lauantai 23. joulukuuta 2017

Sipaisuja

16.12.2017

Unessa luin Juhani Ahon romaania Papin rouva, ja kohta tuo apean surusilmäinen rouva luiskahti sivujen välistä lattialle pyrstölleen. Valitti suuhunsa sopimattomin sanoin: Vittumaista tämä papin akkana oleminen, vuan kiehautapa mulle öötöset! Kysyin, mitä se öötönen on, mutta en saanut vastausta koska papin rouva oli reisinyt takaisin kirjan kansien väliin lehtevine hameineen.

17.12.2017

Peräpekan haastattelu Hesarissa. Koko Suomen sylkykupiksi mies on jutun mukaan leimautunut ja siksipä "pakolaisuus" Luxenburgissa oli välttämätön valinta. Vai olisiko tarkoituksella juuri sinne päättänyt viisumoitua koska Luxenburgista huhutaan sen olevan  Euroopan ytimen yksi rahanpesu- ja veronkiertokeskus. Melkoisen räkäpadan Perämies itse Talvivaaraan ja Nuaseen ennen "pakolaiseksi" lähtöään sylkäisi. Tavallisemmilla tunteilla varustettu ihminen olisi jo ampunut itsensä, mutta kun mieltä eivät rikoksista raskaimmat, eli ympäristöön kohdistuvat koloille kaiva niin mikäpä on källäillessä.

Perä Pekan tilanteessa Japanilaisella luonteella harakiri olisi ainoa mahdollinen teko.

Kuuntelin vankilapsykiatri Hannu Lauerman luentoja tänään. Hänen eräistä ihmismielen ominaisuuksien analyyseistä mielleyhtymäni kytkeytyi Pekka Perien kaltaisiin jellukoihin.

Tänään HS selosti laajasti sotilastiedusteluunkin liittyää materiaalia. Siitä se trilleri syntyy!

Mietin edelleen myös Pentti Linkolaa ja häneen liittyvään keskusteluun osallistumisiani. Luin Viirteen lähettämää "Sarastus"-julkaisuun liittyvää linkkiä josta kyllä olen ollut aiemminkin perillä. Koska sitä julkaisua luotsaa tällä hetkellä epäilyttävä "saamaton" (entinen?) Timo Hännikäinen, laitoin hanskat käteeni niillä sivuilla näppäilyjeni ajaksi.

Sarastus ei siis mitään uutta minulle uutta tietoa jaa Linkolaan liittyvistä arvosteluista. Ei se siis mieltäni käännä kalastajan saarnojen sisällön suhteen. Sitä toki mietin, että kun Linkola on eräissä tuskienmutkissaan esiintynyt Hitlerin tuhoamispolitiikan puolustajana, niin ei hänkään ole ajatellut asiaa loppuun saakka. Nimittäin jos toisen maailmansodan voittajavaltio olisikin ollut Natsi-Saksa, niin yhtään ympäristöystävällisempää politiikkaa se ei olisi tullut harrastamaan. Päin vastoin. Hitlerin Mein Kampfia käsikirjoituksenaan käyttävä, saksalaissuurusteinen maailmanpoliisi olisi kyllä laajentanut hetkeksi elintilaa tuhoamalla entisistä lajitovereistaan kaikki kelvottomat ja muulla tavalla aatteeseensa sopimattomat, mutta kuinka paljon luonnonvaroja salskeista miljardeista arjalaisista koostunut ihmiskunta olisikaan tarvinnut ylläpitääkseen järjestelmänsä rivisuoruuden halki maitten ja mantujen kulkevien, kahdeksankaistaisten moottoriteiden lisäksi?

Raskaan oloinen taivaankansi painuu kattojen tasalle. Yöllä satanut pumpulilunta muutamat sentit. Mukavaa kolailla. Tapsa soitti Kittilästä. Sekin oli lumitöissä Levillä koneineen, oli juuri hankkinut uuden Bobcatin. Tunturienjuurilla kinoksia tänä talvena riittääkin. Ja oikeusjuttua Kittilän kuntapäättäjien kutmuiluista: "Na, killa se siitä..."

Millaistahan se olisi asua vielä Kittilässä? Olisivatko pojat pärjänneet yhtä hyvin sen perän kouluissa kuin täällä?

Mietin samansuuntaisesti 30 vuotta sitten, kun olin muuttanut Tampereelta pois. Vanhin tytär kerkesi aloittaa Koivistonkylän ala-asteella ekaluokan ja joutui kesken talven vaihtamaan täysin toisenlaisiin olosuhteisiin, toisenlaisten opettajien ookailtavaksi; kun perhe-elämä kellahti persiilleen. Satu sairastui lopullisesti ja yllemme laskeutui yksi niistä ikävimmistä kaamoksista, joita ihminen voi elämässään kokea. Ja kun muuttamiset eivät siihen yhteen, eivätkä kahteen-kolmeenkaan päättyneet. Eikä omaa osuuttaan pieleen menneistä ratkaisuista voi koskaan itselleen anteeksi antaa.

Niistä ajoista nuo kohta nelikymppiset tyttäreni sanovat, etteivät paljoa muista, mutta niinhän armelias muisti toimii jotta pahoistakin ajoista jaksaisi jotenkin huomiseen kömpiä.

Minäkään en ehkä muistaisi jos en olisi kirjoittanut koko ajan. En tarvitse edes vihkoihini katsoa kun  tapahtumien muistoja kimpoilee tähänkin päivään. Ehkä sitä samalla "kirjoittaa" aivojensakin kankaalle asioita eritavalla kuin ne, jotka eivät kirjoita?

Mutta miksi ihminen muistaa myös sinne hämärään, kylmään, tylyyn omaan lapsuuteensa saakka toisinaan liian selkeästi vaikka tekstinpätkääkään niistä ajoista ei olisi kirjoittanut?

Unet muistoja esiin kaivelevat. Ja alitajunta. Päällitajunta on monien iskujen takia niin pahoilla rosoilla, ettei siitä mihinkään ole.

Samojen asioiden kertaamista taas.

18.12.2017

"KOLMEN PROSENTIN TEORIA

... .... kaksi kolmasosaa maamme vuosittaisista tapon tekijöistä nousee joukosta, jonka muodostaa viisi prosenttia Suomen miehistä. ... .... .... kun joukosta ottaa pois ryhmät, jotka eivät tapa - ... ... ...- päädytään kolmeen prosenttiin miehistä. Joukon koko on 40 000, joista pääosa on naimattomia tai eronneita yksinäisiä miehiä.

Pienestä joukosta koituu yhteiskunnalle suurta harmia: kaikenlaista pahantekoa, sairautta, rasitetta poliisi- ja oikeusviranomaisille ja sosiaali- ja terveydenhuollolle ynnä muuta. ... .... ... ...on osoittautunut, että päällimäiseksi eivät nouse tietokonerikollisuus, lintuinfulenssa, HIV, itärikollisuus tai ilmaston lämpeneminen vaan syrjäytyneet suomalaiset ovat suurin turvallisuusuhka...

...Heidän ympärillään pyörii noin 20 000 palkattua työntekijää: erityisopettajia, sosiaalityöntekijöitä, perushoitajia, sairaanhoitajia, lääkäreitä, ambulanssikuskeja, poliiseja, vanginvartijoita, siivoojia, palomiehiä, diakoneja ynnä koko joukko vapaaehtoisia A-miehiä, tukihenkilöitä jne. ... ... "

Kun lukee Ilkka Taipaleen sosiaalipoliittista lähihistoriaa, niin voi perustellusti kysyä, eikö perinteiseltä vasemmistolta kannatusta nakertaneen persupuolueen aateohjelma ole täysin vinksallaan kun puolue voisi tehdä hyvää politiikkaa paneutumalla sosiaalipolitiikkaan jossa olisi valmiit, asioihin paneutuneiden tutkijoiden puolesta laaditut ohjelmat ja että heikompien asemassa edes jonkinlainen vakaus säilyisi markkinavoimien jyräämisenkin alla. Äänestäjänsä kun varsinkin tulevat näistä yhteiskunnan pohjavirroista ja heitä jonkun olisi Arkadianmäellä totisena edustettava.

Kun luen Taipaleen kirjaa, käy Halla-aho persuuksiensa nuolijoineen yhä vastenmielisemmäksi henkilöksi vaikka kirjassa ei hänestä ja poliittisesta ääriagedastaan mainita mitään.

19.12.2017

Isä kuoli tänään 35 vuotta sitten samanikäisenä kuin minä olen nyt.

Olisiko hän mahdollisesti elossa jos heti sotien jälkeen olisi saanut alkoholin kontrolliinsa ja tupakoinnin lopetettua?

Entä jos hän eläisi yhä? Olisiko tullut dementia, alzheimer tai jokin halvaus jolloin hän lahoaisi eläviltään siilinjärveläisellä vuodeosastolla?

Kun isä kuoli, muistan ajatelleeni, että olisi hän vielä muutamat vuodet saanut elää kun asioita puhumatta jäi. Mutta olisimmeko puhuneet sittenkään? Puhettahan lapsuudenperheessäni ei puuttunut, mutta että niistä taustoistakin olisimme aikuisanalyysiä ehtineet tehdä.

20.12.2017

Kemppisen blogiin kommentti http://kemppinen.blogspot.fi/2017/12/nama-nappaimet.html :

Pitäisi olla: Jos joku olisi nitistänyt Leninin, Stalinin JA Hitlerin ajoissa, … …

Jos se olisi mahdollista, tyrannit tulisi KAIKKI tuhota jo kohdussa, että säästyisimme.., niin mistä ja/tai mille?

Hallitsijana ihminen on kuin tuli, josta se itse on sananlaskuillut, että se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kurjinta kaiken elollisen ja koko biosfäärin kannalta se, että tämä älyllinen(?) olento on itse itsensä siihen asemaan ”luomakunnan” kruunuksi kohottanut. Ja jos järjellä ja älyllä on jotain eroa, toinen on jättänyt jo aikoja sitten päidemme aivot ja kun jäljellejäänyt huippuunsa virittynyt ominaisuus siirretään kokonaan koneisiin ja robotteihin, ei tunteillakaan ole enää sijaa edes tv-sarjojen epätodellisissa itkutribunaaleissa.

Rautalangasta: Kaikki ME elämme ja toimimme biosfääriin ja sen kokonaisvaltaisiin, toisilleen elintärkeisiin toimintoihin nähden kuin tyrannit.

Tutkimusta ja todisteita tästä olemme siitäkin keränneet miljoonien kirjansivujen verran ihan itse, mutta olemme lopulta kuitenkin niin äärettömän tyhmiä, ettemme usko edes itseämme (todistamattomiin jumaliin kyllä!).

Unohdamme senkin yksinkertaisen asian, että ravintoketjun yläpäässä olemme itse ja kun saastutamme (kulutamme loppuun) koko ravintoketjun elämän, järvet, meret, metsät ja ilman, tulemme päidemme ominaisuuden vuoksi tietoisina tästä kaikesta kärsimään myös eniten. Kärsimme jo nyt erittäin vakavasti ilmastonmuutoksesta ja tämä on vasta esimakua tulevasta vaikka maailman suurin saastuttaja Valittunsa suulla sen olemassaolon jo kiistikin.

Lakonisesti tuumin siis, että mitä väliä tällaisilla detaljeilla kuten ihmisen toiselle ihmiselle kuiskimilla ”tietovuodoilla” maapallon elinolosuhteiden alamäessä on? Olemme lajina lyhyen elinkaaremme aikana itse itsemme tällaisen(kin) pussin perälle tunkeneet ettei kasvojen menetyksen (mitähän se sekin lie?) pelossa perääntyminen ole enää mahdollista.

ME olemme kaikissa toimissamme pelkkiä halveksittavia profaaneja hakkaraisia jotka omasta alkoholismistaan tai tutkijoiden varoitteluista huolimatta äänestävät ”lisää kaljaa koneeseen”-puolesta ja syyllistyvät seksuaaliseen häirintään tilaisuuden koittaessa vaikka ovat juuri itse olleet tuomitsemassa sellaisen käyttäytymisen.


Blogeihin tai muualle mediaan omien mielipiteiden kirjoittamisella ei suuria merkityksiä tässä hektisessä maailmassa ole, mutta jospa neulanpisto silloin tällöin kirpaisee silmiä kuin meteoriitin räjähtäminen lähiavaruudessa.

Sain tänään yllätysjouluhalauksen. Postista tuli amerikoista paketti. Amarith ja Yipping muistivat.

21.12.2017

Siivonnut joka päivä tällä viikolla. Vielä on eteiset ja saunatilat nykäisemättä. Luntakin on pitänyt kolailla vaikka ei sitä hirveästi ole satanut. Suvesi pahimoilleen, että auran tyrkkäämät vallit olivat raskaita syrjään siirrellä. Lumilinnan kattoa saapi jännitää, että kestääkö. Vinhalle on korkea tähystyspaikka myös lumesta rakennettu. Sieltä se tosahtelee kadunkulkijoille ja naapurien koirille. Mutta yllättävän vähän se metelöi.

Tänään hain kaupasta lohen. Siivosin sen ulkona ja syötin pään ja muut roippeet raakana Vinhalle. Panin fileiden väliin tillin ja suolan, kääräisin kalan fileet vastakkain voipaperiin ja panin pakastimeen. Joulukala sitä myöten valmis. Nyt iltamyöhällä paistoin maksalaatikon uunissa. Kaupoista ei enää taida saada ohraryynejä puuroja varten. Oliko viime kesä todella niin huono, että sen vuoksi poistui valikoimista? Kokeilin kokonaisista Korpelan luomu-kauraryyneistä tehdä, mutta näytti tahnaksi liukenevan. Aamulla sen näkee, tuliko hyvä.

22.12.2017

Kaurauunipuurosta ei tullut kovin hyvä, mutta E ja P söivät, G ei. Tahnaista se onkin.

Iltapvn kauppareissulla löytyi hyllystä nyt myös ohraryynejä; huokaus.

Hesarin Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajalta Saska Saarikoskelta oli suomalaista poliittista kulttuuria ja "Hakkaraiskohua" juuriva kolumni eilisessä Hesarissa. Kirjoitin yöllä kommentin koska tuli mielleyhtymä Saskan isään Pentti Saarikoskeen ja hänen kirjoissaan kuvaamiin, omaa alkoholismiaan ja seksuaalisuutta koskeviin käsityksiinsä. Luin myös pätkiä Saskan isästään toimittamasta "Sanojen alamainen"-kirjasta ja Tuula-Liina Variksen "Kilpikonnasta ja Olkimarsalkasta" jossa näkökulmia runoilijakirjailijan vaimona olemisesta.

HS 21.12.2017 Saarikosken kolumniin kommentti ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005497341.html ):

Niin "metoo-kampanjan esille nostamassa aiheessa kuin minkä tahansa kollektiivin käyttäytymismuodon kyseessä ollen täytyy yrittää ymmärtää taustat, mistä mikin ominaisuus ihmisessä/ihmisissä/yhteiskunnissa johtuu. Jokaisen tulee kysyä itseltään "Mistä tulen?" ja meidän kaikkien yhdessä "Mistä tulemme?". Kaiku vastaa tietenkin "Viidakosta!", mutta mitä olemme sieltä kehittymisemme jälkeen oppineet vai olemmeko oppineet mitään. Eli ”sivistys”, mitä se on?  

Nuoruudessani alkoholin käytön ja seksuaalisen käyttäytymisen "neuvot" olivat tyyliä ”tikanpojista kiipeilemässä puihin”. Siksipä vähäinenkin henkinen kasvaminen on vaatinut paneutumista ja kovaa työtä ja oppimista asenteidensa muuttamiseksi. Saska Saarikosken isästään Pentistä toimittamaa ”Sanojen alamaista” tässä kerratessani ja nyt sitten tätä hänen päivänpolitiikkaa koskevaa kolumniaan lukiessani en voinut välttyä juuri noilta kysymyksiltä joita alussa esitin.  Ja siksikin, koska mm. Pentti Saarikoski on ollut tärkeä kirjailija itselleni teini-iässä ja myös aikuisena, mutta ennen #metoo-kampanjaa en ole tullut tarkastelleeksi hänen, sen enempää kuin muidenkaan ”eilisen” kirjailijain vaikutusta omiin käyttäytymisoppeihini tällä elämän alueella.

Kärsiikö menneiden kirjailija-, taiteilija- ym-suuruuksien romantisoituja ”muusa”-käsityksiä naisihmisen olemassaolon tarkoituksesta ollenkaan pintaa syvemmältä raapia niin, etteikö yhden jos toisenkin kaapin päälle nostetun mestarin jalustat alkaisi lohkeilla jos #metoo ulotettaisiin koskemaan myös kuolleita? Eli mitä ylipäätään  taiteiden eräät suuntaukset ovat merkinneet kasvussamme sivistykseen? Vinoumiin lienevät vaikuttaneet Benny Hill ja Uuno Turhapurokin tolskatessaan valkokankaalla naissankareina. Entä Pablo Picasso naiskäsityksineen? Tex Willer Teuvolle? 

Kommenttini ei ole Saska Saarikoskelle ilkeilyä. Hänen humaaneja arvoja esillä pitävä toimittajan työnsä, kuten myös muu esiintymisensä on ollut esimerkillistä tulipa hän mistä tahansa. Tai juuri siksi. 

Nyt kuuntelen kirjoittelujen ja siivoamisten lomassa Lähde&Hämäläinen ohjelmaa. Aiemmin se oli Leikola&Lähde ja heidän sanailunsa oli luonnollisempaa. Hämäläinen teki uransa politiikan kommentaattorina Hesarissa ja paperinmakuisena eläkeläisenä hän radiossa kuulostaakin. Samoin kuin Suomen Kuvalehdestä eläköitynyt Tapani Ruokanen jota rekrytoidaan puheohjelmiin tarpeettomasti. Mainituilla toimittajilla on kieltämättä pitkä kokemus ja tietotaitoa yhteiskunnan sisällä, mutta heidän suullinen ulosantinsa ei silti ole kummoinen. Siis sananmukaisesti se on paperinmakuista, ikävää kuunneltavaa. Tekisivät edes ilmaiseksi eivätkä olisi suksiensa pohjavoiteisiin palkkioita vailla. Pärjäisivät eläkkeillään vallan mainiosti ja voisivat nekin palkkionansaitsemismahdollisuudet antaa tarvitseville. Mutta se ahneuden piru kun ei hellitä ennen kuin haudassa.

Onkos se kohta joulu? Pojilla todistusten päivä. Eilen G toi neljä koetta allekirjoitettavaksi joissa kaikissa oli yli 9:n arvostelut. Samoin P:lla. Lukiolainen E ei enää tarvitse vanhempien allekirjoituksia tentteihinsä, mutta niiden tuloksia ei hänkään tarvitse hävetä.

23.12.2017

Eilen pojilla 8,6 ja 9 keskiarvon välitodistukset. Lukiosta ei välitodistusta tulekaan. Kelalta kirje, jossa ilmoitetaan, että 30 euron etuus vanhimmasta pojasta päättyy koska hän täytti 16 v. Kummallinen tämänkin tuen lakkauttaminen koska nythän vasta pojan kulut kallistuvat niin koulutuksen, harrastusten kuin vaatteiden ja ruuankin suhteen. Kasvaakin niin, että kuukausi sitten hankittu satasen toppatakki on käynyt jo pieneksi vaikka kasvunvaraa siihen oli jo muka ostaessa varattu.

Sähköpostiin oli tullut viesti tarkistettavista kommenteista joidenka sisältöä lähettäjä ei ole loppuun saakka harkinnut. Uhkauksiakin siinä oli kaksin kipalein. Samantyylinen oli lähetetty myös tekstarina kännykkääni. Annan asian olla ainakin toistaiseksi, sillä se vyyhti ei selviä edes tekstailijan kanssa keskustelemalla. Juuret juontavat yli viisi vuosikymmentä sitten alkaneeseen tapahtumaketjuun ja siitä tekstarin lähettäjällä ei ole ymmärrystä kosketuspinnan puuttumisen vuoksi. Omaan sananvapauteeni tälläkään palautteella ei ole rajoittavia vaikutuksia. Itse valikoin mitä julkaistavaksi kelpuutan näyttääpä se sitten vaikka siltä, että menneisyyden muisteluriveillä olisin tekemässä omastani "nätimpää" kuin se on.

Jälleen kerran laskeudutaan pakanalliseen jouluumme. Markkinoiden ilot ovat ylimmillään ja Seppo Turusen "joulusaarna" Titanicin kansituolista Kainuun Sanomissa on ehdottoman totta.

Henkilökohtaisesti olen käyttänyt lahjaostoksiin 0 euroa. Tai oikeastaan 0,99 euroa jonka hintainen oli keltaisella lapulla tarjouksessa ollut 250g kananpojan jauheliha. Sen ajattelin paketoida Vinha-koirallemme.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Sipaisuja

9.12.2017

Viirteelle kommenttini olisi ollut ok, mutta moderoijan aivoituksista ei tietoa; KS:n moderointi on ulkoistettu.

Lumilinnaan seinätarpeiden lapioimista. Tänään olikin sopiva, nuoskaluminen keli.

Elias vietti kavereidensa kanssa 16 v. synttäreitään jotka oikeasti ovat ylihuomenna maanantaina.

10.12.2017

Heräsin aamulla tuttuun uneen. Tälle vuodelle neljäs uusinta.

Painajaiseksi aiemmin merkitsemäni uni on nyt käsiteltävämmässä muodossa. Vivahde-ero se, että unen rakennuksessa on ledivalot ja se on kasvanut korkeutta. Kuusikkoa oli myös hakattu ympäriltä ja katolta näki Issakan järvelle.

Kaivelin erästä 1991 pvkirjaani johon painajaiseni ensiversiot olen sipeltänyt.

"Ke 20.3.1991 Iisalamessa

Eilenaamulla ennen töihin lähtöä tuli hätäinen puhelu Muuruvedeltä. Töytäisin itseni ja tytöt liikkelle ja ajoin penkat pölisten Varpaisjärven ja Nilsiän kautta sinne. Sieltä Siiliin. Jätin tytöt Gunillalle ja vasta sitten autossa holtitonna kouristeleva Satu neurolle Kuopioon. Köyttivät lepositeisiin kun riehui ja se karvaisempi hoitaja tyrkkäsi piikin käsivarteen hennomman pidellessä. Nukahti viidessä minuutissa. Verinen kuolavana norui tyynylle turpeina pakrottavien huulien raosta, pyyhin sitä pois ja sanoin hoitajalle, että pitäisikö potilas kääntää kyljelleen, ettei tukehdu jos taas tulee kohtaus. Ei voi kun täytyy pitää siteissä, se sanoi. Yöllä oli tullut grand mal ja sen jälkijunassa umpipimeä psykoosi. Rankka retki. Monesko jo? Tulomatkalla otin tyttäret äidin luota kyytiin ja vasta puoleltaöin oltiin täällä. Kannoin nukkuvat lapset autosta sänkyyn ja kaaduin heidän viereensä nukahtaen heti itsekin. Se sama saatanan painajainen kelautui välittömästi unenkankaalle eikä tahdonvoimani riittänyt poistumaan katsomosta. Toistuvan painajaiseni talo on kaksikerroksinen, pitkä, kapea ja harjalta sokkeliin asti jakautunut epäkuntoiseen ja täysin valmiiseen. Olen poikkeuksetta siellä kummitusmaisessa osassa jonka mustaksi lahonneiden väliseinärunkojen ja muun roinan seassa töytäilen kun samaan aikaan valmiilla puolella elämäänsä elävä väki, isät, äidit, mummit ja ukit lapsineen elävät ilman huolen häivää."

11.12.2017

Elias siis 16. Onpa talvinen keli siihen nähden kun päivänsankari syntyi: Kittilässä satoi vuoden 2001 joulukuussa vettä kun ambulanssi starttasi Aholantieltä kohti Rovaniemeä.

Uutisissa näyttivät kahden nykytyrannin halaussessiota Syyrian ruumiskenttien laitamille levitetyllä punaisella matolla. Päämäärä on saavutettu, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, vakuuttivat pyövelit; Isis on mestattu.

12.12.2017

Rakensin laudoista lumilinnan holville muotin. Puutavara ei riittänyt kuin puoleen väliin. Kestäneekö lumen painon kun  tuli kerralla niin paljon.

Viirret otti yhteyttä. Kirjoitukseni Pentti Linkolan elämäkertaan liittyen julkaistaan huomenna KS:ssa.

Olisikohan sitä pitänyt sittenkin muokata? Siitähän puuttui, kuten Viirretin kolumnistakin painotus, että Tiedefinlandialla palkittuna oli PL:n elämäkerran kirjoittaja Riitta Kylänpää eikä suinkaan Linkola.

"Tähänastiset" elossaolevien, vaikuttavissa asemissa olevien elämäkerrat pitäisi kirjoittaa muistakin kuin väyrysistä jotka tekevät sen itse.

Jonkun pitäisi, vaikka pitkillä tikuilla, tarttua sellaiseenkin ihmisilmiöön kuin Jussi Halla-ahoon ja tonkia perusteellisesti, miksi koulukiusatusta, alkoholisti/avioeroperheen pojasta alkoi rakentua mielipiteiltään natsiaatteita kannattava kiipijä. Pontimet eivät ole lähellekään samat kuin Linkolalla, se on selvää.

13.12.2017

Viime yönä satoi lumitöitä kunnolla. KS:ssa kirjoitukseni.

Kuopioreissulla meni koko pv. Tullessa koukkaus Hanten luokse Lapinlahdella.

14.12.2017

Paulus enkun kokeesta 10 ja G täydet pisteet matikasta.

Suvesi. Lumilinnan holvilaudoitus notkahti, mutta jos kestää, laipiosta tulee aaltokuvioinen.

Vastasin pariin asialliseen puheluun jotka liittyivät mielipidekirjoitukseeni. Kolmas oli sitten vähemmän asiallinen. Lopetin soittajan lannanlevityksen lyhyeen.

Venäjän Putinilla neljän tunnin televisioesiintyminen pohjoiskorealaisittain prameutetuissa kulisseissa. Siellä ei istuvan presidentin ja presidenttiehdokkaan puheita katkota joutavilla kysymyksillä. Sellaiset kysyjät on jo etukäteen lempattu takapihalle tai vankityrmään.

Oli nyt illalla meilläkin presidenttiehdokkaiden "tv-prässi". Kovasti sotaisa oli illan teema eikä sitä loppuun saakka jaksanut seurata. Kaikki muut paitsi Huhtasaaren voisin kuvitella suoriutuvan Suomen presidentin virassa. Huhtasaarikin jos hänelle määrättäisiin nieluun automaattinen sammakkovahti.

15.12.2017

Postista tuli Ilkka Taipaleen "Mielisairaalassa -lääkärin muistelmat". Aloitin jo lukemisen. Yllättävän yksinkertainen kerrontatyyli opetteluttaa, mutta ei karkoita sivuilta. Ehkä sen jaksaa siis lukea.

Mitähän mieltä uskaltaisi maailmanlaajuisesta #metoo-kampanjasta olla? Vai olisiko vaiti? Vai kertoisinko omista, lapsuudenaikaisista kokemuksista kun savottalaissedät metsämökkimme tantereelle hevostellessaan olivat kauheimpia pelättäviä. Niillä oli omat salavuukampanjansa avuttomien suhteen.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Sipaisuja

4.12.2017

Jospa sitä vielä jaksaisi "esiintyä". Vihkoissa merkinnät saavat soljua tai takellella samallaviissiin kuin ennenkin, mutta jos tänne poimintojen ilmiasua vähän rukkaisin vaikka otsikoinnilla, niin se enempi kuvaisi luonteeni sitä puolta, joka ei kauaa saman rysän perällä jaksa polskutella vaikka pakkokin olisi.

Olisi sekin jotain, jos kykenisi jokaiselle päivälle pamauttamaan yhden lauseensa niin rikki, ettei siitä saisi selvää pirullisinkaan käsitteidensotkija.

5.12.2017

Kirjoitin KS:n (5.12.2017) Viirretin kolumniin kommentin. Aihe oli Riitta Kylänpään laatima Pentti Linkola-elämäkerta jota itsekin juuri luen. Viirret teki emämunauksen aihevalinnassaan koska ei ollut edes lukenut kirjaa, luetteli vain Linkolasta kaikki moneen kertaan julkisuudessa tahkotut synnit natsisyytöksineen. Laitanpahan kommenttikirjoitukseni muistiin, että pysyy tallessa jos vaikka moderoivat kohteesta pois. Toimittajan kolumnin itsensä voi lukea vaikka KS:n nettisivuilta. Sen otsikko on "Ensin murhataan humanistit". Lie maksullinen ei-tilaajille?

Kommenttini:

Toimittaja Raimo Viirret, sinun olisi pitänyt nimenomaan tässä tapauksessa vilkaista ensin kohteesi kalastajanreppuun kun se niin avoimeksi on eteemme paiskattu ennen kuin pelkästään päältäpäin tunnustelemalla tonkaiset maksunalaisella sanantalikollasi. Natsisyytöksesi, perustellutkin, tuntuvat kevyenlaisilta tässä yhteydessä koska toimittajansieluasi ei lainkaan raasta lajimme globaali mellastaminen planeetallamme joka Pentti Linkolan palkattoman elämän, ajattelun ja toiminnan murheellinen ponnin vuosikymmeniä on ollut.

Luettuasi tuon hyvin toimitetun teoksen saisit ehkä itsesikin hiukkasen ymmärtämään, minkä puolesta Linkola on elämänmittaisen, omakustanteisen kiroamisensa suorittanut. Ei hän todellakaan ole yli 80 vuotista huounnanmittaansa tuhlannut käytännössä tuloksettomaan taisteluun pelkästään yhden lajin, ihmisen takia niin kuin mielettömän rotuaatteen, politiikan tai uskonnon varjolla tuhotoimiinsa ryhtyneet, ja yhä ryhtyvät lajitoverinatsimme. Lisäksi kun liität samaan yhteyteen nämä maapallon syntyhistoriasta ja evoluution hitaasta kehityksestä tietämättömät, ymmärtämättömät, mestareidensa myötäjuoksijat ja omankin lähihistoriansa kanssa hukassa töytäilevät uusnatsit, niin vertauskömmähdyksesi on aika tavalla surullinen.

Pentti Linkolan ainoa ajattelun ja pamflettien huoli ja peruste on ollut kautta linjan maapallon kulutuksen kestävyys, sen elollinen, biologinen kokonaisuus jossa me ihmiset, tämä nuorimmainen tulokaslaji olisi parhaassakin tapauksessa ollut kulutukseltaan verrattavissa puukiipijään, tiltalttiin ja hippiäiseen. Tämä on jo pelkkänä kielikuvana ja ajatuksena kaunis kun tietää lapsuuden kokemuksistaan, miltä oikea metsä vielä vähän aikaa sitten näytti, tuntui ja tuoksui. Nyt se kaikki on muutettu rahaksi ja tavaraksi joka ei haise, ei näy eikä missään tunnu. Paitsi jätteenä ja kuonana kaikkialla minne kuljet.

Nyt biosfäärin lopun ajasta tai mahdollisista avaruustulevaisuuksista ei kaunista saa teoksiinsa eikä saarnoihinsa edes scifikirjailija Esko Valtaoja.


6.12.2017

Maapallon eräällä pläntillä hehkuvat sinivalkoiset värit avaruudesta katselijoille. Mikä lisäys valosaasteeseen jota avaruuden äärettömyyksissä kelluu jo kuin muovia Atlantin jähmenevillä
aalloilla. Saanatunturinkin korkkasivat valotaiteellaan kuin sillä erähinenkin merkitys olisi: Verrattavissa valkonaamaelintilanetsijöiden suorittamaan intiaanien pyhien paikkojen häpäisyyn.

7.12.2017

Kommenttini oli moderoitu Almamedian virtuaalikaatopaikalle. Ei sitä ainakaan tähän iltaan saakka ole julkaistu. Pitänee laatia toimittajalle itselleen sähköpostia asiasta.

Ahdistaa Äetin sairastelu. Pojat eivät asiaan päällisinpuolin huomiotaan kiinnitä, mutta sillointällöin se tarkkaviiksisen kuonoa kipristää.

8.12.2017

G joutui suojatiellä auton töytäisemäksi koulureitillään. Ei fyysisiä vammoja eikä pyöräkään kolhiutunut, mutta törmäyksestä ja kaatumisesta järkyttyi kuitenkin. Kävin koululla ja juteltiin opettajan ja sattumalta paikalle osuneen kuraattorin kanssa asiasta. Käy myös terkkarilla ja soittaa, jos haluaa kesken koulupvn kotiin.

Luin yöllä Linkolan ek:n loppuun. Viimeisillä sivuilla teksti hyppeli hieman ja ylimääräistä lässytystäkin esiintyi, mutta tekstikokonaisuuden kamelinselkä kesti loppuun saakka. Valmistelin aamulla Viirretille sähköpostitekstin ja lähetin. Siitä tuli tämmöinen:

Hei!

Lähetin kommentin 5.12 julkaistuun KS:n kolumniisi "Ensin tapetaan humanistit". 

Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä sanat tai lauseet tekivät siitä moderoijanne mielestä sellaisen, ettei sitä voinut julkaista?

Mielipiteitä ja kommentteja kirjoittaessani yritän yleensä törky- tai vihapuheista pidättäytymisen, muistaa maltin ja myös perustella asiani,  mutta ehkä sitä joskus sokeutuu asiaansa esille tuodessaan. Kärjekkyys ja vähäinen naljailu lienee Kainuun Sanomissakin sallittua?

Kolumnisi pinnallista tasoa kyllä hämmästelen edelleen ottaen huomioon aiheen väkevyyden ja että todellakin lukematta ryhdyit ko. teoksen kohdetta ja sen palkitsemiskriteereitä arvostelemaan.

Itse Linkolan toimintaa jo vuosikymmeniä seuranneena (kuten varmasti jo ammattisi takia sinäkin), olen ymmärtänyt hänen provosoivan tyylinsä perimmäiset syyt. 

Tuhannet "seuraajansa" ovat ilmoittaneet, että hyväksyvät muuten Linkolan teesit ja periaatteet, mutta eivät hänen keinovalikoimaehdotuksiaan. Sellaisella käsienpesemisellä ei ole mitään merkitystä, jos ei ymmärrä, että miltei kaikissa ihmislajin edustajissa olisi joka tapauksessa potentiaalia ryhtyä vaikka Hitleriksi; minussa ja sinussakin. Kun tämän ymmärtää, eli on sen asian kanssa sinut, niin silloin voi keskittyä asiaan, ei provosointivälineisiin, jota natsit ja heidän toimintansa Linkolan saarnoissa esittävät.

Nyt julkaistu elämäkerta hänestä on niin ansiokas kuin vain Linkolan kaltaisesta ristiriitaisuudesta kukaan voisi laatiakaan. Ja väitän, että sen lukeminen auttaa ymmärtämään edes suuntia antavasti hänen vereslihaiset, vuosikymmeniä kestäneet elonkehän puolustuspuheensa ja kaikki toimintansakin, pöyristystä herättäneetkin. 

Emme me sille mitään mahda, että Linkola on ollut oikeassa agendassaan elonkehää puolustaessaan. Sen tajuaminen tässä tärkeintä on ollut minulle ja monelle muulle ja olisi ollut koko maapallolle hyvä, että se olisi laajemminkin ymmärretty ja ryhdytty toimiin, ennen kuin on myöhäistä. Joka tarkoittaa sitä, että viimeistään sitten kaikenlaisille hitlereille areenat aukeavat.

En itse voi katsoa surua tuntematta lohduttomia tulevaisuudennäkymiä siksikin, koska perillisiäkin on siunautunut kuuden lapsen ja yhdeksän lapsenlapsen verran. Heitä ei olisi, jos olisin harkinnut loppuun saakka sen mielekkyyttä kun jo varhain tiesin suunnan, minne ollaan menossa.

Laitan tähän loppuun sen kommenttini, jonka olisin halunnut kolumnisi perässä nähdä niiden muiden ympäripyöreiden jatkona.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Merkintöjä

7.10.2017 Lauantai

Jos yhteiskunnassa elettäisiin täydessä omavaraistaloudessa, ei tänä vuonna ohrarieskaa pirtinuuneissa paistuisi. Selviäisikö koko kansakunta ilman aliravitsemusta ja nälkäkuolemia talven ylitse juureksilla, sienillä, marjoilla ja kalaruuilla ilman voitaleipääkananmunia? Miten kävisi kaupunkilaisten?

Mitä sioille syötettäisiin kun ei edes olkihuttua pystyttäisi padoissa hauduttamaan? Nautakarjalle olisi pitänyt älytä viimeistään juhannuksen tienoissa ruveta kerppuja ladot täyteen kuivattamaan, että edes hätäruokaa olisi kevättalven puolella, mätien heinien loputtua tarjota. Niitä latojakin olisi pitänyt ruveta jo vapulta rakentamaan kiivaasti peltojen pientareille, sillä onhan niille varastoille käynyt tavararöykkiöiden ja ruokavuorten ylitse vuosikymmeniä kiipeillessämme perin kehnosti.

Taloudelliset maataloustukiaiset ovat tämän ajan lyhytnäköinen turva; rahaa ei edelleenkään voi ravinnoksi käyttää.

Entä jos tällaiset satokaudet yleistyvät, tulevat viisi tai kymmenen vuotta peräperään, ja vieläpä koko Unioinin alueella sekä Venäjällä?

8.10.2017 Sunnuntai

Kokosin yhden miehen teloitusryhmän jonka käskyttäjänä ja pyövelinä toimin itse. Tyttären raihnaistunut Husky piti ampua. Teloitus tapahtui auringonnousun aikoihin, ennen aamupuuroa. Ruoka maittoi vasta sitten iltasella, vieläkin kurkussa oksennusta pukkaavana toimena. Huskyn laikukkaiden, vihertävien silmien viimeinen katse kelluu kuin usvan sisästä mielen kuvissa vieläkin. Uni ei tule.

Entä jos olisin ollut teloitusryhmän jäsenenä ampumassa ihmistä?

Mikä ero on sillä, tappaako vastaan panemaan kykenemättömän eläimen vai ihmisen kun molemmat viestittävät ymmärtävänsä mitä juuri nyt tapahtuu?

9.10.2017 Maanantai

Muistojeni laatikoita pengoin. Rimuramujen joukosta käteeni nousi rannekkeensa menettänyt, Japanilaisessa tuotantoketjussa koottu kello. Se oli pysähtynyt 26 pv klo 11.08.28. Tuo aikamäärä olisi voinut aivan hyvin olla oma, sekunnilleen tarkka kuolinaikani. Silloin olen pamahtanut tieltä syrjään syöksyneen Samaran sivuklasista viljapellolle puhelinpylvään juureen. Ja täyslaippainen rälläkkä multaan siihen kaulan viereen. Ynnä muuta kirvesmiehen työkalua ympärille niin paljon kuin venäläisen maantieohjuksen takakontissa on riittänyt. Moottorisahakin.

Hautakiveen kelpaava päivämäärä olisi siis ollut 26.6.1992.

Mahdollisia kuolinpäiviään on suhteellisen helppo muistella kun ne eivät ole toteutuneet.

10.10.2017 Tiistai

Ei metsä sairastu koskaan muistisairauteen!


perjantai 6. lokakuuta 2017

Merkintöjä

29.9.2017 Perjantai

Sumuisenutuisessa Suomen syksyssä lauhdutan masentumaan pyrkivää aivokoneistoani ajattelemalla vieläkin ikävämpien maanäärien olosuhteita.

Tietokirjaa lukiessani aprikoin, että Israelin juutalaisten ja Palestiinan arabien väkivaltaisen naapuruuden lopunajat ovat käsillä. Niillä Lähi-Idän kuivilla kunnailla elonvietin ylläpitäminen käy kokonaan mahdottomaksi, kun vesijohdoista tulee pelkkää loppuun kierrätettyä viemärihuuhdetta ja kemikaalein kyllästettyä merivettä. Siinä ei auta lujakaan usko jumaliin, saatika että pommeihin ja tykinjylinään. Jossittelullakaan ei ole enää mitään merkitystä.

"Nykyisin lähes koko Jordanjoen vesi, kahta prosenttia lukuunottamatta, on kiintiöity käyttöön jo ennen kuin se liikkuu järvestä (Kinneret, Tiberiaanjärvi tai Galileanmeri -nimitys riippuu siitä, keltä kysyy) minnekään. Niinpä Kuolleeseenmereen päätyy pelloilta ja kalankasvatuslaitoksista hyönteismyrkkyjen, lannoitteiden, hormonien, kalanjätteiden ja puhdistamattoman viemärijätteen happamoittamia valumavesiä."
30.9.2017 Lauantai

Näläkälammin ojittamattomilta, toistaiseksi turpeensa säilyttäneiltä soilta karpaloita kouriessani mietin edelleen äskettäin lukemiani vaikeita kysymyksiä:

"Millainen ekosysteemi pystyy vielä ylläpitämään ihmiselämää?"

"Mitkä lajit tai ekologiset prosessit ovat eloonjäämisemme kannalta välttämättömiä?"

"Missä pisteessä musertava lukumäärämme syrjäyttää maapallolta niin monta lajia, että samalla väistämättä häviää myös lajeja, joiden merkitys selviää meille liian myöhään?"

"Mitä eliöitä ilman emme kerta kaikkiaan pärjää?"
1.10.2017 Sunnuntai

Matkailualan tuloksenrepijät hehkuttavat näillä elomme hetkillä Kiinan valtavasta turistipotentiaaleista. Matkusteluun kyvykkäät lähtevät Aasian saastesumuista Lappiin siksi, että voivat käydä hengittämässä keuhkonsa tilavuuden täyteen ilmaa jota ovat juuri jumbojettiensä pakokaasuilla maustaneet. Ehkä jo pelkkä kuvitelma Pekingin savusumun jälkeen puhtaan ilman olemassaolosta hetkeksi raikastaa oloa.

Entä kun seuraavien vuosikymmenien aikana ei enää ole kyse turismista vaan keuhkorakkuloille kelpaavasta ilmasta jota ei lopulta löydy enää maapallolta mistään?

2.10.2017 Maanantai

Visio-sana tarkoittaa harhanäkyä, hallusinaatiota, uskonnollismausteista ilmestystä. Joka päivä tuon sanan kuulee talouslahkolaisten suusta rukouksena olemattomaan.

3.10.2017 Tiistai

Maanmatosten olemassaolon tärkeyttä ei moni mieti, tuskin enää edes ymmärtää.
4.10.2017 Keskiviikko

Yksilön syyllistäminen ei ole hyväksi mielenterveydelle, luki rispaantuneessa, kovapaperisessa aikakauslehdessä joka reuhotti levällään lääkärin vastaanottoaulan jakkaralla.

Pitää siis syyllistää ihmistä kollektiivina, lajina. Muunlaista rangaistusta sille ei ole olemassa ajattelemattomuuksista joita se maalle täällä eläessään on tehnyt.

Syyllisyydentunne on ainoa terve tunne tässä sairaassa maailmassa.

5.10.2017 Torstai

Kirjallisuuden Nobel nuljahti brittikirjailijan taskuun. En ehkä ole lukenut Kazuo Ishigurolta lausettakaan. Hänen romaaninsa pohjalta rakenneltu elokuva Pitkän päivän ilta häivähtää tuttuudellaan otsalohkossa, mutta enpä ole varma, olenko kokonaan katsonut. En ainakaan ole kovasti vaikuttunut siitä. Luultavasti se on ollut jähmeä kuin englantilaiset koko pitkät elokuvat usein.

Elokuvista kun tuli puhetta, niin nyt pitäisi päästä katsomaan Saamelaisveri.

Kaupassa selasin Pentti Linkolan elämäkertaa, mutta on se niin kallis,että sinne se jäi kuin köyhän pikkupojan himoama tikkukaramelli jota se ei uskalla taskuunsa sujauttaa. Pekka Visurin Saksan kenraaliakin selatessa kuolasin hevosen lailla, mutta hyllyyn sekin piti takaisin survaista. Ale-korissa ei ollut mitään mielenkiintoista. Lipposen jatustelukaunaa tai Väyrystelyä en hyllyihini halua irvimään vaikka ilman saisin.

Paikallislehden mukaan hirmuiset sudet ovat taas päässeet Nälkämaan perukoissa valloilleen! Kainuun Sanomissa on oikein oma susitoimittaja, joka etsii sopivan raakoja kuvia metsäneläinten ruokailutouhuista. Kuvissa sudesta on etsitty mummulaisia kammottava hammassirvikuva, mutta sen päivällinen, söpö lammas makaa verisenä villamyttynä suolet ulkona nurmella. Eikä ammattitoimittajan neutraaliudesta tuottaa uutisia näy itse jutussa häivääkään.
6.10.2017 Perjantai

Scifikirjailija Valtaoja sai taas uuden kirjansa myynninedistämiselle reilusti palstatilaa. Mies taitaa kuitenkin olevan totisen tosissaan skenaarioissaan avaruuden kaivostoiminnasta ja siirtokunnista kuussa. Ei sitä miestä suru vaivaa, vaikka maapallo ennen avaruuden murikoita jauhamaan siirtymistä rouhittaisiin ihmiskäyttöön  viimeistä kivensirua myöten.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Merkintöjä

23.9.2017 Lauantai

Aamulla varhain sumu on raskasta ja jämöttää paikoillaan kuin pumpulivuoret. Märkääkin kuin vettä sataisi. Mökki kuorsaa ja tuhisee, tai oikeammin pitkinpoikin makoilevat ihmiset. On omien lisäksi metsämiestä ja muuten vain kulkijaa majoittunut Unimäkeen kuin entivanhaan ikään.

Iltasella

Eskon pakettiautoon kaiveltiin kiviä juurakkoisesta maastosta. Vie Suonejoelle pihakiviksi kun lähempää ei löydy. Tuosta samasta paikasta on Oskari ja isä louhineet sotien jälkeen Unimäen hirsimökkeröisen uunin muuraukseen mustaa kivenlinttiä, mutta ne kivet on tullut konevoimin hajoiteltua ympäristöön.

Poikien kanssa puolukkaa muutamat sankolliset. Kävin vielä itsekseni Luikkokankaalta yhden täyden harasemassa. Metsämiehet tyhjin repuin palailleet retkiltään. Lintuja on vähän. Jäniskantaakin rutto harventanut, kuulema.

24.9.2017 Sunnuntai

Sumuiset kelit jatkuvat. Kärry täyteen halakoja. Pojat kantoivat komentelematta yhden pinollisen katokseen suojaan. Metsämiehet lähtivät aamulla aikaisin Rautalammille ja Varkauden suuntaan. Mekin tästä lähdemme harvinaisen aikaisin. Eliaksella lukiossa ensi vkolla tenttejä ja niihin valmistautumista.

Saksassa liittopvvaalit. Siellä(kin) oikealta ohitse rynnimässä natsit!

25.9.2017 Maanantai

Vanhin tyär 37 v. Kun syntyi, oli kuulas syystorstai ja ruska parhaimmillaan. Tai ainakin sellaisena haluan sen päivän muistaa. Kätilö oli kuin elämänliemissä marinoitunut, kitistynyt nahkarukkanen. Kärtyllä äänellä se komensi minut nurkkaan kun alkoi sheivata synnyttämään valmiin äidin alapäätä kolkosti romisevassa putkisängyssä.

Saksassa natsipuolue sai kyseenalaisen vaalivoiton. Merkelin puolue säilyy kuitenkin johdossa. Mutta yleistunne on, ettei lajimme ainakaan viisastumaan päin ole.


Hilloamista, puolukoiden siivoamista. Koko pv niissä hommissa. Nypin juurekset penkistä pois, siivosin, pesin ja ryöppäsin niistä pakasteita. Perhanasti Unimäkipyykkiä eikä ulkona sumussa enää kuiva!

26.9.2017 Tiistai

Hesarista Arundhati Royn haastattelua lukiessani ajattelin E.Paasilinnan piloille jo kulutettua heittoa tietynlaisesti eletystä elämästä josta vain voi kehkeytyä kirjailija, jos voi. Sitten tulevat ne, jotka eivät tarvitse minkäänmoista hikituskaa kokea vaan astuvat valmiiseen pöytään lukemaan ja nauttimaan ymmärtämättä edes, mitä jollekin onkaan maksanut, että on elänyt kirjoittaakseen. Pahimmat pullanmössöttäjät irvailevat uupuneen kirjailijan haudallakin ja esiintyvät asiantuntijoina siteeraamalla ulkomuistista hänen kirjoituksiaan ymmärtämättä sanoman sydäntä.

Lynkkausuhka Arundhati Roynkin elämän yllä koko ajan vaanii. Hän on seuraavaksi menossa Göteborgin kirjamessuille ja sinne rantautuvat myös nuo kaikkialla päätään nostavat myrkkysienet, natsit!

Tämän päivän lehdessä olllut metsätutkijan haastattelu ei sekään anna yhtään pointtia EU:n vastottaiselle metsähakkuiden lisäämisluville. Oheisotsikkokin sanoo: "Biotalous: Lähes 200 tutkijaa ilmaisee huolensa monimuotoisuudesta"

Minä yhdyn näihin tutkijoihin käytännönnäkijänä.

Kävin Unimäestä halakokuorman. Uunin lämpiämistä odotellessani könysin Vinhan kanssa melkoisen lenkin Karisuolla karpaloita katselemassa. Ei ollut, sillä ne suot ovat kauttaaltaan veden vallassa. Ehkä sitten Kuikkasuolta tai Näläkölammilta löytyy. Kirkolle menevän vesijohtolinjan ovat raivanneet auki. Sen varrella olisi melkoiset määrät reiden paksuista leppää ja muuta puuta, että jos syyssulia piisaa, kerään ainakin Unimäkeä sivuavalta linjalta rangat läjiin.

Muutapa en sitten kerennytkään eikä telkkarista tule muuta kuin suurinpiirtein joutavaa. Alan lukea ja nukahdan siihen.

27.9.2017 Keskiviikko

Sonja ja kakrut muuttavat taas! Kävin hakemassa heille kierrätyksestä sängyn. Pitää viedä huomenna.

Omenakurpitsahillosta tuli hyvää, mutta omenaporkkanahillossa porkkanat jäivät liian koviksi. Toisaalta jotkut tykkäävät että juuri niin on. Porkkanapakasteita tuli viisi litraa, eli 10 puolen litran pussia. Saman verran vielä Unimäestä, ja lanttua myös, niin on niistä muutamat kerrat höystettä keittoihin ja paistoksiin lisätä. Punasipulia tuli iso verkkopussi täyteen. Ehkä 10-12 kg. Niitäkin siis riittää ja ovat taattua luomua niin kuin kaikki mitkä itse kasvattanut olen.

Useampi kuin yksi arjen asia taas solmussa, mutta mitäpä näistä. Elän kyllä, mutta ei tästä elämästä ehdi romaania kirjoittaa sillä se elämä on koko ajan elettävänä.

Nyt illalla oli vanhempainyhdistyksen syyskokous. Kieltäydyin hallitusvastuusta, mutta edelleen jatkan varajäsenenä kun muuten ei olisi ollut halukkaita tarvittavaa määrää.

28.9.2017 Torstai

Putin ilmoittanut, että Venäjä on hävittänyt kaikki kemialliset aseensa. Uskookohan joku? Toki sillä on sellainen ydinasevarustus, ettei se niitä tarvitsekaan sitten kun ja jos...

Minä lähden nyt Unimäkeen loppuviikoksi ja viikonlopuksi. Mieli on kuin ilma, sankan sumuinen.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Merkintöjä

16.9.2017 Lauantai

Havahduin aamulla jo viiden aikoihin. Oli kova sumu ja sateli vettä kun seitsemän jälkeen läksin tänne Unimäkeen. Uunia ja hellaa lämmitellessäni sade lakkasi ja sain pihallakin tehdyksi mitä olin tälle pvlle suunnitellut. Eli eipä paljon mitään kun en edes ydinfuusion toimintaperiaatteesta kaavaa osaa kirjoittaa, pommin kuvaa piirtää saatika että poliittisille päättäjille konsultiksi kelpaisin.

Hesarin "harmittomasta myrkystä" laadittu kolumni oli saanut melkoisen rimpsun kommentteja jälkeensä. Taisi jo aamulla liki 200 sivaltajaa ollut liikkeellä joista toimittaja enimmäkseen korvilleen sai. Oma kommenttini oli sijalla 187. Euromeppi Heidi Hautalalta oli Mielipidesivulla myös vastine Jukka Ruukille olihan hän maininnut Hautalan pissaamisenkin purkkiin onnettomassa kirjoituksessaan.

Kommenttiosastoihin laitetut mielipiteet ovat muuten yhtä tyhjän kanssa. Niitä käsitellään jonkinlaisena journalismin ikävänä sivutuotteena, puhahduskulttuurina, ja pitkältihän ne sellaisia ovatkin. Kiusallisimpia ovat Ylen Areenalta seurattavat, radio-ohjelmien perässä olevat "keskustelu"rimpsut joissa ei ole hajuakaan keskustelusta. Niiden äärellä viimeistään ajattelee, että perseestä koko netti on.

17.9.2017 Sunnuntai

Tälle pvlle puolukoita sankollinen ja yksi timpurointijuttu. Syksyisen harmaata, sumusadetta ja täyspilveä.
18.9.2017 Maanantai

Aina vain sataa. Olin iltapvllä jo täällä Knissa. Halakoja toin Unimäestä kärryllisen. Lähtiessä rapsin kaikki ruohosipulitupsut sankoon. Laitan ne pieniksi lipsittyinä rasioihin ja panen pakastimeen. Osan survon kurkkujen mausteliemeen. Punajuuretkin toin säilöttäväksi, mutta porkkanat ja lantut jäivät vielä penkkeihinsä.

Sotimisiin maailman valtioilla kuvitelmia biosfäärin kestävyydestä näyttää riittävän. Vararikkovaltio Venäjänkin BKT:sta kaivellaan viimeisetkin kirstunpohjalliset asevarusteluun ja sotaharjoituksiin. Hirmuisia ovat aseet joita nyt se esittelee Zabat-sotaharjoituksessaan jonka aloitti Itämeren alueella. Eivätkä yhtään viisaampia ole länsimaisetkaan toimet kun niidenkin  tulee näyttää tritsojensa kantavuuudet.

Surkea laji, ihminen. Sen suuntaa ei käännä edes omalle ohimolle nostettujen ydinkärkien laukaisuvalmius.
19.8.2017 Tiistai

Punajuuret on nyt keitelty ja purkitettu. Kurkut laitoin suolaveteen yöksi marinoitumaan, huomenna niiden mausteliemet ja purkitus. Puolukat yhä siivoamatta. Satelee vettä, niin ei voi ulkona siivota. Lie tuo joku kuivempikin  päivä tulossa.

Luen kahta kirjaa vuorotellen. Tyranniasta on toinen ja kertauksena taas kerran Maapallo ja me/kasvun rajat. Terveellisiä luettavia näinä rajoittamattomien aivopesuohjelmien aikakautena. Nettiä ja telkkaria vähemmän, uutisiakin tiukan sihdin lävitse silmät sirrillään tiiraillen. Kuulon huononeminenkin on vain hyväksi.
20.9.2017 Keskiviikko

Kun yksilöllä ei ole suuria kerskailunaiheita, rahaa ei valtaa, joiden antamaa ylpeydenroiskintaa mielessään tuntien kerskakuluttelisi päivästä toiseen, voi pieniä ilonaiheita löytää vaikka kesän aherruksen tuloksista, hamsterinhommista. Ja vaikka unista, joita kuin elokuvanauhaa yö toisensa perään jakaa aivan ilmaiseksi.

Ferdando Pessoa: "Ihminen joka osaa kirjoittaa osaa nähdä unensa selkeinä ja kirkkaina, tai hän näkee elämän unena, aineettomana, ja ottaa siitä valokuvia uniensa kameralla johon synkkyyden, hyötymoraalin tai rajoittuneisuuden säteet eivät vaikuta, vaan tallentuvat mustina läikkinä hengen levylle."

21.9.2017 Torstai

Pihaa siivosin, jäi huomiseksikin. Halkopinot ovat nyt paketissa ja harvinaisen suorarivisiä minun latomikseni. Selkä nitkahti.

22.9.2017 Perjantai

Loput siivoilut, ja puolukatkin. Paulus survoi ne hilloksi. Pantu tavaraa kasseihin, että lähdetään koko lauma Unimäkeen. Sinne tullenee muitakin.

Maaseudun tulevaisuudesta lööperiä syöttävän lehden näytenumero tuli tänään. Luin sen, Hesarin ja Kainuun Sanomat. Olisi niin paljon asioita, joihin voisi ottaa kantaa, mutta olen nähnyt sen täysin hyödyttömäksi. Asenneilmasto on hyvää vauhtia vääristymässä vaaralliseen suuntaan kun on niin paljon niitä, joille elämä on "sama se"-asenteella suoritus. Lehtien toimituksetkin (päätoimittajat ja rivi-) joutuvat nekin vain nuoleskelemaan kaiken tietävää lukijakuntaansa vaikka ehkä joillakin omiakin kantoja lienee. "Bio"talouden ympärillä käytävä juttujen rakentelu on hyvä/paha esimerkki.

Mutta nyt lähetään!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Merkintöjä

10.9.2017 Sunnuntai


Olipa Hesarissa juttu jonka raameissa kulkevan henkilön sukutausta vei minut vuoteen 1986. Sisältökin oli lukemisen arvoinen. Se ei kuitenkaan mielleyhtymiini liittynyt. Päivän mittaan tuli aiheeseen assosioiduttua useasti. Muistelin ihmisiä, jotka siihen liittyivät, miltä silloinkin on tuntunut, mikä kaaos elämässä vallitsi.

Kaivelin laatikoita ja löysin päiväkirjan -86 syksyltä, luin sitä ja ajattelin; ei pitäisi!

11.9.2017 Maanantai

Sairastunut on saanut reseptilääkkeensä, nyt vain odotellaan, tehoaako.

Istuin  autossa marketin parkissa kun viereen ajoi ruosteinen Madza. Nousi koslasta nuoripari ja pani tupakaksi, nojasivat toisiinsa. Matalanmallinen lökäpöksypoika puristeli vaatetukseltaan kopiokuvakseen pukeutuneen tytön pakaroita omistajan elkein. Pojan muutamaa numeroa liian iso, musta pusero kantoi selässään Soldiers of Odinin logoa. Näky oli absurdi; siinä viikinkien uljas perintö, rotupuhtaan arjalaisrodun tämä hetki. Toki näidenkin älyntallukoiden perillisistä voi lahjakkuuksiakin siunautua joiden päissä etäohjaus törmää terveemmän kritiikin muuriin.

Muistelevat jälleen WTC-tornien tuhoa. Erilaisten (valtio)terrorin uhreina on sen jälkeen tuhoutunut infaa, elonkehää, ihmisiä ja eläimiä eripuolilla maapalloa monituhatkertaisesti eikä niitä hiljennytä sekunniksikaan miettimään. Minäkin mietin uutisia kuunellessani, että missähän Inkerin Vitalis on jonka kanssa 16 vuotta sitten autoradiosta tornientuhoa kuunneltiin.

Irma, Jose ja mikä se kolmas hurrikaani olikaan ovat parhaillaan näyttämässä ihmispienelle albatrossinmunat Karibialla. Kohta se rytyyttää joutoväen ökyhuviloita Floridassa joista isoimmat otsikot. Karibian saarten köyhiä murjottuja muistetaan sivulauseissa.

12.9.2017 Tiistai

Saapi taas kauhistella maailmassa vallitsevaa aivopesumyrskyä jonka fairyksi lorautellaan aatetta, joka perustuu militarismille, sodille ja väkivallalle. Suomessakin omat kanervamme sotien siitepölyä levittävät. Viimeisin pöläytys tuli Ilkan suusta Suuren Kansainvälisen Sotaharjoituksen nimisenä. Ymmärrämmekö, kuinka historia juuri toistaa itseään? Toistaako karvaaseen loppuun saakka vai älyämmekö jarruttaa ajoissa? Luultavasti emme.

13.9.2017 Keskiviikko

Jos olet auktoriteetti, olet vain yksi hevosista joka pian tienposkeen hylätään.

Mutta jos olet ratsastaja, muista: ei näitäkään hevosia loputtomiin riitä. Valmistaudu, kohta joku kiipeää sinun selkääsi.

14.9.2017 Torstai

Tyranniasta-kirjasta (Timothy Snyder, Siltala 2017) luin äsken: "Varo puolisotilaallisia ryhmiä. Kun aseistetut miehet, jotka ovat aina julistaneet olevansa järjestelmää vastaan, alkavat pukeutua univormuun ja marssia soihtu ja johtajan kuva kädessä, loppu on lähellä. Kun johtajaa seuraavien puolisotilaallisetn joukkojen sekä poliisivoimien ja armeijan rajat hämärtyvät, loppu on tullut."

Ja kuinka ollakaan, aamun lehdestä avautuikin noihin varoittaviin lauseisiin viittaava maanpuolustusuutinen otsikolla: "Kodinturvajoukot pohdinnan alla"

Kasvihuonekurkut turpoavat niin, että tulevat ovella vastaan kuin kokotin tissit. Viimeisen hain salaattiin, että se on sitä myöten kesä ohitse. Tomaatit eivät taaskaan ehdi kaikki kypsyä. Minulla "ruokatorstai", eli tein useammanlaisia sapuskoita valmiiksi viikonloppua varten. Tulipahan samalla paneuduttua radion kuunteluun.

Mikä maksaa-ohjelmassa täysin kritiikitöntä lemmikkieläinbisneksen ylistystä.

Jos eläin on bisnes, mikä eläin sitten on?

Haastateltavat käyttivät surutta termiä "humanisaatio" (ihmistäminen)  kuin Prisma halpuuttamis-sanaa. Lemmikkiruoka- ja tarvikebisneksestä kapitaalia hankkivien suista humanisaatiolla leikkiminen kuulosti pöyristyttävän tarkoitushakuiselta.

Onneksi oli talousviisaitten jälkeen Johanna Korhonen joka taitavasti tökki pyramidihuijausteemalla.

Huollettiin porukalla kaikki polkupyörät.

Pauluksella yksi hankala juttu tänään, mutta luulen, että opiksi poika ottaa. Oli aika hiljainen lopun päivää ja rupesi nukkumaan komentamatta. Käytin päivällä  hampilääkärissä. Yömuottien pitoaika jatkuu marraskuulle.

Yleltä tuli harvinaisen aiheen tiimoilta yhteydenotto.

Hesarissa kolumni "harmittomasta" kasvimyrkystä, glyfosaatista. Kirjoituksen sisältö myrkytti kyllä minun mieleni loppupäiväksi. Jos tietäisin minkään valtakunnan vaikutusta olevan, niin murjaisisin kyllä kommentin toimittaja Ruukin kirjoituksen perään, mutta kun  sinne näytti jo nyt ilmaantuneen puolentoistasataa kommentoijaa, niin ei taida kannattaa yrittää. Ei kukaan niitä enää lue kolmen ensimmäisen jälkeen. Paitsi jos viivyttelisi, että oma jäisi killumaan sinne viimeiseksi. Pistää kyllä vihaksi tuollainen vastuuton kirjoitus ja vielä pääkirjoitus paikalla.

15.9.2017 Perjantai

Yksi pikku homma peruuntui kun J oli sairastunut. Ensi vkolla sitten. Kävin muutamia tarvikkeita hommaamassa ja puuhastelin kotijuttuja. Pyykkiä, lattioiden imurointia, tiskejä, ruokia. Mädätyskompostinkin tyhjensin pohjia myöten. Vain muutaman lapiollisen jätin johon sekoitin tuoreen sankollisen ruuan tähteitä, kuiviketta ja puolen litraa maitoa herätteeksi.

Puutarhan nurkkapalstalta talikoin kukkurasankollisen vielä pottuja, ne vein kellariin pahvilaatikkoon. Pitkään taas syötiin suoraan pellosta ja kaivelemiani loppuja keittelee ainakin kuukauden. Unimäen potut jos tuon, riittää se särvin kevään puolelle. Porkkanat kasvavat sittenkin normikokoiseksi molemmilla "plantaaseilla", että kyllä niissäkin järsittävää piisaa. Otin niitä eilen lohikeittoon ja raasteiksi ja siltään pojille järsittäviksi.

Aamupäivällä monta tuntia Jukka Ruukin harmilliseen kolumniin kommenttia laatiessa. Mulla tahtoo aina tulla sanoja kovin pitkät rimpsut eikä kommentit saa olla 2000 merkkiä pitempiä. Seitsemisentuhatta oli eka synopsis. Tuli tiivis kirjoitus josta mielipiteeni käy selville, sekä perustelut. Pitänee kopsata omallekin palstalle se.


Hesarin po. kolumniin linkki: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005366244.html

Oma kommenttikirjoitukseni siihen on tällainen:

"Kenenkä näkemäelimet ovat vielä ihmispäästöiltä pissaamattomassa kunnossa? Ketkä vielä oikeasti näkevät biosfäärin kehityksen suunnat? Ketkä oikeasti havahtuvat edes nyt, kun biosfäärin alamäki on yhden lajin, ihmisen, toimista jo niin jyrkässä asennossa, ettei mikään käsijarrukäännös siltä tieltä enää pois johdata? Unohtaisi ihminen edes itse itselleen aiheuttamat myrkytykset. Hörpätkööt kehittelemänsä päivittäisannokset pullonsuusta suoraan! Lajimme könyää perse edellä myrkyttämiinsä ja muilla tavoilla pilaamiinsa mäntyihin muutenkin, ja jopa tietäen tekevänsä vastuuttomasti. Tästä esimerkkinä ”bio”talous jonka valtava, propagandistinen kusisuihku sokeuttaa juuri nyt ihmiskuntaa. Eilinen EU:ssa laadittu höllennyslupaus Suomen metsien hakkuutavoitteista on vain yksi pieni, mutta asioiden taakse näkevien mieliä murskaava esimerkki tästä kusetuksesta.  

Pidän Jukka Ruukin myrkkykolumnia vastuuttomana. Taustavoimia ja -vaikuttajia on jo muiden kommentoijien toimesta arvailtu, mutta ei se silti ole ulkopuolisia motivoijia tarvinnut. Voihan se osoittaa pelkästään sitä, kuinka laiskasti ajattelevaa nykyinen toimittajakunta on. Siksi se voi ollakin vaarallisempaa kuin muualta johdettu ajattelu. 

Mehiläisistä onkin jo kattavasti mainittu ja asiaa siltä osin löyhästi päivitetty, mutta entä maaperän kaikki muu miljoonainen eliöstö bakteerit mukaan lukien joille myrkytön ympäristö on ehdoton edellytys niiden tärkeälle toiminnalle? Minne unohtuivat madot, pikkulinnut, itikat jne. jotka eivät siedä lainkaan kasvin”suojelu”myrkkyjä? Glyfosaatin viljelyksille katastrofaalisista vaikutuksista on maailmalta raportoitu aina. Amerikassa on viljelyksiä autioitunut nimenomaan myrkkyjen ansiosta. Eräänkin jutun luin monta vuotta sitten ja jos en väärin muista, se julkaistiin Hesarin kk-liitteessä tai Suomen Kuvalehdessä."

perjantai 8. syyskuuta 2017

Merkintöjä

5.9.2017 Tiistai

Suomi on Euroopan perstasku. Voi se olla myös Euroopan saappaan jälki jonka hiilidioksidipäästöt ovat kaikista maailman maista suurimpia suhteutettuna väestömäärään. Nykymenon kaltaista elämää näillä leveysasteilla ilmaston vuoksi ei olisi järkevää ylläpitää lainkaan. Koko väestö pitäisi siirtää, eikä suinkaan Siperiaan vaan Afrikkaan.

Oikeastaan hienoa tämä maaseudun tyhjenemisprosessi muuten, mutta kohta nämä ovat vapaata mylläysmaastoa luonnonvaroista voittonsa repivälle, täysin luonnon peruselementeistä tietämättömälle, kylmän välinpitämättömälle bisnesihmiselle.

Keskustapoliitikko Mauri Pekkarinen maalaili 1990-luvulla luonnonvarareservaatista joka käsittäisi enemmän kuin puoli Suomea. Siellä liikkuisivat vain turistit, geologit, puustonarvioijat ja puutavara- ja kaivosajoneuvot. Näyttää tosin siltä, ettei Mauriskenaarion toteutumiseen enää kovin pitkää aikaa menekään.

6.9.2017 Keskiviikko

Unimäkeen jo aamupvllä. Talikoin loputkin potut maasta. Jokaista kahta sankollista kohti nypin rikkakasveja ja ohdakkeiden juuria muuttolaatikollisen. Mutta vähemmän niitä joka syksy on kun vain jaksaa saman homman vuodesta toiseen tehdä. Väyrysiäkään (juurimatoja) ei enää kovin paljoa esiinny. Niiden luonnollisina poistajina toimivat linnut joille kelpaa juurimatojen emot, eli seppä-lajin kovakuoriaiset. Siksi linnunpönttöjä ja talviruokintaa on hyvä suosia missä vain kasvimaita ihminen pitää. Närhit ovat hyviä kovakuoriaistuhoajia jo siinä, että ne käyvät keräämässä kaikki pellolle jäävät pikkupotut, lohkikylkiset ja muuten vioittuneet joissa juurimato talvehtii, koteloituu ja kuoriutuu. Myös mädät siemenperunat ja perunoiden juuresosat täytyy mullasta poistaa, että matokuuri olisi lähes täydellinen. Luomutuotanto on siis aika työläs pienelläkin pinta-alalla suoritettuna ja antaa vasta vuosien kuluttua hieman kiitosta takaisin. Niin kuin tänä kesänä vaikka lanttupenkin jänistuho harmittaakin.

Yöhalla puri kurpitsoista lehdet ruskeiksi. Jätän vaatimattomat 2 hedelmää kuitenkin edelleen paikoilleen turpoamaan sillä on niiden varsissa vielä voimaa kuljettaa ravinteita. Jospa ne siitä vielä vähän patvisivat.

7.9.2017 Torstai

Suomen metsistä on suojeltu seitsemän, kahdeksan prosenttia, eikä 17% kuten radio-ohjelmassa haastateltu Metlan johtaja Jari Parvianien sanoi. Näitä epätarkkuuksia ujutetaan biomassatuotannon tehostamisen pohjaksi jokaiseen metsäkeskusteluun. Niitä ei viitsitä oikaista edes haastattelijan toimesta jos nyt haastattelija sattuu oikeita lukuja edes tietämään. Saatika että ottaisi etukäteen haastattelun aiheesta edes faktoja muistiin.

Hesarissa oli joku pv sitten jonkun agitaattorin mielipidekirjoitus, että ihmiset suhtautuvat metsien hakkuisiin tunteella, eikä kylmällä järjellä kuten kirjoittaja vaati. Se kirjoittaja ei ainakaan ymmärtänyt luonnosta rahtuakaan. Olisikin siksi parasta, että jääväisi itsensä tyystin metsiä koskevien keskustelujen ulkopuolelle.

Satanut vettä melkein koko pvn. Sytytin kiukaan alle tulet, lastasin kärryn täyteen halkoja ja keräsin kaikki punasipulit pellosta uunin päälle kuivumaan.

Ilta alkaa hämärtää. Käyn saunassa ja lähden ajelemaan.


Illaksi piti vielä mielensä pahoittaa lukemalla ja kuuntelemalla median välityksellä mitä perkelettä Suomen Marine le Pen Laura Huhtasaari onkaan sievästä suustaan piereskellyt! Eihän se aiheestaan, eli "islamisaatiosta" ymmärrä nimitystä enempää. Syvän tietämättömyyden vähintään vaistoaa kun se tomppeli suunsa avaa.

Huhtasaari näyttäytyy nyt itsensä toimesta yhteiskunnan rauhalle ja vakaudelle vaarallisena henkilönä ja hänet on pantava erityistarkkailuun. Oikeastaan hänet täytyisi ottaa kiinni ja kuljettaa yhtä lyhytnäköisesti ajattelevien tovereidensa keralla Kalmonsaaren aitaukseen ja ruveta ruokkimaan heitä sinne. Kerron sitten tuon saaren osoitteen jos asia tulee ajankohtaiseksi.

Järkyttävää on seurata persujen politiikantekoa.

8.9.2017 Perjantai

Pasi Peiponen-niminen toimittaja kirjoittaa Ylen blogissaan maaseudun tyhjenemisestä tarkoituksellisen surullisen postauksen. Hänkin lienee niitä toimittajia joiden aivolohko on yhteen asentoon käskytetty koneisonosa. Ei näy Pasille tulevan pieneen mieleensä tarkastella kirjoituksensa aihetta myös omasta puolestaan puhumaan kyvyttömän luonnon kannalta.

Ihan vain vastalauseena tuollaisille kirjoituksille kerron kuusenjuurelle syntyneenä, että jos luonto osaisi kielin kertoa niin kyllä kuusikoissa riemunkellot kilkattaisivat siinä vaiheessa kun viimeisenä lähtijänä haudankaivaja kääntää minkä tahansa ihmisen toimilla raskautetun seutukunnan pääkatkaisijasta sähköt poikki.

9.9.2017 Lauantai

Luin vasta tänä aamuna, varhain hereille havahduttuani 6.9. Hesarista Selja Ahavan uuden romaanin arvostelun. Kirjan vaikean aiheen voi jo "Ennen kuin mieheni katoaa"-nimestä aavistaa. Ensin tietysti tulee mieleen jokin aivosairaus, mutta kyse onkin siitä, kun aviopuoliso jonain aamupalahetkenä sanoo ykskantaan, että hän on aina tuntenut itsensä enemmän naiseksi kuin mieheksi. Ja siitä muutosprosessi lähtee liikkeelle.

Väärän kehon vangille muutos on helpotus, mutta toiselle osapuolelle ei tietenkään.

Minä olen aiemmassa elämässäni kokenut periaatteessa samat kauhun, pelon ja toivottomuuden tunteet. Kun elämänkummpaniksi valikoitunut ihminen sairastuu skitsofreniaan niin kyllä sen prosessin seuraaminen on enemmänkin kuin hirvittävää; hän ei ole enää sama kuin ennen sairastumistaan, muutos on totaalinen.

Lisäksi mielensairauksen muutosprosessi voi olla erittäin rajunnopea vaikka enteitä olisi jo ollutkin. Lopulliseen identiteetin vaihtoon riitti silloisen vaimoni kohdalla yksi ainoa yönseutu.

Seljan kokema aviomiehen muuttuminen toiseksi sujuu kuitenkin ajan kanssa ja niin, että toisella järki pelaa ja keskustelu asiasta on mahdollista. Myös ulkopuolista apua on tarjolla ja sitä käytetään. Mutta keskustelepa mieleltään sairaan kanssa järkevästi vaikka suurinpiirtein selväjärkisiäkin kausia olisi. Terävää ajattelua katkoo joka tapauksessa lääkkeiden vaikutus, vähintään alitajuiset pelot harhojen saapumisesta ja monet muut tekijät, eivätkä vähäisimpinä itsetuhoisat ja muut väkivaltaiset ajatukset, jopa toteutusyritykset.

Kun taaksensa on ollut jättävinään jo sen kokemuksen ja lopullisesti sairastuneen ihmisenkin, niin kyllä se vain tuohon eteeni ilmestyy kummittelemaan muodossa jos toisessa.

Vaikeiden elämänkokemusten vahvistavaa vaikutusta en koe kovin kovana totuutena vaikka ne eivät tappaisikaan. Kovempi pitäisi olla miehen luonne, että syyllisyyskysymyksetkin antaisivat periksi, häipyisivät kiusaamasta mieltä.

Entä puhuminen tai kirjoittaminen näistä asioista? Auttaako se muka?

maanantai 4. syyskuuta 2017

Merkintöjä

30.8.2017 Keskiviikko

S:n syntymäpv. On kamalan kipeänä vaikka pitäisi lomakin olla. Syyt ovat syvällä.

Satelee.

P teki ison työn kun tyhjensi yksin melkein kokonaan peräkärryn haloista. Harmi vain, että puut sattuivat tarkoitetun pinon viereen, maassa lojuvien kuormalavojen päälle. Ei se murheita aiheuta tai kiukkuani herätä. Pääasia, että tekevät silloin tällöin ilman isoja nohittamisia kotihommiakin. Ei siinä kauaa mene kun siirtelen puut oikeaan pinoon.

Hämmästellyt tässä kun Otanmäessä tapahtuneiden kantasuomalaisten toisiaan puukotuksesta ei sen mustempia otsikoita ole uutisten kaatopaikkojen sopulit olleet laatimassa. Eivätkä suominatsitkaan siitä vouhakse. Ja mitenpä vouhkasisivat kun tappotalkoista eivät lööppitelineet ole skandaalia valmiiksi niille punustaneet.

31.8.2017 Torstai

Mehustinhommia. Siivosin myös mustaviinimarjoja rasioihin ja pakastimeen 5 ltr. Ilman puolesta hieman parempi päivä vaikka nyt illasta jälleen pilvistyy.

Ruokaillessa takahammas ylhäältä oikealta lohkesi ikävästi.

1.9.2017 Perjantai

Yöllä satanut niin, että pihamaan lotmassa tavanmukainen lammikko. Sataa edelleenkin. Pihanpainaumaan on pitänyt jo monta vuotta sitten tilata pari murskekuormaa, mutta aina niillekin satasille on muuta käyttöä ollut.

Vein G:n koululle autolla koska oli kuitenkin kaupassa käynti. Pyörän sidoin vetokoukun telineeseen.

Aamulla soitin hampipäivystykseen. Aika järjestyi klo 12.15.

Laidastalaitaan hörseltämistä. Hampijonossa kului kylläkin 2,5 tuntia. Itse paikkauksessa meni 8 minuuttia. Ei tarvinnut puuduttaa sillä lohjennut hammas oli jo aiemmin juurihoidettu. Laskuahan siitäkin tulee useampi kymppi.

Hampista tullessa kävin uudestaan kaupassa sillä unohtui pari asiaa. Kaupan eteisessä tervehdin tuttua ja törmäsin liikuntarajoitteeseen vanhukseen. Hämmennyin siitä, kun se niin ärtyi ja kirosi. Pyysin kyllä kauniisti anteeksi ja taputin mummelia olkapäälle niin siitä se leppyi.

Tänne Unimäkeen tulin vähän ennen 18. Meinasin viedä verkon järveen, mutta tuuli oli sen verran lujalla, etten lähtenyt suotta kiikkeröimään.

En ottanut Vinhaa Knista mukaan kun sillä kiimajakso kiihtyy. Tuntuu vähän oudolta kun se ei pihamaalla wöhni. Puutavararekkojen montustamalle Unimäen tielle ovat ajaneet pahimpiin paikkoihin murskekerroksen. Piti siitä UPM:lle muutama sähköposti laittaa, mutta näköjään kannatti. Saisivat vielä Pikku Kervisen sillan korjata.

Tänään puheissa yhtenä aiheena sekin, kuinka hulppeista elinolosuhteista käsin Helsingin Eirasta EU:n pöytien syöttiläämme, lingvisti, Hkin kaupunginvaltuuston jäsen ja Persupuolueen Johtaja l. "Mestari" Jussi Halla-aho kansan "syviä rivejä" villitseekään. Ja kuinka on nyt kovasti oksennuspalleroita pitkässä rotkottimessaan, kun hänen parvekenäkymänsä puistonotkelmaan, kauniiden ruusuistutusten katveeseen sijoitetuille valkoisille puistonpenkeille ovat elämässään laitamyötäiseen ajautuneet ihmiset majoittuneet. Siinäpä miehulaiselle aloitteentynkää  kärrättäväksi, että moiset rotuepäpuhtaudet on jatkossa sieltä häädettävä. JH-a-teemaan sopiikin lainaus Matti Kurjensaarelta (5.8.1972):

"Kukkuu kukkuu, pultsari
nukkuu
Runebergin Espalla
Espladaanin penkillä.
Hän nukkuu intellektuellin hellimänä ja tavallisen kansalaisen vihaamana. ... ...."

On jo hämärää, vähän alakuloistaa oloa. Joutunut muutenkin miettimään mielensä synkistelyjaksoja. Kysyttäessä vertasin niitä migreenikohtauksien kestoon; menevät ohitse kunhan vain jaksaa hammasta purra.

Sadepilvet väistyivät. Nyt kun on jo melkein ½yö näkyivät jo tähdetkin sumuisen harson takaa. Leudolta ilma tuntui.

2.9.2017 Lauantai

Sumuista nyt aamulla ennen kuutta. Panin ensimmäiseksi hellaan tulet että tupa lämpiää. Kahvivesi kiehahti punastuvalla keskiringillä yhtä nopsaan kuin kaasuliedelläkin. Vettä hakiessa näin hanhiparven kalkattavan matalalla ylitse koillisesta kaakkoon. Ehkä ne suunnistivat Keyritylle ruokailemeen. Se laji on elpynyt asumaan ehkä pysyvämmin näillekin seuduille, mutta mitkä kaikki seikat siihen ovat vaikuttaneet kun maatalouskin on koneellisesti muoviin kääritty tehopakkaus? Köyhdyttääkö suurlintujen runsastuminen lajikirjoa? Hanhia, kurkia, joutsenia näkee muuallakin kuin kaupunkien joutomailla, eli puistoissa ja golfkentillä. Viimeksi ohitse ajaessani sukulaistuovisten pellolla Alasen rannalla näin joutsenparin kaitsettavana ainakin 4 poikasta. Kovin olivat harmaita ja pienikasvuisia vielä, että niinköhän hyötyvät vielä tälle syksylle muuttokokoon?

Anu Pentik on haastateltavana Ylen ykkösen Kuusi kuvaa-ohjelmassa. Enpä olekaan tiennyt, että hän on syntyisin Kymenlaaksosta ja että asunut myös Siilinjärvellä jossa tavannut tanssipaikalla miehensä. Muuttanut vasta myöhemmin Posiolle. Muistan kyllä 80-luvun alun kun kävin hänen keramiikkamyymälässä ja -pajassa Rovaniemen kesänäni.

Potunnostoon siitä!

3.9.2017 Sunnuntai

Korean niemimaaltako seuraava maailmojensota syttyy? Se on sitten menoa jos "Enola Gay" lähetetään matkaan jälleen.

Perunat ovat hyötyneet kosteasta kesästä vähän liikaakin. Nyt voisin valmistaa niistä puolivalmispakasteita koska isot ovat nopeita kuoraista, kuutioida, kiehauttaa, pussittaa.

En vieläkään osannut päättää puolalaisen omenapuuntaimen paikkaa. Olisiko se sipulipenkissä kunhan otan ne uunille kuivumaan? Ovat muuten kookkaita ja tummanvioletteja nekin. Ja pirun hyviä vaikka siltään jälttäisi. Huvittaa minua lanttujen kohta metriset naatit. Lehdet niissä ovat leveitä kuin raparperillä. Meniköhän liikaa kompostimultaa lannoitteeksi vai se, kun niillä muutamalla on ollut nyt elintilaa jänisten vierailtua lantuntaimikossa kevätkesästä? Yhtään kaalikirvaa en ole lanttupenkissä kyykyssäkään nähnyt. Joten eipä kyrvät kiikussa juhli. (Kirvat kyykyssä=kyrvät kiikussa.)

Loputkin mustatviinimarjat ovat kypsyneet. Söin niitä ähkyyn asti. Voisi viisi litraa vielä irrota jos tarkasti poimaisi. Ensi viikkoon se jää. Lähden puukuorman kanssa Kniin. Klo on ½18.

Illalla

S kovin kipeänä. Käynyt tänään päivystyksessä. Aamuisia whatsapp-viestejä lukiessani painuin hetkeksi "entiseen elämääni" enkä meinannut saada ensimmäisen S:n nimeä, en sairastumista mielestäni. Vaikea edes kirjoittaa asiasta kun jälleen tuntuu, että minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Voisi tämä "kirous" kyllä minut jo unohtaa, mutta kai se viimeiseen asti murtumia mielestäni peilaa.

 G:lla pelipäivä, esitteli ylpeänä vihreitä korttejaan jotka oli saanut lujasta ja tiukasta pelaamisesta, mutta samalla myös huomaavaisuudesta muita pelaajia kohtaan.

Vkonlopun lehtiä lukenut, nukahdellut välillä. Hyvin pienessä uutisessa oli jälleen, että täällä Knissa on puukotettu joku hengiltä. Missä luuraavat suurotsikoiden laatijat ja eräät entiset kainuulaiset anti-kukkahattusedät jotka riemusta ilakoiden koohottelivat Otanmäen tappoja viime vuonna? Onko muualla kuin poliisien tilastoissa näkynyt listauksia vuoden aikana tapahtuneista kymmenistä "omien" tekemistä onnistuneista ja vähemmän onnistuneista puukotuksista?

Lauantain Hesarissa Aittokoski kehottaa ottamaan oppia Erasmukselta. Gaiuksen toinen nimi on Erasmus. Otin kolumnin talteen. Mietin sitten "kultaisen aikakauden" viestiä, jota Aittokoski kirjoituksellaan yrittää lukijalleen tarjota. Erasmus Rotterdamilainen eli 1400-1500 lukujen taitteessa ja yhä sieltäkin siis voi oppia tähänkin päivään ammentaa. Luin Gaiuksen syntymän aikoihin hänen kirjoituksiaan ja tykästyin niihin niin, että siksipä poika saa nyt tätä raskaansarjan nimeä harteillaan ikänsä kantaa. Itse olen nyt 10 vuotta "viisaampi", että mitenhän ne pohdinnat nyt vaikuttaisivat? Onko 10 vuotta mitään verrattuna kuluneisiin satoihin vuosiin Rotterdamilaisen ajasta?

Tarinamäki nyt mielessä. Siksipä käsivaraisen runonkin laadin.

kun meet unta outtamaan
tulen
unen venettäs soutamaan
odotan jo täällä
unilmpien rannassa
lastina veneessä
2017 lammasta
yhdessä niitä sitten 
lasketaan
tuhannenen kohdalla
yksi aukkohakkio
kasketaan
laitetaan palonauriin siementä
itämään
ja pian laskemista
soutamista
jatketaan
kun uupuneina viimein 
höyhensaarellemme joudutaan
otan sinut kainalooni
kerron sadun
vähän kiharan
jossa loppu on onnellinen,
ihana

4.9.2017 Maanantai

Tänäiset askareet ovat olleet enämpi aivojen askareita. Käsilläni vaihdoin murtuneen bideletkun ja ruokia laitoin. Edes peräkärryn halkoja en pinoon siirrellyt. Hain uudet silmälasit kun tuli tekstari niistä. On ne hyvät. Maksamista niissäkin.

Luen Kurjensaaren lisäksi Katariina Baerin kirjaa isovanhemmistaan; He olivat natseja. Myös Philip Rothia on levällään tuossa ja kummallista kyllä, Panu Rajalan Intoilijankin avasin.

Efter Niossa haastattelivat Kjell Westöä. Tasapainoinen kirjailija hän. Jostakin syystä en ole kyennyt kokonaan lukemaan yhtäkään hänen kirjoistaan. Onko se niin vieras maailma mikä Helsingin eilinen on ollut ja mistä hän enimmät kirjansa on laatinut? Vai kielikysymys? Enpä ole ajatellut, että kirjoittaako hän käsärinsä ruotsiksi ja sen kääntää joku toinen? Pitääpä tarkistaa asia.

Luin tässä lltana muutamana Peter Wohlenbenin Puiden salatut elämät -kirjaa. Se tuntui vetäisevän heti alkuunsa mukaansa. Kaivoin äsken Hesarin arvostelun kirjasta ja siellä oltiin hieman nuivina, mutta ehkäpä arvostelija ei itse ole puiden juurilla käynyt metsää kuuntelemassa. Itselle kirja pitää joka tapauksessa saada. Ainakin lainaan jos ei omaksi.

Kokoan jälleen itseni ja rohkaistun pätkälleni yön seuduksi. Jospa huomenna olisi mieli jälleen kirkas kuin tänään olivat auringon säteet.

Olen siinä mielessä vahvoilla, että on ihmisiä, joiden suuntaan saan vähän mieltäni avata. Eikä kai tämä kirjoittaminenkaan pahasta liene. On se paljon parempi kuin Palsan Kallen huokaisut "lopussa on naru".

torstai 31. elokuuta 2017

Merkintöjä

24.8.2017 Torstai

Eräät persoonat omaavat kyvyn läpivalaista ihmisen yhdellä ainoalla katseella. Lisäksi joku saattaa tehdä sen niin luontaisesti, ettei herkkäkään mieli kärvenny. Evoluutiobiologialla lie siihenkin vaikutuksensa, että vain toisella sukupuolella empatiakyvykkyys ilman omanvoitonpyyntöä on luonnollisempaa. Tämä pohdinta tuli eteeni ihan arkisen kaupassakäynnin yhteydessä.

En päässyt vielä lähtemään Unimäkeen. Mutta ei se haittaa, sillä sataa niin, ettei siellä marjojen keräämisestä saatika muustakaan puuhastelusta mitään tulisi.

Olen laihtunut viime syksystä 9,5 kg. Ensi kevään tavoitteeseen on matkaa vielä 5-6 kg. Viime viikolla Romppainen katsoi viimeisimpien verikokeitten tulokset ja vertasi niitä edellisiin, joiden kolesteroli- ja sokeriarvot huitelivat ylärajoilla. Nyt ne olivat enämpikin kuin "normaalit" eikä minua tarvitse lääkityksillä uhata jos näin hyvinä pysyttelevät. Polvea uhannut nivelrikko on myös pysynyt miltei huomaamattomana ja vain harvoin vihlaisee selässäkään. Moneen kertaan murjoontuneet olkapäätkin taitavat vain parantua mitä enemmän ikää tulee.

Perkele kun saisi mielensäkin yhtä hyvään kuntoon kuin fysiikka nyt on. Mutta siihenhän olisi ainoa lääke se, ettei enää tapahtuisi yhtään mitään, mielenrauhanmaisemaan laskeutuisi syvänharmaa auvon sumu, läheiset alkaisivat pärjätä ilman minua, velvollisuudentunteet nutistuisivat möykyksi mitättömyyksien polulle. Alzheimer, Parkinsson , aivohalvaus ja kuolema olisivat tapauksessani siihen ainoat keinot.

25.8.2017 Perjantai

Tulin iltapvllä Unimäkeen. Meinasin verkon Keyrittyyn, mutta Juhanilan pojat olivat menneet soutelemaan eikä heitä lähistöllä näkynyt enkä viitsinyt jäädä soittelemaan sen enempää kuin odottelemaankaan. Taisihan siitä joskus puhetta ollakin, että vene on vapaasti käytettävissä onhan se hilattu "sukuun" Heimosedältä Iitistä.

Päivän uutisista jäi mieleen termi moraalinen paniikki jota poliitikot nyt  potevat ja levittävät sitä tautia hätiköidyillä puheillaan ja toimillaan vaikka Turun puukotusta tarkasteltaessa se ei poikkea kantasuomalaisten keskinäisistä tappotalkoista muuten, kuin että sen ponninkaasuna on toisenlaisen aivopesuohjelman linkouskierrokset. Äskettäinen Imatran perussuomalaisvoimin tapahtunut kolmoismurha käy aivan hyvin verrokkina Turun yksilön raakaan toimintaan. Hollywoodin ja nettipeliyritysten aivopesuohjelmilla (elokuvilla ja peleillä) on samanlaiset ulottuvuudet aivojen naksahteluihin kuin jihadistien levittämällä "uskonnollisella" propagandalla.

S on jälleen kipeänä.

26.8.2017 Lauantai

Porkkanapenkkien harvennus vasta tässä vaiheessa suvea! Pieniä ovat ja sai olla tarkkana, että paras jäi patvimaan. Vyöryivät päälle jälleen myös rankasti vettä pudottelevat pilvet. Kun muuta en keksinyt, pesin ikkunat, paitsi pikkuhuoneesta ja yläparvelta. Piti aitasta raahata puiset portaat jotka ruuvasin lattiaan kiinni, että sain tuvan yläikkunankin huuhdeltua parinkymmenen vuoden aikana kertyneistä kärpäsenpaskoista ja hämähäkkien jätöksistä. Tuuman paksuinen  kerros kärpäsenraatoja, siipiä ja muuta töhkää oli ikkunoiden välissäkin.

Huomaan, että itsesensuuri yksityisiksikin jäävissä kirjoituksissani voimistuu. Ajat ovat aranhankalat.
Ja koska "paha silmä" tuntuu olevan aina elämässäni läsnä.

27.8.2017 Sunnuntai

Kansanedustaja Juho Eerola on FB-seinällään kehunut sylkäisseensä kerjäläisen kasvoille. Voiko kansanedustajan asemassa oleva rankaisematta syyllistyä moiseen törkeyteen? Teko on yhtä julma kuin jos hän olisi lyönyt puukon itseensä nähden avuttomassa asemassa olevan muki-ihmisen rintaan.

Juho Eerola, lupaan pitää räkämälliä poskessani varaltasi jos jossakin vaikka sattumalta kohtaamme. Heitän vielä kengällä sen lisäksi. Kengällä nakkaamiseenhan liittyy tiettyä, sinuun sopivaa arabialaista symboliikkaa.

Inhoni syvyyttä Eerolaa, Halla-ahoa ja koko perussuomalaispolitiikkaa kohtaan ei voi tämän törkeän teon ja sillä kehuskelun jälkeen enää edes mitata.

28.8.2017 Maanantai

Monenlaista puuhailua koko pitkä päivä.

On ollut hyvä ilma. Nyt pimeällä kävin katselemassa tähtikirkkaalle taivaalle. Joku sateliitti matkasi hirmuista vauhtiaan määrätöntä matkaansa. Kun sitä seurasi jonkin aikaa, näytti se mutkittelevan tähtien lomassa vaikka absurdihan sellainen tilanne on mielikuvituksenkin tasolla. Jostain luin joskus, että 200 km:n korkeudessa kiitävän satelliitin nopeus on 27 000 km tunnissa.

Vastottain joku Peloton Pelle esitti, että matkalaisia tuupattaisiin Helsingistä Tukholmaan kaiverrettuun tunneliin kapselissa jonka nopeus olisi 1000 km tunnissa. Ihmisen pöljyys kaikessa viisaudessaan ja kekseliäsyydessään on loputonta.
29.8.2017 Tiistai

Vinha herätteli ennen kahdeksaa vaikka olisi tehnyt mieli uinua hieman pitempään. Mutta koska on aurinkoinen keli, niin hyvä se, että kerkeän tekemään aiotut. Esimerkiki mustat viinimarjat ovat edelleen keräämättä. Paitsi että yhden sankollisen riivin viimeksi lähtiessäni ja mehustinkin samantien kun Kniin vein. Panin pakastimesta ylivuoteisia marjoja sekaan. Myös raparperia silppusin mausteeksi.

Niinistö on pistäytynyt Trumpin juttusilla. Sitä en oikein osaa pitää minkääntason valtiomiesmäisenä tekona sillä onhan Trump sellainen törkymöykky, ettei vertaista tällä tähdellä tuossa asemassa ole ennen koettu; tällaisia irvikuvia pitäisi boikotoida laidasta lukien kun niitä kulloistenkin saastesumusateiden aikana lantatunkioista nousee. Ainakin inho tätä henkilöä kohtaan olisi pitänyt osoittaa tuntuvasti jo kätellessä; pyyhkäistä adjutantin tyrkkäämään desinfioituun pyyhkeeseen kättelyssä niljaantunut Suomen presidentin kämmen.

Nyt ei sitten loppupäivänä tarvitse uutisia kuunnella sillä sinne ei muuta mahdu kuin asiantuntijan toisensa jälkeen esittämää spekulaatiota tapaamisen merkityksestä joka lienee maailmanpolitiikan rinnalla suurinpiirtein nolla näitä meikäläisen kaltaisten inhontunteita lukuunottamatta. Tosin toinenkin tämän päivän kohujatustelu syntyi siitä, kun Pohjois-Koreasta on lennätetty Hokkaidon saarten ylitse rautaista romumetallia Siitä Japani pahoitti mielensä ja USA:n lihavat posketkin alkoivat täristä.

Keräsin viimeinkin mustatviinimarjat, vain yhden pensaan alimmat marjat jätin kypsymään suoraan pensaasta-syöntimarjoiksi.

Tänä huvitteluhaluisten ihmisten mielestä säiden puolesta "kurjana" kesänä on maa antanut runsaimman sadon vuosiin. Marjoja on metsissä ja puutarhoissa, potut suuria ja kirkaskylkisiä, maukkaita ja sipulien aromeille ei vertoja löydä. Ainoastaan kurpitsat eivät suurimpaan mittaansa yllä, mutta saattaa olla, että ovatkin hitaasti pieniksi kasvaneina paremman makuisia. Omenatkin ovat vielä toistaiseksi pysyneet minikokoisina, mutta niitähän minulla ei paljoa olekaan, paitsi Knin puutarhassa.

Halkoja on kärry täynnä, takakontissa pyykkien lisäksi marjoja ja muita viemisiä. On siis lähdettävä jälleen vaikka Vinha jo valmiina tuvan lattialla pelosta tärisee.