Sotapäiväkirja 101

3.6.2022 perjantai

05.30

Unessa ahdistivat pienet asiat; vänkäsin itseäni viisaampien joukossa joutavista pilkkujen paikoista! Heijastumia konkretioista vain.

100 päivää Venäjän Teurastussotaa Ukrainan maaperällä. Minulla blogiotsikon lukema on 101 koska aloitin jo aattona jolloin kaikkialla tiedettiin hyökkäyksen huomenna alkavaksi.

Kun katsoo medioiden kuvakavalkadia sodan runtelemasta arojen maasta, kaikkea tapahtunutta tuhoa on vaikea käsittää.

Että sulla on edessäsi kuva ehjästä, ihmisten asuttamasta talosta ja kun käännät sivua, paikalla on suuri monttu, romua, ohjusten palasia, soraa, tiiltä ja joka suuntaan törröttäviä kattotuolien ja talorunkolankkujen palasia, sänkyjen verisiä patjoja, tyynyjä, peittoja, lasten leluja, pehmonalleja, ihmisten irti repeytyneitä raajoja...

Suurten Raukkojen aloittama sota!

Suuri Isänmaallinen Sota on ollut aikalaiskuvauksista päätellen samanlaisia näkymiä jälkeensä jättänyt eteneminen Hitlerin Berliiniin. Siitä tuhon aallosta kertoo mm. kirja "Lupaathan tappaa itsesi". (Florian Huber, Otava 2021). Aivan hirvittävä kertomus venäläisen sotilaan raakuuden toteutumisesta! Eikä auta ajatus, että he ovat tuhoamistyöllensä luvan saaneet natsien hirmutöiden kostoksi.

Toisen maailmansodan "isänmaallisuudella" ryyditetty Moskovan Saatanan aivopesuohjelma on nyt takuukoekäytetty ja toimii kuin erään Kadyrovin vajaiksi jääneet aivot: Mitään muuta niistä ei löydy kuin käsky "aiheuttakaa mahdollisimman kattava tuho kaikkialle minne menettekin!" Junan vessan toiminnassakin on aina ollut enemmän järkeä kuin Moskovan saatanoiden "operaatioissa".

21.25

Aamulla varhain menin Oulujärven rannalle kantamaan lautaa, lyömään naulaa (ruuvaamaan) ja aika paljon sain kohteessa tehdyksi. Hyvä oli työilmakin, tuuleksi välillä melko lujaa, mutta maalta "merelle" päin niin ei haitannut. Veipähän sirkkelinpurutkin silmistä poispäin. Jatkanpa sitten maanantaina.

Päivällä kun hetkeksi taukosin koivun alle miettimään rakennelman jatkoa, lennähti käki riippakoivun oksalle yläpuolellani. Lintu kerkesi kukahtaa pari kertaa ja jo siihen sulavasti oksiston väleistä sujahti mieskäki suoraan ja aikailematta naiskäen pyrstö pystyssä valmiina kikottavaan selkään. Kiksautus kesti ehkä vajaan punaisen minuutin, mutta jos kamera olisi ollut ulottuvillani, olisi siitä kyllä hyvän kuvan saanut otetuksi. Matkaa oli ehkä 2 metriä. Kännykkäkameralla ei ehdi tsuumailemaan tuollaista tapahtumaa mitenkään.

Mitähän ajattelisi Hesarin Sotauutiosista kun se yhdessä jutussa kirjoittaa Venäjän hyytyneestä hyökkäyksestä ja heti seuraavassa kertoo Britannian tiedusteluraportteihin viitaten hyökkääjäsaatanoiden saavan Donbassin haltuunsa lähipäivinä? Myös muita vastaavia ristiriitaisuuksia saattaa saman aukeaman jutuissa olla.

Ylipäätään tuntuu välillä, että kirjoitttavt käynnissä olevasta teurastussodasta hyvinkin ristiriitaisesti ja/tai päällekkäisesti. Niin kyllä tekevät Yle, BBC, CNN... Iltapaskalehtien otsikoita en halua enkä tarvitse kärryillä pysyäkseni klikkailla. Se olisi kuin vakavaa dokumenttia seuratessasi joku hakkeri paukauttaisi jonkun helvetin tohtorijalkapaiseen väkisellä katsottavaksi!

HS:n juttuun, joka alkaa pitkällä otsikolla "Venäjän sata päivää jatkunut hyökkäyssota vei sen armeijalta kunnian ja maineen" on kyllä helppo yhtyä. Ikävämpi puoli asiassa lienee kuitenkin se, että tuo samainen parinsadantuhannen jäsenen teurastaja-armeija vei kunnian ja maineen koko 141 miljoonaiselta kansaltaan.

22.02

Väsyttää valtavasti. Viime yönä en paljoa nukkunut ja päivä meni tauotta timpuroidessa. Ei ollut edes eväitä matkassa ja isäntäväki oli koko pvn kaupunkireissulla. Mutta pärjäsinhän tuota. Laihtuminen jatkuu. Viimeksi kun kävin vaa´alla oli liianlihanhävitys edennyt jo 12 kiloon.

Kuinkahan suhtautua painoindeksin mittauksissa käytettyihin pituus/paino-lukemiin kun niissä suosituksissa olen viimeksi ollut vuonna 1992 autokolarin jälkeen tapahtuneen rajun laihtumisen jälkeen? (170/70) Minustahan tulee ihan riukuliini jos noihin mittoihin vielä lihojani liuotan. 

Olisipa yksikin1970-luvun farkkupuku tullut naftaliiniin säilöttyä niin olisi hauskaa pukea semmoiset päälle ja lähteä kartsalle motskarikenkien soljet kilisten... Tai puukengät asvalttiin kopisten. Peruukin kun vielä liimaisi päälaelleen, värjäisi parran, ruiskututtaisi botoxia poskiin ja huuliin niin johan sitä hämäränkähmässä nuoresta menisi. Häh ja paskat! Samaa mulukuntojintaa ei enää ikinään saa millään aikaiseksi, eikä tarvitsekaan. Ihanhan se on ollut hirveää se panetuksen määrä jonka kanssa piti teutaroida saipa tahi jos.

Ei hoikentuminen nuoruutta takaisin tuo. Eikä mitään mikä on ollutta ja mennyttä. Ehkä veriarvojen hyviin lukemiin voi olla tyytyväinen, eikä henkeäkään enää ahdista. Verenpainekin on jo normaalia normaalimpikin. Viimeksi kun  mittasin useampaan kertaa päivän mittaan, niin lukemat liikkuivat 123/77 ja 112/67 välillä.

Mutta ehkä menneestä nuoruudesta voi uneksia. Ja unessa sekin tuskainen aika voi näyttäytyä parempanakin kuin miten se todellisuudessa meni.

Panenpa sitten maate.

Hyv´yöt Hanna ja lapset!

Moskovan saatanoille palava kaasutoho perseeseen!