Kun isä aurinkopanelijärjestelmän osti

19.3.2023 sunnuntai

Roskaavat ja rumentavat jälleen maisemaa Arkadianmäelle pyrkivät naamataulujensa kuvilla ja muutamalla sananiskemällä lyhtypylväissä ja keppien nokassa.

Jääpikö teidenvarsien vaalimainoksien ohitse painaltaville mitään muuta mieleen kuin monivärinen viiru verkkokalvolla?

Jos vaalien valintalippuun numeron piirtäminen tapahtuu julisteiden, mainosten tai vaalikoneiden avulla, on kansalaisen tietous politiikasta ja sen tekijöistä hataralla pohjalla.

Hän, joka seuraa yhteiskunnan pyörittämismekanismeja muulloinkin kuin vaalien alla, osaa valita oman "kastinsa" puolestatekijän. Puhemyllyjä pitää varoa, ne ovat aloittaneet käytettyjen autojen kauppiaina.

Mannereheimille nimettyä polkua alkavat rempata Helsingissä. Jotkut surevat, että tien väylää peratessa kaatuu myös puita ja "maisema" tulee muuttumaan. "Luonto" kärsii.

Asiasta uutisoi (kuinkas muutenkaan) Hesari otsikolla "Luonnonsuojelijat vastustavat rakkaiden isojen puiden kaatoja Hesperianpuistossa"

Kommenttini tähän Hesarin "luonto"uutiseen: 

19.3. 23:44 Minulta ja lukemattomilta muilta "kuusenjuurille" syntyneiltä vietiin sotien jälkeen alkaneiden avohakkuiden toimesta miljoonia kotipolkujen varsilla tuttuina humisevia metsän puita, mutta emme silloin, emmekä oikeastaan vieläkään saa ääneen sanoa, kuinka ne, ystäviemme puiden joukkolahtaamiset särkivät sisältämme jotain, jota ei elämä ole millään tasolla voinut jälkeenpäin korjata korvaamisesta puhumattakaan. Täten yritän ymmärtää kaupunkilaistenkin murheen muutamien tuttujen puistopuiden menettämisestä, mutta koettakaapa kuvitella, millaista mahtavaa metsikköä ylikansoitetuilla, kaupunkien alle liiskatuilla miljoonilla neliökilometreillä kasvaisikaan, jollei ihminen ylipäätään asuinsijojensa ja enimmäkseen keksittyjen muiden tarpeidensa tyydyttämiseksi olisi koskaan alkanut valtaviin puusavotoihin metsissä eikä myöskään nykyisten kaltaisten asutuskeskittymien rakentamiseen.

20.3.2023 maanantai

Pauluksella tänään kirjoituksissa englanti. Pomppasin hereille puoli kuudelta "hätään", että täytyy ehättää puuro hautumaan poikaa varten.

Kiinan kivinuama Xi Moskovaan! Siellä vastassa lahonaama Moskovan Zaatana valheineen joka oli muka juuri pistäytynyt Krimillä ja tuusannuuskaksi pommituttamassaan Marioupolissa. Minnekähän sen kätyrizaatanat nuo kulissit, jossa tuo Perkele naapurilta varastetulla tsernobiilillä kurvaili, olivatkaan pykäisseet?

Erik Johansson-niminen lajitoveri, joka eiliseen kirjoitukseeni oli vaivautunut vastakommentin laatimaan ei kyllä ollut lukemaansa ymmärtänyt. Mutta sama se, en lähde jatkamaan rimpsua.

Värkkäsin Unimäkeen aikomani aurinkosähköjärjestelmän jakokeskuksen. Ruuvasin etukanteen 150w:n invertterin, pistokkeita, radion ja jännitteensäätimen. Johdoille tein läpiviennit ja kiinnitin ne taakse ja panin sinne jakorasiat. Muutamat liitännät ruuvasin sokeripaloilla kehykseen kiinni. Etupuolelle voi sitten tarvittavaa kojetta laitella jos laajennustarvetta tulee. Esim jännite/varausilmaisimen, jymäkämpi invertteri ja lisäpistokkeita, usbeja jne..

Englanti oli ollut helppo, sanoi P. 2,5 tuntia oli vain ährännyt sen kanssa. Sitten poika lähti käymään Sukevalla; jonkun sen kaverin autosta oli bensa loppunut Hesasta tullessa. Marmatin pikkuisen, onhan sinne matkaa kuitenkin yli 40 km/sivu. Oli kaveri luvannut korvata polttoaineet.

G menee kesätyöpaikkahaastatteluun torstaina.

Minä taidan lähteä huomenna tai keskiviikkona Um.

Laitoin ruokia puoli päivää. Kanaa, vihannespaistosta, uunipottua, kalakeittoa. Keiton annostelin melkein kaikki rasioihin ja panin pakkaseen. Siellä on jo ainakin parin viikon Unimäen ruuat ennestään vaikka en minä niin kauaa ehkä ole. Kolmas pv huhtikuuta pitää lähteä jälleen Iisalammeen hankehommiin. Täältä yksi fiksijuttu siirtyi jonnekin epämääräiseen huomiseen kun vuokralainen olikin jatkanut sopimustaan.

21.3.2023 tiistai

Eilen julkaistun tuoreen IPCC:n ilmastoraportin olisi luullut herättävän yhtä suuren kollektiivisen kauhun myös telkkarin vaalidebattiin osallistuneiden keskuudessa kuin Venäjän aloittama Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa aiheutti. 

Mutta mitä vielä! 

Yrittivät kyllä olla yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos on totta ja että toimiin olisi ryhdyttävä, mutta lopulta mielipiteet ja se, mitä pitäisi tehdä, hajosi ripulipaskan lailla studion kulisseihin kuin hätään liian myöhään heränneellä unikeolla.

Persujen Purra oli ainoa, joka ilmoitti selkeästi puolueensa (ilmeisesti myös itsensä) kannan, ettei Suomella ole minkään valtakunnan mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutoskysymykseen tekipä pieni Suomi sitä tai tätä. 

Populistipuolueen plusjohto, ei muuta. Puolue menestyy lyhyenkantaman eväillä eväillä vain, koska ilmastokatastrofiin sen äänestäjäkunnasta kaikki eivät ei usko. Salaliittoteorioihin kyllä, ja sitä ilmastoraportit heidän mielestään edustavat.

Käytännöntoimiin kykenevää, Naton kaltaista ilmastomuutoksentorjuntajärjestöä ei ole olemassa ja siksi kaikkien valtioiden kaikki poliittiset elimet ja niissä toimijat saavat olla mitä mieltä tahansa ja tehdä myös mitä tahansa. Yhteiset yritykset törmäävät saastesumuseinään kuten kaikkien ilmastokokousten päätöslauselmien kanssa on käynyt. Pariisin viimeisin törmäsi Moskovan Zaatanaan ja sen Perkeleen aloittamaan Teurastussotaan.

Eilisen vaalikeskustelun kaltainen tilaisuus täytyisi valmisteluineen käsitellä ainoastaan IPCC:n raportin julkituomia ongelmia ja mahdollsisia ratkaisuja siihen. Sen toiminta tulisi aktivoitua raporteista ja teorioiden luvuista ja laajeta spontaanisti koskemaan kaikkia maita. 

Teurastussota Ukrainassa aiheutti Naton lukemattomat kokoustamiset viimeisimmän vuoden aikana, mutta ilmastokriisi, joka on tuhoamassa elämän mahdollisuudet Maa-planeetalta, ei hätkäytä tätä villasukkakansaa lainkaan.

Kukaan ei oikeasti uskalla määrätä (sic!), mitä tehdä. Orkku Mallikaista kyllä haastatellaan jokaisessa käänteessä kuin Mika Aaltolaa ja se latelee madonlukujaan ilmaston tilasta, ja "että jos nyt ei tehdä mitään niin...", mutta so what?

Maisemia särkemään rakennettavat tuulivoimala"puistot" ja aurinkokennoilla peltojen, aukioiden ja kattojen peittäminen ei auta asiassa kuin silmänlumeeksi jos energiankulutusta itseään ei saada vajenemaan vähintään kolmasosaan siitä, mitä se ökytalouksissa ja teollisuudessa nykyisin on.

Nythän lasketaan vain sitä, mitä energian tarve tulee huomisessa olemaan (kulutuksen potentiaalista kasvua) ja miten paljon uusia, "päästöttömiä" energiantuotantomenetelmää täytyy kehittää ja rakentaa, mutta ei sitä, että kuinka paljon kaikkea kulutusta tulisi vähentää.

Ei ole väliä sillä, tuotetaanko kulutettava energia fossiilisilla vai ns. uusiutuvalla koska tarvittava välineistö täytyy aina ja iänkaiken lohkoa rumaa ja säälimätöntä tekniikkaa käyttäen kaikkiin energiantuotantovälineisiinkin Maa-planeetan kyljiltä.

Jokaiseen palstanväliin tekee mieli toistaa: Päästötöntä ja puhdasta energialähteiden hyödyntämismenetelmää ei ole olemassakaan sen enempää kuin vihreää energiaakaan. On vain vihreä väri. Ja tuota homeenväriä ainakin asunnonostajat kavahtavat.

Fuusioenergian povaavat seuraavan 20. vuoden aikana tulevan käyttöön kaikille, mutta mitä sekään ratkaisee kun kysymys on massiivisista laitteista joilla sitäkin energiaa tuotetaan ainoastaan yhdelle lajille keksittyjä tarpeita varten. Eikä tämä laji ole aikoihin malttanut pysyä jalat maassa. Se koneistaa täyttä häkää myös avaruutta ja sen muita planeettoja vaikka ei sillä itsellään ole käsitystä siitä, mitä helvettiä se asuinplaneettansa varallisuutta tyhjyyteen pirskottelee kun se ei tule riittämään 8 miljardin homosapiensin aloillaan asumiseenkaan.  

Näytölle kääntyi sivu, jossa kerrotaan Greta Thunbergille (20) annetun kunniatohtoriarvon (Helsingin yliopisto). Mitähän tuohon sanoisi jota eivät jo lukuisat kommentoijat, väheksyvistä hiphurraita kiljuviin jo olisi möläytelleet?

Ei yksi Greta maailmaa pelasta jos se ei saa taaksensa miljardeja muita gretoja tekemään samaa millä hän yksityisenä ihmisenä yrittää itse osoittaa olevan vaikutusta.

Kahdeksan miljardin globaalista homosapiens-lajin massasta Greta Thunbergin kannattajaksi tarvittaisiin koko aikuisväestö jotta ilmastonmuutos pystyttäisiin torjumaan. Ajattelevan ja toimintaankin kykeneväisen väestönosan lukumäärä on kuitenkin niin pieni, ettei se riitä torjumaan ajattelemattomien massojen painetta. 

Trumpilaiset vievät voiton, ja meillä persulaishalla-aholaiset. 

Venäjällä omaan maaliin potkaisi jo itse Zaatana.  

Ja tänä aikana kun  toimia pitäisi, EU:n edustajat lentävät kokouslounastamaan. Erkki Tuomioja tuumasi eräissä päiväkirjoistaan jo monta vuotta sitten jotenkin että: "Muuta hyvää ei EU-edustajuudessani olekaan kuin maittavat lounaat..."

Puolet maapallon väestöstä kärsii jo puhtaan juomaveden takia, mutta panevatko janoiset alakynnessä muutenkin olevat pesemättömiä perseitään kenttään saadakseen asiantilaan korjausta?

Hätäkytkintä ei ole josta painamalla maailma seisattuisi. 

22.3.2023 keskiviikko

Unimäki varhain aamulla kun kirkas aurinko Nurmeksen suunnasta nousee. Pakkasta alle 10. Tuvassa lämpöä alle +15.

Eilinen tänne tulo ja asettuminen ottivat voimille. 

Tiensuunpenkkaan parkkikolon tekemiseen meni melkein 3 tuntia, sitten tavaroiden pulkkaamiseen mökin pihaan tunti, savuttavan uunin ja hellan lämpiämään saamiseenkin meni aikaa, sauna oli ainoa, joka alkoi vetää savut pihalle kerta ruapaisulla. Vesipumppukin nosti vettä kun vain jaksoin aggregaatin nykiä käyntiin.

Lunta on satanut sitten viime täälläolon jälkeen ainakin 30 senttiä ja polut piti lumikenkäillä eestaas uusiksi. Nyt aamulla olivat jo niin kovia, että kestivät kävellä ilman kenkälevikkeitä.

Tikat olivat tehneet ruokinta-automaattiin linnunmentävän reiän eikä säiliössä enää paljoa jyvää ole! Lie oravatkin posket pullollaan juhlineet tikkojen urotekoa!

Siinä paha missä mainitaan; orkkuja puitti juuri jonollinen ruokina-automaatille.

Yö oli kylmä nukkua vaikka uuninkuve tulisena hohki. Raahasin patjan jälleen eka yöksi yläparvelle ja siellä jotenkuten tarkeni kun puin vaatetta päälle ja kahdet villasukat jalkoihin. Karvahatunkin panin päähän, mutta sen olin jossain vaiheessa nakannut pois.

Nukutti kyllä hyvin klo 21 aamu viiteen.

Unessa olin Rovaniemellä Iipan luona. Oltiin nuoria ja nättejä, Iipa sorautteli ärrää ja leperteli niin kuin sillä tapana oli...

Nyt sitten tässä aamukahvia juodessani palaan yli neljänkymmenen vuoden taakse. Jostakin syvältä aivojen synapsiviidakoista kairautuu muistinpintaan kaikenlaista tapahtumien rojua... on niitä pikkuisen jo aika kullannut vaikka ihan pöljiäkin tuli harrastettua.

Täytyy alkaa nyt aurinkokennon asennukseen jotta saan akkuja latautumaan. Otin mukaan läppärin ja siitähän loppuu virta jo muutaman tunnin käytön jälkeen eikä se täällä lataudu ilman invertteriin liittämistä. Iso ja pieni akku ovat kyllä nyt täysiä, mutta eivät kauaa ilman aurinkovoimaan liittämistä.

Kun tyhjensin tuvan seinällä samassa kohtaa kolmekymmentä vuotta olleen Uappoukin tekemän seinäkaapin irrottaakseni sen kokonaan pois, löytyi hyllynperältä kivi, jossa oli päiväys ROI 30.8.1981. Sitäkö lie uni ja sitten tuo kivi ennustellut, että vanhat kaverit peräperään soittavat Kittilästä ja Kittilän perukoista? Ensin soitti Hatunpyörittäjä ja sitten Tapio. Merkillisintä oli, että Hatunpyörittäjä kysyi juuri unen Iipasta, että miten se juttu silloin Roissa olikaan...

Tapio sen kiven maasta koppasi ja mulle taskuun painoksi laittoi etten tunturituulien mukaan liitoon lähde kun kiipeilimme Ounasvaaran kupeilla elokuun lopulla. Niin vain tuokin muistokivi mukanani kuleksinut nämä kymmenet vuodet eivätkä kaikki silloiset kaveritkaan ole unohtaneet. 

Hatunpyörittäjä kysyi, että "Olekko sie kattonu Voice Fintlantiaa? Meän poika Antti on päässy jatkhoon siinä kisassa..."

Enpä ole kattonu, mutta nyt ehkä seuraavan katson...

Hesarissa Saara Kankaanrannan vakavaa aihetta käsittelevä essee Veden Taju. Se täytyy lukea kunnolla, mutta nyt hommiin!

Ilta, saunonut olen ja harkitsen nukkuman rupeamista. Päivällä särki piätä, mutta iltapäiväruokailun jälkeen helepotti iliman särkyliäkettä.

Ny o sähköäkin pirtissä. 

Lunta satanut jo monet tunnit, mutta sitä ennen aurinko paistoi ja paneli tuotti ainakin vilkkuvalosta päätellen akulle virtaa. Läppäri latautui kuin olisin verkkovirran ääressä ollut, elikä invertterikin siis toimii.

Saarnani tälle erää tässä.

Kosinta Natoon onnistui, oletko valmis?

11.3.2023 lauantai

Pikkupakkasta. 

Unessa istuin lumipenkassa ja mietin eilisen luettelointeihini jatkoa vanhojen kirjoitusteni pohjilta: "Lentokoneita nousee, lentokoneita laskee. Junia lähtee, junia saapuu. Ihmisiä tulee, ihmisiä menee. Suhteita syntyy, suhteita kuolee..." Unisesti utuilevaan maisemaan halkeavan tiensuoran päästä potkuroi siihen Trollipeikko ja paiskasi naamaani viilipurkin. Heräsin hätäilyyn, jotta pitää panna tyynykin pesukoneeseen.

Unen loppujuonne johtui varmaankin siitä, kun olin pessyt päivällä yhden tyynyn niin sen päällinen ratkesi saumoistaan auki ja keinokuitusisus oli kuin valkoinen lammas Siemensin rummussa levällään.

Synnyttivät medioihin hornankierteet kun piäministeri Marin sattui aprikoimaan Zelenskyin luona vieraillessaan, jotta Suomen vanahat hornetit voisi tuupata vaikka Ukrainaan kunhan uuvet suahaan taivaankaareen suomenkartan muotoista kuviota mustaamaan. 

Eivät Hornetit Venäjän zaatanoiden Teurastussotaa tulppaamaan ehtisi, mutta miten helpon räksytysmomentin pilkkakirveille tuo Marinin sivuhuomautus poliittisille vastustajille, ja varsinkin kaikkialla vaaniville, äitejäänkin vihaaville misogynisteille antoi.

Tätäkin epäsovunorkesteria säestämään ryhtyvä massa ja sen laitamilla alati päivystävä peruspunaniskakansa jakaa somekanavillaan Marinmeemejä innolla kuin se suurtakin poliittista osallistumista meinaisi. Raukat ymmärtämättömät. Minullekin joku meemi tuli ja voi rupinen kullinpätkä että ällöttää.

Kaupoilla kävin. Vinhalle pata-ainekset, jiäkuappiin maitoja ja muuta tarvittavaa. Prisman poistuvien tuotteiden valikoimalavalta koppasin kärryyn akkukäyttöiset hiomakoneen ja puukkosahan (LUX). Akku tuli kaupan päälle, mutta laturi oli 50% alennuksella. 59€ koko setti.

Paeta on silitetty ja nappaskengät noettu, lähettään tästä kohta Napikselle humpalle.

12.3.2023 sunnuntai

Porukkaa puolillaan oli vain Napiksen lavat. Ei se mittään. Koko ilta tuli jykällettyä silti.

Puutarhuri laitteli muusia ja lihapullakastiketta, minä paistoin pannullisen lohta ja laitoin salaatit.

Muutapa ei ole jaksanut juuri tehdäkään kuin katsoa Areenalta Viheltäjät-elokuvan. Aika omituinen niin tunnelmaltaan kuin kohtauksesta toiseen arvaamattomasti hyppivältä juoneltaankin.

Kuinkahan kukaan pystyisi etusormea suuhun taittamalla vislaamaan viestejä kuin elokuvassa? Helpompaahan tuo on vislata vapailla tötteröhuulilla, rullatulla kielellä tai suuaukkoa viivaksi kiristämällä vaikka millaisia sävelkuvioita...

13.3.2023 maanantai

Heräsin jo kolmen jälkeen. Särki päätä. Päänjyskytystä hetken kuunneltuani tuli mieleen, jotta teinköhän virheen kun peruin sen uniapnealaitteen vastaanottamisen viime kesänä jos tämä öisin toistuva päänsärky on edelleen siitä johtuvaa?

Hesarista huomasin Juha Hurmeen vaalimainoksen. Oli RKP:n ehdokkaaksi alkanut joka luontevinta hänelle lieneekin varsinaissuomalaissyntyisenä (Paimio, onko se Varsinaissuomea?) (tarkistin; on) vaikka äkikseltään ajateltuna olisi voinut vasemmistoon tai vihertäviin alkaa. 

Ruotsalaiset-puolue on selkeästi porvarispuolue vaikka kielivähemmistönsä etujenajajana etupäässä toimii. Ehkä kielikysymys Hurmeen sinne ohjasikin? "Opetelkaa ruotsia, juntit!" oli hänen vaalimainoksensa jo muutama vuosi sitten vaikka ehdokkuudesta ei vielä ollut itsekään edes hajulla.

Ruotsinkielen, tai minkä tahansa itselle vieraankielen, opettelu ei hukkahommaa ole, mutta ehkä siihen ei pelkästään "juntteja" kannata erikseen käskeä. Sormella osoittelu viimeistään laittaa asiaa jo myönteisesti epäröineetkin "oikeat juntit" lopettamaan kieltenopettelujen harkitsemisetkin.

Puutarhuri lähtee viemään Eliasta Ouluun. Minä lähen tästä Iisalammeen. Ehkä mulla ei siellä mene enää kuin tämä pv.

Olin ennen 19. takaisin täällä Knissa. Iltapvllä kävin yhden krs-talon parvekeovihomman katsomassa (8 läpeä). Kävin sitten tekemässä loppusiivouksen, kannoin kamat autoon, roskasäkit lajitteluun, jätin avaimen keittiön pöydälle ja painoin oven jäljessäni kiinni. Rapuissa tuli vastaan rouva, jota olin jututtanut aiemmin ja se kysyi, että nytkö on hommat tehty. Myöntävästi piti vastata. Itemielessä pistäytyi ajatus, että moneskohan ihmiskolo sekin oli, jonka eläissäni olen fiksannut.

Klo on 22 ja Puutarhuri kurvasi Oulunreissultaan pihaan. Minäkin nukahdan ihan kohta. Silmät luppasi jo lupaavasti tavatessani Sisisikinin "Sotaa vai rauhaa".

14.3.2023 tiistai

Moskovan Zaatana on aukonut pirunsarvista päätään, että Venäjä taistelee Ukrainassa olemassaolonsa puolesta. Vaikka kuinka niin asiantuntijat kuin itsekin tätä molekyylimöykkyä mielessään potkiskelisi, niin käsityskyky ei täysin yllä selventämään, kuinka tuon ZaatananPerkeleen elossasäilyminen yhä on mahdollista! Vastaus kysymyksiin on varmasti niin yksinkertainen, ettei sitäkään kukaan usko.

Irvokkain otsikko oli silti Iltalehdessä, joka klikkihoukutukseen oli pannut, että "... (=Moskovan Zaatanan) luottomiehen kädet tärisivät". Mutta kun katsoin, ei sen (Kadyrov-ripulipaskan) pullataikinakämmenet tärisseet yhtään (naama sillä oli kyllä sairaanturpea).

Irvokasta tuollainen perättömien kirjoittaminen on siksi, koska jokainen tietää, mitä kauheuksia niidenkin sairaiden zaatanoiden esilleotsikoimisen taustalla on.

Nyt illasta huudatetaan otsikoissa, kuinka venäläiszaatanoiden Suhoihävittäjä on ajanut Mustanmeren yllä tahallaan pahki usalaisten droneen ja se on tipahtanut mereen. Mitähän tuostakin ajattelisi?

Ville Rannalta kerrankin osuva töherrys Hornetsoppaan.

15.3.3023 keskiviikko

Olipa mahtavia unia. Niitä piti kotva makustella ennen ylös kampeamista.

Eilenillalla katsoin ensimmäisen osan brittisarjasta Avioliitto (Marriage). Perin arkisia asioita puuhasi siinä aviopari, mutta pinnan alla eli sanaton uhka. Ehkä räjähdystä ei tulekaan jos tulkitsin kriitikkoa sinne päinkään. Näkkyypähän. Hyvät ovat ainakin näyttelijät.

HS:ssa arvio uusimmasta Loiro-elämäkerrasta. Kuivakaksi arvioi teoksesta kritiikin kirjoittanut Jussi Karjalainen, mutta kehui kuin ohimennen aiemmin Tervon ensimmäiseksi ehättämää vastaavaa kieliasultaan muhevaksi ja eläväksi jota se on vain sellaisen mielestä, joka on alkanut jo marinoitumaan osaksi tätä ilkeämielisen kielenkäytön, klikkiotsikoiden ja trollien puurouttamaa kielisaastaa.

Laadinpa siis kommentin kritiikkikirjoituksen hännille: 

Jo oli aikakin Loirin uuden, asiallisemman elämäkerran. Iltasanomien kielellä tahkottu Tervon ensimmäinen teki vain liukasta pilkkaa kohteestaan. Kuin olisi pienessä maistissa naputeltu. Elämäkerrankirjoittajiltakin pitäisi vaatia kirjoittamissession ajaksi raitis kausi, koska työn alla on toisen ihmisen elämä.

Minä tietenkin tässä "pilkkaan" ylistettyä Hesarin kolumnistia Jari Tervoa, mutta eiköhän se sen kestä varsinkin kun ei se näitä jälkirimpsuja erehdy ikinään lueskelemaan. Tervo itsehän on kokonaisuudessaan vain yksi pilkkakirves. Sen roolin hän loviliitti itseensä keltaisen lehdistön toimittajana nuornaollessaan. Terää hän teroitteli kirveeseensä myöhemmin uutisvuodoissa yms. sirkushupiohjelmissa.

16.3.2023 torstai

Aah, tulipa katseltua jälleen vauhdikkaita uniraitoja. Yksi oli kyllä vähän inhottava: Piti yrittää poistaa tutulta tuusniemeläiseltä ruuvi pois korvanlehdestä eikä se meinannut onnistua millään konstilla. Akkukin loppui ruuvauskoneesta!

Hesarissa olisi jokaiselle päivälle artikkeli jonka keskustelurimpsuihin nousee halu osallistua vaikka tietää tasan tarkkaan, ettei löylyttely niissä saunoissa raikasta oloa karvan vertaa. Tämän aamun herätejuttu on seuraavanlaisen otsikon alla ja siihen pykäsin oman mielipiteeni.

Valtiovarain­ministeriön säästö­ehdotukset ovat kylmää kyytiä lapsiperheille

Olen lukenut arvion, että jo yhden lapsen aikuisikään kasvattaminen maksaa meille isille ja äideille rahassa mitattuna n. 100 000 euroa joten tällaiset, yhteiskunnan tarjoamien tukien leikkauksethan tukevat ilmastonmuutosta vastaan käytävää taistelua.

Kun ja jos kaikki olisi todella maksettava koulutuksia myöten täysin omasta, yksityisestä lompakostaan ja lopullinen lastenkasvatuksen hinta olisi kirkkaana kaikilla tiedossa, yhä useampi harkitsisi tarkkaan laittaako yhtään uutta ihmistä alulle näin kalliiseen maailmaan.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa sekin, ettei "ilmaisia lounaita ole", elikä kaikkien yhteiskunnan kansalaisilleen tarjoamien etuisuuksien nauttimiseenkin ollaan me kaikki veronmaksajat (etujenkin saajat) myös kustantajan roolissa roposillamme.

Leikkausten aiheuttamien ahdistuskohtausten kompensaatioksi voisi harkita ilmaisen ehkäisyn tarjonta ja vapaaehtoiseen sterilisaatioon opastavaa neuvontaa lisääntymisiässä olevalle väestölle sillä maapallon väkiluvun kasvun taittaminen olisi ensimmäisiä prioriteetteja jos tuloksia aiotaan ilmaston lämpenemisen ehkäisyssä saada.

Väkiluvun vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä tukee sekin tutkittu tieto, että varsinkin täällä kylmässä Pohjolassa pienenkin väestön elättäminen on jo hiilijalanjäljellä mitattuna katastrofaalisen kannattamatonta.

Lapsiperheiden tuista leikkauslistoja laativaa valtionvaraisministeriötähän voidaan siis pitää kestävää ympäristöpolitiikkaa kannattavana toimielimenä.

Nämä ajatukseni voi käsittää satiiriksi -tai sitten ei.

Luin arkistosta myös korvalehteämäni jutun Mihail Šiškinistä ja hänen kirjastaan Sota vai rauha koska päätäni pakottaa koko ajan Moskovan Zaatana ja merkityksensä historian tämän päivän käänteisiin. siksikin, koska ihan oikeasti pelkään, että kolmas maailmansota ei edes ehdi alkaa kun ensimmäinen ydinlataus sen Perkeleen toimesta paukahtaa.       

"Kirjailija oli oikeassa", otsikoi HS Jussi Niemeläisen jutun, ja jatkaa:

"OIKEASSA oleminen ei välttämättä tee onnelliseksi."

”Mutta kukapa kirjoittajaa kuuntelisi. Kaikki menivät niihin MM-kilpailuihin. Putin ymmärsi sen omalla tavallaan, hiljaisena hyväksyntänä aggressiolle. Niin tie suurhyökkäykselle Ukrainaan oli auki”, Šiškin sanoo.

Vaikka sillä ei olekaan merkitystä kun ei ole maailmankuulun kirjailijankaan sanomisilla, niin omaakin hännäntynkääni voin Moskovan Zaatanan (Venäjän) zaatanallisuuden aikaisin arvioinneillani heiluttaa. Olen kirjoitellut useammassakin Kivaniemi blues-postauksissani jo vuosituhannen alussa, kuinka Idän karmeat touhut kaukasuksella ynnä muualla ovat karvoitustani pörhistäneet.

Venäläinen verilinko olkoon yksi esimerkki vuodelta 2010:

https://kivaniemi07.blogspot.com/2010/03/venalainen-verilinko.html

17.3.2023 perjantai

Niinistö ja Erdogan kättelivät Turkissa Natoaiheisesti. Ollaan enään paria hullunpiirua vaille sotilasliiton jäsenyydestä.

Kun valtionpäämies (Niinistö) jonka kädet eivät ole vereen eläessään sotkeutuneet (liekö edes sikaa teurastanut niin kuin Kyösti Kallio?) joutuu toistuvasti kättelemään käsiä, jotka taatusti ovat kyynäspäitä myöten hurmeen punaamia, niin millaisia arvioita huomisen historioitsijat näistä pakkoseremonioista tulevatkaan kirjoittamaan?

Eihän kenellekään liene epäselvää, etteikö Erdoganin etukoivet olisi veren tahraamia yhtälailla kuin jokaisen elossa olevan ja menneisyyden diktaattorinkin? 

Iäneenhän edellisenkaltaisia ei nyt sua sanoa muualla kuin tiällä Kivaniemessä jonka tavutukset eivät Ankaraan saakka näy eikä kuulu.

Kekkosemme joutui ja "joutui" myös kättelemään verisiä diktaattoreiden käsiä ja antamaan suukkoja poskille, joita olisi pitänyt oikeasti läimiä piikkiruoskalla ja ampua päälle suolaisilla haulikonlaukauksilla. Niistä juudaksensuudelmista suomettumispuheineen on kyllä juttua piisannutkin. 

Kekkostemme omatkin kädet tosin olivat vereen kastautuneet koska osa heistä oli itsenäisyyden alun hurmahenkisyyden vuolaissa verivirroissa meloskelleet varsin ansiokkaasti. (Panen tahallani monikossa koska "kekkosia" oli muitakin kuin vain se kaljupäinen pielavetinen...)

Tänään hankin aurinkovoimalatarpeistoa Unimäkeä varten. 300€ n meni eikä riitäkään. Yksi 100 watin kenno ja 100 Ah:n akku minulla jo onkin. 

Hankin myös 9 mm koivuvaneria 800x1200 kokoisen palan johon istutan pistorasioita, säätimet, usbit, virtapiikkisuojaukset, invertterin, radion jne. jne... Maalasin levyn vaaleansiniseksi koska sen väristä maalia jonkun purkin pohjalla sopivasti oli. Taustapuolelle tulevat, reunoja kiertävät tukilaudat puuttuvat vielä.

Nyt illalla katsoin Avioliitto-sarjan viimeisen osan. Se teki ymmärrettäväksi pari aiemmin epäselväksi jäänyttä kohtausta kuten varmasti tarkoitus on ollutkin. Kaikessa arkisuudessaan loistava näyte siitä, miten tavallisenkin ihmiselämän arkeen voi sijoittaa draamaa, johon ei teennäistä vauhdikkuutta tarvitse ympätä. Käsikirjoituksen rinnalla näyttelijätyö on kaiken A ja O; Britit tämän osaavat.

Täytyy kirjoittaa vielä, että paras hyvänmielen tuova kohtaus oli, kun pariskunnan tytär luki isänsä hänelle kauan sitten kirjoittaman ja kuoreen sulkemansa lukemattoman kirjeen.

Vanhempien ja tyttären suhde kauttaaltaan on yksi vahva, kantava juonne läpi koko sarjan.

Jos Hesarin kriitikko antoikin "kuivahko"-arvion em. sarjasta, olen hänen kanssaan aivan päinvastaista mieltä. Vähintään 4,5 tähteä annan jos en ihan kokonaista viittä kehtaa.

18.3.2023 lauantai

Koski päähän jälleen kun heräsin. Klo oli varttia vaille viisi.

Vinhalla korvassa jälleen rupea. Olen sitä voidellut ja pessyt nyt muutamana päivänä ja ehkä se vähenemään jo on. Raapi vain itse takakäpälällään äsken niin, että syntyi pieni avohaava korvanlehden sisäpuolelle. Vinkaisi ihan ja siksi kumarruin tässä tarkistamaan.

Moskovassa zaatanoiden naamat punoittavat kiukusta. Senkin vaalean, jauhomyllyn kautta kulkevan Peskov-äljäkkeen joka isäntiensä hulluudenpoluille poikkiteloin ei uskalla asettua.

Mitähän se entinen federaation näennäispresidentti ja pääministerinäkin Kremlin pitkien pöytien pölyrättinä huiskinut punakka paskiainen tällä hetkellä miettii? Vai miettiikö oikeasti yhtään mitään muulloin, kun mietteitä häneltä tivataan? (Hänenkään nimeä en perkelevie edes kuiskaa! Zaatanoiden alalahkoon sekin kuuluu.)

Avioliitto-draaman jälkijylläys iiltää viiruja edelleen muistinkalvoille kun tässä täytyy alkaa omien, lauantaiarken kuuluviin puuhailuihin.

Illalla sitten jälleen Napikselle.

Millaisenhan elokuvasarjan tällaisesta arjesta saisi vaikka näiden päiväkirjojeni pohjalta?

Mitäs me vanhat varikset

5.3.2023 sunnuntai

Kaupunkilaisvariksistakin voi nähdä yksilöllisiä piirteitä kun pihansa tapahtumia viitsii vain seurailla. Tällen keväällen on jo viikkoja meitä viihdyttänyt varisparisko joista toinen on siipirikko. Roikkkuva lentoraaja ei sitä kuitenkaan näytä haittaavan kun leuhahtelee toverinsa rinnalla varismaisesti puusta toiseen, kohteesta kolmanteen.

Nyt juuri, kun syön sunnuntaiaamuista riisipuuroani, variskuomat istuskelevat Vinhan tarkkailumykkylän yläpuolella, Harryn pihan puolelta kaartuvalla tuomenoksalla jutellen toisilleen jotta mitenhän tuota mustaa koiraa tänään ällyytettäisiin ruokakuppinsa vahtimisessa.

6.3.2023 maanantai

Iisalamessa jälleen, tällä kertaa Sankarniemellä erään kerrostalon ylimmässä huoneistossa.

Aamupvstä pari-kolme tuntia tarvikehankinnoilla. Loppupäivä kuuteen asti meni makkarin vanhojen tapettien liottamisessa ja nyhtämisessä pois. Aika kirjavaksi meni seinät kun pohjamaalit lähti tapettien mukaan suurina laikkuina. 

Yritän saada unen päästä kiinni lattiamatrassillani, mutta nuppia pakottaa. Katson unta ootellessani pari jaksoa HappyValleyta.

Erikoispersoona, mirrikauluksellinen professori Matti Klinge on vetäissyt viimeiset hapet 86 vuotiaana Helsingissä. Kohta ovat kaikki Pentti Saarikosken muutkin aikalaiserikoisuudet hajoamassa elonkehämme atomi-ikuisuuden kiertokaruselliin. 

Lie joku ikiliikkujaa rakenteleva hoksannut, että sehän on olemassa juuri atomien kiertokulussa; haudassakaan emme materiaalina pysähdy. Emme edes tuhkattuina tuleen jää makaamaan. Iloisina vapaudestaan Klingeenkin pikkuiseksi aikaa sitoutuneet atomit huilahtelevat mikä missäkin kun tärkkijäykkyyden kyllästämästä kalmosta eroon liukenevat.

7.3.2023 tiistai

Pakkasta parikymmentä.

Kova piänsärky häiritsi unta. Sitä paitsi tämä talo "kolisee" yölläkin. Ennen viittä kuului tasaisesti toistuvaa jymähtelyä, kuin kaivonkoneen kauhaa olisi kuski romistellut routaiseen kenttään. 

Unessa oli parhaillaan menossa "tykistökeskitys" ja koetin kuvitella, mihinkä pommit täällä Iisalmessa putoilevat. Ohenmäen asevarikko oli yksi ehdotus, mutta Hevonoja (eversti tai majuri, en muista enää kauluslaattojen kertomaa) kolisteli puujalkoineen kertomaan, jotta se on lakkautettu. Vuosikymmeniä sitten lopettaneeseen tavaratalo Anttilaan oli kuitenkin osunut mahtipommi ja nyt torinvieren kortteli on kuulemma vain yksi höyryävä kraatteri. 

"Myrkyllinen ikuisuuskemikaali leviää ympäristöön ilmalämpöpumppujen ja autojen ilmastointien kautta", rykäisee Hs:n otsikko. Myös paistinpannujen ja kattiloiden pinnoitteissa sitä on.

Kyse on PFAS-yhdisteistä joilla korvattiin mm. aiemmin otsonia satavuotta tuhonneet freonit.

Mitä olikaan puhetta parrasta ja tukasta joita nykimällä "piä ee kun tutissoo"?

Tänään seinien petkelöintiä ja hiomista. Pohjamaalien telailuja. Uudet tapetit tulevat torstaina. Ja kylppärin kalusteet. Vanhat  lahot ruuvailin jo pois ja pienentelin vasaralla jätesäkkiin. Allas saa olla vielä. 

Areenalta seuraamani Varjojen Laakso-sarja on mykistävä! Suomalaiset varekset ja ivalot ym. sähellystrillerit kalpenevat sen rinnalla varjoiksi syrjäkylän kesäteatterikulisseihin.

Aloitan unilukemiseksi Mihail Siskinin Sota vai rauhan lukemisen. Ostin sen E-kirjana tabletille. Maksoi vähän yli 10€.

Piätä pakottaa.

8.3.2023 keskiviikko

Aamukahven jälkeen maalasin eteisen, söin vasta sitten termoksessa hautuneen kaurapuuron. 

Seuraavaksi suojaan olohuoneen lattian ja alan telata laipioon maalarinvalkeaa. Pitää vähän maalipesuakin yrittää. Tämän päivän hommien niskakikotukset tulevat illasta sitten kostautumaan toisenlaisena päänsärkynä.

Iltasella kun jäseniä kolottaa ja piätä jommoe katselen ikkunasta Iisalmelaisen kaupunginosan vanhahkoa rakennuskantaa. Täysikuu kerrostalon räystäskulman takaa lipuu hitaasti esille eikä näytä oikeastaan yhtään miltään. Onpahan vain kuin kellertävä reikä sinisenvaljussa taivaankannessa. Molempien puolien naapurikerrostalojen ikkunat ovat kaikki muut sälekaihtimin peitellyt, vain kaupunginpuolen talon alakerran yhden peittelemättömän ikkunan takana lukee joku nuori ihminen kirkkaassa valossa kirjaa! Onkohan yo-kirjoitukset tiijossa?

Olisi ahdistavaa jos jatkuvana uloskatseluelementteinä olisivat tällaiset "maisemat". Muistinpenkistä nousee yhä Tampereen ajoilta sinne säilöytyneet muistojen jo lakastuneet masennustenkukat. 

Hesariin valitsivat piätoemittajaksi Erja Yläjärven. Aloittaa syyskuussa. Kovasti "ihanaa" tulla jälleen omille jäljilleen, sanoo hän. Hufvudstadspladetista siirtyy nyt, mutta on joskus aiemminkin ollut Hesarissa toimittajana.

Huomaakohan ne varoa kuplaantumista Sanomakonsernissa? Millaisessa vaiheessa kupla tällä hetkellä on? Päästävätkö ne koskaan ketään puolueetonta ulkopuolista asiaa arvioimaan julkisesti?

Kupla on olemassa. Minäkin siitä merkkejä aika-ajoin osaan lehdestä "lukea". Se on usein pelkästään Helsingin kokoinen. Voisi tietysti hymähtää kuin joku lehtiä lukematon lentojätkä, että pirkaleenko väliä sillä, mutta ei asia niin yksinkertainen ole.

Aidosti koko valtakuntaa varten ylläpidettävää sanomalehteä oli vielä muutama vuosi sitten vaikea kuvitella, mutta jos handlaisivat hommansa oikein, olisi se varteenotettava mahdollisuus nyt kun lehtiä voidaan lukea virtuaalisti. Sitenhän sitä myös tomitetaan joten ei läänien- sen enempää kuin maidenkaan rajojen luulisi uutisvirtaa tammeavan.

Mitä edelliselle piätoemittajalle Kaius Niemelle kuulunee? Vituttaakohan sitä kun niin klassisella tavalla kuin rattijuoppous, menetti monien ylettömästi himoitseman toimen valtakunnan suurimmassa aviisissa?

Meneekö kymmenen vuotta ennen kuin kuukausiliitteeseen ilmestyy henkilöhaastattelu hänestä?

9.3.2023 torstai

Heräsin kuudelta. Lienee ulkona kovahko pakkanen. Älyvehkeessä sojottaa Iisalamen kohdalla lukema -25°. Lähteeköhän Tojotanrottelo käyntiin muutaman tunnin piästä kun rautakauppaan lähen?

Laipion maalaus toi ne niskapääkivut kuten kokemuksen sanelusta eilen ajattelin. Mukaan ottamani tyynykin on aivan surkea lättänä ettei sekään asiaa avita. 

Pitää toi makkarinkin laipio maalata vaikka ei olisi välttämätöntä. Maalipesu olisi riittänyt, mutta turha tähemaalia on purkin pohjalle jättää.

Tilatuista tapeteista tuli eilen tekstiviesti, mutta kylppärin alakuappi tulenee tänään joten haen ne kerralla.

Katsoin illalla viimeisetkin Varjojen laakso-sarjan osat. 

Jos britit eivät munakasta osaakaan paistaa ja venyttävät rakkojaan mahdottomiin litravetoisuuksiin ylettömällä kaljan ja teen juonnillaan, niin kyllä ne elokuvia tehdä osaavat kunhan vain ryhtyvät. Em. sarjassa intensiteetti säilyi muutamaa harhailua lukuunottamatta loppuun saakka. Ja pääosan esittäjä"mummon" suoritus on vertaansa vailla.

Scot&Bailey-sarja sen sijaan uuvahti jo ennen puolta väliä. Siinä mentiin metsään pääosan esittäjien teinimäisissä parisuhdehaahuiluissa niin että luisut polvet kolisi vaikka herkästi erilleen longistuivatkin - varsinkin Baileyllä. Se nikotiinipahekin oli yletöntä natsojen tumppaamisineen tupakointikujan pinnoitteeseen. Ei oikein istunut tähän päivään vaikka sarjassa elettiinkin vielä tuhatluvun toisen vuosikymmenen alkua.

Eilen unkarilainen, poliittisia tuulia haisteleva nenädelegaatio käväisi kättelemässä rivillisen suomalaisia poliitikkoja Nato-kiristysruuvijengojen kanssa. 

Toisaalla turkkilaiset narisuttelevat ruostuneita vastaaviaan vielä toistaiseksi etänä. Ruotsalaisparat ovat helisemässä Palmeperintönsä "direktiivien" kanssa joka on sallinut päiden silittelyä toisinaan epäilyttävissäkin asioissa.

Tänä päivänä käsitettä demokratia, punnitaan Euroopassa monenlaisilla puntareilla. Sen otsikoiden alla olevista valikoimista on pakko poistaa sinisten silmien väriset jakoavaimet, mutta verenpunaisiin pirunpihteihinkään tuskin kannattane siirtyä. 

Sosiaalidemokratian vaaleapunaisten leikkimökin ikkunaverhojen aika on ohitse ja niiden sijaan tunkevien kansankodin ruskeanmustien käenpoikien torjuntaan on panoksia kovennettava jos näille varattujen aitausten sähköjä ei valtakunnanverkkoon enää saada kytketyksi.

Samaan aikaan julmettu murhaaminen jatkuu Ukrainan aroilla eikä Israelin tyrannien uho ja nousu ole enää kuin muutaman rynnäkköpanssarin käynnistyksen päässä Netanjahun palatsien portailta.

Syyria muuttui näkymättömäksi vaikka siellä pommit yhä putoilevat maanjäristyksen hirmutuhoista paskaakaan välittämättä.

Päänsäryn kirjavoittamassa unessa pääsin pitkästä aikaa parittelemaan. Unipano oli kuitenkin kovin vaisu ja eniten siinä vei huomiota housujen vyön katkeaminen ja toisen lahkeen puuttuminen kuin itse halut ja kliimaksi. 

Noh, kliimaksiin nyt ei enää taida päästä sen enempää unessa kuin todellisuudessakaan. Unenkaasuina Rachel Baileyn surkeasti päättyvien panojen jälkiseuraukset.

Makkari tapetoitu. Kylppärin kalusteet asennan huomenna.

 10.3.2023 perjantai

Nyt on aamu taas/nyt on aamu taas, rallatelivat unenlapset jotta heräisin. Ja heräsinhän minä.

Eilen Niinistöllä "yllätystapaaminen" Bidenin kanssa. Kuka tuonkin yllätysmomentin totuutena nielenee?

Venäjä harkitsee uusien suupalojen haukkaamista Moldovan suunnalla kun Ukraina juuttui sen nielurisoihin. Suomenkin se varmaan viimeistään nyt hotaseisi pötsiinsä jos ei oltaisi jo kihloissa Naton kanssa. 

Miten käynee Georgian? Panivat siellä "ulkomaalaisagentti-lain" jäihin ja siitähän Moskovan Zaatana ei tykkää.

Pommien kuitenkin kuuluisi nyt ruveta mäikähtelemään Kremlissä, mutta kovasti usvainen se toive on.

Jokin suuri, hirvittävää sekasortoa aiheuttava katastrofi Venäjän maaperällä sekottaisi Moskovan Zaatanan pakan ja lähtö Ukrainasta valkenisi sen teurastajajoukoille. Uusi "Tshernobyl" Jegaterinburgissa, Siperiassa, Moskovan lähellä tms., mutta sellainen olisikin jälleen koko planeetalle rasitus. 

Moskovan Zaatanan itsensä päähän aivoverenvuoto, vähintään sellaista toivoo minun lisäkseni miljoonat ihmiset kautta Maa-planeetan, mutta ratkaisisiko se mitään? Kuka hyppäisi vauhdissa Valta-ratsun selkään joka on niljaantunut veristä paskaa suoltavan Zaatanan perseen alla?

Illalla Knissa

Elias on tullut eilen Oulusta. Vinha pyöriskeli pöljänä tantereella kun tulin. Muuten normaali kotimainen meno.

Sain hommat Iisalamessa pikkuista viirua vaille valmiiksi. Paikkasin lähtiessä keittiön seinien kolot kuivumaan ja kylppärin oven otin saranoiltaan, krapsuttelin sen hilseilleen alahelman maalit ja kosteuden aiheuttamat vauriot pois. Pakkeloin kolot, maanantaina hion ja maalaan niin jonkun aikaa se ehkä kestää. Uusia ovia 1950-60 -lukujen sisäoviaukkoihin ei noin vain rautakaupasta haeta ja vaihdeta.

Joku rikkoontunut ovi eräässä toisessa vuokrakämpässä pitäisi käydä myös katsomassa, että pystyykö sen ehjäämään. 

Väsyttää niin, etteipä tässä paljon muuta jaksa.

H soitti Siilinjärveltä.

Aiemmin päivällä N Ylitorniolta.

EP kävi työmaallani kun oli menossa Iisalamen torimarkkinoilta Pöllösenlahdelle kotiinsa.

KH soitti Savonlinnasta.

Jos olisivat T ja HP soittaneet Kittilästä, niin lista kavereista olisi tässä.

No, ehkä ivalolaislähtöinen PP on pantava listan perään vielä.

Täältä Knista en odota koskaan kenenkään muun kuin kotiväen soittoja.

Helsingistä voisi Setäheimo kyllä vuorostaan soittaa tänne päin.

Vanhimmat tyttäret soittelevat tahoiltaan jos asiaa ilmene. Tai enimmäkseenhän sitä vain whatsappaillaan.

Sisarusten kesken ei paljoa juttuja irtoile. HL joskus pirauttaa, tai minä hänelle.

Poikien mummi soittaa joskus Ristijärveltä.

Listasin tähän näitä siksi, koska olen aprikoinut sosiaalisten kontaktieni vähäisyyttä viime aikoina.

Ennen niitä oli kymmeniä, satoja.

Yksinäisyydestä ja sen tunteista ovat viime aikoina otsikoita uutisiinkin luatinneet.

Mutta mitä onkaan somella kyllästetty ihmisen maailma tänään? Siitä en muuta tiedä, kuin miltä se ympäristön ihmisten käyttäytymistä seuraamalla näyttäytyy.

Jokaisen älylaitteissa satoja "seuraajia", mutta seurattavistaan kukaan ei puhu mitään.

Minua ei kukaan seuraa eikä "seuraa". Tai mistäpä minä sen tietäisin.

Olen huonoa seuraa. Ja vielä kehnompaa seurattavaa.

Mutta pirunkos väliä sillä jos käsiin jää vain kuvitelmauniversumien karistelemaa tähtipölyä.

Unessakin muistutettiin kuolevaisuudesta vaikka kuinka terveellisesti yrittäisi elää; sain viimeismmässä sydänkohtauksen ja ihmettelin, etteihän se voi olla mahdollista koska syön ruisleipää ja salaattia enkä juo, en polta!

Ihmisyksilöillä mitaten kykistyy pieneksi maailma vaikka sisällä päiden avaruutta riittäisi.

Mielikuvituksen jänikset, mihin virtuaalipensaaseen päänne olette tyrkänneet?

Ei ole hyvä osa ihmisen, mutta ei sudenkaan

23.2.2023 torstai

Ulkona -28, sisällä +13. Ruapaisin heti uuniin ja hellaan tulet.

Eilenillalla saunaan mennessä näin minäkin ne otsikoihin päässeet kuunsirpin, Venuksen ja Juppiterin Kaivonkorven takuisella taivaalla. Tänään niitä ei varmaan näkisikään kun jo nyt on taevas pili veessä.

Aamupöpperössä kusin  hankeen kullalla silatun reiän ja ajattelin Suomenlinnan takapihaa ja Kustaanmiekkaa, että mitenhän siitä trimmaavan lorun keittelisi. Ei tullut muuta kuin väitteen alku: "Kustaan miekka -eikä kusta!" Ja tulihan se mieleen Vistaa Kulkunakin (Kustaa Vilkuna).

Unessa joku takanani oleva, kultivoidulla aksentilla ääntelevä henkilö määräsi minua kuvailemaan isääni ensiksi hulivilinuorena, sitten humalaisena ja kohta ajamassa autoa (Pikku Fiat). Kun olin kuvaillut, ääni kehui kovasti ja sanoi että ihan ovat näköisiä, mutta entäpä sitten kuolleena. Siihen vastasin, että isällä on nenä vinossa, miksi se silleensä? Siihen heräsin.

Aamukahvia hörppiessä koetin muistella, tunnistinko unen määräilevän äänen ja ihan se kielenpäällä jo oli, mutta luiskahti takaisin mahaan. Tai jonnekin.

Selasin nettilehteä. Otsikko kirkaisi: "Historioitsija Teemu Keskisarja vaaliehdokkaaksi!" Sisemmältä luin, että persuaatteille itsensä möi sekin kurja.

Miten se kehtaa?

Keskisarjalla on kitalaki ollutkin silleen ravollaan joissakin historiaaa sivuavissa puheissa. Tästä(kin) voimme päätellä yhtä ja toista siitä, kuinka valtaanpyrkivät epäsopupuolueet yleisestikin kasvattavat "geenipankkiaan" tulevia vallananastustarpeistoaan silmälläpitäen.

Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa on ollutkin herkkuhetki muutamallekin jo pikkuisen luovuttamaan alkaneelle populistipoliitikolle. Halla-aho-vänkylälle varsinkin.

Alkoi illasta piätä taas särkemään. Niskasta se johtuu kun pinnistelee hevosena ja iliman kunnollista luokkia pulukka perässä päivät pitkät. Mutta kyllä tämä silti katkuisten voimailusalien raudannostelut voittaa. Siellä eivät nostellut rautamäärät pinoja kasvata, ja poltapa niitä kun vilu talvella kapajaa.

Melkoinen läjä pölökkyjä pihaan ilimestyikin näinä talvisina helemikuun päivinä. Huomenna en enää sitä hommaa jatka, lähen Kniin.

Tein pikkuannoksen karpalokiisseliä. Vein kattilan hankeen jähtymään iltapalaksi saunan jälkeen. Söin viimeisen keittoannoksen joka sattui olemaan kuhaa. Vinhalle jaoin sen omat loppuruuat silleen, että on vielä aamulla antaa, sitten saahaan kuilottaa iliman mittään iltapäivälle molemmat.

Syövän loppuvaiheen kipuja pelänneenä itsensä lopettaneen kemiläisen sarjakuvisti Keijo Ahlqvistin (1955-2022) viimeisestä, testamentikseen piirtämästä teoksesta "Umpimähkä" juttu Hesarissa. Kun sattuu olemaan edelleen lukemisenani Aleksis kiven teilaajana myöhemmin vuorostamme postuumisti teilaamamme August Ahlqvistin (1826-1889) suvun tarina niin lienee saman suvun jälkipolvea tämäkin taiteijia: Ahlqvist-sukunimi käsittää digi- ja väestöviraston mukaan vain 2080 henkilöä kuolleina ja elävinä.

24.2.2023 perjantai

Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan ensimmäinen vuosipäivä. Ruumiita ovat saaneet laskea niin, että ovat menneet jo laskuissa sekaisin...

Kamppeet olen kasannut pulkkaan ulkona ja pienemmän pulkan asettelin päälle suojaksi. Saunalla tyhjensin vesisäiliöt ja tuhkaluukun, asettelin tulipesään pilkkeitä syttöineen valmiiksi ja viimeiseksi lakaisin lattian. Painoin oven kiinni ja toivotin saunamaahisille mukavan kylmiä löylyjä seuraavia tulisempia ootellessa.

Tuvassa myös tulisijojen tuhkien tyhjennys, halkolaatikot täyteen ja uuniin valmiiksi puut, paikkojen järjestely, lattian lakaisu ja lopuksi silmäily, ettei mitään tarpeellista matkasta pois jää.

Nyt lähden punaamaan hilkkaa.., eekäkun hinaamaan pulkkaa tienvarteen kun klo on vartin yli 10. Vinha pannasta naruun ja narun toinen piä kiinni pulukan takaosan aisanreikään.

26.2.2023 sunnuntai

Eilenillalla Napiksen avajaishumpalla Puutarhurin kanssa. Souvarit Hoikkineen ja Sarmas Johannineen tempoivat soittopelejään ja venyttelivät iänihuuliaan. Talo täynnä sakkia ja vielähän tuota itsekin jaksoi ryyheltää lajinsa. Viime vuosina vissiin jokainen aloituskerta on tullut miettineeksi, koskahan sitä ei enää jaksa tai viitsi tanssimaan lähteä, mutta kun sinne menee, niin eipähän tuo ole kaduttanut. On siellä paljon minuakin vanhempia jotka ovat menossa koko illan eikä kunnolla hiki päitä kostuta.

27.2.2023 maanantai

Suomi on Hesarin mukaan tehnyt fossiilisten polttoaineiden vaihtamisessa puupohjaisiin lämmitysmuotoihin "silmänkääntötempun". Aiheellista olisi sanoa rumemminkin.

Äetini sanoisi (jota olen monen asian edessä siteerannut minäkin) että, "veti tukkoo elikkä partoo niin piä eekun tutissoo".

Lajimme toiminta kaikessa sama.

Ei ole järkeä pitää yllä (aivopestä kansalaisia, itseään) luuloa, että yhtään mitkään "uudet" energiantuotantomuodot olisivat pelastava tekijä ilmastonmuutoksessa jos kuluttava väki ei vähene eikä suostuta kulutustavaroiden paljouden rajuun leikkaamiseen nykyisestään. 

Tavallisen kansalaisen olisi helpointa ymmärtää kulutuksensa vähentäminen siten, että kun menee tavalliseen ruokakauppaan ja katsoo valikoimaa, miettii hetken ja kyselee itseltään, että riittäisikö kohtuulliseen elossapysymiseen jos 90% hylly- ja juomavarustuksista poistettaisiin.

Väitän, että vastaus olisi myönteinen, ja tämän voi aivan huoletta ajatella koskevaksi kaikenlaisten kauppaketjujen valikoimiin rautakaupoista Hommoojan maataloustarvikkeisiin.

28.2.2023 tiistai

"Hiihtäjä susien puolella", otsikoi HS. Juttu kertoo eläkkeellä olevasta rajavartijasta joka puhuu mistä tietää, elikä on hiihdellyt Pohjois Karjalan saloilla koko ikänsä ja lukee luonnonmerkkejä kuin kosmologi taivaankappaleiden liikkeitä. Kommentoijista moni junkuttaa hiihdellä silti "omia" latujaan jotka on merkitty perussuomalaisten koivennostoilla metsäautoteiden penkkoihin.

Tosi paljon saa Kiiskinen myös kiitosta jutun lukeneilta kommentoijilta. Elikä on toivoa, että asenteet susia ja muita metsän petoeläimiksi luokittelemiamme luontokappaleita kohtaan johtavat lopulta järjen voittoon.

Panin minäkin sanaseni sinne joukkoon:

Nostan molemmat peukaloni ylös Risto Kiiskiselle.

Itse kun olen syntyisin pitäjästä, jossa myös tutkitusti susia vihataan osin ymmärtämättömyyttään, osin myös kuin uhalla "Rysselin miäräyksiä" vastaan.

Siellä, keskellä metsää on myös vapaa-ajanmökkini ja koska suhtautumiseni susiin on omiin luontohavaintoihin ja Kiiskisen tavoin tietoon ja tieteeseen perustuvaa, elikä olen poikkiteloin paikallisten mielipiteisiin nähden, niin kokemukset tuttujen ja tuntemattomien suhtautumisessa henkilööni ovat tulleet hyvinkin tutuksi; kaveriksi kukaan ei ole tuppaantumassa.

Kommenttiketjussa myöhemmin piti myös oikoa yhtä kirjoittajaa joka veti Pentti Linkolan mukaan kun oli muka kuunnellut "Eilisen ääni"-ohjelman. (Yle Areena, "Luonnottomaan aikaan", Pentti Linkola 1970.) Sen ohjelman voisi kyllä kuunnella ihan kuka vain joka haluaa ympäristöasioita ajatella. Ehkä herätteeksi kenelle vain.

1.3.2023 keskiviikko

Unessa luurankoja ja jaffaa. Keltaisia molemmat ja sekoittuivat toisiinsa kankaassa, johon niitä joku ilman vaatteita puuhasteleva, "hekkumallisiin" muotoihin puristettu taiteilijafrouva ikuisti. Se pienempi jäsen minussa jäpötti uniasun kauluksesta kuin pystyynnostettu mökkitien puomi kun heräsin, mutta kuittasin sen vain veiseisokiksi. Ei kai moisella muuta virkaa enää lienekään kun luulen jo tietäväni senkin aihealueen touhuista sen mikä tarpeeksi on.

"Hekkumallinen" sana esiintyy usein vanhoissa kirjoissa. Kuului myös kieleen, jolla Timo Kustaa kuvasi lestadiolaisten touhuja romaanissaan Maa on syntinen laulu.

Puuhastellut Sivukadun kiinteistön perushuoltoja. Ulkovalotkin remppaavat; sain sähköiskun sormilleni.

Tojotanrotteloa ähräsin katsastuskuntoon puoli päivää. Eilen pakokaasumittaukset Tolosella, mutta jälleen moottorin vikavalo syttyi kun ajoin pihaan. Sitten hoksasin kokeilla lambda-anturin pistokkeen irroittamista ja eiköpähän vain vikavalo pysynytkin poissa katsastuksen ajan. Katsastussonni merkkasi tuulilasin vaihdettavaksi kuukauden sissään, muuta vikkaa se ei löytänyt. 340€  sekin saakeli maksaa jos jostain rahat siihen saan revityksi. Ei ne kyllä tien päällä niitä tarkistele jos ratsiaan sattuu, luulisin.

Kakkupohjia paistoin kaksi kun ensimmäinen paloi mustaksi. En katsonut uunin lämpömittariin (300!) kun kaiken touhun (ruokaakin laitoin) välissä vatkasin taikinan ja sysäsin vuoan uuniin. Piti munia sitten hakea ja toinen paisto onnistui oikein hyvin. Siitä palaneestakin kuorin pinnat pois niin nyt illasta kun Paulus teki täytekakun siitä tuli mukava koroke hatuksi.

 2.3.2023 torstai

Paulus 19 v. Kakku olj' makkeeta.

Muistelin jälleen pojalle itselleen, kuinka syntymänsä aikoihin tuli kiire remontoida ainakin yksi huone lopulliseen kuntoonsa, että on edes joku kolo jossa ei remonttipölyt leijaile. Ja ennätinhän minä kun öitä myöten sitä vasaroin.

Susista jälleen juttua mielipidepalstalla otsikolla: "Susiongelman ratkaiseminen ei vaadi susien ampumista", joka on ihan oikein päätelty. Tarkensin asiaa omalta osaltani näin:

"Ensinnäkin pitäisi hyväksyä, että jo aiheesta keskusteltaessa etuliite "ongelmaan" ei ole Susi. Ihmisten päissä ja perinteissä se ongelma on.

Valistus ja tiedon omaksuminen jo nuoresta pitäen ovat ainoa keino päästä käsittelemään tätäkin aihetta asiallisella tasolla.

Punahilkkasatujen päivittäminen nykytietoa vastaaviksi olisi jo päiväkoti-iästä lähtien tarpeellinen toimi."

Myöhemmin jatkoin ketjussa: 

Pääasiassa teollisesti valmistetulla ja käsitellyllä ruualla ruokittavia koiria on tilastojen mukaan Suomessa yli 700 000.

Susia, jotka pääasiassa syövät mitä luonnosta suurella vaivalla saavat metsästettyä on muutamia satoja. Kummankohan toisilleen sukua olevan eläimen hiilitassunjälki onkaan mittavampi jos ympäristökysymyksetkin susikeskusteluun sallitaan mukaan otettavaksi?

Myös metsäautoteitä polttoainesyöpöillä maastureilla ajelevien koirien omistajien eli metsästäjien liikkuminen ei päästötöntä liene. Unohtamatta tietenkään muita polttomoottorikäyttöisiä maastomönkijöitä ja -kelkkoja.

Tämän kaiken päälle kun lastataan mittava, metsästysharrastukseen nykyisin kuuluva, monipuolinen asustegarderoopi ja asearsenaali, koirien GPS-varustukset ja muut lukemattomat rihvelit ja rehvelit, niin uskaltaako kukaan edes alkaa laskemaan, mistä tämänkin aiheen alla olisi oltava huolissaan ja missä ongelmat oikeasti monella tapaa sijaitsevatkaan?

Ja sitten piti yrittää oikaista erästä kommentoijaa, joka veti petotutkija Nyholmin "sanomiset" susia puoltamattomien argumentteihin:

Suhtaudun kaikella kunnioituksella 94 vuotiasta suurpetotutkija Nyholmia kohtaan, mutta sanotaanko näin, että hänen aktiiviuransa aikaiset tiedot on jo moneen kertaan päivitetty menetelmin, joiden pohjana alkaa olla kaikki se data, jota moninaisten luontotutkijoiden, bioanalyytikoiden ja biologien toimesta on näistä asioista kiinnostuneiden saataville julkaistu.

150 sutta on vain sopiva luku joka ei pidä edellä mainittujen tutkimusten valossa paikkaansa vaikka sen ehkä Nyholm on neljäkymmentä vuotta sitten voinut suustaan päästääkin (en ole itse sellaiseen väitteeseen törmännyt).

Pehmeän ässäisesti alkava lause "Sataviisikymmentä Sutta Suomessa" miellyttäneekin eniten niitä, jotka kapuloita totuuksien vankkureiden puoliin haluaa nakella.

3.3.2023 perjantai

Kunnostin hajallaan siellä ja täällä olleita työkaluja. Järjestelin niitä jo auton takaosaan josta kallistin takapenkin selkänojat matalaksi. Kaipa ne taas kaikki tarvittavat mahtuvat ettei tartte peräkärryä ottaa. Maanantaina menen Iisalammeen tekemään ainakin yhden huoneistoremontin. Ehkä tapetointia vaan, en saanut asunnonomistajalta työnkuvaan tarkennusta.

Eilistä susijuttua piti vielä tänään kommentoida kun siellä alkoi maantiedekin sanella tahtia. Joku nykäisi Norjan ja Ruotsin "tappavan" susipolitiikan harhaanjohtavalla tavalla esiin, ja että suomalaisten tulisi ottaa niistä mallia.

Pohjoismaiseen sekametelisoppaan ripottelin harkitun mielipiteeni esiin näin: 

Norjassa on ollut omakin susikanta, mutta se on tapettu sukupuuttoon noin 50 vuotta sitten.

Lisäksi: "Ruotsissa ja Norjassa nykyisin elävää noin 400 suden populaatiota uhkaa sisäsiittoisuus."

Jokaisen täytyisi kyetä kysymään itseltään aina vain uudelleen, kun jo tiedetään luonnon biodiversiteetin uhista monella tasolla ja kattavasti, että mikä oikeus meillä ns. ylivertaisena lajina on sorkkia luontoa ja sen alkuperäisten asukkaiden elinoikeuksia tulosten ollessa miltei aina edellämainitun kaltaisia?

Meillä omana lajinamme olisi sentään päättelykykyiset aivot ja niissä mylläävä suunnaton älyn määrä muihin lajeihin verrattuna.

Emme taida sittenkään olla muun, kuin ahneutemme ja elintilanhaalimisen hurman vallassa joka alkukantaisena tunteena vie voiton omaamastamme järjestäkin. Toisin sanoen evoluutiokehitys on tältä osin lähtenyt urille, josta paluuta ei enää liene.

Muiden lajien tuhoamisvimman syille vastaukseksi ei riitä se, että ihminen on ravintoketjun diktaattori. Varsinkin, kun jo tiedämme historiasta senkin, kuinka diktaattoreille omiensakin joukossa päsmäröidessään yleensä on käynyt.

Mitenkä vaikuttaa tältä tasolta mihinkään on sitten eri asia. Vihaisia miehiä vain mökkini ohitse sitten kesäisin ajelee. Puistelevat nyrkkiään sivuakkunasta, mutta pihaan eivät uskalla juttelemaan kun siellä on se valvontakamerakin...

Tosin eivät peräkylien punaiset niskat hesareiden sivuja kuonnu tavailemaan, etteivät ne taida mielipiteitä sieltä pongata.

Ei asian eteen hyvää tee kyllä minunkaan haukkumiseni ketään niskojen värillä ryyditettynä vaikka se kuinka olisi yleismaailmallinen ilmaisu tiedollista tietoa vastaan haraavien joukkojen yhteisnimitykselle.

Surulliseksi se vain tekee kuin tietää planeetan voivan juuri siksi niin hirvittävän huonosti, että kuilunreunalla jo kiikutaan.

G:lle tuli nyt iltamyöhällä vielä tyttöjä kylään. Laitoin niille limpparia ja eilistä täytekakkua mukaan yläkertaan jonne porukalla vetäytyivät kuuntelemaan musiikkia: - jumps, jumps kuuluu laipiosta läpitte. Pau meni EMUlla kavereidensa luokse jonnekin.

Minä olen poikkeuksellisesti hyvin väsynyt. Nukahdan varmaankin ensimmäisen kirjansivun lukemisen kohdalla jo.

4.3.2023 lauantai

Nukahdinhan minä kuten illalla aprikoin ja nukuin aamukuuteen saakka. Uniakin näin, mutta koska ensimmäiseksi laittelin puurot, vellit ja kahvit niin nepä ovat jo unehtuneet.

Sen sijaan amupalapöydässä poikkeuksellisesti Puutarhuri kertoi näkemästään unesta, tai oikeastaan kahdesta unesta samassa näytöksessä.

Hesarissa Tove Janssonin Kesäkirjasta kertovan kirjoituksen yhteydessä lause: "Kamaluus on osa elämää, ja siksi sitä ei kannata vältellä".

Kyllä tiedetään jo tällä iällä sekin. Tietäisin kyllä myös konstit, joilla joitakin kamaluuksia voi vältelläkin, mutta kaikkia eteen astelevia kamaluuksia ei voi mitenkään ennalta arvata ja siksi ne kaatuvat päälle varoittelematta.

Niin kuin nyt tämä hirvittävä, näidenkin tänne kirjaamieni arkisen ihmisen päivien taustalla koko ajan väikkyvä hirvittävimmistä hirvittävin Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastusodan alkaminen ja yhä vain jatkuminen Ukrainassa. (Vai oliko se silti arvaamaton kenellekään?)

Nyt täytyy alkaa laittelemaan loppuja työkaluja ja muuta asiaa kohdilleen. Ruokiakin meinasin keitellä sen verran, että pakastan niitä rasioissa mukaan etten tarvitse työmaalla ruveta paljoa kokkailemaan.

Illalla jälleen Napikselle humpalle.