Lillukka

26.9.2022 muanantae

05.34

Voe kihveli, että kusetti makkeesti, sanoi muurari kun nurkan takaa tuli.

Erään maalarinkin muistan sanoneen työmaan vessasta poistuessaan, että paskattipas imelästi; paremp' ol ku kehno pano.

Siinähän ne kolme perustyömiehen puheiden tärkeintä elementtiä tulikin; kustapaskaapanemista.

Raavaiden lihansyöjien työmailla kyllä "vilosofioijaan", mutta  aina iliman d-kirjainta.

Eilen mielessä oli Yuval Harari ja hänen tarinateesinsä. Unessakin mietteitäni siitä lienen purkanut lisämausteiden tullessa siitä, kun eilen murhasin  Raidilla mökin koloissa ja paneleiden raoissa jo talviunille herenneiden kärpästen joukko-osastot niiden alkaessa pörähtelynsä uuninlämmityksen jälkeen...

...niin siis uneen tulivat kärpäslautat vesisankoissa ja niitä oli kämmenellensä valikoimassa edellämainittu israelilainen historiantutkija Harari joka sanoi selvällä suomenkielellä siirtyneensä tonkimaan kärpässukujen historiaa.

Oli oksetusolo kun heräsin.

 Katsoin ensimmäiseksi että onko vesisankoissa miten paljon kärpäsiä. Petyin, ei ollut yhtäkään. Eikä israelilaistakaan pöydän ääressä istumassa näkynyt.

20.09

Peruskonit klopsuttelivat melonit hyllyen kärkeen Italian parliamenttivaaleissa!

Mussoliinin haamu roikkuu hirressä tulevan pääministeri Melonin takana. Sen kirugin kiristelemät naamanahkat ja hammashoitajan valkaisemat implanttirivistöt kyttäävät köydenkatkaisijan saapumista.

 Reinkarnaatioihin tässä täytyy ruveta näköjään uskomaan!

Kaikki tässä ihmisjärjestyksen alaisuudessa toimivassa maailmassa on näköjään mahdollista; aikoinaan tuli ensin Mussolinin mieto fasismi jota väkevöittämään syntyi tulinen Hitlerin natsismi; nyt niiden perilliset ovat kaivautumassa haamugallerioistaan takaisin valtaan.

Ohjelmat ja kaavat on evoluutio etsannut lajimme geenikartastoon. Mitä verisempi ajanjakso, sitä kuulaammin muistot kartoilla hehkuvat.

Nuo jo Natsi Saksaa kainosti myötäilleet voimat Ruotsissakin saivat jo kavionsijan kansanrintamassa ja Suomessa "asiantuntija"lausuntoja meneillään olevaan Teurastussotaan pyydetään hallaisilla ahoilla tulihtelevalta valjunaamalta vaikka sillä ei asiaan ole yhtään mitään annettavaa.

Mitä näillä Suomenkin esiintymisillä pedataan?

Mediatoimitukset kyttäävät klikkejä eikä kuudes aisti enää toimi entistenkään vertaa.

Osaako yksikään EU:n jäsenvaltio Euroopassa olla oikeasti varuillaan sisältä päin tulevaa ääripoliittista uhkaa vastaan? 

Voiko sitä vastaan edes varautua demokratioissa joissa äärimmäiselle tyhmyydellekin ja vallanhimojen tyydyttämiseen keinoja kaihtamatta annetaan ohjakset sen niin vaatiessa kun ja jos äänestystulos antaa luvan?

Ensin "yllätti" Moskovan Zaatana kuin jokasyksyinen lumituisku kesärenkailla liirailevan talvikansan, ja nyt sen tekivät fasistien perilliset fasismista ja mafioistaan suuresti kärsineelle Italialle.

Tähän samaan kysymyssarjaan kuuluu myös, että mistä Britannian Brexit oikeasti kertoo?

Demokratiakokeilujen pieleen menosta-ko?

Välimuotoa jo kokeiltuun sosialismiin ja meneillään olevaan markkinatalouteen nojaavan yhteiskunnan luomiseen ei taida onneton lajimme keretä löytää.

Riittääkö minkäänlaisilla "aivoinsinööreillä" kapasiteettia miettiä loppuun saakka evoluution ihmislajikokeilun kaikessa muussakin täydellistä epäonnistumista? 

Tajuaako se, että onnistumiset ovat eittämättä olleet mahtavia, mutta että hinta on ollut valtava eikä sitä laskua pystytä maksamaan? 

Yuval Hararikin nappaa nenään toisella kätösellään ja sanoo, ettei toivoa meillä ole ja toisella taputtaa poskelle, että kyllä, kyllä Toivo on, katsos sinä onnellinen kuluttajapaskiainen, sehän on sinun kädessäsi alati: Tekniikka! Sillä maailma pelastetaan🙃

Onnistumiset (demokratioiden kulutukseen perustuvat onnelat) ovat luoneet pysyväisyysharhan ja kun se Italian lailla vähän notkahtaa, tyytymätön kansa alkaa napinan and kapinan tunnustamatta, että kaiken se on jo saanut, nyt on aika pysähtyä miettimään (olisi ollut jo aikapäiviä sitten).

Kurt Vonnegut kuittasi tämän kaiken soutamisen ja huopaamisen  "hui hailla" ja "näin se käy"-hymähdyksellä, mutta niiden syvemmän merkityksen ymmärtää vasta, kun on lukenut koko hänen tuotantonsa.

Viimeisessä Maaton mies-"testamentissaan" hän allekirjoittaa tiivistettynä kaiken elämässään sanomansa. 

Vonnegutin Teurastamo 5 ei olisi pahitteeksi ottaa luettavakseen useammankin jotta ymmärtäisi, mistä sellaisissa "teurastamoissa" on kyse tämänkin päivän Azovan tehtaissa. Ukrainassa useaan kaupunkiin on isoja ja pieniä teurastamoja syntynyt ja niissä paiskotaan lihaa myllyihin yötä päivää, tauotta. Kuin Dresnedissä Kurt-sotilaan kyyristellessä jossain kuumuutta hohkavassa, metallisessa helvetissä hengissä selvitäkseen.

Ympäristökatastrofien kiihtymistä odotellessa voisi lukaista heti, jotta ennättää, häneltä Galabagoksen.

27.9.2022tiistai

05.23

Pimeää, +7°, satelee ripeksimällä. Lepakot yhä liikkeessä. 'Viuh vauh' -ne vain alastoman kusella seisojan olkapäitä hipoen liitäen lenkkeilivät. 

Vinha kuorsasi keskellä pihamaata mustalla sykkyrällä. Valolampun kiilakaan ei meinannut sitä ympäristöstä erilleen valaista. Lehtokurpankin panin merkille marjapuskan juurelta. Se nukkui vissiin vielä. Nyt en mennyt herättelemään.

Eilen metsälenkillä huomasin mättäissä puolukoiden ohella lillukoita. Keräsin niitä niin paljon kuin löysin (parikymmentä marjaa) ja imeskelin niiden vaatimattoman annin nieluuni. Koetin pureskella siemeniä rikki, mutta ei mun hampit pystyneet.

Moni rohmutoohottaja on keinoja kaihtamati urallaan rynniessään tyrkkinyt tieltään lillukanvarsiin kompastujia ollen oikeasti täysin tietämätön, mikä lillukka edes on. 

Yksi espoolaisiivisniemeläinen poliitikkokin puuskutti tukevan vartensa kätköissä sijaitsevilla äänihuulillaan jossain puheessaan lillukanvarsien suistamista tientukkijoista, mutta onkohan sekään painovoimaa uhmaava urakiitäjä koskaan kumartunut ihmettelemään lillukan vaatimatonta, rihmamaista kasvustoa ja punaista, nuppineulanpään kokoista marjaa jossa ei pehmeää, karkkimaisen imelää hedelmälihaa ole kuin hipaisun verran luunkovan siemenen päällä? (Eihän ylensyönyt iivisniemeläinen ylös enää lillukanvarsikosta pääsisi jos kumartuisi...) (YLEn syönyt...hmh?)

Jos lillukanvarsiin joku kompastuu, hän on ihan varmasti jo niin huonossa kunnossa, että auttamaan olisi syytä jäädä, ei potkaisten ja kiroten kaikota paikalta.

Tämän voisi ottaa huomioon siinäkin tapauksessa, että puhe on vain metaforasta, mutta lähimmäinen rojottaa henkisenkin happipullonsa tyhjiin imeneenä viimeisellä kynnyksellään...

20.07

Parkkasin päivällä sateessa peräkärryllisen näreseipäitä. Löysin vielä semmoisen metsätylyvän jossa oli hitaasti kasvanutta, kymmeniä vuosia vanhoja pieniä kuusia isompiensa katveessa. Harvensin nätisti tarpeeseeni sopivimpia 30 kpl. Ja tuo tarve on niin tiällä Um kuin Sivukadulla Knissakin omppupuiden jäneksiltä ja rusakoilta suojaamiseen tarvittavat seipäät joihin katiskoverkot nidotaan talveksi kiinni. Entiset ovat jo lahoja tai ainakin liian lyhyitä.

22.09

Mitä tuolla aiemmin huokasinkaan ympäristökatastrofista "Galapagoksen" yhteydessä?

Moskovan Zaatana on jollakin konstilla (pienoissukellusvene?) lähetyttänyt kätyreillään pommeja Paavi Lipposen kaasuputkikakkoseen  sekä siihen ensimmäiseenkin ja nyt valtavat, miljardiset myrkkykaasutonnistot kuohuvat ylös Itämeren pintaan useasta kohtaa.

Mitä muuta tämä kertoo Venäjän Rotan lopun aikomuksista kuin että millään ei ole enää mitään väliä?

Se Zaatana on nyt vetäytynyt sinne henkiseen bunkkeriinsa josta poispääsyä ei muuta ole kuin poltetun maan taktiikalla itsensä ja kaiken ympärillään olevan murhaamisella. 

Sen melkein teki jo esikuvansa Hitler ja nyt vain jännitämme koko järjellinen eliökunta (se ns. järjetön eliökunta ei kykene; onnellisten osa heillä, ainaisesti kurittamillamme), onnistuuko sen viiksiniekan viiksetön reinkarnaatio (tai inkarnaatio; ihan miten vain) tässä vaikeassa tehtävässä jossa itsensä on uhrattava lopullisen tuhon saavuttamiseksi.