05.07
Yuval Noah Harari ajelehti Suomeen. Hesarin haastattelun mukaan hän parahti alkajaisiksi suurinpiirtein ja tiivistettynä niin, että Venäjän hyökkäyssodan mahdollisti tavallisten (massan) suunnaton tyhmyys.
Olen samaa mieltä painotettuna, että tuohon "massaan" luetaan myös kansan (kansojen) joukoistaan valitsemat hallitsijat ja päättäjät: ne Suomessakin sulkivat silmänsä kahdeksan pitkää vuotta EU:n jäsenvaltioiden kollegoidensa keralla Iso Piru Markkinan kuiskuttetelujen lumoamina.
Krimin valtaus olisi ollut viimeinen mahdollisuus ja käännekohta suitsimisten aloittamisille suhteissa Venäjään, ei vasta helmikuussa 2022 alkanut Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota. Vaan Eurooppapa nukkui unta josta ei hunajaisilla suudelmilla herätelty. Näin se auttoi Moskovan Zaatanaa syöksemään Ukrainan ruumislöyhkäiseen painajaiseen jonka katkuja koko maailma jälleen kerran sisuksiinsa vetää.
Sotapsykoosille naureskelivat vielä kun Teurastussota oli jo viikkoja tehnyt ukrainalaisista asujaimistojen tiili- ja betonimurskalla ryyditettyä jauhelihaa. Kunn Nato-tabletti oli Suomessakin nieltävään kokoon puristeltu ja koronapandemiakin alkoi hellittää, psykoosin oireet tasoittuivat vaikka Teurastussota Euroopan laitamilla raaistui hetki hetkeltä.
Nyt sotapsykoosikohtaus jyllää toista, kollektiivista kierrostaan vetäen mukaansa "tavalliset venäläisetkin" Zaatanansa taikasauvan (pampun) iskemänä.
Aiemin määrätyn Nato-lääkkeen vahvuus ei enää riitä rautaesiripun tälläkään puolella ja sotapuoskarit yli rajojen ovat sormi suussa ja toinen persiissä hädissään, koska uuden lääkkeen kehittely ei ole vielä edes alkanut, mutta Moskovan PuoskariZaatanalla se on ollut koko ajan takataskussa.
25.9.2022 nussuntai
03.33
Heräsin uneen jossa olin lupaamassa sijaistaa luennoivaa filosofia koska tälle oli kasvanut polyyppi sieraimeen. Se pollotti valtavana, hehkuvan tulehtuneen punaisena viiksien päällä kun filosofi polki pyörällä metsäpolkua pitkin luokseni sijaistuspyyntöineen.
Millaisenhan luennon olisin pitänyt jos uni olisi jatkaa saanut?
07.01
Yksi tyttäristäni täyttää tänään 42 v.
Maailman väkiluku oli vuonna 1980 4,5 miljardia: Yksistään Kiinan väkiluku ylitti silloin miljardin rajan. Hillitäkseen väestönkasvua Kiina oli jo ottanut käytäntöön yhden lapsen politiikan jota on sittemmin höllennetty koska kohta siellä on vanhojapoikia viiksekkäitä muurienvarjot loikonaan.
Muu maailma sen kuin porskuttaa edelleen lisääntymisensä vimmassa!
Jonkun paljon esillä olleen julkimofilosohvin tai -tutkijan lehteen tilattu teksti kyllä kertoi, että lajimme lisääntymisessä olisi jo taitekohta saavutettu, mutta kai se itsekin tajusi artikkelia kirjoittaessaan kuinka myöhässä ollaan.
(En korvamerkinnyt tekstiä enkä löytänyt sitä enää, mutta tuossahan tuo olennainen sisällön kuvaus sekä sen turhuus muistista tuli.)
En havahtunut minäkään edes harkitsemaan lisääntymisviettini kuriin laittamista jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Kiima yltyi vain ja annoin sen jyllätä vaikka olin jo alkanut seuraamaan maapallon pahoinvointia lajimme tuottaman saasteen höyryissä.
Nyt jälkeläisiäni ja jälkeläisteni jälkeläisiä on jo niin lukuisa määrä, että kiinalaiskuuliaisen siittimensä ajoissa solmuun vetäissyt heilongiangilainen perheenisä pökräisi moisen vastuuttomuuden edessä.
Kasvun rajoista alkoi Rooman klubi vuonna 1972 lukea yhden lajin lisääntymisen aiheuttamalle kulutukselle madonlukuja, mutta mitästäpä se tämä ahneuteen viehättynyt, suuret aivot omistava apinalauma semmoisista saarnoista välitti silloin eikä se välitä edelleenkään; ei kulutusvyön kiristäminen eikä siittämismekanismien selibaatilla, ehkäisyllä tai vasektomioilla kurittaminen olisi antanut yhtä hyviä kicksejä kuitenkaan kuin järjen sumentava holtittomuus.
Yksittäisradikaalin Pentti Linkolankin huolet aiheuttamamme pikkulintujen sukupuuttojen uhasta alkoi levitä kansan tietoisuuteen samaan aikaan kun "city vihreät" aloittivat Euroopan laajuisen ujuttautumisensa politiikan ja vallan kentille; Suomessa Koijärven kahlekuninkaat ja -kuningattaret oli jo kruunattu ja turnauskestävimmät niistä ovat harmaantumisistaan huolimatta yhä vallan huipulla vaikkakin kaukana niistä luonnonsuojelutavotteista, joita tarkoitus oli edistää.
Eivät ne lainkaan erotu muusta politiikan harmaudesta. Yhdelläkään ei ole punaista tupaa ja perunamaata, että olisivat edes esimerkkeinä yrittäneet elää kuten aikoivat opettaa.
Vihreys oli narratiivi joka ei toteutunut koska jätettiin huomioimatta sen(kin) alullepanevien voimien ristiriitajuurakoihin koko kehityksensä ajan turvalleen kyrskähtelevän lajiaatelin kertakaikkinen sopimattomuus edes olla olemassa koskaan tyydyttäytyvine toiveineen ja kyltymättömine haluineen.
Vihreys-aate on kuin Rosettan kivi johon hakattuja, muinaisia hieroglyyfejä on mukava museossa katsella ja tulkintoja kerrata, mutta valtavien ympäristöongelmien ratkaisemiseen niistä ei ole.
Harari sanoo, että ihmiselämässä ja sen erilaisissa, lukemattomissa yrityksissä jatkaa elämäänsä kyse on tarinoista.
"Ihmiset eivät taistele eduista ja alueista, vaan tarinoista."
Ongelmaksi jatkolle muodostui nyt se, että uusia tarinoita ei enää synny. Kaikki on moneen kertaan jo kerratun toistoa. Riimien repuista pohja paistaa.
Viimeisen kyseenalaisesti "uuden" tarinan otsikko voi ihan hyvin olla Nyt Rotta Hyppää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti