Pitkiä ajatuksia, kesän mittaisia. Sitten jysähtää jälleen elokuun ensimmäinen. 40 vuotta erään tapahtumasarjan alkamisesta, mutta yhä sen valot ja varjot leikkivät tunteillani. Minne laittaisi kätensä joita särkee koetut? Nuorikkoni uumat ovat kylmenneet eivätkä toiset enää näille lämpene.
Olli Kyy ja Mrs Bean melkein solmussa pressun päällä. Kaunis näky. Musta kyy osoittautui rouvaksi joka sai ainakin 5 pientä, mustaa Beania jotka pistelehtivät myös pressunrei´istä auringonottoon silloin tällöin.
2.8.2016 Tiistai
Jotkut selviävät elämästäkin oppimatta solmimaan kengännauhojaan. Eikä se välttämättä kerro yhteiskunnan huoltosuhteen kattavuudesta mitään.
3.8.2016 Keskiviikko
Peukalo koki jälleen kovia, mutta ei sekään mitään uutta minulle ole.
4.8.2016 Torstai
Jonkin taitekohta tämäkin kesä on. Muutoksentuulen aavistaa kuin ukkosmyrskyn tulon.
5.8.2016 Perjantai
Itse me ei tarvittaisi filosofisoida elämää enää. Esimerkiksi Montaigne teki sen riittävän kattavasti jo 1500 luvulla. Some-"elämä" järkyttää. Vain harva tietää muita ajattelijoita olleen olemassa kuin itsensä; narsismi ihmisluonteena on kattavampaa kuin tajuammekaan. Niin kuin nämä Kivaniemenikin jutut.
6.8.2016 Lauantai
Tanssi on mielenlääke vaikka on se johtanut myös peruuttamattomiin tapahtumiin ihmisten kesken. Tragedioihinkin. Laulussa sanotaan, että päivääkään en pois vaihtaisi. Minä vaihtaisin monet. En jaksaisi olla tragedioiden summa loppuelämääni. Mutta minkä summia tuntevat olevansa ne, jotka elämässään ovat onnistuneet kuten ovat suunnitelleet? Minä kysyn, kun en osaa kuvitella sitä; niin kaukana sellainen minusta on. Lähemmäksi pääsen niiden ihmisten tunteita ja kauhua ja heidän elämiensä loppusummia, jotka sotia pakoon soutavat. Itken joka kerta kun uutisissa pientä lasta retuutetaan kumiveneestä merisaarien kolkoille kivirannoille. Niistä kokemuksista kertyvälle surulle ei loppua näy sukupolvienkaan päässä.
7.8.2016 Sunnuntai
Lantut, porkkanat ja kurpitsat turpoavat vielä pitkälle syksyyn, perunoista vei varret jo varhain rutto; mukulat ovat säästyneet. Mansikat ovat pakastimessa ja herukat liemiksi keitelty. Viidestä Unimäen omenasta ei talvenhilloja höyrystellä. Knista niitä tulee ehkä 10 kiloa.
Elokuvan merkittävän henkilöhahmon repliikki "ei surusta koskaan eroon pääse" jatkoi ajatusta siitä, mihin laulujen sanat päivien vaihtamisesta juuttuvat. Ja nuori, äitinsä itsemurhan kokenut tyttö jatkoi keskustelukumppanilleen, vanhenevalle psykiatrille joka omassa elämässään oli kokenut vaimonsa itsemurhan: "Olemme silti elossa. Ei paha?" Elokuva päättyi tähän toteamukseen jättäen jälkeensä toivonkipinän. Minullekin, jonka sydän on paikkaamattomilla rei´illä kuvioitu.
9.8.2016 Tiistai
Peukalon haava märkii ja tikit kiristävät. Taidan katkoa ne kynsisaksilla pois. Ruma arpi siitäkin jää, mutta eipä se erotu aiempien joukosta kunhan kyhmy tasoittuu. Yläkerrassa parveke huomenna valmis. Siirryn tapetoimaan Eliakselle tulevaa suurinta huonetta. Piisinkupeen saa E itse maalata. Ostin murrettua valkoista (maalarinvalkoista) sitä varten. Tapetit on jo aikoja sitten alennusmyynnistä hankittuja. Alennus oli 98%.
10.8.2016 Keskiviikko
Parvekkeesta tuli hieno vaikka tarpeet olivat köyhät kuin tekijänsäkin. Mutta että edes työnsä jälkiä saa näin itsekseen estoitta ihailla kun muuten ei elämästään ole hienoa osannut rakentaa. Pian on remonttirahat kulutetut. Jää edelleen tekemättömiä kohtia talosta, josta joissakin kuvitelmissaan loppuelämänsä kodiksi toivoi. Nyt ei jaksa enää edes toivoa, kuin että voimat riittävät poikien aikuisuuteen saattamiseksi. Sitä varten pitäisi luoda uusi illuusio, jonka avulla voisi edes sanoa kuten se elokuvan tyttö: "Olemme silti elossa. Ei paha?"
Kysyn nyt itseltäni: Eikö "illuusioksi" riitä se tosi, että sinulla nuo lapset ovat elämäsi tarkoitus? Heistä huolehtiminenhan kestää kylmän matemaattisesti laskettuna vähintään hautaasi saakka.
Mutta minua väsyttää armottomasti. Lapsista olen huolta kantanut siitä saakka kun oma lapsuuteni juuri ja juuri kääntyi aikuisuudeksi; vanhin tytär täyttää tänä syksynä 36 vuotta. Nuorin poika on nyt 9. Lapsenlapsia on 9. Kaikki he tavalla tai toisella saapuvat mieltäni askarruttamaan. Öisiin uniinkin uivat kuin laulujen purret, joskus valkoisen puhtoisina, toisinaan myrskyissä ryvettyneineä ja revenneinä.
Montaigne: "Muut kasvattavat ihmistä, minä kuvaan häntä ja esitän varsin epämuodostuneen yksilön, josta totisesti tekisin tyystin toisenlaisen, jos saisin muovata hänet uudelleen."
11.8.2016 Torstai
Pojilla alkoi koulu. Gaiuksen uutta opettajaa kävin kättelemässä, mutta Pauluksen ope jäi toiseen kertaan. Eliaksella on sama luokanvalvoja kuin viime vuonna ja muissa aineissa niin monta opettajaa, ettei heitä ole syytä erikseen käydä puhuttamassa. Sittenpähän kun vanhempainyhdistyksen puitteissa koululla pistelehdin, niin ehtii heitäkin ehkä puhuttaa jos tarvista ilmenee. E:n evästykseksi mainitsin vaivihkaa, että ottaa kaiken irti ysiluoksta kun sen jälkeen on se lukiourakka edessä.
Tapetit seinillä. Nyt siirryn tasoitemieheksi yläkerran aulaan ja eteistilaan. Rapatakin pitää. Olisipa varaa hankkia vielä lattiapäällysteet 50 neliön alueelle, mutta halvin vaihtoehtokin, muovimatto maksaa vähintään 17 euroa neliölle eikä siihen enää ole varoja. Ja listan perkuleet! Niissä se puu vasta hintoihinsa on hilattu.
12.8.2016 Perjantai
Tasoitteet vedelty kertaalleen. Kulmat vahvistin lasikuitutapetilla ja säästyn muovilistoilta niissä. Haen Hankkijan tarjouksesta Polkan taimia ja lähden Unimäkeen.
Illalla Unimäessä
Kävin pimeään saakka keräämässä puoliraakoja puolukoita sankollisen. Keräsin käsin kun löysin satoisan rintuuksen ihan omalta maalta. Aikomus on tehdä kurpitsa-puolukkahyytelöä. Näin liejussa emokarhun tassujen painalluksen ja ainakin yhden poikasen pienemmät sen perässä. Matkaa mökin rappusilta on noin 150 metriä, että lähellä ne majailevat eikä vaaratiedotuksia radiossa lueta niin kuin viime viikolla jollakin muulla kantilla maatamme. Ja sitten ne mulkut vielä ampuivat sen karhun!
13.8.2016 Lauantai
Sisälläni kasvaa jälleen jokin tarina. Sen lauseet ovat pakahduttavaa sisältöä täynnä kuin kesän mentyä kasvimaiden sadosta raskaat rönsyt.
Sataa. Ulkohommiin ei viitsinyt ruveta joten sisustelin saunaa. Vetelin lopuksi suoja-aineet seinille ja kattoon. Pitäisi millä konstilla tahansa saada lattiavalu aikaiseksi ennen talvea tännekin. Ja se kiuas.
Kävin Soilan luona. Luin siellä sähköpostin ja päätin illan menoksi Ilveksen. Sataa yhä.
14.8.2016 Sunnuntai
Kolmelta rupesin nukkumaan, mutta heräsin jo ½7. Ilvekseltä tullessa veti suonella molempia jalkoja niin kipeästi, että piti pysähdellä pari kertaa ja käveleksiä asvaltilla, että kykenin jatkamaan ajamista. Tanssi-ilta oli hikinen, lempeäkin. Arjesta erottuva hetki.
Aamupuuron jälkeen rupesin tonkimaan perunoita pellosta. Vapautuvalle alalle muokkasin ja muotoilin penkin mansikantaimille joita on tällä erää 30 kpl. Loput alat istutan runsaista rönsytarpeistä joita löytyy myös keväällä istuttamistani jonsokeista ja koronoista.
Kosmologeja kuunnellessa oppii sellaisenkin asian, että kurpitsankukat voi friteerata herkkuvälipalakseen.
Porkkanoita olen syönyt suoraan pellosta, ja herneitä vaikka en niistä kovasti pidäkään. Kasvihuoneessa on tomaatteja muutamia kypsynyt ja ne olen nautiskellut sitä mukaa pois. Eilen laitoin keitettyjä perunoita marinoitumaan omatekemääni ruohosipuli ja yrttiöljyyn. Kanan rintaleikkeiden marinadiin panin suoraan pellosta valko-puna ja tavallista sipulia, ja tilliäkin vähän. Ne ovat hellalla pannuissa ritilän päällä hautumassa ja tuoksu on tuvassa huumaava. Nälkäkin alkaa olla.
Tulin kahville nyt, kun klo on 14. Tänään ei ole satanut ja kaverini kyyt makoilevat poutapilvisäässä pressun päällä eivätkä välitä liikehtimisestäni lainkaan vaikka käyn välillä niille puheitakin pitämässä. Tai ehkäpä ne tykkäävät äänestäni? Pitääkö minun jättää ensi talveksikin tuo halkoläjä pinoamatta jos ystäväni ovat päättäneet talvimajan sen pohjakerroksiin perustaa?
Klo nyt 17. Lähden Kniin. Perunasankot ovat takakontissa ja polkantaimet ovat mansikkamuoviin tökkimissäni rei´issä kaikki. Pottuja jäi nostamati vielä yksi ala. Koko tämän kesän vihannesmaan laitan vaihtelun vuoksi kokonaan mansikalle. Lämmitin Hujjaustakin sen verran, että vesi kuumeni ja peseydyin. Ei tee mieli yhtään lähteä. Maatamyöten mataavan kurpitsapehkon kaltaista alakuloa puseron sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti