Hylsyt kierrätykseen

(Oravia kuin koaloja pajuraidan latvassa)

20.2.2023 maanantai

Pakkanen kirraa. Majani mun viilentynyt yöllä. Raapaisin uuniin tulet ja keittelin kahvit ja puurovedet liedellä joten jälleen tarkenee.

Eilinen pikkuhaukka ei ollut haukka vaan lepinkäinen. Äsken se istahti (istuuko lintu muualla kuin Kamalan luonnon viisastelijapöllö?) tikkojen kuoriman pajuraidan latvaan nakottamaan. Kerkesin miettiäkin jo, että haukathan ovatten talveksi etelämmäksi lennähdelleet.

Jimmy Carter suattohoidossa. Onkinhan hiän jo ysikasi, että lie huokunut tarpeeksi sekin apinoiden kuningas evp. Kummasti vain tämän toisen pallonpuoliskon alamaiseläinkin muistaa Carterin sen virnistellessä amerikoitten pressana (77-81) kun itse nuoruuden paisuttama häntä paksuna töytäili pitkin Kuopion ja lähiseutujen taajamia kuin heikkopäinen.

Heikkopäisyys taisi kyllä jäädäkin ltselle pysyväksi olotilaksi; jo syntymässä suatu ominaisuus, jotta mitenkäpä sen itestään poes vestelisi.

Nykyinen liittovaltion presidentti Biden pistäysi parin tunnin miljardikeikalla Ukrainassa. Lupasi siis miljardien edestä tappovehkeitä ja muuta sota-apua Moskovan Zaatanan teurastaja-armeijan runtelemalle maalle. Suikasee siitä sitten Puolaan lupailemaan sinnekin muutamat tykit, tankit, suihkarit.

Kun näistä Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan takia syydettävien miljardien ja biljoonien hätäapupaketeista sinne ja tänne päivittiän lueskelee ja itse kuikuilee aina tyhjän lompakkonsa katveessa, niin kyllähän se välillä piähän ottaa. Ja kun kaikki maailman varannot ovat aivan ensiksi kierrätetty tavallisten mualimankansalaisten kukkaroiden kautta niin, ettei suurimmalle osalle koskaan palkkakausien lopussa saumoihinkaan senttejä hädänpäivän varalle jää.

Ei ole mualima Carterin ajoista sen viisaammin käyttäytyväksi muuttunut. Haluttaa  tosiaan luovuttaa jo oman kamppailunsa kanssa vaikka näkee muusta viestinnästä senkin, kuinka hirvittäviksi tavallisten homo sapiensien elämät voivat sekunneissa muuttua kun peruskalliot pikkuisen asumusten alla nitkahtelevat, joka havainto toisaalta voi vain vahvistaa avuttomuuden ja luovuttamishalun tunteita.

Minun ja huollettavieni jalkojen alla ei mua järähtele eikä toistaiseksi ole panssarit rajan ylitse kolistelleet. Pitkän juoksun tehneen  arjessa kaikesta nuukailu vain väsyttää kun tietää, kuinka nuo jossain muualla tapahtuvat hirveydet vaikuttavat juuri siihen tavallisen arjen ylläpitämiseen tarvemateriaalien kallistumisena eikä silti taskuihin lisiä mistään tipu. Nekin, mm. lapsilisät, lakkaavat juuri siinä vaiheessa kun teini alkaa ottaa toisen annoksen ruokaa lautaselleen ja garderoopitarpeetkin kaksinkertaistuvat.

En kyllä kykenisi kokoomuspoliitikoksi. Niidenhän pitää samalla, kun hartiavoimin jarruttelevat kansalaisten työstään saamiensa palkkatulojen kasvua, huutaa äänet käheänä kaiken yllä kulutuksen lisäämisen puolesta. Jos kokoomusta kannattavan kasvihuoneyrittäjän tuottaman tomaatin hinta vuodessa turpoaa 70% ja niiden ostajan tulot 5% niin eikö tässä ole melkoinen ristiriita?  Täytyy siinä kokoomusta äänestävien "kuluttajienkin" vähintään puolipöljiä olla.

Umpihukassa ovat kaikkien muidenkin puolueiden poliitikot. Varsinkin politiikkaa työkseen tekevät ammattilaiset. Mitä ne vaalikarjansa rehupöydän päälle voivat ymmärtää kun eivät omansa koostumuksen puolesta tarvitse huolissaan olla. Hyllyvät vain liikalihoineen annokselta toiselle samalla kun joku muu huolehtii jälkeensä jättämistä jätöksistä.

Sanan mukaisesti ja kaikkea politikointia tarkoittaen: Eivät ne oikeasti näe metsää selluliemikuusikoiden ylitse.

Saunonut ja mustikkasoppaa iltapalaksi syönyt minä ruppee nyt pötkölleen. Vinha on jo täydessä unessa. Katson kuitenkin Scot&Baileyn 17. jakson vaikka alkaa päänäyttelijättäriltä puhti uupua. Eikä käsärikään oikein enää säväytä. Liian pitkiä trillereitä ilman muutamien vuosien oikeaa taukoa ei brittienkään pitäisi tehtailla.

Briteistä tuli mieleen kysymys jonka eräs lapsi esitti vuosia sitten: Miksi enklantilaiset syövät elokuvissa ainaskin aamiaiseksi munakokkelia? Vastasin muistaakseni siihen, että siksi koska ne eivät osaa munakasta paistaa ja kiäntee niin kuin minä tässä. Niillä se männöö aina hajalle ja sit ne vaan sotkee munansa siihen pannulle. Ja pannoovat läskisiivuja toiselle kantille käristymmään. Kaurapuurosta ne onnettomat eivät ole kuulleetkaan.

21.2.2023 tiistai

Nyt varhain aamusta pakkasta -19°. Sisällä uuninkupeiden luovuttamaa lämpöä +17°.

Neljä oravaa ruokinnalla. Tikka odottaa vuoroaan pajunkyljellä nousevan auringon puolella kuin nukahtaneena. 

Orkkujen hampit vissiin pystyvät murskaamaan kivikovia maissinjyviäkin koska ne ruokinnan alle varisseina häviävät jonnekin. Voihan ne närhetkin niitä nieleskellä kokonaisina. Ja myyrät kuljetella hangenalusvarastoihinsa.

Kaj Stenval Moskovan Zaatana-piirroksineen on nyt Hesarin mukaan kovassa huudossa maailmalla. Osa maalauksistaan onkin kohdilleen paukahtavia. Useissa kuvissa esiintyvät Moskovan Zaatanan veriset kädet varsinkin.

USA:n Joe Biden Puolassa samaan aikaan kun Moskovan Zaatana pitää Suurta Valheellista Tilannekatsaus Puhetta oksennusta pidättävälle, täysharmaalle, kollektiivikirroosia potevalle, kalvakkaalle kyrpyrikätyriporukalleen ja valheuneen propagoidulle/nukutetulle/pakotetulle yli 140 miljoonaiselle kansalleen. 

Taustalla taputtaa käsiään Kaukasuksen voihin leivottua vehnäpullaa aamupalakseen popsiva Kadyrov ja vasallivaltio Valkovenäjällä niin ikään muuta kuin porkkanaa popsinut suurnukke Lukasenko yrittää pysyä taputusten tahdissa vaikka kylmä pelon ripulipaska lahkeesseen tauotta valuukin. Onhan tieto jo hänenkin korviinsa kiirinyt, kuinka Kremlin suunnitelmiin kuuluu kyseisen valtion liittäminen Venäjään on jo käynnissä ja sinetti rajojen tullipuomeihin blommataan viimeistään vuonna 2030, eli vain 7 vuoden päästä.

Ilta ja jo pötkölläni. Tänään pakkasessa tulikin tehtyä ennätyssavotta. 

Soitin Sivukadulle Puutarhurille ja sitten vielä pojille. Elias soitti Oulusta päivällä.

Tapiokin soitti juuri Kittilästä. Siellä hiihtoturisteja pakkasessa (-30°) jonoiksi asti kaikkialla. Kaikki huoneet ja vuodepaikat varattuja, että tyhjän haraisevat ne, jotka tuurillaan mitään varailematta kuljeskelevat.

Nahkiaisojakin on Ylitorniolla polttopuusavotassa. Sillä on  traktorit, juontovinssit ja metsäkärryt&kourat käsien jatkeena. Klapikonekin, että saapi kehua 40 metriä pitkillä halkopinoillaan kuin Nätti Jussi lentojätkän urakoitaan.

Tapio kertoi, että Levillä maksaa erään kaverinsa tuottama hellapilke turistirysiin myytynä 10€/60 litran säkki. Kooltaan ja painoltaan se on suurin piirtein sama kuin hentoisen laskettelijahenkilöisen sylintäysi ja hujahtaa hirsimökin valmisharkkopiipusta vartissa taivaalle. Pilkkeitä menee kaupaksi niin paljon kuin vain ehtii urakoida. Jopa märkinä vievät rantteelta ja nakkaavat seteleitä kouraan sen minkä ilikiää pyytää.

Hulluja ajattelemattomia on massoiksi asti ja siksi maailman ilmaston tila on se, mikä on.

22.2.2023 keskiviikko

Jälleen heräsin varhain toteamaan elossaolemistani. Vinha oksensi pahannäköisen, limaisen ysköksen matolle. Kuulin jo aiemmin sen kakostelua, mutta en jaksanut vielä nousta katsomaan. Nyt matto lojuu pitkänään 23 asteen pakkashangessa kun en muuta aamuetomiseen sille keksinyt.

Oravat ne vain tulevat aamuaamun jälkeen kopaisemaan ruokinnan anteja. Neljä niitä nytkin hännät naksuen tuolla kirmailee. Kun lasken Vinhan ulos se ajelee orkut leppiin ja toisinaan, niin kuin tänäaamuna, ne kaikki ovat pystyrivissä kukamitenkin päin pajuraidan kelottuneeseen latvaan kuin kiinni liimautuneina.

Olipahan kovanlainen ponnistus saada yksi iso, myrskytuulen toista petäjää vasten konkeloima petäjä kokonaan nurin ja pätkityksi. Oli niin kaukanakin, että poljin jo eilen sinne uuden uran ja muutenkin talloin ympäristön hankea yöksi kovomaan. En jaksanut ihan kaikkia tämän päivän sahauksia pihaan pulukkaroida. 

Materiaalitappioitakin syntyi: sahasin kasaamani pöllipinon väliin jääneet, petäjänkaarnan väriset rukkaset kahtia!

Syönyt, saunonut. Nyt pötköllään. Katsoin trillerinjatkon joka edellisestä hieman parempi. 

Selasin vanhempia, kesken (mistä "kesken"?) jääneen toisen blogini kirjoituksia. Luin sieltä "Istuu metsässä Sinikka ja tuuli käy hänen ylitsensä"- proosarunoksikin "Rikun" kommentissaan arveleman tekstin. Kyllä se hyvä on. Tai ainakin sellainen, josta voi lukea ehkä sen osuvimman selityksen sisikuntani herkkyydestä. Sen, jonka jo lapsuudessani raiskasivat pahat aikuiset ja ympäristö, jossa ei armoa juuri muualla kuin pappien tyhjiksi lupauksiksi jääneissä saarnoissa tunnettu.

Illan piätteeksi mietin huvikseenmetsästäjien vähälle huomiolle aina jääviä, mutta erittäin merkittäviä luonnonturmeluksia. Lyijyhaulit on nyt aiottu kieltää kokonaan kosteikoilla, mutta toisen käden kinnasta siinäkin vain rei'ille purraan kun miksi muoviset sitten muka parempia olisivat kun tiedetään jo mikromuovin haitat?

Kalusto nykymetsästäjistä pahimmilla luonnonrohmuilla on aivan käsittämätön ja kaikki metsästyskoirat jos laitetaan jonoon niin ne yltäisivtä Hangosta Petsamoon kahdeksi mutkittelevaksi kaistaksi. Ja koirathan tarvitsevat muonansa ja muun tarvikkeensa eikä niitä enää luomusti tuoteta koirillekaan..

Entä metsiin ripoteltavat muut jätteet? Ammusten hylsyt esimerkiksi? Moniko aseensa laukaisija kerää tyhjän muovia&messinkisekoitusta sisältävän haulikon- tai metallisen kiväärinhylsyn taskuunsa ja toimittaa ne asiaankuuluviin kierrätysastioihin?

Naurettavaltahan nämä pohdinnat tuntuvat nyt, kun sitä romua syntyy Venäjän Suuressa Isänmaallisessa Teurastussodassa miljoonia kiloja päivässä ja tuosta sodasta johtuen myös täällä ja muualla sotakaluston jälkiinsä jättämien saastevanojen massa on sekin käsittämätömän valtava.

Onpa taas pieluksen pehmusteeni kovanlaisella tavaralla yöksi täytetty. Öetä Anu&Marj' siellä uuninpankolla.

Diktaattoripäiden hämäävä valjuus

16.2.2023 torstai

Seinäklo runksutteli kahdeksaa kun havahduin hereille. Misähän vaiheessa laskin Vinhan sisälle sillä muistini mukaan se jäi ulos kun rupesin lukemaan ja olen nukahtanut? Toikkaroinko unissani? Pitääkö huolestua, että lähden ilkosillani pihalle kuleksimaan ja jäädyn munistani hankeen kiinni? 

Jospa sitä unissakulkijakin havahtuu herreille kun holotnankoura käy poloviin kiinni.

Unet olivat aikamoisia seikkailuja: Käväisin Euroopan sydämessä ja siellä haisi räjäytetyltä maksalta.

Tällen aamullen närhet, oravat, tikat ja muut pikkulinnut ovatkin jo aterialla. Minulla vasta puuro hautumassa ja kahvi tuloillaan.

Helemikuun 2023 Unimäkijaksolle otin talven mittaan tekemiäni valmisannoksia pakastimesta 15 päivän tarpeet (18 puolen litran pakasterasiaa) sekä mansikoita, lakkoja ja mustikkaa. Piimää taisi tulla 8 litraa ja kahvikauramaitoa 3 prk. Keijulevitettä arvelen menevän kaksi prk, mutta panin mukaan kolmannenkin. Oululaisen jälkiuunileipää 5 pss. 

Kahvia, kauraryynejä ja jyviä olen tänne hamstrannut jo viime syksynä. Pottuja ja porkkanoita on kellarissa jos tarve tulee. Nuilla pitäsi pärjätä. Salaattitarpeita tai hedelmiä en ottanut. Keitot ovat enämpi kuin puoleksi juureksista tehtyjä. Kanaa, kuhaa, lohta ja matematiikkaa niissä on höysteenä.

Koiran ruuat painoivat pulkassa enemmän. Niihin kuuluu kanankoipia, jauhelihaa ja kalaa. Nekin olivat pakastimessa ja säilyvät edelleen ulkona styroxipoksissa. Paistan uunissa jättäen ne puoliraa'aksi. Söisi se ne ruakanakin, mutta olen huomannut, että koera voepi paremmin jos kypsennän hieman; sontajätöksistä voi sitäkin havannoida.

Jos saisi jälleen jäneksen Vinhalle... Hilasin ruokinnalle pajuja ja kahtelin jo huapojakin, että kuajan kun jaksan.

Helpottaa kirjoittaa ihan yksinkertaisimmista yksinkertaisinta asiaa ainaisten sota- ja ilmastopauhinan sijasta.

Niitä ei kyllä sovi unehtaa niiden, jotka asioille ehkä jotain mahtaisivat. Kohta ovat eduskuntavualit, että kriittisen vipuvarren  hallitsijoita oltaisiin me, iänestäjät.

Ilkeältä tuntui kyllä lukea ensikertaa äänestävistä kun ne gallubien mukaan olisivat eniten kiinnostuneita persupolitiikasta. 

Ei ole ympäristötietous ainakaan koulutuksiensa ja tulevaisuuksiensa puolesta vakavassa nikamassa olevilla tulevaisuuden tuholaisilla hallussa jos persuja iänestävät.

Meillä P voi myös äänestää ekakertaa.

Olen saunonut ja katsonut tabletilta uutiset ja tuoreimman Scott&Bailey jakson. Näkkileipäpalaset söin iltapalakseni.

Kuudesta koivurungosta pätkimäni pölkyt pulukkaroin pihaan ja nyt on sivut jäykät.

Selekäkin nitkahti. Tai oikeastaan oikealla puolella lonkassa se kipu on.

17.2.2023 perjantai

5 oravaa hännät vispaten ajelemassa toisiaan takaa. Välillä koko kööri kiipeilee ruokinnan päällä ja ympärillä.  Yritin ottaa kuvaa niin, että kaikki tulisivat ikuistetuksi, mutta ei onnistu. Vinha makailee mökinrappusilla eikä ole ainakaan vielä hoksannut niitä.

Laholatvana valamettimiehet minua pitävät vuan enpä tartte välittää. Ee mulla niitä enämpiä miäriä kavereina pörrää muutenkaan.

Onhan se hullunhommalta näytästävää koneiden aikakautena käsipelissä polttopuun hankinnat, mutta siihen joutuu jos tiukat paikat yhteiskunnissa päälle kaatuu usiampikin. Passaapi vilikasta teurastaja-armeijoiden jalkoihin jäävien polttopuiden keruuretkiä pirstaksi ammutuissa puistometsiköissä. 

Montakohan vuotta itse vielä tätä jaksan?

Tuo iso pulkka ja siihen kiinnittämäni laskettelusuksijalakset helpottavat tämän talaven pölökkysavottaa. Hankiurien pohjatkin kovettuivat sitä mukaa niin kovaksi, etten enää lumentallustimilla tartte kamilastaa. Eikähän metsäpohjat ainakaan kärsi näillä vehkeillä. Sitähän kuin sukkasillaan hiipisi kun on metri lunta juuristojen suojana.

Maailmalta saa edelleen lukea päivästä toiseen niin sotien kuin luonnonmullistustenkin kärsimysnäytelmistä. En ala referoimaan. Eikö nuita lie jokaisen suutsilmät taas täynnä.

Ja onhan nuo twitterien päivystäjät kuin palkattuina asiantuntijuuksiaan jakelemassa. Pöljämiessarasvuokin niin tomerana kuittailee, että tiällä metässä oksennusta pukkaa. Pekka Toverikin (evp-jotain) pilkkaa kolumnialustansa (Iltasanomat) tapaan hyökkäävän osapuolen aseistuksen ja yleensäkin sotimisen surkeutta vaikka se on kyennyt tuhoamaan yhden valtion infan suurelta osin korjaamattomaan kuntoon. Ja tappamaan vierasta väkeä julmetun määrän omista sadoista tuhansista nuorukaisista puhumattakaan.

Olisiko hänenkin korjattava asiantuntija-asennettaa vähempi raflaavamalle asteikolle? Niinmutta eihän se käy kun ryhtyi jo koksujen eduskuntavaaliehdokkaaksikin...

Alan lukemaan ja nukahtelemaan. Vinha kuorsaa jo tuvan lattialla. Klo jotain 21, sisällä lämmintä 23, ulkona pakkasta 3,5.

18.2.2023 lauantai

Het uamusta tallustelin tienvarteen kolaamaan tuoreet aurauspaltteet tiensuunkolon edestä. Lapioin peräkärryllekin lisätilaa jotta sain Tojotanrotteloa syvemmälle. Laakkanen E, elikä entinen siskonimies on tulossa saunomaan ja nyt soppii senkin Tojota parkkiin.

Noin 70 metriä pihasta oli ilves tullut Karisuolta päin tielle ja jatkanut jänispaistin etsintäretkeään Unilamminkankaan suuntaan. Ihan olivat äskeiset jäljet tuoreessa lumessa. Toiset saman merkkisen kissan jäljet näkyivät Pikkukervisellä. Ne olivat iltayön kulkijan jättämiä koska oli lunta satanut ylle. Ketunjälkiä oli kolmet, jänisten en laskenut ja yksi lumikkokin oli tien ylitse hypännyt.

Tullessa sankka teeriparvi suhaji ylitse etelästä pohjoiseen.

Olipa päivä. Laakkanen tuli, oli pikkuisen apurinakin tuolla pölökkyjä lastailemassa. Lämmitteli saunaa. Jäykät on miehellä kyljet jo, mutta onhan sillä ikää jo yli 70.

Hyvä, että varasin keittoja muutaman ylimiäräsen; Luakkaselle lämmäytin matematiikkakeiton. Oli vieraalla yksi kalkkunalenkki kiukaalla lämmitettäväksi itselläänkin ja ainahan tiällä ainakin kahvia on tarjota. Ee hiän niäntyny nälän takia. Lähti kun oltiin saunottu 17 huitteilla.

Munchenin konferensissa isot ja pienet muat viäntäneet Euroopan asioista Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota mustana pilivenä kaikkien yllä. 

Kaipa ne niitä sotakaluiksi takaisin taottuja auroja Ukrainaan nyt viimeinkin lähettävät niin massiivisia miäriä, että alkaa Siperian ikiroudasta ryöstetty mammutinluukin kohta Moskovan Zaatanan kurkuun upota.

Eurooppalaisille esitetään kovasti, ettei hätä ole sen näköinen kuin miltä näyttää. Että kaaos on hallittavissa. Unohdetaan vain lisätä, että tilanne on pahempi kuin kukaan osaa kuvitella. 

Suuri massa, se/me, joka aina jää lopulta jalkoihin, osaa näin paremmin ummistaa silmänsä ja rientää hiihtolomilleen humputtelemaan mikä minnekin: Tunturihotellit ovatten jälleen täyteen varattuja.

Ne, joilla varallisuutta on ja kontaktiverkostot kauemmaksikin aukottomia, ovat varautuneet jo hyvän tovin toisenlaisiinkin maastapoistumisiin. Tiällä meilläkin. Wahlroos mm. siirsi  varallisuuttaan ja kansalaisuuskirjojaan vuosia sitten peitetarinanaan perintöverojen kalleudet.

Ukrainastakin poispaenneiden ensimmäinen kärki lähti hyvissä ajoin ennen sodan lopullista ryöpsähtämistä. Äveriäimmät pelokkaat muuttivat vuosia sitten, viimeistään Krimin miehityksen alkaessa.  Kuukausissa voi puhua niistä jotka olivat Ukrainasta pois jo, kun jalkoihin jäävä muu lähtijäporukka tungeksi maanteille, asemille ja rajoille vasta kun pommit niskaan alkoivat sataa.

Se on yleismaailmallinen ilmiö, että ne, joilla mahdollisuus mihin tahansa itsensä pelastamisessa on, käyttävät ajoissa mahdollisuutta eivätkä jää kumiveneiden varaan merien rannoille.

Jos Venäjänzaatanoiden Teurastaja-armeija hyökkäisi Suomeen, minulla olisi ainoastaan tämä Unimäki jonne pommitettavien listalla olevasta varuskuntakaupungista voisin paeta. Mutta pelastuisimmeko silti? Ylitse rotkottava droonipommi voisi ihan huvikseen paukahtaa keskellä korpea olevan mökintötterönkin peltikatolle. Tai teurastajien suhoihävittäjä...

Onpa hyvä ruveta näillä ajatuksilla varustettujen aivojen lepuuttamiseen. Klo on 22.30.

19.2.2023 sunnuntai

Oravia jällen tokaksi asti ruokinnan ympärillä kisailemassa. Taitaa kevätkiima nivusia kipelöidä nuillakin. Huhti-toukokuussahan nillä pitäsi jo poikaset olla kasuamassa risumajoissa.

Kävi pikkuinen haukkakin lihapalan nappaamassa kuusenoksalta. Silloin tuli kiire kaikelle elävälle, mutta ei ne kauaa poissa viipyneet. 15 minuuttia ja meno on entisenlaista. Niin pian Turkissa ja Syyriassakin vaikka 50 000 lajitoveria jauhautui juuri kivi-sora- ja rojuläjien sekaan ihan hetki sitten.

Siltähän se näyttää kun vain pinnoista jälleen kuvia esitellään. Siellä syvällä viha, suru ja pahaolo kaivelee kyllä vuosikymmeniä yksilöiden päitä ja rintoja.

Kahvi ja puuroannokset ovatten kuvussa, täytynee lähtä panemaan (sahaamaan!) puita nurin ja hankia tallomaan vaikka meinasinkin kyllä lepopäiväksi tämän avaruudellisen päivänhetken "pyhittää".

Eihän sitä malttanut lopettaa ennen sinisen hetken aikaa elikä nyt se oli jotain 17 maissa.

Nyt olen illastanut, ruokkinut Vinhan, lukenut ja kuunnellut päivän uutiset sekä saunonut.

 

Jänekset ovat riemuissaan kaatamieni koivujen latvoja narskutellessaan. Jäniksenpolut mutkittelevat hakkuutyömaallani, ja äijänpaljon työntävät papanaa ruokintapöyvilleen!

Oli lehdessä juttua samasta aiheesta kuin mitä itsekin olen miettinyt: Armeijahemulien (evp) vaaliehdokkaiksi lyöttäytymisen vaaroja.

Suomessa se tuntuu äkkiä ajateltuna mahdottomalta, mutta entä kun kriisi päälle iskee ja sotaisiin asioihin aivopestyä porukkaa istuu Arkadialla pilvin pimein, niin mitä niiden mieleen voi juolahtaa? Varsinkin jos sattuu joku "karismaattinen" heppu johtotähdeksi...

Saapi pelätä jo yhden valjun, nyt perkeleen paljon esillä olevan kielitieteilijän ja puolueensa kannatuksen kasvua liki kärkeen.

Jussi Halla-aho on ja pysyy hautaansa saakka vaarallisena yksilönä ja erikoisesti silmällä pidettävien kärjessä. Minä en tästä kannastani luovu. Selkäpiissä kulkee yhä kylmät juormut kun sitä äijää katsoo tai kuuntelee puhuupa hiän miten asiaa tahansa.

Vuan nyt mänen muate!

Muistin möykkeliköt

13.2.2023 muanantae

Iltamyöhällä Um  mökin yläparvella. Vaikka lämmitin uuninkupeet tulisiksi ja hellanringitkin hehkuivat punaisina monta tuntia, ei ollut ieti jiähä alakertaan uinumaan.  Äsken näytti tuvan lämpömittari +yhdeksää.

Tiällä ylläällä jo tarkenoo. 

Muisti kelasi tuhannennen kerran niitä nuoruuteni vuosia kun pakenin tänne kaupunkioloista pienten tyttärieni kanssa. Mökki oli vielä kehnommassa kunnossa kuin nyt, eristeet lattiassa vajavaiset, ikkunat huonoa kierrätystavaraa, ovi hatara linkkusaranainen mikä lie, katon kautta karkasivat loputkin lämmöt aina aamuun mennessä, ja  vesi sankossa lattialla oli aamuisin jäässä...

Mitenhän me niistä vuosista selvittiin? Millaista muistin möykkelikköä keski-ikäistyneet tyttäreni saanevatkaan yhä kantaa? Muistavatko he miten ne ajat? Äetin ikävä oli, ja lienee yhä, niin suunnaton kuin aina lapsilla, jotka tärkeinpänsä menettävät. 

Isällä on korkeintaan varttihehto sylinlämpöä tarjottavanaan äidin täysiin laareihin verrattuna.

14.2.2023 tiistai

Eilisen ajatukset äidittömyydestä saivat seuraa Hesarin "Kadonneet vuodet"-kirjoituksesta jossa esitellään toimittaja-kirjailija Meri Eskola ja hänen  kirjansa jossa hän käy lävitse traumaa jonka aiheutti äidin itsemurha.

Mietin nyt, millaisenhan kirjan minun vanhimmat tyttäreni omasta äidin menetyksestään kirjoittaisivat.

Kerran ystävänpäivä on, niin vein Unipuron kuusikkoon hirviystäville nuolukiven. Tuli ehkä liian korkiaan kantoon, mutta kunhan vesisateet huuhtelevat mineraaleja valumaan tolpanvartta maata kohti, niin kyllä ne sitä kielittelemällä suolantarpeensa kuittailevat. 

Muutama vuosi sitten laitoin nuolukiven liian matalalle, niin hirvet ja jänekset jykersivät sen viikkoon kahteen olemattomiin. Vähintään polkivat murenet mutalikkoon koivillaan.

Lumitallustimilla poljin kulku-uria kaadettavien puiden likelle. Josko huomenna aloittaisin.

15.2.2023 keskellä viikkoo

Näin unta jossa henkilöinä seikkaili ainakin Heimosetä ja vaimovainajansa Sirkka. Yksi tuttu nainen kurvasi korkealla polkupyörällä lastinaan valtava etutarakkakuorma ranskanpottuja jotka kaatuivat sillalta alitse menevälle tielle ja liikenne sumppuuntui kuin ankkakirjojen absurdiplaneetalla.

Neljä oravaa ruokinnalla heti aamusta. Tikka kävi salamana nappaamassa siemenen kahden orkun välistä. Siitä olisikin saanut harvinaiskuvan jos olisi just silloin kamerallaan tähtäillyt.

Eilen päivällä oli käpytikkoja kuusi kipaletta. Muita tinttejä en ala laskeskelemaan.

Saunonutt olen unimäkeläiseen tapaan joka ilta ja on hyvä ruveta muate eikä päivän polttopuuraadannan päälle muuta palkkaa tarttekaan.

Muuten kun elinympäristöään surutta tuhoavan oman apinalahkonsa arkistakin käyttäytymistä tulee mielenjankutukseen asti kelattua maailmalla tapahtuvien kauheuksien lisäksi, niin alkaa kyllä lopullisesti kallistua defaitismin kannattajaksi.

Vuan mitäpä väliä sillä enää tässä iässä ja tällä vaikutusvallalla on. Viimeiselle veräjälle ei ole enää minullakaan pitkästi, mittaapa sen päivinä, viikkoina, kuukausina, vuosina  tai vuosikymmeninäkään.

Kun Turkissa ja Syyriassa 50 000 lajitoveria menetti muutaman sekunin kestäneissä mannerlaattojen kitkauksessa henkensä, ajattelin muurahaispesää jonka ylitse kymmenien tonnien painoinen metsäkone telarenkaineen täällä Suomessakin jossain päin parhaillaan sumeilematta kurvaa.

Miljoonista muurahaiskuolemista ja niiden elinympäristön tuhoista ei media otsikoita kehittele. Korkeintaan inisevät, että voi voi kun ilmastokriisi kaventaa IHMISELTÄ ahnehtimisenväyliä.

Ehkä lajimme ansaitseekin sekä itsensä aiheuttamat sodat ja katastrofit ja siihen päälle vielä maanjäristykset, sekä akuutiksi jo pukkautuneen ilmastokriisin, joka suurelle osalle maapallon elollisia tulee merkitsemään kaiken loppua.

Kostonjumaliin en usko sen enempää kuin muihinkaan jumal-alkuisiin satuolentoihin. Lajimme ominaisuuksiin nyt sattuu vain kuulumaan suunnattomien älynlahjojen ja jättiläisjärjen kylkiäiseksi siunautunut, evoluution yhtenä kehitysmokana itsetuhon mekanismi joka laukeaa päälle kun kaikki luonnolliset kehityspolut on loppuunkuljettuja.

Ikävä vain se, että valtavasta biomassastamme johtuen vedämme samaan itsetuhoon miltei kaiken elollisen kuin rekan alle kurvaava itsemmurhaaja saattaa kuvitella tekevänsä.

Moskovan Zaatanalla on pikaisen ja totaalisen lopun arsenaali hallussaan. Jos se olisi ollut jo sillä edesmenneellä "bunkkeriukolla", Hitlerillä, en minäkään tässä näitä jatustelisi.

Mutta että jatusteleeko kukaan enää kun jo kohta tiedettäisiin, kuinka nykyisen bunkkeriukon lopulta kävi. Painoiko hän punaista nappia kun Suuren Isänmaallisen Teurastussotansa tappio varmistui?

Klitoriksen mysteeri

8.2.2023 keskiviikko

"Kuu paestoo möllöttää/lähe männään vierekkäen..."

Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainan siviilien keskuudessa jatkuu ja samaan aikaan Turkin&Syyrian alueilla tapahtuneen maanjäristyksen uhriluku kasvaa. Tämän voi vain todeta, asialle ei nämä kourat mitään mahda, eikä ajatuksillakaan puoleen tai toiseen asiaa auteta. Rukoilemalla ihan vähiten, vaikka imaamit ja papit mitä kehottaisivat.

Kuvaa ja tekstiä tulee siltä suunnalta nyt tuutin täydeltä. Karsii häntäluuta.

Luettavanani on Ahlqvist-suvun tarina "Perkeleitä ja enkeleitä" (Pirinen Antti 2022): hyvää tekstiä, lähihistoriaa, ja paljon. Eikä ole sutaisemalla tehty niin kuin äkkiväännöltä tuntunut Hesarin toimittajan Tommi Niemisen Valkovenäjä-teos jossa oli niin runsaasti kirjoitusvirheitä, että teki mieli paiskata koko opus takkaan. Ikään kuin kustantajalta (Sanoma Oy) olisivat oikolukijat ja editoijat viety teurastamoon, tai Ukrainaan sotimaan mikä nyt sinällään olisi sama asia.

Gaveliksen Vilnan pokerin luin tabletilta ja kun nyt yritän muistella sisältöä, en kunnolla hahmota edes sitä, että luinko oikeasti. Voi olla, että ikänsä "oikeita" kirjoja lukeneena sähköllä vuoratut tekstit ujuvat aivojen viemäristä suoraan poistoon.

9.2.2023 torstai

Paun penkkaripäivä. Viskoivat täällä karkkeja kadunvierillä töllistelijöille vaikka ainakin Oulussa ovat sen käytänteen jo kieltäneet.

August Ahlqvistin suku- ja henkilöhistoria avartaa kovasti sitä yksipuolista käsitystä pelkkänä Aleksis Kiven teilaajana tunnetusta professorista vaikka ei poistakaan tosiasiaa, että julmastihan hän siinä teki jos hänen ilkeämielinen kritiikkinsä tunnetun kuvan mukaan oikeasti oli viimeinen naula Seitsemän veljeksen kirjoittajan arkkuun.

10.2.2023 perjantai

Katsoin Areenalta Vincent van Gogh-elokuvan (van Gogh-Ikuisuuden porteilla). Pikkuisen oli hätäilty sitä tehdessä eikä William Defoe parastaan pannut. Ystävyys Paul Gauguiniin jäi viittauksen tasolle kun se pitempi keskustelunpätkäkin pantiin tapahtumaan kaikuvassa pylväshallissa juoksemisen lomassa.  Häiritsi sekin, kun pääosanesittäjä muistutti niin kovasti edesmennyttä ystävääni Esko Kannista; muistin, että Esko näytti joskus nuoruudessaan maalamiaan tauluja joissa oli samat sävyt kuin van Goghin keltaisissa. Eskolla olivat eräät luonteenpiirteetkin yhtä mielipuolisen rajuja kuin van Goghilla kerrotaan olleen (elokuvassa näytettiin vain yksi tai kaksi kynnenraapaisua siitä puolesta).

Lukemani elämäkerta tuosta omituisesta korvapuolesta on paljon parempi.

11.2.2023 lauantai

"Historian ymmärtämisessä on kysymys vapaudesta" sanoo Tom Hanks Hesarin 6.1. julkaistussa haastattelussa.

Tuota pitää kyllä miettiä niinkin, että täytyy ymmärtää historia niin kuin se kuuluu ymmärtää. 

Siinä se kynnys johon moni "yrittää ymmärtää ymmärtäjä" ja "oikeasti ymmärtäjä" kompastuu. Niin kuin nyt vaikka Moskovan Zaatana!

Viimeksi mainittu tonttu kyrskähti periverisesti turvalleen Ukrainan kokoiseen historiakynnykseen eivätkä silti  sitä Zaatanaa ole hengilta jo teloneet vaikka miljardi meitä aamuisin herää ensimmäiseksi sitä sydämensä pohjasta rukoilemaan. 

Lehdessä (HS) oli myös Heini Maksimaisen juttu "Jäävuoren huippu" ingressinään kysymys "mitä opit koulun biologian tunnilla klitoriksesta?" 

Koulujen käynnistä itsellä on niin pitkä aika kulunut, etten siihen ala vastailemaan, mutta kaipa sitä jotain on myöhemmän elämänsä aikana klitoriksistakin oppinut. 

Asiantuntijuudella en kuitenkaan ala rehvastella, tuli vain juttua lukiessa mieleen, että lajimme alapäätä koskevan oikean tiedon opiskelu pitäisi viedä koraanikouluihin ja niihin maihin, jossa tyttölasten genitaalien silpomiset ovat arkipäivää. Eikä se pahitteeksi olisi muillekaan raamatuista oppeja hakeville olla jyvällä ihmiskehojen toiminnoista. 

Juutalaisiakin voisi sivistää poikalasten esinahkojen leikkaamisen aiheuttamista vaivoista. Vaikka kyllähän ne sen tietävät koska miehethän ne senkin uskonnon kulisseissa itse pitävät tätäkin ääliöiden kulttuuria yllä. 

Eikö ne itse tuhansienkaan vuosien aikana tapahtuneiden turhien silpomisten uhreina ole tajunneet, miten perkeleellisiä vaivoja, nussimisen hankaluutta ja käteenvetämisen mahdottomuutta ilman silavalla voitelua sen nahkanriekaleen pois silvonta on elämässä aiheuttanut? Pöljät!

Jos on piiloissa lymyilevän klitoriksen ympärillä ihan oikeutetusti aihetta sanoa, että se monelle on täysmysteeri niin ehkä pitäisi minunkin lahkeessa mutjuilevaa, jo parhaat ja kamalimmat vuotensa mukana kulkenutta mulukkua (penistä) tutkia oikein suurennuslasin kanssa. 

Ehkä meidän urosten joskus hyvinkin näkyvänä rehvastelevasta, ja jopa puoliväkisin esille tunkevasta elimestäkään ei ihan kaikkea tiedetä vaikka Maksimaisen jutusta sellaisen kuvan voisi saadakin?

12.2.2023 sunnuntai

Pian ovat kaivelleet Hesarin sivuille kaikki mahdolliset ja mahdottomat lausuntojenantajat mitä Venäjän Suureen Isänmaalliseen Teurastussotaan tulee.

Tällen päivällen sai luettavakseen slovenialaisen moottoriturpafilosofin Slavoj Zizekin (Slavoj Žižek) analyysia siitä, miten käy jos länsi ei hoksaa virheitään suhteessa Venäjään ja korjaa kurssia vielä teurastuksen jatkuessa. 

Juuri kun luin Zizekin lausetta "Saksa vetäytyi maasta (Kreikasta) vuonna 1944 mutta lähetti vielä senkin jälkeen laivan keräämään Kreikan saaristosta juutalaisia Saksaan vietäviksi ja tuhottaviksi", niin telkkarin uutisista tuli kohta, jossa venäläissotilaat keräsivät ukrainalaislapsia linja-autoihin. Uutistenlukija kertoi, että jopa 16000 lasta on siepattu ja viety Venäjälle aivopesureihin...

Venäjäkään ei siis näe, että sotansa on hävitty vaan jatkaa omien ja vieraitten valtioiden kansalaisten tuhoamista vauvasta vaariin katkeraan loppuunsa ja siitä sivutekin.

Koska siä lauhtuu ennusteiden mukaan jopa plussan puolelle useammaksi päiväksi lähden huomenaamulla Um. On aika aloittaa jälleen siellä ummen takana seuraavan talven polttopuusouvi.

Tulee se vielä sekin kevät kun en enää jaksa siihen hommaan ryhtyä.

Maanjäristyksen uhriluku saattaa kivuta yli 50 000 sanottiin iltauutisissa. Ja niinhän tuolla netissäkin otsikot mustina siitä kirjoittavat.

Ja samaan aikaan Ukrainan rintamalla tähdätään tuhansilla erilaisilla aseilla ja järjestelmillä toista ihmistä kohti ja toivotaan mahdollisimman suurta tuhoa jokaisella paukauksella.

On se kauttaaltaan kokopaska tämä ihmislaji.

Sanaton tammikuu

1.2.2023 keskiviikko

Yli kymmenen vuotta alkoholia maistamattoman mielestä tipaton tammikuu on huono vitsi, mutta kuinka sujuisi kokonainen kuukausi täysin sanattomana?

Ei puhuisi, ei kirjoittaisi ja kun siihen päälle saisi vielä ajatuskoneistonsakin tilttaamaan, niin millaisenahan sitä helmikuun ensimmäisenä aamuna maailman näkisikään?

Sen tietänevät koomaan vaivutetut ja onnettomuuksissa ällinsä menettäneet heräilijät.

Tunnetun ja kovasti kunnioitetun alkoholisti-Pentin poika Saska Saarikoski kirjoitti Hesarin kolumnissa kovin vaisusti tipattomuuden tammikuun kokemuksestaan. Odotti jo vesikielellä hienoa punaviiniateriaelämystä kuin tipattomuuden ponnistus olisi ollut suurikin sankariteko. 

Kolumnin otsikon "Tipaton tammikuu käynnisti kevään" luettuani odotin syväanalyysiä aiheesta, mutta kirjoitus ei  pannut mieltä liikkeelle millään tasolla. Paitsi jos ei ota sellaiseksi tätä täysturhautumisen tunnetta ammattilaiskirjoittajan kynän tylsyydestä.

Saarikoskenkin olisi luullut jo tajuavan, että meidän alkoholistien lasten sokeat pisteet sijaitsevat koskenkorvapullon korkin sinetissä ja kiljupäniköiden sakassa, tenuremmien aamun ensimmäisessä kysymyksessä, mistä tämän päivän pullonsa taas saisi. Totuuden kieltämisiä semmoiset punaviiniaterioista haaveilut...

Kirjoitin kommentin Saarikosken kolumnin perään, mutta Hesarin moderaattorirobotti talikoi sen kompostiin ja luulen, että arvioni ruokakauppojen juoma-arsenaalin ja oikeasti elämiseen tarvittavien elintarvikkeiden sekalainen kaaos muistuttaa humalaisen oksennusta oli sille liikaa. Ehkä "humalaisen oksennus" on robottiin syötettyjen kiellettyjen sanojen listalla?

7.2.2023 tiistai

Meinaa mennä sanattomana helemikuukin. Paitsi että olen kyllä osallistunut lukemattomiin sanailuihin kommenttipalstoilla ja jossain muuallakin. Twitteriinkin olen jonkun sanan viskannut kuin hikiset villasukat ulkonaruille tuulettumaan vaikka eipä ne kenenkään aamupuurojen syöntejä ole häirinneet. Twitterin sanailukulttuuri pysyy vieraana. Maailmankyläläisten yhteinen tunkio kai se onkin.

Sanattomuuteen olisi kyllä aihetta. Olen niin monasti ajattelevan elämäni aikana huokaissut, että vaiti maailma, jo riittää tämä melu sekä veisu kuin Susi Artturi balladissaan "Kauhea meno sekä veisu".

Mitä voi muuta tänä helmikuisena tiistainakaan olla kuin mykkänä Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan valtavien tuhojen äärellä ja sen yhä uhklaavammalta tutuvalta jatkumisesta huomiseemmekin? Ja kun tuo Ukrainan aroille väkivallan seurauksista leivottu kakku vielä kaiken kukkuraksi koristellaan Syyriassa ja Turkissa tapahtuneella maanjäristyksellä ja sen seurauksilla, niin  mitä näihin enää osaa lisätä jota eivät miljoonat kuvat ja kuvatekstit olisi jo kertoneet?

Jos osaisin masentua, niin nyt olisi sen aika. Ehkä kaikkien pitäisi?

Ehkä masennummekin kun kysymme kollektiivisesti globaalissa mittakaavassa kaikki yhtäaikaa, että mitä lajimme on yltiöoptimistisuutensa sadan viimeisen vuoden saavuttanut ja mitä se saavutuksilleen on nyt sitten tekemässä?

Jos vastauksen tähän osaa/uskaltaa itselleen muotoilla, masentuu takuuvarmasti.

https://www.youtube.com/watch?v=tLGpG2dI9nQ