24.6.2022 perjantai
03.19
Olisi juhannusaatto. Eipä tunnu missään. Siellä tuntuu, missä homo sapiens toista homo sapiensia murhaa.
En ole ylpeä "ihmisyydestäni". Olisin mieluummin vaikka sokea matikka järven syvimmässä, mutaisimmassa loukossa.
En muista enää, mikä oli se uni johon näin aikaisin havahduin. Ei edes kusettanut, että sen vuoksi olisin jalkeille saakka kömpinyt. Panettanut kyllä olisi. Ehkä johonkin siihen liittyvään unessa esitettyyn "toiveeseen" havahduinkin.
Panetuksen tunteista tulee nytkin mieleen Pentti Saarikoski joka kaikkien viisauksiensakin keskellä muisti siitä lorsata. Ei elänyt tarpeeksi pitkään hän, että olisi lopulta ymmärtänyt, ettei sillä ole ihmistoiminnoissa suvunjatkamisen lisäksi muuta merkitystä kuin muussakaan ulostamisessa; paineet lisääntyvät kun säiliöt täyttyvät.
Yksi rakennusmies sanoi kerran paskalta tultuaan, että olipa taas makia kokemus, parempi kuin huono nainti. (Kylläpä sitä nyt vähätellään moottoria joka nuorempana juoksutti niin, ettei nukkua malttanut!)
Laitoin P:lle puuron ruokatermokseen hautumaan kun se lähtee kuudeksi töihin.
G:n synttäripäivä. 15 vuotta sitten lähti taksi kuuden aikaan illalla KAKS:lle ja klo 23.30 oli pojalta napanuora katkaistu. Sitten pojankellukka jäi tissi suussa tyytyväisenä synnyttäjänsä rinnoille kun minä läksin tänne Sivukadulle nukkumaan.
15 vuotta on jonkinlainen rupeama lasten kasvatuksessa ja varsinkin, kun niitä on samaan aikaan eri ikäisinä useampia.
Nyt kun sodan karkea käsi sivelee jälleen Euroopan karttaa ruttuun, voipi oikeasti miettiä, että sitä vartenko lapsia tänne maailmaan lykätään ja niistä huolta pieninä pidetään, että tappajia olisi sotiin laittaa ja nuoria, kauniita ruumiita sankarivainajina hautailla. Ja kun sotia synnyttävät lajimme ne yksilöt, joille minkään pienenä olemisella ei ole mitään merkitystä. Ei ihmisten, eläinten, eikä valtioiden "elintilan".
"Suurten kirjailijoiden ja ajattelijoiden" maa Venäjä synnyttää myös suuria hirviöitä jotka alkavat kuvittelemaan itsestään suuria hallitsijoita vaikka pieniksi ovat muuten jääneetkin.
"Kuinka paljon maata ihminen tarvitsee elääkseen?" kysyi venäläinen kirjailija Leo Tolstoi ja kertoikin sen novellinsa tauoissa, mutta ei niin pieniin pläntteihin diktaattorit tyydy. Eivätkä ne maailmankirjallisuuttakaan lue muuten, kuin ottaakseen sieltä omintakeisia tulkintoja valloitusretkiensä ruudinsytykkeiksi.
06.00
Vein Vinhan ulos kun P lähti pyöräilemään töihinsä. Hieno, kosteanlämmin ilmanala. Siili Riston nurmella härnyytti koiran haukkuun ja se piti komentaa hiljaiseksi. Murisi ja narisi kuitenkin aikansa kauempana olevalle tuhisijalle joka sitten, kun huomasi ettei musta karvakasa pääsekään hänen lähellensä, murritti mennä naapurin sokkelinvierustaa tienvarren ruusupuskan alle piiloon.
Siili on hieno eläin.
Olisin minä voinut jäädä Unimäkeenkin juhannusta viettämään, mutta Puutarhuri on kipeänä. Yski nytkin koko yön ja näytti olevan muutenkin vaikeaa. Hän olisi voinut tulla Unimäkeen ja olisi sitten käyty sieltä käsin jossain juhannushumpalla.
Vieläköhän koronan jälkitauti vaivaa Puutarhuria vai onko jo uusi tauti nousemassa?
19.23
Rellunpippana oli mennyt eilen katsastuksesta hyväksytyin leimoin. Vain vetoakselin kumista huomautus ja rekisterikilven valoista jotka korjasin Eliaksen kanssa tänään. En kyllä olisi uskonut, että mokomalle vielä vuosi käyttöaikaa annettiin. Olin valmis jo viemään sen jo autojen eutanasiaklinikalle...
Tässä kahden vaiheilla, lähdenkö yksin Napikselle humpaltamaan kun ei Puutarhurin olo ole parantunut. Nyt ei olisi ollut alaikäisiäkään vahdittavana ja Pauluskin rupesi jo nukkumaan kun menee jälleen aamulla varhain töihin. Tein uunipuuroa päivällä valmiiksi ja erittäin makoisan kanakasviskeiton jonka ryyditin yrteillä, maustamattomalla juustokastikkeella ja leipäjuuston paloilla.
On mukava tehdä ruokia kun alkaa murrosiän ohittaneillekin kelvata kaikki mitä kattiloista löytyy.
22.10
Eipä tullut Napikselle lähdetyksi. Sen sijaan kävin kaivelemassa varastolaatikoista kirjoja. Kari Enqvistia, Timothy Snyderia, Åsne Seierstadia, Juhani Ahoa, Olavi Paavolaista...ja millaiseksi ääliöksi itseni jälleen tunnenkaan näine "sotapäiväkirjoineni"!
23.37
G täsmälleen 15 vuotta nyt.🌻
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti