tiistai 31. toukokuuta 2016

Pvk-merkintöjä

25.5.2016 Keskiviikko

Ajankuvasta puhuivat viisaat. Olin kuuntelevinani, mutta tein merkintöjä ihan muita asioita  ja asiattomuuksia sivuavista ajatuksista. Niin kuin että "ajan kuvaa, mutta kuka sitä oikeasti ajaa, ja minne?"

Pankkiasiatkin taas vähän aikaa selvillä raiteilla. Siellä rahaa on vaikkakaan ei kaikille. Meille irtosi remonttiin summa, joka pitäisi nyt osata järkevästi käyttää. Silti se ei riitä ihan kaikkeen tarvittavaan; aina jää joku nurkka höyläämättä.

Aloitan kuitenkin työt.


26.5.2016 Torstai

Näin illasta yritin radiosta etsiä kanavaa, joka kertoisi asioista ja niiden taustoista, mutta rahasta, urheilusta ja sodista siellä vain uutisoitiin. Ja muutamalla kanavalla rääkyivät murrosikäisen asteelle jääneet toimittajat musiikinkilkatuksen väliin välispiikkejä vailla järjen värähdystäkään.

Mitä tekee ihmisaivoille vuorokaudet läpeensä mahdollinen ajantäyte"informaatio"? Luulisi moista moskaa välittävän yksinkertaisemmankin toimittajan hulluksi tulevan.

Jos Yleisradiokin markkinavetoiseksi runnotaan, on toivo maailmankuvan kohtuullisestikaan hahmottamisessa katastrofaalisissa vaikeuksissa kun se jo nyt on kovan työn takana.

Rautakaupasta hankin eilen peräkärryllisen levyä ja lautaa ja ruuveja ynnä muuta ja nyt ne olen asentanut sinne, minne ovat tarkoitettukin. Rahaa paloi jo satoja euroja.

27.5.2016 Perjantai

Yksi yläkerran huone pintakäsittelyä ja listoja vaille valmis. Se on kattokainalopönkä, jonne on tarkoitus siirtää seuraavan kohteen tavarat varastoon. Putkiesko tulee maanantaina parit vesijohtoasennukset tekemään ja pääsen sitten timpuroimaan niiden keskeneräisyyden vuoksi vuosia seisoneet huoneet.

Tänään meni 5 tuntia sähkökojerasioiden ym. listan laatimiseen kun ensimmäinen lista meni päin persettä. Sähkötukusta soitti kaveri, että mitähän tämä luettelo tarkoittaa kun hän ei saa mitään selvää siitä. Yritin olla viisas ja panin sen sähköpostiin tarvikeluettelon numeroinnin mukaan, mutta eiväthän ne sattuneet sinne päinkään. Kävin sitten porraskuilun ja yläkerran huoneet rasia rasialta lävitse ja kirjoitin ne timpurinkielellä menemään. Vastaus kerkesi tulemaan vielä tälle päivälle ja parin tarkennuksen jälkeen tilaus astui voimaan. Summa oli toista tuhatta euroa!

Lähden Unimäkeen kun vrk jälleen kallistuu myöhäiltaan. Koko päivän käpsehtiminen ottaa kyllä jo voimille.

½yö Unimäessä

Laakajärven jälkeen hyppäsi tienvieren pajukosta iso jäneksen rutjake auton eteen ja kun jarrutin, pedaali painahti pohjaan eikä jarrutusta tapahtunut. Pitkäkorva menetti henkensä ja minä punaisen sekunnin ajaksi holtin. Se jos oli hirvi, niin siinäpä sitten olisi tuurissaan ollut, menikö kaikilta osallisilta henki. Vauhti ei kyllä ollut kova, alta 80, mutta silti. Jarruputki meni takasillan kohdalta poikki jälleen.

Käsijarrun avulla sitten ajelin loppumatkan. Muuta liikennettä ei ollut. Kävin jarruttomuudesta huolimatta yhdeltä soramontulta lapioimassa kärryyn soraa kun tarvitsen sitä valuhommissa, ja kömmin sitten hiljaa lirutellen tänne korven kätköihin.

Vituttaa kun minulla olisi muuutakin tekemistä kuin ruveta heti huomenaamusta auton rassuuseen!

Muuten on Unimäen alkukesän yö hieno. Tuomi on kukintansa kukkinut ja pihlaja alka happamenhajuisen kukintansa, käet kukkuvat vimmatusti ja rastaat laulavat. Heinikko on kasvaa kuhahtanut pituuteen jota ei monenna keväänä tällä korkeudella ole tapahtunut.

Kasvihuoneessa tomaatintaimet ovat pörhistyneet jo melko vankoiksi ja harsojen alla pottu noussut taimelle. Uusissa koronantaimissa kukat! Vanhoissa mansikkapenkeissä ei vielä nuppujakaan, mutta pehkot ovat melkoisia jo. Keskimmäinen omenapuukin kukkii, mutta miten pölytys kun muissa ei ainuttakaan kukkaa? Haenko vanhasta mummilasta muutaman kukkivan oksan varuilta kukkivan omppuni avuksi? Pitää kysyä Puutarhurilta huomenna. Se olisi ensimmäinen kerta kun Unimäessä omenoita puu tuottaisi vaikka nuo ovat kituneet täällä jo niin monet vuodet, ehkä jo kymmenen? Pottu on paljon hyötyisämpi kasvi kuin ne.

Väsyttää valtavasti, mutta asiat pyörivät päässä kuin betonimassa myllyssä. Luen Saarivaltakuntaa ja ehkä se auttaa nukahtamaan.

28.5.2016 Lauantai

Aamusta heti kannoin taapelista muutamat kuoritut tukinpötkylät raviojan päälle huoltomonttua varten ja peruutin Tojotanrottelon niiden varaan. Ähräsin paarmojen kinttuja koloessa jarruputken rikkonaisen kohdan irti, katkaisin sen tasaisesti poikki ja klemmaroin liitoskohtaan vahvistetun bensaletkunpätkän ja panin systeemin kannakkeiden alle takaisin. Ihan sama homma kuin jo keväisen sohjon aikaan tekemäni, mutta nyt toiseen putkeen. Kai ne pitäisi uudet laittaa, mutta kun ei ole muistanut, ja kun se on niin vaivalloinen toimenpide.

Piti sitten ajaa kylälle jälleen käsijarrua hidastuksiin käyttäen, ostaa huoltoasemalta jarrunestetä ja käydä Soilan luona ilmaamassa koko järjestelmä, itsekseen se ei onnistu. Nyt on perkele joka taive nihkeän jarrunesteen kelmuuttama. Ja pakkiin perkele oli sitä ruikkunut myös! Sinisistä putkipihdeistä ja oranssinpunaisista pirunpihdeistä lähtee väri irti, että semmoista ainetta se! Kumosin pakin sisällön pressun päälle aurinkoon, jospa kilut ja kalut siinä kuivahtaisivat. Miten jotkut voivat tykätäkään autojen rassauksesta! Inhottavinta askartelua mitä ihmistoiminnot ovat kehitelleet. Miten nämä kourat puhtaaksi nyt suan? Multa ja muu maasta irtoava lähtee saippualla ja vedellä, mutta öljypaska ei hauduttamallakaan.

Iltapäivä meni kuitenkin mukavemmissa hommissa. Pengoin epäonnistuneen porkkanapenkin ylös, tein siihen lautaiset raamit ja lisäsin vähän kekkilää ja istutin uudet siemenet. Soilalta sain yhden paketin nauhasiemeniä, niin ne olivat helpot piilottaa multaan. Tilliäkin panin ja toisenlaista porkkanaa penkin toiseen päähän. Niittasin harson kaiken päälle. Kerkesin harventaa lanttupenkinkin. Siinä taimet ovat terhakat, mutta kovin sattui siihenkin kylvö epätasaisesti ryppäiksi. Jospa sieltä muutamat lantut aikanaan saisi kuitenkin noukkia.

Nyt illasta järkeilen, että lähdenkö Maaningan Kasinolle humpalle. Kylvetty on ja posket sileiksi ajeltu, hampaatkin pesty ja paita sekä housut tuuletettu ulkona. Humppakengätkin tuossa uuninedustuolilla nököttävät ja eväätkin tein. Mitä tuota jahkailemaan, matkaan siis.

29.5.2016 Sunnuntai

Olin humppareissulta takaisin kolmen maissa. Menin V.järven kautta ja tulin Hankamäen reittiä; 10 km jälkimmäisen reitin häviöksi.

Ihan mukavat humpat.  Kantolan Eija rallattelemassa. Naistenhaulla iäkkäin hakija oli 7-kymppinen ja sen kanssa oli illan mukavimmat jutustelut. Sanoi vetreänä pysyneensä osaltaan tanssihaarrastuksen avulla, mutta viettänyt muutenkin terveellistä elämää. Annikkia ja sen miestä, jonka nimeä en enää muista, jututin tauolla. Siilinjärven aikoihin oltiin paljonkin tekemisissä keskenämme. Ovat olleet naimisissa koko ajan, eli siis ainakin 40 vuotta eivätkä he olleet lainkaan toisiinsa kyllästyneen oloisia. Samat työpaikkansakin säilyttäneet nämä pitkät vuodet. Lapset maailmalla ja oma, tasainen elämä elettävänä.

Tänä vuonna elokuussa tulee 40 vuotta sitäkin, kun tapasin ensimmäisen vaimoni Maaningan Kasinolla. Sitäkin  mietin kun takaisin ajelin ja kontrastina edellä mainitsemani pariskunnan onnistumista pohdin. Niin olisi kai kohtuudella voinut itselleni ja Sadullekin odottaa, mutta toisin kävi. Surunpiikin pistoa en voinut väistää nytkään.

Hellettä ja paarmoja. Melkein kelteisilläni kuljeksin ja nahka paahtuu. Hain mummolan pihasta kolme kukkivaa omenanoksaa ja panin ne vesisankoon oman kukkivani juureen. Ensin suutelutin kuitenkin muutamaa avoinna olevaa kukkaa toisillaan, että jospa pölytys onnistuisi vaikka ei sadosta mitään isoa hyötyä tule vielä olemaan. Mukavaa se olisi kuitenkin syksyllä Unimäen ensimmäisen omenan kylkeä puraista.

Lintujen viderrys on äänimaailma jonka vasta nyt vanhempana ja huonokuuloiseksi käyneenä olen oikeasti alkanut hahmottaa todellisuudeksi, jota muu äänimaailma ei enää syrjäytä. En tuo radiota ulos rallattelemaan vaikka mitä sieltä tulisi. Ihmisten jatustelut ja musiikki eivät ole muuta kuin teknisin välinein sävytettyä mölinää. Suohon se joutaisi ainakin kesäksi polkaista.

Aamuseitsemästä saakka olen tehnyt ilman taukoa puutarha- ym. harrasteita. Syömiset vähissä, aamupuuron lisäksi jokunen leipäpala ja raparperikiisseliä. Maito riitti juuri ja juuri kahviin.

Kastelujärjestelmän rakensin kasvipönkään. Eli 100 litran saaviin porasin alahelmaan reiän johon tiivistin messinkihelmellä 10 millin muoviletkun. Seuraavaksi reikä nurkkatolppaan josta letku sisään ja linjalangasta katkottujen pätkien varaan letku riipuksiin kasvintaimien ylle. Teroitin viilalla neulepuikon ja tökin sillä letkuun jokaisen taimen kohdalle reiät. Kannoin korkean pölkyn päälle nostamani saavin täyteen vettä ja alkoihan se kastelujärjestelmäni ainakin jotenkin toimia. Tippa elämännestetä useammasta reiästyä näkyi narua pitkin lähtevän joka hetki valumaan niitä tarvitseville taimille. Saas nyt nähdä sitten miten kauan toimivat. Reiät voivat mennä tukkoon, sillä ojavesi ei ihan humuksetonta ole. Hauskan näköisiä olivat itikan poikasetkin jotka ensimmäisen vesitäytön mukana uivat kirkkaan letkun tulpattuun toiseen päähän ja takaisin.

Ajoin nurmikon. Husqvarnasta korkkasi ilmansuodattimen kannen ruuvin. Pitää nakata leikkuri kärryyn ja korjata kotona. Joku muukin pultti siinä näytti olevan löysällä.

Ilta on jo pitkällä. Olen kylpenyt ja kohta suljen jälleen mökin oven ja lähden vaikka ei huvittaisi sillä täällä kesä tuntuu kesältä. Vieri vieressä olevat kaupunkien talot ja niiden yhtä ahtaasti ajattelevien asukkaiden tiivis yhteisö kammoksuttaa. Sekin, kun jotkut niistä haluavat pitää ruohikkokenttänsä niin siisteinä, että keräävillä leikkureilla ne ajelevat ja kuljettavat silpun autoilla jäteasemalle. Pihojenhoitotoimet näyttävät joskus siltä, että käyttäisivät mielellään imuriakin loppusiistimiseen.

½yö Kni

Olipa vaarallista ajaa vasten auringonlaskua tullessa. Naarmuisen, sälöisen ja likaisen Tojotanrottelon tuulilasin lävitse otsaluun korkeudelle pakrottava auringonkilo teki näkyvyyden kymmeniksi kilometreiksi miltei mahdottomiksi edetä. Pysähdyinkin välillä ja ihmettelin kun yksikin Volvo pisteli menemään kuin kuskille ei sama aurinko paistaisi. Päähän koskee.

torstai 26. toukokuuta 2016

Pvk-merkintöjä

20.5.2016 Perjantai

Illalla Unimäessä.

Knissa kävin kaupassa ennen lähtöä. Maitoa 4 prk, voi-rypsiöljylevitettä 1 astia, munia 6 kpl, tomaatteja 6 kpl ja leipää yksi vaasalainen pulapassi. Kotoa pakastimesta asettelin kylmälaukkuun kalkkunaviillokin, marjoja ja marjamehua. Alkavat ollakin kaikki, paitsi mehut.

Kaupan pihassa jututin Pauluksen opettajaa Penttiä joka kehui jälleen pojan. Pena muuttaa ensi syksynä Oulun Norssille ja se tuo surua monen oppilaan mieliin. Jos hänellä mielestään on loistavia oppilaita, niin on hän kyllä myös kympin opettaja; "Penttimaniaksi" koululla vitsailevat.

Kun peruutin mökin pihaan, kävin ensimmäiseksi vettä kaivolta. Kannen päällä lötkötti pienehkö musta kyy ja kun tulin takaisin pihaan, huomasin mökin nurkalla isomman mustan joka luikersi nopeasti mökin alle.

Taivaanjaara pesii muutaman kymmenen metrin päässä yhden vesiroplakon äärellä mättäässä. Koperossa oli viisi vihertävää, tummalaikkuista munaa. Astuin melkein linnun päälle kun läksin pistäytymään petäjikössä. Se pyrähti jalkojeni välistä ääntä päästämättä. Kuorin pihlajakepin pesänmontun viereen merkiksi.

Valtavalla volyymilla kukkivan tuomen tuoksu on huumaava. Päähän ihan  sattuu.

Kirjosiepot näyttäisivät vallanneen suuren osan pesäpöntöistä. Riukupöntön sinitainen on säilyttänyt asemansa ja ainakin yksi talitiainen kaivonkorvan lepässä. Pääskyset sujahtelevat pihamaan yllä myös, täytyy tällä reissulla kiipeillä putsaamassa entisten pesien aluslaudat. Otin Knista sitä varten peräkärryyn jatkettavat alutikkaat, että uletun.

Mustarastas Leo -se keltaisempinokkainen uros- viipertää talon lähettyvillä ja kasvimaalla isommin arastelematta. Se käärii matoja nokkaansa ja lennähtää firmojen talousmetsään ja kohta takaisin. Välillä matoja keräämään tulee myös arempi Iiris, harmaampi ja värittömämpinokkainen äitilintu. Niillä on siis poikaset jo kuoriutuneet kun ruuanhankinta on niin ärhäkkää. Mustarastaille kelpaavat myös lintulaudoilta punatulkkujen vahvoissa nokkaluissa murskaantuneet ja alas tipahtelevat siementen siruset. Kokonaista pähkinääkin Leo nokki, mutta kun se ei särkeytynyt, niin otti ja nielaisi sen itse.

Nimesin mustarastaat sen vuoksi, koska keltaisempinokkaisesta pätkähti mieleen mälliä pureva ylitorniolainen Leo jonka kanssa keikuttiin Levillä hotellityömaan telineillä ainakin viisi kuukautta työparina. Iiris tuli sitten ihan muuten vain mieleen. Typerää kyllä nimetä luontoelikoita ihmisnimin, täyserakolle se olisi ehkä terapeuttista.

Punatulkkujen lisäksi siemeniä käyvät ahkeraan nokkimassa edelleen myös viherpeipot. Tiaiset vain satunnaisesti. Yksi keltasirkkukin näkyy seassa olevan.

Häiriintykö lintujen ruokailusysteemi pahasti jos sulan ajankin helppoa sapuskaa on tarjolla? Ei kai, sillä onhan maataloissakin jyvää ja akanaa ja lehmänläjissä kärpäsiä nokittavaksi kesät läpeensä ja se lienee yhtä helppoa ruokailua.

Kurjet huutavat Karisuolla ja joutsenten kauas kantava ääni kuuluu Keyrityn Karilahdelta saakka. Käkien kukunta jokaiselta ilmansuunnallta on myös taukoamatonta. Kesä etuajassa. Mustikat kukkivat vimmoissaan ja kohta kai lakkakin. Kunhan ei vain halla köyrisi niitä kumoon, tai rankat sateet.

Metsänpeiton pöllönpöntöstä läksi lintu, mutta näin vain häivähdyksen sillä ilta-aurinko sattui juuri menokulmasta päin naamaani.

Klo nyt 23 ja rupean nukkumaan. Pamela Mandartin elämäkerta piti jättää kesken luvun sillä muistelija alkoi hömelöimään selvännäkijä Aino Kassisen ja harhaisten jumalnäkyjen kanssa. Ei siinä mitään jos olisi käsitellyt niitä murrosikään kuuluvien, horjuvien tunteiden mukaisena epävarmuutena, mutta kun vielä muistojaan kirjoittavana, kohtalaisesti elämää nähneenä seitsenkymppisenäkin niitä totena levittelee, niin sitä minä en voi sietää. Otan siis unilääkkeeksi Therouxin Saarivaltakuntaa parit sivut.
21.5.2016 Lauantai

Klo 04 heräsin, mutta nousin vasta viideltä. Filosofisoin pätkälläni ollen sen tunnin, ja ehkä torkahtelinkin. Kerrassaan hieno aamu. Pikkuhuoneen ikkunasta voi seurata idän taivaalle nousevaa aurinkoa joka nyt, kun olen juonut kahvit ja puuro on hautumassa alkaa peittyä utuiseen pilviharsoon. Se taas enteilee ennusteiden mukaisesti sadetta.

Pitää lähteä lapiohommiin.

Illalla

Ropisemisen aloitti. Vettä kaatoi ajoittain aikalailla, mutta ei pieksämällä kuitenkaan. Kohmeisen kyyn kannoin kasvimaalta lapionterän päällä kivirauniolle. Kuin hidastetussa filmissä se önki kivienkoloihin näkymättömiin. Joku olisi huiskaissut siltä pään poikki vaikka käärmeet ovat kiehtovampia kuin moni muu luikero. Itse en varmaan tappaisi, vaikka se joskus paksauttaisi myrkkyä kinttuuni.

Ihminen voi suojautua kyyltä, mutta kyy ei ihmiseltä. Niin kuin on miltei kaiken luonnon suhteen. Tsunamiinkin ovat jo varoitusjärjestelmät luoneet ja tulivuorenpurkaukset ovat osittain ennustettavissa. Vain maanjäristykset ja jättimyrskyt ovat ihmisennusteille mahdottomia. Ja samoin tämän lajin toisilleen tekemät koiruudet; pommiattentaatit ja tyrannien synnyt.

Jospa edes Unimäen tontilla tappamiset pysyisivät tulevaisuudessakin mahdollisimman vähäisinä.

Vaikka satoi, hajoitin sortumaan alkavan kellarin peltielementti-tuulikaapin. Aloitin myös maasortuman lapioinnin ja muun siistinnän, jos vaikka uuttakin saisin rakennetuksi. Muuraamallahan se käy kätevämmin. 14 harkkoa tontinnurkilla kuleksii ja tarvitaan vain 100 lisää. Niiden hankinta-aikomukset panevatkin homman sitten jäihin.

Kuution verran maita kovaa savisomerikkoa myöten jo nakkelin penkalle ylös toiselta sivulta. Jokaiselle lapiolliselle löytyviä kiviä rupesin sitä mukaa asettelemaan tuloväylän penkan verhoukseksi. Armikin siinä kaivellessa tuli mieleeni sillä hän liittyi parinkymmenen vuoden takaiseen elokuuhun, kun alunpitäen kellarimonttua aloin kivikkokohtaan kaivelemaan. Sen kertainen riitamme oli niin kitkeräntikkuinen, että siitä vittuuntuneena kaivoin kaksi vuorokautta yhteen soittoon monttua mäkeen! Kaikenlaista sitä ihminen...

Ruuaksi paistoin kalkkunaleikettä jonka mausteet hain nokkospuskasta ja ruohosipuliryppäästä. Panin pannulle myös pestyjä horsmanjuuria joiden sormen paksuisia maltoja löytyi kaivelupenkasta kuin nuoria parsanvarsia kaupan vihannestiskiltä; maistuvatkin vähän sinne päin. Pottuja keitin ja tekaisin raparperi-mansikkakiisseliä jälkiruuaksi. Tosin se oli vielä niin kuumaa, että söin sitä vasta sitten, kun se oli kellarinkylmässä jähtynyt.

Hujjaustelin. Nyt mietin, onko järkeä lähteä Ilveksen avajaishumpalle, vaikka järjellähän sen asian kanssa ei mitään tekemistä ole.
22.5.2016 Sunnuntai

Heräsin ½6. Niskasta lähtevää päänsärkyä.  Käsiäkin pakottaa ja ronkka on kipeä. Säryt alkoivat kun ajelin vähitellen kirkastuvassa aamuyössä Ilvekseltä. Menin Palonurmen kautta ja tulin Varpaisjärven reittiä; 2 km on matkan ero tulomatkan hyväksi.

Ilveksellä oli jokatapauksessa hilpeät humpallukset. Souvareiden vaihtoyhtyeenä oli hyvin nuorien varkautelaispoikien kokoonpano jolta soitto ja laulu luonnistui. Varkauden Kaikkonen sanoi joskus hoitaneensa yhtä pojista pienenä. Kaikkoselta itseltään oli talvella haljennut polvilumpio ja nyt sen kanssa pystyi tanssimaan vain hitaita hitaasti. Pyhäsalmen Lomittajaan taas oli puhjennut astma eikä hänenkään kanssa humppa riehumiseksi saanut yltyä. Ennestään tuntemattoman kuopiolaisen kanssa tanssin monet pelit ja viimevalssinkin sillä hänen kanssaan jotain muutakin siinä välissä tuntui sykkävän kuin tissit. Hantella oli oloisensa nainen koko ajan tanssitettavana. Hyvältä näytti. Mittamies Arvia jututin. Se on jäänyt eläkkeelle saman kunnan rakennustoimistosta jossa minäkin 80-luvun alussa olin. Kohta olisin minäkin sieltä jäämässä jos... Myös V.Kuosmasta puhutin. Hänkin oli heti armeijanjälkeisen kaivostyömaan aikaisia työkavereitani ja jäänyt jo eläkkeelle sieltä samasta paikasta jossa jaksoi kymmenet vuodet samoja koneita ajaa. Selkä olikin työkoneen istuimen muotoiseksi köyristynyt eivätkä koivetkaan kovin vikkelästi lavalla taivaltaneet.

Aamukahvit ja puuro hautumaan. Sitten lapiohommiin.

Puurolla klo 9. Lasse Mårtenssonin muisto-ohjelmaa kuuntelen. Oli siinäkin lahjakas ihminen.

Kyy valkosipulipenkissä. Otin valokuvia. Kun se läksi minua karkuun ja kahisteli keltaisena hehkuvaan kevätvuohenjuuripenkkiin hyppäsi sieltä sokkelia vasten myyrä. Se oli lähellä joutua luikertelijan aamupalaksi. Kyy siirtyi lötköttämään aurinkoon talon päätyyn ja siellä se kai edelleen lämmöstä nautiskelee.

Huussissa istuessani avoimen oven kivisellä edustalla kerkesi käydä 3 viherpeippoa, 2 punatulkkua, talitiainen ja 2 kirjosiepponaarasta. Jokaisella kiivaat kevättouhut vikeltämisensä pontimena. Yksi punatulkku-uros erottuu joukosta koska sillä on valkoinen viiru mustan päälaen ylitse nokanjuuuresta niskaan. Onko joku haukanraapaisu vai värivivahde niin siitä ei saa selvää vaikka se oli lähimmillään metrin päässä. Keväällä täällä oli myös talitintti jolla oli toisen silmän paikalla vain laaja, musta monttu. Nyttemmin sitä ei ole näkynyt.

Leo ja Iiris jatkavat ahkeraa uurastamistaan poikastensa eteen. Lysti seurata niiden rapsakkaa tepastelua nurmella ja kasvimaalla.

Kuuntelin puuroilun ja kiisselin jälkeen Mårtensson-ohjelman loppuun vaikka olenkin toista mieltä purjehduksen tärkeydestä. Eenkä nyt ala sanailun metafooraa syvemmin analysoimaan. Otin asperiinin ja odotin sohvalla pötkötellen sen vaikutusta. Tuntuuhan tuo päänsärky laimenevan.

Iltapvkahvilla

Jukersin sipulipenkin aivan uuteen paikkaan. Sattui vissiin vanha raunion alusta, sillä joka toinen lapiollinen oli kiviä. Kärräsin niitä 5 kuupallista raunioon jossa alkaa olla mukavat muodot jo. Kuorin multaa pois, ja panin jälleen hevonpaskaa muhimaan alle ja lapioin pinnan johon kaadoin pussista Kekkilän mustaa väriksi. Kehystin penkin puunkelleksillä ja istutin likoamassa olleita punasipuleita n. 20 kpl ja tavallisia saman verran. Päätyalalle panin 2 kurpitsantainta ja harson päälle.

Sitten siirryinkin lapiohommiin kellarin edustalle käytyäni korjaamassa Soilan luona lapiota kun siitä alkoi varrenjuuren hitsaukset longahdella. Porasin reiän terän ja varrenjuuren lävitse ja panin kasimillin pultin siihen. Terottaakin sitä piti pikkurontelilla ja siihen tarvitsin sähköä. Otin korjattavakseni myös S:n lapion josta ponsi särkynyt. Vien sen Kniin jossa mulla ponsia on. On hyvä, tukevateräinen vanhanajan lapio niin se kannattaa laittaa kuntoon. Oioin ja tasasin ja hioin myös talikon vääntyneet piikit ja terotin samalla niiden vesurin. Vävyllä eivät korjaushommat tahdo onnistua.

Iltamyöhällä kun ympäröivä lähimaailma on kaunis kulissi totuuden maailmaa vasten.

Kylvyn lämpiämistä odotellessa ajelin vähäisiä, möykkelikköisiä nurmia matalimmiksi. Söin eilisiä tähteitä ja kellarinkylmää kiisseliä maidon kanssa jälkimauksi. Nukuttaa valtavasti. Radiosta ei tule mitään järkevää niin kuuntelen Radio Vegaa josta ymmärrän sopivasti muutamat ruotsinkieliset sanat ja se riittää. Välttämättä en kaipaa mitään kuunneltavaa, mutta pelkkä korvien soiminenkaan ei nyt ole mukavaa kuunneltavaa.

Pitää vielä merkitä muistiin yksi harvinainen näytelmä. Iltapaskalla istuessani luikersi päivänlämpimälle huussinoven eduskivelle kyy jonka niska ja koko hienorakenteinen, kuviollinen ruumis jäykistyi saalistusasemiin kun toiselle kivelle hyppeli sivusta pieni viherpeippo. Samassa kyyn häntäpuolelle lennähti punatulkku, mutta en kerennyt nähdä, nokkaisiko se todella kyytä hännästä. Joka tapauksessa kyy käännähti punatulkun ilmestymisestä närkästyneenä salamana taaksepäin jolloin viherpeippokin havahtui vaaran läsnäoloon ja häipyi. Siinä olisi ollut videokuvauksen paikka, mutta enpä osaa kameroiden kanssa huussireissulle varautua.

Jään Unimäkeen vielä maanantaiksi. Jospa ne pojat taas siellä osaavat kouluun aamulla lähteä.

23.5.2016 Maanantai

Aurinkoinen  aamu. Heräsin viideltä, mutta torkahtelin petillä puolisen tuntia makustellen näkemiäni unia. Viimeisessä oli mukana pikkuveli Eikka jonka kanssa hätisteltiin biisonia, joka välillä muuntui mammutiksi, hankien lävitse Venäjän Kuolaan.

Kusellakäynnin jälkeen istuin aitanrappusilla ja nautin aamuilmasta, lintujen laulusta ja tuomen tuoksusta. Kun olin syönyt, kiipesin tikkaille ja pudottelin pääskyjen kuottaantuneet vanhat pesät ja vaihdoin leveämmän aluslaudan harjan alle. Vähän alemma lisäsin kaksi uutta laudan pätkää vaihtoehdoiksi. Heti niillä kävivätkin pääskypariskot juttelemaan, että jopas nyt Unimäen isäntä heitäkin muistaa eikä aina vain nuita melkein lentotaidottomia sieppoja. Myös saunanharjan alle ruuvasin lautaisen pesänalustan sillä näin pääskyn käyvän sielläkin tutkimassa.

Sitten ei muuta kuin lapioimaan kellaria. Huilatessani istuin nurinkäännetyllä pottulaatikolla ja näin jälleen erikoisen näytelmän. Kirjosieppo sai houkutelluksi lepässä olevan pöntön luokse naaraan, mutta vaikka se kuinka yritti keikailla ja viserrellä, ei viileä naaras hievahtanutkaan. Viimein urossieppo teki koreografian jota en ole minä ainakaan koskaan nähnyt. Se kiepahti pöntön katolle selälleen ja päästi ilmoille melkein jodlausta muistuttavan kujerruksen levitellen siipiään kuin enekelintekijät hankeen talvella, että johan  alkoi naaraallakin seistä saakeli! Pitäisiköhän tunteiltaan viilenneeseen Puutarhuriin koettaa samaa konstia...

Illalla myöhällä kun olen hujjaustellut, tiskannut, lakaissut lattian, kerännyt pyykättävät jne. ja olen jälleen lähdössä Kniin, on olo tyytyväinen muutaman päivän saavutuksiin. Kellarin kaivelutkin sain tehdyksi ihan viimeisimpiä sipistelyjä vaille valmiiksi. Lopussa lapiosta katkesi varsi ja siihen päätin silittelyt.

Kastelen vielä kasvihuoneen tomaatintaimet, panen lantunsirkoille harson takaisin ja lähden.


24.5.2016 Tiistai

Knissa.

Saattaa olla, että tällä viikolla jää pvk-merkinnät vähemmälle sillä tiedossa on kiivasta puuhastelua. Tänään kerroin kuitenkin pojille aamupuurolla tarinan muistosta joka heräillessä nuljahti mieleeni. Ehkä näin siitä untakin.

Vuosikymmen oli 1970, minä jotain 16-17-vuotias kun oltiin navettaa rakentamassa eräällä syrjäkylän maatilalla. Talossa oli isä, äiti, ukki sekä 2 tytärtä. Vanhempi tytär kirjoitti meille työmiehille käyttäytymissäännöt joiden mukaan meidän on toimittava eikä niin, kuin oli muutaman päivän tarkkailun jälkeen meidän nähnyt toimivan. Sääntöluettelo oli seuraavanlainen:

SÄÄNNÖT TYÖMIEHILLE

1. Kun tuletta sisälle kahville tae syömään taputteletta pierut pihalle. Isä suapi vain joskus turrautella kun se on isäntä. Matin kuulin keskiviikkona paksauttavan pöytään istuissaan. Se haisikin erilaiselle kuin isältä piässyt.  Pikkusisko suapi kanssa lörräyttee, mutta sillä on harso niin ei se haettoo. Ja koska se on vielä pieni. Äet ei piere millonkaan.

2. Peskee käteny etteisen kommuutin alumiinivatissa saippuan kansa. Pyyhkikee käteny muanantaena sinikukalliseen pyyhkeeseen, tiistaena killanväriseen, keskiviikkona vohvelikuvioiseen, torstaena harmaaseen ja perjantaena punavalakoruutuseen jonka minä oon koulussa ommellu. Laavantaena ja sunnuntaena tehkee käsilleny mitä haluvatta.

3. Kengät, takit, rukkaset ja hatut jättäkee etteisen toloppanaalakkoon eekä niinku Markku meinoo jättee tuvan lattialle oven viereen.

4. Tuvan isossa pöyvässä istutaan tälleen:

Isän paekka on ikkunan puoleisen pöyvän piässä, äet isän vieressä hellanpuoleisen rahin piässä ja pikkusisko niihen välissä syöttötuolissa pöyvänkuluman kohalla. Minä istun äetiä vastapiätä Killa kissa sylissä ja ukki minun vieressä jos se ei joo kalalla. Ukki haisee joskus särille ja äeti komentaa sen haalarinvaehtoon. Sillon ukki saattaa tulla villahousut jalassa pöytään, mutta sittä se haisee vain ukille.

Työmiehet istuu sitten silleen, että suoranokkannen Make istuu äetin puoleisen rahin toisessa piässä ja kahenmahan Masa Markun vieressä äetiin päen. Ja Valtsu, jolla hiukset on ukin mielestä liian pitkät ja housujen polovet aina rikki istuu minun ja ukin puoleisen rahin ovensuupiässä. Ukki se Masaa kuhtuu kahenmahan Matiksi ja Makea Suoranokaksi, en minä semmosia osaa vielä hoksata. Ja minusta Valtsun hiukset on ihan sopivat.

5. Kun on syöty ja laataset nuoltu puhtaaksi, niin ne ja huarukat ja lusikat ja lasit ja kiisselikupit jätetään paikoilleen. Äet ja minä kerätään ne sitten tiskiin ja tiskataan. Isästä eikä ukista eijoo tiskariksi, niillä astiat vain särkysivät. Niin kun varmaan työmiehiltäkin. Äeti kerran paiskasi puolukkapuurolle tarkotetun emalikulhon uuninnurkkaan kun se suuttu isälle. Se kulho sirkkoili sitten vielä pitkään ja kylykeen ilimesty mustia paukamia ja sisäpuolelle irtosi iso kasa sitä emalia. Sen jäläkeen emalikulho on ollut pelakuihen ruukkuna kylymässä etteisessä.

6. Ruokalevot ottaa vaen isä ja ukki sisällä tuvassa, työ työmiehet köllötelkee hyvällä ilimalla vaekka nurmella ja jos sattaa, mänkeeten töihiny.

7. Sitten vähentäkee sitä noetumista siellä rakennusmontussa. Se kuuluu sisälle asti jos ikkuna on aaki.

Nämä säännöt luati Kaesa, kohta 11 vuotta ja niihen mukkaan on elettävä tässä talossa. Ja muuten, Ukki kuhtuu minua Pölläkkätytöksi, muut eivät sua kuhtua.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Pvk-merkintöjä

17.5.2016 Tiistai

"Terapiaa" puhelimitse.

Lujatuulinen päivä, välillä paiskoi vettä. Korjasin talikosta ponnen ja oioin piikit tasattuani ja hiottuani niiden epätasaiseksi käyneitä kärkiä; vanha palvelija, enkä haluaisi sitä vielä uuteen vaihtaa. Kalliitakin ovat uudet ja tuskin kestävät neljääkymmnetä vuotta kuten tämä äidin perintökalu.

Möngersin vähän tämänkin tontin puutarhassa. Kaivelin vadelmapensaspenkistä vuohenputkien alkuja juurineen pois, nokkoset jätin salaattitarpeiksi vielä rehottamaan, alkavat olla syötävän kokoisia. Aikainen pottu täällä jo taimella. Jokohan juhannuksena uutta mukulaa kattilaan? Täälläkin tuomennuput turvoksissa. Puhkeavat lähipäivinä.

Räystäänkainalon varpusilla jo isot poikaset metelistä päätellen kun emolintu sinne sujahtaa ruokaa viemään.

Naapurin Arvo on jättänyt autoiluelämän taakseen; Mersua ei enää katoksessa näy. Jalat loppuivat ennen kuin huoku. Samantyylisen tiilitalon asukas Arvon ja Anelman naapurissa on lopullisesti menopolulla. Makaa vuodeosastolla eikä enää sanaa suustaan saa. Häneltä jää perinnöksi hometalo. Sen tasakatto on ollut vuotavainen josta näin jälkiä jo monta vuotta sitten pistäytyessäni.

Toinen naapuri, Risto puheli tässä päivänä muutamana, että jos kaataisin muutaman lahokoivun koivun hänen pihaltaan kunhan saa soitetuksi niiden kaadolle luvan.

Kulmanaapurin Unton vaimo oli siivotessaan pudonnut keittiönpöydältä ja katkaissut ranneluut. Polveenkin oli tullut vaurioita. Ovat jo seitsemissäkymmenin, ettei ehkä pitäisi enää pöydille nousta.

Päivällä maitoa kaupasta 10 litraa ja illalla jäljellä oli enää 5. Ruuaksi aamulla normaalit puurot ja myöhemmin paistettuja sipuliperunoita, Unimäessä savustamani lohen tähteitä ja munakasta. Leipää syövät pojat niin, että kokonainen kulahtaa päivässä, jopa yhdellä aterialla. Piirakoita toin 20 kpl Rautavaaran leipomosta eikä niihin hometta ehtinyt pintaan keretä kun olivat jo poikien suolenmutkissa. Samoin kakkoslaadun vesirinkelit, joita siellä oli myynnissä 10-20 sentin kpl-hintaan. Niitäkin oli 20 kpl. Elämä on leivässä, tai pikemminkin sen jatkuminen.

Puutarhuri ripotteli porkkanansiemenet vakoihin ja varasi penkistä myös herneille tilaa. Hain kaupasta kehäkukan siemeniä ja istukassipuleita. Pitää huomenna istuttaa ne. Parinkymmenen kipaleen pussi maksoi 1,40. Kassa meinasi periä 2,50. Otin niitä 3 pss ja punasipulia 1 pss.

Petos-sarjassa konnat alkavat paljastaa yhä aidommin konnuutensa, mutta rikostutkijat ovat aivan pihalla rooliensa kanssa vaikka käsikirjoitus antaisi parempaankin mahdollisuuksia.

Päiväunilla majava, jonka näin Karjalapyöräilylläni Rukajärvellä, rakensi pesää olohuoneen lattialle takan eteen.

18.5.2016 Keskiviikko

Kokoomuksella puheenjohtajapeli. Vedonlyönnit voittajasta eivät kiinnosta, mutta elonkehän hyvin/pahoinvointiin kokoomuspolitiikalla on "tutkitusti" suurin tuhovaikutus.

Vihreilläkin puheenjohtaja vaihtuu ja jos se puolue pelaisi politiikanpeliä kuten nimensä ja aateohjelmansa velvoittaisi (jos muistaisivat välillä sitä edes vilkaista), se olisi puolue paikallaan. Mutta samaa kulutuksen kiihdyttämiseen houkuttelevaa kakkua se kokoomuksen kanssa vain kokoaa vaikka mitä väittäisivät.

Pankissa klo 10-11. Lainajärjestelyt ovat nyt paremmin raha-asioita ymmärtävien harkinnassa kuin Kreikan sotkut konsaan.

Kiuruveden suunnassa toistaiseksi rauhallista. Roista ei ole kuulunut seuraavasta siirrosta edes vihjeitä.

Pauluksen ja Eliaksen pyöristä vaihteensiirtäjät muovisina muruina. Toistakymppiä maksaa kipale jos oikeat osaa tilata. Pitää huomenna käydä Motosta katsomassa josko hyllystä löytyisi niin jäisivät postimaksut pois.

H:lle soitin. Suunniteltiin sähköremonttia. Taidan ne tarvikkeet tilata Finnparttialta. Ainakin tarjous kannattaa pyytää. 91 pistorasiaa ja katkaisinta, yläkerran keskus, valojuttuja, termostaatteja ja pattereita. Joku lähestymiskytkinkin ja mikähän se isompi juttu olikaan? 900 jo niihin nuljahtaa jos sitä mania järjestelyjen jälkeen pankista löytyy.

Kyllä minä kreikkalaisia ymmärrän. Ei se ole isompien tolskaajien kanssa sen kummempaa kuin meidän pienempienkään. Vain summat ovat eri. Vaio vatko, jos koko maailma on niitä jakamassa? Meillä ei ole muita.

Nyt iltamyöhällä säpsähdin hereille sillä täällä huoneessa ovenkahvan päällä istui joku. Siis uni oli sellainen. Ja se "joku" oli samanlainen kuin viime viikolla Unimäessä Kiuruvesireissun jälkeen näkemäni sukupuoleton ryysyläishahmo. Nyt tällä painajaishahmolla oli sukupuolikin. Se oli selvästi tyttö joka oli apua vailla.

Olen jo niin paljon näitä painajaisia kokenut, etteivät ne minua maalta merelle kaada koska tiedän niiden lähteeksi omat, ongelmien kanssa askaroivat aivoni. Nuorempana ne olivat hurjia kokemuksia oikeiden päiväpainajaisten lisäksi ilmestyttyään. Selkäpiitä ne silti karsivat.

Sari Valto oli viime ohjelmaansa kutsunut haastateltavaksi jonkun enkeltennäkijän ja se taas karsi toisella tavalla. Saatanan hupakot! Ylen johtokin lienee yhtä toljake kun  faktoihin perustuvia, tarpeellisempiakin keskusteluja kanaville voisi verorahoilla rakentaa.

19.5.2016 Torstai

Egyptiläinen lentokone mereen Kreikan saaristossa. Alle sata matkustajaa tuhansien pakolaisten hukkumisaltaaseen ja kun nyt etsivät hylkyä, joutuvat tekemään sen tuhansien kumivenehukkujien pelastuliivirojuja väistellen. Siinäpä heillä moraalinen pulma.

Aamupv meni yläkerran ja toisen päätyeteisen rojuja järjestellessä. Joitakin joutavia nakkelin kärryyn ja kuskasin Entrinkiin. Kävin Motossa ja siellä oli poikein pyöriin sopivat vaihteensiirtäjien osat. Vain Pauluksen pyörän osiin riitti mani. Maksoi 11.90. Kun poika tuli koulusta, vaihdettiin se. Pian, kun P meni koeajelulle, se työnsi pyörän pihaan koska takarengas oli pamahtanut halki. Onneksi oli vähän käytetyt sisä- ja ulkokumit varastossa ja vaihdettiin ne. Nyt taas pääsee koulutielle turvallisesti ainakin yksi poika.

Mummi ja poikien täti olivat luvanneet Eliakselle uuden pyörän rippilahjaksi. Kävivät vissiin jo tilaamassa. Oikeaan osunut lahja kerta kaikkiaan. Kiitos heille.

Tein tarjouslistaa lähetettäväksi sähkötarvikkeista. Jotain vielä siitä puuttuu, mutta en saa päähäni millään, että mikä se oli. Täytyy kiertää paikat vielä niin jospa se mieleen muistuisi. Ovat melkoisia älyttäviä muutenkin. Niin kuin nyt vaikka KU 6 J tai APU 8 KJ,  RK 24 UMV ja Telu J. Merkkikohtaisia hinnanerojakin löytyy monelta riviltä ja koska ei tiedä niiden laatujutuista, niin täytyy ajatella entivanhaisesti että kuhan eivät vain kiinalaisia ole.

Telkkakrissakaan ei koko viikolla ole mitään ollut. Joidenkin kiekkokisojen takia ovat kyllä telunneet, mutta ne eivät minua saa sohvalle juurtumaan. Areenalta katsoin saksalaisten uusnatsien tekemistä muukalaismurhista dokumenttielokuvaa, mutta alkoi niin tehdä pahaa, etten voinut jatkaa. Kyselin pitkään mielessäni, että kuinka ne voivat avuttomia teloittaa ihan tuosta noin vain? Miten pää älystä puutteellinen pitää olla, että kykenee? Missä sen lajin ihmissiemenpankki oikein sijaitsee ja miten on mahdollista, että se niin hyvin on säilynyt?

Radiosta kuuntelin yhdentoista jälkeen vähän aikaa Johanna Korhosta ja sitten Ajantasaa kahden jälkeen.

Luettavana on Therouxin lisäksi kirjastosta käteeni sattunut Pamela Mandartin muistelmateos Vaarallinen elämä. Hyvältä lukukoemukselta kirjan nimestä huolimatta sekin vaikuttaa kunhan vain pysyisin hereillä muutamaa sivua pidemmälle.

Huomenna viikonlopuksi Unimäkeen. Nyt minulla on 30 kpl norjalaista Jonsok-mansikantainta. Nekin ovat erilaisia kuin  aiemmat ja jos eivät onnistu, lakkaan muilla kuin polka-taimilla kokeilemasta.

Täällä on pihanperän raparperi villiintynyt kasvamaan kunnolla viime kesän kitumisen jälkeen. Kalkki näkyy tekevän sille ihmeitä. Kotiloetanoita on pihapiirissä vähän jokaisella askelella rusahtelemassa, että saattaa osa kasveista päätyä niiden kitaan. Ei se kyllä niin iso ongelma ole kuin puutarhaliitteet väittävät. Eihän nuo kummoista koloa raparperiinkään saa.

Nyt ½-yö. Paulus tuli itkien huoneeseeni. Oli herännyt johonkin painajaisnäkyyn. Menin vähäksi aikaa viereen juttelemaan ja köllöttämään ja kai nukahdinkin hetkeksi. Siihen poikakin rauhoittui.
20.5.2016 Perjantai

Yksinkertaista elämää. Virikkeet eivät liene kuitenkaan keksimällä keksittyjä sauvakävelyitä. Kirjoitin Perässähiihtäjän uuteen blogipostaukseen kitkerän kommentin vihreä politiikka-aiheesta.

Pesetin koneella poikien liinavaatteita ja pyyhkeitä. Pyykkinarut tulivat täyteen. Patjat ja peitot ja tyynyt kannoin tramboliinille tuulettumaan ja poikien myltättäväksi. Kyllä niistä nukka ja pöly irtoaa kun muutaman tunnin lauma pojajyskäleitä niiden seassa mylskää. Viimekin keväänä tein niin. Pölyallergikoille se tomutustyyli ei ehkä sovi, mutta ei taida meillä kukaan oireilla kakkosnelospätkiä pienempien hiukkasten seurassa.

Siivosin keittiön ja lastasin tiskikoneen hyrskäsemään. Sotkua tuli, kun timpuroin ruuaksi makaronilaatikkoa. Sattui iso satsi, että luulisi riittävän huomisellekin. Gaiuksella huomenna Sotkamossa peli ja Eliaksella Oulussa, että eivät he ole syömässä jos eivät sitten aamupuuron lisäksi syö vahvempaakin. Paulusta houkuttelin mukaani Unimäkeen, mutta ei se halua lähteä, että onpahan hänelle ainakin evästä kupuun valmiina jos yksin muutamat tunnit joutuu olemaan.

Mereen humpsahtanutta konetta ei ole löydetty.

Täytyy ruveta panemaan kamoja kyytiin. Muistaa nekin jonsokit... Paulus tuli juuri koulusta ja katsoi uuniin vesi kielellä. Pitänee laittaa ensin loota pöytään...

tiistai 17. toukokuuta 2016

Pvk-merkintöjä

9.5.2016 Muanantae

Väsyttänyt koko pvn. Mainitsemisen arvoisia en käpsehtinyt. Kaupasta puutarhaan liittyviä, muutamien eurojen arvoisia tarvikkeita hankin, jonkun siemenpussin ja hallaharsoja mm.

10.5.2016 Tiistae

Riki Sorsa on kuollut. Jostakin syystä muistan 1981 kesällä jutelleeni hänen kanssaan Lapponia-hotellissa Roissa. Seurassani ollut turkulainen nainen halusi nimmarin Sorsalta, joka istui oman seurueensa kanssa samassa ravintolasalissa, mutta ei itse ilennyt mennä pyytämään ja lähetti minut. Jäin sitten siihen rupattelemaan vaikka en vielä osannut pitää hänen regee-tyylistään itse. Lienenkö sen jälkeen sitten muualla livenä edes vilaukselta nähnyt? Tanssilavaesiintyjähän RS ei varsinaisesti ollut. Kautta vuosikymmenten hänenkin laulujaan on tullut kuunneltua ja mieleen ne ovat painuneet aina kulloistenkin omien elämänvaiheiden mausteina.

11.5.2016 Keskiviikko

Vesisadetta.

Eilen iltapäivällä erään puhelun jälkeen piti lähteä Kiuruvedelle. Jonkun tunnin keskustelujen jälkeen ajoin Lapinlahdelle H:n luokse jossa rantasauna. Meni puhellessa puolilleöin ja olen nyt klo 03 täällä Unimäessä.

300 km takana joka ei sinällään matka eikä mikään ole, mutta ne asiat, joiden vuoksi liikkeelle läksin, ovat mielelle raskaita. Ne eivät julkitavaraa ole. Tämänkin juonteen eräänä paikkakuntana on Rovaniemi. Tuulee siis Pohjoisesta jälleen, mutta kiroaminenkaan ei auta. Saisi vain nukutuksi kun mielessä pyörivät ihmisluonteiden julmuudet lapsia kohtaan.

Luen Paul Therouxin matkakirjaa Saarivaltakunta. Jospa niille poluille sitten nukahtaisin vaikka valokiila jo nyt Idän taivaalla väräjää pilvenlonkien lomassa. Tihkuinen sade taukosi tänne ajellessa.

12.5.2016 Torstae

Eilisten lisäksi velka-asioiden miettimistä. Ja sitä, kun tämän talon rakennuslupa umpeutuu ensi vuoden vaiheessa. Talo pitäisi kuitenkin lopputarkastaa ja leimauttaa se paperien osalta tiettyyn valmiusasteeseen. Yläkertahan se varsinaisesti keskeneräiseksi jää, alakerrassa asuu kyllä, mutta sähköpuoli pitää täälläkin päivitttää niin, että se menee tarkastuksessa lävitse. Pistorasioita, valaisimia, katkaisimia ja niiden kytkentöjä päätaululle puuttuu ja toisen eteisen lattialämmityskytkennät myös. Ulkovalotkin olisi hyvä saada tarkastelun kestäviksi. Loppupiirustuksiakin ne ovat tietenkin vailla ja niihin kulahtaa monta sataa. Muutakin mietittävää olisi kuin byrokraateille allekirjoitettavaksi tyrkättävät lomakkeet.

13.5.2016 Perjantae

On ihmisiä, jotka eivät kolmellatoista numeroituna perjantaina nokkaansa ulos uskalla pistää. Taikausko on säilyttänyt voimansa kautta vuosituhansien.

Tulin taas tänne Unimäkeen. Klo nyt 23.30 ja olen hujjaustellut sekä syönyt iltapalan. Kaupasta lähtiessä ostamani Ahvenanmaalla (meressä, ei maalla) kasvatetun kirjolohen sivalsin kahtia, suolasin sopivasti ja vein kellariin jossa on tosi kylmää. Kellarin harkkoseinän melkein kuuraisella seinällä oleva mittari näytti vain kahta astetta lämmintä.

Kun tulin tuossa 16 maissa, aloitin heti mansikkapenkin talikoimisen aivan uuteen paikkaan, mutta entisten viereen kuitenkin. Sen pituus tulee olemaan 12 m josta metrin leveydeltä pitää kuoria nurmikuntta sekä myllätä rikkakasvien juuret sekä kivet reilun talikon- tai lapionterän syvyydeltä, mieluummin moreeniin saakka joka on toisissa paikoin jopa puolessa metrissä. Saa siinä käsipelissä monta pistoa ja ravistusta tehdä että hyvä tulee. Hankkija tuli Agrin tilalle Kniinkin takaisin ja sieltä hankin 40 kpl Korona-mansikantaimia, mutta eivät ne koko matkalle piisaa. Enempään eivät varat antaneet myöten. Panen taiminen katteeksi hallaharson ja kokeilen, miten sillä tyylillä sato luonnistaa. Keltikusiaiset pesivät muovin  alle niin en yrkäilekään nyt sitä. Hevonpaskaa kun lannoitteeksi jostain saisi kehiteltyä.

Joka tapauksessa kiviraunio tämänkin satokauden varmin kasvaja on.

Päivällä Knissa kohtasin kaupungilla K:n. Hän kertoi huomisen olevan viimeinen päivä töissä ja sitten muutto takaisin Treelle. Haikeus. Laitoin vielä sähköpostia ja toivotin vilpittömästi kaikkea hyvää nuoreen elämäänsä.

14.5.2016 Laavantae

Siinä se päivä jälleen iltaan kallistuu. Soitin aamupäivällä Laarille joka lupasi kysellä hevonkykkiä. Kohta se soittikin ja kertoi Saarelassa sitä olevan. Niinpä läksin välittömästi peräkärryineni ja talikoineni reissuun enkä tyhjää haraissut. Nyt läjä ehtaa ja parasta mansikkamaan lannoitetta on kasvimaan laidalla eikä maksua Kuosmanen ottanut. Verrokiksi: 6 litraa kananpaskaa maksaa kaupassa 15 euroa eikä sillä pitkälle pötkitä vaikka kuinka olisi kokoon puristettua sen teho.

Hevonsontaa ei pidä laittaa suoraan mansikantaimien juuriston kanssa kosketuksiin jos se ei ole kompostoitua. Nostan penkistä multaa kerroksen syrjään, levitän kykkiä kuin täytekakkuun täytettä ja sitten mullat pintakerrokseksi takaisin. Sitten vielä penkin muotoilu ja kate, ja jos jaksan, haen Tervamäen  montusta kärryllisen soraa katteen painoksi ja rikkaruohoesteeksi ympärille.

Kiviä keräsin tälle päivälle kaksi täyttä kottikärryllistä. Löytyi myös kaksi laastipaljullista ohdakkeiden ym. rikkakasvien juuria. Rikkakasveista pääsisi eroon myrkyillä, mutta kuinka matojen ja muiden tarpeellisten pieneläjien silloin kävisi?

Kädet ovat karkeat, mutta pykimät osin jo parantuneet ja käsivarsien lihakset alkavat olla entisenlaisissa mitoissan. Mahakin on huopentunut niin, että sen huomaa vaikka ei kai minussa ehtaa läskiä ole ollutkaan. Avojaloin käppäilyn ansiosta jalkopohjat ovat niin mustat, ettei niillä vieraisiin lakanoihin päästettäisi edes saunomisen jälkeen. Kengättömyydessä, kuten muussakin kesäisessä vaatetuksen keveydessä on niin suuresta vapaudentunteesta kuitenkin kysymys, että jätän vieraisiin lakanoihin menemästä jos se siitä kiinni on.

Hojossa olisi humpat, lähenkö?
15.5.2016 Sunnuntai

Kahvit on juotu ja puuro hautumassa. Aamukuudelta heräsin, nukkumaan rupesin kolmelta. Kävin siellä Hojossa. Souvareista muutama vuosi sitten irtaantunut Lampela haitareineen oli solistina. Väkeä ei ollut kovin runsaasti ja harkitun harvakseltaan kävin hakemassa. Erään tumman rouvan kanssa humpalsin enämpikin, ja lopulta kahviossa jutteluksi asti. Pienessä sateessa sitten ajelin pois mutkaista Kaavin, Juankosken ja Säyneisten reittiä. Alaluostassa hirvi seistä tökötti loivassa kurvissa keskellä tietä, mutta koska ajoin hiljaksiin, niin ehdin pysähtyä. Iso oli sonni ja huonosti olisi meille molemmille käynyt jos kahdeksaakinkymppiä olisin sen mustanharmaaseen kylkeen lasetellut.

Hieno aamu herätä aikaisin vaikka nukkuakin olisi ehkä hyvä. Sateen jälkeen on raikasta ja linnuilla riemu kun öttiäisiä nousee usvaiselta nurmelta melkein itsestään nokkaan. Katselin pitkään, kun viklo lennähti talonpäädyn epätasaiselle nurmelle ja alkoi laulurastas kaverinaan houkutella kastematoja onkaloistaan ruuakseen. Kyllä ne ainakin kymmenen matopoloista mieheen lutkaisivat ennen kuin olivat kylläisiä ja lähtivät jatkamaan kevään muita touhuja, esimerkiksi paritteluhommia joista en minäkään kieltäytyisi. Paitsi etten viklojen kanssa sentään...

Punatulkut ja viherpeipot käyvät edelleen ahkeraan auringonkukka-ateroita nauttimassa, muut tintit silloin tällöin. Olen katsellut, kuinka omaneduntavoittelu on luonnossa arkipäivää. Kun nyt ovat kirjosiepot saapuneet maisemaan, eivät ne häpeile käyttää hyväkseen talitinttien jo melkein valmiiksi pehmustettuja pönttöjä vaan alkavat ajella alkuasukkaita pois asettuen suoranaisen väkivaltaisesti taloksi. Sinitiainen pienessä riukupöntössä sen sijaan pitää puolensa ja ajaa kiukkuisesti tunkeutujasiepot matkoihinsa.

Tässä käy säännöllisen aterian napsaisemassa myös pieni tuulihaukka (?). Se syöksyy mökin varjonpuolen lapetta ylös ja harjan ylitse koukkaisten lintujen ruokailupaikalle josta useimmiten nappaa kynsiinsä sen, mikä ei karkuun ehdi. Höyhenläjistä päätellen yhden tintin se oli poissaollessani syönyt raunion päällä ja yhden matalalla olevan linnunpöntön katolla.

Illalla

Iskipä luja päänsärkykohtaus aivan etukäteen oireilematta. Otin asperiini ja nukuin tunnin verran niin vähän se helpotti, mutta en jaksanut enää Kniin lähteä ajamaan. Jospa ne siellä pärjäävät ja pojat osaavat lähteä aamulla ajoissa kouluun. Puutarhuri menee kahdeksaan töihin ja E kouluun, mutta P ja G vasta yhdeksään.

Lämmitin kuitenkin Hujjauksen ja kylvin äsken. Se helpotti päänsärkyä ja sen jälkitunnetta lisää.

Päivän työt olivat kuten eilenkin, mutta nyt on mansikkapenkki kokonaan valmis. Kiviä nousi jälleen kaksi kotillista ja juuria yksi paljullinen. Taimia riitti 6-7 metrille kahta rinnan istuttaen. Hallaharso tuntui kätevältä katteelta. Miten lie sitten pitemmässä käytössä keston puolesta. Mutta repeileehän tuo muovikin melko herkästi.

Pintakuntan kärräsin pihamaan kivimurskeen päälle sillä olen kyllästynyt varomaan niiden teräviä särmiä paljaisiin jalkopohjiini. Ei sitä riittänyt kuin  ihan rappusten edustalle, mutta onhan mulla lääniä irrotella mistä huvittaa lisää kunhan kasvimaan hommista irtaannun, ja jos aikaa mökilläoleiluun saan järjestymään. Miksikähän joskus tuota murskeen perhanaakin olen pihalle hommannut? Oliko silloin alkuun niin liejuista kaikki, että siksi? Kukapa 30 vuoden takaisia murskeita muistaa kun niitä on maailman rakennuksillakin tullut leviteltyä lukemattomat kuutiot.

Ainakin 200. hanhen parvi lensi Pohjoista kohti päivällä ja sitten illemmalla näytti pienempi parvi laskeutuvan Keyrityn suuntaan.

Pääskyt saapuivat talonharjalle istuksimaan västäräkkien seuraksi. Jospa niillä nyt haluttaisi jäädä myös harjan alle pesimään. Viime kesänä ne jättivät jostakin syystä kodinperustamisen kesken.

Ateriakseni savustin kellarikylmässä hyväksi suolaantuneen lohen ja keitin pottuja, sekä ulkotulihtalla samalla nokipannukahvit. Nyt äsken iski hiuko uudestaan ja paistoin muutamia terveyslettuja (maitojauhemaitoa, sämpylä- ja hiivaleipäjauhoja, kauraryynejä ja kananmunia) ja tein savulohirullia niistä. Lohen lisäksi laitoin ruohosipulia ja juustoa täytteeksi. Nautin niiden syömisestä aidosti sillä uurastuksesta tulleen nälän lisäksi päänsäryn jälkeen näläntunne on myös joskus aika yllättävä.

Hieno päivä vaikka kipu tulikin. Varmaan nukun nyt hyvin, mutta täytyy kuitenkin unitabletiksi lukea Therouxia.

Lasse Mårtenson on kuollut kerrottiin tämän pvn uutisissa. Merkittävä musiikintekijä hänkin ja kuten Riki Sorsan laulut, hänenkin monet mielessä elävät. Muutkin kuin Myrskyluodon Maija.
16.5.2016 Muanantae

Heräsin ½6. Aamu on todella hieno, aurinko paistaa ja tuulee sopivasti. Kanahaukka lentää liihotteli hyvin matalalla aivan vierestä piha- ja kasvimaan ylitse kun olin kusella. On sekin komea lintu kun läheltä pääsee näkemään.

Saunan luona tuomen kukkanuput auki revähtivät ja aloittivat lyhyen tuoksujen aikansa.

Keitin kaasulla kahvit ja vasta sitten panin puulla lämmitettävään hellaan tulet, ison valurautakattilan täyteen vettä ja puuron pienempään hautumaan. Sitten lastasin peräkärryn täyteen halkoja.

Kasvimaan laidalla katselin hetken aikaa viikonlopun aikaansaannoksiani. Paljoa ei maata kääntynyt siihen nähden mitä tehomaataloudessa. Jos aina ja kaikkialla olisi tyydytty tähän vauhtiin, olisimme kyllä ihmiskuntana lapiovoiminkin aivan tarpeeksi suuriin tuhotöihin yltäneet. Niin kuin nyt Stalinin suuruudenhullujen kanavahankkeiden aikakin osoittaa tahi eräiden aurinkokuninkaiden samanmoisten intohimopöljyyksien pakottamina Ranskassa jo 1600 luvulla. Tai milloin missäkin ennen koneitakin.

Mitä hiekkalinnoja ne nytkin Dubaissa eräät pohattojen asemiin öljytuloilla päässeet täyspöljät siirtotyöväestöllä, orjatyövoimaan verravilla ponnistuksilla rakennuttavatkaan. Hevonkenkäsaaria mereen, makenaveden lekottelualtaita suolaveden keskelle. Jostakin ihmiskunnan saavutuksia ihannoivasta julkaisusta luin, että sinne on rakennettu jopa laskettelurinteitä sisätiloihin! Että jos minun Unimäkikaivelujani pöljiksi ohikulkijat arvelevat, niin avatkaapa silmiänne isommiksi rahan kanssa roiskajien suuntaan.

Nyt klo on 10.30. Olen syönyt puuron, tiskannut astiat, pyyhkinyt pöydän, kerännyt ruuantähteet kylmälaukkuun, pyykättävät koriin, pedannut ja tarkistanut, että kaikki on sisällä ok. Ulkona kastelen vielä kasvipöngän tomaatintaimet, kusaisen heinikkoon ja polkaisen matkaan mielessä Leo Tolstoin kysymys siitä, kuinka paljon maata ihminen tarvitsee elääkseen.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Pvk-merkintöjä

2.5.2016 Maanantai

Maanantai ei mittään.., paitsi että haettiin Motonetistä uusi tramboliini. Nyysittiin manit siihen poikien "runsaista" säästöistä (199€). Vien vanhan jälleen Unimäkeen ja koetan saada revenneiden jousipidikkeiden kohdat jollakin konstilla koukkuihin kiinni, että jos se siellä toimisi vähemmällä käytöllä tämän kesän  ("vähemmällä?").

Kaivelin kasvihuoneen takaiseen plänttiin entisille sijoille siemenpotut maahan. Tyhjensin mädätyskompostorin puisiin seuraavien vaiheiden astioihin ja kuiviketta runsaasti ettei haisisi maailman parfymoituihin neniin.

3.5.2016 Tiistai

Siivosin kaikki eilen kesken jääneen pihan loppunurkkaukset. Kärryllinen tuli sälöä ja pärtöä. Lapioin sitten Unimäessä tuon niin tarpeellisen töryn huussin takana ja sivuilla oleviin märkiin monttuihin ja kivienkoloihin maatumaan maaksi. Toivottavasti ei kotiloetanoita kulkeudu mukana, täällä niitä on, Unimäessä ei ole vielä näkynyt.

4.5.2016 Keskiviikko

Unimäki ½yö. Pojilla helatorstai ja perjantai vapaata niin keräsin ne ja tavaransa kyytiin ja tultiin tänne. On vähän viileää, mutta en lämmittänyt uunia, kääriydyttiin peittoihin niin eiköhän pärjätä. Nukuttaakin  paremmin kun nokka pysyy viileänä. Gaiukselle otin aitasta patjan ja levitin sänkyäni, että pääsi viereen nukkumaan. P ja E nukahtivat yläparvelle heti kun asettusivat petille. P vähän äksyili liinavaatteiden kanssa ja piti käydä avittamassa, muutenkin sillä on taas "se vaihde" päällä, että kiukuttelee enämpi, ja vähän toisella tavalla kuin vielä vähän aikaa sitten. Murrosikä alkamassa?

Ilta meni touhutessa kaikenlaista. Pojista hauskinta taivaanvuohien päkätys, niitä on tänä keväänä runsaasti ilmassa. Koottiin risa tramboliini, eli koukkaisin jousille pitopaikat reunavahvistuksen taakse kankaan repeämiin. Ei se kauaa tule kestämään, mutta tuleepahan käytettyä ainakin loppuun saakka sekin laite. Siitä saisi pyöreän rakennuksen murskekerroksen alle hyvän maantiivistekankaan jos sellaista suunnittelisi tekevänsä. Runkoteräkset voisi käyttää sitten vaikka sen pyöreän rakennuksen eräinä rakenneratkaisuina...

Käytiin Keyrityn rannassa ja vedettiin omakin vene Juhanilan mökin rantaan pois ladosta jossa se talvehti. Viritettiin katisko ja rysä matalikkoon pajupuskiin nousseeseen tulvaveteen ja kaksi Heimolta veneen mukana saatua verkkoa pajukoista selälle päin. Paulusta pelotti vähän. Eivät ole paljoa tarvinneet veneessä seilailla koskaan. Kerroin pojille, kuinka Keyrityn ne rannat, jossa oltiin, olivat tavanomaisia kalastus- ja veneilyseutuja lapsuudessani yli 50 vuotta sitten. Matikkaa talvella, ahvenia ja haukea keväällä ja kesällä sekä kuhaa heinä-elokuussa kunnes tuli muikun kutu ennen järven jäätymistä. Parit lehmät ja vasikat paimennettiin Luikkolahdelle jossa myös pajukkoniityillä kierräteltiin heinänteossa. Muistot huljusivat mieleen rantojen tuoksuineen ihan pakottamatta jälleen.

Aamulla lämmittämässäni uunissa rakensin tämän päivän eväät. Nyt illasta muistin äkkiä, että seitipaketti on kylmälaukussa ja sehän kohta alkaa märäntyä. Kuorin siis potut, porkkanat ja sipulit ja panin seitipalasten kanssa kiehumaan. Huomiseksi on siis pääruokana kalakeittoa vaikkakaan ei Kyrityn kalaa olekaan.

5.5.2016 Torstai

½yö jälleen. Hela-jotain etuliitteenä kantava torstai nuljahti iltaan kasvimaata kuokkien kuten mikä tahansa muu arkipäivä. Pojat pyöräilivät kylälle jäätelölle ja tulomatkasta olivat lisääntyneet yhdellä tytöllä eli Eveliinalla.

Asettelin avomaankurkkujen taimet jo penkkiin, mutta saattaapi ne pakkasen panemaksi vielä joutua. Tein niiden päälle suojatunnelin, mutta kovin on aikaista hätäilyä minulla niiden kanssa.

Käytiin rannalla kokemassa pyydöt, ei mitään. Lämmitettiin samalla Juhanilan tynnörisauna ja kylvettiin. Minä kävin heittämässä talviturkin, Eveliina ja Gaius vyötäröään myöten, muut pojat vain varpaitaan kastelivat. Järvi oli kauttaaltaan aivan tyvenessä, vesilinnut, lokit ja joutsenet elävöittivät maisemaa ja auringonlaskun säteet lankesivat kirkonkylän rantaan toisella puolella niin, etten sitä silmien kautta aivoihin valottuvaa kuvaa halunnut kameroineni särkeä.

Penskat halusivat nukkua yönsä tramboliinilla. Kantoivat petivaatteenrytkyjä sinne ja pukeutuivat paksusti. Minua hirvittää ajatus, että paleltuvat. Äsken kun kävin, olivat täydessä unessa. Even pää pilkisteli paljaana peitonmutaleitten alta ja on tosi kylmän tuntuista. En osaa oikein asettua itsekään unenkylkeen kiinni kun heti havahdun tunteeseen, että ne pitäisi käydä ajelemassa sisälle lopuksi yötä.


6.5.2016 Perjantai

½yö jälleen. Tänä aamuna klo neljä komensin muksut tramppamakuuksilta sisälle sillä kuuraa jo näytti nurmelle lykkäävän. Ei niillä kyllä mitään hätää näyttänyt olevan, Elias mutisi unisena hauskasta taivaanvuohenpäkätyksestä joka oli unen lävitse herätellyt silloin tällöin. Siitä kyllä mukava muistijälki lapsen aivoihin jää ja kun taivaanjaaran päkätyksen aikuisena sitten kuulee, tulee ehkä yö tramballa mieleen.

Valoisia ja lämpimiä ovat päivät ja alkaa nahkassa rusketus näkyä. Selkä kylläkin meinaa kärventyä kun shortsit jalassa ja ilman jalkineita mustalla multapellolla päivän liikehdin. Revin yhdestä kulahtaneesta t-paidasta etumuksen pois ja viitta harteilla sitten jatkoin hommailujani. Jonkunmoinen työ ohdakkeiden ja muiden rikkakasvien juurien talikon piikkien syvyydestä keruussa, ja kiviäkin edelleen löytyy. Syksyllä jäi talikoimatta 60 neliön suuruinen alue. Tähän mennessä juurakoita on kertynyt iso laastipaljullinen ja kivenmusia ainakin 4 muuttolaatikollista jonka ruuvasin pojilla loppuun kulutettujen lastenvaunujen runkoon kiinni kun ensin riisuin muun varustuksen siitä pois.

Istutin herneitä avomaakurkkupenkin laitaan ja niille suoran keppirivin joidenka päihin tukevammat kepakot ja linjalangalla pienemmät kepit pingotukseen niiden väliin. Nyt on porkkanapenkitkin kahdella laidalla ja niiden liepeillä kehä- ja samettikukkien rivistöt siemennettyinä. Myös  lanttua siemensin yhden pläntin. Kurkku- ja tomaatintaimet joudun kylmien öiden takia melko varmasti uusimaan vielä, mutta niitähän on odottamassa ja kasvamassa lisää; tämä oli nyt sitä minun hötkyilypuoltani.

Eveliina 10 vuotta, pojat kävivät saattelemassa pyöräillen kylälle valmistelemaan huomisia kaverijuhliaan. Minä kävin sillä aikaa Keyrityllä kokemassa pyydykset. Tie oli poikki Lepolan puron kohdalta kun tulvavesi oli kulkenut ylitse. Lapioin sen verran soraa ja maata monttuun, että kun nelivedon napsaisin päälle ui Tojotanrottelo siitä kevyesti ylitse.

Verkoissa oli sankollinen isoja säynäviä ja muutama lahnanlintti. Katiskassa ei mitään ja rysänhän otin jo eilenillalla pois. Taidan pilkkoa saaliin pottujen lannoitteeksi suoraan peltoon vaikka tavallinen särki olisi siihen parempi. Särkikalahan se kyllä säynekin on.

Puutarhuri tuli illasta hakemaan pojat Kniin koska Eliaksella lauantaipeli. Sunnuntaina menevät äitienpäiväretkelle mummilaan. Hujjausteltiin kaikki. Kun pojat kävivät ensin keskenään, oli vedet aivan kaikki ja kiuas haalennut. Piti laitella pökköä pesään ja odotella lämpiäminen uudestaan. Äänistä päätellen pojilla oli kyllä kylvyssä hauskaa, vesi roiski ja seutu raikui kuin silloin muinoin kun tälläkin tontilla oli veljeksiä seitsemän. Kävin sitten Puutarhurin kanssa lauteilla, ja rauha maassa sekä ihmisillä hyvä tahto. Ne lähtivät äsken ajelemaan Kniin ja nyt vain lintujen reviirikisat jatkuvat.

Minulla ihan rauhallinen olo vaikka jäsentenväliset säryt ovatkin taas seuranani. Sen huomaa jälleen, että jalkoihin ei sillä tavalla juili kun avojaloin päivän on tamparoinut. Aukaisen armenialaisten Golgatan ja aion simahtaa jälleen kesken lukemisen.

7.5.2016 Lauantai

½yö taas kun alan asettua. Kasvimaalla koko helteinen päivä, paitsi että aamulla aivan ensimmäiseksi kasasin nurin menneen halkopinon kuosiinsa. Nousin kahville aamulla jo ennen kuutta, sytyttelin hellaan tulet ja laittelin puuron hautumaan ringin päälle asetettavan kehän varaan joka on tarpeeksi ylhäällä, ettei puuro kärvähdä kattilanpohjalle. Kun laittaa paksumpaa kalikkaa pesään ja vedot pienelle, riittää tulta sopivasti parinkin tunnin haudutukseen ja samalla sankollisen vetoisessa kattilassa lämpiävät myös tiskivedet ilman sen kummempaa vouhkaamista niiden  kanssa. Nämä ruuanlaittotoimet olen ihan  itse opetellut kun sähköhauduttumista ei täällä edes unia näe, saatika että puuron pilaisi minuuttipelimikrossa. Ymmärtävätkö pikapuuron syöjät millaiselta makuelämykseltä jäävät paitsi, minkä isoista kaurahiutaleista kiireettömästi hauduttamalla valmistettu puuro antaa?

Puolet pottupellosta on harottu melkoisen juurettomaksi ja kivettömäksi. Kuokin sinne jo siemenperunatkin. Vakoja tuli yhdeksän ja jokaiseen vakoon n. 16 pottua. Kolmeen vakoon riitti kalanpalasia, jotka veistin säyneistä vesurilla pölkynokassa. Kannoin monta sankollista kompostia päälle ja harasin peltomaiseman siltä kohtaa tasaisesti umpeen, eli vakoja ei siis jäänyt näkyviin.

Huomenna jos jaksaisi loput ja harsot päälle niin saisi siltä hommalta rauhan.

Illasta kävin hakemassa verkot järvestä pois. Yksi iso hauki ja lahnanlintti. Perkasin ja fileoin kalat rannalla ja vein ne tullessa Soilalle koska en minä täällä yksin niitä kerkeä syödä. Penskat ovat siellä kalaruuan perään enämpikin.

Nyt illasta pinosin vielä halkoja Hujjausta lämmitellessäni ja kokosin myös vanhan lasten keinun joka sekin kävi pojille jo Knissa pieneksi. Täällä pieniäkin välillä käy, että onpahan jotain kiveliön keskellä niillekin.

Lettuhimo iski ja paistoin iltapalaksi muutaman desin taikinasta yhden äijän ohtinan. Söin ne pois puolukkasurvoksen ja omenahillon tähteiden kanssa. Huomiseksi jäi leipää, juustoa ja munia, mutta kun aamupuuron taas syön, en muuta tarvitsekaan. Mahan kohta on alkanut jälleen paeta selkärankaa kohti ja se lienee vain hyväksi.


8.5.2016 Sunnuntai, äitienpäivä

Klo nyt 04.40 ja aurinko nousemassa. Isopyrstöinen ukkometso tuli tervehtimään tuohon tielle, mutta ei se kameranhakuani jäänyt odottelemaan.

Puuronhautumista odotellessani ja muita askareita aloitellessani muistin Äitiä ja asensin poikien ojan takaisesta metsänpohjasta arkeologioiman polkupyöränrungon hänen muistokseen uusilla kivillä kohennettuun kiviraunioon. Siinähän äidin perusolomuoto aikoinaan oli; kivien kanssa tamparoiminen kesästä toiseen kasvimailla ja peltolänteillä. Vuodesta 1948 vuoteen 1968 hän näitäkin Unimäen itkuisia, kitkuisia ja kirvelevän hallanarkoja sarkoja kivesi eivätkä kivenmurikat silloinkaan tuntuneet loppuvan milloinkaan. Kaiken vaivan lisäämiseksi me pojanjyskäleet olimme levittelemässä samoja kiviä osin takaisinkin kun ei meillä muita leikkikaluja ollut; karkeempi olj hiekkalaatikossa meillä sepelj kuin Juakko Tepon Rekkamies -laulussa.

Minun yksi koskaan toteutumaton haaveeni on ollut, että syvämuokkaisin konevoimin koko tämän hehtaarin 80 sentin syvyyteen ja kaikki kivet seuloisin erilleen joista sitten rakentaisin mökinakan muistomerkin; suuren kiviraunion jota matkailijat kaukaakin kävisivät katsomassa ja seppeleitä sen juurelle laskemassa. Kyllä tappajille kaikenlaisia monumentteja rakennetaan niin, että tappajienkin äidit niiden varjoihin tukehtuvat.

Äitejä muistin muutenkin kun jälleen pottumaata kitkin ja kivesin: Kolmesta eri naisesta (ainakin) olen minäkin äitiä ollut tekemässä muutaman lahkeenravistuksen verran, mutta sankariksi en niistä urostöistä itseäni tunne. Moninkertaisia äitejä ovat jo vanhimmat tyttärenikin joten siinäkin näen äitien taakan jatkumon hyvin selkeänä mielessäni.

Ei vanhemmuuden henkistä vastuuta modernisoida millään tavalla vaikka joku niin kuvitteleekin kun jo selkäytimeen annettu puudutus pahimmat synnytyskivut lieventää ja robotti-imuri lattialta leivänmurut imuroi.

Presidentti jakaa taas niitä mitaleitakin äideille. Miehet kai senkin perinteen keksivät huonoa omaatuntoaan paikatakseen. Äitimyytit ovat murenemassa ja se pelko meitä miehiä jäytää niin, että täytyy edes mitalisoimalla niitä ylläpitää niin kuin ainaisia sotien sankarimyyttejäkin.

Minun äitini ei ollut myytti, Hän oli lujaluontoinen Taimi Gunilla, legenda muiden kaltaistensa äitien rinnalla jo eläessään, muunlaisella luonteella ei hän olisi jaksanut eikä eläessään legendaksi kasvaa. Voisi se olla selviäminen  tiukassa jollakin nykyäidillä jos samanlaisiin oloihin tänne korpeen äkkiä heitettäisiin. Kun katson tätä maailmanmässäilyä, olisivat korpikokemukset toisinaan paikallaankin. Toisaalta taas kun miehinen sotilasvalta jyrää missä päälle, syntyy kaupungeista raunioita joiden seassa äidit lapsineen ensimmäisenä ovat kärsimässä.

Illalla Knissa

Meni myöhälle ennen kuin Unimäestä selkisi lähtö. Pottupelto jäi hauduttamaan siemenperunoista uutta satoa. Harsoa ei riittänyt koko alalle.

Lämmitin Hujjauksen, siivosin ja tiskasin ja aloitin tyhjenneen kompostin uudelleen täytön; vajaa sankollinen josta pohjalle laittamani kuivike vei jo suuren osan oli kertynyt jätettä neljän päivän syömingeistä. Halkokuormaa en jaksanut lähtiessä tehdä joten peräkärry jäi sinne.

Nyt kyllä väsyttää niin, etten tolpillani pysy. Alan muate.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Pvk-merkintöjä

25.4.2012 Maanantai

Tein tämän talon purkupuruista löytyneeseen, ruotsalaisessa HB:n valimossa joskus muinoin rälssättyyn vestokirveen terään varren. Loppuhionta vielä puuttuu ja ehkä jonkinlainen käsittely. Ensimmäinen yritys katkesi jo pakottaessani vartta kirveensilmään, mutta toisen aihiopuun valinnassa yhtä pientä, mustaa oksankohtaa lukuunottamatta olin tarkempi ja se onnistui suht hyvin. Tekijän luonnetta tosin varteen en saanut entisaikojen varrentekijöiden tapaan, mutta jospa se menettelisi. Ei kirveenvarsia monessa talossa enää itse tehdä, Trömsöössäkin korkeintaan yhden ohjelmanteon aikana jos sitäkään. Niinpä sekin joskus niin elintärkeä taito painuu kokonaan museoissa ihmeteltävien asioiden joukkoon.

Minulla olisi varsipoikkisia kirveenteriä puolenkymmentä ja ainakin yksi vesurikin. Jos innostun, teen niihin  kaikkiin varret vaikka pelkiksi koristeiksi joutuisivatkin. Kuivan Kanandanlehtikuusen lankunpätkiä yläkerrasta sen verran löytyy.

Kevät etenee pitkin harppauksin, mutta täällä kaupungissa se ei tunnu samalta kuin jos metsän keskellä sitä seuraisi. En ole viitsinyt joen rannoillakaan enää  kuljeksia kun ne vain ihmistarpeita ajatellen on rakennettu. Vesilinnutkin rantoja seurailevien aitojen takana ovat kuin eläintarhaan näytteille asettettuina. Hyvin ruokittuina, lihavina ja flegmaattisina monin padoin kahlitussa vedessä uiskennellessaan ei niitä keväinen kiimankiihkokaan paljoa pörhistytä.

26.4.2016 Tiistai

Vähän rapsuttelin pihamaan roskia kasoihin, mutta paksumpien alla on vielä märkää ja jäätä. Kävin kirjastolla, luin SK:n ja Kaltion sekä Karjalan Heimon. Vein myöhässä olevia kirjoja pois, en lainannut yhtään uutta sillä Armenian kansanmurhakin on vielä kesken. Touhuamista on niin paljon, etten enää illalla jaksa lukea kuin muutaman sivun verran kun jo nukahdan.

Klo 14.00-20.30 olin Keskuskoululla Vanhempainyhdistyksen hommissa: Järjestettiin yleisötapahtuma jossa esiintyjinä olivat Rautavaaran Nuorisosirkus. Siinä oli kaikenlaista touhua, että ilta onnistuisi. Ja onnistuihan se. Lipunmyynnin lisäksi saatiin yhdistykselle hieman rahaa kahviostakin. Yleisöä tuli ihan mukavasti ja esityksen jälkeen sirkuskouluun osallistui 18 lasta. Sitten vielä purkaminen ja välineistön roudaaminen, siivous ja välineiden paikoilleen laittaminen.

Pauluksen kanssa katsoin nyt iltamyöhällä Petoksen. Alkavat taas perhetragediat sotkea trillerinjuonta. Liituraitakonnille on käsikirjoitus osattu laatia uskottava, näyttelijöiden valintakin näyttäisi sattuneen osinpäin kohdilleen, osaavat olla inhottavan täysmulkkuja kuten kuuluukin mutta etsiväparka sotketaan jälleen kaikenlaiseen kodin ja työn väliseen liisteriin joka aiheuttaa vain myötähäpeää katsojassa.

27.4.2016 Keskiviikko

Tein saunan lattiajakkarat Unimäkeen, niistä tuli painavat ja siten tukevat. Pöllyytin pikkurontelin hiomalaikalla haapalankun pätkistä tummmuneen pintakerroksen pois ja puuhun jäi kuvioita kuin vanhoissa vastaavissa jakkaroissa olen nähnyt. Ajattelin kaasutoholla vielä "paistaa" niitä väriksi vähän.

Muutapa sitten en kotihoitojen ja ruokintahommien lisäki ole ehtinyt tekemäänkään. Ja nyt kun on ilta, olen taas niin väsynyt, että uinahdan kunhan kirjan avaan.
28.4.2016 Torstai

Unimäessä illalla. Kuuntelen luonnon ääniä aitan rappusilla. Niitä on. Ja pikkulinut käyvät yhä tarjoilujani napsimassa. Toin auringonkukkaa lisää ja täytin ruokinta-automaatit.

Aamulla ajoin tänne, panin saunanlankut peräkärryyn ja kävin kylällä Sattuman verstaassa höyläämässä ne. Siellä oli puruimurien säkkisäiliöt täynnä ja kaikki kiehiset tulivat silmille. Paikallaolijoilla ei ollut avainta purusiiloon, etten voinut vaihtaa tyhjiä sijalle. Lankkua oli aika monet kymmenet metrit ympärihöylättävänä, että kun lakaisin höylänlastut niin sitä tuli 2 täyttä säkillistä. Toin ne kuiviketarpeiksi vaikkapa huussiin. Höylääminen maksoi 2 euroa kun sen itse tein.

Haukka tai huuhkaja oli metsärajassa paistanut ison jäneksen ruuakseen. Ilves se ei ole ollut sillä lihat oli nokittu luiden lomasta niin nätisi pois, että jäniksen luuranko makasi nahkansa säilyttäneet tassut levällään sammalikossa kuin tarkoin siihen aseteltuna. Pää siltä puuttui, mutta luultavasti sen on jokin pienempi otus sieppannut mukaansa.

Kurkut ja tomaatit olivat jo isolla taimella astioissaan. Nostin ne ulos kasvihuonepönkään karaistumaan. Paprikaruukuissa ei ollut vielä pientäkään itua, että lähtenevätkökään alulle kun olivat jo niin vanhoja siemeniä?

Vein Keyrittyyn katiskan ja verkon. Jäät olivat vielä paikoillaan, mutta rannassa leveä sula railo jota myöten soutelin. Sankka sumu lepäsi jään yllä, näkyvyyttä kauemma järvenselälle ei juuri ollut. Arkoja vesilintuja lähti rannoilta isoja parvia ja kuulosti joutsenkin klonksavan lähellä, ehkä jäällä jossain. Tunnelma aivan toinen kuin aidoin ja padoin kahlituilla kaupunkijokien rannoilla.

Kädet ovat nyt kipeät. Alan nukkumaan.


29.4.2016 Perjantai

Onpa ollut komia ilma kun  aamusumun jälkeen selkisi. Pakkastakin oli kuurasta päätellen jonkin verran. Heräsin tavalliseen tapaan jo neljän jälkeen, panin ohrapuuron ja kanapaistoksen eilen lämmittämääni uuniin hautumaan ja aloin ulkohommat. Innostuin pinoamaan halkoja, ja nyt illasta hakkasin närepölkyistä isot läjät lisää. Käsiä särkee perkeleesti, mutta mitäpä tuosta, tietääpähän sellaistenkin raajojen olevan olemassa.

Lensi 30 hanhea ylitse. Siitä tuli mieleeni, kuinka 30 vuotta sitten aloitin nykyisen mökin rakentamisen ja kaikki muutkin sen kesän jopa katastrofaaliset ja kauaksi vaikuttaneet elämisenkäänteet: Siilinjärvi, Orivesi, Tampere, Unimäki ja pienten tyttärieni elämään raskaasti vaikuttaneet, näihin paikkakuntiin ja ihmisiin liittyvät tapahtumat. Suurimpina ja päälimäisinä pölkkyihin karskahtelevien kirveeniskujen lomassa mietin omia möhläyksiäni, väärien valintojen tekemistä, turhuuksiin suuntautumista varman ja helpon työn ja leivän sijaan, joka kunnan palveluksessa olisi vaikka loppuiäkseni ollut. Oksaisinta pölkkyä sydämentuskassani, melkeinpä vihassa särkeä jylkytessäni pamahti mieleeni myös viittomakielenopettaja S jonka kanssa minulla oli sydämiä särkevä suhde ollut jo edellisestä syksystä lähtien, ja mihin se kärjistyikään kun paljastui...

Huussin oven sisäpuolen karmilaudossa on kaksi viivaa ja lyijykynämerkinnät Soila 100 cm ja Sonja 106 cm 22.6.1986. He ovat olleet silloin 4 ja 5 vuotta. Sekin muisto on toisaalta valopilkku menneen ikkunassa, mutta myös piirto niihin tapahtumiin, joita en olisi saanut aiheuttaa omalla kömpelyydelläni. Pitikö tätä Unimäen mökkiäkään ruveta edes tekemään! Olisin rakentanut omakotitalon Siilinjärvelle kuten niin moni ikäiseni viisaampi teki. Muutaman vuoden päästä olisin pannut sen rahoiksi, rakentanut uuden ja taas myynyt ja taas... Rahaa olisi pankkitilit turvoksissa ja kenties tyttärilläkin mielet tyynemmät vaikka niiden äidin sairastumista ei turvattukaan elämä olisi pelastanut, mutta miten olisi oman mieleni laita siinäkään tapauksessa? Turhasta jossittelusta ei ole mitään muuta hyötyä kuin että vihapäissään pölkyt särkyvät huomaamatta ja yöllisten unien tuoma lohdutus lähestyy nopeammin.

Kävin aamupäivällä kokemassa pyydöt. Yksi ruma, iso säynävä vain oli. Siivosin ja fileoin sen ja panin suolaan, silppusin myös valkosipulin kynsiä fileiden väliin, savustin iltasella ja annoin Eveliinalle kun se tuli Soilan kanssa käymään. Tykkää kuulema savustetuista särjistäkin. Itse en kyllä särkikaloista pidä vaikka ne millä maustaisi. Ne ovat kuin mutaa lusikoisi...

Nytkään en tarvitse kylpemisen jälkeen unta houkutella. Luen ne kaksi sivua Armenialaista Golgataa ja nukahdan peukalo sivujen väliin lukittuneena kuten eileinillalla olin tehnyt. Herään sitten jossakin vaiheessa peukalo puutuneena kun kirja kolahtaa lattialle; siinäkin eräs "nautinto" vaikka ei moni herkkäuninen uskoisi.

30.4.2016 Lauantai

Alkaa taas olla proletariaatin työn juhlapäivä käsillä, samppakalja virtaa ja keskari käy kaupaksi. Kaupassa käydessäni havaitsin useamman valitsevan kantamuksensa suurimmat taakat kylmähyllyjen ja olutlaatikkopinojen osastolta. Ja tietenkin makkaraa kymmenet kilot.

Näyttäisi kansojen tila taantuneen jälleen siihen suuntaan, että kaikki kansallisetkin merkkipäivät ovat myös aikuisille "karkki"päiviä.

Minua ei enää huvita millään tasolla mitkään juhlinnat. Panen Unimäessä puita pinoon ja olla möllötän vain. Ainoa eroavaisuus möllöttämiselläni kuitenkin lienee, ettei aamulla okseta eikä päätä krapula kouri. Humppapaikoillekaan ei ole nyt lähtöhaluja, eikä rahaa.

Soila oli ostanut tramboliini muksuilleen. Sitä ne kokosivat kun kävin. Neuvoin vävyä pihakaluston teossa. Se oli kaatanut pihasta kuusia ja niiden kelleksistä sitä suunnitteli tekevänsä.

Ilma on ollut koko pvn niin aurinkoinen, että paidatta olen työjellyt. Pinot kasvavat, mutta niin pilkekasakin joka pitäisi pinota. Vieläkin on pölkkyjä vaikka millä mitalla särjettävänä, ja melkoisia pöllejäkin joita en ole vielä ehtinyt edes pölkyiksi katkoa.

Ja nyt taas väsyttää ihan katki asti, mutta se ei tunnu pahalta. Hujjausken löylyt raukaisevat mukavasti ja jos jäsentenvälisiä särkyjä ei olisi, tämä olisi autuutta.

1.5.2016 Sunnuntai

Hain pyydöt pois järvestä. Ei yhtäkään kalaa vaikka Juhanilan verkossa siinä vieressä näytti olevan hauki poikineen kiinni. Minun verkko on niin suurisilmäinen, ettei siinä pikkuinen hauenpulikka pysykään. Katiskoon ei sitten jostain muusta syystä ole kalat eksyneet. Mutta eipähän tarvitse kalanperkuuseen ruveta.

Ihan tavallinen päivä minulle vaikka muualla vappua juhlivatkin. En edes torille pysähtynyt toljailemaan kun kävin kalalta tullessa tankilla ja ajoin kylän lävitse. Näytti siellä jotain ohjelmaakin olevan, mutta vappukulkueet näiltä korpikommunistienkin seuduilta ovat jo aikoja sitten kokoon kuivuneet.

Uutisiakaan en jaksa kuunnella kuin puolella korvalla: Pommejahan siellä maailmalla räjähtelee ja niitä ihmistoimintojen vakiopuuhia vasten toisenkinlaiset vakiopuuhat kuten toreilla puheiden pitämiset näyttävät ja tuntuvat koomisilta maailman ammusreikien paikkausyrityksiltä. Vastakkainasettelua kuuluisi kuitenkin ilmassa jälleen olevan arkipolitiikassa vaikka huonolta teatterilta sekin tuntuu; kuiskaajan ääni kuuluu tänne korpeen saakka.

Illalla Knissa

Pojilta oli tramboliini särkynyt. Kankaassa olevat jousipidikkeet olivat sieltä täältä ratkenneet irti. Kauan se onkin kestänyt. Tramboliini on ollut jo nuorimman veljekseni pojilla pompittavana jostakin 1990-luvun alusta asti, sitten se oli Unimäessä jonkun kesän ja täällä ainakin neljä-viisi kesää. Eikä montaa sulapäivää ole saanut jouten lötköttää. Suru siitäkin nyt. Millä ostat uuden? Maxissa ilman suojavarustuksia 170 euroa, verkko siihen 40-50 euroa... Onko se välttämätön hankinta kun polkupyörätkin ovat taas pieniksi käyneet? Voi paksa!