maanantai 29. elokuuta 2016

Merkintöjä

26.8.2016 Perjantai

Unimäessä. Auton ratin takana istuminen oli tuskallista, mutta täällä ollaan. Evekin tuli kylältä ja nyt lapsia on neljä antamassa ääntä korpeen. Paitsi että nyt ne kaikki ovat unten mailla kun klo alkaa lähennellä puoltayötä.

Kun tultiin, kiipesin koko porukan kanssa saunan katolle kiilaamaan ja ruuvaamaan peltipiippua lopullisesti paikoilleen. Ja pohjamaalasinkin sen kun oli kuiva ilma ja tuuleksi sopivasti. Ei ollut kuin valkoista hammeria, mutta huovanvärinen  punainen on varattu pintaan. Tiijä sitten, pystyykö enää peltiin pintaa maalaamaan tälle syksylle koska tahtoo kaste olla koko ajan pinnassa vaikka kuinka aurinko paistaisi. Huputtaa pitäisi ja lämpöpuhallin tohajamaan, mutta panepa täällä semmoisia.

Huomiseksi lupasi myrskyä.

Kykenisi matkustamaan unten maille niin olisi edes ne tunnit poissa kivun ulottuvilta, paitsi että kyllä ne uniinkin tulevat.


27.8.2016 Lauantai

Selvittiin iltaan. Rakentelin helppoja ruokia nälkäisiin suihin; aamulla puuroa, päivällä pottuja ja iltasella makaronipohjaista pannua. Vesiä kantoivat kakrut puoli sankollista kerrallaan ja hain itsekin parit sankolliset vaikka kaivonkannelta sankon käteenottamisvaihe riipaisee niin, että meinaa polvilleen könähdyttää. Lämmitettiin myös Hujjaus vähän ennen pimeän saapumista. Tuuli on jo kova ja se riepotteli pressusaunan seiniä niin, ettei löyly kauaa niiden suojissa pysynyt. Sitkaassa on oikean saunan rakentamisen loppuun saattaminen tälle tontille! Vituttaa välillä se, mutta kun ajattelee laajemmin maailman hätiä, niin ei se sitten niin ikävältä tunnu. Jos vakituiseen asumista pitäisi harkita, niin sauna olisi ykköskohde valmistumisessa. Niin kuin se muutamaan kertaan vuosisataisen Unimäki-historiansa aikana on ollut aiemminkin. Isän piru antoi tekemänsä savusaunan hirret pois ja ne märkänivät Keyrityn rannalle kun purkajansa ei saanut niitä uudelleen kootuksi. Ja minun veistämä saunahan paloi. Mikähän kohtalo lie ollut Anun ja Marin saunalla? Ei kukaan ole kertonut ja mahdolliset asian muistajat ovat kaikki jo haudassa tai kasveina terveyskeskusten vuodeosastoilla.

Toin 2 Pirjaa Hankkijan tarjouksesta ja toiselle kykenin vasta kuopan kaivamaan. Tein sen polviltaan käsin koska selkä ei taivu korkeampaan työskentelyyn lainkaan. Kivut ovat silti käsittämättömän kovat vaikka vanhemmiten niiden sietämiseen onkin sitkistynyt. Monttu on nyt metri x metri ja 30 senttiä syvä. Seuloin mullasta vanhojen mansikkapuskien juurakot, juolavehnät ja muut joutavat pois, sekä kiviä 50 litran laatikollisen. Pojat saavat huomenna naulata vanhoista laudoista siihen reunat ja vasta sitten tehdään lopputyöt eli kompostimullalla lannoitus ja puun istutus. Omenapuun taimi on 170 cm korkea.

Muut maatyöt, esimerkiksi mansikanrönsyjen nipsiminen ja uudelleen istutus saavat nyt jäädä, en kykene en. Kypsiä tomaatteja on kasviponkässä paljon, ja raakoja terttuja vielä enämpi. Eivät kerkeä tälle suvelle kypsiksi, harmi. Kurpitsat, porkkanat ja lantut jatkavat turpoamistaan viileydestä ja pimeistä öistä huolimatta, tai juuri niiden ansiosta sillä evoluutio on niille loppukasvukauden silleen organisoinut. Tomaatithan ovatkin enämpi Italian puoleisen maailman hetelmiä ja vain konsteilla tällä pallonpuoliskolla kasvatettavia. Niin kuin nyt ääliömäisesti ympärivuoden valoja ja lämpöä polttavissa kasvihuoneissa pakkasen keskellä.

Komeaan kukkaan kerkesivät auringonkukatkin, mutta siemenvaiheeseen aivät nekään koskaan Suomessa tietääkseni yllä. Ehkä etelämmässä osassa maata, mutta täällä ne nuokahtavat ensimmäisen hallayön saapuessa. Hyvää kompostitarvetta niiden varret tuottavat kun pieniksi sitten vesuroi.

Penskat piirsivät aika monta tuntia tuvan pöydän ääressä, mutta ovat nyt raskaassa unentuhinassa kukin sijoillaan. Eve nukkuu tuvan sohvalla, kohentelin peittoa mutta poikia en kykene käymään katsomassa parvella kun pitäisi portaita nousta.

Lännen puoleinen tuuli myräköi nurkissa ja kolisuttaa tutusti peltistä kattoa. Uutiset kertovat, kuinka koteja pimenee, jääkaapit ja pakastimet sulavat, tietokoneita sammahtelee ja telkkaritarjonnat jäävät monelta näkemättä, mutta täällä moiset huolet eivät tunnu miltään. Pojat naureskelivat uutisia kuunnellessaan, että pitäisikö soittaa Savon Voimalle, että kun ei oo sähköä.

Jokin irtoesine kolkkasi aitan takana seinään kun kävin ulkona ja lepakot sujaltivat päälakea hipoen pimeässä. Lakkasi satamasta.

Montaignea luen. Pitäisikö ruveta itsekin nukkumista yrittämään. Humpalle lähtijäksi ei olisi tänä lauantaina ollut.


28.8.2016 Sunnuntai

Tänään selän prostruusio painoi miehen ja miehen mielenkin kynnyksien alle. Sinnillä kuitenkin menin pellonlaitaan ja poikien avustamana pantiin toinen omppupuu multaan tököttämään kun ensin pojat naulasivat lautakehikon monttuun. Sittenpä olenkin ollut täysrampa. Soila piti kutsua laittamaan porukka lähtökuntoon ja mökki siistiksi. Pitihän hänen muutenkin tulla Even hakuun, että ei kai siihen sen kummempia kutsuja tarvittu.

Tänne Kniin ajaminen oli yhtä helvettiä ja nyt en ole juuri liikkeelle päässyt, paitsi ryöminyt olen vessaan pari kertaa.

Olen nyt kolmena yönä nähnyt sellaista unta, jonka eri versioita saapui muutamia vuosia sitten useamminkin uniini. Tapahtumapaikka on tarkkaan ottaen Nälkämäkeen menevän tien päässä ja aikajana liittyy lapsuuteeni; ahomansikat, lehmien aitaukset, pellonlämpäreet kuten silloinen kärrytiekin ovat autenttiset. Mutta rakennus, jota menen katsomaan ja ihmettelemään on kummallinen sekoitus suurta, vanhaa maatilarakennusta ja nykyaikaa, lahoa ja kovaa puuta, runkorakenteita ilman lattialautoja, pitkiä rimalaudoituksia ilman, että seinälle päätä näkyisi. Alamäessä näkyy Pikku Karilammen pintaa ja toisella puolella nousee jyhkeä kuusikko kallioisille rinteille. Tämänkertaisessa unenrakennuksessa sijaitsi nyt teollisuuslaitosten varastoja, rekkoja suhasi ovista eestaas ja trukit lappoivat niihin tavaraa mieletöntä vauhtia. Eräässä nurkkaushuoneessa valkohaalarihenkilökunta siirteli merkillisiä, munakennomaisia rahtilavoja paikasta toiseen vaikka lattiat puuttuivatkin. Tässä unessa jos missä on aina oikean unen tuntu, mutta nyt aprikoin, että miksi sen uusintaesitykset alkoivat?

29.8.2016 Maanantai

Puutarhuri ei lähtenytkään lomailemaan kotia kauemmas. Jos selkä alkaa antaa myöten, otan minä ja lähden Unimäkeen vaikka olisihan täälläkin monet hommat kesken.

perjantai 26. elokuuta 2016

Merkintöjä


22.8.2016 Maanantai

Alaselän prostruusio, vai oliko se prolapsi on paha, mutta nousin aamulla erilaisia konsteja kopeloiden sängystä ja läksin tekemään luvattua maalaushommaa. Käytiin P:n kanssa ensin maalia 20 litraa ja haen lisää itse, kun se loppuu. Pöntön kantaminen oli vaikeaa, mutta kyllä se onnistui kun kiristin silmät sirrilleen enkä pierua pidätellyt. Kompressori mylykytti tämän päivää peräkärryssä, sillä aloitin maalaamisen kadun puolelta. Sisäpihaa ja toisen puolen maalaamista varten pitää sitten kamppeet pyöritellä jotenkin ulkoportaitakin pitkin, mutta se on huomisen murhe se.

Pilvinen, mutta sateeton ilma. Lämmintäkin, että on hyvä maalausilma.

Naapurissa, jonka pihan puolelta myös maalaan P:n aitaa, on sellainen rouva, jolla oli äskettäin kaularanka murtunut. Sillä oli metallituet kahtapuolen päätä ja keskustelu vähän jäykkää. En kysynyt, mikä vamman aiheutti, mutta muuten jututin samalla, kun kävin kysymässä, saanko sen ulkokatoksen seinästä ottaa kompuraan virtaa.

Kadun toisenpuolen köyryharteinen vanhus kävi myös puhuttamassa. Vaineksi, että olisi se hänelläkin aita maalausta vailla, mutta ei kuitenkaan saanut sanotuksi, että maalataanko se vai ei. Kyllä se mulle passaisi. Monasti rupeavat miettimään hintaa ja kauhistuvat jo maalilitran oston edessä vaikka ei taloudellista hätää kärsisikään. Ja vaikka haudan partaalla jo heiluttaisiin ja olisi sama, minne euronsa loppumetreillä silittelisi.

Olin iltakuuteen ja kolmannes urakasta tuli tehtyä. Liki 200 metriä 1 m korkealti kohdetta piisaa.

Hankkimani metallirunkoinen maaliruisku on hyvä. Maksoi Motonetissä viisikymppiä.

23.8.2016 Tiistai

Selkä yhä saakelin kipiä, mutta kun aamulla saa itsensä liikkeelle, niin siitä se tuntuu rupeavan vertymään. Buranalla ei suoraa vaikutusta kivun lievityksessä ole, mutta ehkä se auttaa mahdolliseen tulehdukseen. Pukeutuminen on vaikeinta kun ei housuja, ei sukkia tahdo jalkaansa saada, mutta hammasta purren ja kun Elias avitti, niin tolpilleni könysin tähähnkin päivään. Puutarhuria en viitsi vaivata kun se vain ärsyyntyy kaikenlaisista hoivaan liittyvistä askareista. Hirvittää ajatus omasta, mahdollisesti vaivaisesta vanhuudesta jos hänen hoteisiinsa joutuisin. Toisaalta ymmärrän sellaisenkin kuvion, sillä enhän minäkään ensimmäisen vaimoni mielisairasta elämää jäänyt aikoinaan tukemaan koska tunsin itseni ja tiesin, ettei minusta sen hirvittävän taakan jakoon olisi. Nuoruuskin oli silloin vielä haittana. On kyllä tullut sekin  kysymys puitua moneen kertaan lävitse, että olisimmeko näinkään järjissään selvinneet silloinen perhe siitä myllystä?

Parempi täältä olisi siis lähteä saappaat jalassa kuin kenenkään vaivoiksi vuosikausiksi kitumaan. Isä sen teki vaikka tuskin vakavasti suunnitteli huokumistaan niin lopetella. Huulta heitti, että kun sokkeena syntyy ja humalassa kuolee niin ei elämässä tiijä käyneensäkään. Eikä hän silloin ollut kuin vähän vanhempi kuin minä nyt. Kuolema täytyy siis pitää mahdollisuutena vaikka juuri seuraavaksi koittavana yönä, tai tuossa ihan tunnin päässä. Isäkin soitti kuolemansa aattona klo 17.30 minulle ja aamuyöstä klo 00.30 hän oli kuollut.

Alkoivat uudet "Mammona"-trillerin jaksot. Eliaksen kanssa katsoin homman käynnistymisen joka tietenkin vaati myös ensimmäisen ruumiin. Tekisivätpä tanskalaiset välillä sellaistakin draamaa, jossa ei yhtään kalmoa patologille kärrättäisi. Niin kuin Vallan linnake oli, tai se Hotelli-sarja. Vai kuoliko niissä joku murhan uhrina?

Elokuvissa ihmisen elämä on tarina siitä, kuinka hänet murhataan ennemmin tai myöhemmin.

24.8.2016 Keskiviikko

Minä en kuollut viime yönä, mutta sadoille italialaisille niin kävi kun mannerlaatat liikahtivat ja järistykset runtelivat tuhansien pienten kylien perheiden kodit murusiksi pitkin vuorten rinteitä. Näin se käy kun on käydäkseen ja me muut täällä vain marisemme kun emme sukkia saa tilapäiseksi tietämämme kivun vuoksi lämpimän peiton sisällä hautuneiden koipiemme suojaksi.

Selkäsärky on vaimentunut hieman. Äkkiliikkeet notkauttavat vielä polvia ja aamulla oli sängystä nousu vaikeaa, mutta kun ei ollut seiniä päälle kaatunut, niin siitä sitä vain...

Sain tänään maalausurakan valmiiksi. Toinenkin 20 litran pönttö meni melkein kokonaan. Piti aidan rakoihin tunkenutta pusikkoa raivata melkoisesti muutamalta kohti, että sain maalatuksi. Huomiseksi onkin luvassa sadepäivä, että siinä mielessä sopivaan saumaan homman satutin.

Maalintöhryä on nyt sitten nivusissakin, sillä en kokohaalaria pukenut vaan uhrasin kuluneita vaatteenrytkyjä jotka voin nakata nyt roskiin.

25.8.2016 Torstai

Venäjällä Putinin kängi aloitti sotaa ennustavan suuren harhautusoperaation laittamalla kaikki asevoimat koko maailmalle näkyvästi hälytystilaan. Toisaalla Turkin tyrannin käsikassarat käskivät panssarinsa jyristelemään rajan ylitse Syyriaan. Nämä toimet tietävät ruumiita ja surua ja murhetta jotka tulevat koskettamaan jälleen miljoonia ihmisiä. Jopa miljardeja jos kaikki myötäelävät ajatuksetkin globaalisti lasketaan. Maanjäristykset, tulivuorten purkaukset, tsunamit ja hirmumyrskyjen aiheuttamat tragediat eivät tälle lajille riitä, täytyy tehtailla niitä ihan itse lisää; suojateille telotut lapsetkin vain naurattavat näissä veriuhrijuhlissa.

Missään historian vaiheessa murhaamista ei ole aloitettu sieltä, mistä pitäisi; tyrannien aluista ja heitä peesaavista kenraaleista, sotateollisuuden lobbareista ja siitä kasvottomasta, harmaasta markkinatalouden eminenssistä, joka taustalla häärii. Mahdotontahan se olisikin, sillä heidän psykopatiansa täytyisi osata erottaa jo neuvoloissa ultrakuvista ja abortoida epäröimättä.

Jos kovasti tahtoa olisi, näkyisikö psykopaattien oireisto jo sikiön niskapoimuissa kuten down? Ovatko down-oireyhtymän kantajat koskaan syyllistyneet valloitussotiin ja kansanmurhiin? Hitleriltä puuttui toinen kives, mutta se yksin tuskin aiheutti sen, mitä hänestä tuli ja mihin se johti. Millainen luonteenlaatu on Turkin kivikasvoisella Erdoganilla jonka silmäpussien suojaamista iiriksistä ei tunteita erotu?

Putinin luonteenlatu loistaa näkeville jo kauaksi; katsokaa hänen silmiinsä, siellä hulluuden lammenlaineet ovat koko ajan pienessä vireessä. Se mies jos kuka muistuttaa salavihaista rakkikoiraa joka käy kimppuun kun sitä vähiten osaa odottaa.

Montako sataatuhatta ruumista on syntynyt Itä-Ukrainan konfliktissa? Syyrian murhaamisten tulokset liikkuvat miljoonissa, ja niin edelleen uhriluvut ja omaisten hätä ja tuska ympäri ihanan Telluksemme.

Tänään selkäkipujen jatkumisesta huolimatta sisustin porraskäytävän vessaa. Leikkuutin lasiliikkeessä sopivan peililasin, rakensin puisesta armeijan ammuslaatikosta ylähyllyn uppoledeineen ja sivuhyllyiksi katkoin vanhoista, koivuisista varastohyllylaudoista pätkät jotka maalasin mustaksi; retrojuttu kyhäelmäni siis. Seinätkin kun olisi tullut paneloitua tuppilaudalla tai vaikka halkaistuilla heinäseipäillä. Hyllyjen kiinnitykseksi suunnittelin piilojutut, jotka poikia askarruttivat. G kysyi, että miten sinä ne keksit? Yritin selittää, että päässä syntyy ihan mitä vain keksintöjä, kun istahtaa hetkeksi pytyn kannelle ja antaa aivoille luvan. Mutta varoitin, että kaikkia aivojen keksintöjä ei pidä käytäntöön ruveta soveltamaan. Hirosiman tuhoakaan ei olisi, jos tiedemiehet olisivat pitäneet keksintönsä omana tietonaan. Sitten piti tietenkin kerrata mikä kohtalo Hirosimalla oli.

Alistair Mc Leanin juonesta elokuvaksi sovitettu Kuoleman juna oli niin ääliömäisesti toteutettu, että viidessä minuutissa kävi selväksi, ettei sellaisen katsomiseen kannata iltaansa tuhlata. Kun selasin kaikki kanavat lävitse, niin raskaasti piti lopuksi huokaista sen aivottomuuden määrää mikä ohjelmatehtaisiin on eksynytkään, ja vastaavasti kuinka suunnattomasti aivotonta katselijamassaa maailmaan mahtuukaan. Aivan järkyttävää sontaa tuutin täydeltä josta mokomasta pitää vielä verottajalle bonuksia kerätä!

Yritin päivällä tilata Hesaria. Olisin halunnut pelkän laatikkoon kannetun lehden 3 kk:n määräajaksi, mutta ei sieltä sellaista ruksia mistään löytynyt. Kun sitten yritin soittaa tilausnumeroon, alkoi sieltä automaatti lotikoitella numeroita, joita painamalla pääset haluamaasi palveluun, mutta kerkeätkö älypuhelimeen edes etsiä numeronäyttöä siinä hetkessä? Entä paljonko jonottaminen maksaa? Olokoot!

Muutenkin HS alkaa menettää "sielunsa" kokonaan samoille harhaisille tollomedian nikkareille, jotka iltapäivälehtien kautta vuorokausiannoksensa imeskelevät. Juuri Hesarin, aikoinaan kovasti arvostetun sanomalehden edesottamuksia seuratessa on järkyttävää seurata, kuinka helposti kansan ja sen seassa mahdollisesti asioita taustoineen lukeakseen tahtova väestönosakin alistuu täyssonnan tunkemiselle kurkkuunsa. Kun pannaan netistä Hesarin ja Iltasanomien lööppikama vierekkäin, niin ei niitä enää erota muusta, kuin että HS ei ole vielä sitä keltaista väriä mukaan tunkenut. Muuten lukemaan koukuttamaan tarkoittavat otsikot ovat yhtä "Hei, mitä ihmettä!"- kuminaa!

Jos tällaisen edessä marisemista alkaa laajemmin miettiä, niin jäävätkö nykykonfliktit ja maanjäristykset uhriluvuillaan ja särkyvän infastruktuurin helinällä toiseksi sille jyräkälle, joka tulee syntymään kunhan ihmiskunta alkaa oksentaa pois sitä paskaa, mitä sen kurkkuun on nyt jo oksetukseen saakka tungettu ja tungetaan kiihtyvällä temmolle edelleen?

G:n luokan vanhempainilta. Eipä siellä mitään ihmettä ollut. Paikalle oli kuitenkin tullut melkein kaikkien lasten vanhemmista jompikumpi tai kumpikin. Rehtori soitti päivällä, ja pyysi minua ensi vkolla vanhempain edustajaksi koulun opetussuunnittelukokoukseen jossa edustajia on eri instansseista; lupasin.


26.8.2016 Perjantai

Eilen sateli, nyt paistaa jo aamusta aurinko. Tuulee kyllä vilpoisasti ja sen tulosuunta on melkein pohjoisessa.

Panin jo kamppeita kasaan. Kunhan pojat tulevat koulusta, lähdemme Unimäkeen. P kyllä ämpyili, ettei lähde, mutta lupasin nostella korvista kyytiin jos ei omin jaloin kyytiin kampeudu. Puutarhuri jää pitämään loppuja kesälomiaan. Asioiden selvittämättömyyden kuilu välillämme suurenee.

Syyt ovat sysissä ja sepissä, lovessa ja kepissä.

maanantai 22. elokuuta 2016

Merkintöjä

15.8.2016 Maanantai

Näin unta, että Putinin lentokone putosi Nimettömänrannan suolle. Syvälle turpeeseen tyrskähtäneestä, savuvasta koneenromusta kömpi Venäjän ulkoministeri Lavrov joka lähti melomaan Harjun Teuvon veneellä lammen pitkulaisille laineille. Kohta mela tarttui Akulan Topin katiskaan jota Lavrov jäi posket lotkuen ravistelemaan irti. Minä siirryin unenmutkasta toiseen hihitellen.

Yläkerrassa seinien pakkelointia, hiontaa ja hiontapölyä. Nenä tukossa ja iho kutiaa. Huomenna pohjamaalaan. Pitänee levyttää myös pukuhuoneen viimeinen seinä jolle sijoittuu sähköjakokeskus.

16.8.2016 Tiistai

Maailman tila jatkuu pommien paukkeessa. Ihmislihanriekaleet, rakennusten ja autojenkappaleet vain ilmassa viuhuvat. Pölyn ja savun sekaiset sankat pilvet kertovat kaukana tarkkaileville raakalaismaisen pomminekylvötöiden täydellisestä onnistumisesta. Tähän yksitoikkoiseen väkivalta-uutistulvaan on turruttu jo niin, ettei enää välitetä, kuinka sotauhon eskaloituminen on huomaamatta astunut osaksi arkeamme kuin aamupuuro jota uutisia kuunnellessa lapamme nieluihimme.

Soilalle soitin, että käypi keräämässä kypsät tomaatit Unimäestä. Ja että kuopasee syöntipottuja pellosta. S kertoi, että Keijon ruumiin tuovat Inarista R.vaaralle haudattavaksi. K oli aikoinaan samalla luokalla kuin minä. Hukkui Inarin aaltoihin hän.

Kuuntelin tänään Eva Tigerstedin uteliasta äänimatkailijaa. Musiikin lomassa hän keskusteli kosmologi Kari Enqvistin kanssa kysymyksestä mitä aika on? Emme oikeastaan tiedä, oli yksiselitteisin vastaus, jonka Enqvist kykeni antamaan. Jos minulta kysyttäisiin, niin johdattelisin ajatusta toiseen suuntaan, eli jossitteluun siitä, että jos ihmistä aivoineen ei olisi, ei olisi aikaakaan koska jatustelumme asialla ja siis asioiden ja ilmiöiden nimeäminenkin puuttuisi. Maapallo vain pyörisi avaruuden ajattomalla radallaan ja muun eliöstön päätehtävät, lisääntyminen ja kuoleminen ja siinä välissä elämänsä ylläpito syömällä vaikka toisiaan typeriä kyselemättä olisi vakio eikä sitä kukaan olisi ihmettelemässä. Eikä tuhoamassa järjellisellä järjettömyydellään kuten me teemme joka ikinen nimeämämme hetki.

Mutta minultahan ei mitään kysellä kun en ole sen enempää kosmologi kuin utelias äänimatkailijakaan. Loputon uteliaisuutemmehan "ajassa" tähän käsilläolevaan, tuhon kaikki ennusmerkit näyttävään hetkeemme on johtanut.

Yläkerran sähköjakokaapin luukku oksentaa mmj-nippua kuin spagettia.

17.8.2016 Keskiviikko

Pohjamaalasin eilen aulan seinät ja tänään tarkoin pakkelin kanssa saumakohtia jotka vielä peilaavat. Piisin aulanpuoleista rappaustakin silittelin, mutta se on vielä kostea, että lopullisen pinnan saan siihen myöhemmin kuin levyseiniin. Prisman tarjouskorista löysin tapettirullan jonka kuvio markkeeraa kirjahyllyä; sipaisen sen piisikolokkeroon kylkeen sitten aikanaan.

Eräs P soitti, oli vailla aitamaalaria ja lupasin käydä laskemassa urakan.

Puutarhurin kanssa ei paljon puheita pidetä, mutta pyysin sen kuitenkin kirjuriksi kun läksin mittamaan aitaneliöt. Melkein 200 neliötä sitä olisi. Soitin P:lle ja kerroin hintani, se tarjosi satasen lisää kulukorvauksia. Joskus näinkin päin. Maalausfirmalla homma maksaisikin kolminkertaisesti.

Kävin hankkimassa maaliruiskun.

18.8.2016 Torstai

Hiontaa ja tarkkomista. Maalasin toiseen kertaan pohjat mihin pystyi. Taidan laittaa porraskuilunkeltaista seiniin vaikka tapetit oli meininkinä; on halvempaa.

Paulus innostunut pokemoneista ja pitää toppuutella silmättömästä hortoilusta liikenteen seassa. Kaikenlaiseksi se tämä maailma menee kun rakentamansa laitteet vievät ihmiskuntaa eikä päinvastoin.

Lähden nyt iltapvllä Unimäkeen. Siellä mansikkapenkkien tekemistä ja vanhojen perkaamista. Pojat saavat osautua huomenaamulla ominnokin koulutielle.

19.8.2016 Perjantai

Koko pv jalat maassa ja kourat mullassa. Nyt on kolmenkymmenen mansikantaimen penkkejä kolme valmiina muovituksineen. Näpsin jo yhteen rönsyt keväällisistä koronantaimista. Polkat täytyy jättää myöhempään sillä alut ovat liian hentoja eikä juurien alkujakaan näkyvissä. Huomenna jos kurittaisin vanhemmat puskat oikein kunnolla, niin ehkäpä niistä vielä parit sadot saapi. Kaksi vanhinta, pitkää penkkiä täytyy kääntää ja panna tilalle jotain muuta, vaikkapa herukantaimia.

Sonjan ja Kyöstin Volkkarista katkesi jakohihna Tikkasenpuron suoralle. Meni siinä moottorista kampiakseli ja venttiilitkin nurin, että se siitä autosta. Kävin hinaamassa auton läheiselle metsäautotien levikkeelle josta sen sitten hinaavat Kiuruvedelle kunhan ensijärkytyksestä päät selkenevät. Kyöstin vitutus oli tarttuvaa eikä Sonjallakaan itku kaukana ollut. Soila haki muun penakkalauman kylälle ja kun vein Kyöstin, niin osa niistä tuli kyydissä tänne. Paistoin pisantornillisen terveyslettuja kun muuhun en ollut varautunut.

Lettuja paistaessa soitti tuttu tuntemattomasta numerosta. Mukava se.

Klo nyt 23. Penakat lähtivät äsken kylälle, Soila haki kun olivat tulleet sienimetsästä vasta pimeän tullen. Väsyttää lajinsa minuakin.

20.8.2016 Lauantai

Heräsin tasan neljältä. Idän taivas punersi kun oranssi aurinko änkesi taivaalle. Keitin kahvit, panin hellaan tulet ja puuron hautumaan. Vyötin itseni ja läksin myryämään mansikkapenkkeihin. Kerkesin kahdeksaan mennessä tehdä melkoisesti ja sitten alkoikin sateen räiskähtelevät rytmit romisuttaa peltisiä kattoja. Laitoin kellarinkylmässä suolaantumassa olleen lohen savustumaan, sytytin roskienpolttopaikalle tulet jossa tuhoutuvat kaikki ohdakkeiden ja juolavehnien juuret. Söin, join kahvit ja rupesin  lukemaan Montaignen kolmatta jotka nytten on suomennettu uudestaan. Nukahdin lauseeseen jonka loppu oli: "...sillä sielun vaativin ja vaikein työ on itsensä tutkiminen." Pian unessa pähkäilin, että ainakin lääketiede on sitten Montaignen ajoista saanut selville, että sielu on vain eräs metafora ihmismielelle. Mitään ihmisestä ei lähde leijumaan hänen viimeisen henkäyksensä mukana; äitinikin viimeinen hento henkäys haisi vain aika pahalle. 1500-luvun Montaignelle kuitenkin oma isänsäkin tulee vasta jälkeen jumalan. Mitenhän olisi tämän päivän tiedolla varustetulla Montaignella?

Kävin kylältä maitoa, piimää ja purkin appelsiinimehua vaikka mehuja on omastakin takaa. Leipääkin otin, ja pari riisipiirakkaa. Makkarahyllyjen edessä nykyään etoo enimmäkseen.

Uutisissa ensin järkyttäviä uutisia pommitusten uhreista Aleppossa ja miljoonien Lähi-Idän pakolaisten tulevaisuutta vailla olevista kohtaloista. Sitten uutistenlukija vakavoituu ja kertoo, kuinka muutamat tyhjän perässä maailmalla lentelevät turistit ovat saaneet zika-tartunnan Miami Beachilla. Ihan kuin virusta kantava hyttynen olisi sittenkin hirmuisempi kuin avuttomien niskaan taivaalta pommeja pudottelevat sotakoneet!

Hujjauksen kiuas on tulinen ja vesi porisee säiliössä. Käyn löylyissä, ajan parran, peseydyn, torkahdan hetkeksi, sitten tekaisen muutaman eväsleivän, puen farkut ja keltaisen kauluspaidan ja lähden Maaningan Kasinolle humpalle.

21.8.2016 Sunnuntai

Humpalta tullessa ei nykinyt suonella koipia. Nukahdin välittömästi kun petille heittäydyin vaikka kirjan avasinkin lukeakseni. Klo oli jo 3 ja hieman jo taivas alkoi vaaleta. Lämpimältä tuntuivat etelänpuoleiset, hennot elokuun henkäilyt. Mieli oli suht hyvä illan liikunnasta ja läheisyydestä vaikka jotkin muistot ahdistavatkin vaikka kuinka pitkään elämäänsä eläisi. Eikä synapsit mettä keitä Puutarhurin suuntaankin kun ajatukset asettuvat.

Nyt klo on 10 ja syön aamiaista. Puuron ja leivän lisäksi on myös savulohta joka ei ole parhaasta päästä sillä ei ollut muuta tarjolla kuin Norjassa huonoilla eväillä syötettyä kitjaketta. Olen ½7 lähtien ollut ulkohommissa. Kohta tulevat Kyösti ja Sonja ja kakrulauma. Nostetaan K:n kanssa savupiippu saunan katolle. Leikkelin siihen jo palovillat, mutta sisäpiippu pitää pudottaa paikoilleen vasta sitten kun kuoret ovat asetetut paikoilleen. Aika painava laitos sekin.

Iltapvllä

S ja S lähtivät sienimetsään ja toivat osan muksuistaan tänne. Paistoin keitettyjä pottuja, tatteja ja kanttarelleja, sipulia, porkkanaa ja muita tähteitä isolla pannulla sekä kananmunan mieheen ja syötiin kunnolla. Nokkosen versoja ryöppäsin mausteeksi. Lysti katsoa, kun ruoka maittaa ja lisää pyydetään, mutta tiskivuorikin on sitten kuin armeijaosasto olisi tupaan pistäytynyt. Loput maidot sotkin kaakaojauheella ja tarjosin jälkiruuaksi.

Läksivät äsken pikkuvieraat. Onpa hiljaista. Minä pyihkäisen vähän paikkoja, tiskaan, käyn pesulla ja lähden Kniin siinä nikamassa, kun radiosta alkaa tulvia kuunnelma Elmosta, kaikkien aikojen suomalaisesta ennätysmiehestä. Sitä kuunnellessa matka sujunee rattoisasti.

Selkä nitkahti aika pahasti piippua katolle reisiessä. Mitenhän huomisella lupaamani maalausurkan aloitus luonnistuu?

tiistai 16. elokuuta 2016

Merkintöjä

1.8.2016 Maanantai

Pitkiä ajatuksia, kesän mittaisia. Sitten jysähtää jälleen elokuun ensimmäinen. 40 vuotta erään tapahtumasarjan alkamisesta, mutta yhä sen valot ja varjot leikkivät tunteillani. Minne laittaisi kätensä joita särkee koetut? Nuorikkoni uumat ovat kylmenneet eivätkä toiset enää näille lämpene.

Olli Kyy ja Mrs Bean melkein solmussa pressun päällä. Kaunis näky. Musta kyy osoittautui rouvaksi joka sai ainakin 5 pientä, mustaa Beania jotka pistelehtivät myös pressunrei´istä auringonottoon silloin tällöin.

2.8.2016 Tiistai

Jotkut selviävät elämästäkin oppimatta solmimaan kengännauhojaan. Eikä se välttämättä kerro yhteiskunnan huoltosuhteen kattavuudesta mitään.

3.8.2016 Keskiviikko

Peukalo koki jälleen kovia, mutta ei sekään mitään uutta minulle ole.

4.8.2016 Torstai

Jonkin taitekohta tämäkin kesä on. Muutoksentuulen aavistaa kuin ukkosmyrskyn tulon.

5.8.2016 Perjantai

Itse me ei tarvittaisi filosofisoida elämää enää. Esimerkiksi Montaigne teki sen riittävän kattavasti jo 1500 luvulla. Some-"elämä" järkyttää. Vain harva tietää muita ajattelijoita olleen olemassa kuin itsensä; narsismi ihmisluonteena on kattavampaa kuin tajuammekaan. Niin kuin nämä Kivaniemenikin jutut.

6.8.2016 Lauantai

Tanssi on mielenlääke vaikka on se johtanut myös peruuttamattomiin tapahtumiin ihmisten kesken. Tragedioihinkin. Laulussa sanotaan, että päivääkään en pois vaihtaisi. Minä vaihtaisin monet. En jaksaisi olla tragedioiden summa loppuelämääni. Mutta minkä summia tuntevat olevansa ne, jotka elämässään ovat onnistuneet kuten ovat suunnitelleet? Minä kysyn, kun en osaa kuvitella sitä; niin kaukana sellainen minusta on. Lähemmäksi pääsen niiden ihmisten tunteita ja kauhua ja heidän elämiensä loppusummia, jotka sotia pakoon soutavat. Itken joka kerta kun uutisissa pientä lasta retuutetaan kumiveneestä merisaarien kolkoille kivirannoille. Niistä kokemuksista kertyvälle surulle ei loppua näy sukupolvienkaan päässä.

7.8.2016 Sunnuntai

Lantut, porkkanat ja kurpitsat turpoavat vielä pitkälle syksyyn, perunoista vei varret jo varhain rutto; mukulat ovat säästyneet. Mansikat ovat pakastimessa ja herukat liemiksi keitelty. Viidestä Unimäen omenasta ei talvenhilloja höyrystellä. Knista niitä tulee ehkä 10 kiloa.
8.8.2016 Maanantai

Elokuvan merkittävän henkilöhahmon repliikki "ei surusta koskaan eroon pääse" jatkoi ajatusta siitä, mihin laulujen sanat päivien vaihtamisesta juuttuvat. Ja nuori, äitinsä itsemurhan kokenut tyttö jatkoi keskustelukumppanilleen, vanhenevalle psykiatrille joka omassa elämässään oli kokenut vaimonsa itsemurhan: "Olemme silti elossa. Ei paha?" Elokuva päättyi tähän toteamukseen jättäen jälkeensä toivonkipinän. Minullekin, jonka sydän on paikkaamattomilla rei´illä kuvioitu.

9.8.2016 Tiistai

Peukalon haava märkii ja tikit kiristävät. Taidan katkoa ne kynsisaksilla pois. Ruma arpi siitäkin jää, mutta eipä se erotu aiempien joukosta kunhan kyhmy tasoittuu. Yläkerrassa parveke huomenna valmis. Siirryn tapetoimaan Eliakselle tulevaa suurinta huonetta. Piisinkupeen saa E itse maalata. Ostin murrettua valkoista (maalarinvalkoista) sitä varten. Tapetit on jo aikoja sitten alennusmyynnistä hankittuja. Alennus oli 98%.

10.8.2016 Keskiviikko

Parvekkeesta tuli hieno vaikka tarpeet olivat köyhät kuin tekijänsäkin. Mutta että edes työnsä jälkiä saa näin itsekseen estoitta ihailla kun muuten ei elämästään ole hienoa osannut rakentaa. Pian on remonttirahat kulutetut. Jää edelleen tekemättömiä kohtia talosta, josta joissakin kuvitelmissaan loppuelämänsä kodiksi toivoi. Nyt ei jaksa enää edes toivoa, kuin että voimat riittävät poikien aikuisuuteen saattamiseksi. Sitä varten pitäisi luoda uusi illuusio, jonka avulla voisi edes sanoa kuten se elokuvan tyttö: "Olemme silti elossa. Ei paha?"

Kysyn nyt itseltäni: Eikö "illuusioksi" riitä se tosi, että sinulla nuo lapset ovat elämäsi tarkoitus? Heistä huolehtiminenhan kestää kylmän matemaattisesti laskettuna vähintään hautaasi saakka.

Mutta minua väsyttää armottomasti. Lapsista olen huolta kantanut siitä saakka kun oma lapsuuteni juuri ja juuri kääntyi aikuisuudeksi; vanhin tytär täyttää tänä syksynä 36 vuotta. Nuorin poika on nyt 9. Lapsenlapsia on 9. Kaikki he tavalla tai toisella saapuvat mieltäni askarruttamaan. Öisiin uniinkin uivat kuin laulujen purret, joskus valkoisen puhtoisina, toisinaan myrskyissä ryvettyneineä ja revenneinä.

Montaigne: "Muut kasvattavat ihmistä, minä kuvaan häntä ja esitän varsin epämuodostuneen yksilön, josta totisesti tekisin tyystin toisenlaisen, jos saisin muovata hänet uudelleen."

11.8.2016 Torstai

Pojilla alkoi koulu. Gaiuksen uutta opettajaa kävin kättelemässä, mutta Pauluksen ope jäi toiseen kertaan. Eliaksella on sama luokanvalvoja kuin viime vuonna ja muissa aineissa niin monta opettajaa, ettei heitä ole syytä erikseen käydä puhuttamassa. Sittenpähän kun vanhempainyhdistyksen puitteissa koululla pistelehdin, niin ehtii heitäkin ehkä puhuttaa jos tarvista ilmenee. E:n evästykseksi mainitsin vaivihkaa, että ottaa kaiken irti ysiluoksta kun sen jälkeen on se lukiourakka edessä.

Tapetit seinillä. Nyt siirryn tasoitemieheksi yläkerran aulaan ja eteistilaan. Rapatakin pitää. Olisipa varaa hankkia vielä lattiapäällysteet 50 neliön alueelle, mutta halvin vaihtoehtokin, muovimatto maksaa vähintään 17 euroa neliölle eikä siihen enää ole varoja. Ja listan perkuleet! Niissä se puu vasta hintoihinsa on hilattu.

12.8.2016 Perjantai

Tasoitteet vedelty kertaalleen. Kulmat vahvistin lasikuitutapetilla ja säästyn muovilistoilta niissä. Haen Hankkijan tarjouksesta Polkan taimia ja lähden Unimäkeen.

Illalla Unimäessä

Kävin pimeään saakka keräämässä puoliraakoja puolukoita sankollisen. Keräsin  käsin kun löysin satoisan rintuuksen ihan omalta maalta. Aikomus on tehdä kurpitsa-puolukkahyytelöä. Näin liejussa emokarhun tassujen painalluksen ja ainakin yhden poikasen pienemmät sen perässä. Matkaa mökin rappusilta on noin 150 metriä, että lähellä ne majailevat eikä vaaratiedotuksia radiossa lueta niin kuin viime viikolla jollakin muulla kantilla maatamme. Ja sitten ne mulkut vielä ampuivat sen karhun!

13.8.2016 Lauantai

Sisälläni kasvaa jälleen jokin tarina. Sen lauseet ovat pakahduttavaa sisältöä täynnä kuin kesän mentyä kasvimaiden sadosta raskaat rönsyt.

Sataa. Ulkohommiin ei viitsinyt ruveta joten sisustelin saunaa. Vetelin lopuksi suoja-aineet seinille ja kattoon. Pitäisi millä konstilla tahansa saada lattiavalu aikaiseksi ennen talvea tännekin. Ja se kiuas.

Kävin Soilan luona. Luin siellä sähköpostin ja päätin illan menoksi Ilveksen. Sataa yhä.

14.8.2016 Sunnuntai

Kolmelta rupesin nukkumaan, mutta heräsin jo ½7. Ilvekseltä tullessa veti suonella molempia jalkoja niin kipeästi, että piti pysähdellä pari kertaa ja käveleksiä asvaltilla, että kykenin jatkamaan ajamista. Tanssi-ilta oli hikinen, lempeäkin. Arjesta erottuva hetki.

Aamupuuron jälkeen rupesin tonkimaan perunoita pellosta. Vapautuvalle alalle muokkasin ja muotoilin penkin mansikantaimille joita on tällä erää 30 kpl. Loput alat istutan runsaista rönsytarpeistä joita löytyy myös keväällä istuttamistani jonsokeista ja koronoista.

Kosmologeja kuunnellessa oppii sellaisenkin asian, että kurpitsankukat voi friteerata herkkuvälipalakseen.

Porkkanoita olen syönyt suoraan pellosta, ja herneitä vaikka en niistä kovasti pidäkään. Kasvihuoneessa on tomaatteja muutamia kypsynyt ja ne olen nautiskellut sitä mukaa pois. Eilen laitoin keitettyjä perunoita marinoitumaan omatekemääni ruohosipuli ja yrttiöljyyn. Kanan rintaleikkeiden marinadiin panin suoraan pellosta valko-puna ja tavallista sipulia, ja tilliäkin vähän. Ne ovat hellalla pannuissa ritilän päällä hautumassa ja tuoksu on tuvassa huumaava. Nälkäkin alkaa olla.

Tulin kahville nyt, kun klo on 14. Tänään ei ole satanut ja kaverini kyyt makoilevat poutapilvisäässä pressun päällä eivätkä välitä liikehtimisestäni lainkaan vaikka käyn välillä niille puheitakin pitämässä. Tai ehkäpä ne tykkäävät äänestäni? Pitääkö minun jättää ensi talveksikin tuo halkoläjä pinoamatta jos ystäväni ovat päättäneet talvimajan sen pohjakerroksiin perustaa?

Klo nyt 17. Lähden Kniin. Perunasankot ovat takakontissa ja polkantaimet ovat mansikkamuoviin tökkimissäni rei´issä kaikki. Pottuja jäi nostamati vielä yksi ala. Koko tämän kesän vihannesmaan laitan vaihtelun vuoksi kokonaan mansikalle. Lämmitin Hujjaustakin sen verran, että vesi kuumeni ja peseydyin. Ei tee mieli yhtään lähteä. Maatamyöten mataavan kurpitsapehkon kaltaista alakuloa puseron sisällä.
Montaignea myös tähän, että edes suhteellisuudentajun rippeet säilyvät: "Ihmiset ovat nykyään niin tottuneita levottomuuteen ja rehentelyyn, että hyvyys, vaatimattomuus, maltillisuus, luonteenlujuus ja muut niiden kaltaiset hiljaiset ja huomiota herättämättömät ominaisuudet jäävät heiltä näkemättä."