11.3.2023 lauantai
Pikkupakkasta.
Unessa istuin lumipenkassa ja mietin eilisen luettelointeihini jatkoa vanhojen kirjoitusteni pohjilta: "Lentokoneita nousee, lentokoneita laskee. Junia lähtee, junia saapuu. Ihmisiä tulee, ihmisiä menee. Suhteita syntyy, suhteita kuolee..." Unisesti utuilevaan maisemaan halkeavan tiensuoran päästä potkuroi siihen Trollipeikko ja paiskasi naamaani viilipurkin. Heräsin hätäilyyn, jotta pitää panna tyynykin pesukoneeseen.
Unen loppujuonne johtui varmaankin siitä, kun olin pessyt päivällä yhden tyynyn niin sen päällinen ratkesi saumoistaan auki ja keinokuitusisus oli kuin valkoinen lammas Siemensin rummussa levällään.
Synnyttivät medioihin hornankierteet kun piäministeri Marin sattui aprikoimaan Zelenskyin luona vieraillessaan, jotta Suomen vanahat hornetit voisi tuupata vaikka Ukrainaan kunhan uuvet suahaan taivaankaareen suomenkartan muotoista kuviota mustaamaan.
Eivät Hornetit Venäjän zaatanoiden Teurastussotaa tulppaamaan ehtisi, mutta miten helpon räksytysmomentin pilkkakirveille tuo Marinin sivuhuomautus poliittisille vastustajille, ja varsinkin kaikkialla vaaniville, äitejäänkin vihaaville misogynisteille antoi.
Tätäkin epäsovunorkesteria säestämään ryhtyvä massa ja sen laitamilla alati päivystävä peruspunaniskakansa jakaa somekanavillaan Marinmeemejä innolla kuin se suurtakin poliittista osallistumista meinaisi. Raukat ymmärtämättömät. Minullekin joku meemi tuli ja voi rupinen kullinpätkä että ällöttää.
Kaupoilla kävin. Vinhalle pata-ainekset, jiäkuappiin maitoja ja muuta tarvittavaa. Prisman poistuvien tuotteiden valikoimalavalta koppasin kärryyn akkukäyttöiset hiomakoneen ja puukkosahan (LUX). Akku tuli kaupan päälle, mutta laturi oli 50% alennuksella. 59€ koko setti.
Paeta on silitetty ja nappaskengät noettu, lähettään tästä kohta Napikselle humpalle.
12.3.2023 sunnuntai
Porukkaa puolillaan oli vain Napiksen lavat. Ei se mittään. Koko ilta tuli jykällettyä silti.
Puutarhuri laitteli muusia ja lihapullakastiketta, minä paistoin pannullisen lohta ja laitoin salaatit.
Muutapa ei ole jaksanut juuri tehdäkään kuin katsoa Areenalta Viheltäjät-elokuvan. Aika omituinen niin tunnelmaltaan kuin kohtauksesta toiseen arvaamattomasti hyppivältä juoneltaankin.
Kuinkahan kukaan pystyisi etusormea suuhun taittamalla vislaamaan viestejä kuin elokuvassa? Helpompaahan tuo on vislata vapailla tötteröhuulilla, rullatulla kielellä tai suuaukkoa viivaksi kiristämällä vaikka millaisia sävelkuvioita...
13.3.2023 maanantai
Heräsin jo kolmen jälkeen. Särki päätä. Päänjyskytystä hetken kuunneltuani tuli mieleen, jotta teinköhän virheen kun peruin sen uniapnealaitteen vastaanottamisen viime kesänä jos tämä öisin toistuva päänsärky on edelleen siitä johtuvaa?
Hesarista huomasin Juha Hurmeen vaalimainoksen. Oli RKP:n ehdokkaaksi alkanut joka luontevinta hänelle lieneekin varsinaissuomalaissyntyisenä (Paimio, onko se Varsinaissuomea?) (tarkistin; on) vaikka äkikseltään ajateltuna olisi voinut vasemmistoon tai vihertäviin alkaa.
Ruotsalaiset-puolue on selkeästi porvarispuolue vaikka kielivähemmistönsä etujenajajana etupäässä toimii. Ehkä kielikysymys Hurmeen sinne ohjasikin? "Opetelkaa ruotsia, juntit!" oli hänen vaalimainoksensa jo muutama vuosi sitten vaikka ehdokkuudesta ei vielä ollut itsekään edes hajulla.
Ruotsinkielen, tai minkä tahansa itselle vieraankielen, opettelu ei hukkahommaa ole, mutta ehkä siihen ei pelkästään "juntteja" kannata erikseen käskeä. Sormella osoittelu viimeistään laittaa asiaa jo myönteisesti epäröineetkin "oikeat juntit" lopettamaan kieltenopettelujen harkitsemisetkin.
Puutarhuri lähtee viemään Eliasta Ouluun. Minä lähen tästä Iisalammeen. Ehkä mulla ei siellä mene enää kuin tämä pv.
Olin ennen 19. takaisin täällä Knissa. Iltapvllä kävin yhden krs-talon parvekeovihomman katsomassa (8 läpeä). Kävin sitten tekemässä loppusiivouksen, kannoin kamat autoon, roskasäkit lajitteluun, jätin avaimen keittiön pöydälle ja painoin oven jäljessäni kiinni. Rapuissa tuli vastaan rouva, jota olin jututtanut aiemmin ja se kysyi, että nytkö on hommat tehty. Myöntävästi piti vastata. Itemielessä pistäytyi ajatus, että moneskohan ihmiskolo sekin oli, jonka eläissäni olen fiksannut.
Klo on 22 ja Puutarhuri kurvasi Oulunreissultaan pihaan. Minäkin nukahdan ihan kohta. Silmät luppasi jo lupaavasti tavatessani Sisisikinin "Sotaa vai rauhaa".
14.3.2023 tiistai
Moskovan Zaatana on aukonut pirunsarvista päätään, että Venäjä taistelee Ukrainassa olemassaolonsa puolesta. Vaikka kuinka niin asiantuntijat kuin itsekin tätä molekyylimöykkyä mielessään potkiskelisi, niin käsityskyky ei täysin yllä selventämään, kuinka tuon ZaatananPerkeleen elossasäilyminen yhä on mahdollista! Vastaus kysymyksiin on varmasti niin yksinkertainen, ettei sitäkään kukaan usko.
Irvokkain otsikko oli silti Iltalehdessä, joka klikkihoukutukseen oli pannut, että "... (=Moskovan Zaatanan) luottomiehen kädet tärisivät". Mutta kun katsoin, ei sen (Kadyrov-ripulipaskan) pullataikinakämmenet tärisseet yhtään (naama sillä oli kyllä sairaanturpea).
Irvokasta tuollainen perättömien kirjoittaminen on siksi, koska jokainen tietää, mitä kauheuksia niidenkin sairaiden zaatanoiden esilleotsikoimisen taustalla on.
Nyt illasta huudatetaan otsikoissa, kuinka venäläiszaatanoiden Suhoihävittäjä on ajanut Mustanmeren yllä tahallaan pahki usalaisten droneen ja se on tipahtanut mereen. Mitähän tuostakin ajattelisi?
Ville Rannalta kerrankin osuva töherrys Hornetsoppaan.
15.3.3023 keskiviikko
Olipa mahtavia unia. Niitä piti kotva makustella ennen ylös kampeamista.
Eilenillalla katsoin ensimmäisen osan brittisarjasta Avioliitto (Marriage). Perin arkisia asioita puuhasi siinä aviopari, mutta pinnan alla eli sanaton uhka. Ehkä räjähdystä ei tulekaan jos tulkitsin kriitikkoa sinne päinkään. Näkkyypähän. Hyvät ovat ainakin näyttelijät.
HS:ssa arvio uusimmasta Loiro-elämäkerrasta. Kuivakaksi arvioi teoksesta kritiikin kirjoittanut Jussi Karjalainen, mutta kehui kuin ohimennen aiemmin Tervon ensimmäiseksi ehättämää vastaavaa kieliasultaan muhevaksi ja eläväksi jota se on vain sellaisen mielestä, joka on alkanut jo marinoitumaan osaksi tätä ilkeämielisen kielenkäytön, klikkiotsikoiden ja trollien puurouttamaa kielisaastaa.
Laadinpa siis kommentin kritiikkikirjoituksen hännille:
Jo oli aikakin Loirin uuden, asiallisemman elämäkerran. Iltasanomien kielellä tahkottu Tervon ensimmäinen teki vain liukasta pilkkaa kohteestaan. Kuin olisi pienessä maistissa naputeltu. Elämäkerrankirjoittajiltakin pitäisi vaatia kirjoittamissession ajaksi raitis kausi, koska työn alla on toisen ihmisen elämä.
Minä tietenkin tässä "pilkkaan" ylistettyä Hesarin kolumnistia Jari Tervoa, mutta eiköhän se sen kestä varsinkin kun ei se näitä jälkirimpsuja erehdy ikinään lueskelemaan. Tervo itsehän on kokonaisuudessaan vain yksi pilkkakirves. Sen roolin hän loviliitti itseensä keltaisen lehdistön toimittajana nuornaollessaan. Terää hän teroitteli kirveeseensä myöhemmin uutisvuodoissa yms. sirkushupiohjelmissa.
16.3.2023 torstai
Aah, tulipa katseltua jälleen vauhdikkaita uniraitoja. Yksi oli kyllä vähän inhottava: Piti yrittää poistaa tutulta tuusniemeläiseltä ruuvi pois korvanlehdestä eikä se meinannut onnistua millään konstilla. Akkukin loppui ruuvauskoneesta!
Hesarissa olisi jokaiselle päivälle artikkeli jonka keskustelurimpsuihin nousee halu osallistua vaikka tietää tasan tarkkaan, ettei löylyttely niissä saunoissa raikasta oloa karvan vertaa. Tämän aamun herätejuttu on seuraavanlaisen otsikon alla ja siihen pykäsin oman mielipiteeni.
Valtiovarainministeriön säästöehdotukset ovat kylmää kyytiä lapsiperheille
Olen lukenut arvion, että jo yhden lapsen aikuisikään kasvattaminen maksaa meille isille ja äideille rahassa mitattuna n. 100 000 euroa joten tällaiset, yhteiskunnan tarjoamien tukien leikkauksethan tukevat ilmastonmuutosta vastaan käytävää taistelua.
Kun ja jos kaikki olisi todella maksettava koulutuksia myöten täysin omasta, yksityisestä lompakostaan ja lopullinen lastenkasvatuksen hinta olisi kirkkaana kaikilla tiedossa, yhä useampi harkitsisi tarkkaan laittaako yhtään uutta ihmistä alulle näin kalliiseen maailmaan.
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa sekin, ettei "ilmaisia lounaita ole", elikä kaikkien yhteiskunnan kansalaisilleen tarjoamien etuisuuksien nauttimiseenkin ollaan me kaikki veronmaksajat (etujenkin saajat) myös kustantajan roolissa roposillamme.
Leikkausten aiheuttamien ahdistuskohtausten kompensaatioksi voisi harkita ilmaisen ehkäisyn tarjonta ja vapaaehtoiseen sterilisaatioon opastavaa neuvontaa lisääntymisiässä olevalle väestölle sillä maapallon väkiluvun kasvun taittaminen olisi ensimmäisiä prioriteetteja jos tuloksia aiotaan ilmaston lämpenemisen ehkäisyssä saada.
Väkiluvun vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä tukee sekin tutkittu tieto, että varsinkin täällä kylmässä Pohjolassa pienenkin väestön elättäminen on jo hiilijalanjäljellä mitattuna katastrofaalisen kannattamatonta.
Lapsiperheiden tuista leikkauslistoja laativaa valtionvaraisministeriötähän voidaan siis pitää kestävää ympäristöpolitiikkaa kannattavana toimielimenä.
Nämä ajatukseni voi käsittää satiiriksi -tai sitten ei.
Luin arkistosta myös korvalehteämäni jutun Mihail Šiškinistä ja hänen kirjastaan Sota vai rauha koska päätäni pakottaa koko ajan Moskovan Zaatana ja merkityksensä historian tämän päivän käänteisiin. siksikin, koska ihan oikeasti pelkään, että kolmas maailmansota ei edes ehdi alkaa kun ensimmäinen ydinlataus sen Perkeleen toimesta paukahtaa.
"Kirjailija oli oikeassa", otsikoi HS Jussi Niemeläisen jutun, ja jatkaa:
"OIKEASSA oleminen ei välttämättä tee onnelliseksi."
”Mutta kukapa kirjoittajaa kuuntelisi. Kaikki menivät niihin MM-kilpailuihin. Putin ymmärsi sen omalla tavallaan, hiljaisena hyväksyntänä aggressiolle. Niin tie suurhyökkäykselle Ukrainaan oli auki”, Šiškin sanoo.
Vaikka sillä ei olekaan merkitystä kun ei ole maailmankuulun kirjailijankaan sanomisilla, niin omaakin hännäntynkääni voin Moskovan Zaatanan (Venäjän) zaatanallisuuden aikaisin arvioinneillani heiluttaa. Olen kirjoitellut useammassakin Kivaniemi blues-postauksissani jo vuosituhannen alussa, kuinka Idän karmeat touhut kaukasuksella ynnä muualla ovat karvoitustani pörhistäneet.
Venäläinen verilinko olkoon yksi esimerkki vuodelta 2010:
https://kivaniemi07.blogspot.com/2010/03/venalainen-verilinko.html
17.3.2023 perjantai
Niinistö ja Erdogan kättelivät Turkissa Natoaiheisesti. Ollaan enään paria hullunpiirua vaille sotilasliiton jäsenyydestä.
Kun valtionpäämies (Niinistö) jonka kädet eivät ole vereen eläessään sotkeutuneet (liekö edes sikaa teurastanut niin kuin Kyösti Kallio?) joutuu toistuvasti kättelemään käsiä, jotka taatusti ovat kyynäspäitä myöten hurmeen punaamia, niin millaisia arvioita huomisen historioitsijat näistä pakkoseremonioista tulevatkaan kirjoittamaan?
Eihän kenellekään liene epäselvää, etteikö Erdoganin etukoivet olisi veren tahraamia yhtälailla kuin jokaisen elossa olevan ja menneisyyden diktaattorinkin?
Iäneenhän edellisenkaltaisia ei nyt sua sanoa muualla kuin tiällä Kivaniemessä jonka tavutukset eivät Ankaraan saakka näy eikä kuulu.
Kekkosemme joutui ja "joutui" myös kättelemään verisiä diktaattoreiden käsiä ja antamaan suukkoja poskille, joita olisi pitänyt oikeasti läimiä piikkiruoskalla ja ampua päälle suolaisilla haulikonlaukauksilla. Niistä juudaksensuudelmista suomettumispuheineen on kyllä juttua piisannutkin.
Kekkostemme omatkin kädet tosin olivat vereen kastautuneet koska osa heistä oli itsenäisyyden alun hurmahenkisyyden vuolaissa verivirroissa meloskelleet varsin ansiokkaasti. (Panen tahallani monikossa koska "kekkosia" oli muitakin kuin vain se kaljupäinen pielavetinen...)
Tänään hankin aurinkovoimalatarpeistoa Unimäkeä varten. 300€ n meni eikä riitäkään. Yksi 100 watin kenno ja 100 Ah:n akku minulla jo onkin.
Hankin myös 9 mm koivuvaneria 800x1200 kokoisen palan johon istutan pistorasioita, säätimet, usbit, virtapiikkisuojaukset, invertterin, radion jne. jne... Maalasin levyn vaaleansiniseksi koska sen väristä maalia jonkun purkin pohjalla sopivasti oli. Taustapuolelle tulevat, reunoja kiertävät tukilaudat puuttuvat vielä.
Nyt illalla katsoin Avioliitto-sarjan viimeisen osan. Se teki ymmärrettäväksi pari aiemmin epäselväksi jäänyttä kohtausta kuten varmasti tarkoitus on ollutkin. Kaikessa arkisuudessaan loistava näyte siitä, miten tavallisenkin ihmiselämän arkeen voi sijoittaa draamaa, johon ei teennäistä vauhdikkuutta tarvitse ympätä. Käsikirjoituksen rinnalla näyttelijätyö on kaiken A ja O; Britit tämän osaavat.
Täytyy kirjoittaa vielä, että paras hyvänmielen tuova kohtaus oli, kun pariskunnan tytär luki isänsä hänelle kauan sitten kirjoittaman ja kuoreen sulkemansa lukemattoman kirjeen.
Vanhempien ja tyttären suhde kauttaaltaan on yksi vahva, kantava juonne läpi koko sarjan.
Jos Hesarin kriitikko antoikin "kuivahko"-arvion em. sarjasta, olen hänen kanssaan aivan päinvastaista mieltä. Vähintään 4,5 tähteä annan jos en ihan kokonaista viittä kehtaa.
18.3.2023 lauantai
Koski päähän jälleen kun heräsin. Klo oli varttia vaille viisi.
Vinhalla korvassa jälleen rupea. Olen sitä voidellut ja pessyt nyt muutamana päivänä ja ehkä se vähenemään jo on. Raapi vain itse takakäpälällään äsken niin, että syntyi pieni avohaava korvanlehden sisäpuolelle. Vinkaisi ihan ja siksi kumarruin tässä tarkistamaan.
Moskovassa zaatanoiden naamat punoittavat kiukusta. Senkin vaalean, jauhomyllyn kautta kulkevan Peskov-äljäkkeen joka isäntiensä hulluudenpoluille poikkiteloin ei uskalla asettua.
Mitähän se entinen federaation näennäispresidentti ja pääministerinäkin Kremlin pitkien pöytien pölyrättinä huiskinut punakka paskiainen tällä hetkellä miettii? Vai miettiikö oikeasti yhtään mitään muulloin, kun mietteitä häneltä tivataan? (Hänenkään nimeä en perkelevie edes kuiskaa! Zaatanoiden alalahkoon sekin kuuluu.)
Avioliitto-draaman jälkijylläys iiltää viiruja edelleen muistinkalvoille kun tässä täytyy alkaa omien, lauantaiarken kuuluviin puuhailuihin.
Illalla sitten jälleen Napikselle.
Millaisenhan elokuvasarjan tällaisesta arjesta saisi vaikka näiden päiväkirjojeni pohjalta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti