perjantai 15. syyskuuta 2017

Merkintöjä

10.9.2017 Sunnuntai


Olipa Hesarissa juttu jonka raameissa kulkevan henkilön sukutausta vei minut vuoteen 1986. Sisältökin oli lukemisen arvoinen. Se ei kuitenkaan mielleyhtymiini liittynyt. Päivän mittaan tuli aiheeseen assosioiduttua useasti. Muistelin ihmisiä, jotka siihen liittyivät, miltä silloinkin on tuntunut, mikä kaaos elämässä vallitsi.

Kaivelin laatikoita ja löysin päiväkirjan -86 syksyltä, luin sitä ja ajattelin; ei pitäisi!

11.9.2017 Maanantai

Sairastunut on saanut reseptilääkkeensä, nyt vain odotellaan, tehoaako.

Istuin  autossa marketin parkissa kun viereen ajoi ruosteinen Madza. Nousi koslasta nuoripari ja pani tupakaksi, nojasivat toisiinsa. Matalanmallinen lökäpöksypoika puristeli vaatetukseltaan kopiokuvakseen pukeutuneen tytön pakaroita omistajan elkein. Pojan muutamaa numeroa liian iso, musta pusero kantoi selässään Soldiers of Odinin logoa. Näky oli absurdi; siinä viikinkien uljas perintö, rotupuhtaan arjalaisrodun tämä hetki. Toki näidenkin älyntallukoiden perillisistä voi lahjakkuuksiakin siunautua joiden päissä etäohjaus törmää terveemmän kritiikin muuriin.

Muistelevat jälleen WTC-tornien tuhoa. Erilaisten (valtio)terrorin uhreina on sen jälkeen tuhoutunut infaa, elonkehää, ihmisiä ja eläimiä eripuolilla maapalloa monituhatkertaisesti eikä niitä hiljennytä sekunniksikaan miettimään. Minäkin mietin uutisia kuunellessani, että missähän Inkerin Vitalis on jonka kanssa 16 vuotta sitten autoradiosta tornientuhoa kuunneltiin.

Irma, Jose ja mikä se kolmas hurrikaani olikaan ovat parhaillaan näyttämässä ihmispienelle albatrossinmunat Karibialla. Kohta se rytyyttää joutoväen ökyhuviloita Floridassa joista isoimmat otsikot. Karibian saarten köyhiä murjottuja muistetaan sivulauseissa.

12.9.2017 Tiistai

Saapi taas kauhistella maailmassa vallitsevaa aivopesumyrskyä jonka fairyksi lorautellaan aatetta, joka perustuu militarismille, sodille ja väkivallalle. Suomessakin omat kanervamme sotien siitepölyä levittävät. Viimeisin pöläytys tuli Ilkan suusta Suuren Kansainvälisen Sotaharjoituksen nimisenä. Ymmärrämmekö, kuinka historia juuri toistaa itseään? Toistaako karvaaseen loppuun saakka vai älyämmekö jarruttaa ajoissa? Luultavasti emme.

13.9.2017 Keskiviikko

Jos olet auktoriteetti, olet vain yksi hevosista joka pian tienposkeen hylätään.

Mutta jos olet ratsastaja, muista: ei näitäkään hevosia loputtomiin riitä. Valmistaudu, kohta joku kiipeää sinun selkääsi.

14.9.2017 Torstai

Tyranniasta-kirjasta (Timothy Snyder, Siltala 2017) luin äsken: "Varo puolisotilaallisia ryhmiä. Kun aseistetut miehet, jotka ovat aina julistaneet olevansa järjestelmää vastaan, alkavat pukeutua univormuun ja marssia soihtu ja johtajan kuva kädessä, loppu on lähellä. Kun johtajaa seuraavien puolisotilaallisetn joukkojen sekä poliisivoimien ja armeijan rajat hämärtyvät, loppu on tullut."

Ja kuinka ollakaan, aamun lehdestä avautuikin noihin varoittaviin lauseisiin viittaava maanpuolustusuutinen otsikolla: "Kodinturvajoukot pohdinnan alla"

Kasvihuonekurkut turpoavat niin, että tulevat ovella vastaan kuin kokotin tissit. Viimeisen hain salaattiin, että se on sitä myöten kesä ohitse. Tomaatit eivät taaskaan ehdi kaikki kypsyä. Minulla "ruokatorstai", eli tein useammanlaisia sapuskoita valmiiksi viikonloppua varten. Tulipahan samalla paneuduttua radion kuunteluun.

Mikä maksaa-ohjelmassa täysin kritiikitöntä lemmikkieläinbisneksen ylistystä.

Jos eläin on bisnes, mikä eläin sitten on?

Haastateltavat käyttivät surutta termiä "humanisaatio" (ihmistäminen)  kuin Prisma halpuuttamis-sanaa. Lemmikkiruoka- ja tarvikebisneksestä kapitaalia hankkivien suista humanisaatiolla leikkiminen kuulosti pöyristyttävän tarkoitushakuiselta.

Onneksi oli talousviisaitten jälkeen Johanna Korhonen joka taitavasti tökki pyramidihuijausteemalla.

Huollettiin porukalla kaikki polkupyörät.

Pauluksella yksi hankala juttu tänään, mutta luulen, että opiksi poika ottaa. Oli aika hiljainen lopun päivää ja rupesi nukkumaan komentamatta. Käytin päivällä  hampilääkärissä. Yömuottien pitoaika jatkuu marraskuulle.

Yleltä tuli harvinaisen aiheen tiimoilta yhteydenotto.

Hesarissa kolumni "harmittomasta" kasvimyrkystä, glyfosaatista. Kirjoituksen sisältö myrkytti kyllä minun mieleni loppupäiväksi. Jos tietäisin minkään valtakunnan vaikutusta olevan, niin murjaisisin kyllä kommentin toimittaja Ruukin kirjoituksen perään, mutta kun  sinne näytti jo nyt ilmaantuneen puolentoistasataa kommentoijaa, niin ei taida kannattaa yrittää. Ei kukaan niitä enää lue kolmen ensimmäisen jälkeen. Paitsi jos viivyttelisi, että oma jäisi killumaan sinne viimeiseksi. Pistää kyllä vihaksi tuollainen vastuuton kirjoitus ja vielä pääkirjoitus paikalla.

15.9.2017 Perjantai

Yksi pikku homma peruuntui kun J oli sairastunut. Ensi vkolla sitten. Kävin muutamia tarvikkeita hommaamassa ja puuhastelin kotijuttuja. Pyykkiä, lattioiden imurointia, tiskejä, ruokia. Mädätyskompostinkin tyhjensin pohjia myöten. Vain muutaman lapiollisen jätin johon sekoitin tuoreen sankollisen ruuan tähteitä, kuiviketta ja puolen litraa maitoa herätteeksi.

Puutarhan nurkkapalstalta talikoin kukkurasankollisen vielä pottuja, ne vein kellariin pahvilaatikkoon. Pitkään taas syötiin suoraan pellosta ja kaivelemiani loppuja keittelee ainakin kuukauden. Unimäen potut jos tuon, riittää se särvin kevään puolelle. Porkkanat kasvavat sittenkin normikokoiseksi molemmilla "plantaaseilla", että kyllä niissäkin järsittävää piisaa. Otin niitä eilen lohikeittoon ja raasteiksi ja siltään pojille järsittäviksi.

Aamupäivällä monta tuntia Jukka Ruukin harmilliseen kolumniin kommenttia laatiessa. Mulla tahtoo aina tulla sanoja kovin pitkät rimpsut eikä kommentit saa olla 2000 merkkiä pitempiä. Seitsemisentuhatta oli eka synopsis. Tuli tiivis kirjoitus josta mielipiteeni käy selville, sekä perustelut. Pitänee kopsata omallekin palstalle se.


Hesarin po. kolumniin linkki: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005366244.html

Oma kommenttikirjoitukseni siihen on tällainen:

"Kenenkä näkemäelimet ovat vielä ihmispäästöiltä pissaamattomassa kunnossa? Ketkä vielä oikeasti näkevät biosfäärin kehityksen suunnat? Ketkä oikeasti havahtuvat edes nyt, kun biosfäärin alamäki on yhden lajin, ihmisen, toimista jo niin jyrkässä asennossa, ettei mikään käsijarrukäännös siltä tieltä enää pois johdata? Unohtaisi ihminen edes itse itselleen aiheuttamat myrkytykset. Hörpätkööt kehittelemänsä päivittäisannokset pullonsuusta suoraan! Lajimme könyää perse edellä myrkyttämiinsä ja muilla tavoilla pilaamiinsa mäntyihin muutenkin, ja jopa tietäen tekevänsä vastuuttomasti. Tästä esimerkkinä ”bio”talous jonka valtava, propagandistinen kusisuihku sokeuttaa juuri nyt ihmiskuntaa. Eilinen EU:ssa laadittu höllennyslupaus Suomen metsien hakkuutavoitteista on vain yksi pieni, mutta asioiden taakse näkevien mieliä murskaava esimerkki tästä kusetuksesta.  

Pidän Jukka Ruukin myrkkykolumnia vastuuttomana. Taustavoimia ja -vaikuttajia on jo muiden kommentoijien toimesta arvailtu, mutta ei se silti ole ulkopuolisia motivoijia tarvinnut. Voihan se osoittaa pelkästään sitä, kuinka laiskasti ajattelevaa nykyinen toimittajakunta on. Siksi se voi ollakin vaarallisempaa kuin muualta johdettu ajattelu. 

Mehiläisistä onkin jo kattavasti mainittu ja asiaa siltä osin löyhästi päivitetty, mutta entä maaperän kaikki muu miljoonainen eliöstö bakteerit mukaan lukien joille myrkytön ympäristö on ehdoton edellytys niiden tärkeälle toiminnalle? Minne unohtuivat madot, pikkulinnut, itikat jne. jotka eivät siedä lainkaan kasvin”suojelu”myrkkyjä? Glyfosaatin viljelyksille katastrofaalisista vaikutuksista on maailmalta raportoitu aina. Amerikassa on viljelyksiä autioitunut nimenomaan myrkkyjen ansiosta. Eräänkin jutun luin monta vuotta sitten ja jos en väärin muista, se julkaistiin Hesarin kk-liitteessä tai Suomen Kuvalehdessä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti