23.9.2022 perjantae
04.43
+1,4° sumu sankka.
Kun menin kuselle, oli lehtokurppa nurmella marjapuskien välissä. Osoitin sitä valokiilalla ja kun lähestyin hiljaa ei se paennut, ennen kuin lamppu miltei kosketti sen selkää. Sittenkin se loittoni vain nykäyksittäin kunnes Vinha ryntäsi ajamaan sen lentoon.
Eilen aamulla Iisalameen mennessä laskin 7 jäniksen, yhden oravan ja yhden kanalinnun verisiksi mytyiksi aputojen alla räjähtäneiden raadot. Sitten tullessa Jänkäsorvin laajoilla, viljasta puiduilla pelloilla oli satoja, ellei jopa tuhansia, joutsenia. Eikunsiis Sonkajärven.
Nyt HS:n uutissivuilla on kuva kurkiparvesta Karjaan taivaalla ja jutussa kerrotaan, kuinka lintuharrastajat ovat laskeneet sen kooksi 30 000 pitkäkaulaa. Jos tuollainen lintumäärä laskeutuisi Unimäen tontille ei seisomapaikat riittäisi vaikka molempia koipia nuo maailmalla lentelijät eivät maahan laskisikaan. Kerran on kaksi kurkea ollut tuossa tiellä kun tulin, muuten ne ovat tyytyneet suoympäristöön joita muutamia avoimina on sotien jälkeisiltä ojitustyperyyksiltä säilynyt näilläkin main.
Mikä on muuten perimmäinen syy hanhien, joutsenten, kurkien ja varislintujen valtavaan massatuotantoon? Tautien puuttuminen vai niihin tottuminen? Ilmastonmuutos?
Miksi sitten eräät lajit kuolevat ja ovat kuolemassa sukupuuttoon? Pienimmille, vaan ei suinkaan tarpeettomimmille hippiäisille metsien raakalaismainen tuhoaminen ainakin.
Kun ajaa tuotakin Unimäki-Iisalami väliä, kerkeää kolmessa viikossa nähdä aina vain uuden hakkuuraiskion syntymisen 70 km:n matkalla edellisen raiskion viereen. Nytkin muutamassa päivässä panivat Nurmijoensillan tuolla puolen vasemmalta nurin ja kasoihin suurin piirtein Unimäkeni kokoisen metsäpläntin eikä puiden ikä ollut niinkään vanhaa kuin tässä, elikä vajavat 50 vuotta. Siinä kasvoi pitkää, ruikulinohutta mäntyä, jonkun verran koivua seassa.
Jaakko Teppo rallatteli reilut 40 v sitten aukkohakkuusta Raatavuaralta Vieremälle jonka ylite ei susikaan uskalla lähteä. Nyt silloin niille kaaheen aakeille laakeille istutetut ja nippanappa kasvuvauhtiin päässeet risukot laitetaan jälleen sileäksi joten JP:n laulu pitää laittaa uudelleen soimaan.
20.09
Tulin ihan äsken. Jos jaksaisi juuva iltakahvit ja käydä löylyissä. Uuninlämmitykseltäkään en siästy. Onneksi kannoin puut uuniin eilen valmiiksi.
Sormiin ja ranteisiin koskee.
Pöllösenlahella remppa on kuiten loppusiivouksineen tehty. Venytin itseäni tänään sen verran, etten tarvitse erikseen lähteä muutaman tunnin siivouskeikalle.
Parvekeoviurkosta ei ole kuulunut mittään. Jaksaisikokaan sitä...
Tullessa Iisalamesta Freudin unientulkinnasta ajelehti mielessä jotain. Muistin myös Jungin samoja miettineen, mutta eri kantilta. Molemmat kuitenkin ajattelivat suht tervejärkisesti unien merkityksestä ihmisotuksen psyyken kannalta. Eivät he ennustajiksi alkaneet saatika että unet heidän mielestään ennustaisivat jotain. Päinvastoinhan unet toimivat; sen minäkin pölökkypiä olen aina tajunnut.
Listaukset esineiden, ihmisten tai eläinten merkityksestä unissa ovat aina olleet vain viihdettä ja taikauskoisten narraamista. Mustia kissoja painajaisten poluilla.
Jungin lapsuus ja nuoruus on ollut varsin hankale Freudiin verrattuna ja sillä (mielenterveyden horjuminen) on ollut vaikutuksensa Jungin filosofiassa.
Freudilla taas lapsuus ei ole ollut muita sen ajan hyvin toimeentulevista perheistä olleita juutalaislapsia kummoisempi. Kosheria on pistelty nälän pidikkeeksi ja pipaa päässä jos on käsketty. Järjen kasvettua ohitse kastevesillä huuhdeltujen aikalaisjärkien Freud lähti omille urilleen.
Jumaluskovaisuus ei Sigismundiin tarttunut. Hän alkoi teflaamaan aivojaan tiedolla ja omilla pohdinnoillaam ennen kuin uskovainen suku ja uskontonsa traditiot ehtivät polttomerkitä joutavuuksien jumalien psalmeja niihin.
Ulkomuistista sitaatintapainen: "Uskonto ja sen luomat harhakuvat tuonpuoleisesta ovat kohtalaisen halpahintaista ja helppoa turvautumista kuvitelmiin sen sijaan, että ajateltaisiin (tunnustetaisiin) elämä sellaisena kuin se on."
Vittumainen ja vaikea elämä, mikä siinä niin kummallista on etteikö sen lausumista ääneen kestäisi? Ja vieläpä tietäen jo pienestä, että se on ainoa tie totuus ja elämä ja kaikki muu on suurta huijausta.
Ihanaa ja helppoa elämä on paljon vaikeampaa edes kuvitella, saatika miten ällöltä sen näkyviin kirjoittaminen tai suustaan kuultavaksi sanominenkin jo on. Unelmoida aina voi, mutta se pitää ymmärtää, etteivät unelmat koskaan pysyvää onnentonttia koko elämäksi paaluta.
Pahimpaan pitää aina osata varautua eikä sen pelkonsa sanomista saisi keneltäkään estää.
Juuri nyt globaalisti kaikkea elollista koskeva, sukupuuttojen ja kaikkien lajien (myös ihmis-) elinmahdollisuuksia kaventava uhkakuva on homo sapiens-lajin itsensä luomat, nopeasti edenneet ympäristöuhat ja kriisit. Ne kuvat ovat tässä näin silmiemme edessä jos vain älylaitteittemme turhuuksien unelmankuvilta niitä uskallamme herätä katsomaan.
Edellämainittujen uhkakuvien ohitse on nyt kiilaamassa kaikesta kerralla selvän tekevän ydinsodan käsillä olevat hetket maailman vaarallisimmaksi otushirviöksi osoittautuneen Moskovan Zaatanan toimesta.
Tätä jos kuka ei nyt uskalla sanoa ääneen, on todella samalla kannella maapallon kokoisella Titanicilla jossa orkestereiden viulut vain soittelee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti