tiistai 28. kesäkuuta 2022

Sotapäiväkirja 126

28.6.2022 tiistai

05.34

Onpa mukavan vilpoinen aamu eilisen helteen jälkeen: +16°, puolissapilvin, kevyt itäinen ilmavirtaus ja ukkosenjyryä jossain Iisalmen suunnassa.

Eilen myöhällä oli kyyhkyjä nurmella, mutta nyt vain yksi närhi. Mustiarastaita oli ennen ulosmenoani kaikilla kulmilla mökin ympärillä. Jos jokainen oli emolintu joka poikasilleen aamupalaa oli hankkimassa, niin riittää syksyllä sitä lajia ihasteluksi saakka.

...nyt tulivat kyyhkyt...

Jos sepelkyyhkyjenkin pesintä luonnistuu ja nurmella pistäytyvistä puolellakin pesä on, niin lajin osuus Unimäessä tuplaantuu jälleen. Vielä 3-4 vuotta sitten en tästä ikkunasta seurannut yhdenkään kyyhkyläisen nyökkäsevää kulkua ja nyt niitä saattaa yhtä aikaa olla 5-6 sinisenharmaata siivekästä... Nyt yksi niistä hyppäsi puolikkaan lahopölkyn nenään ja nokkii sen pintaa kuin siinä jotain nokittavaa olisi. Olisiko tikkojen jäljiltä vielä niitä pieniä, mustia mauriaisia?

Tuuletusluukut ovat ikkunoiden yläpuolella auki ja jos kahvikuppikin pöytään kolahtaa, linnut ovat tiessään.

...nyt paikalle saapui harakka. Niitä näkee harvoin täällä, mutta kaupungissa ne tulevat lokkien kanssa takapihan sorapolulle nokkimaan Puutarhurin murskaamia lehtokotiloita ja tarkistamaan koirankupin jämät joita ei kyllä Vinhalta jää koska sen ruuat ovat kovin säännömukaista kertasyötävää. 

Kas, harakkaa kyyhky "vierastaa", kiersi kauempaa sen toisin kuin närhen, jonka kanssa ne saattavat nokkia jopa vierekkäin.

Tällaisia pieniä huomiota voi siis vaatimattoman kesämökkinsä ikkunasta tehdä kun ympäristö muullekin elävälle kuin itselle on jätetty vähän kuin vasemmalla kädellä hoidetuksi. Sentin pituiseksi höylätyllä nurmella eivät linnut kauaa viihdy. Rastaat ehkä aamukasteella jos matoja on, mutta niitäkään ei löydy keräävän ruohonleikkurin jälkeisiltä nurmikoilta koska ravinnekerros ei ole niille ruokaisa elinalusta.

Tuossa kauranoraan ja muun nurmen yli viisisenttisessä vihermatossa on varmasti tuhansia eri lajin pikkueläviä joita nuo nokkivaiset kupuunsa etsivät.

Nyt yltyy tuuli suhajamaan. Tuopikohan ukkoskuuroja? Muutaman päivän helle on jo hieman kuivattanut pintakerroksia, että pienet vesiruikkaukset taivaalta eivät olisi pahitteeksi. 

Mustikoilla on jo isot raakileet ja niitä näytti olevan runsaanlaisesti. Puolukkaakin kukinnoista päätellen tulee. Marjaisa syyspuoli siis tiijossa.

10.45

Armaalan Rami sauvakäveli kylään! Ei ole miestä näkynyt, mutte ei se ihme ole sillä oli sairastellut melkoisen vakavasti. Nyt jo kuntoutumassa pikkuhiljaa, että tällaiset 15 km:n lenkit jo sujuvat.

On muuttanut eläkepäivikseen ja lopuksi elämäänsäkin Nummelasta takaisin synnyinsijoilleen. Ei kuitenkaan synnyinmökkiinsä vaan oli ostanut kylältä rivitalon päätyhuoneiston. On melkein 10 v. mua vanhempi.

21.23

Tännään kokoustivat natolaiset Madridissa niin, että Moskovassakin saatanat hikoilivat. Taisivat mammaparisko Suomi&Ruotti jopa piästä sopimukseen Tyrkeyn kanssa Natoveräjän sisäpuolelle pääsystä. 

Jos Kekkosen aikaa eleltäisiin, alkaisivat pari viikkoa kestävät harjakaisryyppäjäiset, mutta Niinistö ostaa tuliaisiksi ehkä kalliimmanpiuoleisia liljoja Jennilleen ja Aarokuopukselle pienen traktorlikaivurlin jolla se Kultarannan santaa kaiveleepi kapustallisen kerrallaan.

Moskovan "hikoilu" tarkoittaa, että nyt ne siellä sitten alkavat latailemaan niitä lupaamiaan vastatoimia joko tykkiensä panospesiin tahi jos kyse on jostain muusta yhtä "miellyttävästä" sanktiosta, niin nekin vain klikkauksin aktivoidaan. Valmiinahan nämä "vastatoimet" ovat varmasti jo olleet vaikka Piäsaatana saattoi luulla Erdoganin toimivan heidän toiveidensa mukaan. Taisivat USA:n tarjoamat hunajapurkit olla kuitenkin helpommin nuoltavissa...

Kyyhkyjä neljä maassa ja pari kujertelee lepikossa. Pottupellollakin on 2.

Päivällä oli teeripoikue tulossa pihaan, mutta Vinha äkkäsi ne ja ajoi pois. Onneksi poikaset osasivat jo lentää niin pitkästi, ettei koira niiden perään jaksanut helteessä lähtä ryntäämään.

Ensi syksynä on kanalintuja runsaasti. Poikueet ovat isoja. Kävin Villelässä mutkan ja sillä reissulla näin kaksi teeripoikuetta. Joku oli vienyt Rajalähteeltä sinne hommaamani kauhan. Vai mikä muu selitys jo vuosikymmenen, jos ei kauemminkin olleen, kepinnokkaan narulla sidotun, maatumattomasta aineesta tehtaillun esineen kohtalo voisi olla?

Paarmoja on valtavasti. Kookosöljyllä on kyllä myönteinen vaikutus niiden puraisuhalukkuuden estossa. Mulla oli vain shortsit jalassa kun kuljin tuon Villelän polun päästä päähän ja takaisin eikä tainnut kuin yksi nälkäisin puraista. Pörräsivät kyllä ympärillä ihan kuin hevonen olisin ollut.

Hesarissa oli juttu kangaskäärmeistä joita nykytiedon mukaan esiintyy vain Ahvenanmaalla. Jutun kiärmetuntijoiden mukaan kangaskiärme on ainoa Suomessa oleva laji joka kuristaa saaliinsa hengiltä. Myrkyllinen se ei ole. Minusta olisi mukavaa saada se Unimäen kiärmepopulaatioita rikastuttamaan, mutta eipä täällä olisi sille soveliasta asuinympäristöä.

Unimäessä asustavat vain kyyt ja muutamat rantakiärmeet. 

Jos mustakyy olisi oma lajinsa eikä vain värimuunos tavan kyystä niin sitten lajeja olisi kolme joista havaintoja on runsaanlaisesti.

 Vaskitsoja en ole havainnut yhtäkään. Sisiliskoja sen sijaan kuikkii jokaisesta kivenkolosta ja halkopinojen rakosista.

Mä alan nukkuun. Klo on 22.34.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti