lauantai 11. maaliskuuta 2023

Mitäs me vanhat varikset

5.3.2023 sunnuntai

Kaupunkilaisvariksistakin voi nähdä yksilöllisiä piirteitä kun pihansa tapahtumia viitsii vain seurailla. Tällen keväällen on jo viikkoja meitä viihdyttänyt varisparisko joista toinen on siipirikko. Roikkkuva lentoraaja ei sitä kuitenkaan näytä haittaavan kun leuhahtelee toverinsa rinnalla varismaisesti puusta toiseen, kohteesta kolmanteen.

Nyt juuri, kun syön sunnuntaiaamuista riisipuuroani, variskuomat istuskelevat Vinhan tarkkailumykkylän yläpuolella, Harryn pihan puolelta kaartuvalla tuomenoksalla jutellen toisilleen jotta mitenhän tuota mustaa koiraa tänään ällyytettäisiin ruokakuppinsa vahtimisessa.

6.3.2023 maanantai

Iisalamessa jälleen, tällä kertaa Sankarniemellä erään kerrostalon ylimmässä huoneistossa.

Aamupvstä pari-kolme tuntia tarvikehankinnoilla. Loppupäivä kuuteen asti meni makkarin vanhojen tapettien liottamisessa ja nyhtämisessä pois. Aika kirjavaksi meni seinät kun pohjamaalit lähti tapettien mukaan suurina laikkuina. 

Yritän saada unen päästä kiinni lattiamatrassillani, mutta nuppia pakottaa. Katson unta ootellessani pari jaksoa HappyValleyta.

Erikoispersoona, mirrikauluksellinen professori Matti Klinge on vetäissyt viimeiset hapet 86 vuotiaana Helsingissä. Kohta ovat kaikki Pentti Saarikosken muutkin aikalaiserikoisuudet hajoamassa elonkehämme atomi-ikuisuuden kiertokaruselliin. 

Lie joku ikiliikkujaa rakenteleva hoksannut, että sehän on olemassa juuri atomien kiertokulussa; haudassakaan emme materiaalina pysähdy. Emme edes tuhkattuina tuleen jää makaamaan. Iloisina vapaudestaan Klingeenkin pikkuiseksi aikaa sitoutuneet atomit huilahtelevat mikä missäkin kun tärkkijäykkyyden kyllästämästä kalmosta eroon liukenevat.

7.3.2023 tiistai

Pakkasta parikymmentä.

Kova piänsärky häiritsi unta. Sitä paitsi tämä talo "kolisee" yölläkin. Ennen viittä kuului tasaisesti toistuvaa jymähtelyä, kuin kaivonkoneen kauhaa olisi kuski romistellut routaiseen kenttään. 

Unessa oli parhaillaan menossa "tykistökeskitys" ja koetin kuvitella, mihinkä pommit täällä Iisalmessa putoilevat. Ohenmäen asevarikko oli yksi ehdotus, mutta Hevonoja (eversti tai majuri, en muista enää kauluslaattojen kertomaa) kolisteli puujalkoineen kertomaan, jotta se on lakkautettu. Vuosikymmeniä sitten lopettaneeseen tavaratalo Anttilaan oli kuitenkin osunut mahtipommi ja nyt torinvieren kortteli on kuulemma vain yksi höyryävä kraatteri. 

"Myrkyllinen ikuisuuskemikaali leviää ympäristöön ilmalämpöpumppujen ja autojen ilmastointien kautta", rykäisee Hs:n otsikko. Myös paistinpannujen ja kattiloiden pinnoitteissa sitä on.

Kyse on PFAS-yhdisteistä joilla korvattiin mm. aiemmin otsonia satavuotta tuhonneet freonit.

Mitä olikaan puhetta parrasta ja tukasta joita nykimällä "piä ee kun tutissoo"?

Tänään seinien petkelöintiä ja hiomista. Pohjamaalien telailuja. Uudet tapetit tulevat torstaina. Ja kylppärin kalusteet. Vanhat  lahot ruuvailin jo pois ja pienentelin vasaralla jätesäkkiin. Allas saa olla vielä. 

Areenalta seuraamani Varjojen Laakso-sarja on mykistävä! Suomalaiset varekset ja ivalot ym. sähellystrillerit kalpenevat sen rinnalla varjoiksi syrjäkylän kesäteatterikulisseihin.

Aloitan unilukemiseksi Mihail Siskinin Sota vai rauhan lukemisen. Ostin sen E-kirjana tabletille. Maksoi vähän yli 10€.

Piätä pakottaa.

8.3.2023 keskiviikko

Aamukahven jälkeen maalasin eteisen, söin vasta sitten termoksessa hautuneen kaurapuuron. 

Seuraavaksi suojaan olohuoneen lattian ja alan telata laipioon maalarinvalkeaa. Pitää vähän maalipesuakin yrittää. Tämän päivän hommien niskakikotukset tulevat illasta sitten kostautumaan toisenlaisena päänsärkynä.

Iltasella kun jäseniä kolottaa ja piätä jommoe katselen ikkunasta Iisalmelaisen kaupunginosan vanhahkoa rakennuskantaa. Täysikuu kerrostalon räystäskulman takaa lipuu hitaasti esille eikä näytä oikeastaan yhtään miltään. Onpahan vain kuin kellertävä reikä sinisenvaljussa taivaankannessa. Molempien puolien naapurikerrostalojen ikkunat ovat kaikki muut sälekaihtimin peitellyt, vain kaupunginpuolen talon alakerran yhden peittelemättömän ikkunan takana lukee joku nuori ihminen kirkkaassa valossa kirjaa! Onkohan yo-kirjoitukset tiijossa?

Olisi ahdistavaa jos jatkuvana uloskatseluelementteinä olisivat tällaiset "maisemat". Muistinpenkistä nousee yhä Tampereen ajoilta sinne säilöytyneet muistojen jo lakastuneet masennustenkukat. 

Hesariin valitsivat piätoemittajaksi Erja Yläjärven. Aloittaa syyskuussa. Kovasti "ihanaa" tulla jälleen omille jäljilleen, sanoo hän. Hufvudstadspladetista siirtyy nyt, mutta on joskus aiemminkin ollut Hesarissa toimittajana.

Huomaakohan ne varoa kuplaantumista Sanomakonsernissa? Millaisessa vaiheessa kupla tällä hetkellä on? Päästävätkö ne koskaan ketään puolueetonta ulkopuolista asiaa arvioimaan julkisesti?

Kupla on olemassa. Minäkin siitä merkkejä aika-ajoin osaan lehdestä "lukea". Se on usein pelkästään Helsingin kokoinen. Voisi tietysti hymähtää kuin joku lehtiä lukematon lentojätkä, että pirkaleenko väliä sillä, mutta ei asia niin yksinkertainen ole.

Aidosti koko valtakuntaa varten ylläpidettävää sanomalehteä oli vielä muutama vuosi sitten vaikea kuvitella, mutta jos handlaisivat hommansa oikein, olisi se varteenotettava mahdollisuus nyt kun lehtiä voidaan lukea virtuaalisti. Sitenhän sitä myös tomitetaan joten ei läänien- sen enempää kuin maidenkaan rajojen luulisi uutisvirtaa tammeavan.

Mitä edelliselle piätoemittajalle Kaius Niemelle kuulunee? Vituttaakohan sitä kun niin klassisella tavalla kuin rattijuoppous, menetti monien ylettömästi himoitseman toimen valtakunnan suurimmassa aviisissa?

Meneekö kymmenen vuotta ennen kuin kuukausiliitteeseen ilmestyy henkilöhaastattelu hänestä?

9.3.2023 torstai

Heräsin kuudelta. Lienee ulkona kovahko pakkanen. Älyvehkeessä sojottaa Iisalamen kohdalla lukema -25°. Lähteeköhän Tojotanrottelo käyntiin muutaman tunnin piästä kun rautakauppaan lähen?

Laipion maalaus toi ne niskapääkivut kuten kokemuksen sanelusta eilen ajattelin. Mukaan ottamani tyynykin on aivan surkea lättänä ettei sekään asiaa avita. 

Pitää toi makkarinkin laipio maalata vaikka ei olisi välttämätöntä. Maalipesu olisi riittänyt, mutta turha tähemaalia on purkin pohjalle jättää.

Tilatuista tapeteista tuli eilen tekstiviesti, mutta kylppärin alakuappi tulenee tänään joten haen ne kerralla.

Katsoin illalla viimeisetkin Varjojen laakso-sarjan osat. 

Jos britit eivät munakasta osaakaan paistaa ja venyttävät rakkojaan mahdottomiin litravetoisuuksiin ylettömällä kaljan ja teen juonnillaan, niin kyllä ne elokuvia tehdä osaavat kunhan vain ryhtyvät. Em. sarjassa intensiteetti säilyi muutamaa harhailua lukuunottamatta loppuun saakka. Ja pääosan esittäjä"mummon" suoritus on vertaansa vailla.

Scot&Bailey-sarja sen sijaan uuvahti jo ennen puolta väliä. Siinä mentiin metsään pääosan esittäjien teinimäisissä parisuhdehaahuiluissa niin että luisut polvet kolisi vaikka herkästi erilleen longistuivatkin - varsinkin Baileyllä. Se nikotiinipahekin oli yletöntä natsojen tumppaamisineen tupakointikujan pinnoitteeseen. Ei oikein istunut tähän päivään vaikka sarjassa elettiinkin vielä tuhatluvun toisen vuosikymmenen alkua.

Eilen unkarilainen, poliittisia tuulia haisteleva nenädelegaatio käväisi kättelemässä rivillisen suomalaisia poliitikkoja Nato-kiristysruuvijengojen kanssa. 

Toisaalla turkkilaiset narisuttelevat ruostuneita vastaaviaan vielä toistaiseksi etänä. Ruotsalaisparat ovat helisemässä Palmeperintönsä "direktiivien" kanssa joka on sallinut päiden silittelyä toisinaan epäilyttävissäkin asioissa.

Tänä päivänä käsitettä demokratia, punnitaan Euroopassa monenlaisilla puntareilla. Sen otsikoiden alla olevista valikoimista on pakko poistaa sinisten silmien väriset jakoavaimet, mutta verenpunaisiin pirunpihteihinkään tuskin kannattane siirtyä. 

Sosiaalidemokratian vaaleapunaisten leikkimökin ikkunaverhojen aika on ohitse ja niiden sijaan tunkevien kansankodin ruskeanmustien käenpoikien torjuntaan on panoksia kovennettava jos näille varattujen aitausten sähköjä ei valtakunnanverkkoon enää saada kytketyksi.

Samaan aikaan julmettu murhaaminen jatkuu Ukrainan aroilla eikä Israelin tyrannien uho ja nousu ole enää kuin muutaman rynnäkköpanssarin käynnistyksen päässä Netanjahun palatsien portailta.

Syyria muuttui näkymättömäksi vaikka siellä pommit yhä putoilevat maanjäristyksen hirmutuhoista paskaakaan välittämättä.

Päänsäryn kirjavoittamassa unessa pääsin pitkästä aikaa parittelemaan. Unipano oli kuitenkin kovin vaisu ja eniten siinä vei huomiota housujen vyön katkeaminen ja toisen lahkeen puuttuminen kuin itse halut ja kliimaksi. 

Noh, kliimaksiin nyt ei enää taida päästä sen enempää unessa kuin todellisuudessakaan. Unenkaasuina Rachel Baileyn surkeasti päättyvien panojen jälkiseuraukset.

Makkari tapetoitu. Kylppärin kalusteet asennan huomenna.

 10.3.2023 perjantai

Nyt on aamu taas/nyt on aamu taas, rallatelivat unenlapset jotta heräisin. Ja heräsinhän minä.

Eilen Niinistöllä "yllätystapaaminen" Bidenin kanssa. Kuka tuonkin yllätysmomentin totuutena nielenee?

Venäjä harkitsee uusien suupalojen haukkaamista Moldovan suunnalla kun Ukraina juuttui sen nielurisoihin. Suomenkin se varmaan viimeistään nyt hotaseisi pötsiinsä jos ei oltaisi jo kihloissa Naton kanssa. 

Miten käynee Georgian? Panivat siellä "ulkomaalaisagentti-lain" jäihin ja siitähän Moskovan Zaatana ei tykkää.

Pommien kuitenkin kuuluisi nyt ruveta mäikähtelemään Kremlissä, mutta kovasti usvainen se toive on.

Jokin suuri, hirvittävää sekasortoa aiheuttava katastrofi Venäjän maaperällä sekottaisi Moskovan Zaatanan pakan ja lähtö Ukrainasta valkenisi sen teurastajajoukoille. Uusi "Tshernobyl" Jegaterinburgissa, Siperiassa, Moskovan lähellä tms., mutta sellainen olisikin jälleen koko planeetalle rasitus. 

Moskovan Zaatanan itsensä päähän aivoverenvuoto, vähintään sellaista toivoo minun lisäkseni miljoonat ihmiset kautta Maa-planeetan, mutta ratkaisisiko se mitään? Kuka hyppäisi vauhdissa Valta-ratsun selkään joka on niljaantunut veristä paskaa suoltavan Zaatanan perseen alla?

Illalla Knissa

Elias on tullut eilen Oulusta. Vinha pyöriskeli pöljänä tantereella kun tulin. Muuten normaali kotimainen meno.

Sain hommat Iisalamessa pikkuista viirua vaille valmiiksi. Paikkasin lähtiessä keittiön seinien kolot kuivumaan ja kylppärin oven otin saranoiltaan, krapsuttelin sen hilseilleen alahelman maalit ja kosteuden aiheuttamat vauriot pois. Pakkeloin kolot, maanantaina hion ja maalaan niin jonkun aikaa se ehkä kestää. Uusia ovia 1950-60 -lukujen sisäoviaukkoihin ei noin vain rautakaupasta haeta ja vaihdeta.

Joku rikkoontunut ovi eräässä toisessa vuokrakämpässä pitäisi käydä myös katsomassa, että pystyykö sen ehjäämään. 

Väsyttää niin, etteipä tässä paljon muuta jaksa.

H soitti Siilinjärveltä.

Aiemmin päivällä N Ylitorniolta.

EP kävi työmaallani kun oli menossa Iisalamen torimarkkinoilta Pöllösenlahdelle kotiinsa.

KH soitti Savonlinnasta.

Jos olisivat T ja HP soittaneet Kittilästä, niin lista kavereista olisi tässä.

No, ehkä ivalolaislähtöinen PP on pantava listan perään vielä.

Täältä Knista en odota koskaan kenenkään muun kuin kotiväen soittoja.

Helsingistä voisi Setäheimo kyllä vuorostaan soittaa tänne päin.

Vanhimmat tyttäret soittelevat tahoiltaan jos asiaa ilmene. Tai enimmäkseenhän sitä vain whatsappaillaan.

Sisarusten kesken ei paljoa juttuja irtoile. HL joskus pirauttaa, tai minä hänelle.

Poikien mummi soittaa joskus Ristijärveltä.

Listasin tähän näitä siksi, koska olen aprikoinut sosiaalisten kontaktieni vähäisyyttä viime aikoina.

Ennen niitä oli kymmeniä, satoja.

Yksinäisyydestä ja sen tunteista ovat viime aikoina otsikoita uutisiinkin luatinneet.

Mutta mitä onkaan somella kyllästetty ihmisen maailma tänään? Siitä en muuta tiedä, kuin miltä se ympäristön ihmisten käyttäytymistä seuraamalla näyttäytyy.

Jokaisen älylaitteissa satoja "seuraajia", mutta seurattavistaan kukaan ei puhu mitään.

Minua ei kukaan seuraa eikä "seuraa". Tai mistäpä minä sen tietäisin.

Olen huonoa seuraa. Ja vielä kehnompaa seurattavaa.

Mutta pirunkos väliä sillä jos käsiin jää vain kuvitelmauniversumien karistelemaa tähtipölyä.

Unessakin muistutettiin kuolevaisuudesta vaikka kuinka terveellisesti yrittäisi elää; sain viimeismmässä sydänkohtauksen ja ihmettelin, etteihän se voi olla mahdollista koska syön ruisleipää ja salaattia enkä juo, en polta!

Ihmisyksilöillä mitaten kykistyy pieneksi maailma vaikka sisällä päiden avaruutta riittäisi.

Mielikuvituksen jänikset, mihin virtuaalipensaaseen päänne olette tyrkänneet?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti