Sotapäiväkirja 105

7.6.2022 tiistai

04.46

Tukin lailla nukuin. Tieteellisesti ei kukaaan ole kuitenkaan tukin nukkumiskykyjä tutkinut, graduakaan aiheesta ei ole silmiini sattunut.

Tukki, se on sana, jonka sahateollisuus on määritellyt kertomaan ihmisen tappamaa puuta, joka määrämittaiseksi on silvottu.

Suurkuusikoita, joista entisen mallisia tukkeja sahoille voisi rahdata, ei kuitenkaan enää ole. Tienpäässä senkin suhteen ollaan oltu jo pitkään.

06.06

Yksi veljistäni (Sepe) täyttää tänään 60 v. Liekö Järvenpäässä vai Kiärmelahdessa niin eipä tietoa. Se poika ei itsestään koskaan ilmoittele eikä oma-aloitteisesti yhteyttä pidä.

Suomalaiset nyt eivät muutenkaan ole kovasti sukurakasta kansaa. Ollaan saatu pienten kyliemme sisäsiittoisuuden maustamista yhteisöllisyyksistä vissiin tarpeeksemme. En minäkään pidä sisaruksistani yhtään sen enempää kuin muistakaan katujemme tallaajista. Velvollisuudentunteitakaan ei juuri ole.

Jussi Lehmusveden kolumnista (HS) luin, että standup-koomikko George Carlin on sanonut Yhdysvaltojen Vietnam-pommitusten aikoihin:

”Me emme osaa enää tehdä autoja, televisioita tai valmistaa terästä. Emme pysty kouluttamaan nuoria ihmisiä tai takaamaan terveydenhuoltoa vanhoille. Mutta me osaamme pommittaa maasi paskaksi. Se on harrastuksemme, eikö? Erityisesti jos maassasi asuu meitä tummempia ihmisiä.”

Eikä maailma siitään miksikään ole muuttunut. Moskovan saatanoille taas ei ihonvärilläkään ole väliä, kunhan vain veri, joka vuotamaan laitetaan, on punaista.

21.09

Olipa jälleen rasittava päivä. Nyt oikean käden peukalo pikkuisen vaurioitui, mutta jospa kipu huomiseen hellittäisi. Ei sitä kyllä nivelestään kykene taivuttamaan lainkaan.

Moskovan Saatanan syövästä ja sen hoidoista jatkavat uutisointejaan muutamatkin mediatahot. Yhdysvaltain tiedusteluelimet ovat "vuotaneet" uusimpia tietojaan aiheesta ja sitä maksulliset luennoijat ovat päässeet julkisuudessa peesaamassa. 

Luennoinnin aihehan se (syöpäkin) on koska tälläkin kertaa se oikeasti sijaitsee erään autoritarismiin vajonneen valtion kehossa. Etäpesäkkeitäkin se kerkesi lähetellä ympäri maailman. Turkissa yksi etäpesäke on jo parantamattomissa mitoissa. Sen kerkeäisi vielä taluttaa saunan taakse, muttta kun sen lähipiiri on vuorattu sadalla tuhannella lähipesäkkeellä, niin mänepäs taluttamaan.

Paksua toivoa täynnä pääni on, että syöpä todella raatelisi Moskovan Saatanaa pahimmalla mahdollisella tuskalla ryyditettynä, mutta saahan sitä toivoa. Semmoista lottovoittoa ei maailma lunasta vielä pitkään aikaan.

Näinä työntäyteisinä alkukesän päivinä en jaksa onneksi ajatella koko ajan Ukrainalaisten kärsimyksiä, mutta näin illasta, kun aloilleen viimein asettuu, meinaa syyllisyyskin nostaa päätään sotaan turtumisen takia. Tai oikeastaan en tunne, että olisin turtunut mitenkään, mutta en oikein uskalla lukea kaikkea mitä sodan vaiheista kullekin päivälle uutisoidaan.

Vaikka itku on herkässä ukrainalaisten lasten kärsimyksiä seuratessa, niin kylmän looginen puoleni ei kieltäydy ajattelemasta niin suurta kuvaa maapallon tilnteesta kuin se vain on kyvyilleni mahdollista. 

Tajuan selkeästi homo sapiens-lajin olemassaolonkaaren alusta tänne loppupuolelle saakka yhtenä evoluution epäonnisuneimpana kokeiluna. Ja kaiken tutkimuksen jälkeen on voitu päätellä, että koska kaiklle muillekin evoluution epäonnistuneista "kokeiluista" on ennemmin tai myöhemmin loppu koittanut niiden alettua kasvaa ylitse elinmahdollisuuksien sietorajojen, on laji poistettu (poistunut "automaattisesti") faunasta kylmästi. Evoluutio tosin ei oikeasti tahdottomana "järjestelmänä" millekään suunnitelmia ole laatinut eikä täten millekään erityisesti tahtomalla mitään mahda, mutta homo sapiens-laji tekee loppunsa (ja miljoonien muiden lajien siinä samassa) ihan itse. 

Ainoana tähän astisen maapallon historian aikana tuhoutumassa oleva laji jopa itse osaa nimetä loppunsa laadun, ja sen, että se itse sen itselleen todella tekee. Se olisi pleontogian historiassa ensimmäinen atomeista koostuva yksikkö joka onn kyennyt kaiken tapahtuneen kirjaaamaan muistiin, mutta kun lajin jäljet ovat kylmenneet, ei niillä tiedoilla järjellistä tulkitsijaa enää ole.

Ehkä sekin kuuluu evoluutioon vaikka tapahtuukin ensi kertaa siten, että lopun kartta on kyetty loppunsa tekijän itsensä toimesta hyvinkin selkokieliseen asuun hahmottaa.

Autisti Greta Thunberg on yksi niistä, joilla kyky vaistota maailman todellinen tila on ilmiömäinen, mutta kun gretoja pitäisi löytyä miljardeja, niin toimenpiteet hautajaistemme perumisesta jäävät todella marginaaliin.

Sitten kun tuli vielä tämä sota sellaisten toimesta, joilla minkäänlaisia itsesuojeluvaistoja ei ole. Saatika että välittäisivät minkäänlaisten ekosysteemien säästämisen tärkeydestä.

Tämäkin sota kuulunee silti sitä tiedostamattomaan evoluutioon; se auttaa osaltaan jouduttamaan yhden vaarallisen lajin tuhoa ja ehkä pelastamaan jonkun toisen, harmittomamman, että jonkinlainen elämä Maa-planeetalla vielä täystuhon jälkeenkin tuhkassa alkaa liikahdella.