Lillukka

26.9.2022 muanantae

05.34

Voe kihveli, että kusetti makkeesti, sanoi muurari kun nurkan takaa tuli.

Erään maalarinkin muistan sanoneen työmaan vessasta poistuessaan, että paskattipas imelästi; paremp' ol ku kehno pano.

Siinähän ne kolme perustyömiehen puheiden tärkeintä elementtiä tulikin; kustapaskaapanemista.

Raavaiden lihansyöjien työmailla kyllä "vilosofioijaan", mutta  aina iliman d-kirjainta.

Eilen mielessä oli Yuval Harari ja hänen tarinateesinsä. Unessakin mietteitäni siitä lienen purkanut lisämausteiden tullessa siitä, kun eilen murhasin  Raidilla mökin koloissa ja paneleiden raoissa jo talviunille herenneiden kärpästen joukko-osastot niiden alkaessa pörähtelynsä uuninlämmityksen jälkeen...

...niin siis uneen tulivat kärpäslautat vesisankoissa ja niitä oli kämmenellensä valikoimassa edellämainittu israelilainen historiantutkija Harari joka sanoi selvällä suomenkielellä siirtyneensä tonkimaan kärpässukujen historiaa.

Oli oksetusolo kun heräsin.

 Katsoin ensimmäiseksi että onko vesisankoissa miten paljon kärpäsiä. Petyin, ei ollut yhtäkään. Eikä israelilaistakaan pöydän ääressä istumassa näkynyt.

20.09

Peruskonit klopsuttelivat melonit hyllyen kärkeen Italian parliamenttivaaleissa!

Mussoliinin haamu roikkuu hirressä tulevan pääministeri Melonin takana. Sen kirugin kiristelemät naamanahkat ja hammashoitajan valkaisemat implanttirivistöt kyttäävät köydenkatkaisijan saapumista.

 Reinkarnaatioihin tässä täytyy ruveta näköjään uskomaan!

Kaikki tässä ihmisjärjestyksen alaisuudessa toimivassa maailmassa on näköjään mahdollista; aikoinaan tuli ensin Mussolinin mieto fasismi jota väkevöittämään syntyi tulinen Hitlerin natsismi; nyt niiden perilliset ovat kaivautumassa haamugallerioistaan takaisin valtaan.

Ohjelmat ja kaavat on evoluutio etsannut lajimme geenikartastoon. Mitä verisempi ajanjakso, sitä kuulaammin muistot kartoilla hehkuvat.

Nuo jo Natsi Saksaa kainosti myötäilleet voimat Ruotsissakin saivat jo kavionsijan kansanrintamassa ja Suomessa "asiantuntija"lausuntoja meneillään olevaan Teurastussotaan pyydetään hallaisilla ahoilla tulihtelevalta valjunaamalta vaikka sillä ei asiaan ole yhtään mitään annettavaa.

Mitä näillä Suomenkin esiintymisillä pedataan?

Mediatoimitukset kyttäävät klikkejä eikä kuudes aisti enää toimi entistenkään vertaa.

Osaako yksikään EU:n jäsenvaltio Euroopassa olla oikeasti varuillaan sisältä päin tulevaa ääripoliittista uhkaa vastaan? 

Voiko sitä vastaan edes varautua demokratioissa joissa äärimmäiselle tyhmyydellekin ja vallanhimojen tyydyttämiseen keinoja kaihtamatta annetaan ohjakset sen niin vaatiessa kun ja jos äänestystulos antaa luvan?

Ensin "yllätti" Moskovan Zaatana kuin jokasyksyinen lumituisku kesärenkailla liirailevan talvikansan, ja nyt sen tekivät fasistien perilliset fasismista ja mafioistaan suuresti kärsineelle Italialle.

Tähän samaan kysymyssarjaan kuuluu myös, että mistä Britannian Brexit oikeasti kertoo?

Demokratiakokeilujen pieleen menosta-ko?

Välimuotoa jo kokeiltuun sosialismiin ja meneillään olevaan markkinatalouteen nojaavan yhteiskunnan luomiseen ei taida onneton lajimme keretä löytää.

Riittääkö minkäänlaisilla "aivoinsinööreillä" kapasiteettia miettiä loppuun saakka evoluution ihmislajikokeilun kaikessa muussakin täydellistä epäonnistumista? 

Tajuaako se, että onnistumiset ovat eittämättä olleet mahtavia, mutta että hinta on ollut valtava eikä sitä laskua pystytä maksamaan? 

Yuval Hararikin nappaa nenään toisella kätösellään ja sanoo, ettei toivoa meillä ole ja toisella taputtaa poskelle, että kyllä, kyllä Toivo on, katsos sinä onnellinen kuluttajapaskiainen, sehän on sinun kädessäsi alati: Tekniikka! Sillä maailma pelastetaan🙃

Onnistumiset (demokratioiden kulutukseen perustuvat onnelat) ovat luoneet pysyväisyysharhan ja kun se Italian lailla vähän notkahtaa, tyytymätön kansa alkaa napinan and kapinan tunnustamatta, että kaiken se on jo saanut, nyt on aika pysähtyä miettimään (olisi ollut jo aikapäiviä sitten).

Kurt Vonnegut kuittasi tämän kaiken soutamisen ja huopaamisen  "hui hailla" ja "näin se käy"-hymähdyksellä, mutta niiden syvemmän merkityksen ymmärtää vasta, kun on lukenut koko hänen tuotantonsa.

Viimeisessä Maaton mies-"testamentissaan" hän allekirjoittaa tiivistettynä kaiken elämässään sanomansa. 

Vonnegutin Teurastamo 5 ei olisi pahitteeksi ottaa luettavakseen useammankin jotta ymmärtäisi, mistä sellaisissa "teurastamoissa" on kyse tämänkin päivän Azovan tehtaissa. Ukrainassa useaan kaupunkiin on isoja ja pieniä teurastamoja syntynyt ja niissä paiskotaan lihaa myllyihin yötä päivää, tauotta. Kuin Dresnedissä Kurt-sotilaan kyyristellessä jossain kuumuutta hohkavassa, metallisessa helvetissä hengissä selvitäkseen.

Ympäristökatastrofien kiihtymistä odotellessa voisi lukaista heti, jotta ennättää, häneltä Galabagoksen.

27.9.2022tiistai

05.23

Pimeää, +7°, satelee ripeksimällä. Lepakot yhä liikkeessä. 'Viuh vauh' -ne vain alastoman kusella seisojan olkapäitä hipoen liitäen lenkkeilivät. 

Vinha kuorsasi keskellä pihamaata mustalla sykkyrällä. Valolampun kiilakaan ei meinannut sitä ympäristöstä erilleen valaista. Lehtokurpankin panin merkille marjapuskan juurelta. Se nukkui vissiin vielä. Nyt en mennyt herättelemään.

Eilen metsälenkillä huomasin mättäissä puolukoiden ohella lillukoita. Keräsin niitä niin paljon kuin löysin (parikymmentä marjaa) ja imeskelin niiden vaatimattoman annin nieluuni. Koetin pureskella siemeniä rikki, mutta ei mun hampit pystyneet.

Moni rohmutoohottaja on keinoja kaihtamati urallaan rynniessään tyrkkinyt tieltään lillukanvarsiin kompastujia ollen oikeasti täysin tietämätön, mikä lillukka edes on. 

Yksi espoolaisiivisniemeläinen poliitikkokin puuskutti tukevan vartensa kätköissä sijaitsevilla äänihuulillaan jossain puheessaan lillukanvarsien suistamista tientukkijoista, mutta onkohan sekään painovoimaa uhmaava urakiitäjä koskaan kumartunut ihmettelemään lillukan vaatimatonta, rihmamaista kasvustoa ja punaista, nuppineulanpään kokoista marjaa jossa ei pehmeää, karkkimaisen imelää hedelmälihaa ole kuin hipaisun verran luunkovan siemenen päällä? (Eihän ylensyönyt iivisniemeläinen ylös enää lillukanvarsikosta pääsisi jos kumartuisi...) (YLEn syönyt...hmh?)

Jos lillukanvarsiin joku kompastuu, hän on ihan varmasti jo niin huonossa kunnossa, että auttamaan olisi syytä jäädä, ei potkaisten ja kiroten kaikota paikalta.

Tämän voisi ottaa huomioon siinäkin tapauksessa, että puhe on vain metaforasta, mutta lähimmäinen rojottaa henkisenkin happipullonsa tyhjiin imeneenä viimeisellä kynnyksellään...

20.07

Parkkasin päivällä sateessa peräkärryllisen näreseipäitä. Löysin vielä semmoisen metsätylyvän jossa oli hitaasti kasvanutta, kymmeniä vuosia vanhoja pieniä kuusia isompiensa katveessa. Harvensin nätisti tarpeeseeni sopivimpia 30 kpl. Ja tuo tarve on niin tiällä Um kuin Sivukadulla Knissakin omppupuiden jäneksiltä ja rusakoilta suojaamiseen tarvittavat seipäät joihin katiskoverkot nidotaan talveksi kiinni. Entiset ovat jo lahoja tai ainakin liian lyhyitä.

22.09

Mitä tuolla aiemmin huokasinkaan ympäristökatastrofista "Galapagoksen" yhteydessä?

Moskovan Zaatana on jollakin konstilla (pienoissukellusvene?) lähetyttänyt kätyreillään pommeja Paavi Lipposen kaasuputkikakkoseen  sekä siihen ensimmäiseenkin ja nyt valtavat, miljardiset myrkkykaasutonnistot kuohuvat ylös Itämeren pintaan useasta kohtaa.

Mitä muuta tämä kertoo Venäjän Rotan lopun aikomuksista kuin että millään ei ole enää mitään väliä?

Se Zaatana on nyt vetäytynyt sinne henkiseen bunkkeriinsa josta poispääsyä ei muuta ole kuin poltetun maan taktiikalla itsensä ja kaiken ympärillään olevan murhaamisella. 

Sen melkein teki jo esikuvansa Hitler ja nyt vain jännitämme koko järjellinen eliökunta (se ns. järjetön eliökunta ei kykene; onnellisten osa heillä, ainaisesti kurittamillamme), onnistuuko sen viiksiniekan viiksetön reinkarnaatio (tai inkarnaatio; ihan miten vain) tässä vaikeassa tehtävässä jossa itsensä on uhrattava lopullisen tuhon saavuttamiseksi.

Tarinoiden loppu?

Napikselle la-iltana mennessä paloi Citroen Tuhmakylän kohdalla ...eikun TuhKakylän (tekee aina mieli vaihtaa nimikyltin yksi kirjain).

24.9.2022 laavantae

05.07

Yuval Noah Harari ajelehti Suomeen. Hesarin haastattelun mukaan hän parahti alkajaisiksi suurinpiirtein ja tiivistettynä niin, että Venäjän hyökkäyssodan mahdollisti tavallisten (massan) suunnaton tyhmyys.

Olen samaa mieltä painotettuna, että tuohon "massaan" luetaan myös kansan (kansojen) joukoistaan valitsemat hallitsijat ja päättäjät: ne Suomessakin sulkivat silmänsä kahdeksan pitkää vuotta EU:n jäsenvaltioiden kollegoidensa keralla Iso Piru Markkinan kuiskuttetelujen lumoamina.

Krimin valtaus olisi ollut viimeinen mahdollisuus ja käännekohta suitsimisten aloittamisille suhteissa Venäjään, ei vasta helmikuussa 2022 alkanut Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota. Vaan Eurooppapa nukkui unta josta ei hunajaisilla suudelmilla herätelty. Näin se auttoi Moskovan Zaatanaa syöksemään Ukrainan ruumislöyhkäiseen painajaiseen jonka katkuja koko maailma jälleen kerran sisuksiinsa vetää.

Sotapsykoosille naureskelivat vielä kun Teurastussota oli jo viikkoja tehnyt ukrainalaisista asujaimistojen  tiili- ja betonimurskalla ryyditettyä jauhelihaa. Kunn Nato-tabletti oli Suomessakin nieltävään kokoon puristeltu ja koronapandemiakin alkoi hellittää, psykoosin oireet tasoittuivat vaikka Teurastussota Euroopan laitamilla raaistui hetki hetkeltä.

Nyt sotapsykoosikohtaus jyllää toista, kollektiivista kierrostaan vetäen mukaansa "tavalliset venäläisetkin" Zaatanansa taikasauvan (pampun) iskemänä.

Aiemin määrätyn Nato-lääkkeen vahvuus ei enää riitä rautaesiripun tälläkään puolella ja sotapuoskarit yli rajojen ovat sormi suussa ja toinen persiissä hädissään, koska uuden lääkkeen kehittely ei ole vielä edes alkanut, mutta Moskovan PuoskariZaatanalla se on ollut koko ajan takataskussa.

25.9.2022 nussuntai

03.33

Heräsin uneen jossa olin lupaamassa sijaistaa luennoivaa filosofia koska tälle oli kasvanut polyyppi sieraimeen. Se pollotti valtavana, hehkuvan tulehtuneen punaisena viiksien päällä kun filosofi polki pyörällä metsäpolkua pitkin luokseni sijaistuspyyntöineen.

Millaisenhan luennon olisin pitänyt jos uni olisi jatkaa saanut?

07.01

Yksi tyttäristäni täyttää tänään 42 v. 

Maailman väkiluku oli vuonna 1980 4,5 miljardia: Yksistään Kiinan väkiluku ylitti silloin miljardin rajan. Hillitäkseen väestönkasvua Kiina  oli jo ottanut käytäntöön yhden  lapsen politiikan jota on sittemmin höllennetty koska kohta siellä on vanhojapoikia viiksekkäitä muurienvarjot loikonaan.

Muu maailma sen kuin porskuttaa edelleen lisääntymisensä vimmassa!

Jonkun paljon esillä olleen julkimofilosohvin tai -tutkijan lehteen tilattu teksti kyllä kertoi, että lajimme lisääntymisessä olisi jo taitekohta saavutettu, mutta kai se itsekin tajusi artikkelia kirjoittaessaan kuinka myöhässä ollaan.

 (En korvamerkinnyt tekstiä enkä löytänyt sitä enää, mutta tuossahan tuo olennainen sisällön kuvaus sekä sen turhuus muistista tuli.)

En havahtunut minäkään edes harkitsemaan lisääntymisviettini kuriin laittamista jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Kiima yltyi vain ja annoin sen jyllätä vaikka olin jo alkanut seuraamaan maapallon pahoinvointia lajimme tuottaman saasteen höyryissä.

Nyt jälkeläisiäni ja jälkeläisteni jälkeläisiä on jo niin lukuisa määrä, että kiinalaiskuuliaisen siittimensä ajoissa solmuun vetäissyt heilongiangilainen perheenisä pökräisi moisen vastuuttomuuden edessä.

Kasvun rajoista alkoi Rooman klubi vuonna 1972 lukea yhden lajin lisääntymisen aiheuttamalle kulutukselle  madonlukuja, mutta mitästäpä se tämä ahneuteen viehättynyt, suuret aivot omistava apinalauma semmoisista saarnoista välitti silloin eikä se välitä edelleenkään; ei kulutusvyön kiristäminen eikä  siittämismekanismien selibaatilla, ehkäisyllä tai vasektomioilla kurittaminen olisi antanut yhtä hyviä kicksejä kuitenkaan kuin järjen sumentava holtittomuus.

Yksittäisradikaalin Pentti Linkolankin huolet aiheuttamamme pikkulintujen sukupuuttojen uhasta alkoi levitä kansan tietoisuuteen samaan aikaan kun "city vihreät" aloittivat Euroopan laajuisen ujuttautumisensa politiikan ja vallan kentille; Suomessa Koijärven kahlekuninkaat ja -kuningattaret oli jo kruunattu ja turnauskestävimmät niistä ovat harmaantumisistaan huolimatta yhä vallan huipulla vaikkakin kaukana niistä luonnonsuojelutavotteista, joita tarkoitus oli edistää.

Eivät ne lainkaan erotu muusta politiikan harmaudesta. Yhdelläkään ei ole punaista tupaa ja perunamaata, että olisivat edes esimerkkeinä yrittäneet elää kuten aikoivat opettaa. 

Vihreys oli narratiivi joka ei toteutunut koska jätettiin huomioimatta sen(kin) alullepanevien voimien ristiriitajuurakoihin koko kehityksensä ajan turvalleen kyrskähtelevän lajiaatelin kertakaikkinen sopimattomuus edes olla olemassa koskaan tyydyttäytyvine toiveineen ja kyltymättömine haluineen.

Vihreys-aate on kuin Rosettan kivi johon hakattuja, muinaisia hieroglyyfejä on mukava museossa katsella ja tulkintoja kerrata, mutta valtavien ympäristöongelmien ratkaisemiseen niistä ei ole.

Harari sanoo, että ihmiselämässä ja sen erilaisissa, lukemattomissa yrityksissä jatkaa elämäänsä kyse on tarinoista. 

"Ihmiset eivät taistele eduista ja alueista, vaan tarinoista."

Ongelmaksi jatkolle muodostui nyt se, että uusia tarinoita ei enää synny. Kaikki on moneen kertaan jo kerratun toistoa. Riimien repuista pohja paistaa.

Viimeisen kyseenalaisesti "uuden" tarinan otsikko voi ihan hyvin olla Nyt Rotta Hyppää!

Kaaheen laakeet aakkeet

23.9.2022 perjantae

04.43

+1,4° sumu sankka. 

Kun menin kuselle, oli lehtokurppa nurmella marjapuskien välissä. Osoitin sitä valokiilalla ja kun lähestyin hiljaa ei se paennut, ennen kuin lamppu miltei kosketti sen selkää. Sittenkin se loittoni vain nykäyksittäin kunnes Vinha ryntäsi ajamaan sen lentoon.

Eilen aamulla Iisalameen mennessä laskin 7 jäniksen, yhden oravan ja yhden kanalinnun verisiksi mytyiksi aputojen alla räjähtäneiden raadot. Sitten tullessa Jänkäsorvin laajoilla, viljasta puiduilla pelloilla oli satoja, ellei jopa tuhansia, joutsenia. Eikunsiis Sonkajärven.

Nyt HS:n uutissivuilla on kuva kurkiparvesta Karjaan taivaalla ja jutussa kerrotaan, kuinka lintuharrastajat ovat laskeneet sen kooksi 30 000 pitkäkaulaa. Jos tuollainen lintumäärä laskeutuisi Unimäen tontille ei seisomapaikat riittäisi vaikka  molempia koipia nuo maailmalla lentelijät eivät maahan laskisikaan. Kerran on kaksi kurkea ollut tuossa tiellä kun tulin, muuten ne ovat tyytyneet suoympäristöön joita muutamia avoimina on sotien jälkeisiltä ojitustyperyyksiltä säilynyt näilläkin main.

Mikä on muuten perimmäinen syy hanhien, joutsenten, kurkien ja varislintujen valtavaan massatuotantoon? Tautien puuttuminen vai niihin tottuminen? Ilmastonmuutos?

Miksi sitten eräät lajit kuolevat ja ovat kuolemassa sukupuuttoon? Pienimmille, vaan ei suinkaan tarpeettomimmille hippiäisille metsien raakalaismainen tuhoaminen ainakin.

Kun ajaa tuotakin Unimäki-Iisalami väliä, kerkeää kolmessa viikossa nähdä aina vain uuden hakkuuraiskion syntymisen 70 km:n matkalla edellisen raiskion viereen. Nytkin muutamassa päivässä panivat Nurmijoensillan tuolla puolen vasemmalta nurin ja kasoihin suurin piirtein Unimäkeni kokoisen metsäpläntin eikä puiden ikä ollut niinkään vanhaa kuin tässä, elikä vajavat 50 vuotta. Siinä kasvoi pitkää, ruikulinohutta mäntyä, jonkun verran koivua seassa.

Jaakko Teppo rallatteli reilut 40 v sitten aukkohakkuusta Raatavuaralta Vieremälle jonka ylite ei susikaan uskalla lähteä. Nyt silloin niille kaaheen aakeille laakeille istutetut ja nippanappa kasvuvauhtiin päässeet risukot laitetaan jälleen sileäksi joten JP:n laulu pitää laittaa uudelleen soimaan.

20.09

Tulin ihan äsken. Jos jaksaisi juuva iltakahvit ja käydä löylyissä. Uuninlämmitykseltäkään en siästy. Onneksi kannoin puut uuniin eilen valmiiksi.

 Sormiin ja ranteisiin koskee.

Pöllösenlahella remppa on kuiten loppusiivouksineen tehty. Venytin itseäni tänään sen verran, etten tarvitse erikseen lähteä muutaman tunnin siivouskeikalle. 

Parvekeoviurkosta ei ole kuulunut mittään. Jaksaisikokaan sitä...

Tullessa Iisalamesta Freudin unientulkinnasta ajelehti mielessä jotain. Muistin myös Jungin samoja miettineen, mutta eri kantilta. Molemmat kuitenkin ajattelivat suht tervejärkisesti unien merkityksestä ihmisotuksen psyyken kannalta. Eivät he ennustajiksi alkaneet saatika että unet heidän mielestään ennustaisivat jotain. Päinvastoinhan unet toimivat; sen minäkin pölökkypiä olen aina tajunnut.

Listaukset esineiden, ihmisten tai eläinten merkityksestä unissa ovat aina olleet vain viihdettä ja taikauskoisten narraamista. Mustia kissoja painajaisten poluilla.

Jungin lapsuus ja nuoruus on ollut varsin hankale Freudiin verrattuna ja sillä (mielenterveyden horjuminen) on ollut vaikutuksensa Jungin filosofiassa. 

Freudilla taas lapsuus ei ole ollut muita sen ajan hyvin toimeentulevista perheistä olleita juutalaislapsia kummoisempi. Kosheria on pistelty nälän pidikkeeksi ja pipaa päässä jos on käsketty. Järjen kasvettua ohitse kastevesillä huuhdeltujen aikalaisjärkien Freud lähti omille urilleen.

Jumaluskovaisuus ei Sigismundiin tarttunut. Hän alkoi teflaamaan aivojaan tiedolla ja omilla pohdinnoillaam ennen kuin uskovainen suku ja uskontonsa traditiot ehtivät polttomerkitä joutavuuksien jumalien psalmeja niihin.

Ulkomuistista sitaatintapainen: "Uskonto ja sen luomat harhakuvat tuonpuoleisesta ovat kohtalaisen halpahintaista ja helppoa turvautumista kuvitelmiin sen sijaan, että ajateltaisiin (tunnustetaisiin) elämä sellaisena kuin se on."

Vittumainen ja vaikea elämä, mikä siinä niin kummallista on etteikö sen lausumista ääneen kestäisi? Ja vieläpä tietäen jo pienestä, että se on ainoa tie totuus ja elämä ja kaikki muu on suurta huijausta.

Ihanaa ja helppoa elämä on paljon vaikeampaa edes kuvitella, saatika miten ällöltä sen näkyviin kirjoittaminen tai suustaan kuultavaksi sanominenkin jo on. Unelmoida aina voi, mutta se pitää ymmärtää, etteivät unelmat koskaan pysyvää onnentonttia koko elämäksi paaluta.

Pahimpaan pitää aina osata varautua eikä sen pelkonsa sanomista saisi keneltäkään estää.

Juuri nyt globaalisti kaikkea elollista koskeva, sukupuuttojen ja kaikkien lajien (myös ihmis-) elinmahdollisuuksia kaventava uhkakuva on homo sapiens-lajin itsensä luomat, nopeasti edenneet ympäristöuhat ja kriisit. Ne kuvat ovat tässä näin silmiemme edessä jos vain älylaitteittemme turhuuksien unelmankuvilta niitä uskallamme herätä katsomaan.

Edellämainittujen uhkakuvien ohitse on nyt kiilaamassa kaikesta kerralla selvän tekevän ydinsodan käsillä olevat hetket maailman vaarallisimmaksi otushirviöksi osoittautuneen Moskovan Zaatanan toimesta. 

Tätä jos kuka ei nyt uskalla sanoa ääneen, on todella samalla kannella maapallon kokoisella Titanicilla jossa orkestereiden viulut vain soittelee...

"Taktisia" sienipilviä

Kuulin pöllön huhuilevan

 

22.9.2022 torstae

04.12

On se pimeää kun on pimeää. Viirun verran kuitenkin kuunsirppiä näkyi ja parin tähden vaimeaa sykettä kevyesti usvaisessa yläsuunnassa. 

Huussissa istuissani huuhkaja huhuili metsässä. 

Mitä miettisi ihminen, joka ei koskaan ole kuullut huuhkajaa, mutta joku aamuvarhainen löytäisi itsensä pimeästä metsästä ja jokin puhaltelisi aavemaisesti kuin onttoon putkeen lähellä näkymättömissä?

Nyt heräsin ainakin ajoissa. Puuro on jo hautumassa ja kahvi höyryää kupissa nenän edessä.

Eilistä Moskovan Zaatanan YH:ta mediat pullollaan.

20.45

Eipä olisi enää isoja ponnistuksia ja remontinkohteessa voisi pitää luovutustilaisuuden.

Mutta kenenkäpä kanssa pidän kun omistaja asuu satojen km:n piässä eikä ihan joka ripsaukseen lähde tulemaan. Lähetän vain kuvia ja videoita osakkeesta. Kyllä niistä erottaa, että jotain on tehty. Useamman tonnin lasku on rautakaupassa enkä minäkään ilimanen tekijä ole.  

Osake menee kaiten myyntiin kun ei aikonut enää vuokrauskohteena sitä pitää. Onhan sillä niitä vaikka myyväkin muutama.

Huomenaamulla maalaan toiseen kertaan vaatehuoneen seinät ja makuuhuoneen ovenpielet keittiön puolelta koska siistin betonin reunukset tasoitteilla, en listoilla. Sitten on sähkörasioiden takaisin laitot ja keittiöaltaan sekä vessan pytynjuuren silikonit.

Maalasin pesuhuoneen lattian erikoismaalilla helakansiniseksi. Entinenkin oli sininen, mutta tummempi ja sitä oli syövytetty jollain hapolla laikukkaaksi. Uusi pyttykin oli eri kokoinen kuin vanha, niin entisen jälki olisi jäänyt pahasti pistämään silmään.

Seuraava remontoija panee luultavasti koko pesuhuoneen keittiötä myöten säpäleiksi koska se on puurungolla ja lastulevyllä tehty erillinen saareke betonielementtien keskellä; lahoa lienee jo seinämattojen alla.

Tässä kylpyhuoneen lattiasta ennen-kuva, huomenna laitan jälkeen-kuvan.

Freudin unientulkinta-teos pitäisi oikeastaan lukaista uudestaan. Missähän se lie? Luultavasti olisin  monesta hänen "tulkinnastan" eri mieltä tällä järjellä ja ajateltuani uniasioita niin kovin monta vuotta jo.

Yhteistä meillä Sigismundin kanssa on siinä, että molemmat olemme kirjoittaneet uniamme muistiin satoja, vai olisiko se jo tuhansia eri näkyjä?

Freud siksi, koska hän ihmismielentutkijana oli unien mekanismeista kiinnostunut, minä siksi, että joskus se auttoi minua jaksamaan seuraavasta päivästä aina seuraavan yön unien pariin. Sitten siitä tuli tapa koska yhä paremmin unet jäivät mieleen ja niiden kuvaamiseen kin löytyi sanankalustoa, tai oikeastaan tyyli kuvata. Sanojahan mualimassa riittää, harvoin tarvitsee uusia keksiä.

Yksi novelli mulla kyllä on, jossa saattaa olla ihan uusiakin sanoja. Se on vanhan Kivaniemi blogin puolella  nimellä "Damesus Elisse Lot" vuodelta 2013. Uni kai sekin oli.

Nyt nukkumaan.

Moskovan Zaatanan YH-päivä

 21.9.2022 keskiviikko

05.33

Perhana, livahti unten mailla liian pitkään. Täytyy ottaa puurotermos mukaan ja syödä Iisalamessa vasta, jotta ehtii hautua.

Lämmin ilima vaikka kylymänpuolelta on puhaltelevinaan, +10°.

Olisi "minun ilmani": Tuulee, pimeää, pilvistä, sateetonta, mutta on lähdettävä pölyisiin sisähommiin kerroskolhoosin koloa paikkailemaan.

Eilenillalla kerkesin yhden sivunpuolikkaan lukea Siiralaa, mutta senkin merkinnän loppupuolen "ennusteesta" tiedämme kyllä, kuinkas sitten kävikään: "14.8.1914 Kaikki saksalaisten sotatavoissa on tarkasti tieteellisellä pohjalla. Se siis luultenkin voittaa. Sillä on 1 milj. miestä + Itävallan 400 000. Kulkuneuvot niin mainiot, että 4 vuorokaudessa se kykenee paiskaamaan armeijansa Venäjän rajoilta Ranskaa vastaan ja päinvastoin."

Sama meneillään olevan Venäjän Isänmaallisen Teurastussodan suheen; ennustukset voivat mennä, ja menevätkin, kaikki arotuulien mukana huithittoon.

Ennustajia riittää. Niitä on globaalissa mittaluokassa  miljardi, vhintään. Suomessakin äänessä ja näppäimistöjen äärellä vuorokaudessa tuhansia.

Ensimmäisen maailmansodan aattona ja aikana Suomessa ehkä kymmenen. Em. Siirala, Juhani Aho ja Santeri Alkio vaikkapa kärjessä ja jokaisen ennustukset, jopa sodankulu  kuvaukset ovat olleet kuin kumikengässä hionneiden varpaidenvälien kaiveluja, kuin haihtuva haju sormissa.

18.34

Päivällä soitti Jokipii niminen lakimies. Oli oikeaa asiaa ja liittyy kehitteillä oleviin juttuihini mutta nimi kalskahti tutulta muutenkin kunnes algorimit tormistautuivat riviin pääkopassani ja karjaisivat asento, sukunimen pitääkin olla tuttu! Ja olihan se: Mauno Jokipii kimposi muistinikiville ja kertoi, ettei sitä ole kauaakaan kun hänen todellisuuksia poisjättäviä selvityksiään suomalaisista SS-miehistä viimeksi tavasit.

Jokipii nimisiä on Suomessa vain 279 kpl, että samaan sukuun sukuun kuuluu väistämättä. Vaan eipä sille asioiteni hoitamisessa liene väliä. Ei kyllä ollut puhelimessa niin lupsakan tuntuinen kuin sairastumisensa takia homman kalenteristaan yliviivannut Ville samassa asiassa.

Alkavat hommat olla tehtyinä Iisalamen Pöllösenlahdella. Jos perjantaiksi ajattelen loppusiivouksen, niin en pahasti erehtyne.

15 työpäivää joista yhden tunnit Karjalankadun Pitkälle Unelmalle. Ihan mukava keikka pitkästä aikaa.

Mutta nyt menin asioiden edelle, koskaan ei tiedä, mitä vielä voi lisähommaa tulla vaikka loppusuoralla olisikin.

22.03

Nyt niitä ennustajia ja sota-aisantuntijoita vasta medioissa piisaakin kun Moskovan Zaatana ilmoitti "tuliruusulla" maustetussa, hourupäisen puheessaan osittaisesta liikekannallepanosta Venäjällä!

Venäjällä tuli siis YH:t muualla YK:t.

Sattui tuo YK:n yleiskokouskin samaan aikaan niin ainakin sopuleilla hommia piisaa koska kaikki ottavat nyt kantaa Moskovan Zaatanan pöljiin, mutta juuri siksi äärimmäisen vaarallisiin aikomuksiin. Ollaan kuin Hitlerin viimeisen majapaikan, Berliinibunkkerin toistoa livenä seurattaisiin.

Jos edellisen maailmansodan toiseksi pahimmalla (Stalin oli se pahin jo uhriluvuilla mitattuna) Viiksiniekalla olisi ollut samanlaiseen täystuhoon yltävään katkaisijaan peukaloiden yhteydet, niin se Täysperkele olisi painanut sitä.

Tästäpä nyt nukkumaan sitten ties minkä hirvittävyyden aattona.

Näre, jonka tapasin suonlaidalla, ei aina ole tiennyt kasvunsa suuntia, mutta lopulta tie tähtiä kohden on sillekin löytynyt. Minusta hyvännäköinen vänttyrä.

Runkotolpan terveiset

Jouduin oviaukon suurennuksen takia purkamaan  levytyksiä pois ja lisäkalikasta, jonka irroitin ja lyhensin, paljastui 50 vuotta sitten edellisen timpurin paikallaolosta todiste; kollegan terveiset vuosien takaa. Surautin ruuvin siihen, että pysyy paikoillaan seuraavatkin 5kymmentä vuotta.

Työläs oli oviaukon kohta, mutta sielläpä se taas odottaa uusia hajallepotkijoitaan.

20.9.2022 tiistai

04.33

+9°, tuulee yhä kovaa, ei kuitenkaan kuin Japanissa eilen, ja toisaalla taisi muitakin saarivaltioita hurrikaanit uhkailla.

Isä 99 vuotta -jos hengittäisi, mutta kun ei elänyt edes siihen lukuun mikä tulee kun ysiysin kiäntää toisinpäin. 

Jälkeenpäin olisi helppo laatia peursterveen ihmisen elämänkaareen pidennysresepti jos siitä jotain hyötyä olisi.

Resepti on yksinkertainen: Isän olisi pitänyt jättää tupakka ja viina viimeistään kun täytti 40 vuotta ja lisäksi katsoa, mitä hengenpitimikseen syö. Niin teki veljensä Heimo ja hän elää yhä. Toinen veljensä Oskari eli yhdeksänkymppiseksi ja Lainasiskokin (s.1938) huokuu yhä.

"Hautajaisia seurattiin myös Helsingissä", hekumoitsee lehti. Unimäessä ei seurattu. Ei kiinnostaa kurttuisen ihopoimun vertaa. Sen enempää kuin kiinnosti aiemmin, mitä otsikon "Kuningatar tekee yhä töitä" alla olisi lukenut.

Mitä "töitä" miltei sata vuotias flunssainen ihminen kykenee enää tekemään?

Minulle työ on aina merkinnyt känsiä kämmenissä ja kipuja ruumiissa enkä varmasti kykene yhtään mihinkään jos yhtä pitkään huoun kuin Britannian mummeli.

Ihmisen toista ihmistä kohtaan harrastama palvonta on vastenmielistä. Siitä on aina lyhyt matka tyranniaan vaikka se nyt ei kyseisessä valtiossa ole äskettäin mahdollistunutkaan. Ihan. Muualla on: Suomineidon selkämyksen puoleisen valtion alueella viimeksi.

Olisi siitä Kekkosestakin tullut kelpo Neuvostoliiton apulaistyranni jos muutamat suitsia kireällä pitävät olisivat vähänkin hellittäneet ja stalinit ja seuraajamolotohvit alkaneet urakalla rahoittaa ja aseistaa.

Liittyivätköhän edellämainitut jotenkin vilkkaaseen uniennäkemisen kimaraani?

"Ryssä polttaa paetessaan vaikka kiviä" jäi viimeiseksi lauseeksi eilenillalla lukemastani Siiralan päiväkirjoista. Lukenut olen siis alkulauseiden jälkeen varsinaisia merkintöjä vasta kolmatta sivua. Nukahdan melkein heti kun kirjan puoleen silmäni luon.

19.37

Tulin Iisalamesta 17 jälk.

Tein Vinhalle lihapitoista, puoliruakoo sapuskaa useammaksi päiväksi. Eikä lue tuoteselosteessa "kosteutta 37%". 

Eilen tekemäni savulohikeiton jaoin pakastusrasioihin ja vein työmuan pakastimeen. Sieltä sitten otan joka pv kuumennettavaksi kun näläkä tulee.. Ei siellä kyllä enää kovin kauaa hommia piisaa.

20.20

Saunoin. 

Muuta en jaksa enää touhuta.

Luin parit artikkelit/skenaariot Moskovan Zaatanan aikomuksista epäonnistuneen Suuren Isänmaallisen Teurastussodan jatkoksi. 

Tiivistetysti:

Jos muutamassa Itä Ukrainan osassa kyetään järjestämään "äänestyksiä" Venäjään liittymisestä niin sen jälkeen alueet mukamas kuuluvat Venäjään ja zaatanat voivat sitten käyttää vaikka ydinasetta jos kiven joku uusien rajojen ylitse nakkaa.

Moskovan Zaatanan mukaan kivennakkaaminen osoittaisi siis Naton sotkeutuneen sotaan ja täysmittaisen sodan voisi julistaa alkaneeksi.

Ei rotta Moskovassa välitä enää pätkääkään miten maapallon käy. Niin olisi tehnyt esikuvansa Hitlerikin ennen ampullin puraisemista bunkkerissaan jos atoomipommi olisikin ollut natsien keksintö.

Nyt ollaan todella lähellä pahimman tapahtumista.

Onneksi ehtivät mummin ja koomikon loirotella hautoihinsa.

Mikä sen osuvampi viimeiseksi juhlaksi olisikaan kuin "koko maailmaa koskettavat hautajaiset".

Jos kämmen kertoa osaisi

 

On se toi mun etukäpälä kuin gorillalla, mut sukulaisiahan sitä ollaankin. 

Jos kaikki viillot, palohaavat ja tökkäykset, lävitsekin naulomiset ja muut murjoontumiset tuostakin ihmisjatkeesta laskee, niin voisihan siitä jonkinlaisen tarinatuokion aikaiseksi saada. Lapsille olen kertoillutkin joskus.

Ja onhan sitä näillä joskus yritetty hellyyttäkin osoittaa...

Peiliinhän käsketään usein katsomaan kun on epäselvyyttä johonkin syyllistymisestä. Mutta jokaisen kannattaisi silloin tällöin pysähtyä miettimään myös käsiensäkin kertomaa. Sitä, että millaisiin paikkoihin kätösiään on tullut survottuakaan, ja että onhan varmasti kyennyt pidättäytymään  väkivallan teoilta vaikka voimaakin olisi. Tai eritotenkin silloin. Koordinointikyky on silloin hukassa jos oikea ei tiedä, mitä vasen tekee...

Mut annanpa arkisten arpien olla. Avointa haavaa ei tällä kertaa ole -ainakaan käessä.

9.9.2022 muanantae

21.03

Tänään asensin kolme ovea. Vaatehuoneen ukselle piti aukkoa korottaa ja sehän hidasti hieman. Kerkesin aloittaa myös listoitukset olohuoneessa. Huomenna haen kaksi ovea karmeine karmeineen niin saan listoittaa vaikka koko huushollin yhtäpötköä. Kaikista en kyllä ihan yhdessä päivässä selviä vaikka kuinka kiivaasti konttailisin. Tai ehkä selviäisin, mutta kun on vielä ne kaksi ovea sovitettava ja vanhan kaavan aukot kun on, niin isonnettava on ainakin toista makkarin aukkoa. Toista en pystyku  se on betonielementtiin äivästy. Siinä täytyy yläpuusta sirkkelöidä sentti pois. Alhaalta voisi karminpäitä katkoa, mutta sitten ei kynnystä voi laittaa.

Mökkiydyttyä tekaisin ison kattilallisen kylmäsavulohisoppaa. Vanhin tytär oli tuonut jiäkuappiin puolikkaan savulletuoksuvan kalan kun pyysin. Niillä oli ollut savustustalkoot. Vissiin kymmeniä lohia olivat käsitelleet.

Vettä

Porkkanoita

Pottuja

Kelta- ja valkosipulia

Tilliä

Pippuria

Savulohta

Kala- ja vihannesliemikuutiot

Juustokermoo

Suolaa

Ei se ainesosat näkyviin kirjoitettuna tuon kummoisempi keitos ole, mutta maukasta kuin taevaan manna (mitähän se sekin lie?). Äiti kun joskus työlääntyi meihin poikiinsa, saattoi tiuskaista, että kaavan suatta oottoo, jotta taevaasta mannaa sattaa, vuan nyt, ja sassiin, pellolle pottusavottaan joka iikka.

Oli äetillä sanontoja muitakin.

"Istukee niin kaavan että perse sieniä kasvaa!"

Nämä tiuskaisut olivat harvinaisia, mutta kun sitä tapahtui, oli parasta totella.

Kova on idästä puhaltava tuuli. Pellit kolisee katolla ja jokin rakennuksen sauma suhajaa hauskasti.

Mua väsyttää. Mänen muate.

Toivotan Moskovan kaikille zaatanoille pikaista kuolonunta ja hautaamista yhtä raakalaismaisen koruttomasti, kädet selän taakse vyöllä sidottuina kuin niillä tuhansilla uhreillaan Ukrainassa.m

Siittiöitä ja sammakonpoikia

17.9.2022 lauantai

05.45

"Varovasti koettelen tyttöni rantua/saisipa jonakin päivänä pantua..." soi taustalla (Juicea) ja sitten naitiin. Kun värikkäät maisemat lakkasivat päässä vaihtumasta, menin ulos kuistille ja aloin viruttamaan vehjettäni saavissa olevassa vedessä. Puutarhuri kolisteli kohta perässä pienen sankon kanssa noukkien lattialta jotain pieniä, kynsien väliin nipisteltäviä siihen. Puhisi kiukkuisena, että saisit itse kerätä siittiösi kun niitä tiputtelet pitkin lattioita. Näytti sitten valkoista sankoa jonka pohjalla oli vettä ja vilkkaasti uiskentelevia, mustia sammakonpoikasia...

Vähänkö nauratti herätessä.

Eilen satoi vettä jo Iisalmesta lähtiessä, mutta herkesi kun olin Um. Ehdin lastata ja peitellä halkokuorman kun aloitti uudestaan ja läksin ajelemaan Vinha kyydissä tänne Kniin. Klo oli jo 20 kun olin perillä. 

Puutarhuri ja P&G olivat juuri lähteneet ajelemaan Oulusta tähän suuntaan. Olivat menneet aamustapäivin sinne, ottaneet E:n kyytiin ja käyneet Haaparannassa ostoksilla; E:lle  petivaatteita ym. Lieköhän sitten halvempaa, niin epäilen, mutta onhan se mukava käydä länsinuapurissa kylässä. Nykyisin sieltä ei kuitenkaan voita ja sokereita kannata rahdata, nuuskaa korkeintaan jos ken sitä typeryyttä harrastaa. Ja moni onneton siihen erehtyykin itsensä koukuttamaan.

Melkoinen lenkki silti (liki 700 km), ja elonkehä kiittää.

Eilen ajellessa aloitin uudelleenkuuntelun nappikuulokkeillla tajuntaan suoraan menevää "Länsimaisen sivistyksen lyhyttä oppimäärää" (YLE-podcast). Olisipa ollut jo nuoruudessa mahdollista kuunnella tällaisia ohjelmia joita nykyisin on tulvaksi asti niin, etteivät lyhyet automatkat riitä kaikkea ammentamaan.

Mutta näkeehän sen, että nuoret, joiden nyt täytyisi niitä kuunnella, paskat sellaisesta välittävät. Sama kai se olisi ollut itselläkin; Irwinin renkutukset, Junkkarisen humpat ja Olavi Virran tangot sieltä olisivat vain kaikuneet kuten kaseteilta aikanaan tekivätkin.

Menevät varmaan ihan hukkaan kaikki oppi meiltä jo aikansa eläneiltä, eivätkä ne siten edistä tiedonlevitystä millään tavalla. Turhaa hengen ja energian tuhlausta kaikki tyynni!

Iisalmessa ahkeroin viikon aikana vinyylit lattioihin. Kerkesin aloitella eilen jo jääkaapin puoleisen kalustesyvennyksenkin kokoamista, mutta välillä piti käydä Pitkän Unelman  apuna hakemassa Powerilta uusi pyykkikone, kantaa se kerroksiiin ja asentaa paikoilleen. Kun läksin sieltä, PU soitti nauraen luuriin, että sulta unehtui vesiletkun kiinnitys pesukoneeseen: kun hän laittoi koneen päälle, irtopäisestä letkusta syöksyvä vesi kasteli  oikein kivasti. Ei kun takaisin kaupungin toiseen päähän ja kiertämään letku paikoilleen! Huvitti kyllä minuakin.

Pöllösenlahdelle mentäessä on muutama oudon värityksen sulkiinsa saanut varis käyskennellyt joka päivä samoilla nurmikoilla. Pysähdyin bussipysäkille ottamaaan kuvia niistä (eivät jostain syytä ole oikein onnistuneita, mutta paskaaks siitä tässä automaattisenteknisesti onnistuvien mualimassa).

Luulin iisalmelaisen variksen ja Tervolasta kyläilemään tulleen harakan hässineen keskenänsä, mutta kun kuuklasin niin siellä kerrotaan, että variksen värimuunnokset johtuvat kaupunkilintujen roskaruualla mässäilystä. Olin kyllä asiasta aiemminkin lukenut, mutta eipä vain mieleen juolahtanut kun sitten näin tällaisia vareksia.

Varis ja harakka eivät hybridisoidu, sekin selvisi.

Alkaisipa niidenkin ihmisten nahka mennä rannuille joilla on tapana mättää kioskiruokaa vuodesta toiseen suolenmutkaansa... 

17.18

Aamupv meni Harryn eristehommissa tarvikkeiden hakuineen. Homma onnistui kuten oli suunniteltu. Hyvänmielenlisäksi H antoi ison astiallisen pihassaan kypsyneitä Valamon keltainen-luumuja, samoja, joiden taimet ovat meillä vasta aluillaan niin täällä Sivukadulla kuin Unimäessäkin.

G on kuumeessa, Paulus ompelee vanhoista farkuista leikkaamiaan kaavoja olkalaukuksi. Sanoin, että tuontyyppisiä oli 70-luvulla nuorilla hipeillä, että onko muoti tulossa takas. Sanoi, ettei tiedä, muttaettä tulipahan vain mieleen kun oli aikonut heittää roskiin yhdet kuluneet farkut. Onpa mukava juttu, kehaisin kuin ohimennen.

Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota on edelleen vain pahenemaan päin. Varsinkin, kun Moskovan Zaatana tietää nyt varmasti tappion olevan totta ja saamme odottaa vain milloin se rottaperkele hyppää!

Intian edustaja sanoi Zaatanalle suoraan Uzbegistanissa tavatessaan tuomitsevansa hyökkäyssodan ja sekös panee Z:n varpaittenvälit hikoamaan. Ja kun Kiinakaan ei silimät viirussa hurraamaan ole alkanut...

19.03

G jää potemaan flunssaansa, P lähti kavereiden kanssa kylille. Minä ja Puutarhuri lähdetään Napikselle humpalle.

18.9.2022 sunnuntai

08.18

Puutarhuri nukkuu humppaväsymystä pois, G yläkerrassa flunssaa; kävin koettamassa otsaa, mutta ei tuntunut enää kuumeiselta. P lienee jäänyt Annin tai jonkun luo yöksi. Tai ajautunut muuten vain "kenopaikalle". Nuorten niin kuuluu tehdäkin.

Kahvit, puurot, tiskikoneen täyttö, niitä samoja arkiaskareita kuten aina ja kaikkialla aamuvirkut puuhailevat.

"Hiljaisuutesi ei suojele sinua" lukee HS:n kirja-arvostelun otsikossa. Se on lainaus arvostelun kohteena olevasta Audre Lorden (1934-1992) essee ja puhekokoelmasta "Sister Outsider".

Arvostelun luettuani kirja kiinnostaisi, mutta juurruin.., ätsh!, juutuin ajattelemaan tuota lainattua lausetta vaikenemisen merkityksestä; mitä se omissa elämänkokemuksissani on voinut tarkoittaa. 

Ajateltuani asiaa hetken verran, se on tarkoittanut, ja yhä tarkoittaa, ihan sitä samaa kuin mitä se on  mustan lesbonaisen ja aktivistin Audre Lorden elämässä tarkoittanut, mutta hän on sen merkityksen tajunnut jo varhain ja herennyt olemasta hiljaa.

Omakin elämäni sivuaa vaikenemisen kulttuuria. Tai hitot se mitään "sivua", kyllä sen kanssa on ihan elämällä eletty.  Voipi oikeastaan sanoa, että on oltu turvat tukossa oikein urakalla. Aluksi alamaisen kuuliaisesti kuin käskettynä ja lopulta käskemättä.

Pitäisi jo ymmärtää, että harva ihminen täällä asian kohdalla päin naamaa sanomisia sanomatta jättämisiä ansaitsee. Saatika että yhteiskunnat ja valtiot, niiden epämääräisesti mumisevat valtiaat tai määrätietoisesti valehtelevat valtaan pyrkijät saatika niihin piämiäriin potkunyrkkeillen päässeet.

Erilaisuuden tunne on ollut aina läsnä. Siitä olen vaiennut ihan liikaa. Varsinkin sen syistä. Kuin tuhansia vuosia vainottuina vaeltaneilla etnisten ryhmien jäsenillä. Niitten kanssa olen samoilla viivoilla kulkenut.

Minulla se johtuu lapsuuden kokemuksista jotka ajoivat itsenikin marginaaliin vaikka olen sitä koettanut häivyttää (valehdella ja näytellä) niin, että välillä olen jopa tuntenut kuuluvani johonkin joukkoon.

Osanneeko kukaan auvoisissa oloissa elänyt asettua asemaan, joka on langennut sellaisen osaksi, joka syntyy kymmenhenkiseen perheeseen jossa puolella sen jäsenistä on kehitysvamma, asutaan kaukana korvessa, lahomöttelöisessä hirsituvassa jossa tilaa kullekin on tuskin neliötä ja kaiken kukkuraksi isä kulkee maailmaa rakentamassa, ryyppää ansionsa ja vaikka kirves ja lumihankiei kutsukaan, on pelko ja ahdistus aina läsnä?

Aikakausi oli erilainen kuin mitä se jo nyt on, mutta tuolloin eugeeninen ajattelu oli yhä läsnä mm. kouluopetuksessa "kasvatuslaitoksineen".

Kysyä tietenkin yhä edelleen täytyy, onko se ajattelu vieläkään ohitse? Uinuuko se jossain yhteiskunnan rakenteissa yhä?

Täällä homojen ja lesbojen kanssa samassa kaapissa siis ollaan vaikka eri syistä. Vaikka kun tarkemmin katsoo, onhan ihmiselämien koko vaiettu, saatanallinen kirjo!

Elämänkokemusteni takia tunnen olevanikin aina erilaisten, joukoista poikkeavien, heikompien ja aina pakoon lähtevien puolella ennemmin kuin niiden, jotka luulevat olevansa jotain parempaa ja kaiken yläpuolella. 

Mitäpä ne sellaiset minun puolellaanolemisestani hyötyisivätkään varsinkin, kun he nimenomaan laskevat kaiken hyötymisen varaan. Setelinhajuiset saavat minut voimaan erityisen pahoin. Myös kaikenlaiset halla-aholaiset ja petovihamieliset ajattelemattomat jne.

Tämä kuva identtiteettini osalta on alkanut vasta viime vuosina oikeasti kirkastua itsellenikin. Siksi myös ymmärrän, miksi jotkut jopa sylkevät kasvoilleni kun mielipiteitäni esille tuon. Tai kääntävät selkänsä eivätkä halua jatkaa keskustelujakaan.

11.12

Nyt, kun kaikki joukot ovat karisseet ympäriltäni pois, olen alkuasetelmissa niin sukulaisteni kuin ns ystävienikin suhteen: Autiota on. 

Uusiin joukkoihin en enää jäseneksi kelpaa enkä sopeudu. Puutarhurin suku ja suvut ovat hyvä esimerkki tästä; tuntisin itseni hyväksytymmäksi mustalaisten joukoissa vaikka se pragmaattisesti ajateltuna ja käytännön syistä ei pitemmän päälle onnistuisikaan.

Kun viime viikolla kävin romaniäidin asunnolla korjailemassa rikkoontuneita kalusteita ja auttamassa muutenkin, niin se oli itselleni aivan sama asia kuin olisin kenelle tahansa käynyt ne hommat tekemässä.

Mutta:

Juopa, tai kuilu, joka"värivastakohtien" ja kulttuurien välillä edelleen ja aina olemassa on, teki kuitenkin tapauksesta erilaisen. Pani ajatusten myllyn pyörimään tahtoi sitä tahi ei. 

PU:n ja minun välillä "synkkasi" kyllä heti hyvin ja lämpimästi ja oli oikein mukavaa porista ihan mistä tahansa siinä työjelyjen lomassa.

21.32

Unimäessä jälleen. Kävin hammashoitajalla illasta ja nyt kertyneiden jonojen purku on osaltani ainakin ohi. Sanoi se hammaskeiju, että on se muutenkin: viimeinen kymmentuntinen sunnuntai kolmen kuukauden urakoinnin jälkeen.

Koko tulomatkan kuuntelin ruotsinkielistä Yle Vegaa ja koetin miettiä, mikä tekee vieraasta kielestä niin vaikeaa kuin se  minulle on aina ollut. 

Aivoissa asioissa onnistumattomuudet kuten osaamisetkin tietenkin poikkeuksetta ovat tai ovat olematta, että eihän sen käsittäminen korkeaa matematiikkaa ole, mutta mikä nimenomaan kielienoppimisen kannalta tärkeää juuri minun aivoistani on jäänyt puuttumaan, niin se olisi helvetin hienoa tietää. Äidinkielen osalta ei kuitenkaan ole koskaan ollut ongelmia ja kirjoittamisenkin hallitsen varsin mallikkaasti.

Muidenkin ongelmien kohdalla tieto on auttanut kestämään toivottomuuden tunteetkin.

22.34

Ajattelut jäävät aina kesken mutta sielläpähän roikkuvat vaikka puolittaisina hiljaisuuden katkaisijoina kohdaltani; rivienväleihinhän olen ennenkin kaikenlaista tunkenut.

Nyt pätkälleen. Otin lukemisikseni ne Siiralan lääkärin päiväkirjat 1914-1918. Paksu, painava kirja ja typerälle, valossa kiiltävälle, vahvalle paperille painettu, että vaikea sen pientä fonttia on kyllä tavata.

Ajattelevatkohan ne kustannusyhtiöissä lukuystävällisyyttä enää lainkaan? Paksu, kolmiosainen Tiällä Pohjantähden alla-teostakin on parempi lukea kuin po. Siiralan kirjaa.

Kuppi D

Sisu Kontio 1970-luvulta ajelee yhä jätekuormia Iisalamen MLK:n logo ovessaan vaikka maalaiskuntaa ei enää ole. Hieman lyhyempinokkaisella yhdistelmällä, vuosimerkiltään ehkä uudemmalla olen ajanut Rovaniemellä rekkainssin 1981. Siinä piti vaihdetta vaihtaessa käyttää vielä välikaasua ja kauheaa rolinaahan se toisinaan piti.

14.9.2022 keskiviikko

05.06

Meinasin pommiin uinua kun oli niin makoisa uni katseltavana! Onneksi on vielä uunipuuron tähettä, että kun konstillani sen lämmäytän, en muuta kahven lisäksi tartte jotta kone käyntiin hyrähtää. Tunti menee Iisalammeen ajellessa, että seitsemäksi jos meinaa, niin kuudelta on startattava.

22.08

Aamuyhdeksältä Pitkä Unelma soitti, että voin mennä tekemään loput hommat. Kävin sinne mennessä kahvipaketin&pullapitkon kaupasta ja hän keitteli sitten kahvit. Ekaluokkalainen poikansa oli vielä eilen olleen kuumeen takia jäänyt kotiin ja se oli mulla juttuseurana.

Rikkoontuneen ja vänksöttämään alkaneen lattiakaivon korjaaminen ilmaantui lisähommaksi. Piti kaivella entisen kansiosa kokonaan pois ja käydä hakemassa rautakaupasta uusi ja siinä meni ainakin tunti. Laitoin vettä täynnä olevan sankon silikonikiinnityksellä olevan uuden kehikon päälle painoksi ja sanoin, että vasta huomenna saa mennä suihkuun. Toivottavasti noudattavat neuvoa.

Pitkällä Unelmalla D-kupin varustukset; punaiset rintsikat roikkuivat silmieni korkeudella sekoittajan kahvassa kun työjelin lattiakaivon kimpussa.

Pöllösenlahdella kerkesin  laittaa keittiön lattiaan vinyylit ja irroittaa makkariin menevän ovenkarmit. Siihen tulee kokonaan uusi ovivarustus kun vanhoihin tappisaranoihin ei pelkkiä ovilehtiä enää saa. Olohuoneen puolen aukon betonit vedin tasoitteilla rosottomaksi jo eilen ja tänään kun olin hionut paikkailin vielä hieman. Siihen ei tule ovea lainkaan enää.

6 ovea olivat siis edelliset vuokralaiset potkineet tuhannen pillunpäreiksi. Nekin kaksi jotka vuosi sitten olin vaihtanut ja kaksi muuta, jotka olin paikannut ja maalannut. Vaatekomeron ja toisen makuuhuoneen oven vaihto on isompi operaatio sillä niiden päälle on listojen sijaan laitettu aikoinaan siistit lastulevyn syrjät. Nyt täytyy särkemällä purkaa ja listoilla peittää.

Lattiamateriaalin  vaihto tuli taasen sen takia eteen, kun muovimatot oli polteltu(?) reikäiseksi ja ruskeille länteille kauttaaltaan. On siinä pitänyt lattialla tupakkivehkeiden ja marisätkien kanssa kieriä oikein urakalla, sillä eivät ne ole kerenneet olla ennen pihalle pukkaamista kuin kuukauden tai kaksi.

Enemmän tunnen silti surua näiden ihmiselämien tuhon edessä kuin sijoitusasuntoja työkseen ylläpitävien materiaalisten menetysten takia.

Puutarhuri tuli käymään. Saunottiin.

 Minulla oli Eliakselle Ouluun viemisiä kun Puutarhuri menee kotona olevien poikien kanssa sinne perjantaina.  Minä en voi lähteä Iisalamen tekemisten takia ja koska lauantaina on eristehommia Knissa. Sunnuntaina on sitten jo kahteen kertaan peruuntunut hammashoitajalla käynti. Viimeinen "jonojenpurkupäivä" kuulema, että aika tehokkaita ovat olleet kun vasta keväällä aloittivat.

Luin vielä uutisia mualimalta. 

"Ruotsin oikeistoblokki on voittamassa vaalit"; sekin perhana vielä! Mutta "vuan sitähän  suapi mitä tilloo!" Meijän ääriläisoikeistolaiset punastelevat innosta mukana kun tietävät, että myrkyllinen rikinkatku  tulostentavoittelukampanjavaatteisiin tarttuu erittäin herkästi vaikka vetisiä rajoja välissä olisi.

Moskovan Zaatana taasen ei Saksan Liittokanslerin mukaan ymmärrä hyökkäyksen Ukrainaan olleen virhe.

 Tämän ilmiselvän, verisemmistä verisimmän mokan älyämiseen ei kyllä liittokanslereita tarvita, mutta pitäähän toimittajien antaa rautalangasta se vääntää ja silloin siihen tarvitaan se rautalanka, elikä tällä kertaa otsikon rautalangan virkaa toimitti Liittokansleri. Oliko se Scholz nimisellä kelalla josta pätkä napsaistiin?

Voi vittu että ne jaksavat lotikoitella joutavia kun asiaakin olisi puida.

Niin minäkin, mutta en lotikoinneistani kyllä palkkaakan kuittaile, että ihan sama näille.

Vettä sattaa aikamoisella lotinalla. Klo on jo 23.13. 

Alan pätkälleen.

Vinyylit soimaan

12.9.2022 muanantae

03.45

+7° pilivessä

Unia näin, mutta mitäpä nuista jatustelemaan. Piähän koskoo.

21.01

Aamupvn ajeluilla tarvikkeita työmualle ja purkujätteiden lajittelu jätekeskukseen. 25€/peräkärrykuorma.

Piti käydä tällen päivällen myös Pitkän Unelman luona, mutta hänelle ei käynytkään. Siellon vain valaisimen kiinnitys johon tein osan ja ne taulut oh-seinälle.

Aloitin siivouksen jälkeen lattioiden vinyylittämisen. 

Kun tulin Um 17.30 lämmitin saunan ja pesin työvaatepyykkiä. Uunia piti lämmittää.

Muuta en, piruvie! jaksa edes ajatella. Otan ohrapuuron uunista pois ja alan muate.

13.9.2022 tiistai

+9°

04.09

Moskovan Zaatanalle kätyreineen on käymässä toisin kuin hallusinoivat suunnitellessaan Suurta Isänmaallista Teurastussotaansa.

Pienemmät zaatanat Lavrov, Medvedev ja muutama muu "erikoisoperaation" kärkinimistä lienevät pakanneet jo vaellusreppunsa sillä mierontielle lähtö on edessä.

Lavrov Zaatanalle ovat kylläkin YK:n kokoukseen viisumin myöntäneet mikä kaikessa hirveintä lienee. Suurvaltapolitiikkaa tehdään suurilla aivoilla, mutta mädän syömillä sydämillä.

Minnekä Moskovan zaatanat maapallolla voivat paeta? 

Natseista ne, joille ei pakenemisreittiä järjestynyt, otettiin kiinni ja hirtettiin ja monet tuhannet puraisivat myrkkyampullin. Suurimmat Saksan hyökkäilysotiin osallistuneet sotarikolliset olivat pedanneet tappion varalta elämänsä jatkolle paikat Argentiinasta ja monesta muusta sellaisesta maasta, joille on ollut yks hailee, millaisia roistoja se kansalaisikseen saa kunhan vain voiteluvarallisuutta niiltä löytyy.

Mutta millaiset ja mitkä valtiot tänä päivänä sotarikollisia vastaan ottavat? 

Mitä mikään valtio ikälopulla moskovalaisella diktaattorihylkiöllä tekee, jonka kaikki tunnistaisivat vaikka pimeässä ja jonka perässä salamurhaajia olisi alati komppanioiden verran?

Eikä kätyreiden osalta tilanne olisi yhtään helpompi; piilopaikkaa niille ei ole enää edes Kuun pimeällä puolella.

Heidän olisi siis parasta ampua kuulat kalloihinsa. Moskovan Zaatanalla se "viimeinen kuula" tosin tarkoittaa vaihtoehtoa joukkoitsemurhalle ydinaseella.

Pohjois Korea on ehkä ainoa leiritymispaikka Venäjän eriasteisen rikollisesti toimineille teurastajille. Sieltä heille löytyy ydinpommien kuorilla varustettu leikkipuistokin. Muutapa mielenkiintoista ei löytynekään. Kunnon vanhanaikainen nälkä saattaa kyllä suolenmutkissa kopistella.

20.33

Kaksi diktaattoria tapaavat tänään toisensa Uzbekistanissa. Pyytääköhän toinen turvapaikkaa Kiinasta jo valmiiksi kun teurastuskoneisto romahtaa alta?

Iisalamessa vinyylejä olohuoneen neliöiden verra lattiaan. Poloviinhan se käy vaikka kuinka pehmustaisi.

Piti siellä muutakin värkkäillä: karmeja poistaa ja tasoitteitakin levittää.

On sitä uupunut kun illalla Unimäkeen ajelee. N. 50 km:n kohdalla alkaa nukuttaa niin, että pittää piätä puistella jaksaakseen loput 24 km. 

Nyt olen saunonut, peti kutsuu!

Unimäen alaston Keisari

10.9.2022 lauantai

05.18

Kiänti tuulen niin lämpesi; +7,6°

Oli rivakkaliikkeiset seikkailut unissa. Kaupungista kaupunkiin kulki tieni vaikka mitään kulkupelejä ei näytettykään. Lienen Nukku-Matin kyydissä vaellellut. Lopussa kaunis, ruskeasilmäinen mustalaisnainen luki käsivarteni arvesta eloni vaellusta ja sanoi, että olisit sinä voinut toisenkinlaisen elämän elää, mutta myöhäistä se nyt on opin ottaminen. Elä siivosti seuraavat 30 vuotta!

Pitkän huomisen siis lupasi unihenkilö minulle.

Havahduin kertaalleen pohkeista jalkateriin ulottuviin, hemmetin kivuliaisiin suonenvetoihin. Ensin vasemmasta jalasta ja kun loppui, sitten oikeasta. Eilen olin aika paljon polvillaan allaskaapin, viemäriputken ja vesiliitosten laiton aikana niin kait ne koivet siitä ärtyivät. Ranteidensärky lakkasi kun pidin niitä jääkylmässä kaivovedessä ennen saunomista.

Pitää taas miettiä työkaluarsenaali millä siellä korpitien sähköttömän mökin ikkunoiden korjauksessa pärjään. Aika simppeli askare sen pitäisi olla.

Nyt syön kun klo on puoli7 ja lähden. Pitäisiköhän pahalta haiseva koira ottaa mukaan juoksemaan... Ei se autoon mahdu kun takapenkillä on mm. ne levyt... Harmi.

16.01

Penakat hys, uutiset!

Ainiin, ei tiällä penakoita ole.

Tulipa tehtyä reissu pitäjien perille. Siellä mökinikkunat ovatten nyt uudelleen särkemistä vaille. Eivät ihan halolla tai kivellä nakkaamalla mene edes säröille, mutta pyssyllä tietenkin reikiä tulee.

Tullessa kävin S:n ja M:n lammesta lohen. Paistoin fileet kaasu-uunissa kun en viitsinyt hiilinieluun tulia tehdä. Keitin sissipottuja ja porkkanoita lisäksi.

Saunon ja lähen Kuopioon. Käyn Päiväranna Kitumrketissa ruokaostoksilla ennen Ilveksen piättäjäishumpalluksia.

11.9.2022 sunnuntai

Ei omalta itseltäänkään saa nukutuksi sivu aamu6desta!

Olin Kuopion reissulta pois yhden paikkeilla. Läksin jo 23.30 ajelemaan. 

Siinäpä tuli kesän humpallukset taas taputeltua muisojen kekoon. Ehkä jotain joskus mieleenkin palaa vaikka onhan se niin, että tarpeeksi kun vuosia harteille kertyy, eiliset ovat yhtä ja samaa vyyhteä vain. Ainakin jos tragedioita ei tapahdu jotka pysäyttävät.

Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota on kyllä yksi itsen ulkopuolella käynnistynyt hirvittävä tragedia, että kun siitä tulee vaikkapa 10 vuoden kuluttua puhetta, muistaa tästä vuodesta muitakin "värisyttäviä" asioita.

 08.34

Aloitin loppujen pottujen noston ja koetan saada samaan syssyyn myös porkkanat ja sipulit.

Tällen päivällen mietin tämän blogini kohtaloa kun tuli mieleen suuresti inhoamani, telkkariin tyhjäpäitä varten rahdatut, yhtä tyhjäpäiset bigbrother-formaatit.

Enkö itse ole näiden päivitysteni myötä kuin jossain seinättömässä tilassa jonne kuka vain voi kurkata?

Vaikka voin itse "kamerakulmia" säädellä ja näyttää vain minkä haluan, niin silti kirjoitteluni paljastavat minut kuin alasti olisin Kuopion torilla pottulaatikoitten piältä huutelemassa. Ainakin niille, joilla rivienväleistä lukemisen taito on.

Mites se menikään se tarina keisarista?

Mietinpä tätä siis kasvimaalla touhutessani. 

Koettakaa kuvitella minut sinne pelkät kumisuappaat jalassa talikkoa heiluttamassa; eikö alakin vistottaa! (Oikeesti pukeudun nyt jo syksyyn sopevasti.)

Toisaalta ulkoinen alastomuus, mitä sillä on väliä siihen nähden, mitä henkisen minänsä päällä on tai onko mitään?

Asioihin vaikuttamattomatkin, mielipiteitä omaavat ajatuksiltaan "alastomat" on diktatuureissa pantu aina vankilaan. Riittää kun kannattaa vapautta ja demokratiaa.

Nyt kun Suomessa ollaan tönkkösuolatun presidenttiparin hallittavana tämä erä ainakin, niin tuskinpa vankiloita aletaan täyttää mallisillani mitättömyyksillä vaikka me kuinka ilman henkistä verhoa internetin luulosairaita täynnä olevilla toreilla omia teesejämme jankkaisimme.

Pitkään virtaa veri voimakas

 

9.9.2022 perjantai

05.05

-2,5°

Eivät ehtineet auringonkukkani kauaa hehkua kun ne halla paneskeli hengiltä.

Olisi jälleen tarjolla kirja, jonka voisi hankkia jos raskisi: Bill Browder, Freezing order (2022 WSOY). Kritiikki Hesarissa nyt.

Viime vkolla tilasin ad Librikseltä lääkäri M.J.Siiralan päiväkirjat 1914-1918. Se on ehtinyt jo Sivukadulle, Puutarhuri oli hakenut eilen sen ärräpostista.

Nyt en jouda jatustelemaan tän enämppiä. Kahvit juotu ja puurot nielty, lähden liukastelemaan ylös Iisalammeen. Jos tänään kävisi "Pitkän Unelman" kylppärikalusteet vaihtamassa.

Huominen siellä korpimökillä ikkunankorjauskeikalla ja maanantaina aloitan vinyyleillä Pöllösenlahdella.

Suunnitelmiin aina voi tulla muutoksia.

Vinhalle sianluu vielä kaluttavaksi, sitten matkaan Veli Hopea.

21.34

Meni ihan iltaan ja jäi pikkusipaisut vielä maanantaillekin. 

Oli ihan hyvät puheet Pitkän Unelman kanssa. Hänellä oli Mirren ikäinen ja näköinen tytärkin kotona vaikka koulupäivä. Siinä pohdittiinkin, olisivatko he sukua oikeastikin sillä entisen vävyni ruotsinsuku on ollut samannimistä. Vävyn suku vain on vaihtanut sen suomenkielelle helpommin lausuttavaksi.

Päivällä pohdin, miksikähän miltei joka kerta kun meen Iisalmeen keikalle, törmään romanihenkilöihin... Vieläpä niin, että käyn jotain jossain vasaroimassakin heille. Yhteyksiä menneisyyteenkin pulpahtelee esiin....

Ei se minua haittaa, päin vastoin. 

Olen  lukenut heidän tuhatvuotisesta Exoduksestaan sen verran kirjallisuutta, että ihmettelen enämpikin, että ovat vielä olemassa niinkin voimakkaana etnisenä heimona ja ulkoisetkin tapansa säilyttäneinä. Helpompi ymmärtää myös heidän ketunkujeensakin jotka eivät hyvinvoivia valtioita konkurssiin aja.

Hitler yritti tuhatvuotista valtakuntaa pukemalla tinasotilaansakin kopiokoneessa, mutta tulos lysähti kokoon murto-osassa aiotusta. Väkisin ei murreta perinteiden rintamaa jonkanylläpitäjissä väkevä yhteisyydenveri virtaa, mutta tekemällä tehtyihin "herrarotuihin" iskee degeneraatio kun se lahjetta ravistaa.

Väsyttää heveletisti. Olen ihan tyhmä kun teen urakkavauhtia taukoilematta.

Mut nyt olen saunonut joten on hyvä painasta piä tyynyyn ja urvahtaa sikeään uneen. Uniennäkemiseltä en silti välttyne, päenvastoen!

Erään kuningaskunnan mummi kämpsähti

 

7.9.2022 keskiviikko

05.32

+2°

Painajaisenpoikasessa TM:n (tyttäreni) äiti moitti minua raskain lauserakentein. Ne olivat sanoja, joita en muista ennen kuulleeni, mutta aihe kyllä oli tuttu. 

Se suhde onkin selvittämätön möykky mielen syvyyksissä vaikka unehtaa sen ehkä haluaisikin.

Miksi unehtaa?

Onhan kuitenkin lapsi tuloksena ollut eikä elämää, joka hänelle vain vähän aikaa kestänyt suhde mahdollisti, voine kuitata unohtamisella.

Ei elämässä oikeasti mitään pysty unohtamalla unohtamaan jos se vähänkään on mieltä liikauttanut.

21.22

Töitteni lomassa ja viimeksi saunanlauteilla mietin aamuista aihettani eli suhdettani TM:n äitiin.

Mikä oli kummankin elämäntilanne silloin?

Jonkinlaisessa liikenneympyrässä siinä kai molemmat pyöri osaamatta hetkeen valita poistumisliittymää. Muitakin tuli ja mäni. Yksi tulija jäi ja sekoitti lopulta pakan. (Ei se kyllä järjestyksessä ollut ennestäänkään!)

Saatana, ei siitä voi vieläkään lauseita näkyville kirjiä.

Kipeää ei tee, mutta vistottaa muuten koska selkeämpää virhettä kuin tapahtunut oli, ei voi oikeastaan tehdä.

Yksinkös olen siihenkin syyllinen vaikka kaksi siinä sisäkkäin oli lailla nisäkkäin.

8.9.2022 torstai

05.06

+3° pili veessä

Iltayöstä punerva kuu pilkotti matalalla puiden lomasta Luikkokankaan kohdalta, tähdet tuikkivat ja oli liki nollaa keli. 

Eilenaamulla muistin ajaa märän näköisiin kurveihin varoen sillä musta jää oli täysin mahdollinen yllätyselementti. Tälle aamulle samat varoitukset itselle matkalle mukaan.

21.17

Tiukassa olivat lattiaan 1990-luvulla liimatut matot, mutta pois ne reviskelin. Petkeleellä hakkaamisesta ovat etukäpälät ja olokapiät nyt kipeet.

Kun tulin joskus 17. jälkeen, join kahvit ja sitten nuohosin saunan piipun ja kiukaan perusteellisesti. Eilen lykkäsi savua sisään eikä enää hiilihangolla savuputken kolistelu auttanut kuin vähän.

Kun olin lämmittänyt vesiä, pesin pyykkiä ja vasta sitten saunoin. 

Pilkkosen on pimeää jo, missä kuu luurannee? Vai pilveenkö veti uudestaan? 

Kävin katsomassa: On se tuolla samalla suunnalla, yhtä isona, hieman soikeana ja kesäkirnuvoinkeltaisena.

Uutisissa kerrottiin Englannin alkaneen parkua yhteen ääneen yhteisen mummon "kämpsähdettyä".

 Vanha rouva olisi muutaman vuoden päästä täyttänyt 100 vuotta, mutta eipä kehon elämänrehut riittäneet enää. Mummojen kuuluukin kuolla, emmekä me ukitkaan eloon tarvita jäädä.

Tuo "kämpsähtäminen" on luultavasti ihan tavallista savolaista osanottokieltä. 

Minullekin eräs yksinkertaisuus ilmaisi osanottonsa äidin kuoleman jälkeen näin sanoen: "Sekö Kunillahhii kämpsähti."

En minä siitä nokkiini ottanut, kysyihän sama, pikkuisen jälkeenjäänyt peräkylän thyyppi joskus aiemmin isästäni, että vieläkö se Taano vaenaa ellää?

Kuolemanmarssille lähtivät ukrainalaissotilaatkin. Loikkasivat päivässä 50 km venäläisteurastajien valtaamille alueille. Siellä miestä kaatuu toimeen tosiaan.

 Venäläisiä on Ukrainan mukaan kuollut 51 tuhatta, mutta ei se näkyvää viivaa tee vielä sen kansan kokonaismääräkäyrässä (141 milj.). Ennemmin niiltä tykeistä paukut loppuvat kuin elävä massa.

Kaikkien tulisi olla enämpi huolissaan Amazonin metsien kadosta kuin sodista, joissa yksi eläinlaji yrittää toisiaan hengiltä listiä. Ympäristökatastrofitkin sotien seurauksena ovat vaarallisempia Tellukselle kokonaisuutena, kuin vaikkapa miljooniin yltävän yhden apinalajipopulaation täystuho. Tämä on kylmää päättelyä jota eivät tiedemiehet, vaikka sen tietävätkin, voi iäneen edes aprikoida.

Minä en ole tiedemies joten voin sen heidän puolestaan ilmoille ränkäistä. Varsinkin kun sillä ei täältä metsämökistä lausuttuna ole mitään vaikutusta mihinkään. 

Kuuntelin ohjelman jossa skenarioitiin sitä, että jos Brasilian nykyinen presidentti Bolsunaro voittaa seuraavatkin vaalit, voi suurelle osalle sademetsistä sanoa hyvästit sillä tämä jellukka vihaa kaikkea ympäristönsuojelulle haiskahtavaakin ihan kuin meidän persumme ja mättää viidakkoa nurin säälittä vaikka maailman tietoisuuden kita mitä sille huutaisi.

Voiko kattavasti tutkitun asian vaikutukset yksinkertaisemmin sanoa: Amazonian sademetsien tuho merkitsee kaikielle maapallon elämälle valtavaa tuskien taivalta ja loputonta eri populaatioiden tuhoa.

Taidetta seinille!

 

6.9.2022 tiistai

05.01

Ostin länteen viettävän rinnetontin teiden muodostamasta kolmiosta kaupungin halutuimmilta kulmilta. Paha vain kun siihen ei saanut rakennuslupaa: Puutarhuri istui lupapapereiden päällä rakennusvalvonnassa puistelemassa päätään.

Se unista.

+6°

Lehtokurppa lähti jaloista kun menin pihamaan poikki kompostille. On vielä melko pimeää. Vähäinen viiru valoa auringonnousupuolella.

Nukuin melko huonosti. Oikean olkapiän särky ehkä aiheutti sen.

Militaarit asenteet yhteiskunnassa voimistuvat. Sen huomasin omienkin pasifismiin taipuvaisten asenteideni syrjäytymisessä Natokysymyksen aktivoituessa akuutiksi ratkaistavaksi.

Takkini kääntyi empimättä 24.2.2022 Moskovan Zaatanan käskettyä mitään kyseenalaistamattomat teurastajazombinsa Ukrainaan.

Nyt jopa "neuvon" laskuvarjojoukkoihin aikovaa lukiolaispoikaani alkamaan kovan kuntoharjoitusrääkin ennen armeijaan menoa, että aikomuksensa voisi toteutua: Kovat on vaatimukset, niäs!

Pääsy voi tyssätä jo Coopertestiin. Myös henkisen puolen kantti katsotaan tarkkaan.

On se ihan helevettiä, että tällainenkin päivä piti nähdä! 

Leukailin monta vuotta, ettei taida minunkaan jälkeläisistäni yhdestäkän kehittyä niin kovaa pasifistia kuin oli Arndt Pekurinen. Se kävi toteen. 

Eipä tässä jouda nyt aamutuimaan enempää ajattelemaan kun on lähdettävä ajeleen. 

19.54

Saunan piipusta nousee jälleen pienhiukkasten kyllästämä savuverho maiseman ylle, tai oikeammin sekaan kun se laskeutuu matalapaineen mukana alas ja tuulen kevyehkö käsi sitä vähän hämmentää. Sataa ropsautti kylmästi kun kurvasin Vinhan hyvästi vartioimaan pihaan. Toin sille Iisalamen Kitumrketista jäisiä sianrustoja. Niistä se tykkää. Jäniksen osat, jonka Kasinolta tullessa tieltä keräsin, se on piilotellut eri paikkoihin. Ei se kokonaan ole ehtinyt sitä syödä.

Long Dream soitti. Käy n huomenna katsomassa kylppärin korjaukset.

Harrykin viestitteli eristejutuista. Parin vkon päästä viikonloppuna lupailin.

Sitten on yhdestä metsämökistä "haulikolla ammuttu" ikkunaan. Tms. Senkin lupasin käydä korjaamassa ennen loskakelejä. On kyllä kaukana korvessa kehnojen teiden piässä!

Mitähän vielä tulee?

Lottovoittoa ei ainakaan.

Silmät luppasee. Mitenhän sitä joskus on jaksanut pitempienkin matkojen takana olleet työmuat...

Käyn saunomassa, luen pikkuisen ja menen sitten unienkartanooni nukkumaan.

Kuin olisi kävelty  piikkinengällä seinällä. Siistin reunat ennen tasoitteen vetämistä, mutta ajattelin, että tälleen jätettynä se olisi taidetta. Kehystäisi vaikka. Toiset tahallaan aiheutetut runnut olivat abstraktimpia. Jotenkin viehättäviä nekin. Piilottaa ne kuitenkin täytyy. Vuokrakämpistä harvoin taidekoteja syntyy. Varsinkaan ainepöllyissä asuvien toimesta vaikka kuinka spreijaisivat kaapistoja mielensä mustuuden mukaisiksi.

Seinät joskus kertovat surullisia juttuja.

Keskiyön cowboy

 

5.9.2022 maanantai

04.35

Unessa kuuntelin Bamberosin rallatusta Kettusesta keskiyön cowboyna ja samalla kirjoitin vastausta äskettäin saamaani sähköpostiin. Ilmaisin vastaanottajalle huoleni Vartialansuoralle rakennettavasta moottoritiestä kun siinä sitten lapset ja irtipäässeet lehmät jäävät lujaa painaltavien autojen alle. Ja varmaankin ne tyrkkivät tienvieren vanhan mustalaismökinkin siitä suoran alusta nurin...

Nyt sitten korvamatona Kettunen, Kettunen keskiyön cowboy, etsii vain rakkauttaan...

Se oli kyllä ihan kelpo ralli aikoinaan. Kai se yotubesta löytyisi.

Edelliseen postaukseen kirjoitin parista uniini tunkeutuneesta yhteiskunnan pöljäpäästä ja nyt niistä toisesta saa lukea arvion Hesarin sivuilta: "Kuka pelasti Harry Harkimon? Yhdysvallat halusi hänet pakotelistalle. Sitten joku Suomesta puuttui peliin" (HS 4.9.2022)

Miksi Harkimon kaltaisten tyyppien punomiin verkkoihin ihmisiä ui kuin roskakaloja kalliisiin monofiiliverkkoihin?

 Toistan jo toistamaani: Miksi pärstäkerroin ja silmien kavala välke näiden kohdalla ei äänestäjiin nähden toimi lainkaan?

06.34 

Hesarissa monta hyvää artikkelia, mutta en kerkiä niitä kaikkia lukemaan kun on lähdettävä ajelemaan Iisalmeen. Remppakohteen avain on haettavissa Sankarniemeltä klo 08. 

Viileää on, mutta "luvatut" pakkaset eivät maisemaa ole laskeutuneet huurtamaan.

19.41

Olipahan raskas päivä. Kun tulin puoli kuusi, ruokin koiran ja lämmitin ruuan myös itselleni, söin ja aloin pätkälleen sohvalle. Äsken havahduin hereille. Kävin laittamassa saunalle popat ja toin raikasta vettä 2 sankollista tupaan.

On vähän pöpi olo tuosta urvahtamisesta johtuen. Unessakin jyystin rosoista listanjuuren pattia "nakuttimella".

Tuli viesti, että jos kävisin Karjalankadulla erään romanirouvan luona tekemässä listaa kylppärikalusteista jotka ovat tulleet tiensä päähän.  Lavuaari ja pesuallas ainakin ovat hajalla, luultavasti pyttykin kun kuulema valuttaa vettä lattialle. Päivän homma, ainakin.

21.29

Saunonut ja nyt väsy.

Luin Jussi Sippolan reportaasin Ruotsin demarien kampanjabussimatkasta Norrtäljestä Botkyrkaan. Magdalena Andersson on mukana ja tietenkin päähaastateltavana asemastaan johtuen.

Millaisethan henkiset kyvyt kantavat kovaan politiikan ytimeen joutuvia jaksamaan varsinkin, jos joillakin on aitoa yhteisten asioiden hoitamisen aatetta mukana eikä vain henkilökohtaisia valtapyrkimyksiä?

 Sukupuolella ei kai nykyään ole enää merkitystä, mutta kovasti vastustajat yrittävät nekin kortit katsoa, että jos heikko kohta löytyisi.

Jos on kova luonne, niin ei se ulkoisia varustuksia katso pärjääjältä.

Naiset ovat keulilla nyt useassa maassa, mutta eivät heidän runsaatkaan puskurinsa auta jos myrkkytuulet alkavat levitä. 

Boris Johnssonilla oli jenkkakahvoista lähtien puskurikudosta ympäri kehoa psyyken ihrasta puhumattakaan vaikka millaisten tuulien pyöriteltäviksi, vaan niinpä vain omat mokailut ja vastustajien sinnikäs maan kaivaminen jalkojen alta lopulta kaatoi tuon inhottaviakin piirteitä omaavan körmyn. 

Ei se tyyppi silti näytä olevan moinaankaan. Ei hävetä, ei punastuta; "Hastalavista baby", se vain kuittasi kaikki megaluokan mokailunsa joista kamalin ja typerin oli Brexit.

Angela Merkell ponnisteli pestinsä loppuun saakka, mutta jälkilöylyjä näyttää piisaavan kun pelasi Venäjäkortit kuitenkin kyseenalaiseen tulokseen. Vaan kun samassa veneessä keikkuivat miespoliitikotkin niin sille harmille jakajia riittää.

 Joskus tästäkin poliittisten myllerrysten ajanjaksosta historiaa kirjoitetaan (jos maailma pystyssä pysyy) ja silloin vasta voidaan selvemmin nähdä, miten merkillisiä kuvioita aikaamme liittyy.

Voisihan tämän kaiken pandemioineen, sotineen, energiakriiseineen ja muine mykällyksineen kuitata Boriksen lailla joko Kyborg-Arnoldin töksäytyksellä tai ihan omalla kysymyksellä, mitä muuta Homo sapiens-lajilta olettaisi odotettavankaan? 

Potunostopäivä

4.9.2022 sunnuntai

08.09

Päätä särki kun heräsin, mutta lakkasi kun join kahvit. Eilen en juonutkaan kuin aamukahvit ja yhden pikkukupillisen kasinolla.

Olipa taas tanssikansa liikkeellä. Parketti notkui vaarallisen voimakkaasti kun suurin osa paikallaolijoista oli parketilla. 

Olisikohan Maaningan Mahdin kuitenkin syytä ottaa rakenteet auki ja tarkistaa ne? Ei tanssilavan sisäänkäyntipuoli syvälle putoa vaikka rymähtäisikin, mutta mustelmia ja katkenneita raajoja metrinkin äkkinotkahdus monisatapäisen tanssikarjan joukossa varmasti aiheuttaisi. Tulisipahan samalla parkettikin uusittua vaikka ei niin lujaa ponttilautapuuta enää mistään saakkaan kuin vanha on. Liekö siinä kallio alla, ettei voi edustalta alkaa kaivamaan ja alta päin tunkaten tukea vanhat rakenteet vaikka I-palkeilla?

Sortumispäätelmiin ei kummoistakaan mielikuvitusta tarvita. Kysyy vain, mitä 50-60 vuoden aikana tapahtunut haltijavasojen ja lattianiskojen muutaman sentinkin periksiantamisen aiheuttama nitkuttelu on naulaamalla tehdyille liitoksille jo aiheuttanut.

Kasinolle on lippuja eilenillallakin myyty n. 500 (edellislauantaina 800) ja jos kerrallaan lavalla on vaikkapa 350 henkilöä kerrottuna keskimääräisillä hyvinvoivien kiloilla (vaikkapa 70) on se jo sellainen massa, että saisivat panna lujuuslaskelmat uusiksi.

22.22

Potturivejä jäi vielä pari nostamati kun piti kestitä vieraita. 2 veljeä, Kusteri ja Vexi ja 1 sisko, Hannele ja sen tytär, Tanja kävivät.

Helppo oli kyllä lounas heille tekaista: Kattilallinen keitettyjä uusia pottuja ja porkkanoita joiden höysteeksi öljyssä paistettuja sipulirenkaita ja heidän mukanaan tuoman grillimakkaran siivuja seassa. Mehua juomaksi. Kaek mänj, itelle ei jiänyt yhtään!

Hannele toi uusimman kirjansa "Lattiat notkuu ja haetari soe!" (Hannele Laukkanen 2022). Se on tutkimus lavatanssikulttuurin lähihistoriasta.

Luen nyt kuitenkin unilääkkeeksi vanhaa Paavolaista.

Glasnost kaltereiden takana

1.9.2022 torstai

04.45

+5,3°

Aamun ensimmäisiä pähkäilyjä: Kun eilen otsikoin perestroikan (uudistusten) kuolemasta, on toinen1980-luvun venäläinen utopiakokeilu, Glasnost pantu kaltereiden taakse. 

Ennen Navalnyita kerkesi Glasnost-lehtolapsella olla monet kasvot jotka kaikki kuitenkin ammuttiin reikiä täyteen, paitsi edellä mainittu oppositiopoliitikko Navalnyi jonka kasvoisena se nyt vankilassa viruu ja Gorbatsov, jonka annettiin elää ja turvota taustalla esimerkkinä häpeästä, joka kohtaa niitä, jotka venäläisestä mentaliteettirivistöstä poikkeavat. 

Defenestraatiota ei katsottu Moskovan Zaatanankaan edeltäjänsä kohdalla kannattavan vaikka pienempiäkin tekijöitä sataa ikkunoista ja parvekkeilta asvaltiin kuin Neuvostoliiton aikaisia ohjussuutareita Ukrainan aroille.

Eikä se Gorba mihinkään "vaikeaan sairauteen" kuollut kuten Stalinin kuvaa sydämissään kantava mediamme yhä sievistelee. Häpeilemätön ilmaisu kuolinsyylle oli ylensyöneen vanhuksen elintasosairaudet. Ikä oli jo sen verran korkea, että olisi se hoikkanakin poikana voinut lakata hengittämästä ihan keneltäkään kyselemättä, että onko mun aika mennä jo.

06.34

"Suomalaiset sotatarvikkeet viedään nyt käsistä" hekumoivat Hesari ja uutisen kohteet onnellisina.

Mitä muuta tuo kauhea uutinen merkitsee kuin yksien ja samojen rikastumista?

Se merkitsee aina verta, suolenpätkiä ja kyyneleitä Maa-planeetan yhden eläinlajin käynnissä pitämillä sotatantereilla ja kotirintamilla.

Yksi pieni 22:n kaliberin pienoiskiväärin kuula voi tappaa tai haavoittaa vakavasti jo vahingonlaukauksena sielläkin, missä ei sodita eikä haluta ampua tappaakseen, niin mitä merkitsevätkään miljardit RK 62:sen 30:nen patruunan lippaisiin survotut ja pyssynpiipusta elävää maalia kohti laukaistut 7,62:sen puolivaipat jotka luuhun osuessaan repivät kerrallaan kilon painoisia kudoskimpaleita irti omistajansa kehosta?

08.34

Aamiainen on syöty, ajattelut on ajateltu joten lähenpä tästä täyttämään kärryn haloilla. Iltapvllä ajelen Kniin. Pitää valamistella asiat hollilleen kun on ensvkolla alan kulukemaan Iisalamessa. Remonttihommissa hurahtaa päivä jos toinenkin.

Eräs parvekeovien (18 kpl) vaihtokin olisi hajullaan.

23.24

G ja P ovat olleet ahkerina. Saivat ihan mukavasti seteleitä taskuunsa pilkkeiden kärräämisestä liiteriin eräille vanhuksille. 2 iltaa heillä siellä meni.  Ja kun ovat vielä pinonneet asiallisesti, että sypäkkänä ovat olleet. Varmaan 100 kottikärryllistä niitä oli. Vanhaisäntä oli ollut hyvillään koska arveli, kun asiasta soitti, että usiamman päivän homma.

Keräilin työkaluja kärryyn. Unimäen aitassakin niitä on vaikka kuin. Aina tuntuu, että jokin jää kyydistä pois, mutta kun tietää, että ensin on tasoittelut, hionnat ja maalaukset, niin tärkeintä on aluksi niihin varautuminen. 

Onkohan siellä seisty käsillään ja paskannettu kattoonkin niin kuin eräässä toisessa kämpässä aiemmin näyttivät tehneen?

2.9.2022 perjantai

06.02

Jäin yöksi Sivukadulle. Lähden Um kunhan olen lämmittänyt uunin ja odottanut, että pojat herää. Puutarhuri nousi juuri ja meni hakemaan lehden.

Oli syksyn ensimmäinen pakkasaamu -3°. Auton tuulilasi aivan jiässä.

Tälleen syyskuun eka päiviä oli sekin kerta, kun eräässä toisessa kaupungissa läksin rakennustyömaalle autolla ja Kiinteistö Oy Kortelaisen karjapuskurilla varustettu pakettimersu töytäisi kolmion takaa keulaan. Kuski (itse Kortelainen) ei ollut puhdistanut jäisiä autonlaseja eikä nähnyt minua lainkaan. Kävi aika ikävästi: Samara meni lunastukseen ja minulta murtui rintalasta. Löin myös otsani syliin työntyvään rattiin koska turvavyö kulki kainalon alitse eikä normaalista kohtaa olkapään yli kun se hankasi siinä niin keljusti kaulanahkaa ruvelle. Turvavyön säätöä eikä turvatyynyä siinä Idän Ihmeessä ollut.

Syyllistä sakottivat rankasti jo tapahtumapaikalla, mutta se ketku ei uskonut olleensa väärässä vaan vei kolarin käräjille. Siellä lätkäisivät hänelle vain lisää maksettavaa käräjöintikuluineen. 

Minulle siitä aiheutui tuplaten harmia sillä korvaukset viivästyivät puolen vuoden päähän. Eikä sitä ketkua edes hävettänyt. Kertoi muina miehinä, tarjottuaan käräjien jälkeen kahvit (olikohan edes pulla-?) jonkun tutun sanoneen, että kannattaa kokeilla valitusta. Varakkaat pöljät eivät tajua, mihin ahdinkoon tuollaisilla vitkuteluilla heikompiaan voivat ahdistaa. Olisi ehkä ollut paikallaan hivauttaa nurkan takana turpaan moistakin.

Olisihan kolarissa voinut vieläkin kehnommin käydä. Minä olin se Tuavetti johon Koljatti törmäsi eikä  voimasuhteiden kanssa jakoja paljon ollut.

10.45

Um takas. 

Tullesa aika harvinainen näky: Teeripoikue nousi tienvarren puihin ja kaikki sen kuusi jälkeläistä olivat uroksia. Niillä oli jo täysmustat höyhenasusteet eikä tyypilliseen tapaan ruskeaa seassa lainkaan, ehkä joillain nokan alla kurkussa vähän rusehtavaa.

Pittää ruveta tekemään pottulaatikoita. En ala vielä tänään talikoimaan satoa niihin vaikka hyvä olisi ilima. Ehkä kerkeän kaikki tonkia viikonlopun aikana. Porkkanoilla ei ole kiire, mutta sipulit kyllä täytyy ottaa kuivumaan. Varsikin valko-.

Toin kalkkia kolme 25:n kg:n säkkiä. Rumannimisessä Rustassa maksoivat vajaan 4 € kipale.

19.46

Sauna lämpiää. Ilakoiva, kylmä pohjoinen hajottaa piipusta tupruvan savun hämärtyvään maisemaan. Se kirjoittaa tulevan talven käsikirjoitusta jota nykyinen, täysin arvaamattomaksi muuttunut ilmastokin pitää pilkkanaan. 

Talvi voi olla ihan millainen tahansa. Kaikki sääennustukset ovat kokeneet inflaation. Viihteeksi manipuloidut sammakkoprofessoritkin ovat ujuttautuneet iltapäivälehtien toimittajakloppien nahkoihin jotka lämpimistä toimistotiloista koskaan poistumatta laukovat harhaisia sääotsikoitaan ihan vain siksi, että liikettä sivuilla piisaisi. 

3.8.2022 lauantai

07.00

Kaksi inhontunnetta herättävää poliitikkoa, Hjallis ja Junger istuivat heinättömän haasian poikkipuulla. Kysyin, mitä perkelettä te minun unessani teette, mutta eivät ne minua edes huomanneet. Ei unessa vissiin muuta tapahtunutkaan, mutta se oli järkytys, että kaksi tällaista miljoonikkopöljää populistia istuu sellaisella rakennelmalla, jonka kuvankin jos niille näyttäisi, ne eivät osaisi sanoa mikä se on.

En väitä, etä ne kaikissa asioissa pöljiä ja osaamattomia olisivat, mutta jokin perusjuttu näissä henkilöissä on, joita intuitioni voimat vastustavat täydellä voimallaan. Ihmettelen iäneti, ketkä ja millaiset ihmiset näitä tyyppejä ovat vallankahvaan olleet äänestämässä? 

Mitkä yhteiskunnalle tärkeät seikat ovat niitä, joissa juuri näiden kaikenasiantuntijoina esiintyvien tyyppien tekemisillä on myönteinen vaikutus ollut? 

Raha ainakin toisella on poikinut rahaa, mutta entä nyt, kun niissä kuvioissa mukana olleet venäläiset liikemiehet ovat henkilökohtaiset karvansa ja toimeksiantajavaltionsa kytkökset paljastaneet? Kiivaasti kohutyrskyjä pakoon meloo veneilijäsankari kysymyksiä. 

Ylen viiden minuutin uutiset kuuntelin. 

Suurin uutisissakin kaiutettu huoli on poliitikkojen Talous-katekismuksen uudelleen sanoittamisen vaikeus "Tässä Maailmantilanteessa". 

Ukrainalaiset laskevat ruumiita, mutta Lännen paksuja paskapökäleitä lihavien kankkujensa puristuksesta änkeävät talousministerit inflaation nakertamia euroja ja dollareita. Kabineteissaan ne pohtivat tulevien vaalien äänestyskäyttäytymistä jos nipistetäänkin väärästä paikasta tai liikaa almuja ("helikopterirahaa") tarjotaan heikoimmin pärjääville. Sekin huolestuttaa ylitse kaiken kuinka  säilyttäää kasvonsa jos siviiliminä erehtyy mokailemaan kaikkialla vaanivien kameroiden räpsyessä.

13.23

Tulin pottumaalta pitämään sadetta. Laitoin ruuaksi sissipottuja, samassa vedessä keitettyjä porkkanoita ja sipulikanttarellikastiketta. Piimää ja ruisleipää.

Heimosetä 88 vuotta. Pitäisi soittaa, mutta taidan jättää sen huomiselle. 

Yhteydenoton myöhästyttäminen ei ole ikäihmisen kyseessä ollen oikein sillä jokainen syntymäpäivä voi kirjaimellisestikin olla se viimeinen. 

Isänikin, vaikka nykyymittapuulla ei vanha vielä ollutkaan, soitti 1982 joulukuussa eilenillalla ja tänään aamulla se oli jo kuollut. 

2018 elokuussa Esko lähti tästä pihasta kolme tuntia sitten Suonenjoelle ja kun soitin, että pääsikö perille, tytär vastasi, että isä on kuollut. 

1984 elokuussa kävin Maurin luona lähtiessä ja kerkesin  matkalla Pohjoiseen vain Ouluun josta soitin puhelinkopista äidille, hän sanoi, että Mauri hirttäytyi...

Jne.

16.23

Ylempi pottupelto, jota jo syömisperunoista oli muutaman penkin verran tyhjennelty, on nyt mukuloista ja ohdakkeenjuurista puhdistettu. Ei tullut paljonkaan satoa mutta ehkä tuo alempi läntti antaa enämpi.

Käyn saunassa ja arvon kolmesta lavasta sen, jonne jähden musiikintahtiin itseäni liikuttelemaan.

18.09

Napikselle (98 km, Leif Lindeman) olisin muuten arpomattakin mennyt, mutta Puutarhuri ei jaksa tulla. Ilveksellä (118 km) on Matti ja Teppo joiden piti keikkailu lopettaa, joten taidan jättää sen laskuista heti pois; niiden tuhanteen kertaan kuultuja välispiikkejä en kaipaa. Jää siis Muaninka ja Napis.

Kolikko kääntyi klaavalle jonka merkkasin Muaningalle (92 km, Ginitaivas ja Ässät). Siellä onkin kesän viimeiset humpallukset, että ihan hyvin arvottu.

Tuo G Sinitaivasta tarkoittavan yhtyeen nimessä tulee aina mieleen, sillä joku oli vahvalla tussilla sen erääseen julisteeseen ässän päälle mutaissut.

Nyt lähen kohti Muaninkaa. Ripeksii ja on kolakkaa, mutta eiköhän tuolla lämpene.