Sotapäiväkirja 128

30.6.2022 torstai

07.33

Eilen unohdin julkaista ne muutamat rivit jotka olin aikaansaanut tässä helteessä. Mut paskaaks siitä.  En hekumoitse nimeni jäämisellä blogistien historiaan.

Jos häviäisin täältä äkkiä, ei koira perän vusahtaisi. No, on joku kaivannutkin kun olen ollut vähän aikaa hiljaa, mutta sekin merkitsee vain päiväperhosen liitoa joka on tärkeä vain sen hetken.

Niin käy kaikille (ja kaikelle). Toisille viiveellä, toisille välittömästi poistumisen jälkeen. Sitä ei kantsi murehtia. Ollaan hyvillämme mitättömyydestämme; meitä on eniten!

Nimettömiksi, ts. merkityksettömiksi meistä miljardeista jää edelleen miljardit yksilöt. Muutamat mainitaan huomisenkin matrikkeleissa, mutta ei niistäkään elämänsäilyttäjiä sillä tavalla tule.

Kukaan ei osaa osoittaa nimeltä ketään niistä valtavista ruumiskasoista joita Moskovan Saatanan aloittama Isänmaallinen Teurastussota parhaillaan synnyttää. Vain päätappaja ja itse "operaatio" nimetään nyt ja tulevaisuudessa täsmällisesti. Saatanoile jykevimmät muistopaadet veistetään.

Sotahistorijoitsijoillekin niissä työsarkaa riittää.

09.09

Toissapvnä ja eilen G oli toiminut ihan ite tehokkaasti mopokorttinsa eteen ja saanut niin teoriat, ajotunnit kuin ajokokeetkin suoritetuksi ja ajokortin taskuunsa. Nyt alkaa ruohikoidenleikkuista naapureille saatavat palkkiot sittä männä skootterikruisailuihin. P ei enää ajele "skoballa" niin se siirtyi G:n käyttöön.

Näitä mopotraditioita en kykene estämään vaikka en niistä pidä jo ympäristön takia saatika että pyöräily jää sitten vähemmälle. Tai no, koko ajanhan nuo vanhimmat pojat lähtevät asioilleen ja töihinsä pyörillä vaikka on jo autoiluakin varten kortit hommattu.

15.42

Sisällä+ 26°, ulkona +32°.

Kannoin satoja litroja ojavettä kasvimualle. Kauaa siellä vettä ei riitä jos helle jatkuu. Kaivossa kyllä, mutta pidempi on matka. Jos saisi sen verran aikaiseksi, että letkua 50 m lisää, niin antaisi pumpun hoidella vesitarpeet lähemmä. Juuttaan letkuiepit maksavat aikasten paljon ja siksi jäävät hommaamatta. Voisi olla, että halvemmaksi tulisi 32" musta vesijohto joka jo saunalle kaivolta on olemassa.

Jos ruapaisisi saunalle tulet, kävisi hiet & kookosrasvat pesemässä nahkasta pois ja lähtisi sitten Muaningan Kasinolle naistentansseihin (joku, joka ei tiennyt naistentanssikulttuurista kysäisi kerran, kun olin lähdössä, että mitä miehet siellä tekevät. Varmisti; olethan sinä mies?).

Moskovan Saatana on vähätellyt Suomen ja Ruotsin natoveräjästä sisäpuolelle käyntiä. Kuka uskoo vähättelyn olevan totta? 

Pian tulee tulta munille ja -sarjoille kans!

17.32

Tänään sain lähikuvia huapaperhosesta. En muista sitä lajia aiemmin laittaneeni merkille. Sitten tuli valkoviklo maantienlaitaan 2:n poikasen kanssa. Se komensi jälkikasvun viitakkoon piiloon ja lensi edelläni puunlatvasta toiseen kun yritin päästä ottamaan edes jonkinlaista kuvaa siitä. Kaukaa näpsäisin jonkun otoksen, mutta tietäähän nämä mun putkivarustukset...

Joku voi sitten mun poistuttua, kirjoittaa kirjan "Kaikki hänen Unimäen lintunsa", tai jotain yhtä vaatimatonta.

Se tuli mieleeni, kun siirsin Churcill-tuolin raitapajun langettamaan varjoon ja istuttuani liikahtamatta puoli tuntia, lehahti paikalle kyyhkyt, viherpeippoperhe (11 kpl, nyt sain lasketuksi kaikki kun ne melkein läjässä nurmelle kehään kapsahtivat) närhit ja joku rastaskin. Mutta kun liikutin kamerakättäni, kaikki olivat sekunnissa tiessään.

Vaan selitäpä se tunne kun paikalle lehahtelee joka puolelta siivekkäitä miltei samaan hengenvetoon! Se on ällistyttävä, melkein mystinen olo. Varsinkin kun olin melkein nukahtanut paarmojen pörinään ympärilläni.

Saunottu on. Taidan oijustaa sinne humpalle. Pitää käydä vaikka Varpaisjärvellä ruokakaupassa männessä. Kylymälaukku hurisemaan takakonttiin!

Sotapäiväkirja 127

29.6.2022 keskivikko

05.35

Vielä syöttää vihervarpunen 7:mää lastaan vaikka ovat jo niin suuria, ettei emästään muuten erota kuin ruokintavaiheessa aukeilevista nokista.

Sepelkyyhky nielee auringonkukansiemenetkin kokonaisina, hautoo kuvussaan niistä "linnunmaitoa" poikasilleen. Laitoin varsin kokeeksi pölkynnenään kourallisen niitä ja nyt yksi hoksasi ne aamiaisekseen.

Tikkakin toi poikasensa raitapajun kylkeen ja kantaa sille makupaloja minkä kerkiää...

...käenkukunta jatkuu vaikka kohta kiäntyy heinäkuuksi. Pitkä on niillä kiimakausi; ei ole vihne vielä kurkkuun takertunna.  Lisääntymisvimman kesto noudattelee sopivien sijaisemojen pesintäkauden kestoa. Havainnoista päätellen joillakin pikkulinnuilla saattaapi olla jo toinen kierros menossa, rastailla varsinkin. Västäräkkikin oli jo vienyt poikasensa pois pesästään suojaisiin heinikoihin syötettäviksi kun ei ole enää pihamaalla keikuttelemassa pyrstöään. Toisen västäräkin  pesue tienpuolen räystään alla on vielä syötettävissä. Sen pesän olemassaolon huomasin kun istuin Rooseveltin tuolissa kasvimaanlaidalla.

14.09

Kuolemankauppiaat saivat natosovun aikaan USAn luvattua lentäviä murhavälineitä Erdoganin Tyrkeylle joka tulee käyttämään niitä kurdeja kurittaakseen. Ja ketä vain Syyrian ym. siviilikohteissa Venäjän saatanoiden tapaan.

Alan väsyä tähän maailmanlaajuiseen valehtelu- ja asioidenvierestä puhumisen ilmapiiriin. "Vastuu siirtyy kuulijoille", sanotaan savolaisten kanssa keskusteltaessa. Nyt on käynyt selväksi, että tämä meikäläisten, so. savolaisten kiero kulttuuri on levinnyt pahimman pandemian tavoin Kuopion torilla käytävien iänikuisten vehnästelyjen piiristä vakavien aiheiden saastuttajaksi eikä vastuunkantajia enää voida yksilöidä.

Kaikki on yhtä saatanaa ja puuttuu enää se viimeisen pelotteen aktivoiminen.

Sotapäiväkirja 126

28.6.2022 tiistai

05.34

Onpa mukavan vilpoinen aamu eilisen helteen jälkeen: +16°, puolissapilvin, kevyt itäinen ilmavirtaus ja ukkosenjyryä jossain Iisalmen suunnassa.

Eilen myöhällä oli kyyhkyjä nurmella, mutta nyt vain yksi närhi. Mustiarastaita oli ennen ulosmenoani kaikilla kulmilla mökin ympärillä. Jos jokainen oli emolintu joka poikasilleen aamupalaa oli hankkimassa, niin riittää syksyllä sitä lajia ihasteluksi saakka.

...nyt tulivat kyyhkyt...

Jos sepelkyyhkyjenkin pesintä luonnistuu ja nurmella pistäytyvistä puolellakin pesä on, niin lajin osuus Unimäessä tuplaantuu jälleen. Vielä 3-4 vuotta sitten en tästä ikkunasta seurannut yhdenkään kyyhkyläisen nyökkäsevää kulkua ja nyt niitä saattaa yhtä aikaa olla 5-6 sinisenharmaata siivekästä... Nyt yksi niistä hyppäsi puolikkaan lahopölkyn nenään ja nokkii sen pintaa kuin siinä jotain nokittavaa olisi. Olisiko tikkojen jäljiltä vielä niitä pieniä, mustia mauriaisia?

Tuuletusluukut ovat ikkunoiden yläpuolella auki ja jos kahvikuppikin pöytään kolahtaa, linnut ovat tiessään.

...nyt paikalle saapui harakka. Niitä näkee harvoin täällä, mutta kaupungissa ne tulevat lokkien kanssa takapihan sorapolulle nokkimaan Puutarhurin murskaamia lehtokotiloita ja tarkistamaan koirankupin jämät joita ei kyllä Vinhalta jää koska sen ruuat ovat kovin säännömukaista kertasyötävää. 

Kas, harakkaa kyyhky "vierastaa", kiersi kauempaa sen toisin kuin närhen, jonka kanssa ne saattavat nokkia jopa vierekkäin.

Tällaisia pieniä huomiota voi siis vaatimattoman kesämökkinsä ikkunasta tehdä kun ympäristö muullekin elävälle kuin itselle on jätetty vähän kuin vasemmalla kädellä hoidetuksi. Sentin pituiseksi höylätyllä nurmella eivät linnut kauaa viihdy. Rastaat ehkä aamukasteella jos matoja on, mutta niitäkään ei löydy keräävän ruohonleikkurin jälkeisiltä nurmikoilta koska ravinnekerros ei ole niille ruokaisa elinalusta.

Tuossa kauranoraan ja muun nurmen yli viisisenttisessä vihermatossa on varmasti tuhansia eri lajin pikkueläviä joita nuo nokkivaiset kupuunsa etsivät.

Nyt yltyy tuuli suhajamaan. Tuopikohan ukkoskuuroja? Muutaman päivän helle on jo hieman kuivattanut pintakerroksia, että pienet vesiruikkaukset taivaalta eivät olisi pahitteeksi. 

Mustikoilla on jo isot raakileet ja niitä näytti olevan runsaanlaisesti. Puolukkaakin kukinnoista päätellen tulee. Marjaisa syyspuoli siis tiijossa.

10.45

Armaalan Rami sauvakäveli kylään! Ei ole miestä näkynyt, mutte ei se ihme ole sillä oli sairastellut melkoisen vakavasti. Nyt jo kuntoutumassa pikkuhiljaa, että tällaiset 15 km:n lenkit jo sujuvat.

On muuttanut eläkepäivikseen ja lopuksi elämäänsäkin Nummelasta takaisin synnyinsijoilleen. Ei kuitenkaan synnyinmökkiinsä vaan oli ostanut kylältä rivitalon päätyhuoneiston. On melkein 10 v. mua vanhempi.

21.23

Tännään kokoustivat natolaiset Madridissa niin, että Moskovassakin saatanat hikoilivat. Taisivat mammaparisko Suomi&Ruotti jopa piästä sopimukseen Tyrkeyn kanssa Natoveräjän sisäpuolelle pääsystä. 

Jos Kekkosen aikaa eleltäisiin, alkaisivat pari viikkoa kestävät harjakaisryyppäjäiset, mutta Niinistö ostaa tuliaisiksi ehkä kalliimmanpiuoleisia liljoja Jennilleen ja Aarokuopukselle pienen traktorlikaivurlin jolla se Kultarannan santaa kaiveleepi kapustallisen kerrallaan.

Moskovan "hikoilu" tarkoittaa, että nyt ne siellä sitten alkavat latailemaan niitä lupaamiaan vastatoimia joko tykkiensä panospesiin tahi jos kyse on jostain muusta yhtä "miellyttävästä" sanktiosta, niin nekin vain klikkauksin aktivoidaan. Valmiinahan nämä "vastatoimet" ovat varmasti jo olleet vaikka Piäsaatana saattoi luulla Erdoganin toimivan heidän toiveidensa mukaan. Taisivat USA:n tarjoamat hunajapurkit olla kuitenkin helpommin nuoltavissa...

Kyyhkyjä neljä maassa ja pari kujertelee lepikossa. Pottupellollakin on 2.

Päivällä oli teeripoikue tulossa pihaan, mutta Vinha äkkäsi ne ja ajoi pois. Onneksi poikaset osasivat jo lentää niin pitkästi, ettei koira niiden perään jaksanut helteessä lähtä ryntäämään.

Ensi syksynä on kanalintuja runsaasti. Poikueet ovat isoja. Kävin Villelässä mutkan ja sillä reissulla näin kaksi teeripoikuetta. Joku oli vienyt Rajalähteeltä sinne hommaamani kauhan. Vai mikä muu selitys jo vuosikymmenen, jos ei kauemminkin olleen, kepinnokkaan narulla sidotun, maatumattomasta aineesta tehtaillun esineen kohtalo voisi olla?

Paarmoja on valtavasti. Kookosöljyllä on kyllä myönteinen vaikutus niiden puraisuhalukkuuden estossa. Mulla oli vain shortsit jalassa kun kuljin tuon Villelän polun päästä päähän ja takaisin eikä tainnut kuin yksi nälkäisin puraista. Pörräsivät kyllä ympärillä ihan kuin hevonen olisin ollut.

Hesarissa oli juttu kangaskäärmeistä joita nykytiedon mukaan esiintyy vain Ahvenanmaalla. Jutun kiärmetuntijoiden mukaan kangaskiärme on ainoa Suomessa oleva laji joka kuristaa saaliinsa hengiltä. Myrkyllinen se ei ole. Minusta olisi mukavaa saada se Unimäen kiärmepopulaatioita rikastuttamaan, mutta eipä täällä olisi sille soveliasta asuinympäristöä.

Unimäessä asustavat vain kyyt ja muutamat rantakiärmeet. 

Jos mustakyy olisi oma lajinsa eikä vain värimuunos tavan kyystä niin sitten lajeja olisi kolme joista havaintoja on runsaanlaisesti.

 Vaskitsoja en ole havainnut yhtäkään. Sisiliskoja sen sijaan kuikkii jokaisesta kivenkolosta ja halkopinojen rakosista.

Mä alan nukkuun. Klo on 22.34.

Sotapäiväkirja 125

27.6.2022 maanantai

07.56

Eiliset lauseet olivat juuttuneet paikoilleen. Panin meneen ne ny.

17.16

G:mopokorttijuttuja aamupvllä ja ip meni ruokia laitellessa. Kyhäelin pottuporkkanakanaluatikon uuniin. Tuli siihen mauksi savukinkun suikaleitakin, ja yrttejä, sipulia, kasvislientä. Pojille on energiaa huomiseksi valmiina. Laitoin uunipuuron laatikkoruuan jälkeen hautumaan.

Ajelen tästä illan hieman viilentäessä hellettä Unimäkeen.

23.00

Tulin jotain 21 maissa tänne Um. Olen jo saunonut ja syöttänyt itseäni itikoilla.

Neljä päivää poissa ja kaikki kasvusto on niin rehevässä kasvussa kuin en olisi nurmikoihinkaan siimaniskemää sivaltanut.

Metsän sissipotuissakin tummanvihreät, isolehtiset varsikot kurottelevat jo aika ylös maasta. Niissä on aivan erilainen pinta värin tummuuden lisäksi kuin pellon mullasta aurinkoon kurkottelevilla. Kuin suuria basilikan lehtiä.

Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota on jällen näyttänyt mahtinsa. Moskovan Saatanan kätyrit ovat iskeneet ohjuksillaan asiakkaita täynnä olleeseen ostoskeskukseen Lysitsanskissa. Turvapaikastaan satojen kilometrien päästä ohjukset laukaisseet isänmaalliset pikkusaatanat saavat varmaan Suuren Saatanan Kultaisen Ristin poppelinlehvien kera. Onhan se niin komeaa kuvitella, kuinka ukrainalaismummot ja äidit lapsineen räjähtelevät ostoskärryineen kappaleiksi pitkin kauppakeskuksen luhistuvia käytäviä...

Ja diktatuurin virallinen jargoni kansalaisilleen propagoi, ettei ohjuksiamme siviileihin suunnata.

Sotapäiväkirja 124

26.6.2022 sunnuntai

23.34

Kari Enqvistin ja kaltaisiensa kirjoitukset tekevät hyvää tilanteessa, jossa maailma on rähmällään yhden ainoan, autoritäärisesti johdetun, aiheuttamansa valtavan, mutta vielä paikallisena pysyneen Isänmaallisen Teurastussodan takia.

Mittasuhteiden tajuaminen populaarilla tavalla esitetystä tiivistelmästä lyttää kuitenkin suuriksikin itsensä julistaneet diktaattorit sotineen pelkäksi atomihiukkaseksi joka ensimmäisenä pyyhkityy merkittävyyksien listoilta kummittelemasta.

Merkittävää on vain kaiken merkitykselliseksi julistamamme mitättömyyden tajuaminen. Eikä sekään kovin merkittävää. 

Senkin totaalinen ymmärtäminen, että pian evoluutiokokeilu kohdallamme on taputeltu, tekee yksinkertaisesti hyvää koska se on väistämätön, seuraava mullistava tapahtuma täällä ajaksi nimeämässämme kosmoksessa.

Eikä tämä voi olla hatusta tai raamatuista vedetty maailmanlopun "ennuste". (Ennuste se ei ole lainkaan.) 

Lajimme aivojen nerous on kehittynyt siihen pisteeseen, että se on kyennyt jo yksinkertaisin kaavioin laskemaan viivan alle lukeman joka kertoo eksaktisti tarinamme aamenenluvun aikojen koittaneen.

En usko erityisesti tieteeseenkään koska se jos mikä ei ole "uskon" asia. Luottaa sen antamiin tuloksiin kyllä voin,  sillä niitä -tuloksia- näen kaikkialla. 

Varsinkin elonkehä, joka on kaikelle merkityksillisin ja ainoa laatuaan ja jonka toiminnan kaikelle tuntemallemme elämälle tärkeiden toimintojen hiipumisen tila on tieteen keinoin kartoitettu varsin kattavasti.

Tämän tärkeimmän tiedontunteen luulen jakavani esimerkiksi Greta Thunbergin kanssa.

Jumalaa en ole nähnyt sen enempää kuin hänellä väitetyksi olevaa, vuokrakohdussa tuotettua lehtolastaankaan joten niihin uskominen olisi varsin hassua. Ja varsinkin J-myytin ympärille kehitettyjen saagojen tahtiin eläminen olisi enämpi harhaista kuin uniinsa uskominen.

Olemattomuuksiin uskomiset ovatkin suurimpia syyllisiä lopunaikojen tilanteeseen, jossa elonkehä nyt kituroi. Fatalismiin sortuminen ajast´aikaa niistä pahimpia.

Totuuden katsominen silmiin henkiolentojen sijaan olisi ollut kipeää tekevää, mutta tarpeellista jo aikojen alusta lähtien.

Kari Enqvist:

"Klassisen fysiikan luomiskertomuksessa me pystymme laskettelemaan koko maailmanhistorian lävitse edes vetämättä välillä henkeä: näkyvä universumi lähti liikkeelle liki 14 miljardia vuotta sitten tulikuumasta alkutilasta. Avaruuden laajetessa ja jäähtyessä aine järjestyi painovoiman vetämänä rakenteiksi. Niihin ilmaantui galakseja, ja niiden paikallisiin kaasukiekkoihin ilmestyi tiivistymiä, jotka muuttuivat tähdiksi, kun kasvava paine sytytti ydinroihun tiivistymien keskustoihin. Näin syntyi myös hieman alle viisi miljardia vuotta sitten oma Aurinkomme, jonka ympärillä jättöaine törmäili aikansa, kunnes asettui planeetoiksi. Tällä tavoin muodostui Maa ja sille sateliitti, joka lempeän sisaruksen lailla vakautti maapallon niin, että sen myrskyisten merien lahdelmiin kehittyi alkeellisia monistajia, niitä joita myöhemmin kutsumme elämäksi. Ja ne myllyttivät myrkyllisen  alkuilmakehän hapekkaaksi ilmaksi parissa miljardissa vuodessa, jolloin elämä alkoi tämän uuden polttoaineen vauhdittamana kiihtyä. Kambrikauden lajiräjähdyksessä puoli miljardia vuotta sitten survaistiin päälle isompi vaihde: elämä mateli kuivalle maalle ja lisääntyi, kunnes 65 miljoonaa vuotta sitten Jukatanin niemimaahan osui suuri asteroidi. Näin ura urkeni nisäkkäille ja ihmisen suvulle, joka reilut kaksi miljoonaa vuotta sitten tarttui työkaluihin, alkoi sitten puhua ja sommitella tarinoita ja siirtyi viimeisimmän jääkauden päättymisen kunniaksi villiviljan viljelijäksi. Oheisvahinkoina syntyi uskontoja, Rooman kaltaisia imperiumeja ja John Locke, joka sanoi, että kannattaisi katsoa ympärilleen ennemmin kuin vain pohdiskella, ja sille tielle kun lähdettiin, kehitettiin kvanttifysiikan ja suhteellisuusteorian maailmanselitys. Sitä ennen Gavrilo Princip otti ja ampui Sarajevossa arkkiherttua Franse Ferninandin, ja samoihin aikoihin valittiin Suomen presidentiksi Lauri Relander, joka sai liikanimen Reissu-Lasse, koska hän teki kaudellaan peräti kolme ulkomaanmatkaa. Immanuel Kantiin verrattuna se oli tietysti mittava suoritus. Tämän jälkeen on nujakoitu ja sodittu iellä sun täällä, suuret ikäluokat ovat häipyneet eläkkeelle samalla kun maapallon väestö on räjähtänyt moninkertaiseksi, niin, että tässä sitä nyt ollaan, älypuhelin lähes joka taskussa."

Sotapäiväkirja 123

25.6.2022

09.12

Nukuin muuten tänne saakka, mutta ½kuudelta havahduin sen verran ylös, että kävin katsomassa keittiössä kun P teki eväitä ja oli lähdössä aamupäivävuoroonsa robottien kansoittamalle tehtaalle Petäisenniskan "Teknologiapuistoon".  

Mikä nimitys! Häpeäksi puistoille.

"Puisto on avoin tai puoliavoin hoidettu viheralue kaupunkirakenteen keskellä. Puistoja on erityyppisiä riippuen käyttötarkoituksesta ja sijainnista, ja niiden ilme voi vaihdella hyvin rakennetusta lähes luonnontilaiseen. Lähiöiden ja muiden asuinalueiden viereiset metsät ovat usein virkistyskäyttöä varten hoidettuja puistometsiä."

Puisto-liitteen käyttöönotolla muihin tarkoituksiin on luotu mielikuva jostakin perin myönteisestä asiasta joka muuten on vain omiaan vaarantamaan elonkehän tilaa olemassaolollaan. Ainakin parikymmentä vuotta on jo rakennettu kauppapuistoja ja tuulipuistoja joiden loppuliitteellä on pelkkä aivopesutarkoitus.

Siteeraamassani wikibedian artikkelissa mainitut, oikeaa puistoa tarkoittavat "viheralueet kaupunkirakenteen keskellä" eivät nekään ole terveitä rakenteita luonnontilaisiin nähden. Ne ovat vain yhden lajin "viihtymistä" varten ympäristöä kalliilla ja  tuhoavalla tavalla maapallon kylkiin veistettyjä, monotoonisia ruoho- ja istutuspuskaplänttejä joita yhtä kalliilla ja tuhoisalla tavalla ylläpidetään.

Suurin osa puistojen viihdekäytäjistäkin sitten vain itkee ja marisee kun sinne yrittää luonto oikeassa muodossaan nokkaansa ja luonnollisia ulosteitaan tunkea. Valkoposkihanhiparat!

13.23

Juhani Aho, Hajamietteitä kapinaviikoilta (1918).

"Sunnuntaina 24 p:nä helmikuuta.

Ruvetaanko ottamaan panttivankeja?

Tulee niin paljon tietoa murhista ja tihutöistä maaseudulla, useimmat minulle outoja henkilöitä, etten ole tullut tehneeksi niistä enää muistiinpanoja. Joskus taas kumotaankin tiedot. Etäänpää tietysti tulee tietoja niukemmin, vaikka siellä kai tapahtuu vielä enemmän, rintamain läheisyydessä. Tällä haavaa pelätään varsinkin panttivankien ottoja, jopa pogromejakin, joita poistuvien matruusien kuullaan panevan toimeen.

>Työmiehen> kirjoituksetkin tulevat yhä verisemmiksi ja kiihkoisemmiksi."

Kun lueskelin Juhani Ahon sisällissodan aikaisia hajamietteitä ja kirjoitin sitten tuon edellä olevan siteerauksen, niin selkäpiissä kulki kylmänväreet. Tjusin silloisen, kansalliskirjailijaksi korotetun, synnyinäänistäni kotoisin olleen ihmisen todella eläneen suomalaisittain siviileille yhtä vaarallista aikaa kuin mitä elävät nyt tuhannen kilometrin päässä olevat euroopanlaitalaiset kahta kauheamman sotakoneiston murskatessa summittaisissa pommituksissa kaiken pieniksi murusiksi ja lihanriekaleiksi välittämättä pätkääkään lasten ja muiden avuttomien tuskanhuudoista.

Ehkä minunkin näillä, mielestäni mitättömiltä ja sotaa vain hieman sivuavilla päivittäisillä merkinnöillä tulee olemaan  "rintamientakaisia" tunnelmia tutkivalle jälkipolven edustajalle karvanverran annettavaakin. Olkoonkin, että tiedotusvälineiden ammattilaisten laatimat, arkistoidut uutisoinnit "hetki hetkeltä" ja asiantuntija-analyysit auttavat historiankirjoituksessa tarkemmin kuin koskaan aiemmin on tapahtunut.

Olettaen tietenkin, että elonkehä elinkelpoisena tulee ylipäätään säilymään.  

18.12

Mittarissa varjolukema +25. Lähetään Puutarhurin kanssa Jormulan lavalle humpalle. Jospa siellä hänen yskänsäkin helpottaisi kun oikein pyöritellään retonkia rullalle. Voi olla, että hiki virtaa.

Sotapäiväkirja 122

24.6.2022 perjantai

03.19

Olisi juhannusaatto. Eipä tunnu missään. Siellä tuntuu, missä homo sapiens toista homo sapiensia murhaa.

En ole ylpeä "ihmisyydestäni". Olisin mieluummin vaikka sokea matikka järven syvimmässä, mutaisimmassa loukossa.

En muista enää, mikä oli se uni johon näin aikaisin havahduin. Ei edes kusettanut, että sen vuoksi olisin jalkeille saakka kömpinyt. Panettanut kyllä olisi. Ehkä johonkin siihen liittyvään unessa esitettyyn "toiveeseen" havahduinkin.

Panetuksen tunteista tulee nytkin mieleen Pentti Saarikoski joka kaikkien viisauksiensakin keskellä muisti siitä lorsata. Ei elänyt tarpeeksi pitkään hän, että olisi lopulta ymmärtänyt, ettei sillä ole ihmistoiminnoissa suvunjatkamisen lisäksi muuta merkitystä kuin muussakaan ulostamisessa; paineet lisääntyvät kun säiliöt täyttyvät.

Yksi rakennusmies sanoi kerran paskalta tultuaan, että olipa taas makia kokemus, parempi kuin huono nainti. (Kylläpä sitä nyt vähätellään moottoria joka nuorempana juoksutti niin, ettei nukkua malttanut!)

Laitoin P:lle puuron ruokatermokseen hautumaan kun se lähtee kuudeksi töihin.

G:n synttäripäivä. 15 vuotta sitten lähti taksi kuuden aikaan illalla KAKS:lle ja klo 23.30 oli pojalta napanuora katkaistu. Sitten pojankellukka jäi tissi suussa tyytyväisenä synnyttäjänsä rinnoille kun minä läksin tänne Sivukadulle nukkumaan.

15 vuotta on jonkinlainen rupeama lasten kasvatuksessa ja varsinkin, kun niitä on samaan aikaan eri ikäisinä useampia.

Nyt kun sodan karkea käsi sivelee jälleen Euroopan karttaa ruttuun, voipi oikeasti miettiä, että sitä vartenko lapsia tänne maailmaan lykätään ja niistä huolta pieninä pidetään, että tappajia olisi sotiin laittaa ja nuoria, kauniita ruumiita sankarivainajina hautailla. Ja kun sotia synnyttävät lajimme ne yksilöt, joille minkään pienenä olemisella ei ole mitään merkitystä. Ei ihmisten, eläinten, eikä valtioiden "elintilan".

"Suurten kirjailijoiden ja ajattelijoiden" maa Venäjä synnyttää myös suuria hirviöitä jotka alkavat kuvittelemaan itsestään suuria hallitsijoita vaikka pieniksi ovat muuten jääneetkin.

"Kuinka paljon maata ihminen tarvitsee elääkseen?" kysyi venäläinen kirjailija Leo Tolstoi ja kertoikin sen novellinsa tauoissa, mutta ei niin pieniin pläntteihin diktaattorit tyydy. Eivätkä ne maailmankirjallisuuttakaan lue muuten, kuin ottaakseen sieltä omintakeisia tulkintoja valloitusretkiensä ruudinsytykkeiksi.

06.00

Vein Vinhan ulos kun P lähti pyöräilemään töihinsä. Hieno, kosteanlämmin ilmanala. Siili Riston nurmella härnyytti koiran haukkuun ja se piti komentaa hiljaiseksi. Murisi ja narisi kuitenkin aikansa kauempana olevalle tuhisijalle joka sitten, kun huomasi ettei musta karvakasa pääsekään hänen lähellensä, murritti mennä naapurin sokkelinvierustaa tienvarren ruusupuskan alle piiloon.

Siili on hieno eläin.

Olisin minä voinut jäädä Unimäkeenkin juhannusta viettämään, mutta Puutarhuri on kipeänä. Yski nytkin koko yön ja näytti olevan muutenkin vaikeaa. Hän olisi voinut tulla Unimäkeen ja olisi sitten käyty sieltä käsin jossain juhannushumpalla.

Vieläköhän koronan jälkitauti vaivaa Puutarhuria vai onko jo uusi tauti nousemassa?

19.23

Rellunpippana oli mennyt eilen katsastuksesta hyväksytyin leimoin. Vain vetoakselin kumista huomautus ja rekisterikilven valoista jotka korjasin Eliaksen kanssa tänään. En kyllä olisi uskonut, että mokomalle vielä vuosi käyttöaikaa annettiin. Olin valmis jo viemään sen jo autojen eutanasiaklinikalle...

Tässä kahden vaiheilla, lähdenkö yksin Napikselle humpaltamaan kun ei Puutarhurin olo ole parantunut. Nyt ei olisi ollut alaikäisiäkään vahdittavana ja Pauluskin rupesi jo nukkumaan kun menee jälleen aamulla varhain töihin. Tein uunipuuroa päivällä valmiiksi ja erittäin makoisan kanakasviskeiton jonka ryyditin yrteillä, maustamattomalla juustokastikkeella ja leipäjuuston paloilla.

On mukava tehdä ruokia kun alkaa murrosiän ohittaneillekin kelvata kaikki mitä kattiloista löytyy.

22.10

Eipä tullut Napikselle lähdetyksi. Sen sijaan kävin kaivelemassa varastolaatikoista kirjoja. Kari Enqvistia, Timothy Snyderia, Åsne Seierstadia, Juhani Ahoa, Olavi Paavolaista...ja millaiseksi ääliöksi itseni jälleen tunnenkaan näine "sotapäiväkirjoineni"!

23.37

G täsmälleen 15 vuotta nyt.🌻

Sotapäiväkirja 121

23.6.2022 torstai

05.37

Heräsin unennäköön jossa olin kaatuneen petäjän alle jäänyt sotilas. 

Puun oli tyrkännyt nurin sitä vasten rymistelleen hyökkäysvaunun panssarikeula ja vehje oli jäänyt mahastaan juurakon päälle kiikkumaan. Uhkaavasti käyttäytyviä sotilaita alkoi parveilla ympärillä ja katselin niitä oksien lomasta peläten, milloin ne huomaavat minut ja alkavat silmittömän tulituksen.

Sitten joku huusi "poikki!" ja minäkin aloin kömpiä pois hankalasta paikastani.

Jos Hitler olisi onnistunut lebenstraum-unelmiensa toteuttamisessa soisivat fanfaarit Suomessakin hänen kunniakseen pystytetyillä muistomerkeillä Adolfin nimipäivän kunniaksi. 

Mutta kukapa osaisi kuvitella seppellehvien suutelijat Uatun muistokivien äärille tämän päivän johtohenkilöistä? Niinistö ja Antti Kaikkonen ne tuskin olisivat eikä Sanna Marinista piäministerinä kukaan olisi edes unta nähnyt. 

Eihän vasallivaltioissa omia ministereitä olisikaan. Keskusjohto antaisi määräyksiään Berliinin  kullitetuista valtaistuinsaleista, ja aina kun jokaiselle kiinteiksi varusteiksi jo syntymässä asenetuissa nappikuulokkeissa räsähtäisi, kaikuisi Heil! kaikkialla.

06.32

Jos nyt yhteiskuntaa kurittamaan iskisi todellinen ruokakriisi, niin millä tavalla alkaisin hyödyntää ikkunan takana nurmella avautuvaa proteiinikimpaleparvea?

Juuri nyt paikalla napsii ruohikosta evästä nokkiinsa 5 närheä ja 4 sepelkyyhkyä useiden eri rastaslajien ja pikkulintujen lisäksi. Oravakin oli kahden pikkuoravan kanssa kun heräsin, mutta ne ovat jo poistuneet. Ruokinnalle en ole lisännyt viikkoihin uutta jyvää, niin eiköhän pohja jo paistane sielläkin. Nurmelle olen käynyt ripottelemassa kyyhkyjä varten kauranjyviä, mutta ovat nyt alkaneet itää nekin.

Jos ampuisin yhdenkin noista linnuista vaikka äänenvaimentimin varustetulla piekkarilla, loput arkiintuisivat toviksi ja jo seuraava ateria saattaisi jäädä saamatta.

Niitä pitäisi pyytää niin, ettei vieressä oleva lintu tajuaisi toverinsa paistiksi joutumista.

Pitkä naru jonka päässä joustosilmukka olisi yksi konsti, mutta rääkymistä ja höyhenenpölläkkäähän siitäkin seuraisi. Laatikkoansa olisi vaivaton peli ja se ei ehkä pelästyttäisi muita, kuin sisään napsahtavia.

Olisi mahdollista viritellä myös narulla laukaistava, laaja-alainen verkko joka putoaisi noiden kaikkien niskaan ja sen kuin menisi, ja valitsisi räpistelevästä joukosta parhaat palat.

Mutta tulisivatko vapauteen päästellyt enään takaisin?

Eikä tälle tontille kaikkinensa ruokailemaan tulevaa faunaa kauaa koko perhe söisi. Kuukaudessa tai kahdessa olisivat peipotkin huussin tornia kasvattamassa.

Parasta olisi siis ottaa valmiiksi kesyjä kanoja, fasaaneja ja kaneja häkkeihinsä joista tarpeen tullen pottuhuavikkaille kastikelihat irroittelisi.

Mutta niillekin pitäisi olla jyvää ja muuta ruokaa tarjota ja jos hankkijat menisivät ruokakriisin tullen umpeen eikä rahallakaan, vaikka sitä olisi, mistään mitään saisi ostetuksi, proteiinikimpaleiden kasvattamisesta ei tulisi yhtikäs mitään.

Kriisitilanteisiin olisi siis pitänyt varautua jo vuosia sitten. Periaatteessa elinikäinen homma kuten joskus on ollutkin.

Olisi oltava eläinsuojat ja peltoa kuokittuna sen verran mustalle muralle, että siinä enempikin kasvaisi kuin vain potut ja porkkanat.

Hirvet, kanalinnut, jänekset ja järvien kalat olisivat tietysti ilmaisella ruualla kasvaneita ruuaksimetsästyskohteita, mutta ei niitäkään ihan noin vain oteta. Lihojen säilyvyyskin olisi oltava turvattu. Yksi iso pakastin ei riitä koko perheen talven tarpeille ja sähkötkin olisi hyvä olla olemassa...

13.34

Tuleepa sitä vettä rajunlaisesti. On satanut jo monta tuntia. Jäi kesken sipulipenkkiin katetavaran siilaaminen. Toisen sain peittoon eikä toiseen enää koko alalle riittäisikään.

Sadetutkan mukaan pitäisi hellittää kolmen jälkeen, mutta sittenpä alankin laittautua pois Unimäestä. Saunon kuiten ensin.

21.17

Knissa jälleen. G lähti kaverinsa mökille pariksi päiväksi. Sinne menevät tietysti T:n vanhemmatkin ja jotain muutakin porukkaa, etteivät keskenkasvuiset keskenään sentäs ole.

Minä kyllä olin tuossa iässä jo jos jonkilaisten porukoiden kanssa ja vaikka missä eikä kenenkään vanhempia näkynyt mailla ei halmeilla.

G täyttää huomenna 15 v.

22.03

Pitäisi oikeastaan ruveta jälleen lukemaan Olavi Paavolaisen Synkkää yksinpuhelua toisen maailmansodan ajoilta. Aika olisi otollinen vertailunkin vuoksi, sillä sodan laajenemisen pelko asuu Euroopassa ja eurooppalaisissa nyt siten kuin se asui toisen maailmansodankin alla. 

Mikä selittänee Paavolaisenkin kirjoittamistyylin perusvireeen minkä hän sai merkintöihinsä ladatuksi kun kirjoitti muistiin näkemäänsä ja kokemaansa? 

"Synkkä yksinpuhelu", sitä se tosiaan on ollut vaikka miten olisikin (väittävät muutamatkin kriitikot) jälkeenkäsin editoinut muistiinpanojaan alkuperäisistä poikkeaviksi. Tämäkin väite luulisi olevan selvitettävissä jos alkuperäiset vihkoset ovat tallella -paitsi ne muistiinpanot, jotka Paavolainen väittää heittäneensä reelingin ylitse Marseillen  sataman tyrskyihin ennen kuin jatkoi Neuvostoliitossa käyntinsä jälkeen Odessan ym. kautta pidentynyttä matkaansa takaisin Suomeen.

Nerokkuudessa en Paavolaista ohita, mutta elossaoloikäni on jo ohittanut hänet. Olavi kuoli 60 vuotiaana 1964. Sinä vuonna minä täytin 6 vuotta enkä tiennyt sellaisen "kohu"henkilön olemassaolosta yhtikäs mitään.

Vastaaviin synkkiin yksipuhesiin en minä kykene vaikka kuinka näkisin maailman elonkehän tilan olevan hilkkua vaille menetetty peli ilman Venäjän Suurta Isänmaallista Teurastussotaakin.

Sotapäiväkirja 120

22.6.2022 keskiviikko

05.05

Uamun ilima  puolipilivinen, +10°, tyyntä. Kyyhkyjä muiden pienempien lintusten kanssa nurmella ja kasvimaalla. Raskiiko niitä kusellakäynnin takia pois pyrähdytelläkään...

Unessa aprikoin tämän sotapäiväkirjan lopettamista. Joku sanoi, että muuta se "sotepäiväkirjaksi". Intin vastaan, ettei minulla ole sotenkaan kanssa yhtään sen enempää tekemistä kuin sotienkaan. Ammu sitten kuula kalloosi, vastasi se unen "Joku". 

Tuon unen tunnelma lyhyesti luonnehdittuna: Koivet huarukkaa myöten iätivievässä suossa.

07.45

Närhi lensi tienvarren petäjään. Katsoin kameran objektiivin lävitse sen kynsissä olevaa myttyä: elävä linnunpoikanen. Ei se kauaa ollut elävä kun saalistaja alkoi nokittamisen. Nyt se varmaan kantaa löytämänsä pesän tyhjäksi poikasista jos jaksaa kaikki kupuunsa hakata. Eikä peippoemo asialle mitään mahda. Näin luonto toimii. Niin toimii myös luonnosta kauas erkaantunut ihminenkin vaikka sen ei olisi enää tarviskaan.

17.09

Nyt on kaikki aiotut nurmet trimmailtu. Yhtäkään lupiininalkua en havainnut. Toisin oli Näläkämäentien varrella parinkymmenen metrin matkalla kahtapuolen polun. Kävin yhden käden viitakkoraivalla pätkimässä ne nurin. Osa oli jo melkein kukalla.

Lupiineja raivatessa kohtasin erikoisen näyn: Kun huitaisin puskaa nurin, pelmahti sen alta lehtokurppa. Sen lento oli ylen vaivalloista ja luulin jo, että minä osuin siihen, mutta sillä olikin kynsissään poikaset joita vei turvaan. Paikalle jäänyt kolmas poikanen kykki piilossa risujen alla joten poistuin kauemmas rymistelemästä.

Orava kyllä kantaa hampaissaan poikasia uhan alta pois, mutta että lehtokurppakin...

Piti tsekata netistä ja kyllä lehtokurpan poikasten kanniskelusta on havaintoja. Nyt minulta yksi uusi.

21.15

Sonjan poppoo kävi saunomassa.

Ylen uutisissa juttu brasilialaisesta Geraldo Pereirasta joka muutama vuosi sitten oli Ylen haastattelussa arvostellut suomalaisen metsäjätin Stora Enson omistamaa sikäläistä yhtiötä ja joutunut sen jälkeen tutkintavankeuteen puoleksitoistavuodeksi!

Kun demokratioissa eivät suurfimat voi kriitikoitaan hirttää, menevät ne sellaisiin maihin, jossa sitäkin voi muun riiston ohella harrastaa eikä kukaan korvaansa lotkauta. Paitsi paikallinen, myöntyväiseksi yhteistyökumppaniksi voideltu "oikeusistuin".

Kolonialistinen yritystoimintako menneisyyttä? Katin kontit! 

Metsäyhtiöt ovat pahimpia maapallon ekosysteemin tuhoajia eikä niille merkitse muukaan sivistynyt toiminta yhtään mitään.

Tosin se ei ole näin mustavalkoista. Me kaikki mahdollistamme niiden(kin) ryöstötoiminnan rahoittamalla niiden globaalit touhut ostamalla tuotteitaan. Ja varsinkin perseitämme pyyhkimällä.

Ennustan, että 50-100 vuoden (jos maailma enää on), ovat suomalaisetkin kusessa metsien ulkomaalaisten sijoitusomaisuuksien kanssa. Mistä tiedämme, miten maa makaa tuolloin? Onko tilanne sama ja yhtä pelottava kuin on venäläisten Suomessa olevien omistusten suhteen nyt? 

Luuleeko joku, että saksalasomistaja on kriisipaikassa yhtään sen kummoisempi maanomistaja kuin venäläinenkään?

22.07

Hesarista luin vielä Heikki Aittokosken kirjoituksen Venäjän entisestä presidentistä Med...siis vähän aikaa presidenttinä toimineesta Pikku Saatanasta joka suoltaa nykyisin älyttömyyksiään viestipalvelu Telegramissa.

Kuuntelin radioareenalta aamuisen Brysselinkoneen jossa haastateltavana oli Venäjäntutkimuksen professori (emeriutus) Timo Vihavainen. Kuuntelukokemus oli kovastikin ristiriitainen kun ei käynyt oikein kunnolla selville haastateltavan kaikki kannat suhteessa tutkimuksiensa kohteena jo kauan olleeseen valtioon, piämiehiin ja toimiin.

Vihavainen kyllä tuomitsi Moskovan Saatanan persoonan ja tekemiset, mutta kun yhdessä kohdassa lausui sen menneen  neuvonantajiensa virittämään ansaan käynnistäessään Teurastussotansa Ukrainassa, niin siinä kohtaa alkoi minulla tökkiä. Pitänee kuunnella uudestaan ennen kuin lyttään vasurillakin kuonoon hra rohvessoria.

Sotapäiväkirja 119

21.6.2022 tiistai

19.32

Tänne Um tulin jo aamusta varhain, mutta en jaksanut alkaa millekään ennen kuin olin nukkunut muutamat tunnit.

Istutin omppupuiden läheisyyteen sen naapuriaidan alta kaivamani luumupuuntaimen. En meinannut osata päättää, mihin kohtaan laitan, sitten ajattelin, että jos joku joskus haluaa uuden rivin hedelmäpuita istuttaa, niin valitsin sitä silmällä pitäen rivin paikan ja nyt se siellä alkaa juurtua uuteen kotimaahansa.

Ehkä itsekin kerkiän vielä muutamat puidentaimet istuttaa ennen kuin minut itseni kuoppaan kaivastaan, tai ompuille lannoitteeksi uurnasta ravistellaan.

Nurmet ovat äityneet kovaan kasvuun, tankillisen verran trimmailin jo marjapensas- ja omenapuiden alueet ja kasvimuan ympäristöt. Pottu on isolla taimella. Metsän "sissipotuissa" vasta ihan pienet sirkat. Valkosipulien varret 30 senttiset, ylikin kuin myös muiden sipuleiden. Lantut ja porkkanat hyvillä aluilla, mutta ehtivätkö muutamaaniin paikkaan jo juurtuneet auringonkukat kukkaan saakka, niin se näyttää heikolta. Mutta ei niillä olekaan suurta merkitystä, kunhan koristeeksi oli aikomus.

22.34

Käynnissä oleva Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa vaikuttaa kuulema niin hirvittävästi kansantalouksiin kaikkialla, että Markkinavoimille on annettu lähes vapaat kätöset korottaa hintoja niihin mittoihin kuin vain ilikiävät. Ja sen se kasvoton ja tunteeton markkinakoneisto kyllä sitten tekeekin. Onhan siellä jonkinlaiset ihmisaivot vielä taustalla laskelmia ja suunnitelmia tekemässä edelleenkin, mutta ei niissäkään tunteet eivätkä todellinen järki asusta. Ihan sama siis, vaikka kaiken rahaan liittyvän tekisikin pelkät algoritmijoukot ilman ekonomistien manikyroityja sormiakin.

"Kaikkien on kannettava vastuu yhteiskunnan taakkojen jakamisessa", kuuluu poliittinen jargoni, mutta ne, joilla siihen todella olisi ainakin taloudelliset resurssit, haluavat vain kasvattaa omaa pottiaan, ei pienentää omia liiketaloudellisia katteitaan saatika että puolittaisivat niitä vaikka sekään ei niiden venettä hukuksiin keikauttaisi.

Vain taakat ja katastrofit sysätään heikompienkin jaettavaksi, ei olemassaolevaa varallisuutta ja riesursseja. Sosiaaliturvansakin köyhät itse ovat aina rahoittaneet vaikka niidenkin hallinta halutaan mieluusti markkinavoimien haltuun.

Alan muate.

Sotapäiväkirja 118

20.6.2022 maanantai

06.12

Selittäjiä ihmislajimassan toimintojen vaikutuksesta elonkehän ekosysteemiin riittää ajansammalikossa vaikka jokaiselle omansa. 

Niitäkin selittäjiä löytyy, jotka ovat selvittäneet, miksi pelkkä naapurille aiheutettu pienikin kiusa tuntuu kohentavan joidenkin itsetuntoa ja mielenterveyttä. Jotkut tekevät tarkempiakin selvityksiä psykologianopintojensa ohessa mekanismeista, mitkä ihmisen mielen saavat nurjahtamaan lajikumppaniensa kiusaajiksi, tai kuuluuko se jopa lajimme luonnolliseen aivojen toimintasysteemiin. 

Todennäköisesti kuuluukin; kaikissa meissä asuu pieni tai suuri paha; vain ns. sivistys ja vuosituhansia jatkunut viidakon tavoista pois opettaminen on kasvattanut meitä sen verran, että voimme jollakin tapaa jo asua kerroskoloissamme limittäinlomittain-päällekkäinallekkainkin niin, että kiusanteko rajoittuu  korkeintaan lippusten ja lappusten ja kieltojen kirjoitteluun porraskäytävien ilmoistustauluille. Joskus joku voi vääntää korkeintaan tortun naapurin oven eteen porrastasanteelle kapakista yöllä ramutessaan, vaikka siitä aiheutuukin vain valtava moraalinen krapula.

Suurikin paha alkaa kuitenkin aina pienestä. Vaikka lippusten ja lappusten kirjoittelijasta, joka seuraavaksi pahaksi kasvamisen siirtymässään vääntää sen tortun porrastasanteelle, mutta tunteekin moraalisen krapulan sijaan omituista mielihyvää tekosestaan ja alkaakin vain kehittää tätä ominaisuuttaan itsessään.

Pyromaanikin aloittaa raapaisemalla liekkeihin pienet sytöt roskakatoksen nurkalle näkyvälle paikalle niin, että joku ikkunasta kurkkiva taloyhtiön silmä&korva ehättää kutsua palokunnan hätiin.

Ukrainassakin parhaillaan riehuvan Venäjän Suuren Teurastussodan idean isän, Moskovan Saatanan alkujuuret juontavat Pietarin syrjäisillä kujilla töytäilleeseen, köyhissä oloissa varttuneeseen pikkupoikaan jonka selviytymistrategiaan kuului luisiin nyrkkeihin turvautuminen "isojen poikien" kiusantekoja vastaan. Elämäkerroista voi päätellä, että pahuuden siemen istutettiin häneen kehdossa, ehkä jo vaikean raskaudenajan kokeneen äidin  kohdussa. Rauhoittavaa, aivoja myönteiseen suuntaan kehittävää Mozart-sinfoniaa ei kohdunkalvojen lävitse hänelle ainakaan soiteltu.

Lajimme tutkija-kirjailijayksilöt ovat kyllä tehneet tehokasta työtä tyrannien ja totalitaristien toimintojen alkujuurien ja pahuuksiin syyllistymiseen selittämisessä. Miltei kaikilla on lapsuus ollut tavalla tai toisella onneton.

Joka ainoasta "uudemman ajan" diktaattorista löytyy kirjalliset selitykset kasvuista suuriksi  saatanoiksi joille aina aikakauteensa tyypillisesti kuuluneet yhteiskunnalliset olosuhteet ovat antaneet työkalut käyttää näitä "ihmeellisiä" luonnevääristymiä  kasvuprosessissaan tyranniksi.

21.33

Jos tajuaa vähänkään selityksiä maapallon historiasta, niin aiheuttamiemme hirveyksien keskellä pikkuisen mielenhaavoja laastaroi se, että oman lajimme lyhyen historian muuttuessa holoseenin jälkeen "lyhyen huomisemme"  antroposeenikauteen, ei tämän jakson jälkeen ole jäljellä enää mahdollista kirjoittaa minkäänlaisia selityksiä ajasta jota elämme. Elämme nimittäin eutanasiavaihetta joka tuo suuren helpotuksen koko planeetan mahdollisesti jälkeenkin jääväälle elämälle. 

Kun viimeisetkin mahdolliset historioitsijat (harvalukuinen "eliitti" jossain teknisesti toteutetussa happikuplassa) ovat muuttuneet homo deus-lajiksi (Yoval Harar) ei heidän kirjoituksilleen lukijoita enää ole; miksi siis kirjoittaa?

5000 viimeisintä vuotta tarvitsi lajimme vain jatkaa olemistaan 4,6 miljardia vuotta vanhalla Telluksella ja mitä se sai aikaan: täystuhon johon eivät yltäneet edes sata miljoonaa kertaa Hiroshimaan pudotetun atomipommin vahvuiset meteoriittien törmäykset planeetan kylkiin.

Vähättelyille valmista kauraa nämä minun kyökkiajatteluni, mutta jos joku uskaltaa, niin ajatteleepa loppuun sen todellisen tiedon, mitä merkitsee kun lajimme toimesta käynnistynyt kuudes sukupuuttoaalto kulkee vääjäämättömästi tiensä päähän? Olemmeko seuraavaksi me se seitsemäs vai kuulummeko jo tähän kuudenteen?

Ja toisena loppuunajattelun tehtävänä pitää hartiavoimin miettiä edellä mainittuun sukupuuttoaaltoon saumattomasti liittyvää, aiheuttamaamme ilmastonmuutosta, joka edesauttaa sukupuuttoaaltoa oleellisesti ja jonka torjunta pysähtyi kuin seinään yhden ainoan Moskovan Saatanan aloittaman teurastussodan takia.

22.38

Laillani täysin jumalaton ja uskonnoton historiantutkija Yoval Harar kirjoittaa paljon sanoja, joihin on helppo yhtyä. Poimintani tällen päivällen:

"Suhteessa muihin eläimiin ihmisistä on jo kauan sitten tullut jumalia. Emme mielellämme ajattele asiaa kovin syvällisesti, koska emme ole olleet kovin armeliaita jumalia." 

Sotapäiväkirja 117

19.6.2022 sunnuntai

22.33

Juhlittu koko päivä. 

Globaali maailma kun nykyään on alati tarkasteltavana, voisi kuoro laulaa kollektiiviseksi viritetyn suomalaisen rallin "on sulla hautajaiset/mulla häät...".

Sotapäiväkirja 116

18.6.2022 lauantai

05.43

Paulus heräilee itse töihinsä, mutta minä sitä vain havahdun tarkistamaan asian! Nytkin oli jo puuronsa syönyt ja lähdössä kuudeksi aamuvuoroon kun itse laittelin kahvin tippasemaan.

Unessa olin juuri ostanut uuden, kaasupatruunoilla ladattavan, oranssin värisen Baslode-runkonaulaimen. Esittelin sitä parille kaverille jotka kyselivät hintaa: 2500 euroa, leuhkaisin, mutta että Simppa tästäkin hyödyn kerää kun sai kuitin yritysverotuksiensa poistoja varten. 

Toinen unen kavereista oli Leo ja nyt tässä herättyäni mietin, että mitähän sillekin Pellon miehelle kuuluu.

Piti tarkistaa nykyinen Pasloden hinta, ja huarukassa 700-1100€ se liikkuu, että pikkuisen oli unenhinnassa "lapinlisää".

Ensimmäisen vastaavan hankin kun elettiin vielä markka-aikoja ja taisipa samanlaiset numerolukemat olla silloinkin; 750 mk.

Kun vammautuneiden olkapäitteni takia jouduin ravaamaan lääkärin pakeilla, yksikin sanoi, etteihän pikku nivelmurjoontumiset töidentekoa isosti haittaa kun teillähän on siellä naulaimet ja kaikki tekniset apuvälineet eikä kai vasaroita enää paljoa käytellä. Se lääkälitetä ei kyllä timpureiden työvälineiden päälle mitään ymmärtänyt. 

Kaasurunkonaulain painaa 3-4 kiloa ja paineilmalla toimiva hieman enämpi, joten paukuttipa kummalla tahansa 8:n tuntia nauloja puuhun, niin tietää illalla jotain käsissään pidelleensä. 

11.21

Tontinraja-aidan kohdalla kasvoi Harryn puolelta juuriaan levitelleen luumupuun alkuja. Sain luvalla kaivasta sen talteen. Puhdistin mullat esiin kaivamistani juurista pois ja laitoin astiaan puhtaaseen multaan etten vain levitä ainakaan tahallani kotiloetanoita Unimäkeenkin. Mitehän kauan niiltä varjeleminen onnistuu kun viimeksikin oli peräkärryn sisäpuolella yksi önkyilemässä?

Harakat ainakin popsivat po. nilviäisiä, mutta nokka ei ihan jaksa rikkoa kuorta eikä lihakimpaletta saa irti luonnollisen aukon kautta. Olen nähnyt miten etana venyy, mutta ei suupalaksi irtoa vaikka kuinka venyttäisi. Kuoliaiksi murskattuina ne häviävät pihatieltä myös lokkien ja rastaiden kupuihin. Tikalle saattaisi kuoren rikkominen olla helppo juttu. Niitäkin täällä lentelee, mutta kotiloetanoiden kimpussa en ole vielä nähnyt. Näitä nilviäisheimoon kuuluvia kaikensyöjiä on tänä vuonna valtavasti.

17.21

Hesarista luin  kaksi juttua tarkemmin. Toisessa kerrotaan pian julkaistavasta suomennoksesta (Goce Smilevski, Freudin sisar), joka kyselee sen perään, kuinka Sigmund Freud "jätti" neljä siskoaan natsien kiduttamaksi ja kuolemaan keskitysleirille vaikka olisi ehkä voinut järjestää heillekin passit maasta poistumista varten. Onkohan vain raflaavaksi myyntivaltiksi esitetty syytös jo silloin itse kuolemansairaana paennutta psykoanalyytikkoa vastaan mallia "tätä ei ole aiemmin tutkittu"? Tosin Freudista jos kenestä on voinut tällaista (tahatonta?) välinpitämättömyyttä epäilläkin.

Kymmeniätuhansia ajattelijoita ja opposition jäseniä ja muuten vain rikkaita, vähemmän ajattelevia henkilöitä on jo paennut nykyiseltä Moskovan saatanoiden saastuttamalta Venäjältä, että millaisiahan selvityksiä jälkipolvet heistä tulevat lukemaankaan historiankirjoituksista jos sellaisia ylipäätään tullaan koskaan kirjoittelemaan? 

Mitkähän tulevat olemaan luvut tapetuista ja "siperioihin" köijätyistä oppositon henkilöistä kunhan aika niidenkin paljastusten tulee?

Jääkö heistä Navalnyitä ja muutamaa muuta lukuunottamatta hitustakaan jäljelle Moskovan Suuren Saatanan imuroinnin jäljiltä? Se kun tietää jo etukäteen, että suorittamistaan puhdistuksista tulee nousemaan helvetinmoinen haloo, niin täikammalla hävitysten jäljet pyritään siivoamaan.

Venäjällä on jo vuosia ollut, ja parhaillaan vain kiivastumassa olevat, miljoonia toisin ajattelevia koskevat raa´at puhdistukset joissa siivotaan näkymättömiin kaikki poikkiteloin olevat henkilöt lähisukulaisineen ja ystävineen sekä heitä koskevat viranomaisreksiterit desinfioidaan putipuhtaaksi. 

Tämän puhdistuksen aikakaudesta tulee olemaan vaikeaa tarkkaa historiaa kirjoittaa.

Stalinsaatana oli näpertelijä nykyiseen Moskovan Saatanaan verrattuna. Elettävänämme oleva aika tulee sen paljastamaan kammottavuudessaan jos se ei kenelle ole jo selväksi käynyt.

”En voi väittää, että kirjassa kuuluu todellisen Adolfina Freudin ääni, vaikka toivonkin, että se voisi kuulua. Minulle Adolfinasta tuli kaikkien unohdettujen ihmiskohtaloiden metafora”, kertoo Smilevski.

Tuota "kaikkien unohdettujen ihmiskohtaloiden metaforaa" minä kyllä kovasti epäilen. Miljardi miljardin perään on mananmajoille lajimme unohdettujakin saateltu, että antaahan hupatusten olla. 

Kotiloetanoissakin on elämää, mutta kaikki haluaisivat, ettei olisi. Kotiloetanoita ollaan mekin diktaattoreiden rauta-anturoiden alla.

Toisessa jutussa arvostelu Markus Lammenrannan "täsmäteoksesta" joka esittelee nykyaikaisen tietoteorian peruskysymyksiä. Filosofiaa siis.

"Onko todellisuutta koskeva tieto mahdollista", se lienee teoksen runkokysymys jonka ympärille eri filosofien ajatuksia penkoen vastausrypäs yritettäneen laatia. Voisin ostaa kirjan jos olisi mahdollista.

Aamusta iltaan huomisen muutaman tunnin juhlakliimaksien valmisteluja. Päivällä Citumarketista sattui silmiini esittelykipaleena ollut kahvinkeitin 20€:n hintaan. Lähtöhinta yli 100€. Kun menin kassalle, hinta oli pudonnut siitäkin ja oli vain 16 €. Lisäkeitin on tarpeen huomenna, mutta en olisi raskinut kalliimpaa kyllä ostaa.

Joskus tuuria pikkuisten hankintojensakin kanssa.

Imuroin viimeisimmäksi ja järjestelin huonekalut ja eteisen. Puutarhurilla on vielä pöytäliinojen silitykset ja astioiden laitot. Pojat ovat kaverina siinä.

Houkuttelin Puutarhuria että lähetään välillä Napikselle humpaltamaan, mutta ei se näistä valmisteluista osaa irtaantua. Lähempä sitten yksin kunhan olen saunonut.

Sotapäiväkirja 115

17.6.2022 perjantai

21.53

Tänään ei ole ehtinyt juuri istahtamaankaan joten jäi kirjoittamisetkin vähälle. 

Moskovan Saatana on kuitenkin pitänyt "uransa huonoimma puheen Pietarin talousforumissa...", raportoi Pekka Hakala Hesarissa. 

En osaa ihmetellä kyseisen sarvipääperkeleen puheen mitäänsanomattomuutta sillä kyllä tälle vaikeasti psykopatiavammaisellekin alkaa valjeta, mihin hirmuisiin tekoihin tuli ruvettua, ja kun tajuaa huomisensa mahdottomuuden elää ja hengittää kun Suuri Isänmaallinen Teurastussota loppuu: Ei löydy sukupolvemme hirviölle nurkkausta jonne tällä pyöreällä pallolla piiloutuisi.

Teurastussodan alla elävä Ukraina oli saanut muiden eurooppalaisten johtajien poistuttua vieraan Britanniasta kun takkutukka Boris pölähti Zelenskyin pakeille Kiovaan. Asianaan tällä koronajuhlijalla on ukrainalaissotilaiden koulutus lyhyesti uutista referoidakseni.

Jos nämä lukuisat vierailut eivät ala pian näkyä paukkuvien materiaalien tulvana Moskovan saatanoiden särkemillä rintamilla, niin sitten toivo alkaa hiipua monessa kylässä ja kaupungissa.

Puuttuu enää, että USAn Air Force One laskeutuu jylisten Kiovan lentokentälle ja sen kyljestä asvaltille lasketuilta rappusilta vilkuttaa kovasti jo hauraalta vaikuttava vanha mies, Joe Biden.

Uskaltaisivatkohan ne Ukrainan ilmatilaan lentää lainkaan?

"Totalitaaristen liikkeiden organisaation ylin kerros on Johtajaa ympäröivä lähipiiri", sanoo Hannah Arendt ja tänäänkin tämän kängin pari "merkittävintä" jäsentä, Venäjän UlkoministeriSaatana ja entinen Venäjän MarionettihallitsijaSaatana ovat toistaneet lauseita, jotka heidän lausuttavakseen on muistilappuihin kyrillisin kirjaimin veistetty. "Me emme ole hyökänneet Ukrainaan. Olemme aloittaneet siellä pelkästään pienen erikoisoperaation..."

Sotapäiväkirja 114

16.6.2022 torstai

05.09

Pomppasin unesta suoraan jalkeille pois kauhistuttavasta painajaisesta. Hereille sätkähtämisen aiheutti jokin kohti vyöryvä, nimeämättömäksi mahdoton, näkymätön uhka.

Kun ikääni ajattelen, luulisi jo mielen olevan kaikesta tällaisesta hiiltynyt niin ettei painajaisetkaan hätkäytä. Tai että koko ajan tietää olevansa vain uniretkillä eikä "oikeisiin" kauhuntunteisiin enää herää.

Toista oli kolmikymppisenä kun ulkoiset puitteet panivat öiset mielenvireet koetukselle. Silloin kirjoitin iltaisin mustakantisiini päivieni tapahtumista ja niiden johdannaisista, ja aamuisin öisistä unieni maisemista. Vihkoja kertyi lopulta vinopino ja kai ne kävisivät vaikka gradun pohjaksi psykologiaa opiskelevalle.

Kun siirsin monet silloisten vihkojeni merkinnät Kivaniemi blues-blogiini, huomasin uudelleenkirjoitusprosessin eheyttävän vaikutuksen itseeni. "Terapiakirjoitus" voi siis olla jopa hyödyllistäkin.

Ongelmat joita oli elämässä ollut, eivät merkityksiltään kutistuneet enkä alkanut niitä vähättelemään, mutta enää ne eivät vaikuttaneet "uudemman minäni" toimintoihin. Sitä vain oli astunut uuteen hahmoon jatkaen elämää jonka oli joskus ollut valmis jopa lopettamaan.

Mainitsemiini ahdistaviin merkintöihin pääsee tästä:   https://kivaniemi07.blogspot.com/2014/04/    mutta jos haluaa lukea kronologisesti kaikki ne merkinnät, joita tuosta ajankohdasta ja aiheesta olen mustakantisistani siirtänyt, joutuu tekemään hieman töitä kun eivät nämä blogialustat kovin loogisia ole selata.

Nyt jos Moskovan Saatana käskisi teurastaja-armeijansa hyökkäämään Suomeen (sitä olen pelännyt ja pelkään yhä), niin kriisi, joka siitä seuraisi, olisi aivan toisenlainen koettava joten aprikoida sopii, voisiko jo elämässä aiemmin koettujen "siviilikriisien" opeilla selvitä sodan aiheuttamista toisenlaisista.

Hirvittävältä ne jo kaukaakin seurattuna näyttävät, että sortumisen vaara olisi mitä ilmeisin. Unieni kauhuntunteetkin sen osoittavat.

Puolustettavaahan minulla edelleen on, että ehkä se tormistaisin mielen uuteen taistoon ikääntymisestäni huolimatta. 

Luulen, että kykenisin isäni lailla jopa ampumaan hyökkääviä raakalaisjoukkoja päin. Kuolisin itsekin siinä, mutta onhan tätä jo nähty. Mieluummin minä kuin yksikään lapsistani.

21.13

Vettä satanut koko päivän. Aamupv meni Puutarhurin käsikassarana asioilla ajellessa. Kaikki käynnit liittyivät G:n tuleviin juhliin ja aloin jo kauhistella rahamääriä, mitä valmisteluihin menee. Itse selviäisin kolmanneksen budjetilla. Ilmoittaisin ehkä vieraille etukäteen, että kyse on nyyttikesteistä: Pankee kissa ruistaikinakuoreen ja jättäkää häntä ulos niin siitä on hyvä sitä kuljettaa.

Brutaalia huumoria, mutta tuosta "kulkurinkukosta" kuulin aikuisten vehnästelevän jo lapsuudessani eikä se silloin miltään muulta kuulostanut kuin vitsiltä.

Eivätköhän ne kissat ja koirat käy ruuaksi siellä, missä sota vie "kakut käestä" ja viljan pellosta.

Azovalin terästehtaan katakombeissa elämästä kamppaillut keskenkeasvuinen oli kirjoittanut viestiinsä jotenkin näin: "Tänään isä pyydysti kyyhkyn (pulun) ja paistoi sen. Pian sairastuttiin kaikki. Täti kuoli. Nyt tädin ruumis haisee peiteltynä nurkassa. Emme voi haudata häntä kun ulkona paukkuvat pommit koko ajan."

22.23

Tänään Ranskan Macron, Saksan Scholz, Italian Draghi ja Romanian Iohannis junailivat itsensä Puolan raja-asemien kautta Ukrainan Kiovaan. Heille esiteltiin pikkukaupunki Iprinin täystuhoa ja kerrottiin livenä muutenkin, kuinka hirvittävää jälkeä Venäjän Teurastaja-armeija on aikaan saanut muutaman kuukauden hyökkäyssotansa aikana.

Se, että alkaako sotakalustoa lännestä tulvia tämänkään vierailun seurauksena Ukrainan avuksi yhtään sen enempää kuin tähänkään saakka, ei ole yhtään sen varmempaa. 

Jos laittaisivatkin joutavina varastoissa makaavan asearsenaalin liikkeelle josta Ukraina on listan laatinut, saattaisi se todella tehdä idän teurastajien hyökkäilyistä kivuliaita. Ehkä jopa lopun.

Modernimpien aseiden käyttökoulutuksesta on Scholz puhunut, että se kestää hieman aikaa, mutta sitä odotellessa eikö itäiseen Saksaan ole jäänyt vanhaa neuvostokalustoa jota ukrainalaisarmeija osaisi käyttää heti? Entä ne Puolan Mig-hävittäjät?

Turhaanpa minä näillä spekuloin. Pistää mielen vain niin avuttomaan lamaan kaikki Moskovan Saatanan julmuudet, että en muuta mahda kuin kerrata jo kerrattua kun näen eurooppalaisten pukumiesten tallustelevan särjettyjen kaupunkien kaduilla kuin turistit.

23.00

Irvokkaalta tuntuu lukea yhä uudelleen Moskovan Saatanan Teurastussodan sisäänajoingressiä 24.2.2022 ja yrittää saada siitäkin tolkkua, että ihanko järkiperäinen homo sapiens sen olisi laatinut.

Koko puhe on kaameaa valhetta. Kopsaan tähän rivit jonka viesti tähän mennessä nähtyjä raakuuksia vasten tulkittuna on aivan absurdi: 

"Meidän politiikkamme perustana on vapaus, kaikkien vapaus valita ja päättää itse tulevaisuudestaan ja lastensa tulevaisuudesta. Ja me pidämme tärkeänä sitä, että tätä oikeutta – valinnan oikeutta – voisivat käyttää kaikki kansat, jotka asuvat nykyisen Ukrainan alueella, kaikki, jotka sitä haluavat." (Moskovan Saatana)

Otsikosta, "Lopulta kyse on vain elämästä ja kuolemasta" voi tiettyyn rajaan saakka olla samaa mieltä. Se raja ylitettiin kuitenkin heti sinä päivänä kun Teurastus alkoi.

Elämä ja kuolema ovat ihan muuta kuin täystuho johon hyökkääjä on alusta alkaen järjestelmällisesti syyllistynyt ja johon se yhä pyrkii.

"Älkää ylitse päästäkö Perhanaa" olisi tullut tajuta "lännessä" jo aikoja sitten.

Sotapäiväkirja 113

15.6.2022 keskiviikko

07.12

Nukuin pikkuisen pitempään kuin tavallisesti. Päätä särkee.

Tänään täytyy ajella jälleen Kniin. Kuluisin minä ajassa samalla tavalla täälläkin, tai ehkä kuluminen olisi ainakin mielekkäämpää kuin kaupungissa.

Olikohan virhe muuttaa Kittilästä Kniin kun ei siihen kaupunkiin sitäkään vähää kotiudu? Olisinko lopulta kotiutunut pohjoisempaankaan asuinkuntaan, niin sitäpä ei enää voi selvittää. Ikää ei enää piisaa uusintakokeiluihin.

Unimäki olisi kyllä vähälle käytölle jäänyt. Ei olisi kasvimaatakaan. Luonto olisi vallannut jokaisen raivatun alan; sokkelinjuuren juolavehnää ja horsmaa tunkisi mökin rakenteisiin. Uudempaa saunaakaan ei olisi. Vain edellisen saunan palamisen jälkeen väsäämäni "väliaikaisen" pressusaunan talvien painama kohouma lupiinipellossa pihan perällä. 

Olisi alakuloista tulla käymään kesälomilla ja sitten ei enää haluaisikaan vaan unehtaisi koko paikan olemassaolon. Ehkä olisin myynyt koko 8,34 hehtaarin pläntin ensimmäiselle ostajaehdokkaalle pilkkahintaan. Muita hintoja näillä perillä ei tunnetakaan kun ei ole vieressä tunturinkuvetta jossa hiihtohissit joutilasta lajikummajaista ylös vedättäisi.

Asuinpaikkavaihtoehtoja ei ole minunkaan elämästä ole puuttunut. Tamperekin on yksi kipeä muisto vain. Iisalmesta en osaa enää mitään sanoa, mutta Siilinjärvi, jos sieltä en olisi lähtenyt lainkaan ajelehtimaan, olisi edelleen sijani jossa lopullista muuttoa odotella. Rauma tai Turku, ehkä Uusikaupunkikin olisivat olleet paikkoja joita kokemuksen haaviin hieman pitempiä aikoja asumalla olisi voinut kopaista. Rovaniemen jostakin lähijängältäkin jos asuttavan kodan olisi löytänyt...

Ulkomaille, muualle kuin Afrikkaan, minun ei ole mieli tehnyt. Afrikkakin siksi, koska lapsena tuli ahmittua kaikki Tarzanit; "greeeetah!"

11.56

Kerkesin ennen kaatosateita laittaa pilkekasan pinoon ja peitellä. Nyt sataa tulvimalla ja mökin harjan kohdalla ylhäällä paukkuu ukkonen. Salamoita ei kuiten näy. Taidan ottaa nokoset.

18.33

En ole vieläkään lähtenyt. Saunoin ja järjestelin mökin mallilleen. Katselen ikkunasta, kun sateisella nurmella kyyhky ajaa toista takaa ja yrittää könytä selkään. Ei onnistu. Aika ei ole toisella kypsä. Nyt ne sitten alkoivat nokkia rinnakkain ruohikkoa. Toinen, se vaaleakupuisempi naaras napsii voikukan lehdistä nokkaisupaloja ja välillä ohuempaakin ruohoa. Toinen nokkii syvempää juuritason hampsittavaa. Vituttaakohan sitä kun ei päässyt vielä pykälään? 

Oravakin tuli ruokailemaan. Se nappaa jyvän etutassuihinsa ja kääntyy roikkumaan takasistaan alassuin ja nakertaa siinä jyvästä kuoret ja toistaa saman hyvin nopeaan tahtiin moniaita kertoja.

21.33

Kniin saavuin puoli tuntia sitten. Olin koko 98 km:n matkan puhelimessa Heimosedän kanssa. Nyt muistin kysellä Unimäen Anun (Ananaiaksen) työhistoriasta. Oikeassa olin tietoineni, ettei isoisoukkini mikään töidenperään omatoimisesti hakeutuja ole ollut. Tukinuitoissa harvoina keväinä ja Keyritynrannoilta rautamalminnostourakoissa "keisarinvallan aikoihin". Mieluisimpia lienevät tienestit olleet kun riistatilaukset ovat kylän "eliitille" syksyisin langenneet. Riistanpyyynnissähän Anu on ollut kuuluisa rihmas- ja loukkupolkujen tallaaja ja tarkkakätinen piilukonkäyttelijä.

Lastenkasvatushommissa ovat Anu ja Mari olleet jokseenkin "kädettömiä". Mummi, isäni äiti siis, on laitettu välillä Nilsiään saakka johonkin äveriäämpään taloon piikomaan jo alle kymmenvuotiaana kun markkinoilla on ollut niitä "pestuupäiviä", eli suomennettuna orjamarkkinat. 

Olgapoloinenkin, joka jo pienikasvuisuutensa vuoksi on ollut ongelmissa, on joutunut kylille potkittavaksi hyvin varhain. Eevasta oli kasvanut lukemaan ja laskemaan, myöhemmin koulussa hyvin pärjännyt kansalainen. Hänet muistan erilaisena itsekin (Komppulan Ieva!). Poikalapsista ei Heimo osannut mitään muuta muistella kuin että Väinö oli sen toisen nimi. Ne oli Marj´ synnyttänyt jo ennen Anun kanssa yhteenmenoa, mutta luultavasti hänelle kuitenkin. Olivat syntyneet jo 1880-luvulla.

22.22

Puutarhuri on ottanut lopuksi viikkoa vapaata töistä ja pannut talon siivoten mullinmallin. Sitä stressaa G:n viikonlopun juhlajärjestelyt joihin minä en ole luvannut osallistua mitenkään, mutta joka tapauksessa osallistun kuitenkin.

Itse en ole mitään juhlajuttuja stressannut milloinkaan. Niistäkin on kokemusta pitkältä ajalta kun penakoitakin olen kasvattanut jo yli neljäkymmentä vuotta. Vanhin tyär jo 42 ja tämä nuorimmaiseni 14 v. vielä juhannukseen saakka.

Erilaisia synttärikutsuja moniakohan näistä kertynee kun laskee kuuden lapsen aikuiseksikasvuprosessit ja aina on läsnä jollain tapaa ollut? Yksi jakso yli kymmenen vuotta yksinhuoltajanakin.

Omaa lapsuutta kun ajattelee, niin äidin leipomat vesirinkelit ja kahvit taitavat olla juhlallisimmat synttärimuistot. Ja nekin mieleenmuistumat saattavat tarkoittaa helmikuisten Matinpäivän ja matikankudun alkamisen leipojaisia.

23.34

Maailman kylkiluiden väliin sytkytellään tauotta ohjuksin ja kranaatein, mutta tällä kulmalla pannaan nukkumaan vain ukkosen jyrinän tärisyttäessä rakenteita. Yritin tänäänkin olla ajattelematta Ukrainan lasten ja avuttomien hätää, mutta ei mielen eteen ole levitettävissä niin läpinäkymätöntä tai -kuulumatonta sermiä, että tuo sodan tuskainen vaikerrus ei kuuluisi.

Laita siinä hyvänyöntoivotuksia sen enempää itselle kuin kenellekään muulle.

Sotapäiväkirja 112

14.6.2022 tiistai

04.34

Hauska oli uni tällekin aamulle johon sain herätä: Voitin veikkauksen pelistä 73 markkaa ja laskeskelin, että saan ostetuksi Savolaisesta kaksi Costa Ricaa ja Esson Oililta neljä pakettia Juomunäkki-kondomeja. Unen paikkakuntamiljöö oli Siilinjärvi 1970-1980 luvuilta.

Osuivatkohan unen ostossuunnitelmat aikansa hintahuarukkaan näin pitkän muistaman ajalta? Juomuja kyllä käytettiin ja Costa Rica oli yleensä tuon ajan suosikkimerkki.

Laitoin P:lle viestiä, että onko herännyt puuronkeittoon kun kuuteen töihin meno: "joo", oli vastaus.

Milloinka lakkaan huolehtimasta? Poika on 18!

G meni eilen srkn "keskitysleirille" eli riparille. Ja vaikka se vähiten minua koskettaa olin aamulla ensimmäisenä viestittelemässä, onko herätty ja onko kyyti selvillä.

Kyyhkyjä oli aamupalalla jälleen niin sipulipenkissä kuin myös nurmella ikkunan alla.  Niiden katselemisesta mielenraamit tarkentuvat. Ne ovat niin tyynen arvokkaasti käyskenteleviä, sinisenharmaita villilintuja, että oman lajini paha maailma on ainakin hetken verran kaukana tykkeineen ja ohjuksineen. Ehkä vähän ymmärrän kyyhkysharrastajia jotka niitä kirjeenviejiksikin ovat koulineet. Miten juuri kyyhky? Miksei joku varislintu jotka nekin perin älykkäiksi on havaittu?

Ihmisen lanseeramalla rauhankyyhkyllä ei näiden kanssa ole yhtään mitään tekemistä. Lapsellisia kuvitelmia se, että lintusymboli rauhantahtoiseksi lajimme kavalan mielen suggeroisi.

Tälleen aurinkoisen kesäpäivän aamuna mieli hetkeksi rauhoittuu vaikka lintuja tarkkailemalla kunnes totuus silmiin uutisista välittyy.  Yhden otsikon lukeminen tällää aamun "arvot" heti kohdilleen: "Ukrainan presidentti Zelenskyi: Olemme tekemisissä täydellisen pahuuden kanssa".

08.02

Uhanalaiseksi luokitellulla vihervarpusella on jo isot poikaset. Emot ruokkivat niitä kuitenkin vielä. Yksikin sai juuri sapuskaa Rooseveltin tuolin käsinojan päällä. Kuviakin otan, mutta koska järkkärini on vielä "vanhaa" mallia, niin siitä puuttuu jakava ominaisuus eikä tabletissa ole soveltuvia kuviensiirto ominaisuuksia. Kerkiäähän nuita jälkeenkinkäsin liitellä jos huvittaa.

Kulorastas jäi myös jonnekin lähistölle pesimään. Se laji on poikkeus myös Unimäessä pesivään faunaan, tai lisäys tietenkin. On juuri hakemassa sapuskaa hänkin lapsilleen. Se on hyvin arka lintu toisin kuin muut rastaat. Mustiksetkin ovat vähentäneet pelkäämistä eivätkä kauaksi kaikkoa kun pihalla källäilen.

23.33

"Sotaa ei käydä vain tosielämässä, jossa ihmiset tappavat toisiaan, vaan nyt myös totuus tapetaan." Näin sanoo Hs:n haastatteussa Pietarin Eho-radiokanavan entinen päätoimittaja Valeri Netsai (maanpaossa).

Totuus kuoli jo kun Moskovaan saapui Stasin ja KGB:n koulima Uusi Saatana. Vuosi 1993 olisi ollut ihan hyvä historianlehti jälkipolvillekin käänneltäväksi jos se olisi sisältänyt kuolinilmoituksen edellämainitusta hirviöstä.

Nyt kohta kun se tapetaan, on jo aiheutuneen Ukrainan katastrofin loppuhuipennus moninkertainen oraalla olevan Saatanan juurimiseen nähden. Mutta tapettava se joka tapauksessa on, sen tietävät hänen lähimmätkin pikkusaatanansa.

Miten ns. tavallisen venäläisen käy?

Hannah Arendt ei syyllisyyskysymyksissä armoa antanut. Kun lukee hänen totalitarismia käsitteleviä tekstejään, ovat kaikki alhaalta ylös syyllisiä sen syntyyn ja nousuun.

Vaikka Suomessa moinen olisi takkuisten takana, mahdollisuudet ovat olemassa. Kekkosen jumalointi jo osoitti sen saatika että miten Sauli Niinistöä jotkut palvovat. On vain sattumaa, ettei häneen palvonta tartu.

Sotapäiväkirja 111

13.6.2022 muanantae

04.45

Kyyhkyt jälleen nurmella, pari myös kasvimaalla. En kolistele ulos vaan laitan puuro- ja kahvivedet lämpiämään. Lueskelen tabletilta hesarit ja ylet ainakin; mieli kyllästyy lahoamattomaksi heti aamuvarhain verenmakuisista uutisista.

Unessa olin hautajaisvalmisteluissa rakentamassa "kukkapatoa" kadun ja hautausmaan väliseen töyrääseen. Vainaja "tarkkaili" bussipysäkillä kansi auki olevasta arkusta työni valmistumista. Huikkasi, että haluaa sinisiä ruusuja vasempaan multatönkyrään kuusenjuurelle. Mistä sen värisiä suapi, kerkesin kysyä ennen omaan nauruun heräämistäni.

Havahtuessani oli vähän outo olo kun se unen "vainaja" on tietääkseni yhä elävien kirjoissa Mikkelissä.

En ole kylläkän ollut aikoihin yhteydessä häneen.

17.56

Hallitsijamme rantapalatsissa Naantalin Kultarannassa kaksipäiväiset lastenkutsut. Tänään päättyivät. Keskusteluiden teemoina olivat Nato ja Turkki. Tuto ja Narkki.

Nyt maailma on jälleen Kultarannasta puhdistamoihin päästellyn viemärimassan verran toiveikkaampi paikka elää. Vai onko?

Mielipiteidenvaihdoista ja kuumeisista puheista tulee yleensä krapula. Ja se saattaa olla sitä jomottavampia mitä arvokkaampaa lajimme eliittiä osallistujat ovat.

Nyt taisi olla pohjoismaisittain tarkasteltuna se paksuin kerma paikalla. Vakavia olivat kyllä aiheetkin, että happanemisen vaarakin mitä ilmeisin.

Jokaista oli ohjeistettu valmistaa alustuksensa ja puheenvuoronsa sellaisiksi, ettei nyt ihan nuolaista erästä turkkilaisenkarvaista persettä, mutta silleen kuitenkin, että jääpurasta sinne ei ainakaan tässä tilaisuudessa survaista.

Likimain nuoleskelua ne joutuivat kyllä harrastamaan koska pääpuhuja Naton Stoltenberg silviisiin kierrellen ja kaarrellen aloitti.

22.21

On pitänyt lonkkakivun takia lääkitä itseään niin, että ajatus tahmoo.

Sain viidakkoni isommat kasvustot trimmailluksi. Saunan takusen tein tarkimmin sillä sieltä löytyi kaksi varmaa, hyvin pienellä olevaa lupiinitupsua. Ne jyystin jälleen juurinystyjä myöten ja peitin saunankiukaan tuhkalla. 

15 vuoden järjestelmällinen lupiininhävitystyö on jo tuloksensa näyttänyt. Moskovan Saatanan konstit melkein mulla tämän vieraslajin tuhoamisessa.

Kuinkahan viranomaiset luulevat lupiinin, jättiputken ja kurtturuusun hävittämismääräyksensä koko Suomesta onnistuvan kun sen poistaminen Unimäen kokoiselta  pläntiltäkin on vienyt näin kauan? Minä en onnistumiseen usko. 

Yksin jo se, ettei lupiinin- tai kurtturuusun tuhoamiseen aktivoituva tontinomistaja voi mennä naapurintontille levinnyttä kasvia jyystämään pois, tyssäyttää homman siihen. Edellyttäisi siis yhteiseen hiileen puhaltamista, joka on tässä toimessa täysin mahdoton ajatus.

Tiällä korven keskellä iliman lähinaapureita hajalleen eripuolilla pihapiiriä ja tienvartta levittäytyneen lupiiniesiintymän koko oli yhteensä ehkä 10-20 aaria.

Tästä kun kävelen puolen kilometrin verran Näläkömäen tietä, niin siellä on tienpiennar jo täyden lupiinikasvuston peitossa eikä kasvotonta, saksalaista sijoitusmetsikön omistajaa tai niiden jellukoiden "pehtoorina" (sijoitushoitajana)  toimivaa UPM:n paikallishenkilöä Sonkajärveltä saakka saada lupiininhävitykseen kirveellä uhkaamallakaan.

Tien perillä Näläkömäessä entisen Kertun ja Erkan tupasen multiaisilla kasvaa myös valtavat lupiiniesiintymät ja niinikään paikan metsät ostaneen, siilinjärveläisen (?)  yksityisen sijoittajan kiinnostuksen kohde eivät ne lainkaan ole. 

Vain metsän rahallisen tuoton ajattelu mieliä kiihottaa, eivät lillukanvarret vaikka niiden suojelu lupiinien ylivallalta se vasta oikein olisikin.

Mutta mitäpä minäkään näistä piipittämään.

Kaikkien ihmisten olisi pitänyt havahtua ajattelemaan lillukanvarsia ja niiden hyvinvointia viimeistään jo Lievestuoreen lipeälammen aikoihin.

Niin kuin Moskovan Saatanan suhteen tsetseenien kansanmurhan alettua.

Me olemme myöhässä. Nyt ei lillukanvarsien pelastaminen pienin vaurioin enää onnistu siksikään, sillä "hajoava maailmanjärjestys on vaarallinen, jos (koska!) se nojautuu superaseisiin, jotka alkavat olla periaatteessa kenen tahansa ulottuvilla." (Matti Wuori 1995)

Sotapäiväkirja 110

12.6.2022 sunnuntai

02.09

Aiempina aikoina kun Finlanders oli piäesiintyjänä tanssituvat olivat tungokseen saakka täynnä. Ilveksen lava oli nyt korkeintaan puolillaan.  Mutta koska tämäkin yhtye on Souvareiden lailla esiintynyt ainakin 45 vuotta niin eiköhän se homma heidän osaltaan ala olla paketissa. Ainakin "brändinimenä" joka ei elvy muusikoita vaihtamalla.

Taitaa olla niin, että Dallabee-"brändi" on on ainut elossa oleva 100 vuotias tanssiorkesteri jolla jäsenten vaihtaminen on onnistunut vaikka varsinaista suosiobuumia se ei olekaan enää kokenut. 

Väkeä ei siis Ilveksellä paljoa ollut, mutta en minä paita kuivana pois lähtenyt. 

Tullessa kävin isän ja äidin haudalla Siilinjärvellä. Joku "meistä" pitää kummun kukissa. Nyt oli ihan tuoreita ruukkuruusuja istutettu möyhittyyn multaan, ja yksi pelakuu. Yksi kehitysvammaisista veljistämme haudan äärellä kukkien kanssa vierailee. Istutusjälki ei ole kovin siisti niin siitä päättelen. Ja että ruukkuruusuja. Se on perin hellyttävää.

Mitä J vajailla aivojensa kyvyillä kuolemasta ajattelee, niin sitäpä ei kukaan ulkopuolinen saa koskaan tietää.

Ja mitä ajattelevat Ukrainan viisi miljoonaa (luvun vetäisin kesähatustani, eli paljaan kaljuni alta) kehitysvammaista ympärillään näkemistään massamurhista?

Medioissa kerrotaan joskus ohjusten tuhoamista sairaaloista, päiväkodeista, kouluista, mutta harvoin on uutisia yksiköistä joissa hoidetaan yhteiskunnan vajavaltaisempia eläviä.

Sittenpä tänne Unimäkeä kohti ajellessa koetin jälleen kuvitella, mitä Rukajärventiensä polkenut isä sanoisikaan Venäjän Teurastussodan ollessa tässä vaiheessa. Polttelisiko pahastikin isän selässä olevaa pikakiväärinkuulan jälkeä sodankulkua ja sen raakuuksia seuratessa vai miten se asiaan suhtautuisi. Aika pehmee ukko isä kuiten jo olisi vaikka yhä huokuisikin elävien kirjoissa. Alkaisi olla 100 v mittarissa hänellä, ja äiti olisi jo 101.

Ei mulla vanhempien haudalla enää mitään merkillisiä päässä ajelehdi, mutta jonkinlaisia pohdinnansytykkeitähän siitä joka tapauksessa tulee.

HS:n lauantaivieras, yhdysvaltalainen historian professori arvelee, että suhteiden katkeaminen Venäjän ja lännen välillä "helpottaa" Moskovan Saatanaa (nimitys siis minun) tarttumaan vaikka ydinaseeseen.

Professori siteeraa ihan samaa rottavertausta edellä mainitun Saatanan elämäkerran Firs Personin sivuilta kuin minäkin. Minun siteeraamana sillä ei ole merkitystä, mutta professorin huomioimana lienee. 

Mutta mitä sekään auttaa mitä kukakin taustastaan huolimatta sanoo tahi jättää sanomatta jos Moskovan kaikki saatanat päättävät  turvautua ydinaseeseen kunhan ne vielä syvemmälle pimeään nurkkaan ajattavat Ukrainassa itsensä?

Kynä ja sana ovat aina jääneet toiseksi kilvassa luodin kanssa.

Runoilijat ja kirjailijat tosin muuta väittävät, mutta nyt viimeistään täytyisi sanan mahdin vaikutus realisoida sille tasolle jonne se aina jää. 

Biljoona lausetta on vähintään kirjoitettua sotahistoriaa spekulointeineen syistä ja seurauksista, jotka niihin lajimme on ajanut, mutta kun sukupolvet vaihtuvat sota on aina oveen kolkuttamassa.

06.12

Silimät sikkurassa katsoin ensimmäisexi verhojen raosta etelänpuolen nurmelle: 6 sepelkyyhkyä, 2 tikkaa, punatulkkuja kahallinen, keltasirkkuja, rastaita, närhi, kirjosieppo kiven piällä, ... mitä kaikkia saisikaan luetella jos jokainen eri laji olisi aamuisin ylös kirjattava. Ja vieläpä koetettava lukumiäräkin saada ylös otetuksi. Ehkä hyvä kamera katonharjalla räpsymässä ja otoksista tietokonruudulta laskenta tapahtuisi kätevimmin.

Joku linturikkailla rannikkomaisemilla majaileva ja siivekkäistä kirjaa pitävä voisi naurahdella näille Unimäen merkinnöille, mutta so what!

Jonkin ajan päästä pari kyyhkyä siirtyi kasvimaalle ja koko ajan niiden nokka nyökkäsee multaan. Koetin saada kameraan lähimmästä nokasta kuvaa, että mitä kuvuntäytettä ne sieltä hyväksyvät, mutta liike on niin nopea, ettei otoksessa mitään erottune. Luultavasti kuitenkin jotain hyönteisiä ja koppiaisia ne napsivat. 

Koska kaikille noille siivekkäille, joita mökin ympärillä jatkuvasti esiintyy, hyönteisravinto kelpaa, niin on se valtava määrä jos jokainen nokkaisu päivän päätteeksi punnittavaksi päätyisi.

Harva moottoreilla ja myrkyillä varustettuja hyönteisansoja pihoillensa virittelevä pysähtyy miettimään viritelmien suunnatonta haitallisuutta hyönteisravinnon tarvitsijoiden näkökulmasta. Sekin on yksi niistä ääliömäisyyksistä joihin lajimme syyllistyy ihan vain omaa mukavuuttaan ajatellen.

14.45

Roukkasipa pottuja mullatessa lonkkanivelen kipeään jykkeliin. Ei kärsi istua, ei maata. Hampaita purren keikautin itseni sohvan käsinojan päälle selälleni ja hetken päästä helepotti sen verran, etten ihan itkemään tarvi alkaa. Otin 600 buranan.

17.23

Nyt hävettää entistä enemmän nämä omat "sotapäiväkirjat"! Nimittäin  Hesariin on suomennettu 14 vuotiaan mariuopolilaisen Ievan Sotapäiväkirja maaliskuisilta viikoilta hänen koettaessa selviytyä hengissä hirvittävistä Venäjän Teurastusarmeijan jatkuvista siviilikohteiden -kotien- pommituksista.

Erittäin ahdistavaa luettavaa!

Minun näillä päivityksilläni ei ole ehkä edes moraalista lupaa käyttää tätä sota-etuliitteistä otsikointia.

Suomi ei ole sodassa. Minä en sodi ketään vastaan eikä kukaan minuakaan ohjuksilla uhkaa.

Miten perustelen harhaanjohtavan otsikointini?

Oikeuttaako se, mitä tunnen kun sodasta uutisointeja luen, tai se, että viha Moskovan Saatanaa kohtaan on niin rajaton, etten kaihtaisi itse sen perkeleen ampumista jos hollille pääsisin?

Myötätunnosta ukraianalaisten kärsimysten takia jos kirjoitan kuten kirjoitan, niin riittääkö se perusteluksi? Osaanko lähellekään eläytyä niihin tuskantunteisiin joita siellä koetaan?

Rittääkö perusteluksi kauheat sota-aiheiset painajaiset tai sodan Suomeen eskaloitumisen pelkokaan?

Onko hyväksyttävä peruste tämä eurooppalainen aika-jana jota Venäjän Teurastussota raamittaa kaikilla rajoilla, ja oikeastaan globaalistikin mm. seurauksena olevana ruokakriisinä minua otsikoimaan blogini päivittäiset merkinnät "Sotapäiväkirjaksi"?

21.46

Alkuillasta Juhanilan L käväisi moottoripyörällä pihassa.

Pesin saunalla humpalluspaitani ja myös siniset farkut sillä niiden takamuksessa oli jokin kiiltävä pläntti. Mihinkähän lienen perseeni hieraissut humppareissulla? Oli ne kyllä muutamat humppahiet itseensä imeneetkin, että aika oli huuhtaista. Paidat pesen joka tanssireissun jälkeen ja kuivuttua silitän tolokusti. 

Knissa on tietenkin pyykkihommat helpompia, mutta mukava minusta on saavissa niitä täälläkin purskutella. Vedenkulutustakaan ei tarvitse surra kun sitä ilmaiseksi kaivosta nousee niin paljon kuin vain viitsii pumppua huudattaa. Tai maksaahan agrigaatin bensa, mutta minuutissa tulee sankollisia useita, että eipä taida montaa senttiä kulahtaa. Paidansilityskin vie enämpi aikaa.

Mulla lienee rauha maassa sillä kyyhkyjä tuli iltapalalle ikkunan alle useita.

On niitä rauhoittavaa seurata. Jos aivastan, niin muuta melua ei tarvita ja ne häipyvät. Se luonnonvaraisissa eläimissä viehättääkin kaupunkilaispulujen ja rusakoiden flegmaattisuuteen verrattuna. Ei tule orava täällä pähkinää kourasta ottamaan.

Lonkkasärky helepotti vasta kun otin toisen buranan. Kieli meni sen jälkeen oudon turraksi.

Alan nukkumaan kun klo on kohta puoli 23.

 Täytyy miettiä ennen uneen painumista, tai unilääkkeeksi, tämän päiväkirjani nimityksen "moraalikysymystä".

Sotapäiväkirja 109

11.6.2022 lauantai

07.01

Ääniuni: ti tik tik tik tik.., piti arvata, mikä tikuttaa. En arvannut ja siksi minua uhattiin selkäsaunalla. 

Törmäsin eilen Kitumarketissa Kakeen. Siitä on vuosia kun viimeksi nähtiin, ja vielä enämpi aikaa kun timpuroitiin samoilla työmailla. K oli jo aivan valkeatukkainen (10 v. minua vanhempi). Oli ollut lonkkaleikkauksessa ja siinä yhteydessä sairastunut muutenkin vakavasti. Jäi vehnästelemättä, että onkos kukaan ampunut runkonaulaimella kämmenistä läpi sen jälkeen kun minulta lipsahti.

08.34

Tikka lensi jälleen ikkunaan että paukahti! Pökertyi pahemmin kuin edelliskerralla. Tuskin sama yksilö. Otin sen maasta ja käytin saunansaavissa kastautumassa. Virkosi se ja vein räpsyttelemään silmiään raitapajun huarukkaan. 

13.45

Tikka lie elpynyt kun oli hävinnyt turvapaikasta.

Mustikkapensas löysi sijansa tienvarren petäjien tyköntä. Pitänee sille toveri hommata viereen kunhan halpuuttavat. Moisillakin raasuilla kilohinta tuulesta temmattu muutenkin.

17.54

Eilenillalla Kajasteella yllätyin "Suklis-Mannan" mielipiteitä Moskovan saatanoiden teurastussodasta. Hän ikään kuin antoi ymmärtää, että sota siten, kuin se "valtamedioissa" esitetään ei pidä paikkaansa. En alkanut väittelemään asiasta, tai en oikeastaan kyennyt sillä hämmästykseni pisti ajatukset jäihin. En hakenut sitten uudestaan sillä mietin jo valmiiksi, että pidän hänelle "luennon" Totalitarismista malliin Arendt. Olisinko osannut, on sitten toinen kysymys.

Tanssin mutamat pelit sellaisen kanssa, jota en ennen ole missään nähnyt. Mukavan tuntuinen ihminen hänkin.

Juukalainen "kätilö" kertoi nähneensä karhun ihan lähellä kotiaan ja juteltiin sitten niistä. Toinen, tai oikeastaan kolmas juukalainen oli laittanut lookinsa aivan uuteen uskoon enkä tunnistanut häntä ennen kuin haki humpalle.

Sitten yksi vanhempi nainen kertoili mielenkiintoisen jutun elämästään Göteborgissa ja muutostaan takaisin Pohjois-Karjalaan. Ruotsiin  viittaava sukunimi hänellä oli ollut jo lapsuudessa saatu ja siihenkin liittyi hauska anekdootti.

 Riittakin Lieksasta oli ja muutamat pelit menin hänenkin kanssaan.

Siinäpä se ilta.

Poistullessa jysähti sitten taas synkät ajatukset sydänalaan. 

Täytenemässä oleva, valju kuu kulki ajaessa rinnalla vasemmalla taivaalla ja ajattelin ihan kuin lapsena kovassa, tuskaisessa ikävässäni, että katsookohan isä Helsingissä työmaaparakin kulmalla kusella käydessään samaa kuuta kuin minä kotimökkini hankeen piirtyvässä varjossa sorottaessani. Ja siinä samassa  ukrainalaislasten hirvittävän teurastussodan särkemät katseet sinkosivat taivaanrannasta tuohon samaan kuuhun ja huusivat isää, äitiä ta ihan mitä vain, että tämä pelko päättyisi!

Kirosin jälleen Moskovan Saatanan ja hänen harhaiset Tsaarikuvitelmansa Suurvenäjästä!

Saunonut olen. Kohta lähden Ilvekselle vaikka ei näissä humpallusajeluissa mitään mieltä olisikaan.

Sotapäiväkirja 108

10.8.2022 perjantai

05.23

Viimeisimmässä unessa sähkäri makasi patjanmutaleella tuvan lattialla. Sanoin sille, että alahan nousta, keitän kahvit.

Onpa kesäisen tuntuinen aamu. Lämpimämpää siätiedot lupailivatkin. 

Alan pakkailla Unimäkeen lähtöä varten. Ostin eilen puutarhakaupan tarjouksesta mustikkapensaan taimen. Suvultaan vaccinium sp. Northblue. En ottanut kuin yhden sillä kyllä pölytyskavereita luonnonmättäistä löytynee.

14.34

Tulin äsken tänne Um. Valkosipuleissa on jo valtavat varsikot. Otin harsot pois. Hyvin ovat myös muut istutukset alulla. Potustakin näkyy vihreitä alkuja siellä täällä. Ompuissa niukasti kukkia, mutta marjapensaat eivät ole kitsastelleet niiden tuottamisessa.

Lämpömittari näyttää +25. Taidan ottaa torkut kun oli koko aampupv semmoista lentoa. Puutarhurin Rellun vikojakin piti paikannuttaa kun on katsastus. Elias käytti vikakoodinlukijan luona ja minä hommasin  korjaamoajat. 

16.07

Laitoin saunan kiukaan pesään popat ja trimmailin jo vähän nurmikoita. Kyyhkyjä oli ruokailemassa kun havahduin torkuilta.

Juon kahvia ja luen Hesaria tabletilta.

Hs vuonna 1972:

Kysymys jätteiden päästöstä mereen on erittäin tärkeä valtameren lisääntyvän saastuminen johdosta. Mm. Pohjanmerta käytetään valtavien jätelastien kaatopaikkana.

Monet teollisuusmaat eivät kuitenkaan halua sitoa käsiään ennen vuotta 1973, jolloin on määrä pitää kansainvälinen merioikeuskonferenssi.

Monet kehitysmaat ovat vuorostaan kiinnostuneempia mahdollisista öljy- ja mineraalilöydöksistä meren pohjasta kuin saastumisen ehkäisemisestä, joka ei kouriintuntuvasti koske niiden rantoja.

Yleiskeskustelun puheenvuoroja, joita perjantaina käytiin neljättä päivää, alkaa leimata ikävystymisen sävyttämä rutiini.

Eipä ihme jos ilmastokriisiin havahtumisen varhaisvaiheessa oltiin jo noin ikävystyneen rutinoituneita ettei asiassa ole tähän päivään mennessä juuri mihinkään edetty. Väittävät, että edetty on, mutta tulokset kertovat ihan muuta.

18.08

Saunoin. Puin humpallusvermeet ja kohta lähden Kajasteelle.

Pidän tulitauon sodasta.

Sotapäiväkirja 107

9.6.2022 torstai

05.02

Sateentuhnua. +11.

Päivät ja viikot vierivät kuin ylämäestä irronnut kantikas kivi pajukkoa alleen murskaten. Tai kuin Venäjän saatanoiden sotakone Ukrainan kaupungeissa.

Täällä jäljet eivät näy, mutta jos voisi seinälle hologrammin heijastaa ihmismielistä, joita tuhannen kilometrin päässä käytävä sota aiheuttaa, niin voisi se olla tuskaista katsella.

Tai en minä muista tiedä, mutta oma mieleni ei lähes hetkeksikään unohda mitä Euroopan yhdellä kyljellä tapahtuu.

Kun katsoo "suurta kuvaa" niin niin edelleenhän tässä vain mennään ja tullaan kuin ennenkin. Syödään, juodaan, naidaan, parveillaan, huvitellaan vaikka kaiken luulisi pysähtyvän ihmismielien julmuuksien tähden.

Miten on, kun pysähtyminen tulee luontoäidin tahdosta ihan pian? Kun "heti!"-toimenpiteitä jo kauan vaatinut ilmastokriisi langettaa varjonsa auringon eteen.

Viruspandemiat ja sodat olisivat olleet hyvää harjoitusta pakolla tapahtuvan "kaiken hiljenemisen"-option langetessa, mutta vaikka korona hieman hidastikin lajimme liikettä, se on ollut vain kosmeettista. Näkyi hetken aikaa Pekingin ja New Delhin saastesuimuisilla taivailla.

Entä mitä tekee Luonto josta lajimme poistui jo jonkin aikaa sitten? 

Evoluution itsesuojeluvaisto on sekin kärsinyt yhden lajin ryöstelytoimista niin paljon, ettei se kykene toimimaan tehokkaasti. Paitsi että jos evoluutiotoimintaan ei lasketa tämän yhden lajin raivoista toistensatappamistoimia jolla se pyrkii poistamaan haitallislajin kokonaan faunasta.

16.22

P tuli töistä. Neljäskin päivä oli sujunut hyvin ja uutta oli oppinut. Näkee pojan naamasta, että on tyytyväinen.

Minä tein E:n kanssa suoja-aidan halkolaavun eteen ja ruuvattiin siihen kolme pitkää parvekelaatikkoa joihin Puutarhuri voi sitten mieleisiään kukkia istuttaa. Siivottiin muutenkin tonttia. 

Sain myös ruohonleikkurin käyntiin pärähtämään kun rassasin tovin. Aukaisin lohkon ja puhdistin sylinterin, männän ja imu- sekä pakoventtiilit ja panin takaisin. Mitä ihmeen "liimaa" biopolttoaineessa on joka tämän ilmiön tekee? (Ei muistettu taaskaan, että näihin vanhoihin moottoreihin "bio" ei käy!)

21.21

Vaikka minulle eivät luterilaisen seurakunnan rituaalijuhlat millään tavalla kuulu, en pysty täysin jääväämään itseäni niiden valmisteluista. Nuorin poika pääsee viikon-parin piästä ripiltä ja niiden juhlimisesta aiheutuvia paineita pappuilee Puutarhuri jo nyt. Joudun tietenkin myllyyn mukaan vaikka kuinka sanoisin, ettei ne mulle kuulu. 

"Olen kuullut en pitkälle pötki/kun en kirkollisveroja maksa..."

On ne pakkoja nämäkin. Miten vaivatonta olisikaan, kun moista joutavaa juhlinnan aihetta ei olisi olemassakaan.Tai vaikka 15-vuotissynttäreistä olisi aikojen saatossa rakenneltu hieman juhlavimpien bileiden päivä. Tai jos jonkin muun todellisemman aiheen piirissä. Hiekalle raknnettujen uskontojen ja jumalten kuvien toimet ja tulokset on jo nähty. 

Missä ovat "kaikkivaltiaat voimat" kun avuttomia ja heidän kotejaan Ukrainassa murskataan? Tai kun Asovan ja Mustanmeren totaalinen saastuminen sodan takia on aivan pienen kynnyksen takana?

Näitä ajatellessa miten todelliselta Saatanan olemassaolo tuntuukaan. Mutta ihminenhän se onkin.

On alettava nukkumaan.