Sotapäiväkirja 100

2.6.2022 torstai

17.34

Aamusta varhain läksin liikkeelle ja nyt vasta asetun aloilleni. Puutavaraa ynnämuuta käytiin Starkilta PR:n rantaan tilaamassa niin paljon, että piti Fordellilta kyiti tilata. Siinä meni hieman aikaa ennen kuin ne olivat perillä ja sittenpä alkoikin sopivasti satamaan.

Oikeanpuoleiseen takajalkaan särkee vietävästi.

20.12

Jyväskylässä asuva tyttäreni tuli käväisemään. Oli antanut hiusten kasvaa ja värjännyt ne punaisiksi. En meinanut tuntea kun autosta ulos pukkautui. On nähty viimeksi viime syksynä. Vai oliko se vuosi sitten keväällä pikku sukujuhlissa. Mukava oli kuiten nähdä.

Hätkähdin hieman, kun hän sanoi nähneensä unta Venäjän sotilaallisesta invaasiosta Suomeen. Muuten ei sotajutuista puhuttu.

22.28

P oli käynyt eka kertaa tutustumassa Padeliin. On kuulema hyvä peli. 7€ per nokka kun olivat ottaneet tunnin paketin kavereiden kanssa. Lähti vielä korista Lyseolle pelaamaan. Koetin vijheksiä, että pitäisi unirytmiä säätää kohtuullisemmaksi kun maanantaina alkaa ne työt ja seitsemältä joka aamu...

On saunottu ja iltapalat nautittu. Turkkia tulee nyt tuutin täydeltä medioista. 

Jotain kertonee maailmanjohtajien päiden pienuudesta, että jopa maiden nimien ääntämyksestäkin aletaan politiikkaa tehdä. Turkkiakaan ei enää saa kansainvälisessä kielessä sanoa Turkeyksi vaan Türkiyeksi. Tajuaisikohan kovanaama Erdogan jos vitsailisi että hänet pitäisi panna Turkin hihhaan takasin ja ei muuta kuin uus juputus?

Hys, Turkin, ja varsinkaan sen Lavrovia ulkoisestikin muistuttavan Johtajan arvovallalla ei saa vitsailla! Ne saattavat seuraavassa kuriiripostissa lähettää luovutuspyynnön...

Toitottavat, ettei Ukrainan pään ylitse eurooppalaisesta tulevaisuudesta suhteessa rikollisvaltio Venäjään neuvotella, mutta mitä muuta tämä on ollut sen(kin) jälkeen kun Ruotsi ja Suomi natoon jäsenhakemuksensa lähetti?

Nyt ei ajatus juoske. On alettava korssoomaan.