Aivojensa koukuissa

19.3.2026 torstai

Unimäessä aamulla varhain. 

Jokakeväiset ilmiöt jälleen merkintöihin pantavina: Molokkakeli; harmaat pilivet matalalla mataavat, lämmintä 3 astetta. Ruokinnalla neljä käpytikkaa, pari närheä, punatulukkuja huru mycket ja lukuisasti muita pikkutinttejä. Mustarastaskin on jo saapunut. Orava pintteli tietä pitkin Kyntöläiselle päin.

Tällen keväälle nuo kaikki vain aiemmin  kuin muistissani koskaan ennen. Ihan kuin sekin, että ollaan näillä hetkillä jo syöty lajimme ohtinaksi lasketut, koko kuluvan vuoden globaalit luonnonvarat.

Nukuin hyvin vaikka oli viileää, tai ehkä juuri siksi. Unessa sain punaisen, 1980-luvun farkkutakkini kaupaksi hontelolle, sinihousuiselle, Huovisen Joren näköiselle poijanhuitaleelle. Se oli ylpeä siitä löydöstä, kaivoi paitansa rintataskusta lakupötkön huuliensa väliin ja oli imevinään kuin tupakkia. Joresta muistin äkkiä, että Vaula täyttää 50 vuotta huhtikuun alussa ja rupesin tilaamaan junalippua Siilinjärveltä Imatralle... Heräsin pikkuisen onnettomana.

Kaivolta saunalle tuleva vesijohto jälleen jäässä. Vaan eipä savisella tulvavedellä mitään tee ennen kuin pääsen juoksuttamaan kaivon muutamaan kertaan tyhjäksi. Ruokavettä toin kanisterissa ja eilenillalla kannoin monet sangolliset tienvarren tulvapurosta saunaan. On se puhtaampaa kuin pyhiinvaeltajien kastevedet limakkoisena, eläinteraatoja, ihmistuhkaa, viemäreiden saasteita ja kondomeja uiskentelevassa Gangesjoessa.

Viimeisimmät verikokeet lupasivat edelleen, etten tarvitse kolesterolilääkkeitä ruveta lappamaan. Vain sokerit olivat punaisen pisteen verran koholla kuten viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana koko ajan, mutta siihenkään ei tarvitse kuin tarkkailemalla puuttua. Pitänee jättää loputkit imelät pois ainakin yksin ollessa. Kahvijytyset säilytän tavan vuoksi; steviajauhe osoittatui huonoksi vaihtoehdoksia kitalakea ja kieltä tahmovan makunsa takia. Maidon vaihdoinkin jo sokerittomaan soijaan. Kauramaito menetti asemansa sisältämänsä sokerin ja lopulta äklönä suussa tuntuvan makunsa takia. Ja koska se juutas pinttyy keltaiseksi kalvoksi astioihin eikä käsitiskissä pois lähde.

Selkäleikkauksen ja siitä toipumisen aikaiset liikakilot pitää saada hallintaan.

Arveluttaa ruveta polttopuuhommiin kun jo eilisen tänne asettumisen ja vesienkannon seurauksena olivat paikat aamulla niin saatanan kipeät. Selän lihaksiin, ei ruotoon, koski vähän aikaa eikä kipeä nilkkakaan kiitellyt. 

Ei saatu vävyn moottorikelkalla ajetuksi hirsiäkään metästä pois kun ei koko talvena tullut lunta kunnolla. Pitänee vestää vestettävänsä siellä ja kantaa sitten hirret olallaan sinne minne tarvitsee.

Jos tästä nyt vielä työmieheksi kuonnutaan. 

Iltasella

Saunottu on. Puita kaatelin pihapiirin lepikkoa harventaen ja katkoin liiterin päätyyn nokko pinon eikä ruppi vielä sano paljon mitään. Väsyttää terveesti joten uneen piäsen kun  kyljelleni köllähdän.

Kaivon pumppasin kaksi kertaa tyhjäksi. Tunnin saa generaattori pauhata kerrallaan, mutta ehkä vesi kirkastuu kun muutamana päivänä peräkkäin vettä putki luontoon ihan huviksensa tyrkkää. Saunavedet kaivosta jo otin.

Jotta loppuisi joka keväinen veden saannin kanssa ättäröinti, niin pitäisi yhteiskuntien eliittien lailla varastaa jostain rahaa muutamia tonneja (kymppitonneja, satojatuhansia...ja olokoot; Miljardeja!), että saisi kaivikonetta käytettyä ja kaivettua kaivonrenkaat ylös, asennettua ne saumatiivisteiden kera takaisin vatupassiin ja suodatushiekkaa muutama nuppikuorma ympärille. Kasikympin (senttejä) betonirenkaat tietysti vaihtaisin uusiin metrisiin, että sopisi aina välillä vesilähteensä huoltamaankin.

Ja sen kaivinkoneen ostaisin ittelleni, saatana!

Samalla laittaisin teräksisen, kestävän, helevetin kalliin uppopumpun tyrkkäämään vettä tupaankin sillä vesijohtohan on olemassa. Kun generaattorilta menisi virtaa maakaapelia pitkin kaivolle, kaukosäädin toimisi kytkimenä veden tulolle. Sama homma saunalle.

20.3.2026 perjantai

Siinä se päivä kulahti puita nurien ja pätkinä liiterin luokse kantaen. Melkoisen isojakin seassa, että ihan lyhyinä pölkkyinä niitä syliini otin kuin pikku porsaita.

Pölläytin täydet tuhkasankolliset puiden juurille. Hirviä oli kaksi käynyt saunan takana kääntymässä, mutta eivät olleet nekään sattuneet nuolukiville Unipuron varteen.

Huuhkaja jälleen huhuilee kevättä itselleen. Iltayöstä se oli Kaivonkorven suunnalla, lähempänä kuin aiemmin. Missähän pesinee? Saunareissulla seisoksin pitkään pimeässä sitä kuunnellen.

Koetan olla lukematta kauheita Lähi-Idän sotauutisia, mutta ei niitä pakoon pääse jos vaikka Ylen digiaviisin avaa. Hesarin tilauksenhan katkaisin, mutta aina sieltäkin jotain silmiin tarttuu kun luettavien sarjisten ja muutamien maksumuurittomien juttujen luokse skrollaa.

Mielisairaat pösilöt uskontojen mielikuvitusjumalineen johtavat nyt maailmaa eikä siinä armoa anneta sen enempää toisilleen, ympäristölle kuin infrallekaan. 

Iranin&ympäristönsä sodan tämän hetken osapuolista eräät eivät välitä kaiken tuhosta sillä heillehän kuolossa Paratiisien ovet aukeavat ja toisilla ei sellaista aivojen kytköstä ole olemassakaan, että jokin tässä maailmassa olisi "välitettävä" asia. Diilikeisareille ja sotaa ihannoiville eivät tunteisiin ja totuuteen liittyvät asiat ole koskaan mitään merkinneet.

Käsiä ei pidä kenenkään ristiin laitettaman sillä se ele tarkoittaa samaa kuin sotahullujen puolelle asettumista.

21.3.2026 lauantai

Sanoivat ratiossa, että ollaan kuukauden etuajassa kevään edistymisessä. Ei se hyvää ennusta koska ikiaikisen järjestyksen häiriintyminen tuottaa ongelmia. Linnut alkavat pesiä liian varhain, metsien marjat kukkia, vilja ja pottu nousee oraalle, mutta sitten päälle ajautuvatkin pakkaskelit ja niin kesän heinä kuolee ennen kuin on heilimöintinsäkään aloittanut.

Asioita ymmärtämätön bisse- ja siiderikansa syöksyy terasseille irvistelemään aurinkoisina selfieissään. Massat sen enempää kuin mahdolliset vakavia ajattelevatkaan eivät enää voi, eivätkä edes halua, ymmärtää luonnon laeista yhtään mitään. Suuri osa pohjoismaalaisista kuolisi ensimmäisenä jos muun maailman ruoka- ja tarvikehanat todella menisivät kiinni Hormuzinsalmen lailla. Suomellakin on Itämeressä oma elintarvikesalmensa eikä sen tukkimiseen Moskovan Zaatana kummoisiakaan temppuja tarvitse.

Vaalea kanahaukka lensi pihan ylitse hyvin matalalla. Sillä ei ollut nälkä kun ei edes yrittänyt syöksyä oravien kippuun vaikka ne olivat kuin tarjolla ruokinnan liepeillä. Tuli orkuille kyllä kiire kipittää karkuun kun pikkulintujen varoitusäänet kajahtivat.

22.3.2026 sunnuntai

Mukavan tuntuinen ilmanala jälleen. Kimpoilin viidenhämärissä ylös ja seurasin päivän nousua ulkona källäillen. Kävin pikku lenkin tietäkin pitkin. Huuhkaja huhuili viimeisiä yön huhuilujaan Kellomäen suunnalla.

Pelottavimmaksi uutiseksi otsikoivat Usan SuurMöliskön uhkausta pamauttaa liekkeihin Iranin kaasuntuotantolaitokset ja -kentät 48 tunnin päästä jos ajatollahit eivät nosta Hormuzinsalmen puomeja kaikille öljykuljetuksille.

Tämä kaikki on esimakua tulevasta jolloin energia on kaikilla sektoreilla hakusessa. Ei tässä darwineita tarwita ymmärtääksemme, millaiset lajimme edustajat tulevaisuuden perivät ja ketkä siitä jälleen kerran ensimmäiseksi kärsivät.

Heikot eivät voi enää lähteä edes merten taa. Ne (me) pakenevat tällaisiin pikku unimäkiin ja vain sitkeimmät sinnittelevät hengissä kunnes puhdistajat saapuvat kaikkiin maailmankolkkiin droonipommeineen eikä keskitysleirejä uuneineen enää loppuratkaisuihin tarvita.

23.3.2026 maanantai

Jokohan se SuurMöliskön 48 tuntia umpeutui?

Sloveniassa oli eilen vaalit ja aamun uutisissa uskallettiin jo kainosti toivoa, että maltillisempi klikki voittaisi nippanappa.

Hirviömölisköhallitukset pyrkivät johtoon kaikkialla. Unkarin Orbankyrbäkin uhoaa voittavansa seuraavatkin vaalit ottamalla mallia usalaisesta esikuvastaan. Ja saattaa sen paskaläjän taktiikka tehotakin kun maailmassa on lajimme itsemurhaiset geenit muutenkin valloilleen päässeet. Siaksi haukkuisin Viktoria jo ulkonäkönsä puolesta, mutta ei sioista koskaan hänenlaisiaan luonteenpiirteitä löydy. Ja onhan sialla kärsä sentäs aika kaunis mitä se ei Orbanilla ole. Lisäksi sika on viisas...

Unessa muurasin uunia. Jahkasin muurauksen järjestyksen kanssa tuskastuttavasti. Isäkin tuli konttailemaan muurin viereen. Kirosin isälle kun se unohti neuvoa nuohousluukkujen asennuksen oikeaan saumaan.

Iltasella kun saunottu on

En jaksanut koko päivää raataa polttopuusavotassa. Käpsehtelin muuta minkä jaksoin. Nilkkasärky vituttaa vaikka ei se pahin mahdollinen enään ole.

Ladoin nättiin pinoon kuormalavan päälle tulenkestävät tiilet joita on 112 kappaletta. Niiden pitäisi uunin sisustarpeiksi riittää. Uunin laenkin voin niistä latoa. Aloin jo itselleni uskotella, että homma tulee onnistumaan minulta ihan itse ja että teen ulkokuoren luonnonkivistä. Jos olisin vielä niinkin viitseliäs, että kaivaisin lähisuon kuntan alta silttihiekan ja ostaisin siihen sekoitettavaksi rakennuskalkkia sekä tavallista sementtiä, niin muuraus tapahtuisi melkein kuin se on tapahtunut kauan ennen kuin K-rauta keksittiin. Voisin savenkin kalkin sijaan itse kaivella sen samaisen hiekan alta suon laidan montuista.

Mutta ei taida minulla enää rahkeet silttihommaan riittää olletikin kun ei ole yhtään toveria toisen lapion varteen pyytää.

Kesätkin alkavat olla huomisen elämänpituuteni huomioiden loppuluvuillaan.

Kuunsyrjän sirppi Vinhan haudan yllä, ison kuusenlatvan vieressä kun saunalta sitä katsoin. 

Puutarhuri oli joutunut viikonloppuna hoitelemaan Anelman sairausasioita. Mummulaisen omat jälkeläisen jälkeläiset olivat kyllä käyneet paikalla, mutta ne olivat vain kännyköitä selanneet vaikka olisi pitänyt pissanäytteitä kuskata Kaksille ja pestä ja vaihtaa petivaatteita kun pidätyskyky vanhukselta on tulehduksen vuoksi huonoa. G oli vienyt yhden näytteen labralle, mutta niiden vastaanotto oli juuri päättynyt. A oli sitten käynyt taksilla itse päivystyksessä vaikka ikävä kokemus sellainen kipujen takia oli ollut.

Siinäkin esimerkki siitä, miten rahakkaita vanhuksia kyllä sukulaisten toimesta taloudellisesti muuten kupataan, mutta kun he tarvitsisivat konkreettista apua, niin tumput suorina vain töllötetään. Tai tosiaankin selaillaan älyvehkeistä videoita kun potilas kivuissaan ähkii ja pitäisi toimia.

Puutarhurille (ylipäätään meille naapureille) Anelmavanhuksen asiat eivät kuuluisi vähän vertaa, mutta ei ole häpyä jättääkään kun kerta on avuntarjoajan rooliin tässä vuosien mittaan tavallaan asemoiduttu.

Sen olen aistinut, että Puutarhuria A pitää kuin varhain haimasyöpään kuolleena, liki samanikäisenä tyttärenään, että onhan se oikeastaan kunniakin kun vain sitten jaksaisi töidensä päälle.

Kekkosohranaa alan lukemaan ja siihenpä tavan mukaan jälleen nukahtanen.

24.3.2026 tiistai

Klo 04.50

Melko valoisaa jo. Eilen lujaa puhaltanut tuuli on käärinyt huulensa tötterölle ja solminut kurtun ympärille nijelangan. Semmoisen kuvajaisen piirtäisin lastentarinaan jos niitä vielä rustaisin.

Näin unta hennosta naisesta jolla oli luja luonne. Minä en kuulunut sen unen tarinaan mitenkään, seurasin vain pilvipenkillä istuen naisen hääräämistä ammatissaan joka liittyi opettamiseen vaikka oppilaita ei näkynytkään.

Ehkä tekoäly oli vienyt häneltä opetettavat?

Iltasella

Paulukselta leikanneet viisaudenhampaan juurineen pois.

Kävin jo Tojotanrottelo kolmoselle varaamassa ajan kylän pajalta vetokoukun laittoon, mutta kun aloin itse valmistelemaan vaihtoa, ettei maksullisella taholla menisi asiaan aikaa, niin korvakkeet joiden paikalle koukun runko pultataan, lähtivätkin helposti irti ja pian minulla oli koukkukin paikoillaan. Onhan se paskamaista puuhaa selällään autoa takaa päin panna, mutta jos siinä satasia säästää, niin kyllä se kannattaa.

Nyt en jaksa muuta. Käyn saunassa ja alan korsoomaan.

Sloveniassa maltillisemmat voimat voittivat niukasti vaalit.

25.3.2026 keskiviikko

Iltasella

G kävi Jompen kanssa. Saunoivat, paistoivat kiukaankolossa makkarat. Toivat tullessaan pakoputken tiivisteen ja pultit ja kesärenkaat ja ottivat aitasta Pauluksen auton (mun "Tojotanrottelo kakkosen") kesät mukaansa. Olivat ajaneet Valtimon kautta pois.

G:lla olivat viimeiset kirjoitukset olleet aamupäivällä historiasta. Jospa saisi sen valkoisen lakkinsa hänkin...

Päivällä irroittelin takapuskurimuovin syrjään, ja vielä sen alta metallisenkin rälläköin irti (pultit eivät lähteneet kiertymään auki) ja sarhasin onttojen runkopalkkien päistä kolmannetkin pultit vetokoukkuun paikoilleen. Laitoin hitsaamalla metallipuskurin takaisin ja ruostesuojasin sen alustamassalla. Juuri ja juuri kerkesin kaiken tehdä ennen sateiden ylle saapumista.

Vetokoukun pistorasian johtojen kytkentä on vielä edessä. Pakoputkikin oli ratkennut takimmaisen liitoslaippansa juuresta niin sen juottaminen migillä jää ammattilaisen tehtäväksi.

Perkele että minua suivaannuttaa autojen rassaaminen! Olisin näinäkin tunteina saanut puita pinoon melkoiset määrät.

26.3.2026 torstai

Ukrainasta pommeja Viipuriin ja Laukaanlahdelle. Valtavat myrkkypilvet leviävät ylle Karjalanmaan eikä Suomikaan niistä ohtinatta jää. Silti sotarikoksiin ja muihin raakuuksiin täyssyyllinen Venäjä on päässyt, ja yhä pääsee, vähällä tekosiinsa nähden.

Myönteinen kotimaan uutinen: Kansanedustaja Päivi Räsänen sai korkeimmassa oikeudessa sakkoja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Sanoo järkyttyneensä tuomiosta, mutta se osoittaa vain sen, ettei sillä ole hajuakaan siitä, kuinka monet miljoonat ja miljardit homot ja lesbot hänen kaltaistensa uskonnollisisita asenteista ovat saaneet kärsiä pitkin ihmishistoriaa. Inhottaa tuo sormiaan raamatun ympärille kiristelevä ihminen kun ei edes suostu ajattelemaan, että voisiko tuomiossa todella olla jo käytännön järkeen vaikuttamisen vuoksi oikeassa osumista.

Minne aivojensa solukoihin anteeksipyynnön mahdollisuus lääketiedettä aikoinaan opiskelleella Päivilläkin sotketui? Eikö siinä helvetinperkeleen raamatussa jotain siitäkin mahdollisuudesta paasata?

Oikeita järkytyksen aiheita on Päivinkin rukousten alkulähteiden suunta Lähi-Itä tarjonnut jo vuosia ja vuosikymmeniä, mutta suurin on kuitenkin rakkaus joka sydäntään kylmää. Nimittäin samansukupuolisten toisiaan kohtaan tuntema rakkaus. Tuo aivolisäkkeen virittämä tunnehan on Räsäsen mielestä varattuna yksinoikeudella vain ja ainoastaan meille heteroille! Ja miten heterotkin puolisoitaan toisinaan kohtelevat kun niitä niin kovasti rakastavat; Nytkin juuri tulleen uutisen mukaan perisuomalainen mies tuomittiin elinkautiseen vaimonsa murhasta!

Lapinlahtelainen kansanedustaja Sari Essayah asettuu Ylen uutisisten haastattelussa tietenkin yhteisten rintamien kollegansa tueksi homoasiassa vaikka hänen kuuluisi yksittäisenä kansanedustajana olla julkisuuden kautta puuttumatta oikeuden ratkaisuihin.

Eikö tämänkin pariskon oma mielikuvitus voisi laatia heille toisenlaisen elämänkohtalon jossa he olisivatkin syntyneet ominaisuuksin joita sama sukupuoli kiinnostaa enämpi kuin vastakkainen? Ja kun he samanhenkisen politiikan törmäyskursseilla olisivat sitten myöhemmin tavanneet, olisivat he nyt saman sängyn jakajina arvostettu lesboparisko...

Mutta aivojensa koukuttamina nuokin poloiset perisyntisiä häntiään jahtaavat.

Kirjoitin Sari-uutiseen kommentin jonka moderoija kohteliain sanankääntein sähköpostiini viestin laittaen lemppasi virtuaalitunkiolle.

Mutta tässä se: 

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä oikeusvaltiossamme. Tuomio on oikea, ehkä jopa liian lievä ja paljon anteeksi antava.  Poliitikko Päivin kokema järkytys on pientä siihen nähden, mitä homot ja lesbot ym. ovat pilkan, ivan, syrjinnän, keskitysleirien ym. historian aikana saaneet kokea, ja yhä kokevat. Niiden taakkojen kanssa taivaltava kameli ei tätäkään Päivin tarjoilemaa risua olisi kannateltavakseen tarvinnut.  Sari Essayhahinkaan ei olisi pahitteeksi alkaa anteeksipyyntölinjalle kaikesta siitä, mihin edustamansa uskonyhteisö ja -yhteisöt, kirkot ja erilaiset lahkot ovat menneisyydessä lähimmäisilleen tehneet vain siksi, että jotkut ovat saaneet syntymässä sen fyysisen ja henkisen roolin elämäkseen, mitä ei voi toiseksi vaihtaa.

Ylen perustelut kommenttini poistolle:

Hei, Kiitos osallistumisestasi keskusteluun! Tällä kertaa viestiäsi ei julkaistu aiheesta Essayah antaa tukensa Räsäselle: ”Tuomio on huolestuttava sanan- ja uskonnonvapauden kannalta”. Keskusteluja moderoidessa tarkastelemme kokonaisuutta ja valitsemme julkaistavaksi viestejä, jotka vievät keskustelua eteenpäin ja täydentävät aihetta. Viestisi saatettiin jättää julkaisematta esimerkiksi siksi, että: asia oli jo tullut esille muissa kommenteissa viestisi ei liittynyt suoraan keskustelun aiheeseen viestisi tai nimimerkkisi ei ollut linjassa Ylen keskusteluohjeen kanssa Haluamme pitää keskustelut mahdollisimman monipuolisina ja rakentavina. Siksi joskus hyväkin viesti voi jäädä julkaisematta. Lue lisää Ylen keskusteluohjeesta. Kiitos, että olet mukana keskustelemassa Ylessä!

Mukavaa kun ne sentäs kovasti kiitellen yrittävät perustella sananvapaudenkäytön estämisensä. Hesarista ei koskaan kuivaa kurausta kuulu.

Samaa heimoa

9.3.2026 maanantai

Jälleen tämä uni: Aivot yrittivät analysoida itseään kun paikalle vieriskeli syrjän katveesta Daliviiksiset, silmälasiset toiset aivot. Viiksissä roikkui pieniä työkaluja joilla outo ilmestys alkoi tonkimisensa. Ohimoihin koski kun heräsin.

Unesta valveillaolijoiden valtakuntaan lähtiessäni minulle pantiin kainaloon nippu täyteen kirjoitettuja A-nelosia. 

Elikä nukahdin uudestaan niitä lukeakseni. Tekoäly nimeltään Kustilan Kusti oli kirjinyt ne. Sitten piti kiirehtiä pellonlaidalla vinossa kenottavaan huussiin jossa pyyhin papereihin perseeni.

Soitin Heimosedälle. Huonolle mallille oli muutama viikko sitten terveys mennyt. Tuli hankale olo mullen.

Heimo ja Sirkka. Kuvan takana lukee "Heimo sairaana 1959". Sirkka oli kotoisin Sotkamon Vihtamosta. Kuva lienee otettu jossakin siellä päin.

                         HeimonSirkan (os. Korhonen) koti "Sievälä" Sotkamon Vihtamossa, foto 1970-luku.

14.3.2026 lauantai

Klo 03.33, junassa kohti Helsinkiä. Inter City, vaunu nro 5, yläkerrassa istuimeni numero 77. Koko junassa vain muutama muu matkustaja. Alakerran perimmäisessä vaunussa paksu varusmies röhnötti täydessä unessa pöytään nojaten.

Heimon luokse "viimeiselle ehtoolliselle"; Näin me puhelimessa lohkottiin.

Setä on ollut einesruokien varassa sairaalasta pääsyn jälkeen joista vatsa tahtoo mennä kovaksi. Kokkailin viemiseksi lohisopan termosastiaan. Paistoin mukaan myös Heimon lapsuuden ja nuoruusaikojen kalavesien kuhaa, keitin mukaan perunaa ja porkkanaa ja höystin annoksen paistetuilla sipulirenkailla. Nätti annos niistä alumiinirasiaan järjestyi; tuoksu tunkee nytkin pienestä kylmälaukusta jos vetoketjua raottaa. Kylmäkalleksi pakkasin syntymäseutujemme soilta poimittua lakkaa ja Unipuron ympäristön mustikkaa muutamat pakasterasialliset.

Matka meni joutuisasti; Klo 10.20 Heimon tykönä Risupadontiellä Oulunkylässä.

 Mummolan seinustalla ukki Adam sylissään Pekka, edessä Liisa, Pentti ja Pauli oikealla, lasten isä, Oskarisetä takana ja oikealla pilkistää hänen IC-moottoripyörän eturengas. Veljellään, siis isälläni, oli samanlainen. Kuvan ihmisistä on elossa vain Pekka ja Liisa eikä yhteyttä ole pidetty Oskarin kuoleman (2016) jälkeen, eikä paljoa sitäkään ennen.

16.3.2026 maanantai

Helsingin päivä mailleen saa, olisi aika uinahtaa, mutta asemalla täällä hengailen. 

Asematunnelissa lähestyivät "samat" kerjäläisnaiset kuin viimeksikin täällä käydessäni. Maltillisilla eleillä kielsin lähemmä tulemasta sillä eipä ole törsäämiseen varaa minullakaan.

Heimon  kanssa keskustelu oli yhtä huutamista: kuulo hänellä liki nolla. Huusin hänen oikeaan korvaan kysymyksiä joihin hän kyllä hyvin vastaili. Selväksi kävi, että polkunsa alkaa olla kuljettu, sitä tosiasiaa ei pääse enää pakenemaan. Jos vaikka kuukausiksikin, tai vuodeksi huoku jatkuu, niin eipä sitä elämäksi enää voi sanoa. 28.3 menee "alakerran ohitusleikkaukseen" ja epäili siitä selviämistään.

Vähän tuli haikea olo, ja kun siinä vielä selailtiin valokuvalaatikoitakin...

Nyt olen junassa. Klo lähentelee puolta yötä. Menolippu Ouluun näkyy kännykän sovelluksessa.Vaunu nro 57, yläkerta, paikka nro 106. Kyyti tuli melkoisen täyteen, ainakin alakerta. Ennen lähtöä kuljeskelin muiden matkustajien lomassa sillä lähtö hieman viivästyi. Kielien sekamelska oli melkoinen. Intialaisen tummaa ja aasialaisten monivivahteisuutta enimmäkseen. Afrikkalaistaustaisiakin monet. Jokunen tutunturvallisessa humalassa oleva, pehmein polvin hoippuva suomalainen näytti koomiselta ilmestykseltä raittiiden ulkomaalaisten seassa. 

Oulaisissa kun klo on 07.04. Nukuin melkein koko ajan. Kävisin kahvilla, mutta nykyjunien ravintolavaunujen kahvinkeittotarpeilla eivät enää kummoisia osaa tehdä. Pitäisi omat sokeripalasensakin varata mukaan kun niillä on vain niitä paperisia jauhopötköjä. Hinta kyllä on pantu kipukynnykselle. Jos vähän lisää, niin kitumarkettien tarjouksista saisi kaksi pakettia kahvia kotiin viemisiksi.

Katsoinkohan pois karkoittavan hinnan oikein sen kahvilasavustamosta siistityn juottolasyöttölän listasta; Iso kaffekuppi 14€!? Olisin ostanut kupillisen ja ihaillut entisöityä Järnefeltin Kolitaulua seinällä, siemaillut kupistani ja katsellut ihmisten hyllymistä tiskiltä pöytiin ja takaisin. Muistellut isää ja sen tupakehtemista ja niitä silloisten humalaismassojen tupakansavun seassa liikehtimisiä, alituista jankkaamista ja pulinaa, naurunremahduksia, yskimisiä, asemapoliisien totisentotisia taneleita...ja sitä asemanhajua!

Porukka on siistiytynyt. On rahvaalle omat väylänsä, mutta pikkurilli-kahvilakävijääkin piisaa hienoine puheineen ja aksenteineen. Tupakkia kukaan ei enää saa sisällä poltella, mutta yhden jos toisenkin ylähuulta patille venyttää nikotiinimälli, että eiköhän itsensä myrkyttämistarve lie samanmoista kaikenlaisine sokerisine suoliston huuhteluaineineenkin. Ja alati tapahtuva burgereiden mussuttaminen tekee tästäkin kansasta pian kävelemään kyvyttömän, yhtenäisen ihraläjän joka valuskelee Maa-planeetan pinnalla kuin sula läski kalakukossa.

Pekka puskia tarvittaisiin komppaniallinen valistamaan, mutta eipä taitaisi ne terveysmutinat korviin enään kantautua.

Karvahahattukansan junien vessat ne ovat aina olleet paikkoja jonne ei viitsisi mennä jos pakko ei olisi. Miten toikin äskeinen, suuri mies joka suuntaan, siellä mahtui käymään kun minunkin pitää melkein peruuttamalla mennä? Entistä punakampana se sieltä tuli, että tuskainen oli kokemus hänellä. Täytyisi pitää mukana desifiointipyyhkeitäkin kun roiskeilta ei seisoviltaan vettänsä ruikkiva kusikansa välty heiluvassa kapeikossa mitenkään. Minä koetan istuviltani, mutta pytyn reunojen pyyhkiminen on ennen istahtamista pakko joka kerta suorittaa. Haju ei ole kuitenkaan enää ihan niin hirveä kuin joskus 1960-70-80 -lukujen junavessoissa.

Ukki Adamin hautajaiset 1975. Pappi Väinö Mentu ripottelee multaa ja esittää sen ainoan, vettä pitävän, tieteen hyväksymän totuuden ihmisenkin piipahtamisesta elonkirjoa värittämässä: "Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun on jälleen tultava..."

Kuvassa takana lankoni Osmo, hänen vieressään partasuu Pentti (ampui itsensä 1981), sitten Oskarisetä veljensä Heimon kanssa. Heimon vanhin tytär Maari, vaimo Sirkka, papin paperia pitelevän käden takana pikkuinen Minna, isäni Tauno, äitini Gunilla, Lainatädin poika Jouni ja tytär Auli poikaystävänsä Pertin (sairastui skitsofreniaan 1977, kuoli 1990-luvulla) kanssa ja edessä Anni mummi ja Ismo, Lainatädin nuorin poika.

18.3.2026 keskiviikko

Kotio palattuani lueskelin uutisvirtaa. Vaikka lakkautin lehden tilaamisen niin HS:n kolumnisti Timo Paukun kirjoitukseen joka oli luettavissa silti "Huijaamisesta tuli uusi normi" yritin kolmellakin eri lyhyellä lauseella tökätä, kuinka uskontojen huijaustarustot ovat jo tuhansia vuosia menneet lajimme aivosyötteestä syvälle minuuksiin tehden tuhojaan totuuden ja valheen erottamiskyvyssämme aivan samalla tavalla kuin mitä nyt internet-ilmiö on tehnyt kiihtyvällä tahdilla, mutta moderaattoritekoälyn koodistoon asennettujen, kiellettyjen sanojen lista nakkasi tunkiolle moiset mielipiteeni.

Että tässä meidän sananvapautemme jota Hesarikin väittää hampaat irvessä puolustavansa.

Mutta ei sen väliä. Kommenttiosastot ovat täysin turhia muutenkin jos valistuksen aikaan vertaa jolloin valistaminen upposi sellaiseen tottumattomaan aivojenmassaan kuin urheiluhullut suohon. Ja mikähän "valistaja" minäkin luulen olevani, saatana. Poikkiteloin olija vain ja sellaisilta on huutajan turpa helppo tukkia. Vaiennetaan hiljaiseksi ja sillä selvä.

Alan  paneutua siihen ajatukseen, että Unimäkeen on lähdettävä kestipä selkä tahika ei. Seuraavan talven lämmityspuut ovat vielä metsässä!

Onneksi ei ole lunta juuri lainkaan. Soitin traktorimiehelle ja se on käynyt aukaisemassa uran lumenhölseeseen jota ehkä kymmensenttinen tiellä vielä on ollut.

Kun Heimosetä ihan pian kuolee, ei ole sukulaista jonka kanssa samalla tavalla yksituumaisesti maailman asioita puhelimessa puitaisiin. Seuraava "suvun vanhin"-ehdokas Martti jäi peräkammarin pojaksi (s.1949) enkä hänen kanssaan ole ollut missään tekemisessä. Viime syksynä jututin kun hän oli istuttamassa kuusentaimia Kyntöläisellä.

Voudinvasaran lämmössä

2.3.2026 maanantai

Meillä on aina vietetty poikien synttäreitä ja vähintään kahviteltu nimipäivinä. Niin nytkin kun Paulus täyttää 22 v. Ojennettiin pari pientä lahjaa eilisillä kakkukahveilla. Muuten tätäkään poikaa ei kotona juuri näy kun mukavempi on N:n luona majailla, ja koska on töitäkin. Niinhän asioiden pitää mennäkin. Illasta käytäneen Rossossa syömässä koko poppoo -paitsi Frans Elias. Tulee hiihtolomakäynnille naisensa kanssa vasta torstain.

TM kävi illasta.

Tänään ajelee Sonjan porukka ensin tänne ja sitten mennään käymään Salokylällä asioilla. Elisabethkin on mukana. Ostin hänelle muutamat pikkujutut isoon tavarakassiin johon voi sitten kotona leluja säilöä.

Unessa humpalla pitkästä aikaa. 

Koetin muistella ketä lavalla lujaa kyytiä töytyytin, mutta muistintaululla ei muuta näkynyt kuin punainen kokomekko ja muhkeat ryntäät.

Klo näytti vihrein numeroin mikron taulussa 04.44 kun kylmää vettä yön kuivattamaan suuhuni lasista horaisin.

Lähden kuudeksi Kaukaveteen vesijumpalle, sukeltelemaan, uimaan, vesihierontaan... Nilkkasärystä en taida enää eroon päästä vaikka mitä tekisin.

3.3.2026 tiistai

Eilenillalla särki päätä juuttaasti eikä se kokonaan ole yön aikana vaimennut.

Vantaalla kerrostalopalossa tukehtui savukaasuihin somalitaustaiset kolme lasta ja vanhemmat. Joku harhainen, 71-vuotias naapuri oli tuohustanut olohuoneeseensa nuotion ja hypännyt itse parvekkeelta pihalle.

4.3.2026 keskiviikko

Kaukaveden saunassa kaksi kolmekymppistä ukrainalaismiestä. Toisella oli villamyssy päässänsä ja aloitin siitä mainiten juttelun. Suomenkieli oli hakusessa, vaitelias ei pukahtanutkaan, mutta tältä vilkkaammalta tuli murtaen sanoja ihan nokko.

Kaverukset olivat tulleet jo Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan alussa tänne. Olisi tehnyt mieli ääneen ajatella, että kuinka sotaan kelpaavat kaverit täällä ovat, mutten viitsinyt. Ehkä selitys olisi löytynyt.

Illegaaleja vakoilijoita? Eikä niinkään Ukrainan  hyväksi vaan Moskovan Zaatanan.

Kun näin raskaasti syytteleviä ajatuksia milloin herää, olisi siksi parempi kysyä vaikka suoraan kuin että jättää ne päätä pakottamaan.

Löytäisin kaverukset kyllä, sillä Puhelias kertoi työpaikkansa nimen.

Yritin vaihtaa Tojotanrottelo III:seen ajovalumpiot, ei onnistanut. Olisi pitänyt osata tilata korkeudensäätömoottorilla olevat. Luulin, että ne voi vaihtaa vanhoista uusiin. Yritän lähettää umpiot vaihtoon Euroopan plakkiutuneeseen "sydämeen" Puolaan vaikka olin tilaavinani ne Saksasta, Autodocilta. Umpion takana lukee isolla Made in Taiwan!

Piti purkaa koko etupuskuri ja muita katteita edestä pois ja sitten laittaa takaisin, elikä kokolailla turha, puoli päivää kestänyt ähräys ulkona lumenkylmällä alustalla konttaillen! Nollakeli, että ei sen puoleen.

Öljyt+suodattimen vaihdoin. Suodattimen oli edellinen vaihtaja kirinyt uhkatiukkaan eikä lähtenyt kuin palasina ja lopulta lämmittämällä niin, että tiivistekumi kärysi.

5.3.2026 torstai

Aloittivat Iranin murskaamisen Israel ja velipuolensa (tai ottoisänsä) USA. Jälki on nykysodista tutusti kammottavaa ja tulee yhä vain pahenemaan. Hiekka palaa jo ympärysmaissakin.

Pommitusten aloittajat kuvittelevat olevansa nettipelien kahvoissa eikä siviilien tuskasta ymmärrykseen saakka huudot kuulu, ei tunnu.

Tämän uuden sota-aukileen äärellä ydinaseista ja niiden lisäämisestä alkoivat ammolleen lengotella sodille ahnaita suitaan niin Kiina kuin Ranskakin, eikä Pohjolakaan niistä enää vaikene. Paitsi Suomi joka unohti asiassa parlamentaariset tavat kun kokoomusjohtoinen hallitus puolustusministeri Häkkäsen suulla yhtäkkiä ilmoitti luopuvansa ydinaseiden täyskiellosta.

Railo levenee puolueiden välillä ja kohta ne ovat tukkanuottasilla vaikka pitäisi sotesektorikin sotasektorin rinnalla kuntoon saada.

Keskiyön kellon viisarit nitkahtivat viimeiselle sekunneille. Jos joku loppuräjähdyksenavaruusprofessori meinaa viimeistä elonkehän sekuntia ruveta tutkimaan, niin laitteiden pitäisi olla atmosfäärin laidoilla valmiina jo.

Maailma odottaa tuhkaustaan, kuten unessani viime yönä sanottiin.

F&E tulivat.

6.3.2026 perjantai

Umpioita ei kannata palauttaa, postimaksu puolalaiseen osoitteeseen sama kuin 2x niiden hinta/kpl! Panin lyhdyt Torille myyntiin.

Kun en ole mikään tarkanpaskan äkistäjä niin tällaiselle postimyyntitouhu on perseestä! Olisin tuonkin palautustuskan välttänyt jos panin tilatessa ruksin ruutuun "Turvallinen tilaus" ja maksanut 6:n euron lisämaksun. Palautus olisi siis hoitunut kustannuksitta.

Mutta ei Autodocin tekoälychättäilijäkään osannut sanoa, ettei säätömoottoria voi vaihtaa.

Kuomullinen peräkärry käytiin ostamassa Puutarhurin työkaverilta.

7.3.2026 lauantai

Heräsin jälleen neljältä. Unessa sukelsin altaanmitan, mutta en meinannut päästä pintaan. Tukehtumisen tunne oli aito, elikä olin kuorsannut silti vaikka estokiskot olivat suussa. Ne alkavat olla loppuunpurrut.

Kuorsaakohan valtionvaranministeri Riikka Purra? Hampaat sillä ainakin ovat aina raateluasennossa. Tällainen henkilökohtaisuuksiin ulkonäössä meneminen ei ole korrektia, mutta näinhän minä kerran unta Tytti Tuppuraisenkin leveäaukkoisesta, punahuulisesta suusta ja siitä, miten hän vastasi kun suun koosta kysyin kuin Punahilkka isoäidin syöneeltä sudelta.

TaruMaaretin nimipäivä. Laitoin onnittelut ruusukuvan kera.

Talossa kaikkiaan 7 ihmistä ja kaksi koiraa. Täytynee keitellä kattilassa puuroa sillä P&N lähtevät heti aamusta ajeleen Ouluun. P on kolmatta viikkoa ajanut joka päivä työkeikalla siellä, että ainakin on tuttu polku. N, helsinkiläinen, ei ole käynyt koskaan Oulussa ja hänelle se saattaa olla ihan mukava reissu.

Unkari ja Ukraina uhittelevat toisillensa. Unkarin (Orbankyrvän) käyttäytymistä saanee hirvitellä. Sattuman irvistely hänen ja muutamien samaan aikaan maailmanpolitiikassa valtaan keplotelleiden tyranni-ilmestysten hahmossa on kammottavaa. Miten voi yhtäaikaa sattuakin niin moneen maahan näitä kokovartalokyrpiä joilla ei minkäänlaista häpyä ole valtansa pönkittamisissä!

Eikä niistä yhtäkään saada edes pyssyteltyä hengiltä vaikka kerrankin aito tarvis olisi.

Koska uunia piti lämmittää, tein aamupäivästä kahdenlaista uuniruokaa. Molemmat padat onnistuivat hyvin. Toinen oli tuttua riisi-ohrakanaa ja toinen täyskasvispata johon erikseen esikypsensin miedosti suolalla maustetussa vedessä runsaasti parsakaalia. Eräänlainen gratiinipata siis johon lisäsin kasviskermaan tehdyn yrtti-pippuri-munaseoksen.

Nyt illasta laitoin uunin jälkilämpöön (+170°) ohrapuuron hautumaan huomisaamua varten.

8.3.2026 sunnuntai

Eilen alkoi oikea kevät kun aurinko paistoi ja räystäiltä vesi roiskui. Varhaiset aamu heräämiseni (04) on merkki siitä, että olisi oltava jo Unimäessä seuraavan talven polttopuita tekemässä, mutta en taida vielä viikkoon päästä. Tiistaina on verikokeet ja muina päivinä muita sovittuja asioitten hoitamisia.

Siskoni H oli tilannut Kansallisarkistosta isä Taunon ja setä Oskarin rakennusurakointiyrityksen konkurssihuutokaupan paperit vuodelta 1963.

On se ollut näytelmä sekin!

Eräänä syyskuun ankeana torstaina suurkuusien ympäröimään, Unimäen lahonhataraan, penakoita täynnä olevaan yhdentuvan hirsikömmänään on ahtautunut poliisikonstaapeli Heimo Närhi (myöhemmin paikkakunnan nimismieheksi kohonnut) ja muut konkurssipesän saamisten edunvalvojat. Uteliaat kyläläiset on pakko ollut jättää ulkorantteelle kuikuilemaan rikinäisistä ikkunoista ja kengänpohjasaranaisesta, auki renksottavasta ovesta sisällä tapahtuvaa, naurettavaa näytelmää jossa valtava, ulosottoon määrätty omaisuus, elikä rikkonainen patteriradio, loppuunpoljettu Tikka-ompelukone ja väljäksi paukuteltu espanjalainen yksipiippuinen, 16 kaliberinen Herkules-haulikko on pantu huudettavaksi esille. Navetassa ammuva yksinäinen Pikkumantelikin on voudin vasarankopauksen luisena ponkottavaan lonkkaansa saanut.

Ja onhan vasaran alle kaiveltu isän jo kavereilleen myymä IC-merkkinen moottoripyöräkin kun sille ei ole kauppakirjaa löytynyt. IC:n sijainnista ei varmuutta ole ollut, mutta ehkä jossain Kangaslahdessa Einari Heikkisellä kun se oli sen paikalla ollen huutanut virallisesti itselleen.

Huutokaupan rahallinen  saalis:

Äeti on huutanut haulikon 11 markalla, Asa-merkkisen patteriradion 6 markalla ja ompelukoneen 32 markalla. 

Ukki Adam oli huutaa päräyttänyt Pikkumantelin 100 markalla, mutta kun huutokauppaväki oli poluillensa kaikonnut, on hän taluttanut lehmän navettaan takaisin.

Einarin omistukseen oli IC-moottoripyörä siirtynyt hintaan 20 markkaa.

8,36 hehtaarin maapohjalle eikä lahoille rakennuksille ole yhtään nuijankopausta tarvinnut antaa kun huutajia niille ei ole ilmaantunut.

Konkurssipesän saatavat kaikkinensa ovat olleet vajavat 30 000 juuri sinä vuonna uudistunutta uutta markkaa. Nykyisellä ostovoimallaan noin 70 000 €, mutta eipä edes huutokaupan järjestämiskuluja ole nimismiehelle herunut.

Velkojat ovat olleet rautakauppiaat Suonenjoelta, Maaningalta ja Rautalammilta joilla paikkakunnilla (mm.) isä ja Oskari ovat urakoineet kouluja, pappiloita ja seurakuntataloja. Maaningan pappilan työmaalle jääneet vähäiset rakennustarvikkeet ja työkalut ("2 kpl rautakangia") on päätetty huudattaa sittemmin siellä, mutta ilmeisesti se on jäänyt tekemättä. Vain rahallinen arvio on niistä käyty tekemässä eikä se olisi paljoa kassaa kasvattanut.

Verottajan saatavat ovat olleet hämmästyttävän pieniä, vain muutamia kymppejä ja parit sataset Kaavin verotoimistoon.

Velat eivät ole siis olleet työmaiden kokoihin mitattuna juuri minkäänlaisia, mutta juopotteluiltaan eivät urakoitsijat ole niistä ajoissa huolehtineet.

Isä ja Äeti voittivat noihin aikoihin veikkauspeleissä päävoiton jonka turvin he ilmeisesti tästä pahimmasta elämäntönkyrästä ylitse konttasivat sillä uusia pakkohuutokauppoja ei ilmaantunut. Lisäksi he ovat tehneet avioehdon ja siirtäneet kaiken Äetin nimiin ja lopulta minä, isän kuoltua 1982 lunastin Unimäen vuonna 1984 itselleni. Käypä hinta oli koko rakennuksettomalle  tilalle 15 000 markkaa. Arvion teki metsäalan ammattilainen.

Muutimme Unimäestä Pohjoismäkeen vuonna 1968. Isä poltti eräällä syyssateen sävyttämällä metsästysreissullamme (1970) huutokaupan aikaisen, hataran mökkitötterön ja navetan. Savusaunan hirret se oli kenkännyt Juhanilan Matille joka ne Keyritynrannalle hevosteli, mutta sinne ne läjään lahosivat.

Tänä päivänä 112 vuotta samojen geeniperimien omaavan (maarekisterin mukaan lohkomistapahtuman virallinen vuosiluku on 1926, Anu&Mari ovat muuttaneet Unimäen korpeen 1914 tai jo 1904) suvun hallussa olleesta Unimäen tilasta rakennuksineen voisi pyytää maksimissaan 60 000 €, mutta luultavasti, jos ostajaehdokkaita edes ilmaantuisi, juuri ja juuri hyväksyttävissä oleva hinta jäisi 20 000 €:n kieppeille.

On Um voudin vasaranuhan alla ollut minunkin omistuksessa ollessaan, että teit isäin melkein on kompuroitu. 

Tiukkaa tekee edelleen omistaa näitä pieniä omaisuuksia nykysuomessakin; tekisi mieli vielä järjissä ollessaan luovuttaa.