22.6.2022 keskiviikko
05.05
Uamun ilima puolipilivinen, +10°, tyyntä. Kyyhkyjä muiden pienempien lintusten kanssa nurmella ja kasvimaalla. Raskiiko niitä kusellakäynnin takia pois pyrähdytelläkään...
Unessa aprikoin tämän sotapäiväkirjan lopettamista. Joku sanoi, että muuta se "sotepäiväkirjaksi". Intin vastaan, ettei minulla ole sotenkaan kanssa yhtään sen enempää tekemistä kuin sotienkaan. Ammu sitten kuula kalloosi, vastasi se unen "Joku".
Tuon unen tunnelma lyhyesti luonnehdittuna: Koivet huarukkaa myöten iätivievässä suossa.
07.45
Närhi lensi tienvarren petäjään. Katsoin kameran objektiivin lävitse sen kynsissä olevaa myttyä: elävä linnunpoikanen. Ei se kauaa ollut elävä kun saalistaja alkoi nokittamisen. Nyt se varmaan kantaa löytämänsä pesän tyhjäksi poikasista jos jaksaa kaikki kupuunsa hakata. Eikä peippoemo asialle mitään mahda. Näin luonto toimii. Niin toimii myös luonnosta kauas erkaantunut ihminenkin vaikka sen ei olisi enää tarviskaan.
17.09
Nyt on kaikki aiotut nurmet trimmailtu. Yhtäkään lupiininalkua en havainnut. Toisin oli Näläkämäentien varrella parinkymmenen metrin matkalla kahtapuolen polun. Kävin yhden käden viitakkoraivalla pätkimässä ne nurin. Osa oli jo melkein kukalla.
Lupiineja raivatessa kohtasin erikoisen näyn: Kun huitaisin puskaa nurin, pelmahti sen alta lehtokurppa. Sen lento oli ylen vaivalloista ja luulin jo, että minä osuin siihen, mutta sillä olikin kynsissään poikaset joita vei turvaan. Paikalle jäänyt kolmas poikanen kykki piilossa risujen alla joten poistuin kauemmas rymistelemästä.
Orava kyllä kantaa hampaissaan poikasia uhan alta pois, mutta että lehtokurppakin...
Piti tsekata netistä ja kyllä lehtokurpan poikasten kanniskelusta on havaintoja. Nyt minulta yksi uusi.
21.15
Sonjan poppoo kävi saunomassa.
Ylen uutisissa juttu brasilialaisesta Geraldo Pereirasta joka muutama vuosi sitten oli Ylen haastattelussa arvostellut suomalaisen metsäjätin Stora Enson omistamaa sikäläistä yhtiötä ja joutunut sen jälkeen tutkintavankeuteen puoleksitoistavuodeksi!
Kun demokratioissa eivät suurfimat voi kriitikoitaan hirttää, menevät ne sellaisiin maihin, jossa sitäkin voi muun riiston ohella harrastaa eikä kukaan korvaansa lotkauta. Paitsi paikallinen, myöntyväiseksi yhteistyökumppaniksi voideltu "oikeusistuin".
Kolonialistinen yritystoimintako menneisyyttä? Katin kontit!
Metsäyhtiöt ovat pahimpia maapallon ekosysteemin tuhoajia eikä niille merkitse muukaan sivistynyt toiminta yhtään mitään.
Tosin se ei ole näin mustavalkoista. Me kaikki mahdollistamme niiden(kin) ryöstötoiminnan rahoittamalla niiden globaalit touhut ostamalla tuotteitaan. Ja varsinkin perseitämme pyyhkimällä.
Ennustan, että 50-100 vuoden (jos maailma enää on), ovat suomalaisetkin kusessa metsien ulkomaalaisten sijoitusomaisuuksien kanssa. Mistä tiedämme, miten maa makaa tuolloin? Onko tilanne sama ja yhtä pelottava kuin on venäläisten Suomessa olevien omistusten suhteen nyt?
Luuleeko joku, että saksalasomistaja on kriisipaikassa yhtään sen kummoisempi maanomistaja kuin venäläinenkään?
22.07
Hesarista luin vielä Heikki Aittokosken kirjoituksen Venäjän entisestä presidentistä Med...siis vähän aikaa presidenttinä toimineesta Pikku Saatanasta joka suoltaa nykyisin älyttömyyksiään viestipalvelu Telegramissa.
Kuuntelin radioareenalta aamuisen Brysselinkoneen jossa haastateltavana oli Venäjäntutkimuksen professori (emeriutus) Timo Vihavainen. Kuuntelukokemus oli kovastikin ristiriitainen kun ei käynyt oikein kunnolla selville haastateltavan kaikki kannat suhteessa tutkimuksiensa kohteena jo kauan olleeseen valtioon, piämiehiin ja toimiin.
Vihavainen kyllä tuomitsi Moskovan Saatanan persoonan ja tekemiset, mutta kun yhdessä kohdassa lausui sen menneen neuvonantajiensa virittämään ansaan käynnistäessään Teurastussotansa Ukrainassa, niin siinä kohtaa alkoi minulla tökkiä. Pitänee kuunnella uudestaan ennen kuin lyttään vasurillakin kuonoon hra rohvessoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti