Näin unta, että Putinin lentokone putosi Nimettömänrannan suolle. Syvälle turpeeseen tyrskähtäneestä, savuvasta koneenromusta kömpi Venäjän ulkoministeri Lavrov joka lähti melomaan Harjun Teuvon veneellä lammen pitkulaisille laineille. Kohta mela tarttui Akulan Topin katiskaan jota Lavrov jäi posket lotkuen ravistelemaan irti. Minä siirryin unenmutkasta toiseen hihitellen.
Yläkerrassa seinien pakkelointia, hiontaa ja hiontapölyä. Nenä tukossa ja iho kutiaa. Huomenna pohjamaalaan. Pitänee levyttää myös pukuhuoneen viimeinen seinä jolle sijoittuu sähköjakokeskus.
16.8.2016 Tiistai
Maailman tila jatkuu pommien paukkeessa. Ihmislihanriekaleet, rakennusten ja autojenkappaleet vain ilmassa viuhuvat. Pölyn ja savun sekaiset sankat pilvet kertovat kaukana tarkkaileville raakalaismaisen pomminekylvötöiden täydellisestä onnistumisesta. Tähän yksitoikkoiseen väkivalta-uutistulvaan on turruttu jo niin, ettei enää välitetä, kuinka sotauhon eskaloituminen on huomaamatta astunut osaksi arkeamme kuin aamupuuro jota uutisia kuunnellessa lapamme nieluihimme.
Soilalle soitin, että käypi keräämässä kypsät tomaatit Unimäestä. Ja että kuopasee syöntipottuja pellosta. S kertoi, että Keijon ruumiin tuovat Inarista R.vaaralle haudattavaksi. K oli aikoinaan samalla luokalla kuin minä. Hukkui Inarin aaltoihin hän.
Kuuntelin tänään Eva Tigerstedin uteliasta äänimatkailijaa. Musiikin lomassa hän keskusteli kosmologi Kari Enqvistin kanssa kysymyksestä mitä aika on? Emme oikeastaan tiedä, oli yksiselitteisin vastaus, jonka Enqvist kykeni antamaan. Jos minulta kysyttäisiin, niin johdattelisin ajatusta toiseen suuntaan, eli jossitteluun siitä, että jos ihmistä aivoineen ei olisi, ei olisi aikaakaan koska jatustelumme asialla ja siis asioiden ja ilmiöiden nimeäminenkin puuttuisi. Maapallo vain pyörisi avaruuden ajattomalla radallaan ja muun eliöstön päätehtävät, lisääntyminen ja kuoleminen ja siinä välissä elämänsä ylläpito syömällä vaikka toisiaan typeriä kyselemättä olisi vakio eikä sitä kukaan olisi ihmettelemässä. Eikä tuhoamassa järjellisellä järjettömyydellään kuten me teemme joka ikinen nimeämämme hetki.
Mutta minultahan ei mitään kysellä kun en ole sen enempää kosmologi kuin utelias äänimatkailijakaan. Loputon uteliaisuutemmehan "ajassa" tähän käsilläolevaan, tuhon kaikki ennusmerkit näyttävään hetkeemme on johtanut.
Yläkerran sähköjakokaapin luukku oksentaa mmj-nippua kuin spagettia.
17.8.2016 Keskiviikko
Pohjamaalasin eilen aulan seinät ja tänään tarkoin pakkelin kanssa saumakohtia jotka vielä peilaavat. Piisin aulanpuoleista rappaustakin silittelin, mutta se on vielä kostea, että lopullisen pinnan saan siihen myöhemmin kuin levyseiniin. Prisman tarjouskorista löysin tapettirullan jonka kuvio markkeeraa kirjahyllyä; sipaisen sen piisikolokkeroon kylkeen sitten aikanaan.
Eräs P soitti, oli vailla aitamaalaria ja lupasin käydä laskemassa urakan.
Puutarhurin kanssa ei paljon puheita pidetä, mutta pyysin sen kuitenkin kirjuriksi kun läksin mittamaan aitaneliöt. Melkein 200 neliötä sitä olisi. Soitin P:lle ja kerroin hintani, se tarjosi satasen lisää kulukorvauksia. Joskus näinkin päin. Maalausfirmalla homma maksaisikin kolminkertaisesti.
Kävin hankkimassa maaliruiskun.
18.8.2016 Torstai
Hiontaa ja tarkkomista. Maalasin toiseen kertaan pohjat mihin pystyi. Taidan laittaa porraskuilunkeltaista seiniin vaikka tapetit oli meininkinä; on halvempaa.
Paulus innostunut pokemoneista ja pitää toppuutella silmättömästä hortoilusta liikenteen seassa. Kaikenlaiseksi se tämä maailma menee kun rakentamansa laitteet vievät ihmiskuntaa eikä päinvastoin.
Lähden nyt iltapvllä Unimäkeen. Siellä mansikkapenkkien tekemistä ja vanhojen perkaamista. Pojat saavat osautua huomenaamulla ominnokin koulutielle.
Koko pv jalat maassa ja kourat mullassa. Nyt on kolmenkymmenen mansikantaimen penkkejä kolme valmiina muovituksineen. Näpsin jo yhteen rönsyt keväällisistä koronantaimista. Polkat täytyy jättää myöhempään sillä alut ovat liian hentoja eikä juurien alkujakaan näkyvissä. Huomenna jos kurittaisin vanhemmat puskat oikein kunnolla, niin ehkäpä niistä vielä parit sadot saapi. Kaksi vanhinta, pitkää penkkiä täytyy kääntää ja panna tilalle jotain muuta, vaikkapa herukantaimia.
Sonjan ja Kyöstin Volkkarista katkesi jakohihna Tikkasenpuron suoralle. Meni siinä moottorista kampiakseli ja venttiilitkin nurin, että se siitä autosta. Kävin hinaamassa auton läheiselle metsäautotien levikkeelle josta sen sitten hinaavat Kiuruvedelle kunhan ensijärkytyksestä päät selkenevät. Kyöstin vitutus oli tarttuvaa eikä Sonjallakaan itku kaukana ollut. Soila haki muun penakkalauman kylälle ja kun vein Kyöstin, niin osa niistä tuli kyydissä tänne. Paistoin pisantornillisen terveyslettuja kun muuhun en ollut varautunut.
Lettuja paistaessa soitti tuttu tuntemattomasta numerosta. Mukava se.
Klo nyt 23. Penakat lähtivät äsken kylälle, Soila haki kun olivat tulleet sienimetsästä vasta pimeän tullen. Väsyttää lajinsa minuakin.
20.8.2016 Lauantai
Heräsin tasan neljältä. Idän taivas punersi kun oranssi aurinko änkesi taivaalle. Keitin kahvit, panin hellaan tulet ja puuron hautumaan. Vyötin itseni ja läksin myryämään mansikkapenkkeihin. Kerkesin kahdeksaan mennessä tehdä melkoisesti ja sitten alkoikin sateen räiskähtelevät rytmit romisuttaa peltisiä kattoja. Laitoin kellarinkylmässä suolaantumassa olleen lohen savustumaan, sytytin roskienpolttopaikalle tulet jossa tuhoutuvat kaikki ohdakkeiden ja juolavehnien juuret. Söin, join kahvit ja rupesin lukemaan Montaignen kolmatta jotka nytten on suomennettu uudestaan. Nukahdin lauseeseen jonka loppu oli: "...sillä sielun vaativin ja vaikein työ on itsensä tutkiminen." Pian unessa pähkäilin, että ainakin lääketiede on sitten Montaignen ajoista saanut selville, että sielu on vain eräs metafora ihmismielelle. Mitään ihmisestä ei lähde leijumaan hänen viimeisen henkäyksensä mukana; äitinikin viimeinen hento henkäys haisi vain aika pahalle. 1500-luvun Montaignelle kuitenkin oma isänsäkin tulee vasta jälkeen jumalan. Mitenhän olisi tämän päivän tiedolla varustetulla Montaignella?
Kävin kylältä maitoa, piimää ja purkin appelsiinimehua vaikka mehuja on omastakin takaa. Leipääkin otin, ja pari riisipiirakkaa. Makkarahyllyjen edessä nykyään etoo enimmäkseen.
Uutisissa ensin järkyttäviä uutisia pommitusten uhreista Aleppossa ja miljoonien Lähi-Idän pakolaisten tulevaisuutta vailla olevista kohtaloista. Sitten uutistenlukija vakavoituu ja kertoo, kuinka muutamat tyhjän perässä maailmalla lentelevät turistit ovat saaneet zika-tartunnan Miami Beachilla. Ihan kuin virusta kantava hyttynen olisi sittenkin hirmuisempi kuin avuttomien niskaan taivaalta pommeja pudottelevat sotakoneet!
Hujjauksen kiuas on tulinen ja vesi porisee säiliössä. Käyn löylyissä, ajan parran, peseydyn, torkahdan hetkeksi, sitten tekaisen muutaman eväsleivän, puen farkut ja keltaisen kauluspaidan ja lähden Maaningan Kasinolle humpalle.
21.8.2016 Sunnuntai
Humpalta tullessa ei nykinyt suonella koipia. Nukahdin välittömästi kun petille heittäydyin vaikka kirjan avasinkin lukeakseni. Klo oli jo 3 ja hieman jo taivas alkoi vaaleta. Lämpimältä tuntuivat etelänpuoleiset, hennot elokuun henkäilyt. Mieli oli suht hyvä illan liikunnasta ja läheisyydestä vaikka jotkin muistot ahdistavatkin vaikka kuinka pitkään elämäänsä eläisi. Eikä synapsit mettä keitä Puutarhurin suuntaankin kun ajatukset asettuvat.
Nyt klo on 10 ja syön aamiaista. Puuron ja leivän lisäksi on myös savulohta joka ei ole parhaasta päästä sillä ei ollut muuta tarjolla kuin Norjassa huonoilla eväillä syötettyä kitjaketta. Olen ½7 lähtien ollut ulkohommissa. Kohta tulevat Kyösti ja Sonja ja kakrulauma. Nostetaan K:n kanssa savupiippu saunan katolle. Leikkelin siihen jo palovillat, mutta sisäpiippu pitää pudottaa paikoilleen vasta sitten kun kuoret ovat asetetut paikoilleen. Aika painava laitos sekin.
Iltapvllä
S ja S lähtivät sienimetsään ja toivat osan muksuistaan tänne. Paistoin keitettyjä pottuja, tatteja ja kanttarelleja, sipulia, porkkanaa ja muita tähteitä isolla pannulla sekä kananmunan mieheen ja syötiin kunnolla. Nokkosen versoja ryöppäsin mausteeksi. Lysti katsoa, kun ruoka maittaa ja lisää pyydetään, mutta tiskivuorikin on sitten kuin armeijaosasto olisi tupaan pistäytynyt. Loput maidot sotkin kaakaojauheella ja tarjosin jälkiruuaksi.
Läksivät äsken pikkuvieraat. Onpa hiljaista. Minä pyihkäisen vähän paikkoja, tiskaan, käyn pesulla ja lähden Kniin siinä nikamassa, kun radiosta alkaa tulvia kuunnelma Elmosta, kaikkien aikojen suomalaisesta ennätysmiehestä. Sitä kuunnellessa matka sujunee rattoisasti.
Selkä nitkahti aika pahasti piippua katolle reisiessä. Mitenhän huomisella lupaamani maalausurkan aloitus luonnistuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti