16.2.2023 torstai
Seinäklo runksutteli kahdeksaa kun havahduin hereille. Misähän vaiheessa laskin Vinhan sisälle sillä muistini mukaan se jäi ulos kun rupesin lukemaan ja olen nukahtanut? Toikkaroinko unissani? Pitääkö huolestua, että lähden ilkosillani pihalle kuleksimaan ja jäädyn munistani hankeen kiinni?
Jospa sitä unissakulkijakin havahtuu herreille kun holotnankoura käy poloviin kiinni.
Unet olivat aikamoisia seikkailuja: Käväisin Euroopan sydämessä ja siellä haisi räjäytetyltä maksalta.
Tällen aamullen närhet, oravat, tikat ja muut pikkulinnut ovatkin jo aterialla. Minulla vasta puuro hautumassa ja kahvi tuloillaan.
Helemikuun 2023 Unimäkijaksolle otin talven mittaan tekemiäni valmisannoksia pakastimesta 15 päivän tarpeet (18 puolen litran pakasterasiaa) sekä mansikoita, lakkoja ja mustikkaa. Piimää taisi tulla 8 litraa ja kahvikauramaitoa 3 prk. Keijulevitettä arvelen menevän kaksi prk, mutta panin mukaan kolmannenkin. Oululaisen jälkiuunileipää 5 pss.
Kahvia, kauraryynejä ja jyviä olen tänne hamstrannut jo viime syksynä. Pottuja ja porkkanoita on kellarissa jos tarve tulee. Nuilla pitäsi pärjätä. Salaattitarpeita tai hedelmiä en ottanut. Keitot ovat enämpi kuin puoleksi juureksista tehtyjä. Kanaa, kuhaa, lohta ja matematiikkaa niissä on höysteenä.
Koiran ruuat painoivat pulkassa enemmän. Niihin kuuluu kanankoipia, jauhelihaa ja kalaa. Nekin olivat pakastimessa ja säilyvät edelleen ulkona styroxipoksissa. Paistan uunissa jättäen ne puoliraa'aksi. Söisi se ne ruakanakin, mutta olen huomannut, että koera voepi paremmin jos kypsennän hieman; sontajätöksistä voi sitäkin havannoida.
Jos saisi jälleen jäneksen Vinhalle... Hilasin ruokinnalle pajuja ja kahtelin jo huapojakin, että kuajan kun jaksan.
Helpottaa kirjoittaa ihan yksinkertaisimmista yksinkertaisinta asiaa ainaisten sota- ja ilmastopauhinan sijasta.
Niitä ei kyllä sovi unehtaa niiden, jotka asioille ehkä jotain mahtaisivat. Kohta ovat eduskuntavualit, että kriittisen vipuvarren hallitsijoita oltaisiin me, iänestäjät.
Ilkeältä tuntui kyllä lukea ensikertaa äänestävistä kun ne gallubien mukaan olisivat eniten kiinnostuneita persupolitiikasta.
Ei ole ympäristötietous ainakaan koulutuksiensa ja tulevaisuuksiensa puolesta vakavassa nikamassa olevilla tulevaisuuden tuholaisilla hallussa jos persuja iänestävät.
Meillä P voi myös äänestää ekakertaa.
Olen saunonut ja katsonut tabletilta uutiset ja tuoreimman Scott&Bailey jakson. Näkkileipäpalaset söin iltapalakseni.
Kuudesta koivurungosta pätkimäni pölkyt pulukkaroin pihaan ja nyt on sivut jäykät.
Selekäkin nitkahti. Tai oikeastaan oikealla puolella lonkassa se kipu on.
17.2.2023 perjantai
5 oravaa hännät vispaten ajelemassa toisiaan takaa. Välillä koko kööri kiipeilee ruokinnan päällä ja ympärillä. Yritin ottaa kuvaa niin, että kaikki tulisivat ikuistetuksi, mutta ei onnistu. Vinha makailee mökinrappusilla eikä ole ainakaan vielä hoksannut niitä.
Laholatvana valamettimiehet minua pitävät vuan enpä tartte välittää. Ee mulla niitä enämpiä miäriä kavereina pörrää muutenkaan.
Onhan se hullunhommalta näytästävää koneiden aikakautena käsipelissä polttopuun hankinnat, mutta siihen joutuu jos tiukat paikat yhteiskunnissa päälle kaatuu usiampikin. Passaapi vilikasta teurastaja-armeijoiden jalkoihin jäävien polttopuiden keruuretkiä pirstaksi ammutuissa puistometsiköissä.
Montakohan vuotta itse vielä tätä jaksan?
Tuo iso pulkka ja siihen kiinnittämäni laskettelusuksijalakset helpottavat tämän talaven pölökkysavottaa. Hankiurien pohjatkin kovettuivat sitä mukaa niin kovaksi, etten enää lumentallustimilla tartte kamilastaa. Eikähän metsäpohjat ainakaan kärsi näillä vehkeillä. Sitähän kuin sukkasillaan hiipisi kun on metri lunta juuristojen suojana.
Maailmalta saa edelleen lukea päivästä toiseen niin sotien kuin luonnonmullistustenkin kärsimysnäytelmistä. En ala referoimaan. Eikö nuita lie jokaisen suutsilmät taas täynnä.
Ja onhan nuo twitterien päivystäjät kuin palkattuina asiantuntijuuksiaan jakelemassa. Pöljämiessarasvuokin niin tomerana kuittailee, että tiällä metässä oksennusta pukkaa. Pekka Toverikin (evp-jotain) pilkkaa kolumnialustansa (Iltasanomat) tapaan hyökkäävän osapuolen aseistuksen ja yleensäkin sotimisen surkeutta vaikka se on kyennyt tuhoamaan yhden valtion infan suurelta osin korjaamattomaan kuntoon. Ja tappamaan vierasta väkeä julmetun määrän omista sadoista tuhansista nuorukaisista puhumattakaan.
Olisiko hänenkin korjattava asiantuntija-asennettaa vähempi raflaavamalle asteikolle? Niinmutta eihän se käy kun ryhtyi jo koksujen eduskuntavaaliehdokkaaksikin...
Alan lukemaan ja nukahtelemaan. Vinha kuorsaa jo tuvan lattialla. Klo jotain 21, sisällä lämmintä 23, ulkona pakkasta 3,5.
18.2.2023 lauantai
Het uamusta tallustelin tienvarteen kolaamaan tuoreet aurauspaltteet tiensuunkolon edestä. Lapioin peräkärryllekin lisätilaa jotta sain Tojotanrotteloa syvemmälle. Laakkanen E, elikä entinen siskonimies on tulossa saunomaan ja nyt soppii senkin Tojota parkkiin.
Noin 70 metriä pihasta oli ilves tullut Karisuolta päin tielle ja jatkanut jänispaistin etsintäretkeään Unilamminkankaan suuntaan. Ihan olivat äskeiset jäljet tuoreessa lumessa. Toiset saman merkkisen kissan jäljet näkyivät Pikkukervisellä. Ne olivat iltayön kulkijan jättämiä koska oli lunta satanut ylle. Ketunjälkiä oli kolmet, jänisten en laskenut ja yksi lumikkokin oli tien ylitse hypännyt.
Tullessa sankka teeriparvi suhaji ylitse etelästä pohjoiseen.
Olipa päivä. Laakkanen tuli, oli pikkuisen apurinakin tuolla pölökkyjä lastailemassa. Lämmitteli saunaa. Jäykät on miehellä kyljet jo, mutta onhan sillä ikää jo yli 70.
Hyvä, että varasin keittoja muutaman ylimiäräsen; Luakkaselle lämmäytin matematiikkakeiton. Oli vieraalla yksi kalkkunalenkki kiukaalla lämmitettäväksi itselläänkin ja ainahan tiällä ainakin kahvia on tarjota. Ee hiän niäntyny nälän takia. Lähti kun oltiin saunottu 17 huitteilla.
Munchenin konferensissa isot ja pienet muat viäntäneet Euroopan asioista Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota mustana pilivenä kaikkien yllä.
Kaipa ne niitä sotakaluiksi takaisin taottuja auroja Ukrainaan nyt viimeinkin lähettävät niin massiivisia miäriä, että alkaa Siperian ikiroudasta ryöstetty mammutinluukin kohta Moskovan Zaatanan kurkuun upota.
Eurooppalaisille esitetään kovasti, ettei hätä ole sen näköinen kuin miltä näyttää. Että kaaos on hallittavissa. Unohdetaan vain lisätä, että tilanne on pahempi kuin kukaan osaa kuvitella.
Suuri massa, se/me, joka aina jää lopulta jalkoihin, osaa näin paremmin ummistaa silmänsä ja rientää hiihtolomilleen humputtelemaan mikä minnekin: Tunturihotellit ovatten jälleen täyteen varattuja.
Ne, joilla varallisuutta on ja kontaktiverkostot kauemmaksikin aukottomia, ovat varautuneet jo hyvän tovin toisenlaisiinkin maastapoistumisiin. Tiällä meilläkin. Wahlroos mm. siirsi varallisuuttaan ja kansalaisuuskirjojaan vuosia sitten peitetarinanaan perintöverojen kalleudet.
Ukrainastakin poispaenneiden ensimmäinen kärki lähti hyvissä ajoin ennen sodan lopullista ryöpsähtämistä. Äveriäimmät pelokkaat muuttivat vuosia sitten, viimeistään Krimin miehityksen alkaessa. Kuukausissa voi puhua niistä jotka olivat Ukrainasta pois jo, kun jalkoihin jäävä muu lähtijäporukka tungeksi maanteille, asemille ja rajoille vasta kun pommit niskaan alkoivat sataa.
Se on yleismaailmallinen ilmiö, että ne, joilla mahdollisuus mihin tahansa itsensä pelastamisessa on, käyttävät ajoissa mahdollisuutta eivätkä jää kumiveneiden varaan merien rannoille.
Jos Venäjänzaatanoiden Teurastaja-armeija hyökkäisi Suomeen, minulla olisi ainoastaan tämä Unimäki jonne pommitettavien listalla olevasta varuskuntakaupungista voisin paeta. Mutta pelastuisimmeko silti? Ylitse rotkottava droonipommi voisi ihan huvikseen paukahtaa keskellä korpea olevan mökintötterönkin peltikatolle. Tai teurastajien suhoihävittäjä...
Onpa hyvä ruveta näillä ajatuksilla varustettujen aivojen lepuuttamiseen. Klo on 22.30.
19.2.2023 sunnuntai
Oravia jällen tokaksi asti ruokinnan ympärillä kisailemassa. Taitaa kevätkiima nivusia kipelöidä nuillakin. Huhti-toukokuussahan nillä pitäsi jo poikaset olla kasuamassa risumajoissa.
Kävi pikkuinen haukkakin lihapalan nappaamassa kuusenoksalta. Silloin tuli kiire kaikelle elävälle, mutta ei ne kauaa poissa viipyneet. 15 minuuttia ja meno on entisenlaista. Niin pian Turkissa ja Syyriassakin vaikka 50 000 lajitoveria jauhautui juuri kivi-sora- ja rojuläjien sekaan ihan hetki sitten.
Siltähän se näyttää kun vain pinnoista jälleen kuvia esitellään. Siellä syvällä viha, suru ja pahaolo kaivelee kyllä vuosikymmeniä yksilöiden päitä ja rintoja.
Kahvi ja puuroannokset ovatten kuvussa, täytynee lähtä panemaan (sahaamaan!) puita nurin ja hankia tallomaan vaikka meinasinkin kyllä lepopäiväksi tämän avaruudellisen päivänhetken "pyhittää".
Eihän sitä malttanut lopettaa ennen sinisen hetken aikaa elikä nyt se oli jotain 17 maissa.
Nyt olen illastanut, ruokkinut Vinhan, lukenut ja kuunnellut päivän uutiset sekä saunonut.
Jänekset ovat riemuissaan kaatamieni koivujen latvoja narskutellessaan. Jäniksenpolut mutkittelevat hakkuutyömaallani, ja äijänpaljon työntävät papanaa ruokintapöyvilleen!
Oli lehdessä juttua samasta aiheesta kuin mitä itsekin olen miettinyt: Armeijahemulien (evp) vaaliehdokkaiksi lyöttäytymisen vaaroja.
Suomessa se tuntuu äkkiä ajateltuna mahdottomalta, mutta entä kun kriisi päälle iskee ja sotaisiin asioihin aivopestyä porukkaa istuu Arkadialla pilvin pimein, niin mitä niiden mieleen voi juolahtaa? Varsinkin jos sattuu joku "karismaattinen" heppu johtotähdeksi...
Saapi pelätä jo yhden valjun, nyt perkeleen paljon esillä olevan kielitieteilijän ja puolueensa kannatuksen kasvua liki kärkeen.
Jussi Halla-aho on ja pysyy hautaansa saakka vaarallisena yksilönä ja erikoisesti silmällä pidettävien kärjessä. Minä en tästä kannastani luovu. Selkäpiissä kulkee yhä kylmät juormut kun sitä äijää katsoo tai kuuntelee puhuupa hiän miten asiaa tahansa.
Vuan nyt mänen muate!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti