maanantai 27. helmikuuta 2017

Merkintöjä

20.2.2017 Maanantai

Lumi kolan mustassa kyydissä kuin pumpulia.

Flunssaista unta jossa soudetaan paljon.

TV:ssa Dokumenttiprojektissa Nälkämaan Sampo: Likaisen kaivoksen likaisenlyhyt historia.

Lopusta puuttui: Jatkuu huomennakin.

1700-luvulla kahtaalle kallellaan kuljeskellut Jean-Jacques Rousseaulla jo samat tilastot:

"Muutamat etuoikeutetut kahmivat ylellisyystuotteita samalla kun nälkiintyneiltä massoilta puuttuvat elämän perusedellytykset."

21.2.2017 Tiistai

Flunssa karhitsee keuhkoja. Kuume veriä varii, öitäkin painajoittaa.

Tuulentuiverrus lomassa seinälautojen, sokkeleissa kuura, ikkunoissa jäinen tähditys. Tulisijoissa levottomat liekit, laipiossa varjojen tango.

Puolustusministerin asevarustelupuheiden rivienväleissä: Idästä tykinpiiput kohti sojottavat. Ruudinkäry leijuu rajoilla. Lapsiakaan älä viattomiin uniin enää tuudita.

Turha reissu P:n kanssa labrassa, ei löytytnyt koneelta lähetettä.

Viime yönä heräsin 03.30 laittamaan ohrapuurot uuniin. 2 pataa joissa molemmissa 2 litran satsi.

22.2.2017 Keskiviikko

Unessa aforismitolppana neljän tien risteyksessä. Yhdessä viitassani luki: Vastatuuleen huutajille kustaan suuhun; helppoa myötätuuleen kuseksijoille se.

Samassa unessa luin kuolinilmoituksesta reväistyn lainauksen: "aja rankasti ja kuole nopeasti".

Helppoa luettavaa en löydä. Hakeudun yhä vain raskasta asiaa sisältävien pariin. Tänä yönäkin Wirginia Woolf, Klaus Ove Knausgård ja Heikki Aittokoski leikkivät kukin kuolemalla tanssittaessaan lauseitaan lukijansa aivoihin.

Lukaisin Eliaksen koululukemisena olleen Remeksen Hornan kuin vastenmielisen välipalan. Teknisiä asioita selostaessaan siinä kai asiat ovat kohdallaan, mutta ihmiskuvauksissa saisin itse irti enemmän viholaissäkistäkin kuin Remes päähenkilöistään.

23.2.2017 Torstai

Alkaa helpotttaa flunssa.

Kirjaston Aarne Kinnunen seitsemine veljeksineen on kertakaikkiaan hävinnyt. Putosi varmaankin pöydältä paperikoriin jonka sisällön kumosin takansytykkeiksi viime viikolla. Viisainta hankkia divarista tilalle samanlainen. Halvin maksaa kympin + rahti.

Joku römeä-ääninen mieshenkilö soitti ja kirosi minua ja mielipiteitäni. Mistä niitä lie tällä kertaa lukenut, mutta öitään ei niiden takia kuulema kunnolla nuku. Susista ja sinne tänne muuttelevista maapallon asukeista hänellä kai olisi ollut jotain isostikin sanottavaa, mutta en antanut mahdollisuutta; olisi aloittanut puhelun asiallisella aksentilla niin ehkä sitten.

24.2.2017 Perjantai

Yöllä heräsin uneen jossa olin tukehtumassa itsekirjoittamieni sanojenkasan alle. Unen genre oli savotointinsa merkityksellä suurentelu sanojen ja lauseiden ryteiköissä jonne ilman karttaa olin harhautunut. Railakkaasti laukkaavia hevosiakin näin ja ajattelin maahanpoljetun tunnoin, kuinka helposti lahjakkaimmat osaavat ravurinsakin valita.

G pianoon ja sen jälkeen uimaan. Oli hiihtolomalaisia jonkin verran. Saunassa puheliaita pappoja. Kaupasta maitoa ja salaattitarpeita. Menin itsepalvelukassan kautta. Paikalla ollut T opasti kun se on minulle vielä outoa. Vaihdettiin jokunen sana omiakin asioita.

Jos jaksan, tekaisen vielä sämpylöitä kunhan uuni jähtyy hieman, nyt vielä 270*.

25.2.2017 Lauantai

Yölliset sämpylät vissiin onnistuivat koska ei niitä aamupalalta montaa tähteeksi jäänyt. Nakkikasviskeittoa päivemmällä. Pauluskaan ei nyrpistellyt vaikka oli sipuleita seassa. Viime kesäisistä pakasteporkkanoista ja -lantuista alkaa olla yli puolet syöty. Puolukkaa on vielä, karpaloitakin ja mansikkaa. Mustikkaa eniten. Jokunen lakkapurkki.

Vinhaa on opetettu syömään samoja ruokia kuin itsekin ja hyvin näkyy pärjäävän. On sille valmista koiransapuskaa toisinaan tarjolla.

Telkkarista katsoin Tom of Finlad-elokuvan teosta kertovan haastattelutuokion. Mitähän Toukopoika ja muut sen ajan kaapeissa elämänsä tuhlaamaan joutuneet tuumaisivat siitä nosteesta jossa hänen taiteensa nyt alkuperäisessä kotimaassaankin on?

Myöhemmällä olisi ranskalainen elokuva vastarintamiehistä. Katson jos jaksan.

Kirjoittamista olisi ainakin yhden tarinan verran. Aloitin sen viime yönä, mutta deletoin kaikki kolme "liuskaa" sinne kuuluisaan bittihelvettiin. Päässä se kuitenkin on, ja muistiinpanoissani. Pitkä se ei saa olla.

26.2.2017 Sunnuntai

Oli vähän häpsinyt pakkaslunta ja aura kulkenut. Kolaamista siis sunnuntaiverryttelyksi.

Eliaksella kaveri yökylässä. Aamupalan aikana puurojen lisäksi hieman enämpi leipää ja maitoja pöydässä. Pojat pitivät karkkipäivän kun sattuu viikolle kuidenvaihde jolloin normaalisti ovat karkkinsa saaneet.

Paulus täyttää ensi perjantaina 13 vuotta. Polkupyörä hänellekin olisi uusittava ja kai ne Puutarhurin sukulaiset siihen sijoittavat. Taitaa olla kolmannet polkupyörät pojilla menossa. Ovat ajaneet ne kaikki niin loppuun, ettei ole juuri kiertoon annettavaa. Jos pikkuisen laittelisi, niin voisihan niitä Unimäkeen viedä rummuutettavaksi.

27.2.2017 Maanantai

Illasta vanhempainyhdistystä ja G:n harkkoihin kuskaamista. Gaiuksella oli päivällä kavereita kylässä, paistoin terveyslettuja kaikille.

Nyt kun on jo myöhäilta, teen kirjoitushommia sillä aikaa, kun puurot ja isojen pottulohkojen alle piilottamani fasaanipaisti uuninarinalla kypsyvät. En maustanut lintupataa millään muulla kuin pippurilla ja suolalla. Fasaani oli kerran 70% alessa kaupan pakastealtaassa, muutenhan niitä ei raskisi ostaa. Tein myös mustikkapiirakan joka paistui jo valmiiksi.

Wirginia Woolfin elämää ajattelin. Hän on sitä omissa päiväkirjoissaan tuonut laajalti ja häpeilemättä esille. Toisaalta elämä toi hänelle menestystä kirjoittamiensa romaanien myötä, mutta toisaalta mielen mustumiseen ei siitä apua aina ollut. Kovasti on pitänyt loppupuolellakin mieltä kouria kun meni ja hukuttautui 59 vuotiaana. Siihen on tosin vaikuttanut jo toinen maailmanlaajuinen sota saman elämän aikana.

Monissa masennuksen lähestyessä tekemissään merkinnöissä hän silti osasi nähdä ja ihastella taivaanrannan värit ja nummien vihreyden, tai merkitä muistiin, kuinka ihanalta tuntuivat aamukasteisten sananajalkojen hipaisut paljaisiin varpaisiin. Hän harvoin lohduttomaan mustan mullan syyskynnökseen henkisiä olotilojaan vertaili niin kuin vaikkapa minä sorrun tekemään.

Trump metelöi edelleen amerikoissa. Nyt viimeisimmän twiitauksensa mukaan 54 miljardia dollaria ehdottelee lisärahoitukseksi asevoimille eikä ole vielä peruuttanut Meksikon rajamuurin rakentamisenkaan suhteen. Osaako tuollaisesta ihmisestä kukaan maltillisia mielipiteitä sanoa? Meidän presidenttiehdokkaaksi jo ilmoittautuneet Vanhanen ja Haavisto A-studiossa pystyivät sillä tavalla, että väistivät menemästä henkilökohtaisuuksiin ja puhuivat vain valtioiden tasoisia arvioita. Niin  varmaan onkin parasta. Minä kuitenkin tohdin toivoa, että Trump kompastuisi Air Force Onen rappusilta...

Menee jo runsaasti tiistain puolelle. Puurot ja lintupottu tai pottulintu ovat kypsiä. Nostan ne uunista, peittelen pyykeitten alle hautumaan, tallennan kirjoitukseni, sammutan tietokoneen ja työvalot, sytytän hyllyjen alla olevan lukulampun, käärin päiväpeiton sängyltä, riisuudun ja sujallan peiton alle. Luen ja nukahdan. Havahdun tunnin tai parin päästä ottamaan lukulasit pois, sammutan valon ja nukahdan uudestaan. Luultavasti näin.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Merkintöjä

15.2.2017 Keskiviikko

Tänään yhteiskunnalliseen keskusteluun:

Telkkarissa esitettiin eilen dokumenttielokuva (elokuvana huono, näytellyt osuudet epäonnistuneita suorituksia) Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä. Lopussa kuitenkin sanottiin asia niin kuin elokuvan alkuperäinen, valistuksellinen tarkoitus luultavasti oli. Oikeudenpalvelija lausui näin: "Jokainen josta tuntuu, että hänet luotiin muita paremmaksi, on seisonut samalla kynnyksellä kuin Eichmann. Jokainen, joka on antanut toisen ihmisen nenänmuodon, ihonvärin tai tavan, jolla toinen palvoo jumaliaan, myrkyttää mielipiteensä, on tuntenut saman hulluuden, joka sai Eichmannin valtaansa. Siitä kaikki alkoi niillä, jotka syyllistyivät näihin tekoihin."

Tällä kynnyksellä seisovat nykyäänkin paremmaksi itsensä tuntevat propagandistimme ja heidän laahustensa kantajat joita riittää jokaiseen, vähänkin merkittävään sometoimintaan jakamaan vihapuheitaan toisarvoisia ja meitä ”heikkoja” kohtaan ja mitätöimään pahuuden läsnäolosta varoittelijoiden ininöitä.

Eikö tätä nykyisenmallista ääriliikkeen kehitystä kyetä enää pysäyttämään? 

Kotoisaksi pysäytettävien esimerkiksemme nostakaamme jälleen brysselinrenkimme Jussi Halla-aho joka näkyvimpänä Eichmann-kynnyksellä jämäkkänä huojuen seisoo. Vaaralliseksi hänet tekee se, että kynnyksen etumaisten takana näyttäisi fb-peukutusten ja kommenteissa avointa muukalais-ym.vihaa hehkuttavien mukaan olevan jopa miljoona muuta itsensä seisottajaa. Hyvin vähän sinne on vastaan sanojia jaksanut kampeutua; en minäkään oksennuksentunteiltani jaksa. Seinien ylläpitäjän moderointia ilmenee tuskin lainkaan. 

Mielikuvitustani siis hirvittää, mitä kauheuksia tämä Jussimme ihailema, äärioikeistolaisista Ranskan Marine le Peniksestä Hollannin Geerd Wildersiin (jne.) jo ketjuuntunut, eurooppalaisen ääriaatteen syöttöporsaamme vielä tuleekaan aikaan saamaan jos sen annetaan vain lihoa. Tämä järjestelmä, organisaatio alkaa olla kannattajineen miltei täydellisesti koossa, he tarvitsevat vain sen Suuren Palopuhujan, Ilmestyksen joka hypnotisoi väkivaltaiset porukat Eichmann-kynnyksiltä liikkeelle.

Sietää siis edes Suomessa Timo Soinin todella käyttää hevoskilpailuissa tarpeellista, taktikoivaa järkeään tunteiden sijaan miettiessään jatkoa puolueessaan kuten kirjoittaa päivän Hesarissa Marko Junkkari.


Keskusteluketjusta irroitettuna kommenttini saattaa olla hieman epämääräinen, mutta talletan sen siksi, että onpahan jonkinlaisena todisteena periaatteistani joihin eivät natsiaatteet kuulu.

Uimassa G:n kanssa kun ei sitten perjantaina keretä.

16.2.2017 Torstai

Kävin Taidemuseossa silmäilemässä kiinnostusta herättävän Caj Bremerin Takaisin Karjalaan-valokuvanäyttelyn vuosilta 1979-1982. Rakennukset vinksottivat kuvissa kuten vielä 2014 kesällä kun itse siellä kuljin. Ajoneuvoja, lautasantenneja tai metsiin kasattuja jätevuoria ei Bremerin kuvaamissa pihoissa näkynyt. Itse kun yritin kuvata mitä tahansa rakennusta, niin kuvakulmaa ilman autoa ei taida montakaan kuvissani olla ja kaikenlainen saastuminen on siellä räjähtänyt kokonaan hallitsemattomaksi. Sekä jättiputkimetsät entisten kolhoositilojen pelloilla.

Elokuvamies Kaurismäeltä yritti uutislähetyksen toimittaja haastattelua saada. Herra oli monta viikkoa kestäneessä jurrissa edelleen, ettei sanomisista mitään tolkkua saanut. Sen jotenkin, että on väsynyt, jää eläkkeelle. Juupa juu.
                               (Kuva Venäjän Karjalan Porajärveltä 19.6.2014)
17.2.2017 Perjantai

Unet olivat taas yhtä mäenlaskua ja kiipeämistä.

Kirjastosta Sakari Pälsin elämä ja työt, Knausgårdin kuudes taistelukuvaus ja Antero Alpolan muistelukset. Minulta on hävinnyt yksi kirjaston kirja. Se käsitteli seitsemää veljestä.

Levytin toisenpään vessan kuilunpuoleiset seinät. Sisäpuolihan on ollut jo kauan valmis, mutta nuo muutamien levyjen palastelu ja paikoilleen ruuvaaminen on vain jäänyt. Onhan siinä vielä pakkeloinnit ja maalaukset. Listoituksetkin puuttuvat koko porraskuilusta. Käytävänpään vaatekomerokin jäi kesken kun pitäisi hankkia siihen hyllytarpeita. Peiliovet kyllä roikkuvat jo yläliu´uistaan katossa.

G pianoon ja sitten pallohallille peliin. Oli poika väsynyt ryyhällysten jälkeen.

Keväisiä ilmoja on pidellyt taas melko pitkään.

Hesarissa keskiviikon kommenttini aiheeseen vahvistusta John Kornblumin haastattelusta.

18.2.2017 Lauantai

Heikki Aitokosken kolumni "Trump ei ole epävarmuuden syy vaan seuraus" osuu asian ytimeen.

Eilenillalla aloitin ja yötämyöten luin Pälsin elämästä sen, mitä siitä kannatti lukea, eli painavasta kirjasta alkupuolen elämäkerran. Loppu lienee tarkoitettu enämpi tutkijoiden käyttöön, paitsi että on siinä muidenkin näkemyksiä Pälsistä ja sitten kuvia melkolailla. Ei siis tavallinen elämäkerta. Jäi ainakin se mieleen, että kovin hunajaisesti eivät hänenkään avioliittonsa ole sujuneet.

Aloitin myös Knausgårdin kuudennen. Sujuvaa tekstiä ainakin alussa. Olisinko kypsynyt lukemaan kokonaankin? Seitsemän sentin paksuinen kirja on paha pieltävä. Sitä ei voi kannatella käsissään eikä se pysy lukualustalla isoillakaan nipistimillä joita olen ruvennut viime aikoina suosimaan. Elias tekee koulun käsityötunnilla minulle lukutelinettä, mutta se malli, joka hommaan etsittiin, ei käy sitten selällään sängyssä lukijalle. Invalidisäätiöllä on erilaisia lukutelineitä olemassa, mutta ovat kalliita ei-invalidin niitä ostella. Itse pitäisi ruveta tekemään mieleinen jonka ruuvaisi naamansa yläpuolelle seinään kiinni kuin telkkarin telineen.

19.2.2017 Sunnuntai

Hesarissa Anna-Stina Nykäsen kirjoitus inhosta. Asiaansa paneutuva essee. Osaisipa itsekin kirjoittaa tuollaisia niin ei olisi koskaan tarvinnut näitä nurkantakusiaan ilmaiseksi tahkota. Toiset saavat ilmaisukykynsä jo syntymässä ja toiset ... eivät ehkä koskaan.

Pojille tosahtelin, että jos eivät ne kalikat liukene käsistä jo pois, liiskaan ne seinälle. No, pojathan teippasivat itse kännykkänsä käytävän palomuuriin.

Tein juuritatikinan hiivaleipäjauhoista, annoin muhia uutamia tunteja ennen kuin sorkin sekaan sämpyläjauhot. Nostelin taikinasta alustelematta epämäärisiä lohkoja pellille, kohotin ja paistoin päivällä lämmittämässäni uunissa ja ai että kelpasivat jälleen kerran. Muuten syötiin aamulla uunipuuroa ja päivemmällä eilisen kalakeittoa. Ne "kahden- tai kolmenkalan" valmiit pakastekuutiot eivät kyllä kaksisia maultaan ole. Vanhoista, sitkeistä, liikasuurista kaloista lohkottuja lienevät.

Hioin vessaseinät ja sipaisin lisätasoitteet.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Merkintöjä

8.2.2017 Keskiviikko

"Kun tuijottaa tarpeeksi kauan kuiluun alkaa kuilu katsoa takaisin."

Minun kuilussani takaisin katsoo oman eiliseni lisäksi maailmanpolitiikka. Molemmat yhtä rikki. Omat, eletyt päiväni voisin vaihtaa. Nyt tietäisin, millaisiin.

9.2.2017 Torstai

"Minkä taakseen jättää sen eestään löytää." Tässä luterilaisessa ähäkutissa on raskas syyllistäminen mukana, anteeksiannon mahdollisuuteen se ei pohjaudu. Se on julma väline vihollisen käsissä, lähimmäiselle täsmäase.

10.2.2017 Perjantai

"Tunne oma arvosi, anna arvo toisillekin." Kuka nollasi nämä arvot? Ei se ollut Trump ei Jussi Halla-aho eikä Vladimir Putin eivätkä muidenkaan äärinationalistiset tavoitteet. Se oli äänestävä kansa joka unohti oman arvonsa. Täsmälleen kuten kansallissosialismin suosion alkaessa kasvaa. Sitten arvo oli vain kidutuksella ja kuolemalla jonka lapsia olemme.

11.2.2017 Lauantai

Pääni sisällä on paljon enemmän vipinää kuin arkilauantaissa.

Nyt puoliltaöin heräsin unesta jossa olin radikalisoitumassa mitä se sitten kaltaiseni kohdalla saattaisi tarkoittaakaan. Koska en saa nyt ajatuksiani asettumaan luen Aittokosken Kuolemantanssista sivuja, joilla hän harppoo Idässä. Luen myös pätkiä toisaalla levällään olevasta kirjasta josta sattuu silmiini Nietzscheltä radikaaleihin ajatuksiini sopivat lauseet: "Kaikista kirjoituksista rakastan vain sitä, joka on kirjoitettu verellä. Kirjoita verellä ja huomaat, että veri on henkeä." Oltiinpa kyseisestä, aikanaan hulluksi tulleesta filosofista mitä mieltä tahansa, niin tässä hän on oikeassa. Hikeä, verta, kyyneleitä ja paskaa kun tekstissä on se kyllä vetää lukijan mukaansa.

12.2.2017 Sunnuntai

Olihan sitä jotakin tänäkin päivänä; mm. makkaranpaistoa koulun talviriehassa.

13.2.2017 Maanantai

Se on aika erikoista, ettei kykene kynäilemään akuuteista kipeistään vaikka niiden tulehtuneet juuret kuinka kauaksi menneisyyteen kurkottaisivat. Jos lääkäri näkisi nyt sisimpäni, niin välittömästi se määräisi näkemäänsä antibiootteja. Ja eristyksen.

14.2.2017 Tiistai

Adolf Eichmann-dokumenttielokuva televisiossa. Käsikirjoitus lienee ollut kuin hatara harakanpesä ja näyttelijävalinnatkin epäonnistuneet jokseenkin täydellisesti, joten siltä osin elokuvallinen osuus tupakoitiin kirjaimellisesti pilalle. Aidon Eichmanin autenttiset lasikoppiolot ja yhtä aitojen todistajien alkuperäisistä tallenteista valitut vilahdukset onnistuivat täysin; he eivät näytelleet.

Lopussa lausuttiin kuitenkin nämä sanat jotka pitäisi toimittaa jokaisen rasistin facebook-seinälle suurin, mustin kirjaimin: "Jokainen josta tuntuu, että hänet luotiin muita paremmaksi, on seisonut samalla kynnyksellä kuin Eichmann. Jokainen, joka on antanut toisen ihmisen nenämuodon, ihonvärin tai tavan, jolla toinen palvoo jumaliaan, myrkyttää mielipiteensä on tuntenut saman hulluuden, joka sai Eichmannin valtaansa. Siitä kaikki alkoi niillä, jotka syyllistyivät näihin tekoihin."

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Merkintöjä

30.1.2017 Maanantai

Tuskastumisen tunteita koko päivä täys. Eilisen muistelukset ovat vaivanneet ajatuksia edelleen. Koko Siilinjärven aika tuli käytyä jälleen kerran lävitse. Kai sitä tuli silloinkin elettyä kun se noin vaivaa.

Iltasella koululla vanhemp.yhdistyksen kok. Paikalla oli 5 äitiä ja minä. Suunniteltiin talviriehaa joka on 12.2. koulun alueella. Mokomaan piti hakea viranomaisilta lupa ja laatia turvallisuus- ja pelastussuunnitelmakin. Äärimmäisyyksiin on mennyt tämä amerikkalaispohjainen turvallisuushakuisuus. Ne lupien leimat vielä maksavatkin eikä ne niitä papereihin, sähköisiinkään, toimistoissaan palkatta näpsi.

Kirjoitin Kemppisen blogikirjoitukseen "Huonompi parempi" kommentin jossa pohdin mm. millaisten kirjojen tekijä Jussi Halla-ahosta sukeutuisi.

31.1.2017 Tiistai

Katsoin elokuvan Thomas. Haikean hidastempoinen kuten vanhukset joista Thomas (Lasse Pöysti) lopussa salpasi kellariloukkonsa ainoan ikkunan kiinni, kääri räsymaton tukkeeksi ulko-oven eteen,   aukaisi kaasu-uunin hanat, otti paloviinahömpsyt ja jäi pöydänrenkkanansa ääreen odottamaan viimehenkäystä. Vähintään yhtä armollinen loppu kuin että olisi viimeiset vuodet dokannut paloviinaa 2 pulloa päivässä ja löydetty sitten oksennukseen tukehtuneena samaisen pöydänrenkkanan ääreltä.

Muuten yhtä harmaamielinen päivä kuin eilinenkin. Paitsi että hain PP:n avustamana ja sen pakettiautolla pianon Entringistä. Ne hyväksyivät tarjoukseni. Nyt on G:lla soittimia millä pimputella. Jos poika näillä hinnoilla saa perusopin pianonsoitosta, niin ei se paljon ole. Pianotunnit maksavat erikseen, mutta ei Kaukametsän kevätlukukausimaksu ole kuin toistasataa euroa.

PP istui sitten pianon raahaamisen jälkeen kahvilla hetken aikaa. Se on Ivalosta kotoisin. Kertoili, että torienpuistikot ja linnat tutuksi tulivat ennen kuin "perhonen mukin syrjälle siipensä levitti". Muita yhteisiä tekemisisä meillä ei aiemmin ole ollut kuin että poikamme ovat samoilla luokilla Keskuskoulussa.

1.2.2017 Keskiviikko

Elinkö minä tämän päivän? Kirjoittanut ainakin, mutta niistä lauseista nyt ei kannata numeroa tehdä. Kemppisen kommenttiani oli jälleen Matias K. nimimerkki yrittänyt pureskelluilla sormillaan kynsiä. Ei hetkauta kun ei se ymmärrä. Tai ymmärtää, mutta ei sallisi analysoida mestarinsa persoonaa ja agendaa, jonka alueella ähertää.

2.2.2017 Torstai

Vastasin sille Matias K.:lle vaikka turhaa ko. asioilla janttelu lie.

Lukenut olen kolmea kirjaa päällekäin. Asia on painavinta Aittokosken Kuolemantanssissa.

3.2.2017 Perjantai

Lunta satoi yöllä. Kolasin jonkin verran, mutta pihan puoli ja toinen sisääntuloväylä jäivät silleen.

G:lla piano ja sen jälkeen jälleen uimassa.

Jussi Halla-ahon elämästä ehkä osuvinta pohdintaa edustanee Hikibediaan kootut luonnehdinnat. Mietin silti, mille puolelle miehen perhe, täysjärkinen vaimo ja jo teini-iässä olevat lapset kallistuvat jos miettivät isin poliittista toimenkuvaa ja sen äärimmisiä ristiriitaisuuksia? Vai eivätkö suostu ajattelemaan ja ottavat sen vain isin paskaduunina josta tulee paljon rahaa ja joka tietää hektistä elämää vailla huolia huomisesta?

4.2.2017 Lauantai

Ei mittään. Vituttaa. Vai lie masennusta jo?

5.2.2017 Sunnuntai

Riitelyä. Vei voimat, eihän niitä paljon olekaan.

6.2.2017 Maanantai

En paljon osallistu nettikeskusteluihin, mutta Unkurissa on melkein aina alustuksia, että ne toisinaan pakottavat ääneen ajatteluun. Tietenkin kun Ei-oppineelta pohjalta osallistuu Kyllä-oppineiden väliseen vuoropuheluun niin jos järkeä olisi enämpi päässä, niin häpeäisi eikä pilkkuakan kävisi jäljikseen tunnustamaan.

Huomaan usein ajattelevani "kaiken ylitse", puhun helposti ohitse eikä se tunnu aina oikealta. Harmittaa. Pitäisi osata toimia niin, ettei syyllisty itsevarmana asiantuntijana alueilla, jotka edellyttävät vähintään perustietoja keskustelunkohteesta.

Tuo "kaiken ylitse ajattelu" tarkoittaa jotenkin sitä, että tajuan ihmislajin olemassaolon tähänastisen lyhyyden, mutta myös sen äärimmäisen kauheuden, johon se tässä lyhyessä vallassaolon aikana on syyllistynyt. Siis kaiken tuhoamiseen vain, että itse pysyisi mahdollisimman kauan kaiken valtiaana. Missä sen kuuluisa järjellinen käyttäytyminen tässä asiassa on?

Kirjastosta 1974 ilmestynyt kirja "Gestapo Suomessa". Luin sitä jo jonkin matkaa. Siinä kerrotaan mm. Remmleristä, Kajaanissa villieläintarhaa tukikohtanaan pitäneestä Gestapon vakoojasta.

Hampilääkäri teki arvion yhdestä implantista hammaskalustoni yläeturivistöön. 2025 euroa! Perkele, että pitää olla kallista. Milläpä sen hommaisi. Hammaskoloineen hautaan kelpaan, ei se minua huoleta, mutta on se ollut hankalaa olla ilman nämäkin vuodet. Luulin, että siihen olisi proteesitekniikalla saanut 600 eurolla edes koristeen, mutta ei kuulema voi minun lujan purentatekniikkani takia ja muiden hampaiden kuluneisuuden vuoksi semmoista edes suositella.

Tallinnassa teetetty implanttijuurihammas olisi muutaman satasen halvempi, mutta vähintään neljän hoitokerran matkustuskulut tekisivät siitä vielä kalliimman. Unkarissa saattaisi alle tonnin saada hampaan, mutta matkustuskulut tekisivät todellisuudessa siitä kolme kertaa kalliimman kuin täällä teetettynä. Knissa on yksi ainut hammaskirurgi joka tekee implantteja ja kerran siellä muissa asioissa käyneenä minulle tuli hieman epämiellyttävä olo koko äijästä. Kuopio, Oulu ja Helsinki on tutkimatta, mutta sama se matkojen kanssa kuin ulkomaillekin meno.

Mutta mitäpä näistä vaikka ottaa se päähän kun valmiiksi kelvollisen purukaluston omaavat hakevat 10 tuhatta maksavat pelkät kuoret hampaidensa suojaksi että näyttäisivät hyvältä kun yöelämään sukeltavat bailaamaan; näin asiasta dokumentin.

7.2.2017 Tiistai

P:n hampi. Suussa öisin pidettävä muotti on siirtänyt hammaskaluston ja laeukaluuston "vinoumaa" 1,5 milliä suunniteltuun suuntaan. Tarkoitus on, että 4,5 milliä kun on menty, venytys on ohitse. Siihen menee siis ensi syksyyn. Toukokuussa seuraava kontrolli.

Ilmoitin P:n koulun lennokkikekrhoon jossa opiskelevat kopterikuvausta. P kieltäytyi heti kun kuuli asiatsa, mutta pidän kyllä nyt pääni, että ainakin käy katsastamassa, miltä siellä näyttää.

Elias on upppoutunut Remeksen trilleriin niin, että ei meinaa lopettaa lukemista. Äsken vielä luki kun kävin katsomassa. Toisaalta tuntuu se kyllä hyvältä. Kysyin E:lta, että joko alat ymmärtää, miksi iskä lukee niin paljon? Joo.o, oli vastaus. Klo on nyt 23.45.

Jotta pääsisin tästä mielen alakulosta, aloin suunnitella vaatekomeroa käytävän päähän jossa sille tila on odotanut jo vuosia. Tänään tasoittelin sen kolokkeron levyseinät. Huomenna hion ja pohjamaalaan. Seuraavana päivänä liimaan lasikuitutapetin, sitten pintamaalit. Alaosaan teen pyörillä esiin liukuvan laatikon jossa voi pitää vaikka kenkiä, tai jalakapalloja niin kuin G aikoi. Kaappiin itseensä fuukailen hyllyt ja vaatetangon. Tila on senteissä 120x60x230.

Hylly- ym. tarvikkeet tulevat maksamaan jotain 150-200 euroa. Tasoitteita ja maalia on purkkien pohjilla omasta takaa. Uudenveroiset peiliovet liukuineen olen saanut eräästä saneerauskohteesta.

Kun kokosin työkaluja ja tarvikkeita, alkoi elämä jälleen virrata kalloni sisällä sijaitseviin, herkästi alakuloistuviin aivoihini. Nyt ne yläkuloistuvat kuin Röllillä.