19.3.2026 torstai
Unimäessä aamulla varhain.
Jokakeväiset ilmiöt jälleen merkintöihin pantavina: Molokkakeli; harmaat pilivet matalalla mataavat, lämmintä 3 astetta. Ruokinnalla neljä käpytikkaa, pari närheä, punatulukkuja huru mycket ja lukuisasti muita pikkutinttejä. Mustarastaskin on jo saapunut. Orava pintteli tietä pitkin Kyntöläiselle päin.
Tällen keväälle nuo kaikki vain aiemmin kuin muistissani koskaan ennen. Ihan kuin sekin, että ollaan näillä hetkillä jo syöty lajimme ohtinaksi lasketut, koko kuluvan vuoden globaalit luonnonvarat.
Nukuin hyvin vaikka oli viileää, tai ehkä juuri siksi. Unessa sain punaisen, 1980-luvun farkkutakkini kaupaksi hontelolle, sinihousuiselle, Huovisen Joren näköiselle poijanhuitaleelle. Se oli ylpeä siitä löydöstä, kaivoi paitansa rintataskusta lakupötkön huuliensa väliin ja oli imevinään kuin tupakkia. Joresta muistin äkkiä, että Vaula täyttää 50 vuotta huhtikuun alussa ja rupesin tilaamaan junalippua Siilinjärveltä Imatralle... Heräsin pikkuisen onnettomana.
Kaivolta saunalle menevä vesijohto jälleen jäässä. Vaan eipä savisella tulvavedellä mitään tee ennen kuin pääsen juoksuttamaan kaivon muutamaan kertaan tyhjäksi. Ruokavettä toin kanisterissa ja eilenillalla kannoin monet sangolliset tienvarren tulvapurosta saunaan. On se puhtaampaa kuin pyhiinvaeltajien kastevedet limakkoisena, eläinteraatoja, ihmistuhkaa, viemäreiden saasteita ja kondomeja uiskentelevassa Gangesjoessa.
Viimeisimmät verikokeet lupasivat edelleen, etten tarvitse kolesterolilääkkeitä ruveta lappamaan. Vain sokerit olivat punaisen pisteen verran koholla kuten viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana koko ajan, mutta siihenkään ei tarvitse kuin tarkkailemalla puuttua. Pitänee jättää loputkit imelät pois ainakin yksin ollessa. Kahvijytyset säilytän tavan vuoksi; steviajauhe osoittatui huonoksi vaihtoehdoksia kitalakea ja kieltä tahmovan makunsa takia. Maidon vaihdoinkin jo sokerittomaan soijaan. Kauramaito menetti asemansa sisältämänsä sokerin ja lopulta äklönä suussa tuntuvan makunsa takia. Ja koska se juutas pinttyy keltaiseksi kalvoksi astioihin eikä käsitiskissä pois lähde.
Selkäleikkauksen ja siitä toipumisen aikaiset liikakilot pitää saada hallintaan.
Arveluttaa ruveta polttopuuhommiin kun jo eilisen tänne asettumisen ja vesienkannon seurauksena olivat paikat aamulla niin saatanan kipeät. Selän lihaksiin, ei ruotoon, koski vähän aikaa eikä kipeä nilkkakaan kiitellyt.
Ei saatu vävyn moottorikelkalla ajetuksi hirsiäkään metästä pois kun ei koko talvena tullut lunta kunnolla. Pitänee vestää vestettävänsä siellä ja kantaa sitten hirret olallaan sinne minne tarvitsee.
Jos tästä nyt vielä työmieheksi kuonnutaan.
Iltasella
Saunottu on. Puita kaatelin pihapiirin lepikkoa harventaen ja katkoin liiterin päätyyn nokko pinon eikä ruppi vielä sano paljon mitään. Väsyttää terveesti joten uneen piäsen kun kyljelleni köllähdän.
Kaivon pumppasin kaksi kertaa tyhjäksi. Tunnin saa generaattori pauhata kerrallaan, mutta ehkä vesi kirkastuu kun muutamana päivänä peräkkäin vettä putki luontoon ihan huviksensa tyrkkää. Saunavedet kaivosta jo otin.
Jotta loppuisi joka keväinen veden saannin kanssa ättäröinti, niin pitäisi yhteiskuntien eliittien lailla varastaa jostain rahaa muutamia tonneja (kymppitonneja, satojatuhansia...ja olokoot; Miljardeja!), että saisi kaivikonetta käytettyä ja kaivettua kaivonrenkaat ylös, asennettua ne saumatiivisteiden kera takaisin vatupassiin ja suodatushiekkaa muutama nuppikuorma ympärille. Kasikympin (senttejä) betonirenkaat tietysti vaihtaisin uusiin metrisiin, että sopisi aina välillä kaivon huoltamaankin.
Ja sen kaivinkoneen ostaisin ittelleni, saatana!
Samalla laittaisin teräksisen, kestävän, helevetin kalliin uppopumpun tyrkkäämään vettä tupaankin sillä vesijohtohan on olemassa. Kun generaattorilta menisi virtaa maakaapelia pitkin kaivolle, kaukosäädin toimisi kytkimenä veden tulolle. Sama homma saunalle.
20.3.2026 perjantai
Siinä se päivä kulahti puita nurien ja pätkinä liiterin luokse kantaen. Melkoisen isojakin seassa, että ihan lyhyinä pölkkyinä niitä syliini otin kuin pikku porsaita.
Pölläytin täydet tuhkasankolliset puiden juurille. Hirviä oli kaksi käynyt saunan takana kääntymässä, mutta eivät olleet nekään sattuneet nuolukiville Unipuron varteen.
Huuhkaja jälleen huhuilee kevättä itselleen. Iltayöstä se oli Kaivonkorven suunnalla, lähempänä kuin aiemmin. Missähän pesinee? Saunareissulla seisoksin pitkään pimeässä sitä kuunnellen.
Koetan olla lukematta kauheita Lähi-Idän sotauutisia, mutta ei niitä pakoon pääse jos vaikka Ylen digiaviisin avaa. Hesarin tilauksenhan katkaisin, mutta aina sieltäkin jotain silmiin tarttuu kun luettavien sarjisten ja muutamien maksumuurittomien juttujen luokse skrollaa.
Mielisairaat pösilöt uskontojen mielikuvitusjumalineen johtavat nyt maailmaa eikä siinä armoa anneta sen enempää toisilleen, ympäristölle kuin infrallekaan.
Sodan tämän hetken osapuolista eräät eivät välitä kaiken tuhosta sillä heillehän kuolossa Paratiisien ovet aukeavat ja toisilla ei sellaista aivojen kytköstä ole olemassakaan, että jokin tässä maailmassa olisi "välitettävä" asia. Diilikeisareille ja sotaa ihannoiville eivät sellaiset asiat ole koskaan mitään merkinneet.
Käsiä ei pidä kenenkään ristiin laitettaman sillä se ele tarkoittaa samaa kuin sotahullujen puolelle asettumista.
21.3.2026 lauantai
Sanoivat ratiossa, että ollaan kuukauden etuajassa kevään edistymisessä. Ei se hyvää ennusta koska ikiaikisen järjestyksen häiriintyminen tuottaa ongelmia. Linnut alkavat pesiä liian varhain, metsien marjat kukkia, vilja ja pottu nousee oraalle, mutta sitten päälle ajautuvatkin pakkaskelit ja niin kesän heinä kuolee ennen kuin on heilimöintinsäkään aloittanut.
Asioita ymmärtämätön bisse- ja siiderikansa syöksyy terasseille irvistelemään selfieissään. Massat eivät enää voi eivätkä edes halua, ymmärtää luonnon laeista yhtään mitään. Suurin osa pohjoismaalaisista kuolisi ensimmäisenä jos muun maailman ruoka- ja tarvikehanat todella menisivät kiinni Hormuzinsalmen lailla. Suomellakin on Itämeressä oma elintarvikesalmensa eikä sen tukkimiseen Moskovan Zaatana kummoisiakaan temppuja tarvitse.
Vaalea kanahaukka lensi pihan ylitse hyvin matalalla. Sillä ei ollut nälkä kun ei edes yrittänyt syöksyä oravien kippuun vaikka ne olivat kuin tarjolla ruokinnan liepeillä. Tuli niille kyllä kiire kipittää karkuun kun pikkulintujen varoitusäänet kajahtivat.
22.3.2026 sunnuntai
Mukavan tuntuinen ilmanala jälleen. Kimpoilin viidenhämärissä ylös ja seurasin päivän nousua ulkona källäillen. Kävin pikku lenkin tietäkin pitkin. Huuhkaja huhuili viimeisiä yön huhuilujaan Kellomäen suunnalla.
Pelottavimmaksi uutiseksi otsikoivat Usan SuurMöliskön uhkausta pamauttaa liekkeihin Iranin kaasuntuotantolaitokset ja -kentät 48 tunnin päästä jos ajatollahit eivät nosta Hormuzinsalmen puomeja kaikille öljykuljetuksille.
Tämä kaikki on esimakua tulevasta jolloin energia on kaikilla sektoreilla hakusessa. Ei tässä darwineita tarwita ymmärtääksemme, millaiset lajimme edustajat tulevaisuuden perivät ja ketkä siitä jälleen kerran ensimmäiseksi kärsivät.
Heikot eivät voi enää lähteä edes merten taa. Ne (me) pakenevat tällaisiin pikku unimäkiin ja vain sitkeimmät sinnittelevät hengissä kunnes puhdistajat saapuvat kaikkiin maailmankolkkiin droonipommeineen eikä keskitysleirejä uuneineen enää loppuratkaisuihin tarvita.
Jokohan se SuurMöliskön 48 tuntia umpeutui?
Sloveniassa oli eilen vaalit ja aamun uutisissa uskallettiin jo kainosti toivoa, että maltillisempi klikki voitti nippanappa.
Hirviömölisköhallitukset pyrkivät johtoon kaikkialla. Unkarin Orbankyrbäkin uhoaa voittavansa seuraavatkin vaalit ottamalla mallia usalaisesta esikuvastaan. Ja saattaa sen paskaläjän taktiikka tehotakin kun maailmassa on lajimme itsemurhaiset geenit muutenkin valloilleen päässeet. Siaksi haukkuisin Viktoria jo ulkonäkönsä puolesta, mutta ei sioista koskaan sellaisia luonteenpiirteitä ole löytynyt. Ja onhan sialla kärsä sentäs aika kaunis mitä se ei Orbanilla ole. Lisäksi sika on viisas...
Unessa muurasin uunia. Jahkasin muurauksen järjestyksen kanssa tuskastuttavasti. Isäkin tuli konttailemaan muurin viereen. Kirosin isälle kun se unohti neuvoa nuohousluukkujen asennuksen oikeaan saumaan.
Iltasella kun saunottu on
En jaksanut koko päivää raataa polttopuusavotassa. Käpsehtelin muuta minkä jaksoin. Nilkkasärky vituttaa vaikka ei se pahin mahdollinen enään ole.
Ladoin nättiin pinoon kuormalavan päälle tulenkestävät tiilet joita on 112 kappaletta. Niiden pitäisi uunin sisustarpeiksi riittää. Uunin laenkin voin niistä latoa. Aloin jo itselleni uskotella, että homma tulee onnistumaan minulta ihan itse ja että teen ulkokuoren luonnonkivistä. Jos olisin vielä niinkin viitseliäs, että kaivaisin tuon lähisuon kuntan alta silttihiekan ja ostaisin siihen sekoitettavaksi rakennuskalkkia sekä tavallista sementtiä, niin muuraus tapahtuisi melkein kuin se on tapahtunut kauan ennen kuin K-rauta keksittiin. Voisin savenkin kalkin sijaan itse kaivella sen samaisen hiekan alta suon laidan montuista.
Mutta ei taida minulla enää rahkeet silttihommaan riittää olletikin kun ei ole yhtään toveria toisen lapion varteen pyytää.
Kesätkin alkavat olla huomisen elämänpituuteni kannalta loppuluvuillaan.
Kuunsyrjän sirppi Vinhan haudan yllä, ison kuusenlatvan vieressä kun saunalta sitä katsoin.
Puutarhuri oli joutunut viikonloppuna hoitelemaan Anelman sairausasioita. Mummulaisen omat jälkeläisen jälkeläiset olivat kyllä käyneet paikalla, mutta ne olivat vain kännyköitä selanneet vaikka olisi pitänyt pissanäytteitä kuskata Kaksille ja pestä ja vaihtaa petivaatteita kun pidätyskyky vanhukselta on tulehduksen vuoksi huonoa. G oli vienyt yhden näytteen labran vastaanottoon, mutta niiden vastaanotto oli juuri päättynyt. A oli sitten käynyt taksilla itse päivystyksessä vaikka ikävä kokemus sellainen kipujen takia oli ollut.
Siinäkin esimerkki siitä, miten rahakkaita vanhuksia kyllä sukulaisten toimesta taloudellisesti muuten kupataan, mutta kun he itse tarvitsisivat konkreettista apua, niin tumput suorina vain töllötetään. Tai tosiaankin selailleen älyvehkeistä videoita kun potilas kivuissaan ähkii ja pitäisi toimia.
Puutarhurille (ylipäätään meille naapureille) Anelmavanhuksen asiat eivät kuuluisi vähän vertaa, mutta ei ole häpyä jättääkään kun kerta on avuntarjoajan rooliin tässä vuosien mittaan tavallaan asemoiduttu.
Sen olen aistinut, että Puutarhuria A pitää kuin varhain haimasyöpään kuolleena, liki samanikäisenä tyttärenään, että onhan se oikeastaan kunniakin kun vain sitten jaksaisi töidensä päälle.
Kekkosohranaa alan lukemaan ja siihenpä tavan mukaan jälleen nukahtanen.
24.3.2026 tiistai
Klo 04.50
Melko valoisaa jo. Eilen lujaa puhaltanut tuuli on käärinyt huulensa tötterölle ja solminut kurtun ympärille nijelangan. Semmoisen kuvajaisen piirtäisin lastentarinaan jos niitä vielä rustaisin.
Näin unta hennosta naisesta jolla oli luja luonne. Minä en kuulunut sen unen tarinaan mitenkään, seurasin vain pilvipenkillä istuen naisen hääräämistä ammatissaan joka liittyi opettamiseen vaikka oppilaita ei näkynytkään.
Ehkä tekoäly oli vienyt häneltä opetettavat?
Iltasella
Paulukselta leikanneet viisaudenhampaan juurineen pois.
Kävin jo Tojotanrottelo kolmoselle varaamassa ajan kylän pajalta vetokoukun laittoon, mutta kun aloin itse valmistelemaan vaihtoa, ettei maksullisella taholla menisi asiaan aikaa, niin korvakkeet joiden paikalle koukun runko pultataan, lähtivätkin helposti irti ja pian minulla oli koukkukin paikoillaan. Onhan se paskamaista puuhaa selällään autoa takaa päin panna, mutta jos siinä satasia säästää, niin kyllä se kannattaa.
Nyt en jaksa muuta. Käyn saunassa ja alan korsoomaan.
Sloveniassa maltillisemmat voimat voittivat niukasti vaalit.
25.3.2026 keskiviikko
Iltasella
G kävi Jompen kanssa. Saunoivat, paistoivat kiukaankolossa makkarat. Toivat tullessaan pakoputken tiivisteen ja pultit ja kesärenkaat ja ottivat aitasta Pauluksen auton (mun "Tojotanrottelo kakkosen") kesät mukaansa. Olivat ajaneet Valtimon kautta pois.
G:lla olivat viimeiset kirjoitukset olleet aamupäivällä historiasta. Jospa saisi sen valkoisen lakkinsa hänkin...
Päivällä irroittelin takapuskurimuovin syrjään, ja vielä sen alta metallisenkin rälläköin irti (pultit eivät lähteneet kiertymään auki) ja asensin runkopalkin aukon kautta kolmannetkin pultit vetokoukkuun paikoilleen. Laitoin hitsaamalla metallipuskurin takaisin ja ruostesuojasin sen alustamassalla. Juuri ja juuri kerkesin kaiken tehdä ennen sateiden ylle saapumista.
Vetokoukun pistorasian johtojen kytkentä on vielä edessä. Pakoputkikin oli ratkennut takimmaisen liitoslaippansa juuresta niin sen juottaminen migillä jää ammattilaisen tehtäväksi.
Perkele että minua suivaannuttaa autojen rassaaminen! Olisin näinäkin tunteina saanut puita pinoon melkoiset määrät.
26.3.2026 torstai
Ukrainasta pommeja Viipuriin ja Laukaanlahdelle. Valtavat myrkkypilvet leviävät ylle Karjalanmaan eikä Suomikaan niistä ohtinatta jää. Silti sotarikoksiin ja muihin raakuuksiin täyssyyllinen Venäjä on päässyt, ja yhä pääsee, vähällä tekosiinsa nähden.
Myönteinen kotimaan uutinen: Kansanedustaja Päivi Räsänen sai korkeimmassa oikeudessa sakkoja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Sanoo järkyttyneensä tuomiosta, mutta se osoittaa vain sen, ettei sillä ole hajuakaan siitä, kuinka monet miljoonat ja miljardit homot ja lesbot hänen kaltaisista asenteista ovat saaneet kärsiä pitkin ihmishistoriaa. Inhottaa tuo sormiaan raamatun ympärille kiristelevä ihminen kun ei edes suostu ajattelemaan, että voisiko tuomiossa todella olla jo asenteisiin vaikuttamisen takiakin oikeassa osumista.
Minne aivojensa solukoihin anteeksipyynnön mahdollisuus hänelläkin sotketui? Eikö siinä helvetinperkeleen raamatussa jotain siitäkin mahdollisuudesta paasata?
Oikeita järkytyksen aiheita on Päivinkin osalle rukoustensa alkulähteiden suunta Lähi-Itä tarjonnut jo vuosia ja vuosikymmeniä, mutta suurin on kuitenkin rakkaus joka jäytää. Nimittäin samansukupuolisten toisiaan kohtaan tuntema rakkaus. Se aivolisäkkeen virittämä tunnehan on Räsäsen mielestä varattuna yksinoikeudella vain ja ainoastaan meille heteroille! Ja miten heterotkin puolisoitaan toisinaan kohtelevat kun niitä niin kovasti rakastavat; Nytkin juuri tulleen uutisen mukaan mies tuomittiin elinkautiseen vaimonsa murhasta!
Lapinlahtelainen kansanedustaja Sari Essayah asettuu Ylen uutisisten haastattelussa tietenkin yhteisten rintamien kollegansa tueksi homoasiassa.
Eikö tämänkin pariskon mielikuvitus voisi laatia heille toisenlaisen elämänkohtalon jolloin he olisivat syntyneet sellaisina joissa sama sukupuoli kiinnostaa enämpi kuin vastakkainen? Ja kun he samanhenkisen politiikan törmäyskursseilla olisivat aikanaan tavanneet, olisivat he nyt saman sängyn jakajina arvostettu lesboparisko...
Mutta aivojensa koukuttamina nuokin poloiset perisyntisiä häntiään jahtaavat.
Kirjoitin Sari-uutisen jälkeen kommentin jonka moderoija kohteliain sanankääntein sähköpostiini viestin laittaen lemppasi virtuaalitunkiolle.
Mutta tässä se:
Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä oikeusvaltiossamme. Tuomio on oikea, ehkä jopa liian lievä ja paljon anteeksi antava. Poliitikko Päivin kokema järkytys on pientä siihen nähden, mitä homot ja lesbot ym. ovat pilkan, ivan, syrjinnän, keskitysleirien ym. historian aikana saaneet kokea, ja yhä kokevat. Niiden taakkojen kanssa taivaltava kameli ei tätäkään Päivin tarjoilemaa risua olisi kannateltavakseen tarvinnut. Sari Essayhahinkaan ei olisi pahitteeksi alkaa anteeksipyyntölinjalle kaikesta siitä, mihin edustamansa uskonyhteisö ja -yhteisöt, kirkot ja erilaiset lahkot ovat menneisyydessä lähimmäisilleen tehneet vain siksi, että jotkut ovat saaneet syntymässä sen fyysisen ja henkisen roolin elämäkseen, mitä ei voi toiseksi vaihtaa. |
Ylen perustelut kommenttini poistolle:
|
Mukavaa kun ne sentäs kovasti kiitellen yrittävät perustella sananvapaudenkäytön estämisensä. Hesarista ei koskaan kuivaa kurausta kuulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti