa ei siitäkään kunnian ja maineen kasvamista tarvitse pelätä. Ihan olen yksin ajatusteni kanssa kun joukkoontumisten junat ovat asemani ohitse pysähtymättä porhaltaneet. Ja vaikka olisivat pysähtyneetkin en niihin enää olisi noussut.

Kyyhkyset ovat saapuneet. Kaksi niistä tuli jo tarkistamaan, löytyisikö kauraa nokkaan pikkulintujen ruokinnalta. Ei taida löytyä sillä sitä siementä en ole sitten syksyn hommannut. Syöpiköhän ne maissinjyvää? Niitä on auringonkukan seassa vielä jonkin verran.

24.4.2023 muanantae

Neljältä petistä pois. Luntaräntää sataa. Taidan lähtä Knissa käymään kun asiaa ilmaantui. Ei huvita huonolla ilmalla halkojen hakkaaminen kun ei mikään pakko ole.

Iltasella.

Kainuun puolella satoi täysmärkää lunta oikein kunnolla. Talvivaarasta alkaen piti olla tarkkana ratissa sillä sohjoa lainehti ajoradalla kuin kiisseliä. Kaivokselle töihin menijöistä jotkut tulivat kylkimyyryä vastaan; yksikin tumma Bemari.... Töihinkö joillakin kiire? Milloinkahan tuolla kapealla ja mutkaisella tiellä sattuu onnettomuus, jossa myrkkylastia louhoksen "bio"liemiin kuljettava säiliörekka pamauttaa tieltä metsään tai kolaroi toisen samanmoisen kanssa ja tienpenkat siltä kohden mustenee? Montakos myrkkyrekkaa sinne vuorokaudessa meneekään?

Olin Sivukavulla juuri kun Puutarhuri oli lähdössä töihin ja G kouluun. Kävin viemässä heidät sillä sohjoa oli kaksikymmentä senttiä kaikkialla ja lisää taivaalta rätki.

Hain Hommoojalta 30 kg:n säkin rehukauraa, auringonkukansiemenet kaikkialta loppu. Kävin vaihtamassa takuuseen eilen tiltanneen inwertterin. Otin nyt 600 wattisen kun se edellinen oli vain 150w. Enämpi kuin puolet kalliimpi oli. Ostin myös LCD-näytön voimalani taulukoristeeksi. Prismasta evästäydennykset ja sittenpä olikin pulkassa jälleen täyslasti kun takaisin tienvarresta hiihtelin. Um olin 16 maissa. Koira ehyenä pihassa. 

Täällä ei ollut satanut muuta kuin hieman vettä. Mennessä havannoin tuoreessa lumenhärmässä, kuinka susi oli edellisenä yönä kulkenut Iisalmen tieltä saakka Näläkömäen tienhuaran suoralle ja siitä vasta poikennut Karisuon puolelle männikköön. 

25.4.2023 tiistai

Halakoja halakoja oli eräs hokema armeija-aikanani AseV1:ssä. Mistähän se sekin tuli? Pitiköhän meidän jonnekin halakoja huolehtia muiden ajelujen lisäksi ja joku aina soitti niistä tilauksen päivystäjälle?

Halakoja on pinoissa mulla jo ihan mukavasti. Kun pari päivää vielä myskän niin takka- ja uunipuut ensi talveksi on varmistettu. Hellapilikepölökkyjä onkin sitten klipsiä asti niitäkin. Eikä niistä yhtään sen nopsemmin pinot kasva vaikka helpommin halkeavatkin. En taida pinoihin edes järjestelläkään, isoihin siksokkasoihin vain ja pressua päälle. Kuivuvat ne niissäkin. Näkkyypähän.

Ukrainassa kahden eri ortodoksijumalan opetuslapset puistelevat toisiaan hiipoista ja parroista. Ukrainalaisten jumalat sanovat, että Moskovan patriarkaatti on itse Zaatanasta (kuten varmaan onkin) ja nämä joikuvat kupoliensa alta takaisin, että natsipirut ovat vallanneet kiovalaisten sielut.

Ja suitsukkeet lemuavat niin, että migreenin saapi niiden hajusta tuhannenkin kilometrin päässä kiistelijöitä seuraava.

Kun ei tuo julma maailma syliin tunkisi jokaisesta tuutista minkä avaa, olisi hienoa viettää kevättään täällä korven keskellä vain tuulensuhinaa, lintujen laulua ja korviensa soimista kuunnellen.

Pitäisi osata jättää takaraivonsa puolelle tämä maailma, joka kauheudet kaikki silmille räväyttää. Toiset ne pystyvät valikoimaan ne höttönsä jotka eivät aivoja rasita.

Hesarissa Anu Kantola on saanut tämänkertaisen kolumninsa kimmokkeen JW von Goethen vuonna1774 kirjoittamasta romaanista Nuoren Wertherin kärsimykset. "Intohimoilla on varjopuolensa" otsikoi Anu kirjoituksensa ja sitäpä nyt sitten mietin  kun päivän intohimot, pölökkyjen pienimiset ovat jälleen takana ja lähden lauteille makoilemaan. 

Saunottu on, nahka vielä höyryää. Suodatan vielä kupillisen kahvia. 

Klo on 21, aurinko mailleen Kaivonkorven taa vajoaa ja näen mielikuvissani äitini sitä katselemassa Unimäen lahovaivaisen pikkumökin rappukivellä. Satojen, ehkä tuhansienkin talvenlumiin paineltujen jälkien sulalämpäreet täplittävät kivikkoista peltoaukeaa metsän keskellä. Sama aurinko silloin kuin nytkin painuu mailleen, mutta eivät ole puut enää samoja ja maailmantilannekin on eri, mutta samojako lienemme ihmiset joita äidit itseään sijaistamaan lykkäsivät viimeistenkin maailmanlaajuisten ruudinkärypilvien jälkeen kun isien siittämisenhaluille ei rajoja löytynyt.

Täältä Unimäestä olen lopulta minäkin itseni löytänyt vaikka mahdollisuudet ja yrittämiset olla muuallakin on koettu.

Miksikähän me kaikki emme voi tai saa olla ylpeitä juuristamme? Unimäen mitättömyys maailmannapana tunkee aina vain vallitsevaksi oloksi mielenpäälle. Persesilmäksi joku sitä kai sanoisi, tai on sanonut.

Juurettomuudentunteeni on joskus synkemmän tuntuinen kuin mustalaisilla joilla kotinsa ja juurensa ovat sama kuin maantie olipa sitä lähdetty talsimaan karkoitettuna tahi omasta halusta. Harhaa tällainen vertaus lienee, mutta enpä sitä nyt ehtinyt poiskaan sylkäisemään.

Tulenkohan tänne kuolemaankin kunhan tunnen sen saapuvan? Viimeisillä voimillani heläytän sitten kuin Robin Hood viimeisen nuoleni rappusilta tuonne talousmetsään josta maailman Moolokinkita söi lapsuuteni kuusikot.

26.4.2023 keskiviikko

Anivarhain heräilen jokainen aamu. Niin keväisin kuuluukin. 

Kirkas lie koko päivä tänäänkin ja pölkyt paukahtelevat osiksi kuten eilenkin. Nyt neljän jälkeen alkaa itäinen taivaanosa keltaistua, tai punoittaa kun aurinko kiertyy kohdalle "noustakseen" tervehtimään pohjoisen pallonpuoliskon elävää materiaalia. Samallahan se kuolleitakin säteillään hivelee vaikka eivät ne mitään tuntisi. Metalli esimerkiksi, ei silläkään tunteita ole. Ja hautapaaden marmoriin jos sen valo lankeaa, niin liikahtaa mieli vain elävällä vainajan muistajalla jos sellainen sattuu hautuumaalla käyskentelemään.

Niin kuin kerran kun suruissani istuin hautausmaalla isän ja äidin haudan lähellä minusta näytti siltä, että kivi itkee. Tajusin toki sitten. että läheisestä kuusesta tipahtelivat yöllisen kasteen märät kyyneleet kuivana säilyneelle kivelle. En siis runoa alkanut kiven itkusta siinä rustaamaan vaikka mieli herkkänä paikalla olinkin.

Jotain ikävää oli silloinkin yksityiselämässäni menossa. Olisiko ollut se kesä, kun sitten muutin Kittilään?

Iltasella

Ihmettelen, kun ei käsiin eikä kroppaan muutenkaan koske vaikka tänäänkin hakkasin isoimmalla kirveelläni isoja pölkkyjä koko päivän. Huomisexi jäi vielä pari-kolmekymmentä petäjä- ja koivupölkkyä ja sitten ovatten ensi talven varsinaiset lämmityspuut kevätahavan kuivattavana pinoissa. Pilkehommia vielä piissa, mutta niitä onneksi on jo aiemmin pieksettyjä niin Knissa kuin tiällä Um.

Päivän urakoinin jälkeen en jaksa ajatella mitään. Saunoin juuri ja suodatin vielä kupillisen kahvia. Kun kohta menen petille ja alan lukemaan, nukahdan jo eka sivun jälkeen. Havahdun sitten siihen, että silmälasien sanka painaa korvallista, otan ne pois, sammutan lukuvalon, käännän kylkeä ja jatkan unien katselua.

Hyvä näin. En aina jaksa murehtia Ukrainan murhaamisia ja päälle kaatunutta ekokatastrofia joka jo on.

27.4.2023 torstai

Nousin kahdelta laittamaan puuron hautumaan ja kahville. Päätä särki, niin siihen havahduin. Verenpaineen mittasin: 108/55/43. 

Pimeää on vielä. Laskin Vinhan ulos, mutta se jäi portaille makailemaan siihen taittelemani, S:n aikoinaan kutoman räsymaton päälle. On se ihan käyttökuntoinen matto, mutta on vielä pesemättä keväisen koiranoksennuksen jäljiltä. Hankasin sen silloin vain pakkaslumessa ja vein aittaan odottamaan kesää ja pesua.

Ensimmäisiä ajatuksiani (unista johtuvia) oli, että haluaisin purkaa tämän mökintötteröni ja rakentaa uuden. Unessa piirsin hahmotelmankin uudesta mökistä. Siihen tulisi täydelliset kellaritilat kylmäsäilytyksineen (ei mitään viinikellareita) ja päälle hirsinen, ihan tavallinen harjakattoinen talo jossa pari makkaria, tupa, parvi ja parveke. Korkeintaan 100 neliötä asuintilaa ja ne maan alla olevat lisäksi.

Huvittavinta oli se unenkohta kun Savon Voiman edustaja tuli myymään sähköliittymää ja sanoin sille, että entä jos minä myynkin semmoisen teille kun minulle tulee aurinko- ja tuulivoimalat tähän tontille?

Iltasella, taas!

Päivät hujahtelevat nuin ja tosta vuan, mutta jos kätteni jälkiä kertaan, niin saan minä jotain aikaiseksikin. Isot pilkkeet ovat nytten kaikki pinoissa! Kotiin laitoin wiestin kuvan kanssa, että eipä ensikään talvena ainakaan polttopuiden puutteen takia tulla palelelmaan.

Sitten ajattelin saamatonta isääni: koskaan en sen nähnyt kirvestä halakorantteella heiluttavan vaikka metsää olisi ollut silläkin hommata talven lämmityspuut ihan äärellään. Kaiken se jätti äidin ja meidän muksujen vointimme mukaan kantamaan. Meni monasti oikeaksi risusavotaksi puolivoimaisten hommat. 

Muistini lokerot eivät oikein avaudu varhaisvuosieni lämmityspuuhille muilta osin, kuin että risuja ja lahoja puidenmöttelöitä muistan hangessa uppuroineeni pihaan muiden veljesten ja äidin kanssa. Juho toi joskus halkoja hevosella ja Vukelo kaatoi ja pätki pölkyiksi kuopan takana rajalla olleen  suuren koivun joku kuiva syksy. Saatiinkohan me se edes kunnolla pienittyä niillä surkeilla kirveenkalsoilla joiden varret terien silmässä lonksuivat?

Miten se isä saattoi niin huoleton olla? Helsinkiin se työmaille lähti ja varmaan unehti koko ryysyläisporukkansa joka korpeen jäi? Tai ainakin hörppäsi raakaa viinaa unohtaakseen... Miksi se isä silti oli niin tärkeä ja korvaamaton pienelle pojalle joka silloin olin? Isähän ei pahuuttaan huolimaton ollut, ei vain osannut tai sitten kossu vei aina voiton.

Sitä saa sitten koko ikänsä itsekseen pohtia kun mieleen ne ajat joka tapauksessa juolahtavat.

Itsekin olin ensimmäisen perheeni kanssa aika huolimaton; "teit isäin astelin" vaikka isä sellaisesta kokemusten, tupakan ja viinan karhentamalla äänellä varoitteli.

Lukemattomista jatusteluistani oman napani ympärillä ovat huolimattomat jaksot  jääneet kunnolla itseltäkin avaamatta ja perkaamatta. Laajan ja pitkäkestoisen terapian paikka se olisi jos Hollywoodin julkisuuden rokottamia kansalaisia oltaisiin.

Joltakin viime päivien Hs:n "50 vuotta sitten" palstalta copysin "ekokatastrofin puolesta"-nimimerkin kirjoitelmasta tämän tekstinpätkän tänne valmiiksi:

Missään tapauksessa nykyisellään ei ole huolta siitä, että kansakuntana häviämme, vaan tulemme muutoinkin Rooman tietokonelaskelman mukaan tuhoutumaan vuonna 2040.

Eihän tuhoon olekaan sitten kuin 17 vuotta! Mutta jos Moskovan Zaatana painaa nappia ennen sitä koska hän ei enää tuolloin elossa ole jo ikänsäkin puolesta saatika että salamurhalta tulisi välttymään, niin tuho pyyhkäisee ylitsemme ihan muutamien sekunninpuolikkaiden päästä kosmista ajanlaskua ajatellen.

60 000 vuotta sai homosapiens siis mellastaa ennen kuin sen itsensä luoma kehitys kehittyi parisataa vuotta sitten sellaiseksi, että laji alkoi turvota jokaiseen ilmansuuntaan taivaita unehtamatta, ja kun kehityksen hiiva oli sen turvottanut hallitsemattomaan kuntoon, kävi vain yksi pamaus ja ydintalven tuuli käy enää hänen atomiensa ylitse radioaktiivisia tomuja hiljaksiin tällä syrjääntyneellä planeetalla tyhjyydessä (tai tähtien täyteydessä) kiehkuroiden.

28.3.2023 perjantai

Koko päiväinen vetinen räntäsade. Talven lumet saavat kyytiä. Näyttää siltä, että saderintama toi tullessaan muuttolintujen kirjon tullessaan. Niitä tippuu tuonne sulapälville evästämään vaikka luulisi, ettei sieltä mitään irtoa. Äskenkin nokkaisi punakylkirastas hyyhmän seasta pitkän lieron ja napsi sen kupuunsa. Kyyhkysparikin tuli nokkimaan jyviä. Penkovat ahkeraan ruokinnan luona. Ehkä kauranjyvät ovatkin nyt parempia kun ne ovat hieman kastuneet ja turvonneet rännän seassa.

Oikeastaan minulla on tässä monen vuoden ruokintakokeilu eri lintulajien suhteen. Sekä oravien ja myyrien. Kuinka fauna pysyy kohtuullisessa  monipuolisuudessa kun joukossa on niitä, jotka "rosvoavat" pienempiensä pesistä munat ja poikasetkin. 

Oravakin syö mielellään tiaisen jälkikasvut munista alkaen ja se pystyy pöntön pienestä suuaukostakin ottamaan etukäpäliinsä sisälläolijan jos vain ylettyy. Ja voihan se poikanen hypätä sieltä sen kynsiin jos niikseen sattuu. Onkia kannattaa, ajattelee silloin kokeneempi orkku.

Kun rantteelle en viitsinyt rännän sekaan lähteä, huolsin Upon linkouskoneen. Vaihdoin siihen pitemmän virtajohdon ja laitoin pohjapanssarin kattopeltiruuveilla kiinni kun entiset pikkuiset olivat ruostuneet irtipoikki. Muuten kone on kunnossa. Ehkä siitä jossain vaihessa ratkiaa ne kumiset "henkselit" ja vaijeriakseli jonka varassa sen moottori roikkuu konekehän vapaassa alatilassa. Mutta kestää minkä kestää. Kyllä se apurina on ollut oiva peli. Aggergaattiakaan ei välttämättä tarvitsisi jos aurinkosähköjärjestelmä olisi lähempänä saunaa sillä sen moottori tarvitsee vain 150 wattia ja mullahan on nyt inwertteri 600 W.

Isällä oli Pikku Fiiu´600. Punainen ja  sen rekisteritunnus oli KXZ-62. Elettiin 1970 luvun kahtapuolta silloin. Oltiin menossa parempia aikoja kohti koko perhe. Isäkään ei ollut niin paljoa poissa kuin aiemmin ja sain olla sen mukana joskus Helsingissä. Sitten muutettiin Siilinjärvelle ja huomasin pian, "että paita oli mulla liian pieni..." niin kuin Simo Salminen ratijossa rallatteli..

29.4.2023 lauantai

Heräsin kahdelta enkä taaskaan saanut nukahdettua uudestaan. Keittelin kahavit ja järjestin puuron termokseen hautumaan. Istuksin Vinhan kanssa pimeässä aitanrappusilla ja katseltiin kuuta, joka oli kuin sapelilla kahtia halkaistu ja toinen puolikas ties minne Ukrainan aroille tipahtanut pommeilla hajalle paksauteltujen sotilasruumiiden läjiin.

Siellä lienee pian miljoonan eri kansalaisen ruumiit laskettavissa jos niitä kukaan ikinään kykenee täysin ynnäämään. Varsinkaan venäläsiparkojen kun niitä rahdataan kuin korvamerkitöntä karjaa sodan syötäväksi. Toimittaja Kateryna Tyhnenkon Kiova-artikkelista (HS) lainaan nämä:

Kun näkee videoita, joissa venäläisten raakuus ukrainalaisia kohtaan viedään käsittämättömälle tasolle, on vaikea pitäytyä pelkässä rationaalisessa kyselyssä. Maailman on reagoitava. Tämän on loputtava. 

Ja:

Hautausmaalla sotaan saa nopeasti tuntuman täällä Kiovassakin: on niin paljon tuoreita hautoja. Kauheaa katsoa, kuinka nuoria kuolleet ovat: pääasiassa 20–45-vuotiaita. Jotkut hautausmaat ovat niin täynnä, että yhtään sotilasta ei enää mahdu haudattavaksi.

Maailma on reagoinut, miksi TÄMÄ SOTA ei lopu? Siksi, koska Moskovan PääZaatana on vielä elossa ja pikkuzaatanat peesaavat.

Torkahdin viideltä sohvalle. Nyt klo on jo 8.30 ja on lähdettävä pilkerantteelle. Aurinko paistaa, akku latautuu.

Iltapv neljältä.

Pesin saunoessa villasukkapyykkiä. Aamulla likoamaan laittamani Vinhan makuualustamatonkin. Kohta lähden hiihtelemään tienvarteen ja siitä Napikselle. Taas! Ruokatäydennykselläkin täytyy käydä. Se tapahtuisi tietenkin tämänkin kylän kaupassa, mutta yhtä kallista sielläkin kaikki on koska syrjäseutulisänhän ne saavat periä korona- ja sotalisien lisäksi nekin. Taidan tällä kertaa käydä siinä Katinkullan S-marketissa.

 Niillä Nuasen rannoilla kuljettiin kolmisen vuotta rakentamassa lomaosakkeita. Keväiset kattohommat, ne olivat ihan mukavia. Mitähän Wesselle kuuluu? Kakea näin joku aika sitten kaupassa... Arto tappoi itsensä...Haverinen kuoli syöpään, mutta hän ei tainnut olla Vuokatissa pomona vaan Leinonen. Missähän se lienee? Kuljulta lie maksa poksahtanut, en ole hänestäkään mitään kuullut... Reima oli vielä työhommissa. Remppasivat Prismassa jotain kun käveli haalareissaan käytävällä vastaan. Ja hänhän se kertoikin Wessen nykytilanteen, en vain äsken muistanut. Ei ole häävi. Hiljaista hiipumista.

Jos luet W tämän, niin aina silloin tällöin tällälailla minä sinua, työkavereitamme ja hetkiämme niillä työmailla huumorilla muistan. Ja muutenkin. Oli ilo.

Katinkullassa oli ollut päivällä "poliisioperaatio". Operaatio-sana kylmää nykyään häntäluuta sillä sellaisellahan se Moskovan Zaatana on nimittänyt meneillään olevaa Venäjän Suurta Isänmaallista Teurastussotaansa.

Mutta nyt on ruvettava laittautumaan. Sohjo upottaa pohjia myöten suksenkin alla. Kävin toissailtana hiihtämässä kyllä ladun, että on ehkä helpompaa...