Unimäessä. Auton ratin takana istuminen oli tuskallista, mutta täällä ollaan. Evekin tuli kylältä ja nyt lapsia on neljä antamassa ääntä korpeen. Paitsi että nyt ne kaikki ovat unten mailla kun klo alkaa lähennellä puoltayötä.
Kun tultiin, kiipesin koko porukan kanssa saunan katolle kiilaamaan ja ruuvaamaan peltipiippua lopullisesti paikoilleen. Ja pohjamaalasinkin sen kun oli kuiva ilma ja tuuleksi sopivasti. Ei ollut kuin valkoista hammeria, mutta huovanvärinen punainen on varattu pintaan. Tiijä sitten, pystyykö enää peltiin pintaa maalaamaan tälle syksylle koska tahtoo kaste olla koko ajan pinnassa vaikka kuinka aurinko paistaisi. Huputtaa pitäisi ja lämpöpuhallin tohajamaan, mutta panepa täällä semmoisia.
Huomiseksi lupasi myrskyä.
Kykenisi matkustamaan unten maille niin olisi edes ne tunnit poissa kivun ulottuvilta, paitsi että kyllä ne uniinkin tulevat.
27.8.2016 Lauantai
Selvittiin iltaan. Rakentelin helppoja ruokia nälkäisiin suihin; aamulla puuroa, päivällä pottuja ja iltasella makaronipohjaista pannua. Vesiä kantoivat kakrut puoli sankollista kerrallaan ja hain itsekin parit sankolliset vaikka kaivonkannelta sankon käteenottamisvaihe riipaisee niin, että meinaa polvilleen könähdyttää. Lämmitettiin myös Hujjaus vähän ennen pimeän saapumista. Tuuli on jo kova ja se riepotteli pressusaunan seiniä niin, ettei löyly kauaa niiden suojissa pysynyt. Sitkaassa on oikean saunan rakentamisen loppuun saattaminen tälle tontille! Vituttaa välillä se, mutta kun ajattelee laajemmin maailman hätiä, niin ei se sitten niin ikävältä tunnu. Jos vakituiseen asumista pitäisi harkita, niin sauna olisi ykköskohde valmistumisessa. Niin kuin se muutamaan kertaan vuosisataisen Unimäki-historiansa aikana on ollut aiemminkin. Isän piru antoi tekemänsä savusaunan hirret pois ja ne märkänivät Keyrityn rannalle kun purkajansa ei saanut niitä uudelleen kootuksi. Ja minun veistämä saunahan paloi. Mikähän kohtalo lie ollut Anun ja Marin saunalla? Ei kukaan ole kertonut ja mahdolliset asian muistajat ovat kaikki jo haudassa tai kasveina terveyskeskusten vuodeosastoilla.
Toin 2 Pirjaa Hankkijan tarjouksesta ja toiselle kykenin vasta kuopan kaivamaan. Tein sen polviltaan käsin koska selkä ei taivu korkeampaan työskentelyyn lainkaan. Kivut ovat silti käsittämättömän kovat vaikka vanhemmiten niiden sietämiseen onkin sitkistynyt. Monttu on nyt metri x metri ja 30 senttiä syvä. Seuloin mullasta vanhojen mansikkapuskien juurakot, juolavehnät ja muut joutavat pois, sekä kiviä 50 litran laatikollisen. Pojat saavat huomenna naulata vanhoista laudoista siihen reunat ja vasta sitten tehdään lopputyöt eli kompostimullalla lannoitus ja puun istutus. Omenapuun taimi on 170 cm korkea.
Muut maatyöt, esimerkiksi mansikanrönsyjen nipsiminen ja uudelleen istutus saavat nyt jäädä, en kykene en. Kypsiä tomaatteja on kasviponkässä paljon, ja raakoja terttuja vielä enämpi. Eivät kerkeä tälle suvelle kypsiksi, harmi. Kurpitsat, porkkanat ja lantut jatkavat turpoamistaan viileydestä ja pimeistä öistä huolimatta, tai juuri niiden ansiosta sillä evoluutio on niille loppukasvukauden silleen organisoinut. Tomaatithan ovatkin enämpi Italian puoleisen maailman hetelmiä ja vain konsteilla tällä pallonpuoliskolla kasvatettavia. Niin kuin nyt ääliömäisesti ympärivuoden valoja ja lämpöä polttavissa kasvihuoneissa pakkasen keskellä.
Komeaan kukkaan kerkesivät auringonkukatkin, mutta siemenvaiheeseen aivät nekään koskaan Suomessa tietääkseni yllä. Ehkä etelämmässä osassa maata, mutta täällä ne nuokahtavat ensimmäisen hallayön saapuessa. Hyvää kompostitarvetta niiden varret tuottavat kun pieniksi sitten vesuroi.
Penskat piirsivät aika monta tuntia tuvan pöydän ääressä, mutta ovat nyt raskaassa unentuhinassa kukin sijoillaan. Eve nukkuu tuvan sohvalla, kohentelin peittoa mutta poikia en kykene käymään katsomassa parvella kun pitäisi portaita nousta.
Lännen puoleinen tuuli myräköi nurkissa ja kolisuttaa tutusti peltistä kattoa. Uutiset kertovat, kuinka koteja pimenee, jääkaapit ja pakastimet sulavat, tietokoneita sammahtelee ja telkkaritarjonnat jäävät monelta näkemättä, mutta täällä moiset huolet eivät tunnu miltään. Pojat naureskelivat uutisia kuunnellessaan, että pitäisikö soittaa Savon Voimalle, että kun ei oo sähköä.
Jokin irtoesine kolkkasi aitan takana seinään kun kävin ulkona ja lepakot sujaltivat päälakea hipoen pimeässä. Lakkasi satamasta.
Montaignea luen. Pitäisikö ruveta itsekin nukkumista yrittämään. Humpalle lähtijäksi ei olisi tänä lauantaina ollut.
28.8.2016 Sunnuntai
Tänään selän prostruusio painoi miehen ja miehen mielenkin kynnyksien alle. Sinnillä kuitenkin menin pellonlaitaan ja poikien avustamana pantiin toinen omppupuu multaan tököttämään kun ensin pojat naulasivat lautakehikon monttuun. Sittenpä olenkin ollut täysrampa. Soila piti kutsua laittamaan porukka lähtökuntoon ja mökki siistiksi. Pitihän hänen muutenkin tulla Even hakuun, että ei kai siihen sen kummempia kutsuja tarvittu.
Tänne Kniin ajaminen oli yhtä helvettiä ja nyt en ole juuri liikkeelle päässyt, paitsi ryöminyt olen vessaan pari kertaa.
Olen nyt kolmena yönä nähnyt sellaista unta, jonka eri versioita saapui muutamia vuosia sitten useamminkin uniini. Tapahtumapaikka on tarkkaan ottaen Nälkämäkeen menevän tien päässä ja aikajana liittyy lapsuuteeni; ahomansikat, lehmien aitaukset, pellonlämpäreet kuten silloinen kärrytiekin ovat autenttiset. Mutta rakennus, jota menen katsomaan ja ihmettelemään on kummallinen sekoitus suurta, vanhaa maatilarakennusta ja nykyaikaa, lahoa ja kovaa puuta, runkorakenteita ilman lattialautoja, pitkiä rimalaudoituksia ilman, että seinälle päätä näkyisi. Alamäessä näkyy Pikku Karilammen pintaa ja toisella puolella nousee jyhkeä kuusikko kallioisille rinteille. Tämänkertaisessa unenrakennuksessa sijaitsi nyt teollisuuslaitosten varastoja, rekkoja suhasi ovista eestaas ja trukit lappoivat niihin tavaraa mieletöntä vauhtia. Eräässä nurkkaushuoneessa valkohaalarihenkilökunta siirteli merkillisiä, munakennomaisia rahtilavoja paikasta toiseen vaikka lattiat puuttuivatkin. Tässä unessa jos missä on aina oikean unen tuntu, mutta nyt aprikoin, että miksi sen uusintaesitykset alkoivat?
29.8.2016 Maanantai
Puutarhuri ei lähtenytkään lomailemaan kotia kauemmas. Jos selkä alkaa antaa myöten, otan minä ja lähden Unimäkeen vaikka olisihan täälläkin monet hommat kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti