23.2.2023 torstai
Ulkona -28, sisällä +13. Ruapaisin heti uuniin ja hellaan tulet.
Eilenillalla saunaan mennessä näin minäkin ne otsikoihin päässeet kuunsirpin, Venuksen ja Juppiterin Kaivonkorven takuisella taivaalla. Tänään niitä ei varmaan näkisikään kun jo nyt on taevas pili veessä.
Aamupöpperössä kusin hankeen kullalla silatun reiän ja ajattelin Suomenlinnan takapihaa ja Kustaanmiekkaa, että mitenhän siitä trimmaavan lorun keittelisi. Ei tullut muuta kuin väitteen alku: "Kustaan miekka -eikä kusta!" Ja tulihan se mieleen Vistaa Kulkunakin (Kustaa Vilkuna).
Unessa joku takanani oleva, kultivoidulla aksentilla ääntelevä henkilö määräsi minua kuvailemaan isääni ensiksi hulivilinuorena, sitten humalaisena ja kohta ajamassa autoa (Pikku Fiat). Kun olin kuvaillut, ääni kehui kovasti ja sanoi että ihan ovat näköisiä, mutta entäpä sitten kuolleena. Siihen vastasin, että isällä on nenä vinossa, miksi se silleensä? Siihen heräsin.
Aamukahvia hörppiessä koetin muistella, tunnistinko unen määräilevän äänen ja ihan se kielenpäällä jo oli, mutta luiskahti takaisin mahaan. Tai jonnekin.
Selasin nettilehteä. Otsikko kirkaisi: "Historioitsija Teemu Keskisarja vaaliehdokkaaksi!" Sisemmältä luin, että persuaatteille itsensä möi sekin kurja.
Miten se kehtaa?
Keskisarjalla on kitalaki ollutkin silleen ravollaan joissakin historiaaa sivuavissa puheissa. Tästä(kin) voimme päätellä yhtä ja toista siitä, kuinka valtaanpyrkivät epäsopupuolueet yleisestikin kasvattavat "geenipankkiaan" tulevia vallananastustarpeistoaan silmälläpitäen.
Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa on ollutkin herkkuhetki muutamallekin jo pikkuisen luovuttamaan alkaneelle populistipoliitikolle. Halla-aho-vänkylälle varsinkin.
Alkoi illasta piätä taas särkemään. Niskasta se johtuu kun pinnistelee hevosena ja iliman kunnollista luokkia pulukka perässä päivät pitkät. Mutta kyllä tämä silti katkuisten voimailusalien raudannostelut voittaa. Siellä eivät nostellut rautamäärät pinoja kasvata, ja poltapa niitä kun vilu talvella kapajaa.
Melkoinen läjä pölökkyjä pihaan ilimestyikin näinä talvisina helemikuun päivinä. Huomenna en enää sitä hommaa jatka, lähen Kniin.
Tein pikkuannoksen karpalokiisseliä. Vein kattilan hankeen jähtymään iltapalaksi saunan jälkeen. Söin viimeisen keittoannoksen joka sattui olemaan kuhaa. Vinhalle jaoin sen omat loppuruuat silleen, että on vielä aamulla antaa, sitten saahaan kuilottaa iliman mittään iltapäivälle molemmat.
Syövän loppuvaiheen kipuja pelänneenä itsensä lopettaneen kemiläisen sarjakuvisti Keijo Ahlqvistin (1955-2022) viimeisestä, testamentikseen piirtämästä teoksesta "Umpimähkä" juttu Hesarissa. Kun sattuu olemaan edelleen lukemisenani Aleksis kiven teilaajana myöhemmin vuorostamme postuumisti teilaamamme August Ahlqvistin (1826-1889) suvun tarina niin lienee saman suvun jälkipolvea tämäkin taiteijia: Ahlqvist-sukunimi käsittää digi- ja väestöviraston mukaan vain 2080 henkilöä kuolleina ja elävinä.
24.2.2023 perjantai
Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan ensimmäinen vuosipäivä. Ruumiita ovat saaneet laskea niin, että ovat menneet jo laskuissa sekaisin...
Kamppeet olen kasannut pulkkaan ulkona ja pienemmän pulkan asettelin päälle suojaksi. Saunalla tyhjensin vesisäiliöt ja tuhkaluukun, asettelin tulipesään pilkkeitä syttöineen valmiiksi ja viimeiseksi lakaisin lattian. Painoin oven kiinni ja toivotin saunamaahisille mukavan kylmiä löylyjä seuraavia tulisempia ootellessa.
Tuvassa myös tulisijojen tuhkien tyhjennys, halkolaatikot täyteen ja uuniin valmiiksi puut, paikkojen järjestely, lattian lakaisu ja lopuksi silmäily, ettei mitään tarpeellista matkasta pois jää.
Nyt lähden punaamaan hilkkaa.., eekäkun hinaamaan pulkkaa tienvarteen kun klo on vartin yli 10. Vinha pannasta naruun ja narun toinen piä kiinni pulukan takaosan aisanreikään.
26.2.2023 sunnuntai
Eilenillalla Napiksen avajaishumpalla Puutarhurin kanssa. Souvarit Hoikkineen ja Sarmas Johannineen tempoivat soittopelejään ja venyttelivät iänihuuliaan. Talo täynnä sakkia ja vielähän tuota itsekin jaksoi ryyheltää lajinsa. Viime vuosina vissiin jokainen aloituskerta on tullut miettineeksi, koskahan sitä ei enää jaksa tai viitsi tanssimaan lähteä, mutta kun sinne menee, niin eipähän tuo ole kaduttanut. On siellä paljon minuakin vanhempia jotka ovat menossa koko illan eikä kunnolla hiki päitä kostuta.
27.2.2023 maanantai
Suomi on Hesarin mukaan tehnyt fossiilisten polttoaineiden vaihtamisessa puupohjaisiin lämmitysmuotoihin "silmänkääntötempun". Aiheellista olisi sanoa rumemminkin.
Äetini sanoisi (jota olen monen asian edessä siteerannut minäkin) että, "veti tukkoo elikkä partoo niin piä eekun tutissoo".
Lajimme toiminta kaikessa sama.
Ei ole järkeä pitää yllä (aivopestä kansalaisia, itseään) luuloa, että yhtään mitkään "uudet" energiantuotantomuodot olisivat pelastava tekijä ilmastonmuutoksessa jos kuluttava väki ei vähene eikä suostuta kulutustavaroiden paljouden rajuun leikkaamiseen nykyisestään.
Tavallisen kansalaisen olisi helpointa ymmärtää kulutuksensa vähentäminen siten, että kun menee tavalliseen ruokakauppaan ja katsoo valikoimaa, miettii hetken ja kyselee itseltään, että riittäisikö kohtuulliseen elossapysymiseen jos 90% hylly- ja juomavarustuksista poistettaisiin.
Väitän, että vastaus olisi myönteinen, ja tämän voi aivan huoletta ajatella koskevaksi kaikenlaisten kauppaketjujen valikoimiin rautakaupoista Hommoojan maataloustarvikkeisiin.
28.2.2023 tiistai
"Hiihtäjä susien puolella", otsikoi HS. Juttu kertoo eläkkeellä olevasta rajavartijasta joka puhuu mistä tietää, elikä on hiihdellyt Pohjois Karjalan saloilla koko ikänsä ja lukee luonnonmerkkejä kuin kosmologi taivaankappaleiden liikkeitä. Kommentoijista moni junkuttaa hiihdellä silti "omia" latujaan jotka on merkitty perussuomalaisten koivennostoilla metsäautoteiden penkkoihin.
Tosi paljon saa Kiiskinen myös kiitosta jutun lukeneilta kommentoijilta. Elikä on toivoa, että asenteet susia ja muita metsän petoeläimiksi luokittelemiamme luontokappaleita kohtaan johtavat lopulta järjen voittoon.
Panin minäkin sanaseni sinne joukkoon:
Nostan molemmat peukaloni ylös Risto Kiiskiselle.
Itse kun olen syntyisin pitäjästä, jossa myös tutkitusti susia vihataan osin ymmärtämättömyyttään, osin myös kuin uhalla "Rysselin miäräyksiä" vastaan.
Siellä, keskellä metsää on myös vapaa-ajanmökkini ja koska suhtautumiseni susiin on omiin luontohavaintoihin ja Kiiskisen tavoin tietoon ja tieteeseen perustuvaa, elikä olen poikkiteloin paikallisten mielipiteisiin nähden, niin kokemukset tuttujen ja tuntemattomien suhtautumisessa henkilööni ovat tulleet hyvinkin tutuksi; kaveriksi kukaan ei ole tuppaantumassa.
Kommenttiketjussa myöhemmin piti myös oikoa yhtä kirjoittajaa joka veti Pentti Linkolan mukaan kun oli muka kuunnellut "Eilisen ääni"-ohjelman. (Yle Areena, "Luonnottomaan aikaan", Pentti Linkola 1970.) Sen ohjelman voisi kyllä kuunnella ihan kuka vain joka haluaa ympäristöasioita ajatella. Ehkä herätteeksi kenelle vain.
1.3.2023 keskiviikko
Unessa luurankoja ja jaffaa. Keltaisia molemmat ja sekoittuivat toisiinsa kankaassa, johon niitä joku ilman vaatteita puuhasteleva, "hekkumallisiin" muotoihin puristettu taiteilijafrouva ikuisti. Se pienempi jäsen minussa jäpötti uniasun kauluksesta kuin pystyynnostettu mökkitien puomi kun heräsin, mutta kuittasin sen vain veiseisokiksi. Ei kai moisella muuta virkaa enää lienekään kun luulen jo tietäväni senkin aihealueen touhuista sen mikä tarpeeksi on.
"Hekkumallinen" sana esiintyy usein vanhoissa kirjoissa. Kuului myös kieleen, jolla Timo Kustaa kuvasi lestadiolaisten touhuja romaanissaan Maa on syntinen laulu.
Puuhastellut Sivukadun kiinteistön perushuoltoja. Ulkovalotkin remppaavat; sain sähköiskun sormilleni.
Tojotanrotteloa ähräsin katsastuskuntoon puoli päivää. Eilen pakokaasumittaukset Tolosella, mutta jälleen moottorin vikavalo syttyi kun ajoin pihaan. Sitten hoksasin kokeilla lambda-anturin pistokkeen irroittamista ja eiköpähän vain vikavalo pysynytkin poissa katsastuksen ajan. Katsastussonni merkkasi tuulilasin vaihdettavaksi kuukauden sissään, muuta vikkaa se ei löytänyt. 340€ sekin saakeli maksaa jos jostain rahat siihen saan revityksi. Ei ne kyllä tien päällä niitä tarkistele jos ratsiaan sattuu, luulisin.
Kakkupohjia paistoin kaksi kun ensimmäinen paloi mustaksi. En katsonut uunin lämpömittariin (300!) kun kaiken touhun (ruokaakin laitoin) välissä vatkasin taikinan ja sysäsin vuoan uuniin. Piti munia sitten hakea ja toinen paisto onnistui oikein hyvin. Siitä palaneestakin kuorin pinnat pois niin nyt illasta kun Paulus teki täytekakun siitä tuli mukava koroke hatuksi.
2.3.2023 torstai
Paulus 19 v. Kakku olj' makkeeta.
Muistelin jälleen pojalle itselleen, kuinka syntymänsä aikoihin tuli kiire remontoida ainakin yksi huone lopulliseen kuntoonsa, että on edes joku kolo jossa ei remonttipölyt leijaile. Ja ennätinhän minä kun öitä myöten sitä vasaroin.
Susista jälleen juttua mielipidepalstalla otsikolla: "Susiongelman ratkaiseminen ei vaadi susien ampumista", joka on ihan oikein päätelty. Tarkensin asiaa omalta osaltani näin:
"Ensinnäkin pitäisi hyväksyä, että jo aiheesta keskusteltaessa etuliite "ongelmaan" ei ole Susi. Ihmisten päissä ja perinteissä se ongelma on.
Valistus ja tiedon omaksuminen jo nuoresta pitäen ovat ainoa keino päästä käsittelemään tätäkin aihetta asiallisella tasolla.
Punahilkkasatujen päivittäminen nykytietoa vastaaviksi olisi jo päiväkoti-iästä lähtien tarpeellinen toimi."
Myöhemmin jatkoin ketjussa:
Pääasiassa teollisesti valmistetulla ja käsitellyllä ruualla ruokittavia koiria on tilastojen mukaan Suomessa yli 700 000.
Susia, jotka pääasiassa syövät mitä luonnosta suurella vaivalla saavat metsästettyä on muutamia satoja. Kummankohan toisilleen sukua olevan eläimen hiilitassunjälki onkaan mittavampi jos ympäristökysymyksetkin susikeskusteluun sallitaan mukaan otettavaksi?
Myös metsäautoteitä polttoainesyöpöillä maastureilla ajelevien koirien omistajien eli metsästäjien liikkuminen ei päästötöntä liene. Unohtamatta tietenkään muita polttomoottorikäyttöisiä maastomönkijöitä ja -kelkkoja.
Tämän kaiken päälle kun lastataan mittava, metsästysharrastukseen nykyisin kuuluva, monipuolinen asustegarderoopi ja asearsenaali, koirien GPS-varustukset ja muut lukemattomat rihvelit ja rehvelit, niin uskaltaako kukaan edes alkaa laskemaan, mistä tämänkin aiheen alla olisi oltava huolissaan ja missä ongelmat oikeasti monella tapaa sijaitsevatkaan?
Ja sitten piti yrittää oikaista erästä kommentoijaa, joka veti petotutkija Nyholmin "sanomiset" susia puoltamattomien argumentteihin:
Suhtaudun kaikella kunnioituksella 94 vuotiasta suurpetotutkija Nyholmia kohtaan, mutta sanotaanko näin, että hänen aktiiviuransa aikaiset tiedot on jo moneen kertaan päivitetty menetelmin, joiden pohjana alkaa olla kaikki se data, jota moninaisten luontotutkijoiden, bioanalyytikoiden ja biologien toimesta on näistä asioista kiinnostuneiden saataville julkaistu.
150 sutta on vain sopiva luku joka ei pidä edellä mainittujen tutkimusten valossa paikkaansa vaikka sen ehkä Nyholm on neljäkymmentä vuotta sitten voinut suustaan päästääkin (en ole itse sellaiseen väitteeseen törmännyt).
Pehmeän ässäisesti alkava lause "Sataviisikymmentä Sutta Suomessa" miellyttäneekin eniten niitä, jotka kapuloita totuuksien vankkureiden puoliin haluaa nakella.
3.3.2023 perjantai
Kunnostin hajallaan siellä ja täällä olleita työkaluja. Järjestelin niitä jo auton takaosaan josta kallistin takapenkin selkänojat matalaksi. Kaipa ne taas kaikki tarvittavat mahtuvat ettei tartte peräkärryä ottaa. Maanantaina menen Iisalammeen tekemään ainakin yhden huoneistoremontin. Ehkä tapetointia vaan, en saanut asunnonomistajalta työnkuvaan tarkennusta.
Eilistä susijuttua piti vielä tänään kommentoida kun siellä alkoi maantiedekin sanella tahtia. Joku nykäisi Norjan ja Ruotsin "tappavan" susipolitiikan harhaanjohtavalla tavalla esiin, ja että suomalaisten tulisi ottaa niistä mallia.
Pohjoismaiseen sekametelisoppaan ripottelin harkitun mielipiteeni esiin näin:
Norjassa on ollut omakin susikanta, mutta se on tapettu sukupuuttoon noin 50 vuotta sitten.
Lisäksi: "Ruotsissa ja Norjassa nykyisin elävää noin 400 suden populaatiota uhkaa sisäsiittoisuus."
Jokaisen täytyisi kyetä kysymään itseltään aina vain uudelleen, kun jo tiedetään luonnon biodiversiteetin uhista monella tasolla ja kattavasti, että mikä oikeus meillä ns. ylivertaisena lajina on sorkkia luontoa ja sen alkuperäisten asukkaiden elinoikeuksia tulosten ollessa miltei aina edellämainitun kaltaisia?
Meillä omana lajinamme olisi sentään päättelykykyiset aivot ja niissä mylläävä suunnaton älyn määrä muihin lajeihin verrattuna.
Emme taida sittenkään olla muun, kuin ahneutemme ja elintilanhaalimisen hurman vallassa joka alkukantaisena tunteena vie voiton omaamastamme järjestäkin. Toisin sanoen evoluutiokehitys on tältä osin lähtenyt urille, josta paluuta ei enää liene.
Muiden lajien tuhoamisvimman syille vastaukseksi ei riitä se, että ihminen on ravintoketjun diktaattori. Varsinkin, kun jo tiedämme historiasta senkin, kuinka diktaattoreille omiensakin joukossa päsmäröidessään yleensä on käynyt.
Mitenkä vaikuttaa tältä tasolta mihinkään on sitten eri asia. Vihaisia miehiä vain mökkini ohitse sitten kesäisin ajelee. Puistelevat nyrkkiään sivuakkunasta, mutta pihaan eivät uskalla juttelemaan kun siellä on se valvontakamerakin...
Tosin eivät peräkylien punaiset niskat hesareiden sivuja kuonnu tavailemaan, etteivät ne taida mielipiteitä sieltä pongata.
Ei asian eteen hyvää tee kyllä minunkaan haukkumiseni ketään niskojen värillä ryyditettynä vaikka se kuinka olisi yleismaailmallinen ilmaisu tiedollista tietoa vastaan haraavien joukkojen yhteisnimitykselle.
Surulliseksi se vain tekee kuin tietää planeetan voivan juuri siksi niin hirvittävän huonosti, että kuilunreunalla jo kiikutaan.
G:lle tuli nyt iltamyöhällä vielä tyttöjä kylään. Laitoin niille limpparia ja eilistä täytekakkua mukaan yläkertaan jonne porukalla vetäytyivät kuuntelemaan musiikkia: - jumps, jumps kuuluu laipiosta läpitte. Pau meni EMUlla kavereidensa luokse jonnekin.
Minä olen poikkeuksellisesti hyvin väsynyt. Nukahdan varmaankin ensimmäisen kirjansivun lukemisen kohdalla jo.
4.3.2023 lauantai
Nukahdinhan minä kuten illalla aprikoin ja nukuin aamukuuteen saakka. Uniakin näin, mutta koska ensimmäiseksi laittelin puurot, vellit ja kahvit niin nepä ovat jo unehtuneet.
Sen sijaan amupalapöydässä poikkeuksellisesti Puutarhuri kertoi näkemästään unesta, tai oikeastaan kahdesta unesta samassa näytöksessä.
Hesarissa Tove Janssonin Kesäkirjasta kertovan kirjoituksen yhteydessä lause: "Kamaluus on osa elämää, ja siksi sitä ei kannata vältellä".
Kyllä tiedetään jo tällä iällä sekin. Tietäisin kyllä myös konstit, joilla joitakin kamaluuksia voi vältelläkin, mutta kaikkia eteen astelevia kamaluuksia ei voi mitenkään ennalta arvata ja siksi ne kaatuvat päälle varoittelematta.
Niin kuin nyt tämä hirvittävä, näidenkin tänne kirjaamieni arkisen ihmisen päivien taustalla koko ajan väikkyvä hirvittävimmistä hirvittävin Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastusodan alkaminen ja yhä vain jatkuminen Ukrainassa. (Vai oliko se silti arvaamaton kenellekään?)
Nyt täytyy alkaa laittelemaan loppuja työkaluja ja muuta asiaa kohdilleen. Ruokiakin meinasin keitellä sen verran, että pakastan niitä rasioissa mukaan etten tarvitse työmaalla ruveta paljoa kokkailemaan.
Illalla jälleen Napikselle humpalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti